Helvetti Raamatussa

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  21-Oct-2011 12:23 AM

Kristityt ovat tuskin mistään muusta opikohdasta niin varmoja, että he ovat ymmärtäneet sen oikein, kuin ikuisen piinahelvetin opista (ja siitä, että Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki: molemmat opit ovat katolisia harhaoppeja ja saaneet alkunsa muinaisesta Babyloniasta, vrt. Ilm 17-18). He ovat niin varmoja tästä asiasta, että eivät edes kyseenalaista sitä oppia. Eri tavalla uskovia pidetään harhaoppisina, eikä välttämättä edes kristittyinä. Koska "Uudessa testamentissa on selvä opetus helvetistä ja siinä kärsivien tuskista", on turha tutkia asiaa enempää. Riittää, että lukee siitä suomenkielisestä Raamatusta. Itse Herra Jeesus on sen opin takana, sillä "kukaan muu Raamatun henkilö ei ole puhunut helvetistä niin paljon kuin Kristus".

Tällainen asenne estää lukijoita löytämästä totuutta. He eivät mieti sitä, miksi Vanhassa testamentissa ei puhuta mitään helvetistä, eikä edes tuonelasta, jossa olisi Aabrahamin helma ja tulinen toinen puoli, ja syvä ja leveä kuilu erottamassa nämä kaksi toisistaan. Sitäkään ei mietitä, puhuiko Aabraham todella rikkaalle miehelle tuonelassa vai ei, vai oliko Jeesuksen vertaus fiktiivinen tältä osin. (Luuk. 17:19-31) Vertauksen muitakaan yksityiskohtia ei kyseenalaisteta, koska ajatellaan Jeesuksen uskoneen samalla tavalla kuin hän puhui. Mutta mitä jos Jeeesus nuhteli ja varoitti fariseuksia käyttämällä apunaan heidän omia taikauskoisia käsityksiään tuonelasta ja kuoleman jälkeisistä asioista? Näin Jeesus itse asiassa teki. Jeesus käytti samalla ironiaa, kun lainasi juutalaisia taruja puheeseensa, vaikka ei pitänyt niitä taruja itse totena. Mitä mieltä Herra mahtaa olla niistä nimeltään kristityistä ihmisistä, jotka ovat opettaneet juutalaisia taruja varmana Jumalan sanan totuutena?

Lue tästä lisää vertauksen Rikas mies ja Lasarus selityksessä, jonka on tehnyt Steven Cox, ja joka on suomennettu sivuilleni. Sitä ennen tahdon kuitenkin pyytää lukijoiltani anteeksi sitä, että olen opettanut aiemmin väärin tästä asiasta. Toivottavasti nämä uudet kirjoitukseni auttavat myös teitä löytämään totuuden tästä niin vaikeasta asiasta. Ylimielisyys ja liiallinen varmuus omasta oikeassaolemisesta voi estää sen, niin kuin kävi minulle. Ole sinä viisaampi kuin minä ja tutki asioita tarkasti, ennen kuin väität tietäväsi totuuden niistä.

Petteri Haipola, 21. lokakuuta 2011, muokattu 11.6.2016

Siirry tästä linkistä tämän sivun artikkeliin.

Kirjoituksia iankaikkisesta tuomiosta, rangaistuksesta ja helvetistä

  1. Totuutta-blogi, Oppi helvetistä ja iankaikkisesta rangaistuksesta
  2. Steven Cox, Rikas mies ja Lasarus (pitkä mutta paras selitys)
  3. Rikas mies ja Lasarus, Mihin lähteisiin Jeesuksen kertomus perustuu? (pdf) Kattava luettelo lähteistä ja hyvä selitys
  4. Mistä lähteistä "Rikas mies ja Lasarus" kertomuksen tiedot tuonelasta ja kuoleman jälkeisestä elämästä ovat peräisin? (pdf) Lyhyt selitys ja luettelo lähteistä
  5. Rikas mies ja Lasarus kertomuksen tausta ja selitys (pdf) Lyhyehkö selitys ja maininta muutamista lähteistä
  6. Jesajan kirjan 14. luku jakeet 1-22 (pdf)
  7. Rob J. Hyndman, Miten juutalainen mytologia auttaa meitä ymmärtämään Uutta testamenttia? Rikas mies ja Lasarus selitettynä. (lyhyt)
  8. Kristinusko-blogi, Helvetti
  9. Iankaikkinen tuomio, rangaistus ja kadotus
  10. Alkuperäinen rangaistus synnistä (pdf Ote kirjastani Henget helvetin liekeissä vai raadot kaatopaikalla matojen ruokana? eli Mitä kuoleman jälkeen?)
  11. Moraalinen ongelma ikuisen piinahelvetin opissa pdf
  12. Kadotus Uuden testamentin kreikassa ja Raamatun oppi iankaikkisesta tuomiosta (pdf)
  13. Sanakirjani selitykset sanoille
    1. abyssos, syvyys, pohjaton (pimeä) kuilu
    2. apollymi (apollumi), tr. tappaa, surmata, tuhota, hävittää, turmella, kadottaa, hukata
    3. apoleia, kuolema, tuho, hävitys, kadotus, perikato
    4. basanidzoo, vaivata, ahdistaa, piinata
    5. basanismos, vaiva, ahdistus, piina
    6. olethros, kuolema, tuho, hävitys, perikato, turmelus
  14. Iankaikkinen kadotus ja helvetti Raamatussa
  15. Elias ja Eenok
  16. Miksi kristityt eivät muuta opetustaan helvetistä?
  17. Välitilaoppi kriittisen tutkistelun alla – Pietarin ja heprealaiskirjeen aiheeseen liittyvien kohtien selitys (pdf)
  18. Hippolytos Roomalainen: Platoa vastaan koskien Universumin olemusta
  19. Antiikin ajan juutalaisten uskosta kuolemanjälkeiseen elämään, tuonelaan, helvettiin ja paratiisiin

Helvetti Raamatussa

Oppi ikuisesta piinahelvetistä on ehkä vahvimmin uskottu opinkappale kristikunnan historiassa. Yhä edelleen valtaosa Jeesuksen nimeä tunnustavista kristityistä pitää siitä kiinni. 1500-luvulta lähtien sen rinnalle on kuitenkin ilmestynyt muita käsityksiä lähinnä uskovien kastetta harjoittavien piirissä. Jotkut herättivät henkiin jo varhaisten kirkkoisien aikana tunnetun harhaopin1 kaikkien pelastumisesta (universalismi). Toiset palasivat Raamatun oppiin sielujen tyhjiinraukeamisesta viimeisen tuomion ja mahdollisen määräaikaisen kärsimyksen jälkeen (annihilaatio-oppi). Luonnollisestikin katolinen kirkko ja sen tyttäret kumosivat suurella voimalla nämä harhaopeiksi nimittämänsä väitteet. Jos mikään muu ei auttanut, uhattiin näihin oppeihin kääntyneitä iankaikkisella helvetin kärsimyksellä2 – milläpä muullakaan?

Raamatun luomiskertomuksen perusteella Jumala on säätänyt synnistä rangaistukseksi kuoleman. (1. Moos. 2:15-17) Sen lisäksi, että ihminen kuolee, katoaa hänen ruumiinsa: se muuttuu maaksi jälleen, sillä maasta hänet on otettu. Luomiskertomuksen perusteella myös naisen synnytyskivut ovat seurausta syntiinlankeemuksesta, samoin kuin maan kirotuksi tuleminen: elatuksen hankkiminen maasta on kovan työn takana siinä kasvavien rikkaruohojen ja ohdakkeiden takia. (3:15-19)

Synnin alkuperäinen rangaistus Jumalan omien sanojen mukaan on kuitenkin kuolema ja ruumiin katoaminen. Paavali vahvistaa tämän asian opetuksessaan koskien syntien sovitusta ja Kristuksen uhrikuoleman merkitystä syntien sovituksena. (Room. 5:12-19; 6:23; 1. Kor. 15:12-28.) Jos rangaistus synnistä olisi iankaikkinen kituminen helvetin tulessa, niin Kristuksen olisi pitänyt mennä helvettiin ja jäädä sinne kärsimään rangaistusta puolestamme. Tämä siksi, että syntien sovittajan tulee kärsiä sama rangaistus kuin syntiin syyllisten, jotta syyllisten ei tarvitse kärsiä itse rangaistustaan. Tämä näkyy jo Vanhan testamentin eläinuhreista, jotka olivat esikuvia Kristuksen ruumiin ja veren tulevasta uhrista. Meidät on tehty sen kautta iankaikkisesti täydellisiksi, niin että me kelpaamme Isälle, kun uskomme evankeliumin. (Hebr 10:1-24; Room. 10)

Vanhassa testamentissa ei ole yhtään kuvausta siitä, että iankaikkinen rangaistus olisi päättymätön kituminen tulisessa järvessä. Kaikki kirjoitukset puhuvat kuolemasta ja ruumiin tuhosta, kun Jumala rankaisee vihollisiaan ja jumalattomia ihmisiä. Tämä näkyy mm. Jesajan kirjan lopun ajan profetioissa, joissa mainitaan Kristuksen tulemus. Herra on itse surmaava jumalattomia ja tuhoava heidän ruumiinsa tulessa, joka palaa Jerusalemin kaupungin edessä olevalla kaatopaikalla, Gehennassa. (Jes. 66:17-24) Vaikka tämä olisi pelkkä kielikuva tulevan tuomion paikasta, niin ovat kuvaukset kuolemasta ja ruumiin hävittämisestä yhtenevät kaikissa profetioissa.

Ainoa kyseenalainen kohta Vanhan testamentin puolella koskien ikuista rangaistusta on Danielin kirjan lopun ennustus. Sen mukaan toiset ovat nouseva iankaikkiseen elämään ja toiset iankaikkiseen häpeään ja kauhistukseen. Dan. 12:2-3 Tämä kohta voidaan tulkita siten, että häpeä ja rangaistus kohtaavat ihmisen ruumista, joka jää paitsi asianmukaista hautausta. Ruumiin joutuminen lintujen ruoaksi tai kaatopaikalle poltettavaksi oli erityisen häpeän aihe ja suoranainen kauhistus Raamatun kirjoittaneille juutalaisille.

Oppi iankaikkisesta tuomiosta on heprealaiskirjeen mukaan Kristuksen opin alkeita. (6:2) Kristityt ovat siitä silti hyvin montaa eriä mieltä. Erimielisyydet eivät koske pelkästään rangaistuksen pituutta vaan myös sen laatua, paikkaa ja aikaa. Toisten mielestä sielu tai henki siirtyy välittömästi ruumiin kuoleman jälkeen joko tuonelaan tai paratiisiin Jumalan tykö. Toiset uskovat, että ihminen nukkuu tiedotonta kuolonunta aina ruumiin ylösnousemukseen asti. Lähes kaikki kristityt uskovat kuitenkin ruumiin ylösnousemukseen, joskin myös siihen liittyvistä yksityiskohdista ollaan hyvin montaa eriä mieltä.

Oma lukunsa on oppi sielun kuolemattomuudesta. Ikuisen piinahelvetin oppi perustuu juuri siihen. On ajateltu, että Jumala on tehnyt ihmisestä ikuisuusolennon, joka ei voi kuolla. Edes Jumala ei voi ihmisen sielua tai henkeä tappaa. Niinpä hänen ainoa vaihtoehtonsa olisi rangaista ihmistä päättymättömällä tuskalla, elleivät sitten kaikki lopulta pelastuisi. Toiset uskovat kuitenkin niin, että Jumala voi surmata ihmisen kokonaan, niin että ihmistä ei ole sen jälkeen enää olemassa. Ihmisellä ei tämän tulkinnan mukaan uskota olevan sellaista henkeä tai sielua, joka olisi tietoinen itsestään ruumiin ulkopuolella. Ihminen olisi tietoinen itsestään ja ympäristöstään vain ruumiillisesti elävänä. Tästä syystä Paavali olisi pitänyt kadotettuina poisnukkuneita pyhiä, jos ruumiin ylösnousemusta ei olisi. (1. Kor. 15:18.) Tätä kohtaa onkin vaikea selittää mitenkään muuten kuin siten, että iankaikkinen elämä on mahdollista vain ruumiillisesti ylösnousseille ihmisille.

Vaikka jotkut kristityt uskovat kaikkien ihmisten lopulta pelastuvan, ei Raamattu anna tälle juurikaan tukea. Ilmestyskirjan lopusta nähdään selvästi, että ne eivät elä ikuisesti, jotka eivät saa syödä elämän puusta, joka on uuden Jerusalemin keskellä virtaavan joen molemmilla puolilla. (Ilm. 21-22) Ikuisen elämän vastakohta on luonnollisesti ikuinen kuolema. Jos iankaikkisella tuomiolla tuomittavat ihmiset kärsisivät päättymätöntä tuskaa tulisessa järvessä, eivät he olisi kuolleita. He eläisivät ikuisesti sekä sielunsa että ruumiinsa puolesta. Ikuinen rangaistus on kuitenkin kuolema, joka on päättymätön ja peruuttamaton. Tämä "toinen kuolema" kohtaa niitä, jotka joutuvat "tuomion ylösnousemukseen". (Joh. 5:28-29; Ilm., 20:10-15.) Heidät tuomitaan tekojen mukaan ja he saavat surmansa viimeistään tulisessa järvessä, jossa heidän ruumiinsa poltetaan ja hävitetään, niin että heistä ei jää jäljelle juurta eikä kantoa tulevaan uuteen maailmaan. (Mal. 4:1) Myös peto ja väärä profeetta saavat surmansa ja heidän ruumiinsa poltetaan tulessa. (Dan. 7:11; 2. Tess. 2:8.)

Raamatussa käytettyjä sanoja "helvetistä"

Raamatun kirjoitukset on kirjoitettu heprean- ja arameankielellä (Vanha testamentti) sekä kreikaksi (Uusi testamentti). Raamatussa ei ole lainkaan sanaa "helvetti", joka on ollut skandinaavisissa kielissä alkujaan pakanauskontoihin kuuluva sana. Jeesus käytti helvetin sijaan sanaa "gehenna" (ge'enna), joka tarkoittaa Jerusalemin kaupungin lähellä sen eteläpuolella ollutta Hinnomin laaksoa ("Ge Hinnom", Neh 11:30; Jer 7:32; 19:2, 6; 32:35), jossa sijaitsi kuolleiden polttopaikka, Toofet. (Joos 15:8; 2Kun 23:10) Siellä poltettiin ihmisiä uhreiksi epäjumala Molokille kuninkaiden Aahas ja Manasse aikana. (2Aik 28:3; 33:6; Jer 7:31-32; 19:6, 11-14, "Hinnomin pojan laakso" sanoista "ge + ben + Hinnom")

Jeesus käytti sanoja Ge Hinnom eli Gehenna kuvatessaan viimeisellä tuomiolla jumalattomia ja syntisiä kohtaavaa rangaistusta. (Matt 5:22, 29-30; 10:28; 18:9; 23:15, 33; Mar 9:43, 45, 47; Luuk 12:5; Jaak 3:6) Tämän kuvan taustalla on Jesajan kirjan lopun profetia Herran tulemuksesta. Herra on saapuva tulessa ja surmaava paljon ihmisiä. Nämä surmatut palavat sitten Jerusalemin ulkopuolella olevalla kaatopaikalla. (Jes. 66:17-24.) Ilmestyskirjassa mainittu tulinen järvi on tämä sama kaatopaikka. (Ilm. 14:9-11.) Siinä poltetaan siis kuolleiden ihmisten ruumiita. Ihmiset eivät ole elossa, kun tuli polttaa heitä.

Vaikka tulesta sanotaan, että se ei sammu ja se on sammumaton tuli, niin Raamatussa on esimerkkejä siitä, miten tällainen tuli kuitenkin sammuu. Jeremian kirjan ennustuksen mukaan Jerusalemin talot ja portit olivat palava tulessa, joka ei sammu. (Jer. 17:27) Tämä profetia toteutui vuonna 587 e.Kr. Babylonian joukkojen polttaessa pyhän kaupungin. (2. Aik 36:31) Vaikka tulen ei pitänyt sammua, on se sammunut aikoja sitten. Samoin voidaan sanoa Sodoman ja Gomorran hävittäneestä tulesta. (Jda 1:7) Näemme näistä esimerkeistä, että iankaikkinen ja sammumaton tuli on pelkkä kielikuva, joka kuvaa perinpohjaista hävitystä ja tuhoa. Se on kohtaava niitä ihmisiä, jotka eivät saa armoa elää ikuisesti Jeesuksen ja pyhien luona. Synti on saanut silloin iankaikkisen palkkansa ja rangaistuksensa: kuoleman, josta ei ole enää paluuta takaisin elävien kirjoihin. Vain ne elävät iankaikkisesti, joiden nimet ovat Karitsan elämän kirjassa. Muut kuolevat iankaikkisen kuoleman rangaistuksena synneistään.

Viitteet

[1] Origenes Aleksandrialainen (n. 185–254) ja Gregorius Nyssalainen (n.335 – 394 jälkeen)
[2] Athanasioksen uskontunnus 400-l.

Sivun alkuun