Luetun oikea ymmärtäminen

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 18. syyskuuta 2009

Oletteko huomanneet sitä, että samat kirjoitukset voidaan ymmärtää hyvin monella eri tavalla? Niinpä oppimisen ja hengellisen kasvun kannalta ei ole tärkeintä se, miten paljon me luemme Raamattua ja hengellisiä kirjoituksia, vaan se, että me ymmärrämme lukemamme oikealla tavalla!

Mitä hyötyä siitä on Jumalan asian edistämiselle, jos luemme paljon hengellisiä kirjoituksia, mutta ymmärrämme ne jatkuvasti väärin? Lukemisen ja saarnojen kuulemisen määrää tärkeämpi tekijä hengellisen kasvun kannalta on se, että me ymmärrämme Jumalan sanaa Jumalan tahdon mukaisesti eli oikein.

Löytääksemme Jumalan tahdon mukaisen tulkinnan kustakin asiasta ja kirjoituksesta, tulee meidän löytää kirjoituksista niiden kirjoittajien alkuperäinen tarkoitus ja merkitys. Jos luemme tekstiä omien ennakkoasenteidemme ja apostolien ajan jälkeen eläneiden ihmisten oppien mukaan, niin tulkitsemme Raamattua väärin. Me sisällytämme kovin helposti Raamatun ulkopuolisia opetuksia, arvoja ja asenteita Raamatun kirjoituksiin, kun sen sijaan meidän tulisi antaa Jumalan sanan muokata omia käsityksiämme Jumalan tahdon mukaisesta opetuksesta, arvoista ja asenteista.

Jos toimimme sillä tavalla, niin Jumala antaa meille kirjoitetun Jumalan sanan ja Pyhän Hengen opetuksen kautta tervettä hengellistä kasvua, ja alamme noudattaa Jumalan sanaa omassa elämässämme. Pelkkä teoriassa oikein ymmärretty Jumalan sanan opetus ei ole vielä sitä elämää, jonka Jumala Kristuksen omissa vaikuttaa. Vasta todeksi eletty Jumalan sana on Kristuksen elämää meissä ja meidän kauttamme.

Petteri Haipola 18. elokuuta 2009

Oikea sydämen asenne on edellytys Jumalan tahdon mukaiselle kasvulle ja oppimiselle

Tärkeää Raamatun oikealle ymmärtämiselle on oikea sydämen asenne Jumalan edessä eli vilpitön henki ja nöyrä taipuisa mieli. Sellainen ojentautuu Jumalan sanan opetusten alle Pyhän Hengen opettamalla tavalla ja "on ottanut vastaan rakkauden totuuteen", 2.Tess. 2:10-17 (elää "totuutta rakkaudessa noudattamalla", Efes. 4:16).

Syitä opillisiin virhetulkintoihin ja Jumalan tahdon vastaisiin uskonkäytänteisiin (rituaalit) ja elämään (pyhitys vai lihallinen hapatus) ovat seuraavat:

  • 1. Tahattomat virhetulkinnat
    • a) Perinteiden ja ryhmän vaikutus
      b) Kasvamattomuus uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa
      c) Ymmärryksen puute (nuori ikä tai oppimisvaikeudet esim. vammaisuuden tai sairauden seurauksena)
      d) Raamatun vaikeatajuisuus (vanhahtava kieli, käännösvirheet, monimutkainen kielellinen rakenne esim. Paavalin kirjeissä, Raamatun ajan maailman huono tuntemus, jne.)
      e) Joku ei ole syntynyt uudesti ylhäältä ja tulkitsee siksi väärin Raamattua
  • 2. Tahalliset virhetulkinnat
    • a) Pelko estää tottelemasta Jumalan sanaa (esimerkiksi omasta perheestä tai yhteisöstä erottamisen pelko, jos joku ottaa kasteen ja tunnustautuu siten kristityksi)
      b) Taloudellinen hyöty (pappi saa leivän kirkolta, joten hän ei eroa siitä, koska menettäisi toimeentulonsa; huijariparantajien ja menestysteologien vääryydet rahan keräämiseksi)
      c) Pelastuksen turvan menettämisen pelko (jos joku luopuu oman vastuun kieltävästä ja kumoavasta opista, niin hän menettää pelastusvarmuuden: esim. kaste tai muut rituaalit tuovat pelastuksen tai "kerran pelastunut on aina pelastunut" oppi)
      d) Paatumus ja Herrasta luopuminen tahallisen synnin teon vuoksi (Hebr 3:12-15; 6:4-6; 10:26-31; Joh 15:1-6; Room 11:17-22; 2Piet 2:20-22; Room 6:15-23; 8:13; Jda 1:12): pelastuksen menettämisen mahdollisuuden kieltäminen on jo osoitus siitä, että kyseinen henkilö on joko menettänyt Pyhän Hengen tai on lähellä sitä tilannetta.
      e) Joku ei ole koskaan tullut uskoon ja voi tulkita paatuneena tahallaan Raamattua niin kuin tahtoo, esimerkiksi saadakseen hyötyä Jumalan sanan ja "uskonnon" avulla itselleen.

---

Jokaisen uskovaisen elämään mahtuu virheellisiä tulkintoja ja erehdyksiä. Kukaan meistä ei ole ollut erehtymätön uudestisyntymisestä lähtien. Nöyrää mieltä ja taipuisaa henkeä osoittaa se, että väärässä oleva uskaltaa tunnustaa virheensä ja hylkää ne, niin että ojentautuu vastedes Jumalan tahtoon omassa elämässään. Paatuneet eivät muuta mieltään missään asiassa vaan pysyvät virhetulkinnoissa, vaikka oikea tie heille kuinka taitavasti ja tarkasti tahansa osoitettaisiin; syynä tähän on osattomuus Pyhästä Hengestä (ovat siis paholaisen lapsia, vaikka luulevat olevansa Jumalasta).

Esimerkkejä väärinymmärtämisestä

Miksi toinen löytää Raamatusta vauvakasteen, toinen uskovien kasteen?

Tässä virhetulkinnan syy on henkilökohtainen kokemus ja taustayhteisön vaikutus, ei Raamatun kirjoittajien tahallaan aiheuttama ja Raamatun vaikeatajuisuudesta johtuva virhetulkinta. Opetus on tosin joiltakin osin hyvin vaikeatajuista, joten erehtymisen voi hyvin ymmärtää, kun moni saa väärää opetusta jo äidinmaidosta lähtien ja on perinteiden sitoma.

Miksi toiselle armolahjat ovat historiaa ja toiselle nykypäivää?

Tähän ovat syynä erilaiset henkilökohtaiset kokemukset ja siitä johdettu Raamatun tulkinta (tulkitaan Raamattua sitä taustaa vasten, mitä tapahtuu uskovien elämässä, ja mitä ei tapahdu, eli perustetaan tulkinta käytännön kokemukseen eikä kirjoitettuun sanaan). Lisäksi on huomioitava se, että jotkut sanovat armolahjoiksi sellaista, mikä ei armolahjoja ole (esim. huijariparantajat ja käärmekielet).

Miksi toisten Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?

Tähänkin on syynä henkilökohtainen kokemus ja elämä: se, minkä uskova on kokenut todeksi omassa elämässään. Jos uskovaisella ei ole kokemusta Jeesuksen ylösnousemuselämästä eli Hengessä vaeltamisesta ja Hengen voimavaikutuksista, niin hän väheksyy pyhitystä ja armolahjoja, ja pitää arvossa pelkästään Jeesuksen uhrikuolemaa ristillä unohtaen ylösnousemuksen, jonka kautta meidät on vanhurskautettu! (Room. 4:25)

Onko Raamatusta muotoutunut vain keppihevonen eri opeille tai pönkkä ovelle, josta vain teologit saavat käydä sisään?

Raamattua voidaan käyttää apuna Raamatun ja Jumalan tahdon vastaisten opetusten tukemisessa.

Raamattu sisältää niin paljon tietoa ja viisautta, että kaikkien uskovien on mahdotonta oppia sitä yhtä syvällisesti ja laajamittaisesti. Toisaalta teologit puuhastelevat paljon vähemmän tärkeissä kysymyksissä ja unohtavat helposti sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeus, uskollisuus, laupeus ja rakkaus. He unohtavat jopa elää todeksi Jumalan sanan opetuksia, kun tutkivat niitä niin ahkerasti pelkästään teoreettisella tasolla, ja lyövät siten laimi kristityn velvollisuudet, perheen, ystävät, jne.

Petteri Haipola 18. syyskuuta 2009.

Sivun alkuun