Vanha testamentti

Raamatun kohtia, joissa sana "elohim" esiintyy:

1Moos. 1:1 Elohim loi alussa taivaat ja maan.

1Moos. 1:26-27 Ja Elohim sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan siivekkäät olennot ja karjaeläimet ja koko maan, ja maan päällä ryömivät matelijat!" Ja Elohim loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Elohimin kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

1Moos. 3:22-23 Ja Jahve Elohim sanoi: "Katso, ihmisestä on tullut kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Mitä jos hän nyt ojentaisi kätensä ja ottaisi ja söisi myös elämän puusta, niin hän eläisi iankaikkisesti?!" Sen vuoksi Jahve elohim ajoi hänet pois Edenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet oli otettu.

1Moos. 20:13 Mutta kun Elohim lähetti minut kulkemaan pois isäni talosta, niin minä sanoin hänelle: "Osoita minulle se armo, että mihin paikkaan ikinä tulemmekin, niin sano minusta: 'Hän on minun veljeni'."

1Moos. 35:7 Ja hän pystytti sinne alttarin ja kutsui paikkaa nimellä "Beetel", sillä elohim oli ilmestynyt hänelle siellä silloin, kun hän pakeni veljeään Eesauta.

Blue Letter Bible
Srong's H430

Elohim אלהים

Lausutaan elohiim.

Esiintyy Vt:ssa 2606 kertaa, joista 2346 kertaa se tarkoittaa tosi Jumalaa, ja 244 kertaa muuta jumalaa, epäjumalia. Muita käännösvaihtoehtoja on käytetty 16 kertaa.

Jumalaa tarkoittavana yleisnimenä käytetään luomisessa monikollista muotoa, elohim. Tämän ohella hepreassa on yksiköllinen eloah (5Ms. 32:15.) ja sen arameankielinen käännös elah (Esr 5:1.) ja yksiköllinen eel (1Ms. 14:18.) Kaikkia neljää voidaan käyttää epäjumalista tai ainoasta elävästä tosi Jumalasta, Israelin elohimista, Jahvesta. (2Ms. 5:1; 5Ms. 6:4.) Niiden vastine kreikankielessä on yksi ainoa Jumalaa tarkoittava sana, theos (θεός). Suomenkielessä on lupa kääntää kaikki hepreankieliset Jumalaa tarkoittavat yleisnimet sanalla Jumala, mutta tässä käännöksessä on jätetty alkuperäiset nimitykset eron tekemiseksi eri ilmaisujen välille, jos niitä nyt tehdä voidaan. Sanoja käytetään toistensa synonyymeinä, eikä yksin niiden perusteella voida tehdä oppia Jumalan olemuksesta, onko se kollektiivinen ykseys, jossa on monta yhdessä, vai ehdoton yksi, joka on Uudessa testamentissa Jeesuksen ilmoittama Isä Jumala. (Joh 1:18; 17:3; Matt 11:27.)

Toisten mielestä Jumala on kollektiivinen ykseys, jossa on monta yhteen liitettynä, ja hän on Israelin elohim Jahve, joka on yksi Jahve, vaikka Jumalassa uskotaan olevan kaksi tai kolme persoonaa tai itsenäisesti ajattelevaa, puhuvaa ja toimivaa osaa (Jumalaa). (5Ms. 6:4.) Jumala on siten joko pyhä kolminaisuus eli Isä ja Poika ja Pyhä Henki, tai sitten Isä ja Poika, jos Pyhää Henkeä ei pidetä ikään kuin itsenäisenä persoonana, jolla on oma tietoisuuden keskus ja oma tahto. Toisten mielestä ainoana Jumalana ja valtiaana voidaan pitää vain Uuden testamentin ilmoittamaa Isää, joka on yksin Israelin Jahve elohim. Jeesus Kristus on tämän näkemyksen mukaan Isän ainoa Poika (2Jh. 1:3; Joh 3:16.), mutta hän ei ole yhdessä Isän kanssa Israelin Jahve elohim, joka on yksi Jahve. Raamatun tutkijat ovat useimmiten samaa mieltä sen suhteen, että Jeesus EI ole yksi ja sama kuin Isä Jumala (Jeesus ei ole siis Isä), koska se asia on ilmaistu riittävän selvästi kirjoituksissa.

Raamatun ilmoituksen mukaan Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on yhtä Isän kanssa. (Joh 10:29, 30.) Oikea tapa kääntää kreikankielen sana heis (εἷς) tässä kohdassa on yhtä, eikä yksi. Paavali käytti samaa ilmaisua siitä, miten Kristuksen omat ovat yhtä henkeä Herran kanssa, kun ovat yhtyneet häneen. (1Kor 6:17.) Paavali ei voinut tarkoittaa sitä, että uskovat ovat yksi Henki Herran kanssa, eli että he ovat Pyhä Henki tai Kristuksen Henki, kun Hengellä tarkoitetaan Jumalaa. Me emme ole "Jumala yhdessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa", mutta niin voitaisiin väittää, jos Paavalin käyttämä sana "heis" olisi käännettävä sanalla "yksi" sen sijaan, että se käännetään oikein sanalla "yhtä". Samalla tavalla se tulisi kääntää oikein siinä kohdassa, jossa Jeesus sanoo hänen ja isän olevan "yhtä" keskenään. (Joh 10:30)

Paavali käyttää samaa ilmaisua "olla yhtä" korinttolaiskirjeessä, kun sanoo, että "istuttaja ja kastelija ovat yhtä". (1Kor 3:8) Tässä tapaksessa sanonta tarkoittaa "yhteistä päämäärää ja yhteistä tavoitetta". Samalla tavalla se voidaan ymmärtää myös siinä asiayhteydessä, jossa Jeesus sanoi: "Minä ja isä olemme yhtä". (Joh 10:30) Jeesus ja isä ovat yhtä, koska heillä on yhteinen päämäärä ja tavoite: se, että kaikki Jeesuksen tykö tulevat sielut pelastuvat, eikä yksikään joudu "kadotukseen". Huomaa tässä laajemmassa asiayhteydessä se, että Jeesus ei tee itsestään Jumalaa eikä isän vertaista. (jj.24-39) Hän tunnustaa ainoastaan sen, että on "Jumalan poika" ja samalla tavalla "jumala" kuin Israelin tuomarit olivat "jumalia" Vanhan testamentin aikana. He olivat ihmisiä.

Jeesus piti Isää ainoana tosi Jumalana, kun oli ihminen maan päällä. (Joh 17:3.) Tätä on vaikea selittää pelkästään Jeesuksen alennustilasta (kenoosis) johtuvaksi (Fil 2:5-9; 3:21; Room 8:1; Hebr 2:5-18.), koska Isää sanotaan ainoaksi valtiaaksi ja majesteetiksi vielä Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen. (1Tim 6:13-16; Jda 1:24-25.) Jeesus ei ole taivaassa kaikkivaltias sen perusteella, että Isää ei ole koskaan alistettu hänen valtaansa vaan poika on ollut ja on oleva aina alistettu isän valtaan. (1Kor 15:27, 28.) Poika on iankaikkisesti alamainen Isälle, niin kuin pojan isälle alamainen kuuluukin olla. (vrt. Hebr 13:8.)

Jumalan henki (ruah Elohim) liikkui luomisen ensimmäisenä päivänä vetten päällä (1Ms. 1:2.). Trinitaarit ovat tehneet tästä ja muista Raamatun kohdista sellaisen johtopäätöksen, että isä, poika ja pyhä henki ovat kaikki olleet luomassa tätä maailmaa. On kuitenkin hyvin kyseenalaista väittää pyhää henkeä tai Jeesusta kristusta Jumalan kolmanneksi ja toiseksi persoonaksi, niin että Jumala olisi kolmiyhteinen eikä yksi isä, niin kuin israelilaiset uskoivat Vanhan testamentin aikana. Huomaa, että Jeesus ja apostolit edustivat Vanhan testamentin kirjoitusten mukaista uskoa, eivät jotakin uutta tulkintaa siitä ja pyhistä kirjoituksista. Niinpä olisi luontevaa ajatella, että Jeesus ja apostolit olivat monoteisteja ja unitaareja profeettojen tapaan. Tästä huolimatta unitaareja ei pidetä nykyään edes kristittyinä, vaikka heidät erottaa muista ainoastaan opillinen ymmärrys ja armolahjojen kieltäminen Raamatun jälkeisenä aikana (christadelphialaiset).

Pyhän hengen mahdollista jumaluutta pohdittaessa on hyvä ymmärtää se, millainen Jumala on. Jumala on sellainen olento, joka ajattelee, puhuu ja toimii itsenäisesti. Raamatussa ei ole yhtään selvää kohtaa, jossa pyhä henki puhuisi isän tai pojan kanssa. Sen sijaan siellä on monia kohtia, joissa Jeesus puhuu isälleen ja isä antaa äänensä kuulua, niin että hyväksyy sanoillaan Jeesuksen omaksi pojakseen, ainoana pyhästä hengestä syntyneeksi vaimosta syntyneiden joukossa. Niinpä ei ole kovin hyvin perusteltua väittää pyhää henkeä Jumalaksi. Sen sijaan voisi olla viisaampaa ajatella niin, että Jumala toimii henkensä kautta, mutta henki ei ole itsenäinen ja Jumalasta erillinen persoona, jollaisena se kolminaisuusopissa on perinteisesti esitetty.

Jeesuksen jumaluus on vaikeampi aihe ymmärtää. Pakanauskonnoissa oli hyvin yleistä uskoa, että jumala tai jumalat voivat syntyä ihmisestä tai ilmestyä ihmisen hahmossa. Jeesuksen kohdalla katolinen kirkko on alkanut opettaa Jumalan lihaksi tulemista eli Jumalan syntymistä ihmiseksi. Jeesuksen uskotaan kaksiluonto-opin mukaan olevan yhtä aikaa täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen. Tällainen väite ei kuulosta kovin järkevältä, sillä miten joku voisi olla samanaikaisesti tosi Jumala ja tosi ihminen? Jumala ei ole ihminen eikä ihminen ole Jumala. Jos joku on jompi kumpi, niin toinen väite ei voi olla yhtä aikaa tosi sen kanssa.

Jeesuksen kaksiluonto-oppi paljastuu logiikan testin mukaan epäloogiseksi ja järjettömäksi väitteeksi. Siihen on trinitaarien mukaan silti uskottava ja pidettävä sitä sokeasti totena, tai muuten et olisi enää kristitty. Kolminaisuusoppi ja siihen kiinteästi liittyvä kaksiluonto-oppi ja niiden totena pitäminen on tehty jostakin syystä ehdoksi sielujen pelastumiselle, mitä ne eivät ole. Itse asiassa on suurempi mahdollisuus sille, että näiden epäraamatullisten opetusten totena pitäminen vieroittaa meitä Jumalasta sen sijaan, että se lähentäisi meitä häneen. Se on ainakin varmaa, että katolinen kirkko ja keisari tekivät aikoinaan väärin, kun säätivät kuolemanrangaistuksen vuonna 529 anti-trinitaareille. Väärin tekivät myös ns. uskonpuhdistajat (Luther, Calvin ja Zwingli), kun vahvistivat tämän muinaisen lain ja ottivat sen käyttöön (ja määräsivät antitrinitaareja ja kastajia kuolemaan). [Lue lisää]

Jos Jeesus olisi Jumala, niin hän ei olisi voinut lakata olemasta Jumala siitessään pyhästä hengestä (sikiö Marian kohdussa) ja syntyessään ihmiseksi. Trinitaarit tai osa heistä ovatkin väittäneet, että Jeesuksen jumalallinen luonto jäi taivaaseen isän tykö, mutta inhimillinen luonto sai alkunsa Marian kohdussa ja eli maan päällä ihmisenä. Tällainen persoonan kahtia jakaminen on kuitenkin vastoin klassista kaksiluonto-oppia, jonka opillinen muoto laadittiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451.1 Läntiset kirkot ovat hyväksyneet sen viralliseksi määritelmäksi ja nykyään vaikuttavista teologeista valtaosa tunnustaa sen Jumalan sanan ilmoittamaksi totuudeksi suuntauksesta ja tunnustuksesta riippumatta. Tavalliset kristityt eivät kovin paljon näitä asioita edes pohdi. Heille riittää aivan oikein se, että he puhuvat isästä, pojasta ja pyhästä hengestä samassa asiayhteydessä ja samassa merkityksessä kuin heistä on puhuttu Raamatussa. Tällä tavalla vältytään levittämästä ja kannattamasta vahingossa virheellisiä tulkintoja "Jumalan sanan totuutena". Teologien olisi hyvä soveltaa tätä samaa ohjetta omaan elämäänsä loputtomien teologisten väittelyiden sijaan.

Elohim on yleisnimi jumalasta, joka voi tarkoittaa kaiken olevaisen luojaa eli Jahvea (Jahve), epäjumalaa (Tuom 11:24; 16:23; 1Kun 11:33; 18:27.), enkeliä (2Moos 3:2-6; 32:30/31; Hoos 12:5; Tuom 13:3,22) tai kansan tuomaria tai hallitsijaa (Psa 82:6; 2Moos. 4:16; 7:1). Elohim on monikko, mutta sitä käytetään yleisesti tarkoittamaan vain yhtä jumalaa, enkeliä tai ihmistä. Niinpä monikkomuodolla ei voida todistaa kolminaisuusoppia oikeaksi, sillä silloin pitäisi myös ihmisiä ja enkeleitä pitää kolmiyhteisinä. Sitä me trinitaarien mielestä olemmekin, mutta "henki, sielu ja ruumis" eivät ole kukin omia persooniaa niin kuin isän, pojan ja pyhän hengen ajatellaan persoonia olevan: persoonia, jotka kykenevät ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan itsenäisesti.

Unitaarisen tulkinnan mukaan ihminen on yksi kokonaisuus, jota Paavali kuvaa "henkenä, sieluna ja ruumiina" (1Tess 5:23), mutta henki tai sielu eivät voi elää ruumiista erillään ja jatkaa olemistaan kuoleman jälkeen. Me tarvitsemme ruumiin ylösnousemusta juuri sen vuoksi, että ihminen ei voi elää ilman ruumista. (1Kor 15:18) Paavalin ja Raamatun opetusta tässä asiassa on hyvin vaikea tulkita muuten kuin siten, että ihminen ei tiedosta itseään ruumiin kuoleman jälkeen ennen kuin saa uuden ruumiin ylösnousemuksessa. Jeesus pelastaa meidät ruumiin ylösnousemuksen kautta iankaikkiselta kuolemalta ja niin me saamme elää ikuisesti hänen ja pyhitettyjen kanssa.

Raamatussa käytetään Jumalasta myös nimitystä "eloah", ja sen arameankielistä käännöstä elah, joka on yksikkö sanasta "elohim". Uuden testamentin kreikan vastine kaikille heprean- ja arameankielisille Jumalan yleisnimille on "theos". Suomenkielessä niitä vastaa sana "Jumala" ja englanninkielessä "God". Nämä ovat siis pelkkiä yleisnimiä Jumalasta, mutta eivät vielä kerro kovin paljon hänen luonnostaan (fysis) tai olemuksestaan (hypostasis), tai edes hänen nimestään, joka on erisnimi, ja on Jahve. Jumalan nimestä on erillinen kirjoitus sanan Jahve selityksessä.

Elohimin kanssa käytettävä verbi on usein yksikössä, kun elohim tarkoittaa yhtä jumalaa, enkeliä tai ihmistä. (1Ms. 1:1, "Elohim loi...") Näin myös silloin, kun puhutaan epäjumalista. Sanan elohim ja yksiköllisen verbin käyttö sen yhteydessä on siten riittämätön perustelu kolminaisuusopin tai unitarismin tueksi. Sen avulla ei voida sanoa, onko Jumala kollektiivinen ykseys vai ehdoton yksipersoonainen Isä Jumala.

Jos jumalia on monta, kun tanakhissa käytetään sanaa elohim, ja sillä tarkoitetaan silloin epäjumalia, niin silloin verbi on tietysti monikossa. (2Kun 18:34; 19:12.) On myös jakeita, joissa Israelin Jumala "elohim" ja sitä seuraava verbi ovat molemmat monikossa, vaikka Israelilla on vain yksi Jumala, Jahve Elohim, joka on yksi Jahve. (1Moos 20:13 "Elohim lähettivät minut kulkemaan"...) Jakeessa 1Moos 35:7 Jaakob oli rakentanut alttarin paikkaan, jota hän kutsui nimellä "Beet Eel" (Beetel). Tässäkin kohdassa elohimin kanssa esiintyy monikollinen verbi: "..., koska siellä Elohim olivat ilmestyneet hänelle".

Merkittävänä sanankohtana Jumalan kollektiivisen ykseyden tai kolminaisuusopin tueksi on pidetty jakeita 1Moos 1:26-27. Siinä kohdassa Jumala on monikollinen elohim ja verbi "tehkäämme" on myös monikossa. Kuva on yksikössä, mutta se tarkoittaa monikollista kuvaa suffiksimuodon "kuvaksemme" mukaan. Jumala loi (yks. 3. pers.) ihmisen omaksi kuvakseen, mutta hän ei tehnyt vain yhtä ihmistä vaan kaksi: miehen ja naisen. Tämä todistaa trinitaarien mukaan sen, että Jumala ei ole pelkkä isä vaan hän on kolmiyhteinen isä, poika ja pyhä henki. Tämä kohta ei ole kuitenkaan kovin hyvä todiste pyhän hengen jumaluudesta, mutta isän ja pojan jumaluutta sillä voidaan toki perustella. Toinen vaihtoehto tulkinnalle on unitaarien ja juutalaisten kannattama "majesteetillisen monikon" käyttäminen. Jumala puhuu enkeleille itsestään monikossa samalla tavalla kuin maan kuninkaat puhuvat itsestään monikossa alaisilleen. Tämä on ihan yhtä hyvä perustelu kuin kolminaisuusoppia tukeva perustelu, joten tämän kohdan perusteella ei voida yksin muodostaa oppia puoleen tai toiseen.

Raamatun kokonaisilmoituksen ja erityisesti Vanhan testamentin profeettojen usko on tässä asiassa ratkaiseva tekijä. Uutta testamenttia tulisi tulkita Vanhan testamentin kirjoitusten tueksi ja niitä täydentämään. Ne eivät saisi kumota aiempaa Jumalan sanan ilmoitusta ja tehdä sitä tyhjäksi, niin että muoodostuu kokonaan uusi ja aiemmalle ilmoitukselle vastakkainen oppi. Näin on kolminaisuusopissa kuitenkin menetelty, samoin kuin ikuisen piinahelvetin opissa. Profeetat uskoivat yhteen ainoaan Jumalaan, joka on Israelin isä ja kaiken olevaisen luoja. Jumalan poika Jeesus ei ollut vielä syntynyt, ja kun hän olisi syntyvä, pidettäisiin häntä ihmisenä ja Jumalan poikana, ei samankaltaisena Jumalana kuin isä on. Iankaikkista piinahelvettiä ja sielun kuolemattomuusoppia profeetat eivät tunteneet lainkaan. Se on alkuisin pakanauskonnoista ja siirtynyt juutalaisuuteen ajanlaskun alkua ennen. Lopulta se tuli kristikuntaan katolisen kirkon kautta, mutta Raamatusta sitä ei löydy, eivätkä Jeesus ja apostolit sitä kannattaneet. (Lue lisää)

Israelin uskontunnustuksessa sanotaan:

"Kuule, Israel: Jahve meidän elohimimme on yksi Jahve". (5Moos 6:4.)

שְׁמַע יִשְׂרָאֵל יְהוָה אֱלֹהֵינוּ יְהוָה אֶחָֽד׃
Masoreettinen eli vokalisoitu hepreankielinen teksti.

Joissakin käännöksissä on tulkittu tämän jakeen olevan vahvistus ensimmäiselle ja toiselle käskylle Jumalan Moosekselle antamissa kivitauluissa kymmenen käskysanan joukossa. Niiden mukaan Israelin ja Jumalan lasten ei ole lupa pitää muita jumalia kaiken olevaisen luojan ja meidän isämme rinnalla, eikä Jumalasta tai taivaassa asuvista "jumalista" (epäjumalista, tähdistä, planeetoista, enkeleistä) ole lupa tehdä kuvia ja kumartaa tai palvoa niitä. Nämä käskyt kieltävät siis epäjumalanpalvelemisen ja kehottavat meitä palvelemaan yksin Jahvea elohimiamme. Tätä taustaa vasten Israelin uskontunnustus jakeessa 5Moos 6:4 on käännetty näin:

"Kuule, Israel: HERRA meidän Jumalamme on yksin herra!

Näin käännettynä tämä käsky kieltäisi epäjumalien palvonnan eikä sillä olisi alun alkaen otettu lainkaan kantaa nykyiseen kiistaan siitä, onko Jumala kolmiyhteinen vai onko hän yksi ainoa Isä, ja Jeesus kristus on hänen pyhästä hengestä siinnyt ainoa vaimosta syntynyt poikansa, täydellinen ja synnitön ihminen, mutta ei isän kaltainen Jumala. Tällä jälkimmäisellä tavalla monet unitaarit ja jopa kristukseen uskovat juutalaiset saattavat Raamatun ymmärtää, sillä se on johdonmukaisin ja luontevin selitys Jumalasta ja hänen pojastaan, Jeesuksesta. Nämä kaksi ovat eri "persoonia" (Jumalasta on tosin kyseenalaista käyttää sanaa persoona, koska hän ei ole enkelien ja ihmisten tavoin rajoitettu yhteen paikkaan ja aikaan), joilla kummallakin on oma luontonsa (fysis) ja olemuksensa (hypostasis) yhdessä persoonassa (prosopon). Heidän luontojaan, olemustaan ja persoonaansa ei saa yhdistää Raamatun ulkopuolisiksi uskontunnustuksiksi, jotka seurakunnan jäsenten olisi tunnustettava tosiksi saadakseen kuulua seurakuntaan. Iankaikkisella rangaistuksella pelotteleminen erilaisen jumaluusopin näkemyksen vuoksi on väärin tehty, kun kyse on Jeesusta seuraavasta kristitystä eikä esimerkiksi muslimista tai juutalaisesta, jotka kummatkin kieltävät Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, sekä syntien sovituksen ja ikuisen elämän armolahjan Herran uhrin kautta.

Uudessa testamentissa on lukuisia kohtia, jotka puoltavat tulkintaa, jonka mukaan isä on yksin totinen Jumala ja kaikkivaltias, ja Jeesus kristus on hänen poikansa, mutta ei hänen vertaisensa tai kaltaisensa Jumala, kaiken olevaisen luoja. (Joh 17:3; Jda 1:24-25; 1Tim 6:13-16, jne.) Tästä huolimatta Jeesusta on lupa kumartaa ja palvoa (Ilm 5:12-14), sillä hän on Israelin kuningas ja Jumalan kansan ylimmäinen pappi, joka voi antaa meille niitä asioita, joita me häneltä rukouksessa pyydämme. Rukoukset tulisi kuitenkin Jeesuksen omien sanojen ja apostolien käytännön mukaan osoittaa ensisijaisesti isälle Jumalalle Jeesuksen kristuksen nimessä. (Matt 6:9-13; Joh 16:23; 14:12-13; Apt 4:25; Room 15:6)

Jeesuksen on väitetty olevan Jumalan toinen persoona sen vuoksi, että hänestä on käytetty yleisnimeä "Jumala" ja Jumalan erisnimeä "Jahve" mm. Jesajan kirjassa 40:1-11. Tämä on kuitenkin riittämätön perustelu Jeesuksen jumaluudelle: sille, että hän on isän vertainen kaikkivaltias Jumala. Myös enkeleistä on käytetty yleisnimeä elohin ja Jumalan erisnimeä Jahve, joten pelkkä Jumalan nimen käyttäminen ei paljasta aina sitä, että kyseessä on kaiken olevaisen luoja ja kaikkivaltias Jumala. (1Moos. 32:24-32; Hoos. 12:5; 2Moos. 3:1-14; 13:19=14:21; 20:21-22; 23:20-23; 33:21; 5Moos 5:24; Tuom 13:3, 8, 22) Raamattua on mahdollista tulkita myös unitarismia tukevalla tavalla. Enkelit ja Jeesus kristus ovat saaneet esiintyä Jumalan nimellä, koska isä on antanut heille valtuuden tehdä niin. Kun enkeli tai Jeesus on puhunut tai tehnyt jotakin Jumalan nimessä (Jahve), niin se on ollut samanarvoista kuin jos isä olisi itse ollut äänessä tai tehnyt ne teot, jotka he tekivät. (Ks. Joh. 14:9-11; 12:42-50) Valtuus toimia jonkun nimessä hänen lähettinään ei tarkoita vielä sitä, että lähetti olisi sama tai samanarvoinen kuin lähettäjänsä.

Jumalan kollektiivista ykseyttä tukevana sanankohtana on pidetty myös Joosuan varoitusta Israelin kansalle: "Te ette voi palvella Jahvea, sillä pyhä Elohim on kiivas Eel: Hän ei anna teille anteeksi teidän rikkomuksianne ja syntejänne." (Joos 24:19.) Tässä on käytetty yhtä aikaa sanan Eloah ja sanan kaadosh monikkoa, jotka ovat karkeasti suomennettuna "pyhät Jumalat". Tämä Raamatun kohta voisi ainakin teoriassa tarkoittaa Jumalan kollektiivista ykseyttä: Isää ja Poikaa (ja Pyhää Henkeä). Kedoshim on siis monikko sanasta kaadosh eli קדוש ja on suomeksi pyhä ja erotettu. Elohim on sanan Eloah monikko ja on suomeksi Jumala tai Jumalat. Vaikka tällaisia ohuita perusteluja opille kolmiyhteisestä Jumalasta voidaan myös Vanhasta testamentista löytää, eivät profeetat uskoneet sellaiseen Jumalaan. Heidän silmissään vain Isä oli yksin totinen Jumala, ja niin meidänkin olisi turvallisinta uskoa ja ajatella.

Toorassa (= 5 Mooseksen kirjaa) toistuu muutaman kerran sana קנא eli qannaa. (2Moos 20:5; 5Moos 4:24; 5:9; 6:15.) Se on käännetty suomeksi sanalla "kiivas" ja esiintyy kerran Jumalan nimenä. (2Moos 34:14.) Qannaa tai kannaa, niin kuin se lausutaan, tarkoittaa mustasukkaista ja omistushaluista, mutta sitä on käytetty toorassa vain puhuttaessa Jahve:sta. Kun Jumalaa ajatellaan isänä, niin hän on lapsiaan suojeleva ja varjeleva kiivas perheen pää, joka kurittaa ja rankaisee lapsiaan heidän parhaakseen, jos he tekevät syntiä. (Hebr 12:3-11.) Lasten kurittaminen on Isän rakkautta lapsiaan kohtaan. (Snl 3:11-12.) Isä suojelee lapsiaan myös vihollisia ja pahantekijöitä vastaan. Kun ajatellaan Jumalan Poikaa, jonka nimi ja asema hepreaksi määreisen artikkelin kanssa kuuluu Jeshua HaMashiach (lausutaan: jeshua ha mashiah), niin hän on mustasukkainen morsiamestaan eli seurakunnastaan. Kristus ei halua luopua morsiamestaan, eikä halua antaa häntä toiselle, vieraalle miehelle: paholaisen omaksi. (2Kor 11:2; Efe 5:22-32; Matt 22:1-14; Ilm 19:7, 8; Apt 26:17-20; 1Joh 3:8-10.)

Edellä lainatussa Joosuan kirjan kohdassa esiintyy sana qanno (kanno) eli קנוא. (Joos 24:19.) Se on johdettu sanasta qannaa, joka on siis mustasukkainen tai kiivas, ja sitä käytetään vain Jumalasta. Toinen kohta, jossa tämä sana esiintyy, on Naah 1:2. Joosuan kirjan mukaan "pyhä Elohim on kiivas Eel". Elohim ja kedoshim ovat ensin monikossa (Pyhät Jumalat), mutta sitten kanno ja Eel ovat molemmat yksikössä. Lisäksi Jumalaan viittaava persoonapronomini "Hu" on yksikössä, yksikön 3. persoona. Huomaamme tästä yhdestä jakeesta sen, miten monipuolisesti Jumalaa kuvataan Raamatussa. Hänen olemuksensa määritteleminen ehdottomasti yksikössä Isäksi tai monikossa kollektiiviseksi ykseydeksiIsäksi ja Pojaksi (ja Pyhäksi Hengeksi) – ei ole siis helppo tehtävä.

Tavalliselle uskovaiselle riittää se, että hän käyttää Jumalasta kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa nimeä tai yleisiä nimityksiä. Voimme puhua kaikessa rauhassa ja ilman väärää pelkoa Isästä Isänä, Pojasta Poikana ja Pyhästä Hengestä Pyhänä Henkenä, sen mukaan kuin heistä on Raamatussa puhuttu. Jumalan Poikaa on lupa kutsua erisnimellä Jeesus kreikankielisen käännöksen mukaan, tai sitten häntä voidaan kutsua hepreaksi nimellä Jeshua tai pitemmässä muodossa Jehoshua. Molemmat muodot ovat oikein ja ne tarkoittavat suomeksi: "Herrassa on pelastus" tai "Herra pelastaa". Herran erisnimien lisäksi häntä on hyvä kutsua Jumalan pojaksi ja Herraksi ja Kristukseksi, mutta "Jumalaksi" häntä ei ole syytä kutsua, sillä se herättää turhia väittelyitä ja sanan kuulijat ymmärtävät usein virheellisesti sen, mitä sana "jumala" Jeesuksesta käytettäessä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että Jeesus on kaiken palvonnan ja ylistyksen arvoinen, koska isä on antanut hänelle sen aseman kaikkien luotujen yläpuolelle korotettuna Jumalan poikana ja kristuksena, joka on ihminen. Isä kaltaista jumaluutta sillä ei kuitenkaan kertaakaan Raamatussa tarkoiteta, eikä meidän ole lupa opettaa Raamatun vastaisella tavalla "Kristuksen oppia Jumalasta", joka on opin alkeita. (Hepr 6:1-2) Vilpittömän erehdyksen saa vielä anteeksi, mutta miten käy niiden, jotka levittävät tahallaan kyseenalaisia tai jopa virheelliseksi todistettuja tulkintoja "Jumalan sanan varmana totuutena"?

Jos Jumala on kollektiivinen ykseys, niin Isä ja Poika (ja Pyhä Henki) toimivat täydellisesti yksimielisinä keskenään. Heidän välillään ei ole riitaa eikä erimielisyyksiä. Sitä, mitä Isä tekee, sitä samaa myös Poika tekee, ja mitä Pyhä Henki meille julistaa, niin sitä samaa Isä tai Poika puhuvat. Jotenkin tällä tavalla Jumalaa, hänen Poikaansa ja Pyhää Henkeä on kuvattu Raamatun kirjoituksissa. (Joh 5:19-36; 16:13-16; Apt 1:16; 4:24-30.)

Blue Letter Biblen antama merkitys

Tahdon lopuksi kiittää israelilaista trinitaari Hanoch ben Keshetiä hänen suotuisasta avustaan hepreankielisen Raamatun substantiivien ja verbien sijamuotojen paljastamisessa.

elohim

  1. (monikko)
    1. hallitsijat, tuomarit
    2. jumalalliset
    3. enkelit
    4. jumalat
  2. (monikko kiinteä – yksiköllinen merkitys)
    1. jumala, jumalatar
    2. joku jumalankaltainen
    3. Jumalan työt tai erityiset omistukset
    4. tosi Jumala
    5. Jumala

King James Version: God (Jumala) 2346, god (jumala) 244, judge (tuomari) 5, (JUMALA) GOD 1, goddess (jumalatar) 2, great (suuri) 2, mighty (mahtava) 2, angels (enkelit) 1, exceeding (ylistetty?) 1, God-ward + 04136 (jumalankaltainen + adonai) 1, godly (jumalallinen) 1

Katso myös Jumalan nimen Jahve selitys.


Viitteet

[1] Khalkedonin kirkolliskokouksen muotoilema kaksiluonto-opin määritelmä:

"Me opetamme siten pyhiä isiä seurataksemme kaikki yksimielisesti tunnustamaan yhtä ja samaa Poikaa, meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, yhtä täydellistä jumaluudessa ja samoin yhtä täydellistä ihmisyydessä; tosi Jumalaa ja tosi ihmistä, jolla on järjellinen sielu ja ruumis; joka on samaa olemusta Isän kanssa jumaluuden puolesta [mukaan] ja samaa olemusta meidän kanssamme ihmisyyden puolesta [mukaan]; joka on kaikin tavoin samanlainen kuin me kuitenkin ilman syntiä; joka on syntynyt ennen kaikkia aikakausia Isästä jumaluuden puolesta [mukaan], ja on syntynyt näinä viimeisinä päivinä meidän ja meidän pelastuksemme vuoksi neitsyt Mariasta, Jumalan äidistä, ihmisyyden puolesta [mukaan]; yhtä ja samaa Kristusta, Poikaa, Herraa, ainosyntyistä, joka on tunnettavissa kahden luontonsa mukaan sekoittamatta, muuttamatta, jakamatta ja erottamatta niitä toisistaan (- in duabus naturis inconfuse, immutabiliter, indivise, inseparabiliter); jonka kahta määriteltyä luontoa ei ole otettu pois millään muotoa niiden yhtyessä toisiinsa vaan ne ovat pikemminkin säilyneet ja ne esiintyvät yhdessä persoonassa (prosopon) ja yhdessä olemuksessa (hypostasis), eikä niitä ole erotettu tai jaettu kahdeksi persoonaksi, vaan yhdeksi ja samaksi Pojaksi, ja ainosyntyiseksi Jumalaksi, Sanaksi, Herraksi Jeesukseksi Kristukseksi; niin kuin profeetat ovat alusta asti julistaneet hänestä, ja niin kuin Herra Jeesus Kristus on itse opettanut meitä, ja jonka pyhien isien uskontunnustus on välittänyt meille."

Vanha testamentti
Sivun alkuun