Miksi kristityt eivät muuta opetustaan helvetistä?

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  10-Apr-2011 01:08 PM  • Muokattu 12-Apr-2011 03:58 PM

Tiivistelmä

Miksi kristityt eivät muuta mieltään opin suhteen?

Syitä ovat:

1) harhaoppiseksi leimautumisen pelko.
2) yhteydestä erotetuksi tai merkityksi tulemisen pelko.
3) leivän menettämisen pelko (palkatut työntekijät).
3) korkean aseman ja arvostuksen menettämisen pelko.
4) varmuus siitä, että isät ja seurakunnan vanhimmat ovat oikeassa.
5) kykenemättömyys tutkia Raamattua omatoimisesti sanakirjojen ja kommentaarien avulla.
6) laiskuus: on helpompaa uskoa, mitä muut sanovat ja opettavat kuin ottaa asioista itse selvää.
7) väärät ennakkoluulot eri tavalla uskovia ja heidän opetuksiaan kohtaan; haluttomuus kyseenalaistaa aiempia näkemyksiään.

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että mitä kauemmin joku on ollut uskossa, ja mitä korkeammassa asemassa hän kirkossa on, sitä vaikeampi hänen on muuttaa mieltään missään opin kohdassa, jossa hän on väärässä. Ylimielinen itsevarmuus, toisten väheksyminen ja oman maineen menettämisen pelko estävät tutkimasta asioita vilpittömästi ja puolueettomasti.

Kun Raamattua tutkitaan vain ennakko-oletusten tueksi, niin totuutta ei päästä näkemään. Kun on uskottu ensin oppi ikuisesta kärsimyksestä helvetissä, niin sitten etsitään vain sitä tukevia Raamatun kohtia ja tulkitaan sen opin kanssa ristiriidassa olevat kohdat systemaattisesti virheellisesti. Oppi on muodostettu Raamatun ulkopuolisista lähteistä ja sitten luetaan ensin Uutta testamenttia, josta löytyy kirjaimen tasolla tukea sille näkemykselle, ja tulkitaan Vanhan testamentin kohtia tätä ennakkoon opittua näkemystä tukevalla tavalla.

Oikea tapa olisi muodostaa oppi Vanhan testamentin kirjoitusten perusteella ja tulkita Uutta testamenttia siten, että sen kirjoitukset eivät kumoa Jumalan aiempaa sanaa Vanhassa testamentissa vaan täydentävät, selittävät ja tukevat sitä. Nyt on tehty juuri päinvastoin. On tulkittu Vanhaa testamenttia ennaltavalitun opin tueksi ja kumottu sen sanoma näennäisesti sen kanssa ristiriitaisilla Uuden testamentin kohdilla, joihin löytyy kuitenkin järkevä toinen selitys, joka tukee Jumalan alkuperäistä sanaa: synnin palkka on kuolema ja ruumiin katoaminen (maatuminen). (1Moos 2:15-17; 3:17-19; Room 6:23) Mitään muuta rangaistusta ei Raamatussa synnille ole annettu. Jumala ei ole muuttanut alkuperäistä rangaistusta toiseksi ja paljon julmemmaksi rangaistukseksi kuin mitä kuolema ja katoaminen on.

Laajempi selitys

Viime aikaisen sanan ja historian tutkimuksen kautta on paljastunut, että klassinen helvettioppi on virheellinen. Se on peräisin Babylonian muinaisesta mysteeriuskonnosta, josta se on kulkeutunut Egyptin ja Kreikan kautta katoliseen kirkkoon. Katolinen kirkko on hallinnut ihmisiä pelolla ja uhkaamalla eri tavalla uskovia ikuisella helvetin kärsimyksellä. Kun klassinen helvettioppi on vallannut koko kirkon ja suurimman osan herätysliikkeistä, ei siitä ole helppoa päästä irti. Eri tavalla uskovia pidetään välittömästi harhaoppisina ja heidät uhataan sulkea yhteyden ulkopuolelle, jos he uskovat Raamatun kirjoitusten mukaisen tuomion ja rangaistuksen synnistä, kuoleman ja ruumiin maatumisen.

Mitä korkeammassa asemassa joku on kirkon hierarkiassa, sitä vaikeampi hänen on muuttaa näkemystään ja uskoa Jumalan sanan totuutta. Jos hän muuttaisi mieltään tässä asiassa, menettäisi hän korkean asemansa ja muiden arvostuksen kirkon sisällä. On mahdollista, että hänet erotettaisiin kirkosta eriuskoisuuden vuoksi. Jos joku saa palkkaa kirkolta tekemästään evankeliumin työstä, niin hänen työsuhteensa irtisanottaisiin, ja hän menettäisi tulon lähteensä. Nämä ovat niin suuria menetyksiä, että kovin moni ei ole valmis kyseenalaistamaan kirkon perinteistä opetusta ja muuttamaan mieltä sen suhteen.

Tilanne ei ole paljon parempi perinteisten kirkkojen ulkopuolella pienissä uskovien ryhmissä. Siellä on omaksuttu klassinen helvettioppi ja sitä pidetään itsestään selvästi Jumalan sanan ilmoittamana totuutena. Jos joku muuttaisi mieltään tässä opin kohdassa, menettäisi hän oikeutensa opettaa seurakuntaa ja hänet merkittäisiin harhaoppisuutensa vuoksi. Pahimmassa tapauksessa hänet "rakastettaisiin" yhteyden ulkopuolelle. Kaikki ryhmät eivät nimittäin erota eriuskoisia yhteydestään Jumalan antaman käskyn ja valtuuksien nojalla; osa hiillostaa eriuskoiset pois yhteydestään kertomalla, miten paljon he häntä rakastavat, ja odottamalla hänen muuttavan mieltään heidän näkemystensä mukaiseksi. Jos näin ei tapahdu, pidetään uskossaan harhaan joutunut lauman jäsenenä, mutta estetään häntä opettamasta Jumalan sanan totuutta tässä asiassa pyhien yhteydessä.

Mitä kauemmin joku on ollut uskossa, sitä vaikeampi hänen on muuttaa mieltään missään opin kohdassa, jossa hän on erehtynyt. Kristitty paatuu totuuden sanan edessä, kun on lyönyt lukkoon joitakin keskeisiä opinkohtia. Mitä varmempi joku on oikeassaolemisestaan, sitä vaikeampi hänen on muuttaa mieltään. Jos joku on täysin varma siitä, että hän on oikeassa ja eri tavalla uskovat ovat väärässä, ei hän voi edes kyseenalaistaa omaa näkemystään. Jos hän on väärässä, on hän lukinnut itse itsensä väärään oppiin, eikä pääse siitä koskaan vapaaksi. Näistä syistä johtuen vain uskossaan nuoret muuttavat mieltään tässä asiassa, mutta vanhat jäärät pysyvät kannassaan, eivätkä näe koskaan totuutta.

Yksi syy siihen, miksi kristityt eivät muuta kantaansa, on se, että he eivät jaksa tai tahdo tutkia asiaa itsenäisesti. Osa ei yksinkertaisesti ole kykenevä tutkimaan tätä asiaa, koska heiltä puuttuu siihen välineet (sanakirjat ja kielitaito) ja ymmärrys. Osa on niin laiskoja, että he uskovat mieluummin seurakunnan johtajien ja sanan opettajien tulkintoja kuin ottavat itse selvää asioista. Tämä pitää heidät tietämättöminä totuudesta ja tekee heistä väärän jumalan todistajia. Klassinen helvettioppi antaa nimittäin väärän todistuksen siitä, millainen Jumala on, joten he ovat väärän jumalan palvelijoita ja todistajia, vaikka eivät sitä tiedä. En väitä silti sitä, että joku Jumalan lapsi ei voisi uskoa klassista helvettioppia ja olla silti oikean Jumalan palvelija, mutta hänen antamansa todistus Jumalasta on virheellinen, ja hän todistaa siltä osin väärästä jumalasta, joka löytyy pakanauskonnoista ja islamista. Kidutuksen jumala ei ole se kaiken olevaisen luoja, josta Raamattu kertoo.

Perinteet ja luottaminen isiltä saadun opin puhtauteen on johtanut kirkkoja ja kristittyjä harhaan. On uskottu sokeasti siihen, että varhaiset kirkkoisät ovat uskoneet oikein tässä asiassa, eikä ole osattu kyseenalaistaa heidän opetustaan. Kun Raamattua on luettu etukäteen isiltä omaksutun helvettiopin tueksi, niin kirjoituksetkaan eivät ole avautuneet oikealla tavalla. On uskottu valhe, jonka mukaan Jumala olisi muuttanut alkuperäistä rangaistusta synnistä aivan toisenlaiseksi. Kuolema ja ruumiin maatuminen on nimittäin aivan erilainen rangaistus kuin päättymätön kärsimys helvetissä. Jos joku uskoo klassiseen helvettioppiin, niin hän uskoo todellisuudessa siihen, että Jumala olisi muuttanut alkuperäistä rangaistusta, synnin palkkaa. (1Moos, 2:15-17; 3:17-19; Room, 6:23)

Eniten vilpittömiä kristittyjä eksyttää oppimamme tapa lukea Raamattua. Me olemme lukeneet Raamattua siten, että Uusi testamentti selittää Vanhaa testamenttia. Olemme alkaneet lukea ensin Uutta testamenttia ja siirtyneet vasta sitten vähän kerrassaan Vanhan testamentin pariin. Olemme uskoneet Uutta testamenttia lukiessamme isiltä opitun klassisen helvettiopin, jolloin olemme ymmärtäneet väärin joitakin Uuden testamentin kirjoituksia. Olemme tulkinneet kaikkia kirjoituksia klassisen helvettiopin tueksi, eikä niin, että oppi iankaikkisesta rangaistuksesta olisi saanut muodostua Raamatun kirjoitusten kautta, alkaen Vanhasta testamentista, jota Uusi testamentti ei voi kumota.

Kun Raamattua on luettu edeltä omaksutun opin tueksi alkaen Uudesta testamentista ja päättyen Vanhaan testamenttiin, niin samalla on luovuttu puolueettoman Raamatun tutkimuksen tärkeimmästä periaatteesta. Myöhempi Jumalan sanan ilmoitus ei saa kumota aiempaa Jumalan sanaa. Klassinen helvettioppi kumoaa kuitenkin Jumalan säätämän alkuperäisen rangaistuksen synnistä, joka on kuolema ja ruumiin maatuminen. Jos Vanhaa testamenttia luettaisiin aikajärjestyksessä luomiskertomuksesta Malakiaan asti, niin helvettiopille ei löytyisi mitään tukea. Niinpä Uuden testamentin kirjoitukset eivät saisi kumota sitä, mitä Jumala on vanhastaan isille sanonut.

Uutta testamenttia tulisi tulkita Vanhan tueksi, selitykseksi ja sitä täydentämään, ei kumoamaan aiempaa Jumalan sanaa. Väärä lukutapa on johtanut väärään oppiin, eikä siitä ole mahdollista luopua muuten kuin lukemalla Raamattua oikein aikajärjestyksessä ja muodostamalla opetus tuonpuoleisista asioista Raamatun kirjoitusten perusteella. Raamatun ulkopuolisia lähteitä tulee lukea harkiten ja muistaa, että ne kuvaavat usein kirjoittajiensa omia mielipiteitä ja tulkintoja enemmän kuin Jumalan sanan ilmoitusta.

Kun Raamattua luetaan oikeassa järjestyksessä ja ilman ennakko-oletuksia, niin Jumalan säätämä rangaistus synnistä paljastuu jo luomiskertomuksesta. Jumala sanoi Adamille, että hän olisi kuoleva kuolemalla, jos söisi kielletystä puusta. Kun Adam oli syönyt siitä, niin Jumala vahvisti tämän rangaistuksen, ja sanoi, että Adamin tuli muuttua maaksi jälleen; ruumis oli katoava, koska Adamista oli tullut kuolevainen. (1Moos, 2:15-17; 3:17-19) Mitään muuta rangaistusta synnistä ei ole Raamatun lehdillä säädetty, vaikkakin jotkut Uuden testamentin kohdat näyttävät olevan ristiriidassa alkuperäisen Jumalan käskysanan kanssa. Niihin kohtiin on olemassa kuitenkin järkevät selitykset, joista kerron muissa aihetta käsittelevissä kirjoituksissani.

Petteri Haipola, 10. huhtikuuta, 2011.

Sivun alkuun