Pyhistä asioista ja niiden vääristelystä

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  10. kesäkuuta 2011

Kristityt uskovat, että Jumala puhuu ihmisille Raamatun kirjoitusten kautta. Jumala on puhunut valitsemilleen profeetoille, apostoleille ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala kertoo Raamatussa lyhyesti maailman luomisesta ja ihmiskunnan historiasta Adamin pojan Seetin sukulinjassa, jossa Jumala on ilmestynyt patriarkoille ja puhunut heille.

Jumala vaikeni kirjaprofeettojen jälkeen eikä puhunut yli 400 vuoteen yhtä selvästi kuin sitä ennen. Jumalan puhe Vanhan testamentin syntyaikana sijoittuu ajallisesti jaksoon noin 4000 - 425 eaa. Sen jälkeen Jumala on puhunut Poikansa Jeesuksen ja apostolien kautta vuosien 28 ja 95 välillä jaa. Sittemmin Jumala ei ole puhunut Raamatun kirjoitusten arvovallan ansaitsevalla tavalla, vaikka monet ovatkin väittäneet ja yhä vielä väittävät Jumalan puhuvan heille tavalla tai toisella.

Itse asiassa Jumala puhuu Jobin kirjan mukaan monille ihmisille, mutta he eivät huomaa sitä, tai eivät ota Jumalan puhetta kuuleviin korviinsa, sikäli kuin Herra Jeesus on sanoillaan jotakin tällaista tarkoittanut. Niin ainakin minä uskon, mutta lukija ottakoon itse selvää asioista, jotta hänen ei tarvitse olla toisen käden tietojen varassa tämän tärkeän asian suhteen. Olisi ajattelematonta ja tyhmää uskoa Jumalan sanaksi jotakin sellaista, mitä muut sellaiseksi väittävät, ilman että ottaa asiasta selvää omakohtaisesti. Jos Jumala on puhunut muille ihmisille, on hänen puheensa mahdollista erottaa ihmisten ajatuksista ja mielipiteistä, niin että sen voi tunnistaa ja uskoa siihen Jumalan sanana, jota se totisesti on.

Itseään kristittyinä pitävät ihmiset perustavat elämänsä ja opetuksensa viime kädessä Raamatun kirjoituksiin. He ymmärtävät kirjoituksia kuitenkin hyvin monella eri tavalla. Tästä johtuen kristikunta tai nimeltään kristitty maailma on täynnä mitä eriskummallisempia opetuksia ja käytäntöjä, joiden sanotaan olevan Jumalan sanan käskyjen ja ohjeiden mukaisia. Koska nämä opetukset ja käytännöt kumoavat toinen toisensa, on osan ihmisistä täytynyt tulkita Raamattua virheellisesti ja ymmärtää sen opetuksia väärin.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on tuoda julki joitakin typeriä ja Jumalasta väärän kuvan antavia nimeltään kristillisiä opetuksia ja käytäntöjä. Ne ovat omiaan häpäisemään Jeesuksen Kristuksen pyhän nimen. Ne alentavat Raamatun kirjoitusten arvoa Jumalan sanana tai Jumalan puheena ihmisille. Koska Jumalan tahdon vastaisten opetusten ja käytäntöjen sanotaan olevan Raamatun kirjoituksista peräisin, pitävät epäuskoiset Jumalaa ja totuutta etsivät ihmiset Raamattua epätotena. Jos kristityt opettaisivat ja kertoisivat totuuden mukaan Jumalasta, ja eläisivät Jumalan tahdon mukaan, niin se herättäisi muissa aitoa mielenkiintoa kristinuskoa ja Jeesusta kohtaan. Kirkkojen ja uskovien ryhmien epäterveet opetukset ja käytännöt vieroittavat nyt sen sijaan epäuskoisia kauemmaksi Jumalan luota. Jumalan lasten eli Jeesuksen seuraajienkin on nykyään vaikeaa pysyä muiden itseään kristittyinä pitävien luona, koska heidän väärät opetuksensa ja epäpyhä elämänsä vieroittavat heitä heistä.

Predestinaatio eli edeltä määrääminen

Yksi ikävimpiä tapoja vääristellä Jumalan sanaa on väittää, että Jumala ei tahdo kaikkien ihmisten pelastuvan. Tämän harhaopin mukaan Jumala tahtoo pelastaa vain osan ihmisistä. Heidät hän pelastaa täysin ihmisestä riippumattomalla tavalla. Jumalan armoa ei voi kukaan vastustaa. Jumala vaikuttaa uskon ja pyhityksen niissä, jotka on valinnut. Muissa hän ei vaikuta uskon syntymistä eikä synnistä pois kääntymistä ja Jumalalle erottautumista pelastukseen asti johtavalla tavalla.

Tällainen vääristelty opetus on uskoa ihmisen edeltä määrättyyn kohtaloon. Se on fatalismia. Fatalismiin uskovat joidenkin nimeltään kristittyjen ihmisten lisäksi myös muslimit ja eräät muut eriuskoiset ihmiset.

Raamatun kirjoitusten mukaan Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Kaikki eivät kuitenkaan käänny pois pahuudestaan. Osa rakastaa syntiä niin paljon enemmän kuin vanhurskautta, että ei ole valmis luopumaan siitä, voidakseen elää iankaikkisesti. Osa on mielistynyt valheisiin ja hylkää Jumalan sanan totuuden, vaikka se on ilmoitettu selvästi Raamatun kirjoituksissa. Voi tosin olla mahdollista, että vilpittömätkin kristityt ja valitut eksyvät pois totuudesta joihinkin harhaoppeihin, kun eivät ymmärrä oikein pyhiä kirjoituksia. Se suotakoon heille anteeksi, kunhan vain ovat valmiita kääntymään pois vääryydestä sen huomatessaan.

Sakramentit

Katolinen kirkko on Herrasta luopunut luopiokirkko, jota monet kristityt pitävät Ilmestyskirjan mainitsemana porttona, suurena Babylonina. Sen tyttäret eli ortodoksit ja protestanttiset kirkkokunnat ovat yhtä lailla osa suurta eksymystä pois totuudesta ja luopumuksen aikakautta. Sitä on jatkunut nyt jo melkein kahdentuhannen vuoden ajan. Kohta Jeesus saapuu ja asettaa joidenkin uskon mukaan sitä ennen seurakuntansa ennalleen. Tämä tarkoittaa sitä, että kristityt elävät yhtenä Jumalan seurakuntana, vaikka uskovatkin eri tavalla monissa opin kohdissa. Se ei estä toisiaan rakastavia kristittyjä kokoontumasta yhteen ja elämään yhdessä yhtenä Jumalan kansana. Kristittyjen on kuitenkin vaikea kokoontua yhteen ja pysyä yhdessä, jos he uskovat eri tavalla tärkeissä opin kohdissa. Tästä syystä Jumala tahtoo opissaan erehtyneiden korjaavan opetustaan ja niiden mukaisia käytäntöjä, jotta yhteys kristittyjen välillä voisi säilyä häiriintymättömänä.

Yksi kirkkoja ja kristittyjä erottava oppi on käsitys sakramenteista eli ns. armon välineistä. Näistä yleisimmät ja tärkeimmät ovat kaste ja ehtoollinen eli Herran ateria. Jotkut uskovat siten, että ihminen saa syntinsä anteeksi, Pyhän Hengen ja uudestisyntyy sillä hetkellä, kun hänet kastetaan. Jotkut uskovat lisäksi niin, että Jumala jakaa armoaan ja anteeksiantamusta synneistä niille, jotka osallistuvat ehtoolliseen. Ehtoollisen leipää ja viiniä pidetään Herran ruumiina tai verenä, tai ne muuttuvat niiksi, sen sijaan että ne olisivat pelkkiä vertauskuvia. Herran ruumiin syöminen ja veren juominen ovat eräänlaisia ehtoja iankaikkiselle elämälle, tai ne ainakin edesauttavat sakramentteihin uskovan pääsyä Jumalan ja Karitsan luokse.

Tällainen usko on pakanallista taikauskoa. Jo muinaisessa Babyloniassa uskottiin siihen, että vedessä upottamalla kastetut sielut syntyvät uudesti ylhäältä kastetoimituksen aikana. He tulevat osallisiksi jumalallisesta luonnosta kasteen vedessä ja valaistuvat siinä samassa yhteydessä. Myös leivän syöminen ja viinin sijasta veden juominen puhdistavan pesun jälkeen ovat kuuluneet pakanalliseen Mithras-kulttiin Jeesuksen ja apostolien aikana. Usko sakramenttien taikavaikutukseen on siirtynyt lähes sellaisenaan katoliseen kirkkoon, josta se on jatkanut matkaansa kaikkialle nimeltään kristittyyn maailmaan.

Ihminen pelastuu Raamatun kirjoitusten mukaan uskomalla Jumalaan ja Jumalan Poikaan, ja kääntymällä pois pahuudesta, elämällä pyhää ja vanhurskasta elämää vapautettuna synnistä Jumalan armon ja Jumalan vaikutuksesta. Pelastumisen ehtona on syntien anteeksisaaminen. Synnit saadaan anteeksi kääntymällä pois pahuudesta ja uskomalla Jumalaan, evankeliumin sanaan ja Jumalan Poikaan, Kristukseen Jeesukseen, meidän Herraamme. Jos joku ei ole kuullut evankeliumia, niin Jumala tuomitsee hänet omantunnon todistuksen mukaan, sen mukaan, onko ihminen palvellut syntiä vai vanhurskautta tämän elämän aikana, ja onko hän uskonut Jumalan "yleisen todistuksen", sen, että luoja voidaan tuntea ja häneen voidaan uskoa hänen luomistöidensä kautta.

Helvetti

Raamatussa ei ole opetusta "kadotukseen joutuvien" ihmisten iankaikkisesta piinasta ja kärsimyksestä helvetin tulessa. Raamatussa ei puhuta yhtään mitään helvetistä. Sana "helvetti" on lainausta pakanauskonnoista, joissa uskottiin ihmisten siirtyvän sieluina tai henkinä ruumiin kuoleman jälkeen kuolleiden valtakuntaan, tuonelaan. Hyvät ihmiset nauttivat siellä onnea ja pahat kärsivät eriasteisia tuskia tuonelan liekissä. Nämä pakanalliset uskomukset siirtyivät aikojen saatossa juutalaisuuteen ja sitä kautta kristinuskoon. Raamatussa niitä ei ole totuutena opetettu.

Raamatun mukaan ihminen lakkaa olemasta, kun hän kuolee. Kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heitä ole enää olemassa. Kuolleet nousevat kuitenkin ylös kuolleista ylösnousemuksessa, joka tapahtuu Jeesuksen sanojen mukaan "viimeisenä päivänä" tai hänen tulemuksessaan. Ylösnousemuksia on kuitenkin kaksi. Hyvää tehneet nousevat ensin ylös elämän ylösnousemukseen. Sitten pahaa tehneet nousevat ylös tuomion ylösnousemukseen. Heidät tuomitaan pahojen tekojen mukaan ja heitä rangaistaan iankaikkisella rangaistuksella.

Jumalan säätämä rangaistus synnistä on kuolema. Kun tuomitut nousevat ylös kuolleista, niin heille kerrotaan, miksi he eivät ole arvollisia elämään ikuisesti Jumalan, Karitsan ja pyhien luona. Heidän syntinsä luetaan heille syyksi. He eivät saa syntejään anteeksi. Kun heidät on tuomittu tekojensa mukaan, surmataan heidät, niin että he kuolevat toisen kerran. Tämä on "toinen kuolema". Heidän ruumiinsa poltetaan ja hävitetään tulessa, niin että heistä ei jää mitään jäljelle.

Jumala kostaa tällä tavalla pahojen ihmisten pahuuden ja heidän pahat tekonsa. Jumalan langettama tuomio on oikeudenmukainen ja oikeamielinen. Voi olla, että tuomitut joutuvat kärsimään eripituisia ja eriasteisia rangaistuksia ennen toista kuolemaansa, mutta tästä ei ole kerrottu kovin selvästi Raamatussa. Jätän sen vuoksi tämän kysymyksen auki. Totean vain sen, että Raamatussa ei ole oppia sielujen ikuisesta kärsimyksestä ja piinasta helvetin tulessa. Se on pakanallinen harhaoppi, jota monet vakautumattomat ja vakaatkin kristityt pitävät Jumalan sanan opettamana varmana totuutena, vaikka se on eksyttävä harhaoppi.

Monet epäuskoiset ihmiset vieraantuvat Jumalasta, kun kuulevat kristittyjen suusta epätosia kertomuksia helvetin kauhuista ja muista turmiollisista harhaopeista. On sangen ikävää, että näin tapahtuu. Tämä asia ei muutu miksikään, ellei muutos lähde yksittäisen uskovan sydämestä. Sitten kun tarpeeksi moni kristitty on muuttunut sydämeltään ja hylkää eksyttävät harhaopit, voi seurakunta palata alkulähteilleen, Jumalan sanan totuuteen. Jumalan seurakuntaa ei ennallisteta, elleivät Jeesukseen uskovat korjaa vääriä opetuksiaan ja luovu niistä.

Jyväskylässä, 10. kesäkuuta 2011.

Lue kristinusko-blogista lisää siitä, millaista kristinusko oli alussa, ja millaiseksi Jumala tahdoo seurakuntaansa viimeisenä aikana muokata.

Petteri Haipola

Sivun alkuun