Sapatti ja miten minä sen ymmärrän

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  24.8.2003  •  muokattu 1.1.2018

Lepopäivä on alunperin tarkoitettu ihmisen avuksi, siunaukseksi ja lahjaksi, ei raskaaksi lain taakaksi, jota kukaan ei jaksa kantaa. On suuri helpotus, ettei meidän tarvitse raataa joka päivä niska limassa elantomme eteen vaan saamme levätä kaikesta työstä yhtenä päivänä viikossa ja etsiä rauhassa Herran kasvoja ja käydä seurakunnan kokouksessa. Tämähän on lievitystä siihen kiroukseen ja kärsimykseen, joka lankesi osaksemme Adamin lankeemuksen jälkeen. 1Moos.3:17-19

Sapatti mainitaan ensimmäisen kerran luomiskertomuksessa.

1.Mooseksen kirja:
2:1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
2:3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

Herran ei tarvinnut levätä sen takia, että hän oli väsynyt. Jumala ei ole ihminen, niin että hän väsyisi. Jumala teki kuusi päivää työtä ja lepäsi seitsemännen päivän siitä huolimatta, että hän ei väsy niin kuin ihminen. Tämä on luultavasti esikuvallinen sanan kohta, joka viittaa tulevaan sapatin käskyyn, tai sitten tämä kohta on jonkun Mooseksen aikalaisen lisäys alkuperäiseen luomiskertomukseen, joka on kulkenut suullisena perimätietona Aatamin pojan Seetin suvussa. Olipa niin tai näin, niin Aatami ja Eeva eivät levänneet sapatin päivänä yhdessä Herran kanssa, sillä he eivät olleet tehneet työtä vielä päivänkään vertaa. Jumala oli toki pannut Aatamin viljelemään ja vartoimaan Edenin puutarhaa, mutta se tapahtui vasta kuudentena päivänä. Tämä on itse asiassa kielikuva siitä, miten ihmisen tulee viljellä ja vartioida omaa sydäntään, että mikään paha ei pääsisi juurtumaan sinne ja vain hyvä Jumalan sana saisi kasvaa ja tuottaa hyvää hedelmää.

Ainoa moraalinen käsky, jonka Herra Jumala antoi Aatamille, oli kielto syödä hyvän- ja pahantiedon puusta. (1Moos 2:15-17) Sapatinkäskyä ei siis annettu Edenin puutarhassa vaan vasta myöhemmin. Se mainitaan ensimmäisen kerran manna-ihmeen yhteydessä, kun Israel vaelsi erämaassa Egyptistä pois lähdön jälkeen. (2Moos 16) Väite, jonka mukaan Israel ja patriarkat olisivat viettäneet sapattia Herralta saamansa käskyn mukaan tätä ennen perustuvat kokonaan Raamatun ulkopuolisiin oletuksiin. Raamatun itsensä mukaan Herra antoi sapatin merkiksi Israelin kanssa tekemästään liitosta ja jo ennen liiton solmimista hän antoi sen koetukseksi Israelille nähdäkseen, pitää se käskyt vai ei. Herra antoi sapatinkäskyn sentähden, että hän oli vienyt Israelin pois Egyptin orjuudesta: ei sentähden, että Jumala on luonut tämän maailman. (2Moos 20:8-11; 5Moos 5:11-16; 2Moos 31:13; hes 20:12, 20; 2Moos 16:4)

Jumala ei ole ihminen, joka väsyisi työn teosta, joten miksi on kirjoitettu:

Jesaja:
40:28 Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

Miksi Jumala sitten lepäsi?

Ajattelepa riuskaa peltotyömiestä, joka on tehnyt raskaan päivätyön. Hänellä on ollut voimaa yltäkyllin ja hän olisi voinut jatkaa työntekoa vaikka kuinka kauan. Mutta hänen ei tarvitse sitä tehdä, sillä hän on saanut työnsä valmiiksi! Hän nostaa katseensa ylös ja ihastelee aikaansaannostaan ja sanoo tyytyväisenä: "Hyvältä näyttää, kaikki on hyvää, juuri sellaista kuin minä suunnittelin!" Sitten hän pyyhkii kädellä hikeä otsaltaan ja näkee minun nimeni kirjoitettuna kätensä hipiään!

Jesaja:
49:16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

Toivottavasti Herra näkee myös sinun nimesi, sillä ne pääsevät taivaaseen Isän tykö, joiden nimi on Herran kädessä ja koko elämä on jätetty Jumalan haltuun! Ef.1:4; Jes.45:3; Snl.23:26; Ps.37:1-5,27-31

Miten Aatami ja Eeva viettivät ensimmäistä sapattia yhdessä Herran kanssa? Lienee selvää, että he eivät tehneet peltotöitä vielä silloin, koska Jumala ajoi heidät pois Edenistä peltoa viljelemään vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. (1Moos 3) Vaikka sapattia ei ollut annettu levon päiväksi ihmiselle vielä seitsemäntenä päivänä, niin lienee luonnollista ajatella ihmisten viettäneen levon päivää yhdessä herransa ja luojansa kanssa siitä syystä, että Herra oli heidät juuri luonut omaksi kuvakseen ja on täysin luonnollista, että he tahtoivat viettää aikaa yhdessä Luojansa kanssa ja ihastella Jumalan luomistyön tuloksia! Niin meidänkin tulee tehdä, kun vietämme Herran säätämää lepopäivää! Sapatin hengellinen sisältö ja merkitys on olla yhteydessä Herraan ja elää sovussa ja rauhassa hänen kanssaan. Jumalan kuvaksi luotu ihminen saa iloita Jumalan suurista töistä ja kiittää Herraa hänen hyvyydestään!

Aatamin ja Eevan ei tarvinnut viettää sapattia sen takia, että he olisivat olleet uupuneet maanviljelemisestä tai paratiisin puutarhan vartioimisesta. Maa ei ollut silloin vielä kirottu, koska he eivät olleet vielä langenneet syntiin. Syntiinlankeemus tapahtui vasta myöhemmin ja sitä seurasi rangaistuksena karkoitus pois Jumalan puutarhasta, maan kirotuksi tuleminen ja raskas työ sekä vaivan näkeminen elatuksen tähden. Jumala sanoi Aatamille kirotusta maasta, että "orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." 1Moos.3:17-24

Voin nähdä sieluni silmillä Aatamin pyyhkivän hikeä otsaltaan raskaan peltotyön jälkeen ja muistavan ensimmäistä sapattia, jolloin Herra oli tehnyt samoin ja näyttänyt Aatamille ja Eevalle heidän kirjoitetut nimensä kätensä hipiässä! Kuinka onnellisia he ovatkaan olleet, kaikesta synnin kirouksesta ja vaivan näkemisestä huolimatta, kun tiesivät, että heidän pelastumisensa uuteen vanhurskaaseen maahan ja uusiin taivaisiin, jotka Jumala on maailman aikojen päätyttyä tekevä, oli kiinni Jumalan lupauksesta eikä heistä itsestään! Herra osoittaa tällä tavalla, että hän on alusta asti itse pitänyt huolta luoduistaan eikä ole jättänyt mitään sattumien varaan. Meidän elämämme on sittenkin Korkeimman suojeluksen ja varjeluksen varassa eikä omissa käsissämme. Voimme siksi panna täyden turvamme Jumalan kaitsevaan huolenpitoon ja opastukseen, varsinkin mitä pelastukseemme tulee! Parempi on luottaa Herraan, kuin ihmisiin: emme saa luottaa edes itseemme!

---

Ensimmäisen sapatin vietossa on vielä enemmänkin esikuvallista ilmoitusta meille lopun ajan uskoville. Sapattihan asetettiin ennen kuin Aatami ja Eeva olivat langenneet syntiin ja maa oli tullut kirotuksi sen tähden. Maanviljely ja puutarhan vartiointi olivat sapatin asettamisen aikoihin vielä kevyt kuorma ja sovelias ies kantaa, aivan kuten nyt on se työ, jota teemme Hengen uudessa tilassa. 1Moos.2:15-17; Matt.11:28-30; Room.7:6; 1Kor.15:56-58 Käskysanan noudattaminen ei ole raskas ja väärä ies, vaan meille annettu oikeus. Sapatin viettäminenkin on meille oikeus, hyvä etu, jonka Herra on meille armossaan suonut. Miksi emme siis noudattaisi sitä?

"Rakkaus on lain täyttämys," kirjoittaa Paavali. Room.13:10 Mistä lähtien lähimmäisen rakastaminen on ollut sinulle vastenmielinen ja ikävä velvollisuus tai pakko? Rakastaminen on aina vapaaehtoista, sitä ei voi pakottaa lain käskyn voimasta. Rakkaus syttyy sydämeesi elämän Hengen voimasta, kun sinä tulet uskoon ja Pyhä Henki tulee sinuun. Jos uskomme Poikaan ja rakastamme toisiamme, niin kuin Herra on meille käskyn antanut, niin silloin Herran käskyt eivät ole raskaat. Vai onko sinusta vastenmielistä rakastaa vaimoasi, miestäsi, vanhempiasi, veljiäsi, sisariasi, lapsiasi tai ystäviäsi? Kun Jumalan rakkaus valtaa meidät ja me kasvamme siinä Jumalan antamaa kasvua, niin me emme rakasta vain niitä, jotka meitä rakastavat - veljiä ja sisaria - vaan me rakastamme kaikkia ihmisiä, myös syntisiä ja jumalattomia. Matt.5.43-48; 1Tess.4:1-12

Jumalattoman ja syntisen lähimmäisen rakastaminen ilmenee ennen kaikkea hyvänä tahtona: me toivomme kaikille ihmisille kaikkea hyvää heidän parhaaksensa, sitä, että he kääntyisivät pois pahalta tieltään. Me siunaamme heitä, emme kiroa. Mutta rakastaminen ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi viettää aikaa yhdessä vihamiestemme, pilkkaajien ja jumalattomien kanssa. Eihän Herrakaan sitä tee: miksi meidän pitäisi se tehdä? Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vetäydymme pois maailmasta. Se tarkoittaa sitä, että emme osallistu maailman synteihin, Jumalan pilkkaamiseen ja laittomuuksiin, yhdessä tämän maailman ihmisten kanssa, vaikka heidän kanssaan ja heidän keskuudessaan elämmekin. Sen sijaan me tuomme esiin hyvän vaelluksemme Hengen hedelmien kera, niin että loistamme kuin kirkkaat tähdet tässä pimenevässä maailman ajassa ja pakanat ylistävät meidän Isäämme, joka on taivaissa, kun näkevät hyvät tekomme. Ja tämä juuri siitä syystä, että me noudatamme Jumalan lakia ja vahvistamme sen, että laki on pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Matt.5:11-20; Room.7:12; Fil.2:12-16 Jumalan tahto on se, että me teemme hyvää ja kartamme kaikkea pahaa. Tähän on Hengen mukaan elävän ihmisen mieli.

Palaan vielä ensimmäisen sapatin esikuvallisuuteen. Sapatin käsky kuuluu, että silloin ei pidä mitään askaretta toimittaa. 2Moos.20:10-11 Herra lepäsi yhdessä Aatamin ja Eevan kanssa ensimmäisenä sapattina. Luomistyö oli valmis: enää ei tarvinnut puurtaa ja nähdä vaivaa. Samoin on uskon tultua. Me olemme jo pelastuneet, meidän ei tarvitse enää ahkeroida sen takia, että voisimme itse pelastua. Jumala on tehnyt meissä uudeksi luovan työnsä ja synnyttänyt meidät uudesti ylhäältä. Joh.3:1-13; 2Kor.5:17; Tiit.3:3-7 Mekin olemme lakanneet työtä tekemästä sen eteen, että syntyisimme Hengestä Jumalan lapseksi. Tässä toteutuu heprealaiskirjeen sana: "Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa." Hebr.4:10; vrt. Matt.11:28-30

Armoa ei voi ansaita, eikä vanhurskautta saavuteta lain tekojen kautta. Room.3:9-28; Ef.2:8-9 Meillä on rauha Jumalan kanssa, sillä Kristus asuu sydämessämme. Joh.14:27 Lepo Herrassa tarkoittaa siis sitä, että Herra on saattanut meissä päätökseen luomistyönsä sydämen ympärileikkauksen osalta. Me olemme saaneet lakata yrittämästä kelvata Herralle oman itsemme ja ansioidemme kautta. Room.2:25-29 "Me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef.2:8-10 Sapatin lepo on todellista "iloa, rauhaa ja vanhurskautta Pyhässä Hengessä", ei orjallista puurtamista moninaisissa arjen askareissa. Room.14:17; Luuk.10:39-42

---

Olemme tähän mennessä oppineet sen, että sapatti säädettiin ihmisille jo luomakunnan alusta asti. Sapatin merkitys on siinä, että luodut saavat erottaa arjesta tietyn päivän, jolloin heillä on runsaasti aikaa ja mahdollisuuksia viettää aikaa Luojansa kanssa. He saavat levätä samalla viikon raskaista töistä. Luonnollisestikin tärkeintä on jo alusta asti ollut se, että Luoja ja ihminen ovat sovussa keskenään. Sapatti kuvaa siis sitä sielun rauhaa, joka tulee ihmisen sydämeen, kun Herra Jeesus tulee sinne asumaan Pyhän Hengen kautta. Ruumillisen levon noudattaminen ei ole välttämätön sielun pelastumisen kannalta, mutta lepo Herrassa on! Tämä on sapatin alkuperäinen merkitys ja se on voimassa maailman aikojen täyttymykseen asti. Silloin me pääsemme siihen lopulliseen ja täydelliseen lepoon, jonka Herra on varannut niille, jotka häntä rakastavat.

Mistä sitten johtuu se, ettei yleistä sapatin viettämistä mainita luomiskertomuksen jälkeen, ennen kuin menemme historiassa eteenpäin aina Moosekseen asti? Onhan selvää, että uskovat ovat kuitenkin aina viettäneet Herran sapattia. Vastaus on siinä, että tämä tapa on ollut kadoksissa ihmiskunnan luopumuksen takia. Tästä huolimatta jokainen patriarkka on varmasti tavallaan viettänyt aikaa Herransa kanssa ja nauttinut sapatin lepoa, sekä ruumiillisesti että hengellisesti, Herran kasvojen etsimisen muodossa.

---

Sapatin viettäminen Jumalan kansan yhteisenä lepopäivänä mainitaan ensimmäisen kerran vasta toisen Mooseksen kirjan 16. luvussa, jakeissa 23-26. Luomisen ja tämän tapahtuman välillä kansa oli ollut enimmäkseen jumalatonta eikä se siksi kunnioittanut Herraa kaiken olevaisen luojana vaan on palvonut epäjumalia. Vaikka sapatin käskyä ei olisi annettu ennen manna-ihmettä niin siitä huolimatta häntä olisi voitu kunnioittaa kaiken olevaisen luojana sen todistuksen mukaan, jonka hän on antanut itsestään luomistöidensä kautta. (Room 1:17-32) Mitä levon päivään tulee, niin lepo on ihmisille luonnonoikeus, josta kieltäytyminen voi johtaa sairastumiseen ja kuolemaan. Ellei ihminen saa levätä riittävästi kaiken työntekemisen ohella, niin hän voi kuolla työn rasitukseen. Sen vuoksi lepopäivä on Jumalan lahja kaikkina aikoina, vaikka sitä lepopäivää olisi vietetty eri päivänä kuin israelilaiset sitä viettivät sapatin käskyn antamisen jälkeen.

Herran sapatti ei ole raskas lain säädös, vaan se on ihmiselle Jumalan armosta suotu oikeus, kun sen vain oikein ymmärtää! Sapatti on annettu siunaukseksi eikä lisäämään lain kirouksen taakkaa! Sapattina uskova voi erottaa aikaansa ja ajatuksiaan Jumalalle, mihin hänellä ei arjen askareiden keskellä riitä tarpeeksi aikaa.

Sielun vihollinen on ovela juuri siinä asiassa, että hän järjestää meille kiireen ja varastaa meiltä ajan, niin että me emme etsisi Herran kasvoja! Mutta Herraan turvaavan ei tarvitse langeta pirun salakavaliin ansoihin! Me saamme rauhoittaa sydämemme Jumalan äänen kuulemiseen vähintäinkin kerran viikossa - mieluummin päivittäin - ja hiljentyä Herran eteen eikä sielun vihollinen mahda sille mitään!

---

Apostolit tiesivät, että meidän pitää mennä monen ahdistuksen kautta sisälle Jumalan valtakuntaan. Suurimpia ahdistuksen aiheuttajia ovat kristittyjen väliset riidat ja ainainen eripura opeista ja nippelitiedosta. Saatana iloitsee siitä, kun saa matkia Jumalaa ja laittaa Jumalan kansan sotimaan itseään vastaan.

Meidän on tullut aika tehdä tässä asiassa kertakaikkinen parannus. Meidän täytyy hyljätä kaikki salatiet ja tuoda julkisuuteen omat syntimme ja luopua niistä. Muuten meidät jätetään synnin valtaan ja saatanan haltuun kuritettavaksi.

Suurta armoa on se, jos otamme sallimuksen sauvan iskuista vaarin, niin että palajamme lampaiden tykö ja vahvistamme laumaa, kun Herra palauttaa meidät takaisin eksymyksemme tieltä. Silloin meidän henkemme pelastuu Herran päivänä, jos kenties pääsemme ylösnousemukseen kuolleista ja Isän tykö! Toivottavasti emme paaduta sydämiämme niin kuin teimme katkeroituksessa. Ethän sinä halua tulla ulosheitetyksi sinä päivänä kun Herra ilmestyy kirkkaudessaan ja on ihmeteltävä kaikissa uskovissa! Minä en ainakaan halua. Huomaa, että sapatinpäivä on tässä esikuvallista puhetta siitä levosta, jonka Herra on antanut ja antava täydellisesti omalle kansalleen tulemuksessaan, ja sen merkkinä on pyhän hengen tuoma rauha sydämissämme. (Hebr 4:1-12; Matt 11:27-30; Joh 14:27)

Kunpa vain kestäisimme tämän lyhyen ahdistuksen hetken ja selviäisimme siitä voittajina! "Meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo, eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsimys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu." Room.5:2-5 Saakoon kärsivällisyys tuottaa meissä runsasta rauhan hedelmää! "Säilyttäkää hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä," sillä ei ole olemassa kuin yksi ainoa ruumis eikä ole sopivaa, että sen jäsenet moksivat toisiaan! Ef.4:3-4 ;-) "Me tarvitsemme kestäväisyyttä tehdäksemme Jumalan tahdon ja saadaksemme sen, mikä luvattu on." Hebr.10:36

---

Milloin sapatti sitten uudistettiin näkyväksi ulkoiseksi merkiksi Herran ja hänen valitsemansa Israelin kansan välille? 2Moos.31:13-18 Raamatun mukaan sapatti säädettiin Israelille todennäköisesti Maarassa, vähän ennen kuin Mooses ja kansa saapuivat Siinain vuorelle. Herra puhui ensimmäisen kerran Moosekselle annettavasta kirjoitetusta laista jo silloin. Näin on kirjoitettu:

2.Mooseksen kirja:
15:22 Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä.
15:23 Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara.
15:24 Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?"
15:25 Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä.
15:26 Hän sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi."

Pian tämän jälkeen mainitaan sapatin viettäminen ensimmäistä kertaa:

2.Mooseksen kirja:
16:22 Mutta kuudentena päivänä he kokosivat sitä leipää kaksinkertaisesti, kaksi goomeria kullekin. Ja kaikki kansan päämiehet tulivat ja ilmoittivat sen Moosekselle.
16:23 Niin hän sanoi heille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi."
16:24 Ja he panivat sen talteen huomiseksi, niinkuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut matoja.
16:25 Ja Mooses sanoi: "Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti; tänään ette löydä kedolta mitään.
16:26 Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti; silloin ei sitä ole."
16:27 Kuitenkin muutamat kansasta lähtivät seitsemäntenä päivänä kokoamaan sitä, mutta he eivät löytäneet mitään.
16:28 Niin Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?
16:29 Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä."
16:30 Ja kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Minkä "Herran sanan mukaan" israelilaiset tässä toimivat? Eikö sen sanan ja lain mukaan, jonka Herra oli juuri äsken heille antanut Maarassa! On siis luultavaa, että JHVH antoi lain tai siihen kuuluvia käskyjä kansalleen Israelille ensimmäisen kerran vasta Maarassa, ei sitä ennen, ja teki sen suullisesti puhumalla Moosekselle, mutta ei kirjallisesti, kirjoittamalla käskyt laintauluihin. Tätä seikkaa puoltaa se, ettei sapatin käskyn ulkonaista noudattamista mainita ennen Maaran tapahtumia. Maarassa annettuun suulliseen lakiin ja oikeuteen kuului mukaan myös sapatin käsky, jota Herra ei ilmeisesti ollut heti kertonut Egyptistä lähdön yhteydessä. 5Moos.5:15 kertoo, että Herra olisi antanut sapatin Israelin kansalle Egyptistä lähdön muistoksi eli merkiksi liitosta kansa ja Herran välillä. vrt. 2Moos.31:13-17; Hes 20:12, 20 Sapatti ei ole kuitenkaan ainoa merkki vaan myös ympärileikkaus oli muistutuksena siitä liitosta, minkä Herra teki jo Aabrahamin kanssa. 1Moos.17:4-14; 2Moos.12:48; Joos.5:2-7

Paavali sanoo kirjeessään galatalaisille, että kirjoitettu laki annettiin 430 vuotta Aabrahamille annetun lupauksen jälkeen. Gal.3:17 Lakia ei siis ollut olemassa ylös kirjoitettuna Israelin ja Herran välillä siinä muodossa kuin se myöhemmin Siinailla Jumalan kansalle annettiin.

---

Yleiset moraalilait ovat aina olleet voimassa, alusta asti, jo ennen kirjoitettua lakia. Herra on pannut ne ihmisten sydämeen omantunnon äänenä ja häpeän tunteena, kun tätä sydämeen kirjoitettua lakia vastaan on rikottu. Sapatin käsky ei kuulu kuitenkaan tähän omantunnon lakiin, sillä sen ulkonaisen noudattamisen rikkominen ei ole koskaan ketään ihmistä luonnostaan syyttänyt. Sapatin säädösten ulkonaisesta rikkomisesta on tullut synti vasta sen jälkeen, kun siitä on julistettu, että se on Herran tahto. Tämä ei tietystikään tee tyhjäksi sitä moraalilain säädöstä, että pakanat ovat kautta aikojen tunteneet syyllisyyttä siitä syystä, että heiltä on puuttunut yhteys elävään Jumalaan ja rauha, jonka tämä yhteys saa aikaan. Tässä onkin sapatinlevon vertauskuvallinen ja tärkein hengellinen sanoma. Se ei ratkaise ihmisen iäisyys-kohtaloa, miten sapattia ulkoisesti noudatetaan vaan se, onko sisällisellä ihmisellä sapatinlepo, eli lepo Herrassa, sitä kautta, että Jeesus on ottanut meiltä rikkomukset pois antamalla kaiken anteeksi ja tulemalla sydämeen asumaan, Herraksi ja valtiaaksi.

Pelastuksen kannalta on ratkaisevaa se, mitä sydämessä on, eikä se, mikä ulospäin silmiin näkyy!

Ja siitä me tahdomme kerskata, ainoasta ja oikeasta sapatinlevosta, Kristuksesta, eikä mistään varjokuvista, ulkonaisista jumalanpalvelussäännöksistä! 2Kor.5:12; Hebr.9:13-10:31 Jumalanpalvelusta ja sapatin päivää viettävän suu saattaa tunnustaa Herran nimeä ja kiittää Luojaa, mutta sydän on silti hänestä kaukana. Matt.15:1-9

Ulkonaisesta jumalanpalveluksesta ei ole siis mitään hyötyä, ellei Kristuksen rauha vallitse sydämessä. Jer.7; Joh.14:27 Pyhä Henki on annettu uskovaiselle uuden liiton vakuudeksi ja sinetiksi, merkiksi Jumalalta. Ef.1:13-14; 2Kor.3:1-6; 5:5; Room.8:9-16 Me uuden liiton palvelijat emme tarvitse näkyviä merkkejä tunnistaaksemme veljen tai sisaren, vaan me tutkistelemme asioita hengellisesti ja katselemme näkymättömiä näkyväisten sijasta. 1Kor.2:10-16; 2Kor.4:17-18; 1Joh.2:20-28; 3:24; 4:13 Mutta kun seurakunnalla on rauha, niin se näkyy myös ulospäin, kiitos Jumalalle!

Pyhä Henki rakentaa seurakuntaa, jossa Jumalan rauha eli sapatin lepo vallitsee, hän ei hajoita sitä. Apt.9:31; Ef.2:14-22 Siksi meidän tulee panna pois kaikki riita, kateus, panettelu, herja, ulkokultaisuus, pahuus, eri seuraisuus, lahkot, eri puolueet ja viha, jotta seurakunnassa vallitsisi yksi mieli ja yksi ajatus. "Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme." Gal.5:22-26 "Okaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne." Room.12:10 Meidän tulee olla nöyriä ja pitää veljeä parempana kuin mitä itse olemme. Fil.2:1-5; Jaak.4:1-17 Tämä on mahdollista ainoastaan siten, että jokaisella jäsenellä on sama päämäärä, sielujen pelastus. Meidän tulee rakastaa toisiamme, huolehtia heikoista ja kantaa toistemme vajavaisuuksia, niin ettei yksikään jäsen jää taipaleelle vaan kaikki pääsevät perille asti taivaaseen. Meidän tulee valvoa toinen toistamme ja itseämme, ettei mikään katkeruuden juuri pääse tekemään vahinkoa ja ettei kenelläkään veljellä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toisianne hyviin töihin ja pysykää pyhien yhteydessä sopuisasti keskenänne. Mielipide-erot eivät saa olla erottavana tekijänä niiden välillä, joita Henki yhdistää rauhan yhdyssiteellä, sillä heidän välillään vallitsee luja, mutta joustava rakkauden side. Fil.3:15-17; 4:1-6; Room.14:1-13; 15:1-7; Kol.3:1-17; 1Tess.4:1-12

Jos me noudatamme Herran ohjeita ja Kristus elää meissä, niin silloin meillä on rauha keskenämme ja keskinäinen rakkaus, niin että maailma tuntee meidät Jumalan lapsiksi. Joh.13:34-35 Mutta jos jatkamme katkeraa riitaisuutta ja eripuraa, niin koko maailma nauraa meille, eikä rauhan ja rakkauden Henki lepää yllämme vaan Herran nimi tulee pilkatuksi pakanain keskellä. Room.2:17-24; 1Piet.4:12-19 Saakoon rauhan Jumala itse antaa meille rauhan sydämiin ja jäsenten välille, aina ja kaikella tavalla, Jeesuksen Kristuksen nimen kirkastamiseksi ja Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Aamen! 2Kor.13:11; 2Tess.3:13-16 Näin tapahtui alkuseurakunnassa:

Apostolien teot:
9:31 Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.

---

Pelko, häpeä ja omantunnon syytökset ovat aina seuranneet moraalilakiin kuuluvien yhdeksän käskyn rikkomista, mutta eivät ulkonaisen sapatin käskyn rikkomista. Näin tapahtuu jokaiselle synnin tielle lähtevälle aina siihen asti, kunnes sydän on paatunut eikä hälytä enää terveellä tavalla. Kukaan ihminen ei ole koskaan murhannut lähimmäistä ensimmäistä kertaa tuntematta siitä omantunnon syytöstä sydämessään ja pelkoa kiinnijäämisestä ja häpeän tunnetta sen johdosta, että miten hänen käy, jos hän jää teostaan kiinni, kuinka häntä rangaistaan ja miten hän joutuu syntinsä tähden hyljätyksi ja vihatuksi. Mutta suurin osa ihmisistä on jättänyt sapatin viettämättä eikä ole tuntenut siitä mitään syyllisyyttä. Tämä todistaa sen, ettei sapatin käsky ole ikuinen moraalinen säädös, jota jokaisen on täytynyt ulkonaisten menojen muodossa noudattaa. Sapatin merkitys onkin ensisijaisesti hengellinen.

Sapatin käsky ei ulkoisena lihan säädöksenä ole millään muotoa verrattavissa muihin korkeamoraalisiin käskyihin kuten "älä tapa", "älä varasta", "älä lausu väärää todistusta", "älä tee huorin", "kunnioita isääsi ja äitiäsi", "älä himoitse mitään lähimmäisesi omaa", "älä pidä muita Jumalia minun rinnallani", "älä turhaan lausu minun nimeäni", "älä tee itsellesi jumalankuvaa ja palvele niitä". Onhan aivan eri asia jättää valikoimatta päiviä tai tehdä työtä joka päivä kuin murhata, rikkoa avio, varastaa tai palvella epäjumalia. Näitä "syntejä" ei voi mitenkään rinnastaa toisiinsa teon vakavuuden ja sitä seuraavan rangaistuksen puolesta. Tämä pitäisi ottaa huomioon vielä nykyisenäkin aikana, ettemme tuomitsisi veljiä ulkonaisten seikkojen johdosta. Vain sillä on merkitystä Jumalan edessä, mikä sydämessä on, ei sillä mikä silmään näkyy.

Sapatin rikkominen kuvastaa huonoa moraalia ja väärää sydämen asennetta siis ainoastaan silloin, kun tiedetään, että Jumala tahtoo meidän noudattavan sitä. Jos tämänkään jälkeen ei totella Herraa, ja varata aikaa olla yhdessä Herran kanssa, sydämen hiljaisissa kammiorukouksissa, mutta myös pyhien yhteydessä, jossa Henki kulkee istuinrivien välissä ja tutkailee ihmisten sydänten ajatuksia, jos jossakin olisi etsivä sielu, joka kaipaa sisäistä elämää ja rauhaa, niin silloin Jumala antaa rauhan, toteuttaa sanansa rutosti maan päällä ja lepo valtaa sydämen; jos silloin kun kaikki tämä tiedetään, ja silti jätetään noudattamatta Herran vanhurskasta säädöstä, niin tällä tavalla osoitetaan, ettei Jumalan pelko ole meidän silmäimme edessä, ja Herra kysyy: "Missä on minun kunnioitukseni?"

Tässä on syytä muistaa, etteivät kaikki ihmiset ole olleet aina tietoisia sapatin viettämisen käskystä niin kuin eivät nytkään ole. Suurin osa maailman ihmisistä ei tiedä, että lepopäivää tulisi viettää sillä tavalla, että kävisimme kirkossa ja etsisimme Herran kasvoja. Heitä ei voi siitä syystä tuomita sapatin viettämättä jättämisen vuoksi. Siksi heille ei tule julistaa ulkonaisen sapatin viettämistä vaan evankeliumia Kristuksen rakkaudesta, joka voi heidät vapauttaa raskaista lain taakoista ja moninaisten syntitottumusten orjuudesta. Näin päätämme, että ulkonaisella sapatilla täytyy olla jokin muu merkitys kuin että se olisi jokin korkeamoraalinen elämänohje kaikille ihmisille kaikkina aikoina.

---

Miksi Herra sitten antoi ulkonaisen sapatin vieton ihmisille? Siksi että hän on armollinen ja hyvä Jumala, varsinkin omaa kansaansa kohtaan, jos se vain tahtoo hänen omanaan pysyä eikä käänny pois epäjumalien tykö. Sapatti ei ollut alunperin tarkoitettu raskaaksi ja hankalaksi kuormaksi vaan siunaukseksi ja levon päiväksi. Se annettiin siksi, että työn raskauttamat ihmiset ja kotieläimet saisivat hengähtää ja levätä raskaan työviikon jälkeen. Herra tunsi kansansa kärsimyksen Egyptin orjuudessa ja tahtoi siunata sitä antamalla sille erityisen päivän, jolloin uskovat saavat rauhassa etsiä Herran kasvoja ja käydä kirkossa, ilman että tarvitsee tehdä työtä tai huolehtia kodin päivittäisistä askareista.

Kun Mooses selittää kansalle dekalogia, niin ulkoisen sapatin viettämisen tarkoitus tulee sangen selvästi ilmi:

5.Mooseksen kirja:
5:12 Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.
5:13 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
5:14 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
5:15 Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.

3.Mooseksen kirja:
23:3 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin.

Sapatti on siis oikein ymmärrettynä ja vietettynä siunaukseksi uskovaisille samoin kuin kaikki muutkin dekalogin käskyt. Onhan selvää, että kirous seuraa synnin tekemistä ja lain rikkomista eikä sen noudattamista! Huomaat tämän asian todeksi varsin helposti, kun mietit millaista elämää avionrikkojat, murhamiehet, varkaat, valehtelijat, saatanan palvojat, väärien valojen tekijät, vanhemmilleen tottelemattomat lapset, kateelliset, ahneet ja katkerat ihmiset elävät.

---

Selvitän vielä paria yleisesti väärin ymmärrettyä käskyä Herran antamalla viisaudella. Minä ymmärsin itsekin puheena olevat käskyt väärin, kunnes Pyhä Henki opetti minulle nämä asiat tätä kirjoittaessani.

"Älä turhaan mainitse Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu!" 2Moos.20:7

Tämän on luultu tarkoittavan sitä, ettei Jeesuksen tai Jumalan nimeä saisi mainita puheen lomassa huolimattomasti. No, eihän se kyllä hyvekään ole, joten saa sitäkin karttaa. ;-) Jos joku kuitenkin siihen syyllistyy, niin tuomitseeko Herra hänet ankarasti? Luuletko tosiaan, että Jeesus on tällainen? Minä tomppeli aiemmin luulin tällä tavalla, joten olen ollut aivan yhtä tyhmä ja paatunut Jumalan lain edessä kuin sinä mahdollisesti olet! Häpeäkseni minä tämän sanon enkä yhtään ihmettele sitä, ettei pakanoilla ole mitään tietoa elävästä Jumalasta, kun heille ei ole oikein osattu opettaa Herran käskyjä!

Mitä Jumala on sitten tahtonut tällä käskyllä meille kertoa! Ajattele, miten halveksittuja ihmisiä ovat ne, jotka käyttävät jumalisuutta keinona hyväkseen ja vannovat väärin Jumalan nimessä saadakseen itselleen taloudellista tai muuta hyötyä! Mar.7:9-13; Luuk.16:13-15; 1Tim.6:1-10 Varsinkin väärät profeetat harrastavat tätä rikastuakseen, mutta he joutuvat häviöön niin kuin kansa, joka heitä seuraa! Jer.5:1-13,30-31; 6:13-19; 7:8-11; 2Piet.2:1-3, 9-22; Ilm.18:3; 19:20 He väittävät toimivansa Jeesuksen nimessä, mutta Jeesus ei ole heitä koskaan tuntenut! Matt.7:21-23 He olivatkin pelkkiä käännynnäisiä, pahempia kadotuksen lapsia kuin ne, jotka olivat heidät käännyttäneet. Matt.23:13-15 Turhaan he lausuvat Herran nimen ja pilkkaavat samalla lainrikkomisellaan Herraa ja lakia, niin kuin kirjoitettu on! Room.2:17-24

2.Mooseksen kirja:
20:12 Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

Monet luulevat, että tällä tarkoitetaan jotakin pientä ja harmitonta yleistä kiukuttelua, jota jokainen lapsi jossain vaiheessa harrastaa. Mutta kyse on paljon vakavammasta asiasta. Nimittäin, kuka äiti tai isä haluaa, että hänen omasta lapsestaan tulisi uppiniskainen ja kovakorvainen, irstailija ja juomari, väkivaltainen tai häirikkö? 5Moos.21:20 Kuka toivoo, että hänen lapsensa joutuu tarkkailuluokalle tai koulukotiin tai tulee potkituksi pois koulusta, kun ei sopeudu pahuutensa takia kouluyhteisöön?

Tämän kaltaisia asioita JHVH tarkoittaa, kun antoi meille käskynsä. Ja hänen käskynsä ovat tunnetusti vanhurskaat ja hyvät, paljon paremmat kuin minkään muun kansan käskyt, sillä Herra on hyvä ja tahtoo antaa lapsilleen aina vain parasta! Mikä olisikaan sen parempaa, kuin että hänen käskyjään kaikkialla noudatettaisiin ja Herran nimeä suuresti kunnioitettaisiin! :-)

Tässä kohden on kuitenkin syytä olla varovainen, sillä pienestä pisarasta kasvaa suuri virta. Pieni tottelemattomuus johtaa suurempaan, jos synnistä ei luovuta. Yksi valhe johtaa toiseen ja se taas kolmanteen, kun uudella valheella pitää peitellä ja selitellä aiempaa valhetta. Synnillä on tapana kasaantua, niin että siitä tulee lopulta valtava vuori, ellei asioita käsitellä. Synti tulee tunnistaa varhaisessa vaiheessa, tunnustaa Jumalalle, pyytää anteeksi ja hyljätä. Vain siten voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana, että noudattaa Herran sanaa ja lakia, rakastaa hyvän tekemistä ja vihaa pahan tekemistä. Jatkuvassa mielenmuutoksessa eli parannuksessa eläminen on pelastumisen ehto jokaiselle ihmiselle. Jos annat synnille periksi ja hyväksyt sen osaksi elämääsi, niin paadut ja Jumalan Henki murehtuu sinussa. Joudut Jumalan hylkäämäksi, jos paadutat sydämesi ja hylkäät itse Jumalan sekä rikot tahallaan hänen sanaansa vastaan.

---

Olet ehkä aiemmin pilkannut Jumalan lakia ja pitänyt sitä syntinä tai muuten vain huonona, tiukkapipoisten touhuna. Mutta nyt sinä ehkä näet sen, että varsinkin dekalogi on täynnä vanhurskaita ja oikeamielisiä käskyjä, joita on hyvä noudattaa! Sillä ne perivät siunauksen, jotka lakia noudattavat, mutta jotka sitä halveksivat ja rikkovat, joutuvat häpeään. Suurin onnettomuus on joutua iankaikkiseen eroon Herran kasvoista ja hänen kirkkautensa voimasta. Niin käy jokaiselle, joka kieltää meidän Herramme Jeesuksen ja palvelee mieluummin mammonan, ahneuden, haureuden ja saastaisuuden epäjumalia. Ef.5:3-5; Matt.6:24 Sillä senkaltaisia asioita epäjumalien palvomisella ensisijaisesti Raamatussa tarkoitetaan. Vai luuletko, että Herra on kiinnostunut nuhtelemaan ja rankaisemaan pelkästään toteemipaalun kumartajia? 1Moos.20:2-6

Epäjumalien palvontaan kuuluu myös ihmisten korottaminen Jumalan asemaan, epäjumaliksi, idoleiksi. Paavali varoittaa uskovaisia tästä asiasta: "Te olette kalliisti ostetut! Älkää olko ihmisten orjia!" 1Kor.7:23 Miksi niin monet nykyajan uskovaiset jumaloivat saarnaajia ja opettajia ja evankelistoja ja ihmeparantajia ja muita Herran palvelijoita ja seuraavat heitä sokeasti vaikka syvyyden kuiluun, kun eivät erota Herran palvelijaa saatanan seuraajista? He antavat heille vielä rahansakin ja luulevat, että Herra antaa heille satakertaisesti takaisin siitä hyvästä! Niin muuten antaakin: tuskaa ja ahdistusta koko rahan edestä! Ahneilla ihmisillä on surkea loppu! Käytin tässä aluksi rumaa sanontaa, mutta se kuvaa hyvin ihmisiä, jotka tulisi heittää lantaportin kautta ulos Jumalan seurakunnasta. Ethän sinä vain tahdo kuulua tällaisten pahojen ihmisten joukkoon, joista olen tässä kertonut?

---

Sapatti annettiin siis näkyväksi merkiksi Israelin kansan ja Herran välisestä liitosta, kun Herra valitsi Israelin kaikkien kansojen joukosta ja johdatti sen pois Egyptin maasta. 2Moos.19:5; 31:13-18; Moos.4:5-8,20,34 Herra pyhitti eli erotti Israelin kaikista muista kansoista maan päällä. Jos joku pakana näki, miten vanhurskaat ja hyvät Herran käskyt ja oikeudet olivat, kun niitä vain oikein noudatettiin, niin hän saattoi sitten kääntyä juutalaisuuteen ja päästä osalliseksi kaikista niistä siunauksista, mitä Herra tahtoi omilleen oikeuksiensa kautta jakaa. Jes.56:1-7

Kun olet nyt ymmärtänyt oikein sen, että Herran käskyt ja oikeudet ovat hyviä, ja sinun lihasi on paha, liitoksissa saatanan kanssa, kun et ole tahtonut niitä noudattaa - et edes kuulla niistä - niin eikö sinunkin kannattaisi kääntyä pois jumalattomalta tieltäsi ja palata takaisin hyvän Jumalan tykö? Herra, sinun lunastajasi, Israelin pyhä, vetoaa sinuun sanansa kautta:

Jesaja:
48:17 ...Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.
48:18 Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;
48:19 sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka, sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset, sen nimi ei häviäisi, ei katoaisi minun kasvojeni edestä.

Kun sinusta on tullut uskovainen, niin sinä suhtaudut Jumalan lakiin ja Herran tottelemiseen aivan toisella tavalla kuin mitä teit ennen uskoontuloasi. Paavalin mukaan "sinä yhdyt sisällisen ihmisesi puolesta ilolla Jumalan lakiin." Room.7:22 Sinun uusi ihmisesi iloitsee silloin Herran käskyistä, koska ne ovat sinulle rakkaiksi tulleet. Ps.119:47 Saat ravintoa Raamatun kirjoituksista, jotka olivat sinulle ennen myrkkyä. Yhdyt hengessäsi Daavidin todistukseen:

Psalmit:
119:96 Kaikella täydellisellä on rajansa - sen olen nähnyt - mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.
119:97 Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
119:98 Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
119:99 Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
119:100 Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.
119:101 Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.
119:102 Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.
119:103 Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.
119:104 Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
119:105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

119:155 Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
119:156 Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.
119:157 Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.
119:158 Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
119:159 Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
119:160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
119:161 Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.
119:162 Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.
119:163 Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.

Suosittelen sinulle, että luet psalmin numero 119 kokonaan lävitse, sillä se on ehkä hienoin Raamatun paikka, jossa ylistetään Herran sanaa ja lakia ja oikeuksia. Ja nämä kaikki ovat ihmisen parhaaksi annetut, meidän rakentamiseksi, ei tuhoamiseksi ja kukistamiseksi. Mutta jumalaton ei tahdo ottaa vaarin Herran todistuksista vaan vainoaa uskovaisia ja pilkkaa heitä. Daavidilla oli tästä karvaita kokemuksia:

Psalmit:
10:1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
10:2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
10:3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
10:4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta." "Ei Jumalaa ole" - siinä kaikki hänen ajatuksensa.
10:5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
10:6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen."
10:7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
10:8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
10:9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10:10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
10:11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe."
10:12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
10:13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

Sananlasku 28 kertoo osuvasti siitä, miten "lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä." j.4 Lain hylkijät ovat seurakunnassa niitä, jotka pilkkaavat vilpittömiä uskovia heidän hyvän vaelluksensa tähden. He kehuvat julkisynneissä rypeviä ja pitävät heitä vanhurskaina, koska ovat ymmärtäneet armon ja sitä seuraavan pyhityksen väärin. Heillä saattaa olla oikea oppi uskonvanhurskaudesta, mutta he eivät tunne Kristuksen elämää ja sen vaikutusta laisinkaan. Heidän mielestään ihminen on sitä mitä hän on eikä voi muuttaa Jumalan voimasta vaellustaan yhtään paremmaksi, vaikka kuinka syntinen ja jumalaton se olisi.

Jeesus ei tahdo jättää omia lapsiaan synnissä rypemään ja kärsimään sen seurauksista. Vielä vähemmän hän tahtoo, että hänen omansa vahingoittaisivat lähimmäisiään pahoilla teoillaan! Herralla on voima yli kaiken synnin vallan ja hän voi vapauttaa vaikeistakin syntitottumuksista ja pahoista riippuvuuksista! Sillä sitä vartenhan Jumalan Poika on maailmaan tullut, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot! Ja mikä on perkeleen teko, ellei sitten synti? Jeesus tahtoo vapauttaa meidät synnin tekemisestä, mutta ei tietenkään vanhurskaudesta! Vanhurskauttahan meidän juuri pitää janota ja isota, niin että meidät ravitaan ja janomme sammutetaan!

Jumalattomat ovat vanhurskaudesta vapaat ja tottelevat syntiä. Siksi he eivät huoli sapatistakaan, kun silloin pitäisi Herran kasvoja etsiä! "Onko ihan pakko?!" he huutavat. No ei totisesti ole pakko, mutta kun vanhurskaan sielu kaipaa Jumalaa ja halajaa päästä juomaan Herran raikkahille vesilähteille ja vuoripurojen äärelle! Niin eivät pakanakansat tee! He eivät tarvitse sapattia edes ruumiin levon vuoksi, sillä he ovat muutenkin koko viikon töissä laiskotelleet ja lintsanneet vastuistaan! Jos heille antaa lepopäivän, niin he rientävät ryyppäämään ja rellestämään ja sekö muka on Herran sapatin viettämistä? Pois se! Näemme, että "jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta!" Jes.26:10

Vanhurskas on siis vapaa synnistä, niin että hän voi palvella Jeesusta vapaaehtoisesti Hengen uudessa tilassa, sydämen ilolla ja yksinkertaisuudella, ei pakon alla ja vastentahtoisesti, kirjaimen vanhassa tilassa. Tämä ei tarkoita silti sitä, ettemmekö koskaan lankeaisi. Meistä ei tule vielä tässä ajassa täydellisiä ja virheettömiä. Emme ole enkeleitä, vaikka joidenkin veljien kasvot enkelin kasvoilta saattavat joskus näyttääkin! ;-) Apt.6:15

---

Huomaa, että laissa on myös ansa, joka voi johtaa sinut todelliseen ahdinkoon. Se on lain orjuus, eli se, että sinun sydämesi ei yhdykään vapaaehtoisesti Jumalan lakiin, mutta teeskentelet silti jotain muuta. Laista ja sen hyvistä käskyistä sekä oikeuksista on tullut sinulle vastenmielinen raskas taakka ja vihollinen, koska et noudata niitä sydämesi halusta ja vapaaehtoisesti vaan pakon alla. Sinusta on tullut silloin tekopyhä. Vaellat kyllä ulkonaisesti hyvin, mutta sisälläsi kiroat lähimmäisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Tiedän tämän, koska olen ollut itse sellainen aina tähän päivään asti. Nyt kun olen paljastunut, niin en tahdo enää pilkata Jumalan pyhiä vaan vaeltaa heidän esimerkkiään noudattaen mahdollisimman hyvin tämän maanpäällisen vaellukseni. Jeesus saakoon minun salaisia syntejäni yhä enemmän paljastaa ja vapauttaa synnin vallasta palvelemaan elävää Jumalaa ja tekemään sitä, mikä hyvää on! Sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Ja Herra on saattava valoon pimeyden kätköt ja antava kullekin hänen tekojensa mukaan, olivatpa ne hyviä tai pahoja.

Ulkokultaisuus on lain orjuutta ja syntiä, vaikka se ei ilmenekään julkisina paheina ja sen kaltaisena tottelemattomuutena. Mutta se voi ilmetä rakkaudettomuutena ja sydämen kovuutena, laupeuden puutteena. "Jumalattomain sydän on armoton," tietää Salomo kertoa. Snl.12:10 Toivottavasti meillä ei ole sellainen sydän, että emme osaa kohdata säälien ja armahtaen kärsivää lähimmäistä. Tai antaa anteeksi toinen toisellemme, niin kuin Herra on meille anteeksi antanut.

Teeskentelyä ja oman itsensä korottamista sanotaan uskovien keskuudessa yleisesti lain alla olemiseksi. Gal.4:21-5:4 Jos joku on lain alla, niin hänellä ei ole sydämessään Kristuksen rauhaa vaan häntä ahdistaa ja elämä on synkkää. Hän on pahanilkinen ja ärtyisä ihminen eikä hänen seurassaan ole kenelläkään hyvä olla. Hän etsii aina vikoja ja syntejä muista ihmisistä näkemättä lainkaan omiaan. Hän kantaa toisten syntejä sydämellään ja osoittelee langenneita sormellaan häpäisten heitä julkisesti, vaikka nämä olisivat jo katuneet ja parannusta tehneet. Hän on aina haastamassa riitaa ja piikittelemässä niitä, jotka ajattelevat uskon asioista toisin kuin hän. Hän on pahanilkinen ja pirullinen ja se paistaa läpi hänen puheistaan ja asenteestaan. Koska hän on kuitenkin uskonnollinen ja luulee pelastuvansa väkinäisen lain noudattamisensa ansiosta, niin hänellä on tapana langetella helvetin tuomioita muille ihmisille, jotka ovat eri mieltä uskon asioista kuin hän. Toivottavasti sinä et ole tällä tavalla vajonnut lain alle, pois armosta ja Kristuksesta? Saakoon Jeesus sinua armahtaa ja johdattaa sinut takaisin yhteyteensä, niin että saat rauhan ja levon sydämeesi, jos sinulle näin pahoin on käynyt! Hän on minuakin armahtanut samasta syystä ja monta kertaa: miksi hän ei tekisi sitä samaa myös sinulle?

---

Uskovaiset eivät elä lain alla, mutta eivät ilman lakiakaan. He elävät Kristuksen laissa ja kristillisessä vapaudessa. 1Kor.9:19-22; Gal.5:1-4; Jaak.1:25; 2:12-13 Tämä tarkoittaa suurimman eli rakkauden käskyn ja kultaisen säännön noudattamista. Matt.7:12; 22:35-40 Jeesuksen ohje uskoville kuuluu ja on kautta aikojen aina kuulunut yksinkertaisesti: "tee hyvää ja karta pahaa!" Ps.37:27 Ja tähän me juuri pyrimme. Meillä kristityillä on kuitenkin välillä kiistoja jopa riitoihin asti siitä, mikä on hyvän tekemistä ja mitä tulee karttaa, mitä taas ei. Emme ole tässä suhteessa paljon muita ihmisiä kummempia. Omaksi häpeäkseni tämän sanon ja tunnustan samalla kansan synnit anoen armoa Herralta! "Jeesus, älä hukuta tätä kansaa, sillä he ovat kuitenkin sinun tekoasi, he ovat savi sinun hyppysissäsi, maan tomua ja tuhkaa! Ei kukaan voi kestää sinun edessäsi, jos sinä pidät vihaa iankaikkisesti! Isä, älä hylkää omaa kansaasi vaan armahda meitä ja anna meille anteeksi Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden!"

---

Useimmat kristityt viettävät sapatin sijaan Herran päivää eli sunnuntaita. Tämä käytäntö nojautuu perimätietoon ja on alkujaan katolista perua, ei alkuseurakunnalta. Päivistä on silti turha alkaa riidellä ja niiden valikoimisen perusteella langettaa veljistä kadotustuomioita. Pääasia ihmisen ja hänen Jumala-suhteensa kannalta on se, että hänellä on jatkuva rauha eli sapatinlepo sydämessään uskonvanhurskauden johdosta eli siitä syystä, että Jumala ei ole lukenut hänelle syyksi syntiä, vaan on antanut kaikki rikkomukset anteeksi ja rohkeuden olla rehellinen ja avoin Herran edessä, niin ettei meidän tarvitse mitään häneltä salata, vaan saamme olla jatkuvasti avoimet ja paljastetut hänen edessään, jolle meidän on tehtävä tili. Vain vilpittömät pelastuvat, ne, jotka huutavat Herran nimeä avuksi puhtaasta sydämestä.

Pääasia ei ole siis ulkoisen sapatin viettäminen vaan sisäinen rauha. Ulkoista lepopäivääkin on silti hyvä viettää. Tärkeintä on tässäkin se, että sitä ylipäätänsä vietetään, eikä se, milloin sitä vietetään. Jumalalle on mieleen se, että hänen kasvojaan etsitään ja hänen luomistyönsä muistoa kunnioitetaan hiljentymällä Herran eteen kerran viikossa oikein ajan kanssa, ilman että päivittäiset askareet asettavat liiaksi esteitä Jumala-yhteyden vaalimisille ja seurakunnan kokoukseen osallistumiselle. Lepopäivän viettäminen ei ole kuitenkaan pakko vaan sitä saadaan viettää silloin kun siihen on mahdollisuuksia. Pyrkimys seurakunnassa tulee olla jäsenten yhtäaikaiseen lepopäivään, jolloin mahdollisimman moni voi osallistua pyhäpäivän kokoukseen. Onko tuo päivä sunnuntai, niin kuin kristityillä yleensä, vai lauantai, niin kuin adventisteilla ja eräillä muilla: se on sivuseikka. Tärkeintä on se, että Herraa kunnioitetaan sen uskon määrän mukaan, mikä kullakin Kristuksen ruumiin jäsenellä on. Me emme saa ruveta sotimaan toinen toisiamme vastaan tällaisten asioiden vuoksi. Paavalin neuvo riitakysymyksissä on:

Galatalaiskirje:
5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
5:15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
5:23 Sellaista vastaan ei ole laki.
5:24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
5:25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
5:26 Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.

Kuka väittää olevansa puhdas tällä pyhityksen alueella? Kunpa vain olisinkin! Mutta ehkä vielä ei ole liian myöhäistä! Minua on nyt sävyisästi ojennettu ja Jumala on alkanut antaa minulle mielenmuutosta, niin että selviän perkeleen pauloista, joka oli vanginnut minut tahtoaan tekemään! Kiitos Jeesus, että annoit minulle anteeksi ja nostat minut uudestaan elämään arvollisesti sinun edessäsi ja kaikkien ihmisten edessä! Kiitos, että autat palvelijaasi nöyrtymään sinun väkevän kätesi alle ja johdatat häntä oikeuden teitten keskikohtaa! Kiitos, että annat minulle lempeää ja taipuisaa viisauttasi ja saan juoda sinun Henkeäsi! Kiitos, että et hyljännyt sieluani tuonelaan vaan nostit minut ylös kuoleman kidasta ja pelastit minut asettaen jalkani kalliopohjalle, joka ei horju eikä järky! Auta minua kulkemaan sulassa sovussa veljieni kanssa! Kasvata minua armossa ja rakkaudessa ja sinun tuntemisessasi! Pane minusta pois häväistys ja pilkkapuhe ja anna suuhuni uusi sävel, opetuslasten kieli, jolla minä taidan lääkitä haavoitettuja sieluja. Kiitos Jeesus, että sinulla on kaikki valta maan päällä ja taivaassa. Kiitos Isä, että olet salannut nämä viisailta ja kirjanoppineilta, mutta ilmoittanut ne lapsenmielisille! Älä saata minua kiusaukseen vaan päästä minut pahasta, sillä sinun on valtakunta, kunnia ja voima, iankaikkisesti, aamen!

---

Kristuksen laki ei velvoita meitä noudattamaan orjallisesti dekalogin ulkopuolisia pikkutarkkoja säännöksiä viikkosapatin osalta. Ei varsinkaan, kun niitä tulkitaan samaan tapaan kuin fariseukset niitä tulkitsivat. Olosuhteiden takia on joskus parempi olla näitä käskyjä noudattamatta, kun kerran pakanamaissa elämme, hajallaan jumalattomien ja valtaapitävien joukossa. Meidän ei tule ryhtyä kapinaan työnantajia ja yhteiskuntaa vastaan, jos joudumme menemään itse töihin sapattina. Olemme silloin myös vapaat syyllisyydestä, sillä emmehän voineet itse estää työhön joutumista, koska työnantaja tai yhteiskunnan etu tai lähimmäisen rakastaminen niin vaati.

On olemassa ammatteja, joissa on rakkaudellisempaa tehdä sapattina töitä kuin jäädä pois töistä. Toivottavasti tämä onnistuu vuorosapatein, niin ettei yhden ja saman henkilön tarvitse aina olla sapattina työvuorossa. Näihin ammatteihin kuuluvat mm. papit, lääkärit, hoitohenkilökunta, ambulanssinkuljettajat, apteekkarit ja farmaseutit, palomiehet, poliisit, vartijat, sotilaat, majoituspalveluista vastaavat henkilöt, hoitokotien ja vanhainkotien henkilökunta, lentokenttien, linja-autoterminaalien, juna-asemien ja julkisten kulkuneuvojen henkilökunta, taksinkuljettajat, sähkön-, voiman-, veden-ja lämmönjakelusta vastaavat henkilöt ynnä monet monet muut, joita en tähän jaksa luetella tai keksiä. Sanottakoon niin, että Herran lepopäivänä saavat sekä ihmiset että eläimet levätä, mutta eivät kaikki yhdellä kertaa. Jonkun on lypsettävä lehmät ja siivottava navetta, ruokittava kanat ja muut eläimet. Lepopäivä ei siis ole mikään ehdoton absoluutti, jota ei saa miltään osin rikkoa. Sitä täytyy rikkoa, muuten rikotaan rakkauden suurinta käskyä vastaan. Lepopäivän viettämisessä on lupa käyttää tervettä maalaisjärkeä niin kuin yleensäkin asioita pohdittaessa. Monta kertaa jumalattomatkin tietävät uskonnollisia ihmisiä paremmin sen, mikä on hyvää ja mikä ei.

Tässä muutamia Raamatun esimerkkejä tiukan kuuloisilta säädöksiltä, joita voi olla vaikea soveltaa nykyaikaan. Kyllä ne ovatkin raskas taakka kantaa, jos niitä nurjamielisesti tulkitaan ja halutaan osoittaa Jumala väärämieliseksi ja itsensä oikeaksi!

Nehemia:
10:31 Me emme osta sapattina tai pyhäpäivänä maan kansoilta, jos ne tuovat kauppatavaraa tai viljaa mitä tahansa kaupaksi sapattina. vrt. Neh.13:15-22

Tämä on erikoistilanne, joka ei sovellu meidän aikaamme. Juutalaiset olivat juuri palanneet pakkosiirtolaisuudesta takaisin omaan pyhään kaupunkiinsa. Ei kai ole kovin väärin, jos kansa haluaa noudattaa omassa kaupungissaan omia kulttuurillisia ja uskonnollisia tapojaan ilman että pakanat ja kansan luopiot yllyttävät seurakuntaa synnin tekemiseen omalla esimerkillään? Pitäisikö seurakunnassa suvaita Jumalan kansan pilkkaajia ja alistua heidän mielivaltansa alle? Paikassa, joka on pyhitetty Jumalan palvelemista varten ja joka on uskovien hallinnassa?

Kristityn tulee pyrkiä siihen, ettei hänen tarvitsisi lepopäivänä toimittaa turhia arjen askareita. Lepopäivän tarpeet on aika helppo hankkia ja valmistaa sapattia edeltävänä päivänä. Jos sitten kuitenkin jotain aivan välttämätöntä kaupasta lepopäivänä tarvitsee, niin toki sen voi käydä ostamassa mieluummin kuin kärsiä puutetta tai olla epäkohtelias mahdollisia jumalattomia vieraitaan kohtaan. Mutta jos pelkästään itseltä ja omalta perheeltä puuttuu jotain ei aivan niin tarpeellista, niin sen voi jättää sapattina ostamattakin. Paastokaan ei ole aivan huono vaihtoehto sapatinpäivänä, vaikka siitä Paavalin mukaan onkin hyötyä vain vähään. Jos olet töissä kaupassa, joka on avoinna sunnuntaisin tai lauantaisin, jolloin vietät lepopäivää yhdessä kirkkosi kanssa, etkä voi välttyä työvuorolta työnantajasi painostuksen vuoksi, niin ole kuuliainen myös nurjalle isännälle, sillä hyvää tekemällä sinä tukit suun pilkkaajilta ja vastaansanojilta, ja kun kärsit kristityn nimesi tähden, niin Herran Henki lepää sinun ylläsi, ja ne, jotka pilkkasivat sinua kiittävät Herraa etsikonpäivänään. Aamen, sillä näin Herra on puhunut!

Sapatti on annettu ihmiselle siunaukseksi lievittämään kiireen ja raskaan työn aiheuttamia paineita, ei kiroukseksi lisäämään tuskaa! ;-)

2.Mooseksen kirja:
35:2 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä olkoon teille pyhä sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä silloin työtä tekee, se surmattakoon.
35:3 Älkää sytyttäkö tulta sapatin päivänä, missä asuttekin.".

Tulen sytyttäminen liittyi juutalaisilla ruoanlaittoon, ei talon lämmitykseen! ;-) Israelissa ja varsinkaan Siinain erämaassa ei halkoja ja polttopuita ole saatavilla samalla tapaa kuin Suomen metsien keskellä. Niiden hankkiminen ja kerääminen vaativat paljon aikaa ja työtä. Söivätkö juutalaiset sitten pelkästään kylmiä ruokia vai paastosivatko he sapattina? En tiedä eikä minun tarvitsekaan tietää sitä. Ymmärrän, että on rakkauden käskyn mukaan oikein tarjota lapsille ja aikuisillekin tervettä ruokaa lepopäivänä. Jos se täytyy lämmittää mikrossa tai liedellä tai uunissa, niin ei se mitenkään suuri vaiva ole. Paasto tai kylmä ruoka ei sovi kaikille, ei varsinkaan vauvoille ja pienille lapsille. Heille on lupa valmistaa ruokaa ja miksei myös itsellekin. Minä en alistu kirjaimen orjaksi vaan käytän tervettä harkintaa. Talvella ja kylmällä pakkassäällä on lupa sytyttää takka ja pitää lämmintä tulta yllä uuninpesässä! :-) Saunan lämmittäminenkään ei ole syntiä lepopäivänä: sehän virkistää ja puhdistaa ruumiin ja mielen, mikä on sapatin yksi tarkoitus!

Tiedätkö muuten miten juutalaiset lain kiivailijat ovat yrittäneet kiertää tätä sapattikäskyn säädöstä nykyisenä aikana? He tulkitsevat nimittäin sähkövalon sytyttämisen tulen tekemiseksi! (Mitenkähän menneinä aikoina on ollut: ovatkohan he saaneet polttaa öljylamppua pimeinä iltahetkinä? Illat ja yöt ovat Israelissa sysimustia...) ;-) Tulen tekemiskäskyä ei tietystikään saa rikkoa ja kyllähän ne juutalaiset viisaita ovat, vaikka eivät ehkä ihan vedä vertoja kreikkalaisille...! ;-) Ratkaisu visaiseen pulmaan on tämä: he ovat kehittäneet sähkökatkaisimeen apulaitteen, joka sytyttää itse varsinaisen lampun! He eivät siis tee tulta vaan kytkevät ainoastaan apulaitteen päälle, joka tekee varsinaisen tulen sytytys työn! Kaikkea ne juutalaiset keksivätkin! ;-)

Jeremia:
17:21 Näin sanoo Herra: Ottakaa itsestänne tarkka vaari, älkää sapatinpäivänä mitään kantamusta kantako älkääkä mitään tuoko Jerusalemin porteista.

Tässähän on selkeä peruste sille, että oli oikeutettua kieltää Jeesuksen parantamaa miestä kantamasta vuodetta sapatin päivänä! Joh.5:1-16 ;-) Eikä sekään vielä riittänyt, vaan fariseukset syyttivät Herraa itse sapatin käskyn rikkomisesta: "sinun ei ole lupa parantaa sapattina!" Kukaan ei välttynyt fariseusten raivolta, kun tällainen vääryys oli tehty Herran päivänä! ;-) "Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: `Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä.´"Luuk.13:14

Miten on tänä päivänä? Saadaanko me parantaa sairaita sapattina? Onko meidän lupa julistaa evankeliumia köyhille Herran päivänä? Mitä jos joku pitää paareilla kantaa kokoustilaan ja esteetkin vielä raivata tieltä pois ennen kuin hänet saadaan tuoduksi sisälle kokoushuoneeseen: saadaanko hänet tuoda siitä huolimatta Jeesuksen parantavan voiman luokse vai ei? Ei ihme, että Herra oikein HUUSI fariseuksille:

Matteuksen evankeliumi:
23:13 Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä."
23:14 Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te viette leskiltä talot ja latelette pitkiä rukouksianne vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan teidän tuomionne.
23:15 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä kadotuksen lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

Ja juuri tällainen minä olen ollut! Kiitos Jumalalle hänen suunnattoman suuresta armostaan! Totisesti, savenvalaja tekee yhä työtään ja muovaa minusta astian, juuri sellaisen kuin hän haluaa! Jer.18:1-11 Kunhan vain käännyn jatkossakin pois pahalta tieltäni ja parannan vaellukseni ja tekoni! Herran armosta!

Jeremia:
17:14 Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni.

Jeremian sapattia varten antama ohje on ymmärrettävissä myös sellaisenaan oikeamieliseksi ilman ristiriitaa muun Raamatun opetuksen kanssa. Jerusalemilaisilla oli viljelykset ja istutukset kaupungin muurien ulkopuolella. Sapattina ei luonnollisestikaan saanut tehdä peltotöitä ja kantaa satoa kaupungin porteista sisälle. Kaloja, polttopuita, kankaita, mausteita ja muitakaan elintarvikkeita ei saanut tuoda kaupunkiin ja käydä kauppaa sapattina. Ohje on yhtenevä sapatin alkuperäisen vanhurskaan säädöksen kanssa. Jumalan käsky on tässäkin kohden vanhurskas ja pyhä. :-)

---

Kaikkien kristittyjen on enää tässä vaiheessa mahdotonta noudattaa sapattia yhtä aikaa ja yhteisesti. Meidän on vain hyväksyttävä tämä tosiasia ja annettava tilaa erilaisille mielipiteille. Mielipiteet eivät miestä pahenna, jos ei mies pahenna mielipiteitään! ;-) Keskittykäämme siis siihen, mikä on tärkeintä ja rauetkaamme toinen toistamme ärsyttelemästä ja riitaa haastamasta! Rakentakaa rauhaa, älkää tehkö sotia! Älkää etsikö alituisia kinastelun ja riidan aiheita vaan pukekaa päällenne uusi ihminen, joka uudistuu mielensä hengeltä ja etsii sitä, mikä on hyödyllistä, mikä hyvältä kuulostavaa... Jos on jokin avu, niin sitä ajatelkaa ja olkoon kiitoksenne ylitsevuotavainen!

Pääasia on se, että mitä ikinä teemmekään, niin teemme sen koko sydämestämme kuin Herralle eikä niin kuin ihmisille pyrkien olemaan heille mieliksi. "Tästä syystä minä siunaan niitä, jotka pitävät lauantain ja minä siunaan niitä, jotka valitsevat sunnuntain minun päiväkseni," sanoo Herra, Herra. "Tärkeintä on se, että he valikoivat päiviä minun tähteni," sanoo Pyhä Henki.


Sivun alkuun

Petteri Haipola, luotu 24.8.2003 j.Kr., muokattu 30.10.2004 ja 11.2.2006. Tehty joitakin korjauksia 1.1.2018

Sapatti ja Herran päivä: lauantai vai sunnuntai?

Miten sapattia tulisi viettää?

Sivun alkuun