Antiikin ajan juutalaisten uskosta kuolemanjälkeiseen elämään, tuonelaan, helvettiin ja paratiisiin

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 17-Oct-2011 09:37 PM  • Muokattu 27-Dec-2014 03:18 PM

Rabbi Dr. Barry Leff: Simcha Paull Raphael

Lähde: Summary of Jewish Views of the Afterlife by Simcha Paull Raphael, Summary by Rabbi Dr. Barry Leff

...

Seuraava kuvaa sitä, mitä uskon jopa nykyajan rationaalisen normatiivisen juutalaisuuden hyväksyvän "juutalaiseksi metaforaksi" siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu:

Kuolemaa seuraa välittömästi ajanjakso, joka tunnetaan nimellä Hibbut-Ha-Kever, haudan pistot (kivut). Sielu on tänä aikana hämmentynyt, viivyttelee ruumiin vieressä ja yrittää palata takaisin kotiinsa saadakseen olla rakkaidensa kanssa. Tätä seuraa enintään 12 kuukauden jakso Gehennassa, jota kuvaillaan tuliseksi paikaksi, jossa sielu puhdistuu synneistään... Puhdistetuksi tulemisen jälkeen sielu siirtyy helvetistä (Gehennasta) paratiisiin (Gan Edeniin). Täydellisesti vanhurskaiden ei tarvitse kulkea helvetin lävitse. Täysin katumattomat ja läpeensä pahat ihmiset leikataan pois eikä heillä ole osaa tulevassa maailmassa (Olam Ha Ba). Paratiisi nähdään niin ikään siirtymävaiheena; on oleva ruumiin ylösnousemus, jonka jälkeen sielut elävät hengellisessä olotilassa tulevassa maailmassa.

...

Raamatulliset lähteet

Varhaisimmat raamatulliset lähteet kuvaavat melko vähän tuonpuoleista. Tuonelasta puhutaan maanalaisena kuolleiden asuinsijana, ei hyvänä eikä pahana, ja se on Jumalan huolenpidon ja kontrollin ulkopuolella. Antiikin aikana maailman nähtiin jakautuvan kolmeen kerrokseen: Jumala oli taivaallisessa valtakunnassaan, ihmiset maan päällä ja kuolleet tuonelassa. Se ei ole pahojen ihmisten ja rangaistuksen paikka. Se on yksinkertaisesti paikka, jossa kuolleet oleilevat. Rikkaat ja köyhät, kuninkaat ja syntiset, kaikki menivät tuonelaan kuoltuaan. Useat Danielin, Jobin ja Sananlaskujen kirjojen kuvaukset antavat kuvan lohduttomasta ja kurjasta maanalaisesta valtakunnasa. Tuonelasta on käytetty myös monia muita nimiä: Abbadon (syvyys), Bor, ja Shakhat. Tuonelan asukkaita kutsutaan nimellä refaim, "haamut", tai kirjaimellisesti "heikot tai voimattomat". Jesajan ja Jobin kirjoista löydämme toteamuksia kuten "He ovat kuolleet, he eivät elä enää koskaan. Refaim ei nouse koskaan ylös..." Kuolemaa ei nähty olemassaolon päättymisenä vaan voimien vähentymisenä. Sielu, joka on elämän voima tai energia (chi), nähdään olemassaolon jatkumona täydestä voimasta (elämä) sairauteen, joka on heikentynyt olotila, ja aina kuolemaan asti, joka on alin energian taso.

Näkemys tuonelasta muuttui ajan kuluessa. Kun Jumalaa ei nähty enää vain Israelin vaan koko maailman Jumalana, hänen voimansa ulottui myös tuonelaan. Psalmissa 49:16 tämä vaikutuksen laajentuminen näkyy siinä, kun sanotaan: "Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa." Varhaisen tuonelanäkemyksen mukaan elävät saattoivat kutsua sen asukkaita apuun. Esimerkiksi kuningas Saul kutsuu Samuelia avukseen. Myöhemmät tekstit Jobin, Psalmien ja Saarnaajan kirjoissa kuvaavat kuolleita tuonelassa kokonaan maasta irti leikattuina ja täysin tietämättöminä siitä, mitä siellä tapahtuu.

Tuonelaa alettiin pitää Israelin monien sotilaallisten tappioiden jälkeen 500-luvulla eaa. jumalallisen rangaistuksen valtakuntana. Jesajassa ja Hesekielin kirjassa on puhetta Israelin vihollisten heittämisestä alas tuonelaan rangaistusta varten. Tässä vaiheessa on kyse niiden kansojen ja kuninkaiden kollektiivisesta rangaistuksesta, jotka kohtelivat Israelia kaltoin, ei yksilöllisestä rangaistuksesta.

Pian tämän jälkeen Jeremian kirjassa juutalaiseen ajatteluun tulee mukaan maininta yksilöllisestä vastuusta ja rangaistuksesta. Tätä käsitystä selvennetään Hesekielissä: "Sen sielun, joka tekee syntiä, on kuoltava. Lapsi ei kanna isänsä syntitaakkaa, eikä lapsen vanhempi lapsensa syntitaakkaa. Vanhurskaan vanhurskaus luetaan vain hänen itsensä hyväksi ja pahan pahuus vain hänen syykseen... (Hes. 18:20). Huomaa tässä kohden, että palkkiot maksetaan tässä ajassa: vanhurskaat saavat jatkaa elämäänsä, mutta pahat kuolevat ja menevät alas tuonelaan...

Huolimatta rabbien myöhemmästä vaivannäöstä yrittää löytää Mooseksen kirjojen selityksissä lähteitä ylösnousemususkolle, niin ensimmäiset selvät kuvaukset ylösnousemuksesta ovat Hesekielin kirjassa 500-luvulta eaa. hänen kuuluisassa kuvauksessaan laaksosta, jossa kuivat luut heräävät eloon. Jesajan kirjassa tuonelasta tulee vanhurskaiden odotuspaikka, jossa he viettävät aikansa odottamalla ylösnousemusta. Danielin kirjassa 2. vuosisadalta eaa. pahoja rangaistaan ja vanhurskaat saavat palkinnon kuoleman jälkeisellä tuomiolla. Tästä eteenpäin kuolemanjälkeinen tuomio ja ylösnousemus ovat juutalaisen katsantokannan keskeisiä asioita koskien tuonpuoleista.

Taivas ja helvetti apokryfisissä kirjoituksissa

Kuolemanjälkeisen elämän monipuolisuus lisääntyi uskomuksissa vuosien 200 eaa. ja 200 jaa. välissä. Tuonelasta tulee valtakunta, jossa on omat alueensa vanhurskaille ja pahoille ihmisille. Tuonpuoleinen kahtiajako kehittyy niin, että tuonela ja helvetti (Gehenna) ovat pahojen ihmisten määränpää, ja paratiisi tai taivas vanhurskaiden hyvä osa. Paratiisin käsite tavataan ensimmäisen kerran 1. Eenokin kirjassa, joka on pseudepigrafi (joku muu on kirjoittanut kirjan Eenokin nimessä). Kirja on peräisin 3. vuosisadalta eaa. Sana Gehenna tulee hepreankielen sanoista ge Hinnom, joka tarkoittaa Hinnomin laaksoa. Siihen on viitattu Joosuan ja Jeremian kirjoissa paikkana, jossa uhrattiin lapsia epäjumalanpalveluksessa Molokille. Vaikka nämä lähteet eivät ole osana virallista (Raamatun) kaanonia, niin monet niiden ajatuksista ovat löytäneet tiensä rabbiinisiin tulkintoihin koskien tulevaa maailmaa niin kuin myös keskiaikaiseen midrashiin ja kabbalaan.

Rabbiininen juutalaisuus

Tämä jakso ulottuu toisen temppelin tuhosta vuonna 70 jaa. noin tuhat vuotta eteenpäin. Temppelin tuhoutumisella ja opiston perustamisella Javneen oli perustavanlaatuinen vaikutus kauttaaltaan juutalaiseen ajatteluun. He käyttävät termiä tuleva maailma (Olam Ha Ba) usein antamatta sille selvää selitystä, mikä se on. Tuleva maailma on hengellinen valtakunta, jonka vastakohta on tämä maailma (Olam Ha Zeh), materiaalinen maailma. Molempia maailmoja pidetään tärkeinä. Mishnah Avotissa on kaksi näennäisesti ristiriitaista väittämää: "Yksi tunti tulevassa maailmassa on parempi kuin koko elämä tässä maailmassa..." Silti jo seuraavassa henkäyksessä sama rabbi sanoo: "Yksi tunti mielenmuutoksessa ja hyvissä töissä tässä maailmassa on parempi kuin koko elämä tulevassa maailmassa." Joissakin kohdissa tulevasta maailmasta on puhuttu kollektiivisen palkinnon paikkana, toisissa yksilöllisen palkinnon paikkana.

On huomion arvoista, että me olemme saaneet näkemyksemme tuonpuoleisesta fariseusten lahkolta. Saddukeuksilla oli hyvin erilainen kanta. Saddukeukset hylkäsivät kokonaan käsitykset kuolemanjälkeisestä palkinnosta ja rangaistuksesta ja uskon ruumiin ylösnousemuksesta. Heidän mielestään sielu lakkasi kertakaikkiaan olemasta kuoleman hetkellä. Josefuksen mukaan: "Saddukeukset hylkäävät uskon kokonaan ja luulevat, että Jumala ei ole kiinnostunut meidän tekemisistämme eikä tee sitä, mikä on pahaa; ja he sanovat, että hyvän tai pahan tekeminen on ihmisten omassa vallassa ja se tai tämä on jokaisen oma asia, niin että kukin voi tehdä mitä haluaa. He hylkäävät myös uskon sielun kuolemattomuudesta ja katoamattomuudesta, ja tuonelan rangaistuksista ja palkinnoista. Fariseuksista Josefus sanoo: "He uskovat, että sielussa on kuolematon elämänvoima ja voima elpyä (herätä) ja elää jälleen." Me näemme evankeliumeista miten Jeesus, ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuden tuote, hyväksyi hiljaa (vaieten) farisealaisen uskon koko ihmiskunnan ylösnousemukseen. Fariseukset ryttäsivät nopeasti kaikki harhaopit kuten kuolleiden ylösnousemuksen kieltämisen jopa oppineilta kirjoittajilta.

Varhaisissa mishan (Talmudin) teksteissä tuleva maailma on aikakausi päivien lopulla, jolloin taivaallinen oikeus istuu tuomiolle ja monet nousevat ylös ruumiilliseen elämään. Ne eivät puhu kuolemattomasta hengellisestä valtakunnasta. Ne puhuvat joistakin ihmisistä, joilta evätään paikka tulevassa maailmassa, esimerkiksi kolmesta Israelin kuninkaasta, Jerobeamista, Ahabista ja Manassesta, vedenpaisumuksen ajan sukupolvesta, Sodoman asukkaista, (Israelin) erämaan sukupolvesta, vakoojista, jotka toivat (väärän) sanoman israelilaisille erämaavaelluksen aikana, ja jopa niistä, jotka kieltävät, että kuolleiden ylösnousemus on kuvattu Mooseksen kirjoissa(!). Mishnassa ei ole paljon keskustelua kuolemanjälkeisen valtakunnan luonteesta. Pääpaino on eettisessä käytöksessä, jota vaaditaan, jotta saadaan pääsy tulevaan maailmaan. Tänä ajanjaksona tuleva maailma esitetään yksinkertaisesti parannettuna versiona tästä maailmasta: vanhurskauden, yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja materiaalisen yltäkylläisyyden paikkana. Siellä on viiniä ja ruokaa ja lapsia saadaan ilman ponnistuksia.

Toisen vuosisadan tienoilla ennen ajanlaskun alkua ilmestyi ajoittain viisaita, jotka puhuivat tulevasta maailmasta valtakuntana, jonne kuolemattomat sielut menivät heti kuoleman jälkeen, mutta heidän näkemyksensä oli vähemmistössä eikä saanut koskaan valta-asemaa.

Käsitykset sekä kollektiivisesta että yksilöllisestä tuomiosta olivat keskeisiä heidän näkemykselleen tulevasta maailmasta. Joukossa on kohtia, joissa puhutaan Jumalasta tuomitsemassa Israelia, ja kohtia, joissa Jumala istuu Israelin vanhinten kanssa tuomitsemassa pakanakansoja. Yksilöllinen tuomio on nähtävissä Mishnah Avotissa: "Teidän on tehtävä tili ja välien selvitys korkeimman kunikaiden Kuninkaan ja Jumalan Pyhän kanssa." On myös muita kohtia, joissa yksilöille näytetään kohtauksia heidän elämästään ja vanhurskaat saavat palkinnoksi paratiisin, mutta pahoja rangaistaan helvetissä (Gehennassa).

Rabbeilla oli valikoima erilaisia ajatuksia siitä, mitä tapahtui kuoleman hetkellä ja heti sen jälkeen. He opettivat, että maailmassa on 903 erilaista tapaa kuolla. Vaikein ja kivuliain on tukehtua ja helpoin on kuin suudelma, "kuin hiuksen poistaminen maidosta". He eivät jätä juurikaan epäilystä siitä, että tie helppoon ja kivuttomaan kuolemaan on elää vanhurskaasti. Kuoleman enkeli, Malakh Ha-Mavet, joka ilmestyy kuoleman hetkellä, on rabbien keksintö, vaikka Vanhassa testamentissa on edeltäviä esimerkkejä tuhon enkeleistä. He opettivat, että kuoleman enkeliä oli mahdollista välttää opiskelemalla jatkuvasti ja intohimoisesti Mooseksen kirjoja. Myös muut enkelit osallistuvat ajan myötä kuoleman prosessiin, mukaan lukien Dumah, sielujen hoitaja.

Rabbiinisen aikakauden alussa nähdään tuonelan kärsimysten olevan tapa sovittaa synnit. Käytiin väittelyitä siitä, kuulivatko kuolleet haudastaan sen, mitä tapahtui elävien maassa. Talmudissa on sanonta, että viisas liikuttaa huulia haudassaan, kun joku lausuu opetuksen tai halachaa (elämän ohjeita) hänen nimessään. Yksi tarina kertoo miehestä, joka kuulee kahden hengen puhuvan haudassa ja käyttää hyväkseen heiltä saamaansa tietoa. Kuolleiden kanssa keskustelun yrittäminen oli kuitenkin jyrkästi kiellettyä. (Jotkut sanoivat, että se oli epäaitoa, vääristeltyä; toiset sanoivat vain, että se oli kiellettyä.

Midrashissa (Raamatun selitys) sanotaan, että sielu viettää kolme päivää ja yrittää sinä aikana palata takaisin ruumiiseen, mutta luopuu nähdessään ruumiin alkavan mädäntyä. Toinen midrash sanoo, että sielu vaeltaa edestakaisin haudan ja entisen kotinsa välillä seitsemän päivää kestävänä suruaikana.

Gehennasta (helvetistä) tulee selvästi rangaistuksen paikka; joidenkin kohtien mukaan se on tehty luomisen toisena päivänä, toisten mukaan se on yksi niistä seitsemästä asiasta, jotka luotiin ennen maailman perustamista. Rabbiiniset johtajat käyttivät Gehennan rangaistuksella pelottelua keinona saada keskivertoihminen tottelemaan käskyjä (tämä oli helvetti ja kadotusopin edeltäjä, jota nykyään saarnataan!). Tiettyjen syntien ajateltiin johtavan rangaistukseen Gehennassa, vaikka olisit ollut muutoin oikeamielinen ja oppinut. Näitä syntejä olivat mm. sukurutsa, aviorikos, epäjumalanpalvelus, ylpeys, maltin menettäminen, sellaisen oppilaan opettaminen, joka ei ollut opetuksen arvoinen, ja – huomaa tämä! – vaimon antamien ohjeiden noudattaminen! He listasivat myös asioita, jotka säästivät sinut kokemasta helvetin kidutusta. Näitä olivat hyväntekeväisyys, nöyryys, sairaiden luona käynti, Tooran opettaminen lukutaidottoman pojalle ja sapatinkäskyn kolmen aterian syömisen käskyn noudattaminen. Berakhot-tutkielmassa sanotaan, että jos lausut Israelin uskontunnustuksen säntillisesti, niin helvetin liekkejä jäähdytetään sinun kohdallasi. On myös opetus, jonka mukaan voit välttyä helvetin rangaistuksilta ja saada Jumalan armon vielä helvetin porteilla, jos vain kadut tarpeeksi. Tämä maailma saattaa näyttää epäoikeudenmukaiselta, sillä pahat ihmiset menestyvät ja vanhurskas kärsii, mutta oikeus tapahtuu (tai sitten EI) helvetissä.

Käsitys korkeintaan 12 kuukautta kestävästä rangaistuksesta Gehennassa ilmestyi juuri rabbiinisena aikana. Vaikka keskustelua käytiin myös siitä, että joidenkin syntien tekijät tuomittaisiin ikuiseksi ajaksi Gehennaan, ei se näkemys saanut koskaan niin vahvaa sijaa kuin 12 kuukautta kestävä Gehenna. Juutalaisuudessa Gehenna on väliaikainen synneistä puhdistumisen paikka, ei ikuisen kärsimyksen paikka niin kuin se on kristityille.

Rabbit kävivät lukuisia keskusteluja Gehennan koosta, sisäänkäynneistä, muodoista, jne., mutta ne eivät johtaneet yhden johdonmukaisen näkemyksen muodostumiseen.

Rabbiinisessa kirjallisuudessa keskustellaan kahdesta erilaisesta paratiisiversiosta, maallisesta ja taivaallisesta. Samalla kun helvetti varoittaa vanhurskaita harhaanmenemisestä, toimii paratiisi houkuttimena syntisille, että he kääntyisivät pois pahoilta teiltään. Ei ole selvää pitivätkö rabbit Gan Edeniä kuoleman jälkeisenä vai historian aikakausien jälkeisenä asiana, elämän jatkumisena heti kuoleman jälkeen vai utopistisena tulevan maailman paratiisina. Monissa lähteissä on sanottu, että vanhurskaat käyvät sisälle paratiisiin tulevassa maailmassa päivien lopulla, ei heti kuoleman jälkeen. Raamattuun perustuva huomio, että sielu ja ruumis yhdistyvät toisiinsa haudassa vasta ylösnousemuksessa, jäi horjuvaan asemaan moniksi vuosisadoiksi.

Tämän lisäksi rabbit puhuivat monissa kohdissa Otzarista tai sielujen varastosta, joka sijaitsi joko Gan Edenin korkeimmilla tasoilla tai kokonaan sen ulkopuolella. Tässä yhteydessä tuodaan esiin kreikkalaisten ajatus edeltä olemassaolevista sieluista, niin että Otzar on eräänlainen Jumalan varastohuone. Ozarin ohessa on toinen varastohuone nimeltä Guf: paikka, jossa sielut asuvat ennen ruumiiseen liittymistä. Uskottiin siis, että pre-eksistentit sielut laskeutuivat ruumiiseen Gufista ja vanhurskaat palasivat kuoleman jälkeen Otzariin, kun muut jäivät toisiin valtakuntiin.

Rabbit tekivät ahkerasti työtä löytääkseen kirjoituksista tukea ylösnousemukselle, koska se oli keskeinen opinkappalle heille. Heidän käyttämänsä viittaukset 5. Moos. 31:16 ja 2. Moos. 15:1 täytyy irrottaa väkisin asiayhteydestään, jotta ne perustelut olisivat uskottavia. Luulenpa että jakeiden irrottaminen asiayhteydestään on kunniakas juutalaisen raamatunselityksen tekniikka...

Jotkut rabbit uskoivat ylösnousemuksen koskevan kaikkia ihmisiä; toiset sanoivat, että vain Tooran tuntevat vanhurskaat nousevat ylös. Oli myös uskomus, että vain Israeliin haudatut nousisivat ylös. Tämä johti siihen, että monet viisaat käskivät siirtää luunsa Israelin maahan uuteen hautaan sen jälkeen, kun liha olisi hajonnut maaksi väliaikaisessa haudassa Babyloniassa. Eräässä toisessa midrashissa päädyttiin toiseen ratkaisuun tämän ongelman selvittämiseksi. Selitettiin, että Jumala tekee ylösnousemuksessa maanalaisia käytäviä vanhurskaille. Diasporassa elävien juutalaisten keskuudessa on tapana haudata juutalaisia pienen kepin tai putken kanssa. Tämän uskotaan auttavan heitä kaivamaan helpommin tunneli takaisin Pyhään maahan ylösnousemuksen tapahtuessa.

Ariela Pelaia

Ariela Pelaia kirjoittaa ajanlaskun alun rabbien uskosta näin:

Gehenna – Rabbit uskoivat, että ne pääsisivät Gan Edeniin (paratiisiin) heti kuolemansa jälkeen, jotka opiskelivat Tooraa ja elivät vanhurskaasti. Ne joutuisivat Gehennaan (helvettiin), jotka laiminlöivät Tooran opiskelun ja elivät epähurskaasti, mutta yleensä vain niin pitkäksi aikaa, että heidän sielunsa tulisivat puhtaaksi ennen siirtymistä Gan Edeniin. (Ariela Pelaia, About.com Judaism, What is Gan Eden?...)

Kun antiikin ajan rabbit puhuivat Gehennasta, niin he yrittivät vastata kysymkseen siitä, mitä pahoille ihmisille tapahtui tuonpuoleisessa. He pitivät luonnollisestikin Gehennaa rangaistuksen paikkana niitä varten, jotka elivät epähurskaasti. Kuitenkin se aika, jonka sielu vietti Gehennassa, oli rajoitettu 12 kuukauteen. Rabbit olivat lisäksi sitä mieltä, että vielä Gehennan portilla oli mahdollista muuttua mieleltään ja välttää rangaistus (Erubin 19a). Kun sielua oli rangaistu Gehennassa, pidettiin häntä riittävän puhtaana, jotta hän saattoi käydä sisälle paratiisiin (Gan Edeniin).

Gan Eden – Gehennan vastakohtana Gan Edenin ymmärrettiin olevan paratiisi niille, jotka elivät vanhurskaasti. – Gan Eden on hepreaa ja tarkoittaa Edenin puutarhaa. On epäselvää, onko se on tehty sielujen olinpaikaksi heti kuoleman jälkeen vai ylösnousseita varten tulevaan maailmaan (Olam Ha Ba). Exodus Rabbah 15:7 mukaan "Jumala tuo rauhan kansoille Messiaan valtakunnassa ja he istuvat ja syövät paratiisissa." Numbers Rabbah 13:2 puhuu samalla tavalla, mutta kummassakaan ei mainita sieluja eikä kuolleita. Kirjailija Simcha Raphael on kuitenkin sitä mieltä, että antiikin ajan rabbien ylösnousemususkossa paratiisi oli luultavasti paikka tulevassa maailmassa, johon he uskoivat vanhurskaiden pääsevän ylösnousemuksen jälkeen. (Ariela Pelaia, About.com Judaism, The Afterlife in Judaism)

Lähteet:

  • "Jewish Views of the Afterlife" by Simcha Raphael. Jason Aronson, Inc: Northvale, 1996.
  • "Jewish Literacy" by Rabbi Joseph Telushkin. William Morrow: New York, 1991.

Rabbi Johanan ben Sakkai

Rabbi Johanan ben Sakkai (Yohanan ben Zakai t. Zakkai, 30-90 jaa.) ei tiennyt ennen kuolemaansa, pääsisikö hän suoraan Gan Edeniin (paratiisiin) vai joutuisiko hän ensin Gehennaan (helvettiin). Tästä kertoo Babylonialainen Talmud, Berakoth 28 b.

Kun rabbi Johanan ben Sakkai sairastui, tulivat hänen opetuslapsensa vierailulle hänen luokseen. Kun hän näki heidät, alkoi hän itkeä. Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: Israelin lamppu, oikean käden tukipilari8, mahtava moukari! Miksi itket? Hän vastasi: Jos minut vietäisiin tänään ihmis-kuninkaan eteen, joka elää tänään ja huomenna kuolee, ja jonka viha ei kestä iäti, jos hän on vihainen minulle, ja joka ei vangitse minua ikuisiksi ajoiksi, jos vangitsee minut, ja jos hän surmaa minut, ei hän surmaa minua iankaikkisella kuolemalla, ja jonka voin taivutella sanoillani ja lahjoa rahoillani, niin itkisin siinäkin tapauksessa. Mutta nyt kun minua viedään kuningasten Kuninkaan ja Jumalan Pyhän eteen – hän olkoon ylistetty – joka elää ja pysyy iankaikkisesti, ja jonka viha, jos hän on vihainen minulle, on iankaikkista vihaa, ja joka vangitsee minut ikuisiksi ajoiksi, jos hän vangitsee minut, ja joka surmaa minut iankaikkisella kuolemalla, jos surmaa minut, ja jota en voi taivutella sanoilla enkä lahjoa rahalla – en tarvitse enempää. Kun edessäni on nyt kaksi tietä, joista toinen johtaa paratiisiin ja toinen Gehennaan, enkä tiedä kumpaa tietä minut viedään pois, niin enkö itkisi vielä suuremmalla syyllä? He sanoivat hänelle: Mestari, siunaa meitä! Hän sanoi heille: Jumala suokoon, että teidän yllänne olisi taivaan pelko niin kuin lihan ja veren pelätä tulisi! Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: Onko tässä kaikki?9 Hän sanoi heille: Kunpa vain pitäisitte kiinni tästä! Te näette, miten tärkeää tämä on, sillä jos mies tahtoo tehdä rikoksen, niin hän sanoo, että toivottavasti kukaan ei näe minua.10 Hänen lähtönsä hetkellä hän sanoi heille: Viekää astiat pois, jotta ne eivät tulisi saastaisiksi, ja valmistakaa valtaistuin Hiskialle, Juudan kuninkaalle, joka on tuleva.11

8. Tässä on viittaus temppelin kahteen pilariin. 1. Kun. 7:21.
9. Eikö Jumalan pelon tulisi olla enemmän kuin tämä?
10. Vaikka Jumalan pelko ei olisi tätä enempää, varjelee se häntä monista synneistä.
11. Tulkoon teille tiettäväksi: viemään minut tulevaan maailmaan. Ehkäpä siksi, että hän oli tehnyt voimallisesti työtä Tooran levittämiseksi niin kuin Hiskiakin. v. Sanh. 94b.

Sivun alkuun