Vanha testamentti

http://www.yahushua.net/YHWH.htm

Tuolla sivustolla käsitellään melko hyvin tätä asiaa. Muutama huomio sieltä. Kirjoitan tekstiä sen mukaan, miten artikkelissa asioista ajatellaan, en sen mukaan, mitä mieltä itse olen (enhän ole edes varma siitä, mikä ääntämistapa on oikea).

"Yahweh" on sekoitus vanhaa ja uutta hepreaa. Kieli on muuttunut ajan saatossa eikä nimen ääntäminen ole pysynyt ennallaan kielen kehittyessä. (Kuulostaa uskottavalta)

Sivuston kirjoittajat ovat sitä mieltä, että Herran nimen kirjoitus- ja ääntämistapa ei olisi saanut muuttua vaan sen pitäisi olla sama nyt kuin aiemmin. He pitävät muotoa "Yahweh" vääränä. Vaikka kieli muuttuu aikojen saatossa, niin Jumalan nimeä ei olisi saanut muuttaa: ei kirjoitusta eikä ääntämistä.

Yahweh sanan "W" edustaa Moosesta edeltäneen ajan kieltä, mutta sanan loppu "eh" on peräisin Daavidin jälkeiseltä ajalta. Sana Yahweh ei ole kirjoittajien mukaan verbin olla ("hawah") yksikön kolmannen persoonan taivutusmuodosta johdettu (alkuperäisen muinaisen heprean "olla" verbistä).

Herran nimessä on oltava enemmän kuin kaksi vokaalia (Flavius Josefuksen mukaan niitä oli neljä, sivuston kirjoittajien mukaan nimi YHWH tulisi ääntää IHUA eli IEUA: suomeksi "Jahuva" tai "jauwa").

Muinaishepreaa tuntevien mielestä nimen YHWH ääntämisessä ei ole voinut olla vokaaleja e ja o. Sen vuoksi muodot Jahve ja Jehova eivät ole mahdollisia.

On paljon todisteita sen puolesta, että sanan YHWH alussa on ollut äänne Jah. Jahu on monien muinaisten nimen alussa ja lopussa. YaHuWaH on hyvin mahdollinen oikeaksi ääntämistavaksi. Ainoa tapa saada varmuus tästä on se, että Kaikkivaltias ilmoittaa sen itse. Rukoilkaamme...

Näin siis tuolla. Melko vakuuttavaa minun mielestäni. Nöyrää ja totuutta etsivää, hyvältä ja todelta kuulostavaa. En sulje ajatuksiani tältä tulkinnalta. Kaikki tuntuu käyvän yksiin tämän tulkinnan kanssa. Jään silti vielä odottamaan Herraa, josko hänellä olisi tähän sanansa sanottavana.

Blue Letter Bible
Strong's H3068

JHVH יהוה [Jahve]

Esiintyy 6519 kertaa Vt:ssa ja aina Jumalan nimenä, ja sen lisäksi yhdistelmässä "Adonaj Jahve" taivutetussa muodossa "Jehovii" 305 kertaa. (esim. 1Moos 15:2.)

Jahve (Jehova, Jahuva, YaHuWaH, JHWH, YHWH) on Jumalan nimi, jonka nimen Jumala ilmoitti enkelin kautta Moosekselle. (2Moos 3:14; 6:3; Apt 7:30-38.) Huomaa, että Mooses kutsuu tätä enkeliä "Jumalaksi", ja enkeliä kutsutaan nimellä "JHWH" ja hän sanoo nimekseen "minä olen se, joka minä olen" (ehjee asher ehjee), mutta tämä enkeli ei ole Jeesus kristus eikä isä Jumala ruumiillisessa muodossa. Hän on yksi Herran enkeleistä, mahdollisesti ylienkeli Miikael, joka on yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista Gabrielin rinnalla. (1Tess. 4:16; Jda 1:9; Ilm. 12:7; Dan 10:13, 21; 12:1) Jumalan nimi oli siinä enkelissä, joka johdatti Israelia erämaassa, ja se nimi on sen enkelin nimi, joka puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin: Jumala ei siis ilmestynyt itse Moosekselle, vaan enkeli ilmestyi Moosekselle ja käytti itsestään Jumalan nimeä, koska hänellä oli se valtuus Jumalalta, sillä enkeli puhui Jumalan nimessä ja edusti häntä. (2Moos 23:20-23; 32:34-33:3; 5Moos 34:10) Huomaa, että myös sitä enkeliä kutsutaan nimellä JHWH, joka kulki Israelin edellä ja siirtyi sitten kulkemaan sen taakse Egyptistä lähdön alkuvaiheessa. (2Moos 3:21; 14:19)

Luomiskertomuksessa (1Moos.) on käytetty Jumalasta nimeä JHWH jo ennen Mooseksen aikaa. (1Moos 2:7 jne.) Jumala sanoi kuitenkin Moosekselle, että hän ei ollut tehnyt itseään tunnetuksi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille nimellään JHWH: hän oli ilmestynyt heille "Jumalana Kaikkivaltiaana" (kaikkiriittävänä – eel shaddai). (2Moos 6:3) Tästä huolimatta jo ennen tätä jaetta on Jumalan nimi JHWH mainittu monta kertaa luomiskertomuksessa. Jumala itse sanoo sen nimekseen ilmestyessään Aabrahamille. (1Moos 15:2, 7) Miten tämä asia tulisi sitten oikein ymmärtää? Monia vaihtoehtoisia selityksiä on annettu, ja niistä ainakin kolme nousee mieleeni ylitse muiden:

Ensimmäinen vaihtoehto vaikuttaa minusta muuten uskottavalta, mutta koska JHWHn nimeä on huudettu avuksi jo ennen vedenpaisumusta, on se kyseenalainen tulkinta. (1Moos. 4:26) Täyttä varmuutta oikeasta tulkinnasta ennen Herran tulemusta tuskin saadaan. Jos "JHWHn nimen avuksi huutaminen" on myöhempi lisäys ja alunperin ihmiset ovat huutaneet avukseen luojaa kutsumalla häntä yleisnimellä elohim (Jumala), niin sitten ensimmäinen vaihtoehto voisi olla oikea tulkinta. Tätä tukisi vielä se seikka, että palavassa pensaassa Moosekselle ilmestynyt enkeli kehotti Moosesta sanomaan israelilaisille nimekseen myös "Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala". (2Moos. 3:14-15) Tällä hän varmisti sen, että Israel ei sotkisi häntä lähettänyttä Jumalaa moniin epäjumaliin, joita oli Egyptissä ja Lähi-idässä, jonne Israel oli pian matkaava. Herran lähettämä enkeli teki tämän tulkinnan mukaan vasta Moosekselle tunnetuksi nimen JHWH, koska hän tahtoi sen nimen kautta tehdä Israelille tiettäväksi, että hän on sama Jumala, joka oli ilmestynyt Israelin kantaisille, ja joka on kaiken olevaisen luoja jo nimensä mukaan, sillä se voidaan tulkita näin:

Hän, joka on ja saattaa kaiken olemaan (viittaa siis luojaan, joka on itsestään olemassa oleva ja antaa elämän kaikille luoduille)

“He Brings into Existence Whatever Exists” (Yahweh-Asher-Yahweh) (Britannica.com Yahweh)

Jumalan nimi JHWH on johdettu useimpien tutkijoiden mukaan hepreankielen olla -verbistä haajjaa היה. JHWH on olla-verbin yksikön kolmannen persoonan taivutusmuoto: "Herra on" tai "hän on". Jumala tunnetaan kutakuinkin tällä nimellä tai määritelmällä Ilmestyskirjassa: "Hän on, on ollut ja on oleva, Herra Kaikkivaltias". (Ilm 1:8; 4:8) Näin kutsutaan Jumalaa, kun puhutaan hänestä yksikön kolmannessa persoonassa. Jumala tai hänen lähettämänsä enkeli puhuu tietysti itsestään yksikön ensimmäisessä persoonassa ja sanoo "Minä olen". Jumalan enkeliä kutsutaan Vanhassa testamentissa nimellä "JHWH" (hän on) ja hän sanoi "minä olen se, joka minä olen" (ehjee asher ehjee, 2Moos 3:14), kun ilmestyi Moosekselle palavassa orjantappurapensaassa. Vaikka tämä enkeli käytti itsestään Jumalan nimeä, ei hän ollut sama kuin isä Jumala ruumiillisessa muodossa, eikä hän ollut herra Jeesus kristus ennen ihmiseksi syntymistään taivaallisessa olomuodossaan. Stefanus ja Paavali pitivät tätä JHWHa herran enkelinä ja antoivat selvästi ymmärtää, että kyse oli eri henkilöstä tai persoonasta kuin Nasaretin Jeesus on. (Apt 7:30-53; Gal 3–4)

Raamatussa on sanottu sekä enkeleitä (1Moos. 32:24-32; Hoos. 12:5; 2Moos. 3:1-14; 13:19=14:21; 20:21-22; 23:20-23; 33:21; 5Moos 5:24; Tuom 13:3, 8, 22), että herraa Jeesusta (Jes 40:1-11; Luuk 1:15-17) Jumalaksi (elohim) ja JHWHksi, mutta se ei tee heistä samankaltaista Jumalaa kuin isä on: kaikkivaltias kaiken olevaisen luoja. Heistä on käytetty Jumalan nimeä sen vuoksi, että isä on antanut heille täydet valtuudet toimia ja esiintyä hänen nimessään. Kun tällainen enkeli tai Jeesus ovat puhuneet ja toimineet Herran nimessä, on se sama tai samanarvoinen asia kuin että isä Jumala olisi itse sanonut ne sanat, jotka he sanoivat, ja tehnyt ne teot, jotka he tekivät. (Joh. 14:9-11; 12:42-50; Apt 7:53) He eivät siis ole samanarvoisia tai samankaltaisia "jumalia" kuin isä on; he ovat isän Jumalan lähettejä ja sanansaattajia, ja ovat saaneet siitä syystä käyttää itsestään hänen nimeään ja esiintyä hänen nimessään, niin että he ovat käyttäneet kaikkea sitä arvovaltaa hänen valtuuttamanaan, joka hänellä itsellään on. Vähän samalla tavalla toimivat aikoinaan kuninkaan lähetit ja nykyään valtion korkeatasoiset edustajat rauhanneuvotteluissa tai kauppasopimusneuvotteluissa.

Jumalan erisnimi JHWH on kirjoitettu hepreankieliseen alkutekstiin ilman vokaalimerkintöjä neljän kirjaimen yhdistelmänä (ns. tetragrammaton), joita vastaavat suomenkirjaimet "JHVH" (JHWH) ja englannin "YHWH". Vokaalimerkinnät on lisätty Vanhaan testamenttiin eli tanakhiin vasta 500–900 -luvuilla ajanlaskun jälkeen juutalaisten kirjanoppineiden masoreettien toimesta. Vokalisoitu tanakh on saanut tästä nimekseen masoreettinen teksti. Siihen merkittiin JHWH:n nimen yhteyteen vokaaleiksi e-o-a, josta on johdettu Jumalan nimeksi Jehova länsimaisiin raamatunkäännöksiin. Tämän on tulkittu olevan ääntämisohje sanalle YHWH ja on päätelty sen vuoksi, että sana lausuttiin Jehova, vaikka siitä ei ole mitään muuta tietoa meille asti säilynyt.

Ääntämistavan Jahve kannalla olevien mielestä kirjaimet e-o-a ovat merkkinä siitä, että sanan JHWH sijaan tuli lausua Adonaj, koska juutalaiset eivät saa lausua Herran nimeä ääneen. Adonaj sanan vokaalit ovat a-o-a ja tätä teoriaa on kritisoitu sen vuoksi. Sen puolustajat väittävät, että heprean jod-kirjaimen (j-kirjainta vastaava hepreankielen kirjain) jälkeen ei kieliopillisista syistä voitu laittaa vokaalia a kaksikirjaimiseen tavuun. Tästä syystä a korvattiin vokaalilla e ja kirjoitettiin a-o-a:n sijaan e-o-a tai e-a. Toisten tutkijoiden ja opettajien mielestä kaksikirjaimissa tavuissa e:tä ei kuitenkaan korvata a:lla ja nuo masoreettisessa tekstissä esiintyvät muodot e-o-a ja e-a puoltavat Jehovaa oikeana tapana lausua Herran nimi.

Lukijan ei tarvitse välttämättä tietää sitä, mitkä ovat hepreankielen ääntämissäännöt jod-kirjaimen yhteydessä kaksikirjaimisissa tavuissa. Totuuden löytämiseksi riittäisi se, että tiedämme syyn, miksi masoreetit lisäsivät vokaalimerkinnät tekstiin. Muiden sanojen kohdalla syy on selvästi se, että annettiin ääntämisohje: israelilaiset eivät osanneet enää ääntää sanoja oikein lukiessaan hepreaa, koska vokaalimerkinnät puuttuivat alkuperäisestä tekstistä. Niinpä olisi luonnollista ajatella myös Jumalan nimen kohdalla syyn olleen se, että annettiin ääntämisohje sille sanalle, sen sijaan, että olisi muistutettu lukijaa siitä, että sanan YHWH sijaan tuli lausua Adonaj, koska Herran nimeä ei ollut lupa sanoa ääneen. Tästä huolimatta Herran nimen sai lausua mielessään, kun luettiin Raamattua tai rukoiltiin. Niinpä on hyvin mahdollista, että lukutapa Jehova on oikea ja Jahve väärä, mutta koska tästä ei voida olla täysin varmoja, on syytä suvaita myös muita tulkintoja ääntämiselle.

http://www.jewfaq.org/name.htm

Jahvea oikean ääntämisen muotona on perusteltu mm. siten, että Jumalan nimen lyhennetty muoto on Jah. Se esiintyy usein sanojen lopussa, esimerkiksi Jumalan ylistyksessä ja kiitoksessa sanassa Hallelujah ("Ylistäkää Jah'ta!" tai "Ylistetty olkoon Jah!" (Psa 68:4, 18; 77:11; 89:8; 104:35; 105:45; 2Moos 15:2; 17:16; Jes 12:2; 26:4; 38:11.) ja profeetta Jesajan nimen lopussa, joka voidaan toisaalta ääntää myös muodossa "jahu". Tästä päästäänkin vielä yhteen tulkintaan, jonka mukaan oikea tapa ääntää Jumalan nimi olisi ollut "Jahu" tai "Jahova". Tätä on perusteltu muinaisella heprealla: kieli on muuttunut aikojen saatossa ja alussa on tämän teorian mukaan käytetty muoto Jahova (YaHoWaH) ja vasta myöhemmin muotoa Jahve tai Jehova.

Juutalaisten ei ole ollut lupa lausua JHWHn nimeä ääneen, vaikka JHWH on itse käskenyt Moosesta kutsumaan häntä sillä nimellä. (2Moos 3:14ss. vrt. Aam 6:10.) Tätä tapaa on perusteltu kolmannella käskyllä, joka kieltää JHWH:n nimen turhaan lausumisen. (2Ms. 20:7.) JHWH:n nimen ääneen lausuminen ei ole kuitenkaan Herran nimen turhaan lausumista, ellei sitä käytetä turhana sananpartena, kirosanana, tai väärän voiton tai väärämielisen hyödyn tavoitteluun, esimerkiksi siten, että vannotaan väärin Jumalan nimeen. Kristityn ei yleensäkään ole lupa vannoa suurempansa kautta tai muutenkaan, vaan meidän puheemme tulee olla yksinkertainen "On" tai "Ei". (Matt 5:33-37; Jaak 5:12.) Jos kristityn sanaan ei luoteta, niin sille emme voi mitään, eivätkä asiat vannomalla parane. Oikeudessa kristityn tulee antaa juhlallinen vakuutus sen sijaan, että vannoisi puhuvansa totta käsi tai sormi Raamatun päällä. Sellainen tapa on suoraan Jumalan sanan ohjeiden vastainen.

Koska juutalaisilla ei ollut lupa lausua JHWH:n nimeä ääneen, niin he korvasivat sen Herraa tarkoittavalla sanalla Adonaj tai yhdistelmässä "Adonaj JHWH" sanalla Elohim: "Adonaj Elohim". Kirkkoraamattu vuodelta 1933 on kääntänyt nämä kohdat toistamalla sanan Herra (Herra, Herra), mikä on virheellinen tapa kääntää Jumalan nimi pyhiin kirjoituksiin. Parempi olisi kirjoittaa vaikka tetragrammaton, jos ei uskalleta ottaa kantaa JHWH:n oikeaan vokalisointiin ja ääntämistapaan.

Kaikki tutkijat eivät ole sanan YHWH ääntämisen suhteen sitä mieltä, että joko Jehova tai Jahve olisi oikea tapa ääntää. Joidenkin mielestä muotoa Jahve ei voida pitää riittävän hyvin perusteltuna, jotta voitaisiin olla varma sen oikeellisuudesta, eikä Jehovakaan ole oikea tapa ääntää Jumalan nimeä. Sen sijaan muodot Jahu ja JaHuVa (YaHu ja YaHuWaH) voisivat olla pikemmin oikeat, mutta koska tästä asiasta ei kukaan ole varma, eivät hekään vaadi auktoriteettia tälle tulkinnalleen. Me voimme olla varmoja vain siitä, että edes juutalaiset eivät tiedä sitä, miten YHWH tulee ääntää, joten miten me voisimme tietää sen varmuudella? Me emme tiedä edes sitä, tunsivatko masoreetit oikean ääntämistavan vai eivät. He ovat voineet tuoda esiin myöhemmän tavan ääntää, mutta alkuperäinen on voinut unohtua kielen muuttuessa.

http://www.yahushua.net/YHWH.htm muotoja Jahu ja Jahuwa puoltava tutkielma

Tutkijat näyttävät olevan nykyään enimmäkseen ääntämistapaa Jehova vastaan ja Jahve puolella. Geseniuksen mukaan oikea ääntämistapa olisi Jahve, mutta myös Jaoo esiintyy joissakin kreikankielisissä lähteissä. (Gesenius's Lexicon, Jehovah.) Britannica.com sanoo, että Yahweh oli varhaisempi muoto, mutta Jehova myöhempi ja nimenomaan masoreettien tekstiin perustuva versio, jota varhaisemmat versiot ja varhaisen seurakunnan ajan käytäntö eivät tukeneet. 2000-luvun alussa jewishencyclopedia.com sanoo, että Jehova on kieliopillisesti mahdoton ja pitää Jahvea oikeana ääntämyksenä. Myös Jahu on mainittu useissa lähteissä muinaisten heprealaisten Jumalana, joten on vaikea sanoa, mikä on vanhin ja alkuperäisin Jumalan nimi ja tulisiko meidän kutsua häntä sillä vai jollakin myöhäisemmällä nimellä kielen kehityksen vuoksi.

https://www.jwfacts.com/watchtower/jehovah-yahweh.php

Jumalan erisnimi JHWH esiintyy ensimmäisen kerran jakeessa 1Ms. 2:4. Ensimmäisessä luvussa on käytetty Jumalasta pelkästään monikollista yleisnimeä Elohim. Jakeesta 1Ms. 2:4 eteenpäin Jumalaa kutsutaan nimellä JHWH Elohim (KR33: Herra Jumala). Tämä on joko israelilaisten myöhemmin tekemä muutos alkuperäiseen nyt kadonneeseen tekstiin, tai sitten JHWH on todellakin ilmoittanut nimensä viimeistään jo Adamin pojan Seetin aikana, eikä vasta Moosekselle. (1Ms. 4:26; 5:1-3; 2Moos. 6:3)

Jumalan nimen yhteydessä esiintyy usein hepreankielen sana tsaabaa eli צבא, joka on suomeksi kaikkien luotujen ja elävien olentojen joukko (1Ms. 2:1.), sotapäällikkö (1Ms. 21:22, 32; 26:26.), Israelin joukot (2Ms. 6:26; 7:24.), sotajoukot eli armeija (4Ms. 1:3, 22, 24jne.; 1Kun 11:21.). Jumalan nimi JHWH tsavaot voidaan kääntää esimerkiksi näin: "sotajoukkojen JHWH (Herra)" tai armeijan JHWH (Herra) tai Herra/Hän, joka saattaa kansansa olemaan. (Jes 37:16; 44:6; 47:4.) Se on käännetty vuoden 1933 kirkkoraamattuun nimellä "Herra Sebaot", jonka merkitys jää suomenkielisille lukijoille täydeksi arvoitukseksi, ja siksi se tulisi korvata muilla, Jumalaa paremmin kuvaavilla, nimillä. Luotujen olentojen JHWH:na Jumala on joukkojen JHWH (luotujen Herra). (Jes 45:12, 13;) JHWH tarkoittaa Herraa ja Jumalaa, joka saattaa joukot olemaan ja johtaa niitä, on niiden kuningas ja (sota)päällikkö.

Raamatun tutkijoiden ja hepreankielen taitajien mukaan JHWH on suomeksi "Hän on", "Hän saattaa olemaan (sen mikä on)" tai "Hän luo". Englanninkielellä hänen nimensä on käännetty "the existing One", jota vastaa suomenkielen ilmaisu "Tosiolevainen". Uuden testamentin kirjoituksissa Isä Jumala on sama kuin Vanhan testamentin JHWH, ja häntä kutsutaan nimellä "Tosi Jumala" tai "Totinen Jumala" (aleethinos theos ἀληθινός θεός). (Joh 17:3; 1Joh 5:20; vrt. Psa 110:1, jossa Isä on JHWH ja Poika on Adon, herra, ja 1Kor 8:6 toistuu sama jako Isän ja Pojan välillä. Psalmissa 110:1 on sanat "minun herralleni" hepreankielen muodossa "adoni", jota on käytetty Vanhassa testamentissa vain ihmisistä ja muutaman kerran enkeleistä, ei koskaan isästä Jumalasta, JHWHsta.) Huomaa, että Jeesus sanoi Markuksen käyttämän Septuagintan lainauksen mukaan Israelin uskontunnustusta (shema) siteeraamalla Isää ainoaksi JHWHksi, joten Jeesuksen ja pyhän hengen väittäminen JHWHksi on hyvin kyseenalainen tapa selittää Jumalan sanaa. (Mar. 12:29-30)

JHWH on kaiken olevaisen syy ja alkuperuste, kaiken alku ja loppu, päämäärä. (Ilm 1:8, 17, 18; 3:14; 21:6; 22:13.) JHWH ei ole kuitenkaan luonut kaikkea vain itseään varten vaan aivan erityisesti Poikaansa, Messiasta Jeshuaa varten, jonka hän on nostanut esiin luomakunnan kruunuksi ja kuninkaaksi yli kaikkien luotujen olentojen Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Jeesus puhui "ainoasta tosi Jumalasta" ollessaan ihminen, ja tarkoitti hänellä Isää, eikä itseään. (Joh 17:3.) Myös Juuda ja Paavali puhuivat "ainoasta valtiaasta ja majesteetista", joka on Isä, mutta ei Poika. (Jda 1:24, 25; 1Tim 6:13-16.) Kun Raamatussa puhutaan yleensä "Jumalasta" ja "kaiken olevaisen luojasta", niin sillä tarkoitetaan aina Isää. Samalla tavalla meidänkin tulisi tarkoittaa sanalla "Jumala" aina isää, ja sanoilla "Jumalan poika ja Kristus" aina Jeesusta. Sanaa "Herra" (kreikaksi kyrios, hepreaksi adonaj) voidaan käyttää molemmista, niin kuin Raamatussa on tehty.

Isä ja poika eivät ole yksi ja sama Jumala tai persoona. Jumalaa ei pitäisi kutsua persoonaksi sen vuoksi, että hän ei ole sidottu aikaan ja paikkaan niin kuin enkelit ja ihmiset. Sanaa persoona käytetään yleensä vain enkeleistä ja ihmisistä, ei Jumalasta. Mutta tätä tärkeämpää olisi pystyä erottamaan isä ja poika toisistaan, sillä he eivät ole yksi ja sama. Tämä käy ilmi hyvin monesta eri Raamatun kohdasta. (esim. Room 8:34; Hebr 7:25-8:2; Ilm. 4–5, jne.

Jeesusta Jumalan poikaa on sanottu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi sen vuoksi, että häntä on lupa kumartaa ja palvoa. Tämä on kuitenkin riittämätön perustelu tälle asialle. Vanhassa testamentissa oli tapana kumartua profeettojen ja kuninkaiden eteen ja pyytää heiltä asioita – rukoilla heitä. Vähän vastaavalla tavalla meidän on lupa rukoilla Jeesusta ja pyytää häneltä asioita, koska Jumala on korottanut hänet kaikkia luotuja ylemmäksi herraksi ja kuninkaaksi. Kristuksen oleminen korotetussa asemassa ei merkitse vielä sitä, että hän olisi isän kaltainen Jumala: kaikkivaltias kaiken olevaisen luoja. Hän on Jumalan poika, mutta ei sillä tavalla Jumala kuin isä on Jumala. Isällä ei nimittäin ole "Jumalaa ja isää" mutta pojalla on. Jeesuksen jumaluus on siten erilaista kuin isän jumaluus. Jeesuksen jumaluus tarkoittaa sitä, että hänet on korotettu kaikkia luotuja ylemmäksi hallitsijaksi ja häntä on lupa palvoa, kiittää ja ylistää, ja jopa rukoilla, mutta rukoukset tulisi esittää Jeesuksen omien sanojen mukaan pääsääntöisesti isälle Jumalalle hänen nimessään. (Matt 6:9ss.; Joh. 16:23-24)

Jeesuksen kristuksen nimi on Jesajan kirjan profetian mukaan "Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala (Eel), Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas." (Jes 9:5.) Jeesus tuli maailmaan Isän Jumalan lähettämänä ja hänen kaikella arvovallalla ja valtuutuksella varustettuna, Isän nimessä. (Joh 5:19-43; vrt. Mka 5:1-3.) Isä on se, joka antaa kunnian ja vallan ja voiman ja kirkkauden ja jopa elämän Pojalle, niin että Poika saa hallita Isälle alamaisena koko luomakuntaa Kristuksen tulemuksessa ja sen jälkeen, iankaikkisesti. (Joh 5:26; 1Kor 15:24-28; Dan 7:13, 14; Jes 9:5, 6; Ilm 20:1-9.) Vain vallassa suurempi ja arvossa korkeampi voi toimia näin toiseen nähden, joten Poika on arvossa ja vallassa Isän alapuolella, samalla tavalla kuin Joosef oli faraolle alamainen valtaistuimen puolesta, mutta muuten hän oli koko Egyptin maan valtias ja kaikkien muiden luotujen olentojen yläpuolella. (1Moos 41:38-43.)

Jeesuksen jumaluudesta ja sen kieltävästä unitaarisesta tulkinnasta on kirjoitettu valtavia määriä selitysteoksia ja kommentaareja. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen kirjoittaa aiheesta enempää. Voit tutustua halutessasi muuhun materiaaliin ja alkaa esimerkiksi tämän linkin takana olevasta artikkelista.

Katso myös sana Elohim

Blue Letter Biblen antama merkitys

JHVH, JHWH, YaHoWaH, Jahve (Jehova) = "(tosi) olevainen"

  1. totisen Jumalan kelpo nimi
    1. ei ole lausuttu ääneen paitsi Adonain (Strong's 0136) vokaalimerkkien kanssa

Vanha testamentti
Sivun alkuun