Ei erehtymätöntä Jumalan sanaa

Julkaissut Petteri Haipola  •  26.7.2016  •  Muokattu 28.7.2016

Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten tekemiä. Jumala ei ole ohjannut kirjoittajien käsiä niin, että jokainen kirjain ja sana olisi Jumalan vaikuttamaa.

Raamatun kirjoittajat ovat olleet ihmisinä yhtä vajavaisia kuin mekin, oman aikakautensa tuotetta. Heidän maailmankuvansa ja tietonsa ja uskomuksensa ovat vaikuttaneet siihen, mitä he ovat kirjoittaneet. Kaikki heidän kirjoittamansa asiat eivät ole Jumalan tahdon mukaista ehdotonta totuutta vaan joukossa on heidän omia mielipiteitään, ajatuksiaan, uskomuksiaan ja jopa virheitä asiatiedoissa.

Evankeliumit eivät kerro sanasta sanaan Jeesuksen puheita ja elämän tapahtumia vaan ne on kirjoitettu vuosikymmeniä itse tapahtumien jälkeen, muistin varaisesti. Sen vuoksi kertomuksissa on eroja keskenään eikä näitä eroja voida sovittaa aina ristiriidattomasti yhteen. Erot ovat kuitenkin merkitykseltään vähäisiä. Itse tärkein asia eli se, mitä Jeesukselle tapahtui ja kuka hän omien sanojensa sekä opetuslasten mielestä oli ja on, pitävät paikkansa.

Raamatussa on selviä virheitä tai sisäisiä ristiriitoja esimerkiksi ajanmäärityksissä, tapahtumajärjestyksessä, paikan- ja henkilöiden nimissä, sukuluetteloissa, lukumäärissä ja muistin varassa talletetuissa henkilöiden todella puhumissa sanoissa.

Jotkut ihmiset eivät ymmärrä tätä asiaa ja palvovat Raamattua jumalanaan. He luulevat, että Jumala on ohjannut "Pyhän Hengen" kautta kirjoittajien kättä, niin että he eivät ole tehneet yhtään virhettä. Tällainen tulkinta ja harhainen usko vähentää Raamatun kirjoitusten arvoa Jumalan hengen inspiraatiosta syntyneenä kirjoituskokoelmana, mitä se todellisuudessa on. Rehellinen ja vilpitön tutkija pitää kristittyjä tyhminä ja eksyneinä, jos he eivät tunnusta Raamatun inhimillistä luonnetta ja syntytapaa sekä sen sisältämiä ilmeisiä virheitä.

Jumalan lapsille Raamatun kirjoitukset ovat hengellistä ravintoa parhaimmillaan, kun ne ymmärretään oikein asiayhteydessään ja viitekehyksessään, ja kun tunnustetaan niiden inhimilliset vajavaisuudet sen lisäksi, että nähdään kirjoitusten sisältämä Jumalan hengen vaikutus ja sanoma, joka on tärkeämpi kuin kirjain, joka eksyttää, jos sitä palvotaan jumalana.

Vaikka osa Raamatun sisältämistä virheistä ja ristiriidoista voidaan selittää kopioinnissa tapahtuneina virheinä, niin ei suinkaan kaikkia. Esimerkiksi evankeliumien sisältämät erot johtuvat puhtaasti ihmisten muistin hataruudesta ja siitä, että suullisena perimätietona kulkeneissa kertomuksissa oli jo alun alkaen eroja keskenään. Tämä on hyvin helppo havaita, kun tutkii esimerkiksi Jeesuksen sanoja temppelin alueella ennen happamattoman leivän juhlaa tai hänen kuolleista herätetyksi tulemisensa jälkeisiä tapahtumia järjestyksessään.

Eri kirjoittajien kertomuksista on mahdotonta laatia ristiriidaton yhtenäinen kertomus, joten joku on muistanut jotakin väärin tai jokin versio on jo alunperin ollut muista poikkeava tapahtumajärjestyksensä, aikojen yms. puolesta. Silti on totta, että Jeesus puhui tärkeitä asioita temppelin alueella ja nousi ylös kuolleista, niin kuin on kirjoitettu. Itse sanoma ja tapahtumat eivät siitä muutu, että kirjoittajat muistavat tapahtumia eri tavalla tai kirjoittavat niistä hieman toisistaan poikkeavilla tavoilla.

Samankaltaisia ristiriitoja ja virheitä löytyy paljon Vanhan testamentin puolelta. On mahdotonta laittaa Israelin ja Juudan kuninkaita ristiriidattomasti aikajärjestykseen hallitusvuosien mukaan, sukuluetteloissa on poikkeavuuksia, samoin lukumäärissä ja ajoissa koskien Israelin kansan ja heidän esi-isiensä historiaa. Tiedot näistä tapahtumista on koottu monesta eri lähteestä ja on hyvin todennäköistä, että poikkeavuuksia on ollut eri lähteiden välillä jo alusta alkaen.

Vain sellaiset ihmiset, jotka palvovat Raamattua jumalanaan, kiistävät tällaiset ilmiselvät tosiasiat Raamatun inhimillisestä luonteesta, puutteista, vajavaisuudesta, ristiriidoista ja virheistä. He luulevat, että Jumala on ohjannut eri kirjoittajien kättä ja vaikuttanut jokaisen kirjaimen synnyn, mikä on ilmiselvästi totuuden vastainen väittämä.

Raamattua eivät ole jokaisessa kohdassa kirjoittaneet edes ne henkilöt, joiden nimiin kirjoitukset on laitettu. Mooseksen kirjoista vain osa on Mooseksen itsensä kirjoittamaa, loput jonkun hänen jälkeensä eläneen seuraajan kirjoitusta ja osa häntä ennen eläneiden ihmisten perimätiedosta koottua tekstiä (1. Mooseksen kirja kokonaan). Profeettojen oppilaat kirjoittivat osan heidän nimellään kulkevista kirjoista. Israelin ja Juudan kuningasten historia on koottu niistä kirjallisista palasista, jotka ovat säilyneet kansojen jouduttua pakkosiirtolaisuuteen ja suullisesta perimätiedosta.

Myös Uuden testamentin puolella voi olla kohtia, joissa todellinen kirjoittaja on apostolin opetuslapsi eikä apostoli itse (Johanneksen kirjoitukset). Mitä apostolien kirjeisiin tulee, niin Paavali mainitsee itse kirjeissään käyttäneensä kirjuria, joka kirjoitti hänen sanelustaan kirjeet seurakunnille ja valituille henkilöille. (Room 16:22; 2Tess 1:1; 3:17) Kirjeissä näkyy tämä inhimillinen piirre ja ajatuksen kulku sekä muistin varassa toiminta (esim. 1Kor 1:4-18).

Luukas sanoo ottaneensa asioista tarkasti selvää ja kirjoittavansa tapahtumista järjestyksessään sen mukaisesti (Luuk 1:1-4), mutta vaikka hän pyrki suureen tarkkuuteen, on hänenkin kirjoituksissaan sisäisiä ristiriitoja (esim. Apt 9:7; vrt. 22:9) ja poikkeavuuksia muiden evankeliumien kanssa. Näemme näistä seikoista, että Jumalan henki ei ole ohjannut kirjoittajien käsiä vaan he ovat kirjoittaneet asioista oman ajatustenkulun mukaan ja muistinvaraisesti.

Jumalan hengen vaikutus kirjoitusten syntyyn

Vaikka Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten tekemiä, on Jumala vaikuttanut niiden syntyyn henkensä kautta, inspiroimalla kirjoittajia ja vaikuttamalla heidän tahtoonsa sekä ajatuksiinsa: ei kuitenkaan siten, että jokainen kirjain ja sana olisi suoraa Jumalan puhetta meille. Kirjoituksissa on tärkeintä niiden sisältämä sanoma, ei jokainen kirjain tai yksittäinen sana, joista tämä sanoma muodostuu. Ne, jotka luulevat jokaisen kirjaimen ja sanan olevan tarkasti Jumalan käden ohjausta kirjoituksissa, eksyvät usein ja helposti virheellisiin tulkintoihin, koska ymmärtävät Raamattua kirjaimen mukaan väärin. Pahimmassa tapauksessa sellaiset ovat silponeet itseään, kun eivät ole pystyneet voittamaan himojaan (Matt 5:29-30)

Raamattu pitää sisällään paljon vertauskuvallista ja esikuvallista puhetta, jota ei ole tarkoitettu ymmärrettävän kirjaimellisesti totuudeksi. Kuvakielinen ilmaisu voi kertoa meille profetian tulevaisuudesta tai opettaa meille jonkin hengellisen totuuden, mutta sitä ei ole tarkoitettu tulkittavan kirjaimellisesti. Näin esimerkiksi Ilmestyskirjan monet eri kuvat, joista portto ja peto ovat tunnetuimpia. Ne ovat kuvia Herraa kohtaan haureellisesti käyttäytyvästä uskonnollisesta järjestelmästä ja maailmanvallasta tai sen maailmanvallan johtajasta tai johtajista. Esimerkki esikuvasta olkoon Paavalin meille paljastama kuva Haagarista ja Saarasta, jotka kuvaavat kahta eri liittoa ja kahden eri ihmistyypin äitiä: lihallista ihmistä ja hengellistä ihmistä. (Gal 4:22-31)

Raamatun kirjoituksissa sanotaan paikoin selvästi se, että Jumala on vaikuttanut niiden syntyyn henkensä kautta. Jumala on puhunut valittujen palvelijoidensa kautta, profeettojen ja poikansa kautta, pyhän hengen kautta, niin että nämä Jumalan sanat ovat kulkeutuneet meille asti kirjoitusten välityksellä (Apt 1:2, 16; 4:25; Hebr 1:1; Joh 14:9-11; 2Sam 23:1-4). Mutta niin kuin edellä on osoitettu, ei Jeesuksen eikä profeettojankaan sanoja ole talletettu sanatarkasti ja kirjain kirjaimelta juuri siinä muodossa kuin Jumala on heille puhunut. Ne on talletettu muistinvaraisesti, jolloin tärkeintä ei ole jokainen kirjain ja yksittäinen sana vaan sanojen sisältämä sanoma!

Raamatun kirjoitusten synnyn yhteydessä puhutaan joskus sanainspiraatiosta. Sillä tarkoitetaan juuri sitä asiaa, että Jumala on vaikuttanut henkensä kautta kirjoitusten syntyyn. Tästä kertovat mm. seuraavat Raamatun kohdat:

"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2Tim 3:16-17)

"Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta." (2Piet 1:20-21)

Raamatun kirjoittajat eivät tienneet kirjoittavansa tekstiä, joka saisi myöhemmin arvonimen "Jumalan sana". He eivät tienneet sitä, että heidän kirjoituksensa valittaisiin sellaisten kirjoitusten kokoelmaan, jotka on hyväksytty meidän Raamattuihimme ja joita arvostetaan enemmän kuin mitään muita hengellisiä kirjoituksia. Siitä huolimatta ainakin osa apostoleista ja opetuslapsista tiesi sen, että heidän julistamansa evankeliumi oli totuudellista "Jumalan sanaa". Tämä käy ilmi erityisesti joistakin Paavalin ja Luukkaan sanoista, joista pari esimerkkiä:

"Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte." (1Tess 2:13)

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki pyhällä hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." (Apt 4:31)

Näistä ja monista muista Uuden testamentin kohdista käy ilmi, että opetuslapset tiesivät julistavansa Jumalan sanaa ja puhuvansa totta sitä tehdessään. Se, mitä Jumalan sanalla näissä kohdissa tarkoitetaan, on tulkinnan varainen juttu. Jumalan sanana voidaan pitää varmuudella Jeesuksen kristuksen evankeliumia ja hänen opetuksiaan, mutta Uuden testamentin kirjoittajien historiallinen kerronta ja kirjeet voivat pitää sisällään myös muita aineksia kuten heidän omia mielipiteitään ja yksilöllistä tapaa kertoa asioista muistin varassa. Jumalan sanaa ovat eittämättä myös ne Vanhan testamentin lainaukset, joita Jeesus ja apostolit käyttivät puheissaan ja kirjoituksissaan, niin kuin myös Jumalan puhe valituille palvelijoilleen pyhän hengen kautta. (1Moos 15:1, 4; Luuk 3:2; Joh 10:35)

Meidän on tärkeää erottaa toisistaan meidän herramme, Jumalan poika Jeesus kristus, ja Jumalan sana. Jeesuksen nimeksi sanotaan yhdessä Ilmestyskirjan kohdassa "Jumalan sana" (Ilm 19:13), mutta "Jumalan sana" on silti eri asia kuin ihminen kristus Jeesus (1Tim 2:7), josta Jumalan sana kertoo. Ilmestyskirjassa puhutaan erikseen Jumalan sanasta ja Jeesuksen kristuksen todistuksesta (Ilm 1:2, 9; 6:9; 20:4). Jumalan sana juurtuu valitun Jumalan lapsen sydämeen ja pysyy siellä niin kuin myös kristus Jeesus, mutta siitä huolimatta nämä kaksi ovat eri asioita eikä niitä pidä yhdistää toisiinsa väärällä tavalla (Matt 13:18-23; Kol 2:6-7). Jumalan sana kertoo Jeesuksesta kristuksesta, mutta ei ole hän, vaikka Jeesuksen nimeksi sanotaan yhdessä Raamatun kohdassa "Jumalan sana".

Raamatun käännösvirheistä

Meille asti ei ole säilynyt yhtään alkuperäistä Raamatun kirjoitusta. Kaikki ovat kopioiden kopioita. Alkuperäisiin kirjoituksiin on tullut vähäisiä muutoksia kopioimisen yhteydessä. Sitä suurempia merkityksen muutoksia on tullut käännettäessä Raamattua muille kielille. Alkuperäinen merkitys on voinut kadota käännöksen kautta kokonaan ja teksti on saanut käännöksessä kokonaan uuden merkityksen.

Jotta käännösten sisältämiltä virhetulkinnoilta vältyttäisiin, olisi jokaisen syytä tutkia alkukielisiä käsikirjoituksia interlineaarien, sanakirjojen ja kommentaarien kautta. Niitäkin tutkittaessa on syytä muistaa, että ne ovat ihmisten tekemiä ja niihin ovat vaikuttaneet kirjoittajien uskomukset sekä teologinen ennakko-oletus. Tästä syystä käännös ja Raamatun selitys voivat antaa jopa päinvastaisen merkityksen kuin alkuteksti.

Olen kirjoittanut joistakin Uuden testamentin käännösvirheistä erillisen artikkelin, johon pääset tästä linkistä.

Uudesta testamentista ja sen kirjoittajista

Kaikki Uuden testamentin kirjoittajat eivät nähneet omin silmin Jeesusta hänen eläessään tai kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeen. Esimerkiksi Luukas liittyi Paavalin matkaseurueeseen vastan kauan sen jälkeen (noin vuonna 50), kun kaikki se oli tapahtunut Jeesukselle, mitä oli jo etukäteen ennustettu. (Apt 16:10-11) Luukas perusti oman evankeliuminsa ja Apostolien teot (Luukkaan toinen kirje Teofilukselle, Apt 1:1ss.) Paavalin ja muiden apostolien todistukseen.

Paavali ei ollut itse ollut Jeesuksen opetuslapsi ennen tämän kuolleista heräämistä vaan kääntyi vasta sen jälkeen, kun herra oli jo otettu ylös taivaaseen. Siihen asti Paavali oli seurakunnan vainooja. (Apt 9 ja 22) Jeesus kuoli noin vuonna 30 ja ilmestyi Paavalille Damaskon tiellä pari vuotta tämän jälkeen (vuonna 32-33).

Matteuksen uskotaan olevan Jeesuksen apostoli, samoin Johanneksen (evankeliumien kirjoittajat). Markuksen uskotaan olleen Pietarin opetuslapsi, joka olisi ollut läsnä Getsemanen puutarhasssa (Mark 14:51), kun Jeesus otettiin kiinni, ja siten hän on mahdollisesti myös omin silmin nähnyt ylösnousseen Jeesuksen myöhemmin.

Juuda ja Jaakob olivat herran Jeesuksen veljiä (Joosef oli heidän isänsä ja Maria heidän äitinsä). He tunsivat tietysti oman veljensä ja näkivät hänet ehkä myös ylösnousemuksen jälkeen (niin on mahdollista uskoa, Matt 28:10; 1Kor 15:6-7).

Uuden testamentin kirjoitukset ovat syntyneet vähän kerrassaan vuosien 45-65 välillä lukuun ottamatta Juudan kirjettä (noin 75) ja Johanneksen kirjoituksia (noin 85-95). Ajoituksista ollaan jonkin verran eriä mieltä, mutta minä pidän noita ajoituksia riittävän tarkkoina.

Kertomukset Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta kulkivat ensin suullisena perimätietona eteenpäin, kunnes niistä alettiin tehdä kirjoitettuja versioita 15-30 vuotta itse tapahtumien jälkeen. On selvää, että kun asioita kerrotaan suullisesti ja kootaan näistä kertomuksista yhtenäinen kuvaus kirjalliseen muotoon, niin eri kertojien välillä on vähämerkityksisiä eroja. Nämä pienet erot eivät tee tyhjäksi todistajien sanojen arvoa. Jeesukselle tapahtui todella se, mitä on kerrottu ja itse sanoma on totta, vaikka toiset kertojat sijoittavat tapahtumia ja sanoja eri järjestykseen ja yhteyteen kuin toiset.

Poikkeavuudet tapahtumajärjestyksessä, ajoissa, nimissä, lukumäärissä ja puheiden lainauksissa eivät tee tyhjäksi itse sanomaa ja tositapahtumia. Ne ovat totta niin ja aamen.

Jumalalle tuottaa suurempaa kunniaa tunnustaa avoimesti Raamatun inhimillinen luonne – vajavaisuus, virheet ja ristiriidat – kuin väittää vastoin totuutta, että niitä ei ole: että Jumala on ohjannut kirjoittajien käsiä ja kyniä, niin että mitään inhimillisiä virheitä ei Raamattuun ole päässyt. Yksikään järkevä ihminen ei tuollaista taikauskoista hölynpölyä suostu totena pitämään, kun todisteet sitä vastaan ovat ilmiselvät. Niinpä tuolla tavalla uskovat ja puhuvat vieroittavat ihmisiä Jumalasta sen sijaan, että lähentäisivät heitä Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen, Nasaretilaiseen.

Kannattaa siis miettä tarkoin ja tutkia asiaa uudestaan, jos olet uskonut sinulle syötettyä pajunköyttä Raamatun virheettömyydestä ja erehtymättömyydestä. Raamatun kirjoitukset ovat todellakin elämämme korkein ohjenuora, mutta eivät sanasta sanaa ja kirjaimellisesti Jumalan puhetta ihmisille. Jumalan hengessä vaeltavat totuutta rakastavat Jumalan lapset ymmärtävät nämä asiat, mutta miten on sinun laitasi?

Raamatun tutkimisen apuvälineitä

  • Blue Letter Bible: Englanninkielentaitoisille kreikka-englanti ja heprea-englanti interlineaarit sanakirjoineen.
  • Bible Hub: Englanniksi, interlineaareja, kommentaareja, karttoja ja muita työkaluja Raamatun tutkimiseen.
  • Christian Classics Ethereal Library Englanninkielen taitoisille tietoa varhaisen kristillisen kirkon ajoilta
  • Novum 1-5, Uusi testamentti selityksin ja sanakirja.
  • Raamatun Iso Tietosanakirja
  • Digiraamattu ja sen tuoteperhe

Sivun alkuun