Mikä on yksi usko?

Kirjoittanut Petteri Haipola 20. syyskuuta 2008  •  muokattu 29. tammikuuta 2009.

Paavali kirjoitti efesolaisille, että on vain "yksi usko". (Efe 4:5.) Tämä usko on yhteinen kaikille kristityille. (Fmn 1:6.) Kaikki kristityt uskovat siis samalla tavalla, mitä tulee Jumalan vaikuttamaan yhteen uskoon. Minä olen sanonut joskus, että "Maailmassa ei ole yhtään ihmistä, joka uskoo täsmälleen samalla tavalla kuin minä." Eikö tässä ole ristiriita Raamatun opetuksen ja minun kirjoitukseni välillä?

Ristiriitaa ei ole, sillä jokaisen uskovan usko koostuu aineksista, jotka ovat Jumalan vaikutusta ja aineksista, jotka eivät ole Jumalan vaikutusta. Jumalan ja Jeesuksen vaikuttama usko on se "yksi usko", mitä Paavali tarkoittaa. (Apt 3:16; Kol 1:12.) Jokaisella kristityllä on jonkin verran Jumalan vaikuttamaa uskoa, mutta tämän uskon määrä vaihtelee yksilöittäin. Toisella voi olla paljon uskoa, mutta toisella on sitä vain vähän. Usko ei tarkoita tässä vain tiedon määrää ja suurta oppineisuutta vaan myös ja ennen kaikkea oikeaa sydämen asennetta Jumalan edessä.

Jeesuksen vaikuttama usko on ensisijaisesti uskollisuutta Jumalan sanaa ja käskyjä kohtaan sekä luottamusta Jumalaan. Tämän lisäksi uskoon kuuluu tiettyjen asioiden totena pitäminen, mikä on kuitenkin vain yksi pieni osa uskoa. Usko ei saisi painottua liiaksi minkään opillisen kysymyksen ympärille vaan sen tulisi keskittyä yhteen persoonaan: Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Jeesusta korottava ihminen kirkastaa Kristusta vaeltamalla hyvin hänen tahdossaan. Väärästä lähteestä peräisin oleva usko saa uskovaisen toimimaan Jumalan tahtoa vastaan virhein, erehdyksin ja synnin kautta.

Jumalan Pojan uskossa on tärkeintä totella Jumalaa ja turvata hänen armoonsa. Tarvitsemme tietoa siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, jotta voimme tehdä Jumalan tahdon. Jokainen harjoittaa uskoaan käytännön elämässä niiden opillisten näkemysten mukaan, jotka hän on omaksunut. Koska jokaisella on joitakin virheellisiä käsityksiä Raamatun sanasta ja Jumalan tahdosta, aiheuttaa se sen, että palvelemme Jumalaa itse kukin hieman toisista poikkeavalla tavalla. Tämän ei tarvitse aiheuttaa kristittyjen hajaannusta ja eroa toisistaan, mutta ero on välttämätön, jos uskomme sisältö ja muoto poikkeavat liian paljon toisistaan. Silloin toisten usko pitää sisällään enemmän Jumalan tahdolle vieraita aineksia kuin toisten usko. Väärät opetukset ja uskomukset eivät ole Jumalan vaikuttamaa uskoa ja niistä tulee pyrkiä eroon uskon ja armossa kasvamisen myötä.

Jotta pääsisimme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, tulee meidän päästä eroon monista vääristä uskomuksista ja opetuksista, jotka aiheuttavat hajaannusta kristittyjen välillä. (Efe 4:1-22.) Jos jokainen uskova pyrkisi ojentautumaan kaikessa elämässä loppuun asti Jumalan tahtoon, niin nykyinen hajaannus päättyisi ja voisimme kokoontua yhtenä Jumalan seurakuntana omalla asuinalueellamme sekä suuremmissa tilaisuuksissa. Niin kauan kuin olemme opin pääkohdissa ja Kristuksen opin alkeissa eri mieltä ja rakennamme uskonelämää muun kuin Jumalan vaikuttaman uskon varaan, ei tämä yhteys voi toimia kunnolla Jumalan tahdon mukaan.

Petteri Haipola 20. syyskuuta 2008, muokattu 29. tammikuuta 2009.

Sivun alkuun