Koelaboratorio, Jumalan suunnitelma vai jotakin muuta?

Kirjoittanut Petteri Haipola 9. kesäkuuta 2011 •  Muokattu 15. syyskuuta 2011

Raamatun kirjoitusten mukaan Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa. Hän loi maan ja taivaan ja tähdet ja kaiken, mitä niissä on, elolliset ja elottomat olevaiset. Luomakunta on todistus siitä, että Jumala on olemassa, ja on luonut kaiken. Se kertoo meille myös jotakin siitä, millainen Jumala on.

Jumala loi alussa synnittömiä olentoja, enkeleitä ja ihmisen Edenin puutarhaan, Adamin ja Eevan. Kaikki, mitä Jumala loi, oli hyvää. Mistä sitten johtuu, että maailmassa on nyt niin paljon inhimillistä kärsimystä ja kuolemaa? Jopa täysin viattomat ihmiset joutuvat kärsimään kipua ja tuskaa, ilman omaa syytään. Mistä tämä johtuu?

Raamatun mukaan Jumala teki ensimmäiset ihmiset synnittömiksi. He olivat hyviä ja Jumalaa tottelevia. Jumala oli tehnyt jo heitä ennen enkeleitä, jotka olivat niin ikään hyviä ja Jumalaa tottelevaisia. Oli kuitenkin yksi enkeli, joka ei ollut totellut Jumalaa, ja hänestä löydettiin vääryys, synti. Synti syntyi tämän paholaisena ja saatanana tunnetun enkeliruhtinaan sydämessä. Se ei ollut Jumalan luomistyön tulosta. Saatanan ei olisi tarvinnut tehdä koskaan syntiä, mutta hän teki sitä silti. Samoin tekivät syntiä jotkut muut enkelit, jotka lankesivat saatanan kanssa kapinaan luojaamme vastaan.

Kun ensimmäiset ihmiset Adam ja Eva olivat Edenin puutarhassa, jota viljelemään ja varjelemaan Jumala oli ihmisen pannut, oli siellä myös saatana, joka ilmestyi Eevalle käärmeen hahmossa. Käärme vietteli Eevan syömään puusta, josta Jumala oli ihmistä kieltänyt syömästä, hyvän- ja pahantiedon puusta. Kun Eeva oli syönyt siitä, antoi hän myös miehelleen Adamille, ja tämä söi kiellettyä hedelmää. Näin myös ihmisestä oli tullut syntinen, sillä hän oli rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, jonka hän oli ilmoittanut sanassaan:

"... Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, olet sinä kuolemalla kuoleva." (1. Moos. 2:16-17)

Termi "kuolemalla kuoleva" esiintyy Vanhassa testamentissa noin seitsemän kertaa ja tarkoittaa aina ruumiillista kuolemaa. (1Moos 20:7; 1Sam 22:16; 1Kun 2:37, 42; Jer 26:8; Hes 3:18; 33:8.) Niinpä se tarkoittaa sitä tässäkin kohdassa. Jumalan omien sanojen mukaan rangaistus synnistä on ruumiin kuolema. Jumala ei säätänyt alussa mitään muuta rangaistusta synnistä kuin kuoleman. Jos hän olisi säätänyt myöhemmin jonkin muun rangaistuksen, niin hän olisi muuttanut alkuperäistä tuomiotaan ja kumonnut aiemman sanansa. Niin ei ole kuitenkaan tapahtunut, sillä alkuperäinen rangaistus on voimassa loppuun asti. Jumala poistaa pahat ihmiset maailmasta surmaamalla heidät, minkä jälkeen heitä ei ole enää olemassa. Tämä on Jumalan ratkaisu synnin ja syntisten ongelmaan.

Jumala ei sanonut Adamille, että hän olisi kuoleva välittömästi sinä päivänä, jona hän söisi kielletyn puun hedelmää. Hän sanoi, että Adamista oli tuleva kuolevainen: synnin palkka on kuolema, niin kuin Paavali kirjoitti. (Room. 6:23) Jos Adam ei olisi syönyt kielletystä puusta, olisi hän elänyt iankaikkisesti. Koska hän söi, ja Eevakin oli syönyt, tuli ihmisestä kuolevainen. Kaikki Adamin jälkeläiset ovat jo syntyessään kuolevaisia: se on Adamin lankeemuksen syy ja seuraus, kirous, jonka alaisena koko ihmiskunta joutuu elämään säädettyyn päivään asti.

Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen? Jumala sanoi Adamille:

"Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä sinua kielsin... niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi... Otsasi hiessä pitää sinun syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1. Moos. 3:17..19)

Kun Raamatussa puhutaan eri sanoilla "kadotuksesta" ja "katoavaisuudesta", tarkoitetaan sillä kuolemaa ja ruumiin katoamista jäljettömiin, niin että ihmistä ei enää löydetä: häntä ei ole enää olemassa. Kun ihminen kuolee viimeisen tuomion jälkeen "toisen kerran", niin hänen ruumiinsa tuhotaan ja poltetaan tulessa, eikä häntä ole enää olemassa. Tämä on Ilmestyskirjan mainitsema "toinen kuolema", tulinen järvi. (Ilm 20:9-15)

Kun ihminen kuolee, ei hän tiedä mitään itsestään eikä ympäristöstään. Hän lakkaa olemasta itsestään tietoinen ajatteleva olento. Elämä ei pääty kuitenkaan ensimmäiseen kuolemaan. Kun Jeesus Kristus saapuu takaisin, tuomitsee hän eläviä ja kuolleita. Kuolleet nousevat ylös ja heidät tuomitaan tekojensa mukaan: ne, jotka eivät ole kirjoitetut Karitsan elämän kirjaan pelastuvien pyhien joukkoon. Syntiset ja jumalattomat ihmiset kuulevat tuomiolla sen, miksi he eivät ole arvollisia iankaikkiseen elämään. Heidän syntinsä luetaan heille syyksi: he eivät saa niitä koskaan anteeksi. Tämän jälkeen he kuolevat "toisen kerran" ja heidän ruumiinsa tuhotaan tulessa, niin että heitä ei ole enää olemassa. Tämä on se "iankaikkinen rangaistus", jonka Jumala on säätänyt syntiä tehneille ihmisille.

Myös vanhurskaat ja pelastuvat ihmiset nousevat ylös kuolleista. He saavat elää ikuisesti. Jumala tekee uudet taivaat ja uuden maan, jossa vanhurskaat saavat asua ja elää ikuisesti onnellista elämää. Ei ole enää syntiä, kuolemaa eikä kirousta. Mikään ei aiheuta vahinkoa Jumalan pelastamille ihmisille. Jos tämä on kerran mahdollista, niin miksi Jumala ei tehnyt ensimmäisellä kerralla luomisen yhteydessä sellaisia ihmisiä ja enkeleitä, jotka eivät koskaan lankeaisi?

Synti ei ole Jumalan syytä. Vaikka Jumala teki enkeleistä ja ihmisistä sellaisia, että he voivat langeta syntiin – synnin tekeminen on mahdollista – ei heidän olisi silti tarvinnut koskaan tehdä syntiä. Saatana olisi voinut elää iankaikkisesti tekemättä koskaan syntiä, samoin kuin Adam ja Eeva, ja kaikki ihmiset heidän jälkeensä. Syntiin lankeaminen ei ollut pakollista, vaikka se oli mahdollista. Syntiin lankeamisen syy ei ollut myöskään se, että Jumala teki enkeleistä ja ihmisistä sellaisia, jotka voivat langeta syntiin. Jumala teki meistä myös sellaisia, että meidän ei tarvitse langeta ja tehdä syntiä.

Jumala tiesi etukäteen, että hänen luomansa enkelit – tai osa heistä – ja ihmiset tekisivät syntiä. Hän loi heidät silti. Onko Jumala nyt syyllinen siihen, että saatana ja ihmiset lankesivat, koska hän teki heidät, vaikka tiesi jo etukäteen, että he lankeaisivat? Ei. Jumala ei ole syyllinen toisten tekemiin synteihin. Jumala on sen sijaan hyvä ja armollinen Jumala, sillä hän antaa ihmisille anteeksi heidän syntinsä ja lahjoittaa heille iankaikkisen elämän, jonka he ovat syntiensä vuoksi menettäneet. Mitä saatanaan tulee, hän ei saa elää iankaikkisesti, mutta syytä siihen emme tiedä. Raamattu ei kerro sitä ainakaan suoraan niin selvästi, että sen tietäisin.

Mitä tulee iankaikkiseen elämään "taivaassa" ylösnousemuksen jälkeen, niin Jumala tietää edeltä, että me emme lankea sen jälkeen enää koskaan syntiin. Se, että me emme lankea syntiin taivaassa, ei perustu siihen, että se olisi meille mahdotonta. Taivaassa on edelleen mahdollista valehdella ja kohdella toista väärin, mutta Jumala on nähnyt jo edeltä tulevaisuuteen, ja tietää, että kukaan ei sellaista enää koskaan tee. Vaikka optio tai mahdollisuus synnin tekemiseen on edelleen olemassa, kukaan ei syntiä koskaan tee, ja se on mahdollista Jumalan luomistyön perusteella. Se olisi ollut mahdollista jo ensimmäisen luomistyön perusteella, mutta koska Adam lankesi, joudumme käymään lävitse tämän "välivaiheen" ennen iankaikkista autuutta "taivaassa".

Onko tämä nykyinen elämä sitten jokin koelaboratorio? Jumala tekee kokeita ihmisillä ja eläimillä ja muilla eliöillä. On totta, että suuri osa muusta luomakunnasta perustuu elämän ja kuoleman kiertokulkuun, koska Jumala on suunnitellut ekosysteemin sillä tavalla toimivaksi. Me emme saa kuitenkaan asettaa moraalisia arvoja muiden luotujen kohdalle, sillä ne eivät erota hyvää ja pahaa toisistaan. Niinpä on jokseenkin väärin sanoa, että elämään ja kuolemaan perustuva luomakunta olisi moraalisesti hyvä tai paha; se on korkeintaan hyvä, koska Jumala on sen hyväksi luonut ja nähnyt, että se on hyvä. Eläinten ja kasvien ja muiden eliöiden "elämä" ei ole yhtä arvokasta ja korvaamatonta kuin ihmisten elämä, sillä vain ihminen on tehty alussa Jumalan kuvaksi, hänen kaltaisekseen. Vain ihminen erottaa hyvän pahasta ja voi tehdä valintoja niiden välillä. Vain ihminen on loppuun asti vastuullinen Jumalalle teoistaan ja moraalisista valinnoistaan. Eläimet poikkeavat siten merkittävästi ihmisistä, vaikka ovat saman luojan tekoa.

Tämä nykyinen elämä on ihmisille kaikesta huolimatta kuin koelaboratorio. Jumala koettelee meitä nähdäkseen miten valitsemme hyvän ja pahan välillä eri tilanteissa: miten elämme moraalin kannalta tarkasteltuna. Jokainen varttunut ja terve ihminen pystyy erottamaan sisimmässään hyvän pahasta vähintään auttavalla tavalla, niin että voi valita näiden kahden välillä. Kenenkään ei ole pakko valehdella, varastaa, murhata, tehdä aviorikosta tai antautua pahojen himojensa kuten kateuden ja ahneuden ja rahanhimon valtaan. Kenenkään ei ole pakko kumartaa ja palvella epäjumalia. Jokainen voi uskoa Jumalaan kaiken olevaisen luojana, kun tarkkailee luotuja olentoja ja ympäröivää maailmaa, sen järjestystä ja tarkoituksenmukaisuutta. Se kaikki todistaa Jumalan voimasta ja viisaudesta.

Tämä "välivaihe" ennen lopullista synnittömyyttä ja autuutta "taivaassa" on siis siinä mielessä Jumalan koelaboratorio, että hän tutkii ja koettelee ihmisten sydämiä nähdäkseen, millaisia me olemme moraalin kannalta arvioituna. Näin Jumala voi tuomita "hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen" ja "pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen". (Joh 5:28-29) Jumala voi tuomita ihmiset myös sen mukaan, ovatko he pitäneet totena hänen sanansa ja luomakunnan todistuksen hänestä itsestään. Jos eivät, niin Jumalan kieltäminen on yksi tulevan tuomion peruste. Jumalan kieltämistä on totuuden hylkäämisen lisäksi myös se, että elää hänen tahtonsa vastaisella tavalla synnissä: että elämäntapa on syntinen ja paha. Myös se on Jumalan kieltämistä, että ei uskota hänen Poikaansa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja evankeliumin sanaan, kun se on kuultu. Jumala tuomitsee jokaisen ihmisen sen mukaan, miten hän suhtautuu Jumalan sanan todistukseen ja miten hän elää tämän elämän.

Jumala on tuomitseva kaikki ihmiset oikeudenmukaisesti ja oikeamielisesti. Jopa se, että hän antaa synnit anteeksi niitä katuville ja pahasta pois kääntyville ihmisille, on oikeamielistä. Synnistä pois kääntynyt ja hyvään pyrkivä ihminen on Jumalan silmissä arvollinen iankaikkiseen elämään. Ja sellaisia hän tahtoo jokaisen ihmisen olevan, niin että tekee pahuudesta pois kääntymisen ja häneen uskomisen mahdolliseksi kaikille kutsumilleen ihmisille. Jos joku torjuu Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen pois luotaan, se on sitten hänen oma syynsä ja väärä valinta. Myös toisenlainen valinta ja usko sekä uskollisuus Jumalaa kohtaan olisi ollut mahdollista.

Joku on voinut joskus miettiä sitä, miksi Jumala loi maailman ja sen "vapaat olennot" (enkelit ja ihmiset) sellaisiksi, että nämä voivat tehdä syntiä, ja tekevät sitä, jos hänelle on kerran mahdollista tehdä sellaisia vapaita olentoja ylösnousemuksessa, jotka eivät koskaan syntiä tee. Osa enkeleistäkään ei koskaan lankea, joten miksi hän ei tehnyt kaikista enkeleistä ja ihmisistä sellaisia, että he eivät lankea? Näin synnin turmelemalta ja pilaamalta maailmalta olisi vältytty, ja saisimme elää turmeltumattomina iankaikkista elämää vapaana kaikesta kirouksesta ja synnistä.

Olen itse asiassa jo vastannut tähän kysymykseen aiemmin tässä kirjoituksessa. Paholaisen, hänen enkeleidensä ja ihmisten ei olisi ollut pakko langeta ja tehdä syntiä. Me emme ole sillä tavalla valon enkeleistä poikkeavia, että meidän olisi pakko tehdä syntiä. Synti on aina ihmisen oma valinta. Sitä se oli myös Adamin ja Eevan kohdalla. Mutta vaikka meillä on mahdollisuus tehdä syntiä, ei sitä ole pakko tehdä. On aivan yhtä mahdollista olla koskaan syntiä tekemättä. Se, miksi osa enkeleistä ja ihmiset ovat syntiä tehneet, ei johdu siitä, että heidän olisi ollut pakko tehdä syntiä, koska se mahdollisuus on olemassa. Aivan yhtä vähän kuin minun on pakko hypätä kallion reunalta rotkoon, on minun pakko tehdä syntiä.

Se, että olen syntiä tämän maailman aikana tehnyt, ei johda väistämättä siihen, että tekisin sitä vielä ylösnousemuksen jälkeen. Kenenkään ei tarvitse tehdä syntiä ylösnousemuksen jälkeen. Me olemme silloin kuin valon enkelit, jotka eivät lankea koskaan. Me emme kuole enää ylösnousemuksen jälkeen, koska synti ja sen tuoma kirous on poissa.

Kuolema on lopullisesti voitettu ja iankaikkinen elämä on mahdollista Kristuksen ylösnousemuksen tähden. Kun meidät herätetään tiedottomasta kuolonunesta iankaikkiseen elämään, olemme me Kristuksen kaltaisia, emmekä kapinoi enää koskaan luojaamme Isää Jumalaa vastaan. Ei niin, että se ei olisi mahdollista, vaan niin, että emme tahdo sitä enää koskaan tehdä. Jumala tietää tämän ja siitä syystä iankaikkinen elämä vapautettuna kuolemasta on meidän toivomme.

Petteri Haipola

Sivun alkuun