Raamatun sanoma ja pelastus

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 04.04.2007

Mitä oli ennen Raamattua?

Raamatun vanhimmat kirjat ovat viisi Mooseksen kirjaa eli pentateukki tai sitten Jobin kirja. Tutkijoilla ei ole varmaa tietoa siitä, kumpi on vanhempi. Mooseksen kirja alkaa luomiskertomuksella eli Genesiksestä. Sen alkusanat ovat: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan." (Gen 1:1.) Jobin kirja kertoo myöhemmistä tapahtumista, mutta on voitu kirjoittaa ennen Mooseksen kirjan valmistumista kokonaisuudessaan.

Ennen Raamattua on ollut perimätietoa Jumalasta. Herra on puhunut alusta eli luomisesta asti ihmisille ja hänen puheensa on kulkenut perimätietona jälkipolville. Riippuen siitä, miten varhain kirjoitustaito on keksitty, on Jumalan puheita alettu tallettaa kirjallisessa muodossa. Tärkeimpiä Raamatun henkilöitä, joille Jumala on puhunut ennen nykyään tunnetun Raamatun syntymistä ovat Aatami, Eenok eli Hanok, Nooa ja Aabraham. (Gen 1:16ss.; 4:18-32; luvut 6 – 18; Jda 1:14.)

Ennen Raamattua ja sitä varhaisempaa perimätietoa Jumalasta on ollut tietysti Jumala itse. Ennen nykyisen maailman luomista ei ole ollut olemassa mitään muuta kuin Jumala. Jumala loi alussa taivaan ja maan sekä kaiken, mitä niissä on. Jumala on luojana yksi ainoa elävä ja totinen Jumala, jonka rinnalla ei ole muita jumalia. Kaikki muut niin sanotut jumalat ovat epäjumalia paitsi Raamatun ilmoittama kaiken olevaisen Luoja. Siitä syystä Raamatun ilmoitusta vastaan käydään niin paljon väittelyä, että se kertoo totisesta Jumalasta ja ihmisen vastuusta hänen edessään omasta elämästään.

Mikä on Jumalan puhetta?

Jumalan ensimmäiset sanat Raamatussa ovat: "Tulkoon valkeus!". Tämä on ensimmäinen profetia eli ennustus Jeesuksesta, joka on maailman valkeus. (Joh 1:4-10; 8:12) Ne sanat ovat myös Jumalan voima, jonka kautta maailma on luotu: Jumala on luonut kaiken olevaisen sanallaan ja Poikansa kautta. (Psa 33:6; Hebr 1:1-3.) Jeesuksen toinen nimi on osuvasti Jumalan Sana, sillä hän oli alussa Jumalan tykönä ja oli Jumala, joka loi kaiken olevaisen. (Joh 1:1-3,14; Ilm 19:13; Hebr 1:8-13.)

Erotin luomiskertomuksen kolmannen jakeen sanat tarkoituksella muusta ilmoituksesta ja sanoin niitä ensimmäisiksi Jumalan sanoiksi, jotka on talletettu meille Raamattuun. Halusin painottaa tällä tavalla oikeaa Raamatun tutkimisen periaatetta, jotta osaisimme erottaa sieltä inhimillisen aineksen pois häiritsemästä oikeaa Raamatun tulkintaa. Jokainen sana ja kirjain Raamatussa ei ole suoraan Jumalan sormella kirjoitettu, sillä kirjoitukset ovat syntyneet ihmiskäsien kautta ajan saatossa. (vrt 2Moos 31:18; 34:1,28; Luuk 1:1ss.)

Raamatun sana ei ole suoraa Jumalan puhetta ihmisille sillä tavalla kuin monet kristityt ajattelevat sen olevan sitä: sanasta sanaan ilman pienintäkään inhimillistä virhettä. Raamatussa on selviä inhimillisiä virheitä, mitkä todistavat sen olevan ihmisten kirjoittama kirjoituskokoelma. Kirjoitusten inspiraatio on Jumalasta ja sen sanoma on Jumalan Pyhän Hengen välittämää Jumalan puhetta ihmisille. (2Tim 3:16,17.) Raamatussa on historiankirjoitusta, joka ei ole pilkulleen oikein vuosilukuja, tapahtumajärjestyksiä, nimiluetteloita ja lukumääriä myöten. Näissä on vähämerkityksisiä virheitä, mistä osan voin esittää sinulle, mikäli et muuten sitä usko.

Inhimillisiä virheitä löytyy mm. Israelin kansan kuningasten kirjoista ja aikakirjoista koskien kuninkaiden palvelusvuosia. Huomaat tämän, jos yrität laittaa kuninkaita järjestykseen palvelusvuosien mukaan ja käytät apuna pelkästään Raamattua etkä sen ulkopuolista materiaalia. Raamatun kirjoitusten perusteella on mahdoton tehdä ristiriidatonta aikataulukkoa kuninkaiden palvelusvuosista, koska siellä on ihmisten tekemiä virheitä. Jos et usko tätä, niin yritä laittaa kuninkaat järjestykseen palvelusvuosien mukaan, ilman että Raamatussa on sisäistä ristiriitaa. Kukaan ei ole siinä tehtävässä vielä onnistunut, vaikka sitä on kaksituhatta vuotta yritetty tehdä.

Raamatussa on paljon Jumalan inspiroimaa inhimillistä kerrontaa suoran Jumalan puheen joukossa, mistä otin äsken esimerkin: "Tulkoon valkeus!". (Gen 1:3.) Jumalan sanojen lomassa oleva muu kerronta luomiskertomuksessa on sen kirjoittajan tallettamaa historiallista tietoa, mutta ei suoraa Jumalan puhetta. Jumalan suoraa puhetta ovat vain profetiat ja ilmestykset, mitkä on mainittu Raamatussa. (1Piet 1:20,21; Ilm 1:1ss.) Niissäkin voi olla ihmisen tekemiä virheitä puheiden taltioinnissa, mutta nämä virheet ovat vähäisiä. Esimerkiksi Mooseksen kirjassa on kymmenisä sivuja suoraa Jumalan puhetta, mutta virheitä ja epäloogisuutta sieltä on vaikea löytää. Ihmisen vaikutus niihin kirjoituksiin on ollut lähinnä sihteerin tehtävä, joka on kirjoittanut suuren johtajan sanelusta ylös Jumalan sanan ilmoituksen. Suuri osa Mooseksen kirjan sisältämästä laista tai laki kokonaan, on ollut liiton arkin sisällä kivitauluissa tai sitten kirjakääröissä sen vierellä. (2Moos 25:21; 31:18; 40:20; 5Moos 10:2-5; 31:25.) Nämä kirjoitukset ovat suoraan Moosekselta, toisin kuin historialliset kuvaukset kansan vaelluksesta erämaassa. Ne on kirjoittanut joku Mooseksen seuraajista.

Jeesus sai sanomansa suoraan Isältä Jumalalta. (Joh 12:42-50; 17:8.) Jumala puhui hänen kauttaan ja teki ne teot, mitä hän teki. (Joh 14:10,11) Jeesuksen puheet ovat siten puhdasta Jumalan puhetta sikäli kuin ne on taltioitu sanatarkasti ylös. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, sillä samasta tilanteesta on taltioitu hieman eri versioita Jeesuksen sanoista evankeliumeihin. (esimerkiksi lähetyskäsky Matt 28:19,20; Mar 16:15-20; Luuk 24:46-49.) Jumala puhui muinoin profeettojen kautta, mutta apostolien aikana hän puhui Poikansa kautta. (Room 3:1; Hebr 1:1.) Myös apostolien sanat ovat Kristuksen vaikuttamia, joten niitä voidaan pitää yhtä luotettavana Jumalan sanana kuin Jeesuksen puheita. (Matt 28:20; Room 15:17-19; 1Tess 1:3-7; 2:13; 2Tess 2:15)

Evankeliumeissa ja apostolien kirjeissä on suoraa Jumalan puhetta vain vähän. Ne ovat sitä enemmän historiallisia kuvauksia ja tapahtumien kerrontaa. Esimerkiksi Luukas tutki tarkoin, mitä Jeesukselle oli tapahtunut, ja kirjoitti tutkimustensa perusteella oman evankeliuminsa ja toisen kirjeen Teofilukselle. (Apostolien teot) Hän ei edes yritä väittää sitä, että Jumala puhuu suoraan hänen kauttaan ja jokainen sana on Jumalan suoraa puhetta, mikä hänen kynästään lähtee. (Luuk 1:1ss.; Apt 1:1ss.)

Apostoli Paavali sai evankeliuminsa suoraan Kristukselta. (Gal 1:6-12.) Hän piti omia ja muiden apostolien puheita sekä kirjeitä Jumalan sanana. (Room 15:17-19; 1Tess 1:3-7; 2:13; 2Tess 2:15.) Hän erotti silti toisistaan sen, milloin Herra puhui suoraan tai käski hänen kauttaan, ja milloin hän esitti oman mielipiteensä niin kuin sellainen, joka on saanut Herralta armon ollakseen luotettavan miehen maineessa. (1Kor 7:6-12,25,26; 14:37.)

Raamatusta on siis mahdollista erottaa inhimillistä ainesta pois Jumalan suoran puheesta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei inhimillisen vajavaisuuden sävyttämällä kerronnalla ole arvoa luotettavana Jumalan sanana. Jokainen Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt kirjoitus on hyödyllinen hengellisen kasvun ja pelastumisen kannalta. Meidän on kuitenkin pakko tunnustaa se, että Raamatun kirjoituksissa on inhimillisen vajavaisuuden ja erehtymisen aiheuttamia puutteita sekä suoranaisia virheitä. Ne tulee löytää ja paljastaa muun ilmoituksen joukosta, jotta Jumalan nimi kirkastuisi ja Herra saisi kunnian puhtaasta Jumalan sanasta. Ihminen ansaitsee moitteet virheistä, mutta Jumala saa kunnian ja kiitoksen virheettömästä Jumalan sanan ilmoituksesta.

Tutkijat pitävät Mooseksen kirjoja useamman eri kirjoittajan tekeminä. Ainakin viimeisen kirjan on täytynyt syntyä Mooseksen kuoleman jälkeen ja sen on kirjoittanut joku muu henkilö kuin Mooses itse, koska Mooses kuolee sen kirjan lopussa. (5Moos 34:5.) Raamatun profeetat ovat kirjoittaneet vain osan heidän nimellään kulkevista kirjoista itse. Lopun ovat kirjoittaneet Israelin kansan historioitsijat, papit tai profeetan oppilaat. Jotkut profeetat ovat voineet kirjoittaa koko kirjan itse, mutta eivät selvästikään kaikki. Esimerkiksi profeetta Jesajan kirjassa on oletetusti kolmen eri kirjoittajan tekstiä: Jesajan, Aamoksen pojan (luvut 1 – 39.), pseudo-Jesaja ensimmäisen (luvut 40 – 55.) ja pesudo-Jesaja toisen (luvut 56 – 66.). Vaikka kirjoittajia olisi kolme sekä Jesajan että Mooseksen kirjoille, niin saman hyvän Paimenen ääni on kuultavissa niistä kaikista. (Snj 12:11.) Hyvä Paimen kuvaa Raamatussa Jeesusta Kristusta, juutalaisten Messiasta ja pakanoiden valkeutta, koko maailman Vapahtajaa. (Joh 10:11,16; Apt 13:47,48; Jes 42:6; 49:5,6; 1Joh 4:14,15.)

Jotkut ihmiset palvovat Raamattua Jumalanaan. Heidän mielestään kukaan ei voi pelastua, ellei ole kuullut Raamatun kirjoituksista. Raamatun kirjoitukset on heille Jumalan Sana, joka synnyttää uskon. Ihminen ei voi syntyä uudesti ylhäältä ja nähdä Jumalan valtakuntaa muuten kuin lukemalla Raamatun kirjoituksia tai kuulemalla niitä luettavan.

Raamattu itse todistaa tätä näkemystä vastaan. Raamatun ilmoittama Jumala on "Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala", koska hän ilmestyi näille uskon isille ja puhui heille. (2Moos 2:24.) Jeesus antoi ymmärtää puheistaan, että nämä uskon isät ovat päässeet Isän luokse taivasten valtakuntaan. (Matt 8:11; Luuk 13:28.) Raamattua ei ollut heidän aikanaan kirjoitettu kokonaisuudessaan. Siihen liitettyjä varhaisia käsikirjoituksia on voinut olla korkeintaan ajalta ennen heidän elämäänsä. Tästä johtuen kaikki kirjoitukset 400 vuotta ennen Moosesta edeltäneeltä ajalta ovat puuttuneet heidän aikanaan. (1Moos 15:13.) He uskoivat siitä huolimatta Jumalaan ja saivat uskonsa kautta pelastuksen.

Jumala ei ole sidottu pelkkiin kirjoituksiin voidakseen puhua ihmisille. Hän voi puhua heille suoraan Pyhän Hengen tai jonkun muun todistajan kautta. Useimmiten todistus Jeesuksesta kulkee ihmiseltä toiselle eikä siinä ole aina Raamattua käsillä, että asiat voitaisiin sieltä tarkistaa. Raamattu ei ole kutsutulle edes Jumalan sanaa tai puhetta ennen kuin hän muuttaa mielensä ja alkaa pitää sen sanomaa mahdollisesti Jumalan puheena ihmisille. Sana avautuu silloin hänen ymmärrykselleen ennen kokemattomalla tavalla. "Ahaa!" -elämys seuraa toistaan. "Näinhän se asia tietysti on! Miksi minä en sitä aiemmin tajunnut?!" ovat sangen yleisiä huudahduksia, kun joku alkaa lukea Raamattua Pyhän Hengen avaamalla ymmärryksellä. Kaikki tarpeellinen hengen elämää varten on kirjoitettu meille ylös Raamattuun: pelastuksen tie ja onnellisen elämän ohjeet.

Väärennettyä Jumalan sanaa

Kaikki Raamatun käännökset eivät ole sanatarkkoja ja hyviä käännöksiä Jumalan sanasta. Ne ovat pikemmin kääntäjien omia tulkintoja alkuperäisen sanoman sisällöstä kuin alkuperäinen sanoma. Tästä syystä kannattaa tutkia eri käännöksiä ja kysellä niiden perään, mikä olisi paras saatavilla oleva omankielinen käännös. Suomeksi on tällä hetkellä (2006) riittävän hyvä ja luotettava käännös vuoden 1933/1938 kirkkoraamattu. Vuoden 1992 käännös on liberaaliteologien tekemä väännös alkuteksteistä, mihin ei voi kaikilta osin luottaa. Siinä on joitakin jopa tarkoituksellisia käännösvirheitä, mitkä eksyttävät lukijoita pois armosta. Toki näitä virheitä löytyy myös muista käännöksistä, mutta ei onneksi yhtä paljon.

Myös puhtaasta Jumalan sanan opetuksesta voidaan tehdä turmiollisia harhaoppeja, jotka vieroittavat meitä pois Kristuksesta ja Jumalan armosta. Niissä pyritään vesittämään ihmisen vastuu Jumalan edessä tavalla tai toisella ja annetaan Jumalasta kuva väärämielisenä tuomarina tai liian lempeänä Jumalana, joka ei tuomitse ankarasti luopioita ja jumalattomia. (Room 11:17-23; 12:17-21) Sellainen opetus on vastoin sitä tervettä oppia, mikä Raamattuun on kirjoitettu.

Jumalan kieltävät tai johonkin väärään jumalaan uskovat ihmiset eivät voi sietää puhetta vanhurskaasta tuomarista, joka vaatii ihmisen tilille elämän jälkeen. He haluavat kuulla pehmeämpää sanomaa, mitä vaihtoehtoiset esitykset Jumalasta tarjoavat. Osa näistä virheellisen käsityksen Jumalasta antavista uskonnoista perustelee näkemyksiään Raamatun kirjoituksilla, vaikka ne ovat kokonaisuutena huomioiden heidän oppejaan vastaan. Tällainen väärä Jumala-kuva on mm. Jumala, joka on pelkkä rakkaus. Hän on kosminen energia, kaiken olevaisen luoja, joka ei rakkautena ketään tuomitse. Raamatun Jumala on muutakin kuin rakkaus. Hän on vanhurskas eli oikeamielinen koston ja tuomion Jumala, joka ei säästä edes omaa kansaansa vihaltaan, mikäli nämä ovat syntiä tehneet. Jumala tuomitsee kaikki ihmiset oikeudenmukaisesti ja jotkut saavat hyötyä hänen rakkaudestaan: kaikille siitä ei ole hyötyä. Jumala pelastaa vain ne, jotka rakastavat häntä takaisin sillä lahjarakkaudella, minkä ovat Herralta saaneet ja ottaneet vastaan. (Room 5:5; 8:28-39.) Suurin osa ihmisistä torjuu Jumalan ilmaisen lahjan ja tarjouksen saada pelastus yksin armosta uskon kautta hänen Poikaansa ja häneen evankeliumin sanan mukaan.

Jumalan sanan ilmoitus ja sielujen pelastus

Raamattu on sen ilmoittamaan Jumalaan uskoville ihmisille Jumalan sanaa eli Jumalan puhetta. Se on Jumalan erityinen ilmoitus ihmisille, missä kerrotaan ihmiskunnan ja Israelin kansan historia sekä Jumalan suunnitelma pelastaa valitut ja pyhät ihmiset taivasten valtakuntaan, iankaikkiseen elämään. Jumalan luokse pääsevät kaikkein varmimmin ne, jotka uskovat Jumalan sanan ilmoitukseen ja tottelevat Jumalaa hänen armonsa vaikutuksesta eli tekevät hyvää ja karttavat pahaa. (Psa 37:27; Matt 7:21-29; Tiit 2:11-14.) Saadakseen avun Jumalalta, ei tarvitse kuulla sanomaa kirjoitetusta Raamatusta. Ensimmäiset ihmiset pelastuivat huutamalla avuksi Herran nimeä jo paljon ennen kuin kirjoituksia oli syntynyt. (Gen 4:25; Room 10:13.) Kirjoitusten tunteminen auttaa tietysti paljon pelastetuksi tulemiseen, joten Raamatun sanomaa on syytä levittää antaumuksella kaikille kansoille. Se on myös Jeesuksen antaman lähetyskäskyn tottelemista. (Matt 28:19-20; Mar 16:15-16; Luuk 24:45-50)

Jeesus sanoi, että tuomion ylösnousemukseen joutuvat ne, jotka ovat tehneet pahaa, mutta elämän ylösnousemukseen pääsevät ne, jotka ovat tehneet hyvää. (Joh 5:28,29.) Ilosanoma synti tehneille on se, että hekin voivat päästä elämän ylösnousemukseen saamalla synnit anteeksi pitkämieliseltä Jumalalta, joka on suuri armossa ja rakastaa meitä. (Apt 26:17-20.) Pelastumisen ehto on silti myös se, että syntinsä anteeksi saanut uskovainen suostuu elämään Jumalan voimalla hänen tahtonsa mukaan ja hylkää synnilliset elämäntavat kuten juoppouden, haureuden (pornon), aviorikokset (uskottomuuden), valehtelemisen, väkivallan ja varastamisen. Jotka senkaltaisia harjoittavat, eivät peri taivasten valtakuntaa. (1Kor 6:9-11; Gal 5:19-21.)

Paavali kirjoitti kirjoitusten merkityksestä pelastuksen kannalta useaan eri otteeseen. Lainaan tähän niitä kohtia, missä hän painottaa Raamatun sanaa ja muutakin Jumalan sanaa eli puhuttua evankeliumia pelastumisen ehtona. Kaikki hyvä sanoma perustuu kuitenkin saman Jumalan ilmoitukseen, mitä saamme taivaasta Pyhässä Hengessä. Enkelitkin halajavat katsahtaa evankeliumiin, kun sitä Pyhässä Hengessä puhtaasti Jumalan vaikutuksesta puhutaan. (1Piet 1:12.)

Roomalaiskirje:
2:11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.
2:12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
2:13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
2:16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

3:1 Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
3:2 Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.

15:17 Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa;
15:18 sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla,
15:19 tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,

Galatalaiskirje:
1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
1:10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
1:11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
1:12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.

1.Tessalonikalaiskirje:
1:2 Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta
1:3 me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen,
1:4 tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne:
1:5 että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella - niinkuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne -
1:6 ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä,
1:7 niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.

2:13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

2.Tessalonikalaiskirje:
2:15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.

2.Timoteuksen kirje:
3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
3:17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
4:1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
4:2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
4:3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
4:4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
4:5 Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.

1.Korinttolaiskirje:
4:6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan

Heprealaiskirjeen kirjoittaja vahvistaa kirjoitusten merkityksen Jumalan puheena.

Hebrealaiskirje:
1:1 Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,
1:2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta,

Tähän loppuun sopivat myös apostoli Pietarin sanat kirjoitusten synnystä ja jumalallisesta alkuperästä.

2.Pietarin kirje:
1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Petteri Haipola 19.12.2006

Raamattu ja pelastus

Esitän seuraavaksi muutaman kysymyksen, mihin toivon kristittyinä itseään pitävien ihmisten vastaavan rehellisesti itselleen, Jumalalle ja lähimmäisille, jos asiaa heiltä kysytään.

  1. Voiko kukaan sellainen ihminen pelastua, joka ei ole kuullut Raamatun kirjoituksista?
  2. Onko joskus joku sellainen pelastunut?
  3. Pitääkö pelastuakseen kuulla jokainen Raamatun lause tai vain osa niistä, esimerkiksi yksi sana?

Vastaukset näihin kysymyksiin ovat tärkeitä, jotta Raamattu asettuisi oikealle paikalle sydämissämme ja palvonnan sekä ylistyksen kohde olisi Jeesus Kristus eikä Raamatun sana, joka vain kertoo Jeesuksesta, mutta ei ole Jeesus Kristus. Raamatun sana on ihmisten kirjoittamaa ja syntynyt tiettyinä aikoina vähän kerrassaan. Raamattu pitää sisällään inhimillistä vajavaisuutta ja ihmisten mielipiteitä, jopa asiavirheitä, jotka ovat merkitykseltä hyvin vähäisiä, mikäli olen oikein ymmärtänyt ilmoitukseen liittyvät asiat. Jos Raamatussa olisi isoja virheitä koskien sielujen pelastumista, niin silloin sitä ei voitaisi pitää Jumalan sanana ja ilmoituksena ihmiskunnalle, mitä en ole valmis hyväksymään.

Minusta ei ole uskottavaa se, ettei Jumala olisi ilmoittanut itseään yhtenevällä tavalla suurelle joukolle ihmisiä vaan tieto hänestä ja todistus hänestä perustuisi ihmisten omiin kokemuksiin sekä kuvitelmiin eikä johonkin pysyvämpään: Jumalan omaan puheeseen ja vaikutukseen ihmisten ajatuksissa, jotka ovat kirjoittaneet hänestä menneinä aikoina. Koska ihminen eli Jumalan yhteydessä paratiisissa ja Jumalan miehet ovat tunteneet hänet kaikkina aikoina, on luontevaa uskoa, että heidän kauttaan tullut ilmoitus on alkuisin Jumalasta itsestään eikä ole juutalaisten keksimiä taruja ja legendaa, niin kuin liberaaliteologit uskovat. Kaikki, mikä on järkevää ja johdonmukaista, voi olla periaatteessa Jumalasta, ja siltä osin kuin Raamattuun perustuva opetus on järkevää ja johdonmukaista, on se peräisin Jumalasta. Virhetulkinnat ja ristiriitaisuudet eivät voi olla Jumalasta, joten kaikki sellainen pitää kyseenalaistaa, tutkia ja tarvittaessa hylätä, mikä on sisäisesti ristiriitaista opetusta Jumalasta ja sielujen kohtalosta.

Jumalan Sana

Raamattu ei ketään pelasta, mutta Jumala pelastaa ihmisiä Raamatun ilmoituksen ja opetuksen mukaan. Raamattua ei pidä personoida ikään kuin sillä olisi omat ajatukset ja oma tahto, sillä Raamattu ei ole henkilö tai Jumala vaan se on kokoelma kirjoituksia, mitkä kertovat Jumalan Pojasta, Messiaasta Jeesuksesta. Jeesus on Israelin kansan luvattu vapahtaja ja pelastaja sekä valo pakanoille. (Luuk 2:25-32; Jes 42:6; 49:5,6; Apt 13:47.) Jeesus Kristus on koko maailman vapahtaja eikä tullut vain Israelin kansaa varten, vaikka toimikin lihansa päivinä vain Israelin sukukuntien eksyneiden lasten palauttamiseksi takaisin Jumalamme tykö. (1Joh 4:13-15; 2:1,2; Matt 10:5,6; 15:24.)

Oppi, jonka mukaan Israelin kansa on ainoa Jumalan valittu kansa ja siten puhdas, mutta muut ovat saastaisia, korottaa väärällä tavalla Israelin kansaa, ellei samalla sanota sitä, että myös Israelin kansan jäsenet ovat saastaisia luonnollisen syntyperänsä perusteella ja tarvitsevat Messiaan Jeesuksen verta saadakseen syntinsä anteeksi. He tarvitsevat lisäksi Pyhää Henkeä ja uskoa Jeesukseen, jotta vapautuvat synneistään ja tulevat todellisesti puhtaiksi. Pyhä Henki ei asu heissä luonnollisen syntyperän perusteella vaan tulee niihin, joilla on Jeesuksen usko. (Room 3:22; Gal 2:20; Fil 3:9; Ilm 14:12, objektiivinen genetiivi kreikankielessä sanonnoissa 'Kristuksen usko' ja 'Jeesuksen usko' tarkoittaa sitä, että usko on annettu ja lahjoitettu sille, jolla se usko on, mutta se, joka uskoo, on ihminen eikä Jeesus.)

Raamattu ei siis ketään pelasta vaan Jumalan Sana, joka on Jeesus Kristus. (Joh 1:1-3,14; Ilm 19:13.)

Jumalan Sanalla arvonimenä käytettynä tarkoitetaan Raamatussa Jeesusta Kristusta, Jumalan ainoaa Poikaa ja Jumalaa, joka oli alussa Jumalan tykönä ja tuli lihaksi kansansa, Israelin, keskelle, (Joh 1:1-3,14,49; Ilm 19:13.) mutta hänen kansansa ei ottanut häntä vastaan vaan torjui hänet pois luotansa ja niin hän saarnautti evankeliumin sanan pakanoille, joiden joukosta iankaikkiseen elämään säädetyt eli "hyvä maa" (At 13:48; Lk 8:15.) ovat ottaneet hänet vastaan ja yhä vielä ottavat hänet vastaan. Myös Israelin kansassa on niitä, jotka ottavat hänet vastaan ja ovat ottaneet hänet vastaan kaikkina aikoina, vaikka hän ei Yeshuan nimellä ole heille ennen Yeshuaa ilmestynytkään ja itseään ilmoittanut vaan sanoi nimekseen Jahve.

Lisää kysymyksiä

Esitin hetki sitten kysymyksiä siitä, onko kukaan koskaan pelastunut tai voiko kukaan pelastua ilman, että olisi kuullut Raamatun kirjoituksista tai lukenut niitä. Tarvitaanko Raamatun kirjoituksista esimerkiksi yksi sana tai enemmän, että joku voisi pelastua ja tämä pitää hänelle Raamatusta lukea?

Kysyn nyt muutaman kysymyksen lisää, mistä pitäisi vilpittömälle etsijälle tulla selväksi Raamatun ja uskon merkitys ihmisen pelastukselle. Mikä on pelastavaa uskoa ja keneltä sitä vaaditaan? Miten Jumala puhuu luoduilleen?

Sitten niitä lisäkysymyksiä:

  • 1. Pelastuivatko Hanok (Eenok), Nooa ja Aabraham?
    • a. Jos pelastuivat, niin pelastuivatko he lukemalla Raamattua vai miten?
  • 2. Pelastuiko kukaan ihminen ennen Raamatun ensimmäisen kirjaimen kirjoittamista?
  • 3. Olivatko apostolit pelastuneet ja saaneet syntinsä anteeksi uskon kautta ennen kuin saivat Pyhän Hengen? (Luuk 10:20; Joh 3:16,17; 6:68,69; 17:8; 20:22; Apt 1:4-8; 2:1-4.)
    • a. Onko joku voinut joskus pelastua, vaikka hänessä ei ole ollut Pyhää Henkeä pysyvästi niin kuin hän on uuden liiton uskovissa? Pelastuivatko siis vanhan liiton uudestisyntymättömät ihmiset uskon kautta ja siten, että heidän oma henkensä oli elävä Jumalan vaikutuksesta, vaikka he eivät olleetkaan syntyneet uudesti ylhäältä tämän elämän aikana maan päällä? (vihje, Matt 19:28; Lk 13:28.)
    • b. Miten Pyhä Henki saadaan ja milloin?
  • 4. Osaako Jumala puhua ja todistaa itsestään muuten kuin Raamatun kirjoitusten kautta?
    • a. Voiko ihminen kuulla Jumalan äänen muuten kuin lukemalla Raamattua?
    • b. Jos Jumalan äänen voi kuulla muuten kuin lukemalla Raamattua ja saada todistuksen häneltä, niin onko mahdollista uskoa Jumalaa tämän muun todistuksen kautta Jumalan vaikutuksesta? Onko mahdollista pelastua tämän uskon kautta, minkä Jumala vaikuttaa todistuksensa sanan kautta, vaikka todistus ei tulisi Raamattua lukemalla vaan esimerkiksi unien, ilmestysten, näkyjen, enkeleiden, omantunnon, sisäisen oikeudentajun, häpeän tuntemisen, katumuksen, sisäisen pelon ja luotujen olentojen välityksellä, kun joku näkee luoduissa olennoissa jumalallisen viisauden ja voiman, mikä ei voi olla keneltäkään vilpittömältä etsijältä salassa. (Room 1:18-2:16.)
  • 5. Voivatko sikiöt ja vauvat pelastua?
    • 5.1. Jos voivat, niin millä tavalla?
      • a. Kasteen kautta?
      • b. Uskon kautta? (armosta ja Jumalan valinnan perusteella)
      • c. Oman hyvyytensä ja viattomuutensa ansiosta?
      • d. Jumalan armosta ilman tekoja Jumalan valinnan perusteella ja ilman uskoa? (Tässä ja kohdassa b. on pohjalla Jeesuksen vanhurskauden teko eli syntien sovitus ja nouseminen ylös kuolleista, mikä vapautti kaikki synnin, saatanan ja kuoleman vallassa elävät ihmiset Jumalan lasten vapauteen, mistä vapaudesta armosta valitut tulevat osallisiksi. Puhun siitä, että kaikki sikiöt ja vauvat syntyvät perilunastetussa tilassa, minkä johdosta he ovat pelastuva kuollessaan. Jumala vaatii lapsia vastuuseen synneistään ja tuomitsee heidät syyllisinä syntisyyteen ja tehtyihin synteihin vasta sitten, kun lapset ovat oppineet erottamaan hyvän ja pahan sekä valinneet pahan, niin että ovat antautuneet syntiä palvelemaan ja vieraantuneet Jumalan heille antamasta elämästä hengessä. Vauvat syntyvät hengessä elävinä, minkä todistaa Paavalin ja apostolien kuolema synteihin ja rikoksiin vanhan liiton aikakaudella, jolloin ei vielä uudestisyntymistä ollut, mutta oli kuitenkin elämä hengessä oman hengen turmeltumattomuuden johdosta ja elävänä pysyminen hengen särkymisen ja nöryyden seurauksena, mikä uskoontulossa ja mielenmuutoksessa on aina ollut ihmisen osa. (5Moos 1:39; Jes 7:14-16; Jaak 4:17; Matt 19:13-15; 1Kor 14:20; Job 33:23-30; Room 5:12-19; 6:16; 7:7-10; 11:6,7; Efe 2:1-5: 4:17-19; Jes 57:15; 38:17-20; Psa 51:19; 1Kor 15:12-28,35-58; Hebr 2:14-18; Ilm 1:17,18.)
  • 6. Onko ainoa uudestisyntyminen se, mikä tapahtuu maan päällä ihmisen vielä eläessä tässä liharuumiissa? (Matt 19:28.)
    • a. Voiko joku pelastua, joka syntyy uudesti ylhäältä vasta ruumiin ylösnousemuksessa, mutta ei ole syntynyt uudesti ylhäältä maan päällä eläessään? (Joh 3:3-8; Matt 19:28; Luuk 13:28.)
  • 7. Jos joku opettaa pelastumisen mahdollisuutta sellaisille, jotka eivät voi uskoa, koska eivät ole saaneet sitä kykyä Jumalalta (sikiöt ja vauvat), niin opettaako hän vasten Jumalan tahtoa?
    • a. Jos joku opettaa pelastumisen mahdollisuutta sellaisille, jotka eivät ole kuulleet kirjoituksista, niin opettaako hän vastoin Jumalan tahtoa?
    • b. Jos joku opettaa pelastumisen mahdollisuutta uskon perusteella, missä usko ei ole uskoa Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen kuolleista eli tämän sanoman totena pitämistä, niin opettaako hän vasten Jumalan tahtoa?
    • c. Jos joku opettaa pelastumisen ehtona sitä, että ihmisen sydämen maaperä pitää olla "hyvää maata", niin opettaako hän vasten Jumalan tahtoa? (Luuk 8:15; 1Kor 3:9.)
    • d. Onko pelastumisen ehto
      • 1. oikea sydämen asenne: katumuksessa eläminen, murtunut sydän, särkynyt nöyrä henki, uskollisuus ja kuuliaisuus Jumalan sanaa kohtaan eli Jumalan tahdon tekeminen? (Jes 57:15; Psa 51:19; 1Sam 15:22,23; Matt 7:21-29; 1Joh 2:15-17.)
      • 2. Raamatun kirjoitusten totena pitäminen ja niiden kuuleminen tai lukeminen?
      • 3. joidenkin kohdalla edellisten kohtien yhdistelmä, joidenkin kohdalla vain kohta 1?

On tärkeää ymmärtää se, mitä nyt sanon: Raamattu ei ole Jumala, mutta Raamatun opettamalla tavalla Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan uskova pelastuu. Raamatun opettamalla tavalla uskominen ei edellytä kirjoituksien lukemista tai kuulemista, sillä kirjoituksia ei ole ollut aina olemassa ja ihmiset ovat silti pelastuneet huutamalla avuksi Jumalan nimeä. (1Moos 4:26; Apt 2:21; Room 10:13.) Ratkaisevaa sielun pelastumisen kannalta on ihmisen sydämen asenne ja Jumalan tahdon noudattaminen omassa elämässä eikä vain jonkin kirjoitetun sanoman totena pitäminen ja uskonnolliseen rituaaliin osallistuminen. (Apt 8:20-24; Room 1:18-2:29.)

Toivottavasti sait tästä opetuksen sanasta eväitä vastata uskosta osattomille näihin vaikeisiin kysymyksiin, niin että annat Jumalasta kuvan oikeamielisenä tuomarina, joka ei vaadi keneltäkään enempää uskoa, kuin mitä todistuksensa kautta hänelle lahjoittaa, eikä vaadi ketään vaeltamaan sen vanhurskaammin kuin mitä armosta ja antamiensa lahjojen kautta hänessä vaikuttaa. Jokainen hyvä teko ja Jumalan tahdon mukainen ajatus, sana tai muu ihmisessä oleva asia on Jumalan antaman kyvyn ja voiman vaikutusta ihmisessä, vaikka tämä ei olisi koskaan kuullut Raamatun sanomaa. Lisäksi pelastuminen on aina kiinni Jeesuksen uhrista ja sen olemisesta syntien sovituksena, sillä vain Jeesuksen ylösnousemisen kautta on mahdollista tulla itsekin osalliseksi vastaavasta ylösnousemuksesta. Kukaan ei voi nostaa itseään ylös kuolleista, kun ruumis kuolee ja maatuu, mutta Jumalalle se on mahdollista. Elämän ylösnousemus on tarjolla myös kuuliaisille pakanoille, jotka tekevät vanhurskautta ja pyrkivät siihen. (Snl 21:21; Apt 10:34,35; Joh 5:28,29.) Nämä eivät pelastu hyvien tekojen ansiosta tai oman hyvyyden ansiosta vaan Jumalan armosta niin kuin mekin, jotka olemme syntyneet uudesti ylhäältä kuultuamme Jumalan sanan Jeesuksesta Kristuksesta. "Hyvä maa" (Luuk 8:15.) ottaa tämän sanan vastaan, missä ikinä sanan kuulee, ja jos sana ei ehdi kiiriä 'hyvän maan' luokse, pelastuvat ne pakanat siinä uudeksisyntymisessä, minkä saavat kuolleiden noustessa ylös Kristuksen tulemuksessa. (Matt 19:28.) Sama toivo on poisnukkuneilla vauvoilla, joita Jumala ei voi oikeamielisesti pitää vastuussa siitä, millaisena sikiävät ja mitä äitinsä kohdussa tai imeväisinä tekevät.

'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?" (Matt 21:16.)

Petteri Haipola, päivitetty osa 04.04.2007

Sivun alkuun