Pedon merkki

Pedon merkki ja pedon nimi ja pedon nimen luku

Pedon merkistä ja nimestä ja sen nimen luvusta puhutaan Ilmestyskirjassa (Ilm 13:1-19:21). Pedon merkki pannaan otsaan tai oikeaan käteen. Suurin käsky tulee myös panna otsaan tai oikeaan käteen muistolauseeksi (5Moos 6:4-9). Jeesus kristus panee valittujen Jumalan lasten otsaan Jumalansa nimen, uuden Jerusalemin nimen ja oman uuden nimensä. (Ilm 3:12; 14:1; 22:4) Se nimi on isän Jumalan nimi, joka on Vanhan testamentin mukaan "Jahve" (5Moos 4:35, 39; 6:4) Ihmiset eivät ole tosin varmoja siitä, miten Jumalan nimi lausutaan vokaalimerkintöjen avulla, koska ne puuttuvat alkuperäisestä hepreankielisestä tekstistä. Jahve on muodostettu neljästä kirjaimesta, jotka ovat suomeksi JHVH ja englanniksi YHWH ja hepreaksi יְהֹוָה. Uuden Jerusalemin nimi on "Jahve meidän vanhurskautemme" (Jer 33:16).

Kun tiedämme, mikä on Jumalan lasten otsaan tai oikeaan käteen pantava merkki, niin ymmärrämme sen, että pedon merkki on väärän kristuksen nimi hänen palvelijoidensa otsissa ja väärä uskontunnustus. Israelin ja Jumalan lasten uskontunnustus on rakkauden suurimman käskyn alussa, jossa Jahve eli isä Jumala ilmoittaa Israelille olevansa yksi ainoa Jahve eikä hänen rinnallaan ole ketään muuta (5Moos 4:35, 39):

"'Kuule, Israel: Jahve, meidän Jumalamme, Jahve on yksi ainoa;" (Mar 12:29)

Profeetat, Jeesus ja apostolit tunnustivat vain isän Jumalaksi, vaikka tunsivat isän ja pojan ja pyhän hengen (5Moos 4:35, 39; 6:4; Mar 12:29; Joh 17:3; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:6; 1Piet 5:10-11; Jaak 1:17, 27; 2:19; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11). Jos he olisivat uskoneet kolmiyhteiseen jumalaan, niin he eivät olisi sanoneet, että isä on yksin ainoa totinen Jumala ja valtias, niin kuin he sanoivat. Väitteet, joiden mukaan "meillä on yksi Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä" tai että "Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki" kumoavat profeettojen, Jeesuksen ja apostolien sanat sen sijaan, että täydentäisivät niitä.

Pedon merkki on katolinen eli yleinen uskontunnustus, jossa tunnustetaan usko kolmiyhteiseen jumalaan. Jokainen, joka uskoo kolmiyhteiseen jumalaan, on porton jäsen ja sisällä suuressa Babylonissa. Portosta ei lähdetä ulos siten, että erotaan jostakin lahkosta tai "seurakunnasta". Siitä lähdetään ulos siten, että sanoudutaan irti kolmiyhteisen jumalan opista ja luovutaan väärästä uskontunnustuksesta. Babylonista tullaan ulos sydämen ajatuksissa ja Jumalan lapsen mielessä, ei eroamalla jostakin uskovien yhteisöstä.

Kolmiyhteisen jumalan oppi on harhaoppi, joka yhdistää lähes kaikki nimeltään kristityt seurakunnat ja ihmiset toisiinsa, niin että muodostuu Ilmestyskirjan suuri Babylon ja kaikkien porttojen äiti (Ilm 17-18). Jumala kutsuu omaa kansaansa nyt ulos tästä portosta, että he eivät tulisi osalliseksi sen synneistä, jotka ulottuvat taivaaseen asti. Peto on tuhoava porton yhdessä hetkessä ja Jumala tahtoo lastensa tulevan siitä ulos ennen sitä (Ilm 17:16-18:23).

Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta on alkuisin muinaisen Babylonin mysteeriuskonnosta. Siellä palvottiin kolmiyhteistä jumalaa, joka tunnettiin nimillä Ishtar, Nanna-Sin ja Shamash. Kolmiyhteisen jumalan palvonta levisi Babylonista muihin kansoihin, niin että sitä esiintyi eri muodoissa kaikkialla maailmassa. Muita nimiä Ishtarille ovat Inanna, Astarte ja taivaan kuningatar. Myös Ilmestyskirja ja Jesaja mainitsevat Babylonian mysteeriuskontoa kuvatessaan "taivaan kuningattaren" (Ilm 18:7; Jes 47:7-8).

Kolmiyhteisen jumalan palvonta on saanut alkunsa ihmisten palvomisesta jumalana. Raamattu mainitsee nimeltä mahtavan sotapäällikön, Nimrodin, jota palvottiin Babyloniassa auringon jumalana (1Moos 10:8). Hänen vaimonsa oli nimeltään Semiramis, josta taivaan kuningattaren ja Jumalan äidin palvonta on saanut alkunsa. Semiramis synnytti haureudesta syntyneen poikalapsen, joka sai nimekseen Tammus (Hes 8:14). Kun Nimrod kuoli ennen Tammuksen syntymää, sai Semiramis kansan uskomaan, että Tammus on jälleen syntynyt Nimrod, auringon jumala. Tästä on saanut alkunsa Tammuksen palvonta ja Jumalan äidin palvonta, jotka ovat siirtyneet katoliseen kirkkoon pakanauskonnoista neitsyt Marian ja Jeesus-lapsen palvontana. Alexander Hislop on kirjoittanut näistä asioista kirjasessa nimeltä Kaksi Babylonia.

Jumala on lähettänyt seurakuntaan väkevän eksytyksen, joka vaikutti jo apostolien aikana. Paavali kirjoittaa tästä eksytyksestä ja sanoo, että "laittomuuden ihminen" on ilmestyvä tämän eksytyksen hengen vaikutuksesta ja korottava itsensä yli kaiken jumaloitavan, niin että istuutuu Jumalan temppeliin ja sanoo olevansa jumala (2Tess 2). Näemme tässä "toisen Jeesuksen" ja "toisen hengen", jonka nimeltään kristityt ovat ottaneet vastaan ja korottaneet ihmisen Jumalaksi, kaiken olevaisen luojaksi yhdessä isänsä kanssa (2Kor 11:4).

Vanhassa testamentissa on ennustus tästä toisesta Jeesuksesta, joka korottaa itsensä isän vertaiseksi Jumalaksi ja yrittää suistaa isän valtaistuimeltaan (Jes 14:1-27; Hes 28:1-19). Tämä toinen Jeesus on saanut yhä enemmän valtaa myös isojen kirkkokuntien ulkopuolella, vapaan kristillisyyden seurakunnissa. Nykyään on hyvin harvinaista, että rukoillaan isää Jumalaa tai puhutaan taivaallisesta isästämme (Matt 5:48; 6:14, 26, 32; 7:2; 12:50; 15:13; 18:14, 35; Luuk 11:13). Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan isää Jumalaa hänen nimessään (Matt 6:6, 9; Joh 14:13; 15:16; 16:23). Tämä tapa on lähestulkoon hävinnyt uskovien yhteydestä: isän sijasta on tapana rukoilla Jeesusta ja esittää anomuksia ja pyyntöjä hänelle. Kirkoissa rukoillaan myös kolmiyhteistä jumalaa, "Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä" ja se tapa on tunnettu myös vapaissa suunnissa kuten helluntaikirkossa. Apostolien aikana isälle annettiin aina ylin kunnia, kirkkaus, valta ja voima seurakunnille sanotuissa tervehdyssanoissa. Nykyään annetaan sama kunnia, kirkkaus, valta ja voima Jeesukselle ja Pyhälle Hengelle, vaikka tätä tapaa ei Raamattu lainkaan tunne (Room 1:8; 9:5 ja 11:31-36 puhuvat isästä; 16:25-27; 1Kor 1:1-4; 2Kor 1:1-3; 9:11-15; Gal 1:1-5; Efe 1:1-3; Fil 1:1-3; 2:8-11; Kol 1:1-3; 1Tess 1:1-3; 2Tess 1:1-3; 2Tim 1:1-3; Fmn 1:1-4; Hebr 13:20-21; 1Piet 1:1-3; 5:10-11; 2Piet 1:17; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11).

Jeesuksesta sanotaan, että hän on ollut luomassa tätä nykyistä maailmaa yhdessä isänsä kanssa. Jeesus ei itse tiennyt sitä, että hän on ollut luomassa tätä maailmaa, tai sitä, että hän on kaikkivaltias Jumala. Hän näytti apostoli Johannekselle ilmestyksessään valtaistuimella istuvan isän, jota ainoaa taivaalliset olennot ja vanhimmat sanovat kaikkivaltiaaksi Jumalaksi ja antavat yksin hänelle kunnian taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevien luomisesta (Ilm 4:8-11; 14:6-8). Tämän jälkeen myös Jeesus saa kunniaa osakseen, mutta eri syystä: sen vuoksi, että hän on antanut itsensä viattomana uhrina Jumalalle syntiemme sovitukseksi ja on arvollinen avaamaan kirjakäärön, jonka isä Jumala hänelle antaa (Ilm 5; lue luvut 4 ja 5 yhtenä kokonaisuutena ja huomaa, että valtaistuimella istuva "kaikkivaltias" Jumala on Ilmestyskirjassa aina isä, ei koskaan karitsa)

Apostolit eivät hekään tienneet sitä, että Jeesus on ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa, kun rukoilivat isää Jumalaa (Apt 4:24-31). He eivät tienneet sitä myöskään silloin, kun julistivat evankeliumia: he sanoivat isän luoneen yksin tämän maailman ja kaiken, mitä siinä on, mutta Jeesusta he kuvasivat ristillä kuoleman kärsineeksi mieheksi, jonka isä Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja antanut hänelle vallan tuomita eläviä ja kuolleita (Apt 17:22-31; 14:15).

Voit lukea Apostolien teoista jokaisen kohdan, jossa julistetaan evankeliumia, mutta yhdessäkään niistä ei sanota Jeesuksen olleen mukana luomassa tätä maailmaa yhdessä isän kanssa: Apt 2:14-41; 3:12-26; 4:8-23: 5:29-32; 7:2-60; 8:12, 26-40; 10:34-48; 13:14-52; 14:5-19; 17:2-3, 16-32; 18:5, 28; 22:1-22; 26:1-32. Apostoleille oli täysin vierasta se tapa, jolla nykyään evankeliumia julistetaan: niin, että sanotaan Jeesuksen olevan isän vertainen Jumala, joka on kaikkivaltias luoja yhdessä isänsä kanssa. Se Jeesus, joka on korotettu katolisten isien opetuksen mukaan isän vertaiseksi Jumalaksi, ei siis ole Nasaretilainen Jeesus kristus, vaan on se "toinen Jeesus", josta Paavali seurakuntaa varoitti: hän on laittomuuden ihminen ja antikristus (2Tess 2; 2Kor 11:4)

Uudessa testamentissa on muutama väärin tulkittu ja virheellisesti käännetty kohta, joiden perusteella on väitetty Jeesuksen olleen mukana luomassa tätä maailmaa. Käsittelen ne tässä hyvin lyhyesti. Minulla on tästä aiheesta muualla tarkempaa opetusta.

Heprealaiskirjeen alussa sanotaan kreikankielestä oikein käännettynä, että Jumala on tuonut esiin "aikakaudet" poikansa kautta (Hebr1:2). Tässä on käytetty sanaa "aioonas", joka on suomeksi "aikakaudet". Sanaa aioonas ei ole käytetty kertaakaan tämän nykyisen taivaan ja maan ja niissä olevien luomisesta. Tämän maailman luomisesta on käytetty sanaa "kosmos". Voit tarkistaa tämän asian interlineaareista ja sanakirjoista.

Paavali sanoo Kolossalaiskirjeessä, että kaikki maan päällä ja taivaissa olevat on luotu kristuksessa, kristuksen kautta ja kristukseen (kristusta varten) (Kol 1:13-23). Paavali ei puhu tässä mitään taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevien luomisesta. Hän puhuu luomisesta rajallisessa merkityksessä, niin että se pitää sisällään vain "valtaistuimia, voimia, hallitsijoita ja valtiaita", jotka ovat maan päällä tai taivaissa. Nämä ovat kaikki Jumalan "uusia ihmisiä", jotka on luotu kristuksen kuolleista ylösnousemisen kautta (1Piet 1:1-5; 2Kor 5:17; 2Piet 2:10-22). He ovat tarpeellisia kristuksen ruumiin rakentamisessa ja siitä Paavali tässä yhteydessä puhuu: hän ei puhu nykyisten taivaiden ja maan ja meren ja kaiken niissä olevien luomisesta.

Paavali antaa korinttolaisille ohjeita sen suhteen, onko kristityn lupa syödä epäjumalille uhrattua lihaa vai ei (1Kor 8). Hän toteaa siinä yhteydessä hyvin selvästi, että on olemassa vain yksi Jumala ja hän on isä: ei poika yhdessä isän kanssa eikä "kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki" (1Kor 8:4-6; vrt. Efe 4:6; Room 16:25-27). Pakanoilla on monia jumalia, jotka ovat epäjumalia, mutta meillä kristityillä "on vain yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttaan" (1Kor 8:6). Paavali ei puhu tässäkään taivaan ja maan ja meren ja niissä olevien luomisesta vaan uusista luomuksista (2Kor 5:17), jotka ovat saaneet ohjeensa epäjumalille uhratun lihan syömisestä isältä Jumalalta kristuksen Jeesuksen kautta ja apostolien opetuksen kautta (Mar 7:17-23; Matt 28:18-20; Apt 15:28-29; Room 14; 1Kor 8; 10:19-33).

Johanneksen evankeliumin alku on käännetty törkeästi väärin kolmiyhteisen jumalan opin ja Jeesuksen jumaluuden todistamisen tueksi. Siinä on käännetty demonstratiivipronominit järkiään sanalla "hän", kun ne tulisi kääntää sanoilla "tämä" ja "se". Kun nämä sanat on käännetty oikein, niin teksti pitää yhtä Vanhan testamentin kirjoitusten kanssa, joiden mukaan isä Jumala on luonut yksin tämän maailman sanansa kautta ja viisaudellaan (1Moos 1-2; 2Moos 20:11; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:12-30; Jer 10:12; 50:15; Jes 42:1-9; Apt 4:24-30; 17:22-30; Ilm 4:8-11; 10:6; 14:7) Luomiskertomuksesta ei löydy elävää olentoa kristusta Jeesusta, vaikka häntä sinne kuinka yrittäisi väkisin sijoittaa, eikä häntä näy muissakaan kohdissa Vanhassa testamentissa, joissa puhutaan tämän maailman luomisesta. Vain tarkoitushakuisella tulkinnalla saadaan kristus sisällytettyä luomisesta kertoviin kohtiin, mutta todellisuudessa hän ei ole ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa.

Sananlaskujen kirjassa puhutaan "Jumalan viisaudesta", joka on personoitu samalla tavalla kuin synti (Room 7:17, 20), rakkaus (1Kor 13), viha (Jaak 1:20) ja Jumalan sana (Jes 55:11; Joh 1:1-11). Jumala on luonut viisaudellaan taivaat ja maan ja kaiken, mitä niissä on (Snl 3:19; Jer 10:12; 50:15), mutta se viisaus ei ole elävä olento, kristus Jeesus. Jumalan viisaus on "syntynyt" eli "tullut esiin" luomisen yhteydessä, kun Jumala loi kaiken omia tarkoitusperiään varten, jotka ovat meiltä hyvin pitkälle salatut. Jumala oli myös läsnä Adamin ja Eevan luona Edenin puutarhassa ja heidän lastensa elämässä henkensä kautta, sillä Jumalan nimeä on huudettu avuksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa syntiin lankeemuksen jälkeen (1Moos 2:15-17; 3:8-4.26). Jumala viisauden ihastuksena ovat siten olleet ihmisten lapset jo alusta asti ja hänen viisautensa on kutsunut ihmisiä parannukseen, mielenmuutokseen (Snl 8:12-36). Niin kuin huomaat, ei edes Sananlaskujen 8. luvussa puhuta elävästä olennosta Jeesuksesta kristuksesta vaan "Jumalan viisaudesta", joka on abstraktio, ei elävä olento, persoona.

Raamattu todistaa aukottomasti sen, että isä Jumala on luonut yksin taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Hän on ainoa totinen Jumala ja valtias. Jumala ei ole kolmiyhteinen eikä Jeesus kristus ole isän vertainen Jumala. Se Jeesus, jonka nimeltään kristityt katoliset isät ovat korottaneet isän vertaiseksi Jumalaksi ja jota lähes kaikki nimeltään kristityt nyt Jumalana palvovat, ei ole Raamatun kirjoitusten eli Jumalan sanan ilmoittama Nasaretilainen Jeesus kristus, sillä hän ei ole korottanut itseään isän vertaiseksi Jumalaksi eikä vaadi osakseen palvontaa Jumalana eikä sano itseään kaiken olevaisen luojaksi yhdessä isänsä kanssa. Raamatun ilmoittama ainoa Jumala, meidän isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä (Efe 1:3), ei ole korottanut poikaansa vertaisekseen Jumalaksi, eikä sano, että hänen poikansa on ollut aina hänen vertaisensa Jumala ja luonut yhdessä hänen kanssaan tämän maailman. Se Jeesus, johon tämä uskonnollinen maailma uskoo, on "laittomuuden ihminen" ja "antikristus", joka on ilmestyvä viimeisenä aikana ja sanoo olevansa kaikkivaltias Jumala, kaiken luoja, ja vaatii osakseen palvontaa Jumalana, niin että on syrjäyttänyt isän Jumalan palvonnan kohteena.

Kuulostaako tutulta, kun mietit seurakuntien tapaa korottaa Jeesusta enemmän kuin isää Jumalaa, joka on joutunut väistymään lähes kokonaan kristittyjen puheesta ja ylimmän kirkkauden, kunnian, kiitoksen, ylistyksen, vallan ja voiman ansaitsevana kaikkivaltiaana Jumalana ja luojana?

Pedon merkki on siis väärä uskontunnustus ja väärä kristus ja väärän kristuksen nimi ja väärän kristuksen nimen luku häntä palvovien otsissa ja oikeassa kädessä. Se että nimi on otsassa, tarkoittaa sitä, että se on ajatuksissa ja mielessä. Se, että merkki on oikeassa kädessä, tarkoittaa sitä, että väärän kristuksen nimessä toimivat toteuttavat sen hengen tekoja, joka on saanut heidät palvomaan sitä toista Jeesusta eli antikristusta Jumalana, vaikka hän on pelkkä ihminen.

Katolinen kirkko on syntymästään asti vainonnut Jeesuksen kristuksen todistajia ja Jumalan lapsia. Katolinen kirkko on tuonut kolmiyhteisen jumalan opin kristikuntaan ja vaatinut sen tunnustamista todeksi, vaikka kukaan ei ymmärrä sitä. Katolisen uskon suurin mysteeri on se, miten Jeesus voi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala. Koska tätä asiaa ei kukaan voi ymmärtää, on sen sokeasti totena pitämistä ja tunnustamista vaadittu hyvin voimakkaiden pelotteiden uhalla.

Jos joku ei ole tunnustanut kolmiyhteistä Jumalaa ja Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi ja luojaksi, niin hänet on erotettu uskovien yhteydestä, perheestään ja suvustaan, ja sanottu hänen joutuvat helvetin tuleen. Rooman keisari on myös säätänyt paavin suosituksesta ja kehotuksesta lain, jonka mukaan kolmiyhteisen jumalan opin kieltävät Jeesuksen kristuksen todistajat tulee tappaa. Uskonpuhdistajat Luther, Calvin ja Zwingli ottivat tämän lain käyttöönsä ja tapattivat niitä, jotka eivät tunnustaneet kolmiyhteistä Jumalaa. Koska tätä oppia on suojeltu näin voimallisin ja väärämielisin keinoin, on syytä kysyä, onko se oppi Jumalasta vai paholaisesta.

Pedon nimi on sen toisen Jeesuksen nimi (2Kor 11:4), jota väkevän eksytyksen kautta harhaan joutuneet korottavat Jumalaksi (2Tess 2) ja luojaksi isän Jumalan rinnalla ja hänen sijastaan. Sen nimen luku on 666, joka on "ihmisen luku", koska se Jeesus on ihminen, ei Jumala, vaikka korottaakin itsensä Jumalaksi (Ilm 13:11-18; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19). Raamatun ilmoittama Nasaretilainen Jeesus kristus ei korota itseään isän vertaiseksi Jumalaksi vaan antaa isälle kunnian siitä, mistä kunnia isälle kuuluu: taivan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan luomisesta ja siitä, että isä Jumala on herättänyt poikansa ylös kuolleista ja pelastanut tämän kuolemasta (Ilm 4:8-11; 14:6-8; Heb 5:7; 13:20-21).

Se toinen Jeesus ei ole tarvinnut isää Jumalaa herättämään itseään kuolleista ja pelastamaan itseään kuolemasta, sillä hän valehtelee olevansa kaikkivaltias Jumala, joka on pelastanut itse itsensä kuolemasta. Olen kuullut monien nimeltään kristittyjen sanovan, että Jeesus lähti Jumalana ulos ruumiistaan ja palasi siihen Jumalana takaisin, niin että hän ei tarvinnut isää Jumalaa herättämään itseään kuolleista ja pelastamaan itseään kuolemasta. Tunnistat sen toisen Jeesuksen seuraajat ja antikristuksen palvojat tällaisista Raamatun kirjoitusten vastaisista opetuksista.

Johannes kirjoitti kirjeensä varoitukseksi antikristuksista ja villitsijöistä, joita liikkui seurakunnissa ja tungeksi uskovien koteihin jo hänen aikanaan (1Joh 2:18-28; 4:1-5:21; 2Joh 1:7-11). He eivät tunnustaneet Jeesusta kristukseksi eli ihmiseksi, joka on kärsinyt sielultaan ihmisenä liharuumiissa kuoleman ja jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista. He kielsivät siten evankeliumin perussanoman. Siinä on syy, miksi Johannes suhtautui heihin niin ankarasti ja sanoi heitä antikristuksiksi. Kukaan sellainen ei ole antikristus, joka tunnustaa sen, että Jeesus kristus on lihassa tullut Jumalan poika, jonka Jumala on lähettänyt maailman vapahtajaksi. Doektistit eivät sitä tunnustaneet ja Johannes kirjoitti evankeliuminsa doketismia vastaan.

Jeesus ei ole Jumala, joka olisi siirtynyt henkenä Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi. Sellainen olento on "Jumala ihmisen ruumiissa", ei ihminen. Jeesus ei ole myöskään edeltä olemassa ollut taivaallinen olento (Sana/Logos, Jumalan Poika), joka olisi siirtynyt henkenä Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi. Sellainen olento on ikivanha taivaallinen olento ihmisen ruumiissa, ei ihminen. Sellaisella ikivanhalla henkiolennolla on oma tahto, tunteet, ajatukset, tieto ja mieli, joten hän olisi eri olento kuin ihminen kristus Jeesus. Aina kun uskotaan Jeesuksen olleen olemassa ennen kuin hän syntyi ihmiseksi äidistään Mariasta, tullaan mysteerin eteen: miten jokin taivaallinen olento voi olla ihminen kristus Jeesus olematta eri olento kuin hän? Montako tietoisuutta Jeesuksella on? Onko Jeesus jaettu kahtia ihmiseksi ja Jumalaksi tai ikivanhaksi taivaalliseksi Jumalan Pojaksi?

Tässä on pohjimmiltaan kyse siitä, onko Jeesus ihminen vai jokin ikivanha taivaallinen henkiolento tai Jumala ihmisen ruumiissa. Johannes sanoi antikristuksiksi ja villitsijöiksi niitä, jotka eivät tunnustaneet Jeesusta ihmiseksi, joka on Jumalan poikanakin ihminen. Johannes erotti selvästi toisistaan Jumalan ja kristuksen, niin kuin tekevät kaikki apostolit ja profeetat ja Jeesus itse, niin että sanovat Jumalaksi vain isää, mutta Jeesusta he sanovat Jumalan pojaksi tai kristukseksi. (Joh 17:3; 1Joh 4:1-15; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Jda 1:24-25)

Kun Johannes päättää ensimmäisen kirjeensä, niin "totinen Jumala" tarkoittaa isää, ei poikaa (1Joh 5:20). Tämä on helppo ymmärtää ja on täysin selvää, jos vain joku tahtoo ymmärtää sen kohdan niin kuin Johannes on sen tarkoittanut ymmärrettäväksi. Johanneksella ei ollut mitään aikomusta sanoa, että Jeesus kristus on totinen Jumala vastoin Jeesuksen omaa todistusta (Joh 17:3). Johannes ei sanonut Jeesuksen olleen luomassa tätä maailmaa, niin kuin on virheellisesti hänen kirjoituksiaan tulkittu. Johanneksen ainoa tarkoitus evankeliumillaan oli saada lukijat uskomaan, että Jeesus kristus on Jumalan poika ja hän sanoo sen selvästi evankeliuminsa lopussa:

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on kristus, Jumalan poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä" (Joh 20:31)

Sanaa "kristus" (messias) on käytetty Raamatussa vain ihmisestä, ei koskaan Jumalasta. Nasaretilainen Jeesus on Jumalan kristus (voideltu), jonka Jumala on voidellut pyhällä hengellä profeetaksi, ylimmäiseksi papiksi ja kuninkaaksi (Apt 10:38; Hebr 1:9-10:23; Ilm 19:11-21; Psa 2; 45; 110; Jes 9:5-6; Dan 7:13-14) Jeesus on herrana ja kuninkaanakin vain ihminen, jonka Jumala on korottanut enkelien ja kaikkien luotujen yläpuolelle. Ilmestyskirja kuvaa Jeesuksen ihmiseksi, jota kutsuu teurastetuksi karitsaksi: hän on kuollut, mutta Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista, mistä syystä häntä sanotaan ensimmäiseksi ja viimeiseksi, aluksi ja lopuksi, uuden luomakunnan aluksi, jonka kuolleista herättämisen kautta Jumala on luonut uuden ihmisen, jollaisia me hänen lapsensa olemme (Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 3:14; 22:12-16; Kol 1:13-23; Efe 2:10-22; 2Kor 5:17).

Jeesus on Daavidin juurivesa eli Daavidin jälkeläinen, joka on ihminen, ei Jumala (Ilm 22:16; Jes 11:1, 10; 2Sam 7:8-17). Kaikki Vanhan testamentin profetiat messiaasta ja tulevan maailman kuninkaasta, kuvaavat Jeesuksen ihmisenä, eivät Jumalana (1Moos 3:15, ks. ed. viitteet). Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi siksi, että luvattua kuningasta ja kristusta piti kutsua Jumalan pojaksi profeettojen ennustusten mukaan. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; 28:6; Psa 2:7; Luuk 1:32-35 ) Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi myös siitä syystä, että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista: sanat "sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin" viittaavat kuolleista herättämiseen, eivät pojan syntymiseen muinaisina aikoina ennen maailman luomista tai hänen syntymiseensä äitinsä Miriamin kohdusta. (Room 1:1-4; Psa 2:7; Hebr 1:5; 5:5; Apt 13:33). Kaikki nuo viitteenä olevat kohdat puhuvat siitä, kun Jumala on herättänyt poikansa ylös kuolleista. Jeesus sanoo "uudestisyntymiseksi" kuolleiden herättämistä ja valittujen nousemista ylös pilviin häntä vastaan. (Matt 19:28; 1Tess 4:13-18)

Heprealaiskirje ei kuvaa Jeesusta edeltä olemassa olleensa Jumalana, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. Hebr 1:10 puhuu isästä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta jae 12 pojasta, joka ei kuole enää koskaan (vrt Hebr 7:24-25). Tämä on ainoa kohta, jota voidaan käyttää perusteena sille, että Jeesus on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan, mutta se perustelu on virheellinen. Psalmissa 102:26-27 tarkoitetaan luojalla isää Jumalaa niin kuin muuallakin Raamatussa, eikä heprealaiskirjeen kirjoittaja voi tarkoittaa sillä poikaa, sillä mikään muu Raamatun kohta ei kuvaa poikaa luojana. Sen sijaan, että heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoisi Jeesusta luojaksi, kuvaa hän kristusta pelkästään ristillä kärsineeksi ja kuolleeksi ihmiseksi, jonka isä Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja korottanut uuden liiton Jumalan kansan ylimmäiseksi papiksi. Kun Jeesus hallitsee "tulevaa maailmaa", niin hän on edelleen ihminen, ei Jumala (Hebr 2:5-18; Psa 8). Olen julkaissut laajemman selityksen koko heprealaiskirjeestä ja kristuksen opista Raamatun kirjoituksissa, joissa Jeesusta ei sanota isän vertaiseksi Jumalaksi, kun ne oikein ymmärretään.

Jeesusta sanotaan silti Jumalaksi monessa eri Raamatun kohdassa, mutta hän on Jumalanakin vain ihminen, ei isän vertainen kaikkivaltias Jumala, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. Raamattu sanoo Jumalaksi ihmisiä, jotka ovat Jumalan kansan päämiehiä ja tuomareita (2Moos 4:16; 18:12-27; Hebr 2:10-11; 3:2-6; Apt 7:35; Psa 82:1, 6; Joh 10:29-42) Jumala on korottanut kristuksen uuden liiton Jumalan seurakunnan pääksi ja jopa enkeleitä yläpuolella olevaksi herraksi ja jumalaksi (Efe 1:1-23; Kol 1:18; 1Piet 3:22; Hebr 1:1-2:18), mutta Jumala on kristuksen pää ja hänen hallitsijansa ikuisesti (1Kor 11:1-3; 1Kor 15:24-28).

Jeesusta sanotaan myös Jahveksi ja Elohimiksi eli Herraksi ja Jumalaksi monissa Vanhan testamentin profetioissa (esim. Jes 40:3 = Luuk 1:17). Se ei tee hänestä kuitenkaan isän Jumalan vertaista Jumalaa. Jeesus kristus on tullut maailmaan isän Jumalan kaikella arvovallalla ja hänen nimessään (Joh 5:17-30, 43; 10:25; 13:3). Jeesus saa käyttää kaikkea Jumalan valtaa ja voimaa samalla tavalla kuin se enkeli, joka ilmestyi Moosekselle erämaassa ja sanoi olevansa Jahve ja Elohim, Herra ja Jumala (2Moos 3:1-14). Se enkeli ei ole kuitenkaan Jumala itse vaan on hänen lähettämänsä enkeli. Se enkeli ei ole myöskään edeltä olemassa ollut Jeesus kristus, sillä se enkeli antoi Moosekselle lain yhtenä muiden enkelien joukosta, eikä laki ole tullut Jeesuksen kautta vaan Mooseksen kautta, enkelien toimen kautta (Joh 1:17; Apt 3:53; Gal 3:19-20; Hebr 2:2).

Kun Jeesus saapuu takaisin Öljymäelle, josta hänet otettiin ylös taivaaseen, niin silloin sanotaan itsensä Jahven ja Elohimin tulevan taivaasta (Sak 14:1-9; Apt 1:9-11). Eikö tämä kohta viimeistään todista sen, että Jeesus on isän vertainen Jumala ja Jumala on kolmiyhteinen? Ei. Isä Jumala on tuleva alas taivaasta, sillä hän asuu poikansa ruumiissa. Jeesus sanoi jo ennen kuolemaansa ristillä, että isä asuu hänessä ja tekee ne teot, jotka hän tekee, ja sanoo ne sanat, jotka hän sanoo. (Joh 14:9-11) Jeesus ei ole itse se Jumala, joka hänessä asuu. Jos emme erota Jeesusta kristusta siitä Jumalasta, joka hänessä asuu, niin annamme väärän todistuksen Jumalasta ja hänen pojastaan.

Tuomas oli läsnä silloin, kun Jeesus sanoi isän asuvan hänessä (Joh 14:1-11). Tuomas ei ymmärtänyt vielä tuolloin sitä, että Jumala asuu kristuksessa. Kun Tuomas näki ylösnousseen Jeesuksen ja sai kosketella hänen haavojaan, niin hän ymmärsi vasta silloin, että Jumala todella asuu poikansa ruumiissa. Siinä on syy, miksi hän sanoi Jeesuksen edessä: "Minun herrani ja minun Jumalani!" (Joh 20:24-31) Tuomas ei siis sanonut Jeesusta "herraksi ja Jumalaksi" vaan näki lopultakin "hengen silmillä" isän Jumalan, joka asuu pojassaan. Jeesus ei sanonut Tuomaalle, että "Oikein sinä sanoit: minä olen sinun herrasi ja sinun Jumalasi!" Jeesus sanoi: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" Tuomas ei ollut uskonut sitä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista, mutta uskoi nyt, kun näki ylösnousseen herran. Jeesus sanoi, että autuaita ovat ne, jotka eivät näe häntä ylösnousseena herrana, mutta uskovat häneen silti. Tässä kohdassa ei siis ole mitään todistusta sen puolesta, että Jeesus olisi isän vertainen Jumala.

Jumalaa ei voida nähdä luonnollisin silmin, sillä hän on näkymätön henki (näkymätöntä henkeä) (Joh 4:24; 1:18; 1Joh 4:12; 1Tim 6:13-16), mutta hänet voidaan "nähdä" hengen silmin, eli me voimme ymmärtää sen, että Jumala asuu pojassaan Jeesuksessa, niin kuin asuu myös muissa lapsissaan, jotka tunnustavat, että Jeesus kristus on Jumalan poika (3Joh 1:11). Me tiedämme Jumalan pysyvän meissä ja pysyvämme Jumalassa, sillä hän on antanut meille henkeänsä eikä se henki tunnusta "Jeesusta Jumalaksi, lihassa tulleeksi luojaksi", mutta se henki tunnustaa Jeesuksen kristukseksi, lihassa tulleeksi Jumalan pojaksi, joka on ihminen, ei Jumala. (1Joh 3:24-4:15).

Kun me näemme herran Jeesuksen hänen tulemuksessaan, niin me näemme vain yhden ihmisen pojan kaltaisen hahmon istumassa Jumalan ja karitsan valtaistuimella (Ilm 22:1-5). Me emme näe isää Jumalaa luonnollisin silmin, koska hän asuu poikansa ruumiissa. Me näemme vain yhdet kasvot ja ne ovat herran Jeesuksen kasvot. Mutta me näemme myös isän Jumalan "hengen silmin", sillä me ymmärrämme, että isä asuu pojassaan ja on ainoa kaikkivaltias Jumala. Jumalan nimi on silloin hänen lastensa ja Jeesuksen kristuksen palvelijoiden otsassa: niiden valittujen ja pyhien otsassa, jotka eivät kumarra antikristusta ja laittomuuden ihmistä, koska ovat saaneet selvän hänen nimestään ja sen nimen luvusta ja pedon merkistä.

Väärän kristuksen ja pedon nimi on "Jeesus", sillä hän on se "toinen Jeesus", josta Paavali varoitti seurakuntaa (2Kor 11:4). Sen nimen luku on 666 ja se on ihmisen luku, koska se peto on ihminen, ei Jumala, vaikka hän sanoo olevansa Jumala ja vaatii palvontaa osakseen Jumalana ja kaiken olevaisen luojana. Ihmisen luku on kuusi, koska Jumala loi kuudentena päivänä ihmisen omaksi kuvakseen: mieheksi ja naiseksi hän heidät loi (1Moos 1:25-27). Luku kuusi esiintyy pedon nimessä kolme kertaa, koska lopun ajan väkevä eksytys on kolmiyhteisen jumalan oppi, joka vaikutti jo apostolien aikana ja on peräisin muinaisesta Babyloniasta. Lohkäärmeen, pedon ja väärän profeetan suusta lähtee kolme saastaista henkeä, koska kolmiyhteisen jumalan oppi on suuren Babylonin kivijalka ja perustus (Ilm 16:13ss.).

Kaikki kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ovat yhä vielä suuressa Babylonissa ja osallisia porton synteihin (Ilm 18). Jumala kutsuu nyt viimeisenä aikana valittuja Jumalan lapsia ulos Babylonista, jossa paholainen on pitänyt valittuja vankinaan jo liki kahden vuosituhannen ajan. Nyt on aika palata kotiin meidän isämme luokse, siihen maahan, jonka isä on valmistanut lapsilleen ja siihen kaupunkiin, jonka valmistaja on Jumala, ei ihminen. Sanoudu siis irti kolmiyhteisen Jumalan opista ja lakkaa tunnustamasta sitä suullasi todeksi. Se on ainoa tapa lähteä ulos Babylonista.

Anna lopultakin kunnia isälle Jumalalle siitä, mistä kunnia kuuluu yksin hänelle: meidän isämme on ainoa kaikkivaltias Jumala ja kaiken olevaisen luoja. Jeesus kristus on hänen ainoa vaimosta syntynyt poikansa, joka on antanut itsensä viattomana uhrina Jumalalle syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Karitsalle kuuluu kunnia hänen vanhurskauden tekonsa ja synnittömyytensä ansiosta, Jumalan pojan pyhän veren vuodattamisen johdosta. Sen vuoksi Jumala on hänet niin korkealle korottanut ja antanut kaikkia muita nimiä jalomman nimen,

"niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus kristus on herra."

"Isän Jumalan kunniaksi, herran Jeesuksen kristuksen nimessä! Aamen, tule Herra Jeesus! (Fil 2:5-11)

Pedon merkki ei ole mikään näkyvä merkki

Monet ovat sanoneet, että pedon merkki on jokin tekninen laite, joka pannaan ihmisten oikeaan käteen tai otsaan ihon alle. Ostaminen ja myyminen ovat mahdollista vain sen laitteen avulla. Se laite on mikrosiru tai biosiru tai jokin siitä kehitettävä laite. Tästä teoriasta on levitetty paljon materiaalia ja saatu monet uskomaan, että se on todella pedon merkki. Monet tämän teorian levittäjät eivät ole edes nimeltään kristittyjä vaan uskovat erilaisiin salaliittoteorioihin, jotka ovat satua ja science fictionia yhdistettynä hiveneen totuutta. Tämä teoria ei ole siis totta vaan on ihmisten mielikuvituksen tuotetta ja virheellisiä tulkintoja Raamatusta.

Jeesus ei puhu tulemustaan edeltävissä profetioissa mitään siitä, että kaupankäynti olisi häiriintynyttä tai estynyttä edes valittujen osalta. Ihmiset syövät, juovat, ostavat, myyvät, istuttavat ja rakentavat niin kuin ennenkin (Luuk 17:28). Ostaminen ja myyminen on Ilmestyskirjan profetiassa hengellinen kielikuva niin kuin itse merkkikin (Ilm 13:16-17; Jes 55:1; Snl 23:23). Ne, jotka eivät tunnusta katolista uskoa kolmiyhteiseen jumalaan ja väärää kristusta Jumalaksi, eivät saa ostaa ja myydä totuutta suuressa Babylonissa, nimeltään kristittyjen yhteydessä.

Totuudessa pysyviltä on Raamatun opettaminen ja evankeliumin julistaminen ollut kiellettyä siitä asti, kun katolinen oppi toi kolmiyhteisen jumalan opin nimeltään kristittyyn maailmaan. "Antitrinitaareja" on erotettu kirkosta, vainottu ja jopa tapettu. Nykyään Babylonista ulos lähteviä estetään puhumasta ja opettamasta porton eksytyksen vallassa olevien yhteydessä. Eksyneet ja eksyttäjät eivät enää sentään tapa meitä, mutta tuomitsevat sanoillaan meidät kristuksen ruumiin ulkopuolelle ja sanovat meidän joutuvan helvettiin.

Olen edellä kertonut Raamatun kirjoitusten todistuksen perusteella, mikä pedon merkki on. Paholainen yrittää eksyttää valitut katsomaan näkyväisiä, kun meidän tulisi katsella näkymättömiä ja ymmärtää Raamatun hengelliset opetukset hengellisesti hengen opettamalla tavalla.

Koska pedon merkki on väärä uskontunnustus ja antikristuksen korottaminen Jumalaksi isän rinnalla ja hänen sijastaan (laittomuuden ihminen on syrjäyttänyt isän valtaistuimeltaan), niin se valheen henki, joka hänet Jumalaksi on korottanut, tekee kaikkensa, että valitut eivät näkisi totuutta tässä asiassa.

Kun olet lukenut nyt tämän kirjoituksen, niin voit tutkia sen sanomaa sydämessäsi kaikessa rauhassa ja ajan kanssa. Älä anna kenenkään pelon peljästyttää sinua, niin että tunnustaisit sokeasti todeksi jotakin sellaista, mitä et ymmärrä. Kolmiyhteisen jumalan oppia ei kukaan ymmärrä eikä sitä, miten Jeesus voisi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala. Älä siis tunnusta sellaista oppia todeksi, mitä et ymmärrä, sillä jos sen teet, tulet osalliseksi porton syntiin.

Jos et ymmärrä sitä, kuka Jumala on ja kuka on Nasaretilainen kristus Jeesus, Jumalan poika, niin älä ota kantaa siihen opilliseen kysymykseen. Jätä se avoimeksi. Jumala ei vaadi sinua tunnustamaan todeksi mitään sellaista, mitä et ymmärrä.

Puhu isästä samalla tavalla kuin Raamatussa on hänestä puhuttu ja mistä olet varma. Puhu pojasta ja pyhästä hengestä saman periaatteen mukaan. Jos teet sillä tavalla, niin et anna väärää todistusta Jumalasta etkä tule osalliseksi porton synnistä.

Pedon valtakunta

Danielin ja Ilmestyskirjan peto ei ole vain ihminen, jonka kristus surmaa tulemuksessaan ja tuhoaa hänen ruumiinsa tulisessa järvessä (Dan 7:11; Ilm 19:20; ks. Jes 66:15-24; 2Tess 1:1-2:13; vrt. Ilm 19:11-21). Se on myös valtakunta, jonka kuninkaiden kuninkuutta portto eli suuri Babylon on pitänyt vallassaan (Ilm 17:18). Paavit ovat pitäneet Rooman kaupungista käsin vallassaan nimittää ja kukistaa katolisen maailman kuninkaita Euroopassa. Sen vuoksi katolisen uskontunnustuksen varaan rakentuva länsimainen yhteiskunta käy hyvin pedosta "pedon valtakuntana". Se on kukistanut kaikki muut valtakunnat ja noussut maailman suurimmaksi mahdiksi.

Toinen vaihtoehto pedon valtakunnaksi on islam. Silläkin on väärä uskontunnustus ja se uskoo väärään profeettaan, Muhammadiin. Se on muuttanut lain ja ajat vielä pahemmin kuin roomalais-katolinen kirkko, joka on poistanut jumalankuvien tekemisen kiellon ja kumonnut sapatin kymmenen käskyn joukosta (Dan 7:25). Muslimit ovat hylänneet käytännössä koko Raamatun ja ottaneet sen tilalle Koraanin ja profeetasta kertovan perimätietoa sisältävän kirjallisuuden, hadithit.

Muslimit vihaavat avoimesti pyhien kansaa eli juutalaisia ja pyrkivät hävittämään sen kansan maan päältä (vrt. Ilm 13:1-8). Muslimit asuvat niillä alueilla, joista hyökkääjät ovat tuleva Israeliin viimeisinä aikoina (Psa 83:1-9; Hes 38:1-16). On siis mahdollista, että myös muslimit liittyvät pedon valtakuntaan ja ovat se sotajoukko, joka valtaa Israelin ennen herran tulemusta ja tuhoavat mahdollisesti myös Rooman kaupungin (Sak 12:1-14:9; Ilm 17-18). Jerusalemin kaupunkia ei profetioiden perusteella tuhota, koska pakanakansat käyvät siellä kunnioittamassa herraa Jeesusta, joka hallitsee kuninkaana tulevassa maailmassa (Sak 14:11-21; Jes 66:14-24; Ilm 19:11-21). Sikäli kuin nämä ennustukset eivät ole pelkästään hengellisiä kielikuvia, ei maan päällistä Jerusalemia tuhota tulessa kristuksen tulemuksessa.

Ilmestyskirjassa kuvattu sodankäynti on luultavasti luonteeltaan kahdenlaista. Se on hengellistä sodankäyntiä, jota käydään näkymättömässä henkien maailmassa (Efe 6:11-20; 2Kor 10:1-6). Kolmiyhteisen jumalan opin ja antikristuksen takana oleva valheen henki ja demonit sen kanssa sotivat Jumalan pyhiä enkeleitä, Jeesusta kristusta ja valittuja ja pyhiä vastaan, jotka palvelevat hengessään isäämme Jumalaa ja hänen poikaansa Nasaretilaista Jeesusta kristusta. Toinen sota käydään perinteisin asein maan päällä ja siihen ovat muslimit mitä suurimmalla todennäköisyydellä osallisia sotiessaan juutalaisia ja sitten myös kristittyjä vastaan. Aika näyttää, miten on, mutta tällä hetkellä mulimit ovat suurin uhka Israelille ja juutalaisille – eivät katolisessa eli yleisessä uskossa olevat länsimaiden edustajat ja venäläiset ortodoksit, tuo nimeltään kristittyjen sekalainen armeija.

Petteri Haipola 15.-16.2.2016

Tämä kirjoitus korvaa aiemmin 30.9.2006 kirjoitetun ja 23.4.2009 päivitetyn artikkelin.

Hengellinen ja maallinen sodankäynti, kaksi pedon valtakuntaa

Sotaa käydään sekä henkien näkymättömässä maailmassa että myös näkyvässä maailmassa. Hengellinen sota käydään sen välillä, kuka uskoo katolisen tunnustuksen mukaan kolmiyhteiseen jumalaan ja korottaa Jeesuksen isän vertaiseksi Jumalaksi, ja kuka ei. Ilmestyskirjassa ja Raamatussa kuvataan näitä molempia sotia. Raamatussa on tämän tulkinnan mukaan myös kaksi erilaista pedon valtakuntaa: hengellinen ja maallinen.

Perinteistä sotaa käydään muslimien ja Israelin välillä. Islam on kirjaimellisen tulkinnan mukaan se pedon valtakunta, joka solmii petollisen rauhan Israelin kanssa ja hyökkää sen kimppuun keskellä rauhaa. Kaikki Raamatussa mainitut kansat, jotka juonivat Israelia vastaan ja hyökkäävät sen kimppuun ennen kristuksen toista tulemusta, asuivat Raamatun syntyaikana alueilla, jotka ovat nykyään muslimien vallassa.

Islam sopii seitsenpäiseksi pedoksi, koska pedon seitsemän päätä kuvaavat seitsemää maailmanvaltaa, jotka ovat pitäneet Israelia ja Jerusalemia vallassaan (Ilm 13 ja 17). Ne vallat ovat järjestyksssään Egypti, Assyria, Babylon, Meedo-Persia, Kreikka, Rooma ja islam (muslimivaltio, Ottomaanien valtakunta). Ilmestyskirjan viimeinen peto on kahdeksas, ja on yksi näistä seitsemästä: käytännössä se seitsemäs.

Rooma ei voi olla peto, koska se oli vallassa silloin, kun Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan. Rooma on järjestyksessään kuudes kuningas eli valtakunta. Johannes kirjoitti, että viisi kuningasta/ valtakuntaa oli ollut, kuudes on, ja seitsemäs oli tuleva (Ilm 17:7-18). Se valtakunta, joka tuli Rooman jälkeen, on islam ja siitä siinnyt Ottomaanien valtakunta. Se menetti valtansa lopullisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Se sai miekanhaavan päähänsä ja virkosi uudelleen eloon. Alkuperäinen sotaisa islam on noussut jälleen valtaan. Sen hallitsemilla alueilla lyödään miekalla poikki vääräuskoisten kristittyjen ja juutalaisten päitä, niin kuin on ennustettu kirjaimellisesti Ilmestyskirjassa (Ilm 6:9; 13:15).

Islam ei sovi kuitenkaan täydellisesti hengelliseksi pedoksi, joka vainoaa ja on vainonnut Jeesuksen kristuksen todistajia. Sellaiseksi sopii paremmin Rooma ja katoliseen uskoon perustuva henkivalta. Katolinen kirkko on rajannut alkuajoistaan asti kristuksen ruumiin ulkopuolelle ne kristityt, jotka eivät usko kolmiyhteiseen jumalaan sen oppien mukaisesti.

Uskontunnustusten laatimisen jälkeen ei mennyt kovin kauan aikaa, kun antitrinitaarien veri vuosi eriuskoisuuden vuoksi, sillä Rooman valtakunnassa säädettiin paavin kehotuksesta laki, jonka mukaan heidät tuli tappaa. Katolisessa uskossa ja hengessä vaeltavat uskonpuhdistajat Luther, Calvin ja Zwingli jatkoivat antitrinitaarien ja anabaptistien tappamista. Siinä samassa valheen hengessä elävät vainoavat yhä vielä antitrinitaareja ja rajaavat heidät opillaan kristuksen ruumiin ulkopuolelle: he sanovat meidän joutuvan ikuiseen helvetin tuleen. Tämä väärän tuomitsemisen vaikuttaa se sama valheen henki, joka on korottanut Jeesuksen isän vertaiseksi Jumalaksi, vaikka Jeesus on Jumalan poikanakin vain ihminen, ei Jumala (2Kor 11:4; 2Tess 2; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; Ilm 13:11-18; 16:13ss; 1Moos 3:15; 5Moos 18:15; 2Sam 7:8-16; Psa 2; 8; 22; 45; 69; 110; Jes 9:5-6; 11:1-10; 61:1-11; Matt 1:18-25; Luuk 1:26-2:52; Room 1:1-4; 5:12-21; 1Kor 15:1-47; Hebr 2:5-18; 5:7; 13:20-21; Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 22:12-16).

Ilmestyskirjan mukaan katolisen uskon eli kolmiyhteisen jumalan opin varaan rakentuva uskonnollinen järjestelmä on suuri Babylon, kaikkien porttojen äiti (Ilm 18:6-7). Peto, väärä profeetta ja lohikäärme syöksevät suustaan kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista, ja ne menevät maan kuninkaiden luokse syöstäkseen heidät sotaan herran Jumalan kaikkivaltiaan päivänä (Ilm 16:13ss.). Kolme sammakkohenkeä kuvaavat kolmiyhteisen jumalan harhaoppia, jonka vallassa lähes koko nimeltään kristitty maailma on. Kukaan ei saa jakaa totuuden sanaa niissä uskovien yhteisöissä, joissa tämä oppi on hyväksytty raja-aidaksi kristityn ja ei-kristityn välillä.

Saatana ja hänen kanssaan langenneet enkelit käyvät sotaa Jeesuksen kristuksen todistajia vastaan, jotka eivät tunnusta katolista uskoa kolmiyhteiseen jumalaan ja kieltäytyvät korottamasta Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi. Riivaajahenget ovat kaikkialla kolmiyhteiseen jumalaan uskovien seurakunnissa, niin että ne eksyttävät jopa valituita mitä ihmeellisempiin harhaoppeihin. Yhteistä näille valheen hengen ja väkevän eksytyksen vallassa oleville on se, että he tuomitsevat kristuksen ruumiin ulkopuolelle kaikki ne, jotka eivät tunnusta katolista uskoa kolmiyhteiseen jumalaan.

Katoliseen uskoon perustuva uskonnollinen järjestelmä on pitänyt vallassaan myös tämän maailman kuninkaita. Paavilla oli pitkään valta asettaa kuninkaiksi ketkä tahtoo. Sen vuoksi on kirjoitettu, että portolla "on maan kuninkaiden kuninkuus" (Ilm 17:18). Portto istuu pedon selässä: se siis hallitsee maan kuninkaita ja ohjaa heitä. Tämän perusteella voidaan ymmärtää, että Rooman valtakunta on peto, jonka selässä portto istuu: paavi, katolinen kirkko ja kaikki katolisessa uskossa olevat hengelliset johtajat ovat pitäneet tämän maailman kuninkaita vallassaan moderniin maailmaan asti, ja pitävät osittain yhä vielä. Uskonto ja helvetillä pelottelu on ollut tämän maailman valtaiden käytössä tehokas keino hallita kansaa ja kansoja.

Nyt kun sotaa käydään hengellisellä areenalla, niin pahat henget pyrkivät eksyttämään jopa valittuja, niin että he uskoisivat kolmiyhteiseen jumalaan ja korottaisivat väärän kristuksen Jumalan valtaistuimelle isän sijasta. Tässä se valheen henki ja riivaajat ovat onnistuneet erinomaisesti. Lähes koko nimeltään kristitty maailma ja jopa valitut pitävät Jeesusta isän vertaisena Jumalana ja tunnustavat katolisten tapaan uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan.

Viimeisinä aikoina on tapahtuva se, että Jumala kutsuu kansaansa ulos portosta (Ilm 18) ja valitut kuulevat hänen äänensä. Monet lähtevät ulos suuresta Babylonista ja hylkäävät katolisen uskontunnutuksen eli kolmiyhteisen jumalan opin. Valitut ja pyhät Jumalan lapset eivät korota väärää kristusta Jumalaksi eivätkä palvele häntä. Me palvelemme Raamatun ilmoittamaa Jumalan poikaa, joka on ihminen kristus Jeesus, Nasaretilainen.

Hengellisessä sodankäynnissä peto eli katolinen järjestelmä on jo voittanut pyhät ja valitut (vrt. Ilm 13:1-10). Vain harvat ja valitut uskovat nykyään yhteen ainoaan Jumalaan, joka on meidän isämme. Suurin osa Jeesuksen kristuksen nimeä tunnustavista ihmisistä uskoo katolisten isien tapaan kolmiyhteiseen jumalaan ja korottaa Jeesuksen isän vertaiseksi Jumalaksi. Lopulta on kuitenkin tapahtuva niin, että kukaan ei usko kolmiyhteiseen jumalaan ja siihen, että Jeesus kristus on isän vertainen Jumala. Kun oikea Jeesus saapuu takaisin, niin hän surmaa väärän kristuksen ja lopettaa maailmasta uskon kolmiyhteiseen jumalaan.

Ilmestyskirjan mukaan peto on se, joka tuhoaa porton ja polttaa sen tulessa (Ilm 17:16-18:23). On selvää, että katolinen kirkko ei tuhoa itse itseään eivätkä kolmiyhteiseen jumalaan uskovat luovu uskostaan. Nyt on kuitenkin menossa suuntaus, jonka mukaan vanhurskauden saarnaajia on alettu vainota ja kielletään meitä puhumasta. Jos joku sanoo homoseksuaalisuutta tai trans-ilmiöitä synniksi, niin sitä sanotaan syrjinnäksi, henkiseksi väkivallaksi, raakuudeksi ja vääräksi suvaitsemattomuudeksi. Raamatun ohjeiden ja sanojen mukaan toimivia uskovia suljetaan vankiloihin ja vainotaan tässä maailmassa. Tällä tavalla "maallisten roomalaisten" viha kääntyy itseään kirkkoa vastaan ja niiden toimintaa rajoitetaan tai lopetetaan ne kokonaan. On mahdollista, että jopa nimeltä kristitystä uskosta tehdään kiellettyä maallistuneessa yhteiskunnassa. Näin pitkälle ei ehkä mennä, mutta suunta on selvä.

Maailman kirkot ja niiden jäsenet ovat joutuneet syntisten ja jumalattomien valtaan. Jumalan vaikuttamaa uskoa ei enää suvaita uskonnollisissa yhteisöissä. Kristittyjä aletaan vainota ja heidät erotetaan uskovien yhteisöistä. Puhdasta Jumalan sanan ilmoittamaa totuutta synnistä ja parannuksen teosta ei enää siedetä eikä hyväksytä. Lopulta kaikki kirkot ja uskonnolliset yhteisöt ovat jumalattomien vallassa. Hengellinen peto (maallinen Rooma) surmaa ja tuhoaa porton tällä tavalla. Nimeltään kristitystä uskosta häviää viimeinenkin silaus vanhurskautta, jolla se on aiemmin ulkopäin silattu kuin kullalla. Jäljelle jää vain ihmisten pahuus ja himot, joiden vallassa he avoimesti ja ilman häpeää kirkoissa tästä eteenpäin elävät. Synnistä on tehty luvallista ja vanhurskaudesta on tehty laissa tuomittava rikos.

Mitä kirjaimelliseen porton tuhoon tulee, niin sen suorittaa käytännössä islam. Muslimiarmeijat tuhoavat alueiltaan kristityt ja juutalaiset ja muut "vääräuskoiset" tai rajoittavat heidän toimintaansa ja elämäänsä islamin oppien mukaan. Vääräuskoisten on maksettava muslimeille suojelurahaa saadakseen säilyttää henkensä ja voidakseen harjoittaa joitakin ammatteja. Joillakin alueilla estetään nimeltään kristittyjen ja juutalaisten kaupankäynti, niin että se sallitaan vain islamin uskoa tunnustaville. Tällä tavalla islamin uskontunnustus toimii pedon merkkinä, kirjaimellisesti.

Muslimit voivat tuhota myös laajemmassa mittakaavassa vääräuskoisten alueita ja kaupunkeja perinteisin asein käytävässä sodassa. Aika näyttää, miten pitkälle Jumala sallii heidän mennä, ennen kuin kristus saapuu ja tuhoaa muslimien sotajoukot. Yksi skenaario on se, että militantit muslimit saavat haltuunsa ydinaseen ja käyttävät sitä vihaamansa porton pääkaupunkia eli Roomaa ja Vatikaania vastaan. Silloin sen tuho tulee yhdessä hetkessä, niin kuin on ennustettu, kirjaimellisesti (Ilm 18).

Näitä asioita ei tule silti tulkita vain kirjaimellisesti perinteisin asein käytävänä sotana. Ilmestyskirja ja Raamattu on täynnä hengellisiä kielikuvia erityisesti lopun ajan ennustuksia sisältävissä kohdissa. Esimerkiksi valkoisen hevosen selässä istuva Jumalan Sana ei istu kirjaimellisesti jonkin hevosen selässä eivätkä muutkaan hevosten selässä istuvat ole kirjaimellisesti hevosten selässä istuvia enkeleitä (Ilm 19; 6). Näillä kaikilla on hengellinen merkitys, joka avautuu vain Jumalan hengen kautta valituille Jumalan lapsille.

Niinpä pitää suhtautua varauksella niihin kohtiin, joissa Jeesuksen tai hänen todistajiensa suusta lähtevä tuli surmaa vastustajat (Ilm 11 ja 19). Kyse on selvästi Jumalan sanan koettelevasta tulesta, joka paljastaa kolmiyhteisen jumalan harhassa ja muilla tavoin eksyneet villitsijät valituista ja pyhistä Jumalan lapsista. Jumalan sanan totuus, joka lähtee Nasaretilaisen kristuksen Jeesuksen suusta on lopulta paljastava kaikki harhaopit ja syntiensä vallassa elävät väärämieliset ihmiset, niin että Jumalan sana tuomitsee meidät jokaisen oikeamielisesti ja oikeudenmukaisella tuomiolla kristuksen tulemuksessa.

Petteri Haipola 11.3.2016

Mikrosiru tai muu tekninen laite ei ole pedon merkki

Olen kirjoittanut tästä teoriasta kritiikkiä jo ennen kuin pedon merkki ja sen nimi ja sen nimen luku paljastuivat minulle tammikuussa 2016. Voit lukea halutessasi tätä kritiikkiä, joka paljastaa tuon teorian heikkouksia ja järjettömyyttä.

Lukemista

Sivun alkuun