Ateistien ja vapaa-ajattelijoiden virheellisiä Raamatun tulkintoja

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  17-Jul-2013 05:03 PM  •  Muokattu 21-Jul-2013 01:40 PM

2. Moos. 21:7-11, Myivätkö israelilaiset tyttäriään seksiorjiksi?

Ateistit ja vapaa-ajattelijat tulkitsevat nämä jakeet väärin. He väittävät, että Israelissa oli lupa myydä oma tytär seksiorjaksi. Todellisuudessa nämä jakeet suojelevat köyhän perheen tytärtä, joka on myyty palvelijaksi israelilaiselle miehelle. Sopimukseen kuului osana se, että tästä (usein jo alaikäisenä) myydystä tyttärestä oli tuleva isäntänsä (sivu)vaimo, kun tytär tuli naimaikään (monivaimoisuus oli Israelissa sallittua niin kuin muissakin sen ajan kansoissa). Jos isäntä ei kuitenkaan tahtonut ottaa häntä vaimokseen, oli tyttären myyneellä perheellä oikeus lunastaa hänet takaisin perheeseen tai sitten isäntä sai luvan myydä tämä koskematon neitsyt toiselle israelilaiselle, mutta ei muihin kansoihin kuuluvalle miehelle.

Muissa kansoissa (esim. traakialaiset ja kreikkalaiset) oli tapana kohdella orja-vaimoksi myytyjä tyttäriä huonosti, mutta Israelissa ei tällaista suvaittu, eikä israelilaista naispalvelijaa saanut myydä seksiorjaksi muihin kansoihin. Isäntä saattoi määrätä palvelijaksi ostamansa neitsyen myös pojalleen sivuvaimoksi, ellei hän tahtonut itse täyttää sopimuksen avioehtoa (hän oli saattanut ottaa itselleen vaimon tai vaimoja muualta ennen kuin palvelijattareksi myyty tytär ehti naimaikään tai ennen kuin avioliittolupaus toteutui hänen kohdallaan), jolloin tämä palvelijatar sai nauttia isännän tyttären oikeuksista.

Jos isäntä tai hänen poikansa ottaa palvelijattareksi myydyn neitsyen vaimokseen ja ottaa myöhemmin itselleen toisen vaimon, niin hän ei saa vähentää tämän palvelijattareksi myydyn vaimon avio-oikeutta: ravintoa, vaatetusta ja aviollista oikeutta. Jos hän kieltäytyy antamasta tälle palvelija-vaimolleen mainittuja oikeuksia, oli vaimolla lupa lähteä pois hänen luotaan, eikä isännälle palautettu tyttärestä maksettua hintaa (tyttärensä myyneen isän tai hänen perheensä ei tarvinnut palauttaa isännälle tyttärestä maksettua hintaa).

Kaikki nämä säädökset olivat palvelija-vaimoksi myydyn tyttären oikeuksia suojelevia lakeja, toisin kuin ateistit ja kristinuskon vastaiset henkilöt kyseisen kohdan tulkitsevat. Saat lisätietoa lukemalla Raamatun selitysteoksia esimerkiksi Bible Hub sivustolta jakson kunkin jakeen kohdalta alkaen sivulta http://biblehub.com/exodus/21-7.htm.

Lisäksi on huomattava, että uuden liiton Jumalan lapsia eli kristittyjä eivät sido Mooseksen lain siviilioikeutta, sotatilaa ja jumalanpalveluselämää koskevat käskyt kuin soveltuvin osin (siviili-, sotatila- ja seremonialait). Tästä asiasta on päätetty noin vuonna 49 Jerusalemin vanhinten ja apostolien kokouksessa (Apt. 15. luku).

2. Mooseksen kirja 21:
7. Jos mies myy tyttären palvelijattareksi, hän älköön pääskö vapaaksi niin kuin miesorjat pääsevät.
8. Jos tytär ei sitten miellytä isäntää, joka on valinnut hänet itselleen, niin tämä antakoon hänet lunastettavaksi. Hänellä ei ole oikeutta myydä häntä muihin kansoihin, koska on kohdellut häntä petollisesti [uskottomasti lupaukselleen naida hänet].
9. Jos hän antaa hänet pojalleen vaimoksi, niin kohdelkoon häntä kuin omaa tytärtään [antakoon hänelle tyttären oikeudet].
10. Jos hän ottaa itselleen toisen vaimon, niin älköön vähentäkö hänen [palvelijatar-vaimon] ruokaosaansa, vaatetustaan tai aviollista oikeuttaan.
11. Ja jos hän ei suo hänelle näitä kolmea, niin hän on vapaa lähtemään pois ilman korvausta [hänet ostanut isäntä ei saa palautusta maksamalleen rahalle].

5. Moos. 22:28-29, Saiko raiskaaja raiskaamansa naisen vaimokseen?

5. Mooseksen kirja:
28. Jos mies tapaa kihlaamattoman neitsyen, käy käsiksi häneen ja makaa hänen kanssaan, ja heidät siitä tavataan,
29. niin hänen kanssaan maannut mies antakoon hänen isälleen viisikymmentä hopeasekeliä ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän on häpäissyt hänet, älköönkä hylätkö häntä koko elinaikanaan.

Ateistit ja vapaa-ajattelijat väittävät tämän kohdan perusteella, että Israelissa neitsyen raiskannut mies sai raiskaamansa neitsyen vaimokseen eikä neitsyen isällä ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa hänet vaimoksi raiskaajalleen. Todellisuudessa tämä lain kohta pyrkii suojelemaan naisia sen sijaan, että alistaisi heidät hirvittävän raiskaajan vaimoksi.

Alkutekstissä ei puhuta raiskauksesta vaan siitä, miten tulee menetellä, jos mies painostaa kihlaamatonta neitsyttä ja saa suostuteltua hänet makaamaan kanssaan. Laki suojelee naista näissä tapauksissa, niin että mies ei pääse pälkähästä vaan on velvoitettu ottamaan nainen vaimokseen ja maksamaan hänestä morsiamen hinnan hänen isälleen, niin kuin myös niissä tapauksissa meneteltiin, kun seurusteleva pari harjoitti yhdyntää ennen avioliittoa. (2. Moos. 22:15|16)

Neitsyt suostuu tässä tapauksessa yhdyntään, koska ei huuda apua, niin kuin on mainittu edellisessä tapauksessa (jakeet 22-27). Kyse ei ole siis raiskauksesta vaan avioliiton ulkopuolisesta seksistä. Jos mies olisi raiskannut kihlaamattoman neitsyen, niin neitsyttä ei olisi annettu raiskaajan vaimoksi vaan raiskaaja olisi tapettu. Laki on täten ankara raiskaajia kohtaan, mutta suojelee viettelyksen ja suostuttelun seurauksena yhdyntään suostunutta naista, niin että takaa hänelle oikeuden avioliittoon ja tekee miehestä vastuullisen tekonsa seurauksista.

Mies ei voi paeta sen jälkeen, kun on yhtynyt naiseen: hänen on pakko suostua menemään naisen kanssa naimisiin, vaikka tämä ei häntä enää miellyttäisi (miehen mielenkiinto naista kohtaan saattaa lakata, kun hän on saanut, mitä tahtoo: seksiä. Näin käy etenkin silloin, kun nainen ei ole erityisen haluttava: kaunis, hyvämuotoinen, rikkaasta perheestä, arvostettu tms.). Laki on tässä kohdassa tiukempi kuin muissa tapauksissa, joissa ei ole harjoitettu avioliiton ulkopuolista seksiä. Laki antoi nimittäin miehelle luvan hylätä vaimo ja antaa hänelle erokirja, jos mies tapasi kihlatussaan jotakin häpeällistä avioliiton solmimisen jälkeen. (5. Moos. 24:1-4) Mutta jos mies makasi kihlaamattoman naisen kanssa, ei hänellä tätä oikeutta naisen hylkäämiseen ollut.

Matt. 16:27-28, Sanoiko Jeesus tulevansa kuninkuudessaan apostolien elinaikana?

Matteuksen evankeliumi:
16:27 Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
16:28 Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan.

Monet ovat tulkinneet väärin nämä Jeesuksen sanat. He pilkkaavat ja sanovat, että Jeesusta ei ole näkynyt, vaikka hän lupasi tulla kuninkuudessaan vielä apostolien eläessä. Mutta sanoiko Jeesus tosiaan niin?

Näitä Jeesuksen sanoja on tulkittu kristittyjen toimesta ainakin kahdella eri tavalla:

  1. Jeesus puhui ylösnousemuksensa jälkeisestä ilmestymisestään opetuslapsille. Hän oli saanut jo silloin kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, vaikka emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle alistettuna. (Matt. 28:18; Hebr. 2:8)
  2. Jeesus puhui siitä, että osa opetuslapsista oli näkevä hänet kirkastettuna ilmestyksessä, mikä tapahtui pian tämän jälkeen vuorella. (Matt. 17:1-8)

Ensimmäisen selityksen heikkous on siinä, että Jeesus ei ollut vielä kirkastettu, kun hän ilmestyi opetuslapsilleen kuolleista ylösnousemisen jälkeen. (Joh. 20:17; 7:39)

Toinen selitys on parempi, sillä Jeesus puhui esikuvallisesta ilmestyksestään. Pietari vahvistaa tämän tulkinnan kirjoittamalla, että apostolit olivat nähneet Jeesuksen valtasuuruuden (majesteettisuuden, kuninkuuden). (2. Piet. 1:16-18)

Sivun alkuun