Raamatun myytit, tarut, legendat ja asiavirheet

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  20-Jan-2019 11:49 AM  • 

Raamatussa on paljon myyttejä, taruja, legendoja ja asiavirheitä, joita en pidä kirjaimellisesti tosina. Osa niistä voi perustua löysästi tositapahtumiin, mutta ei kaikki: kaikki voivat olla toisaalta kokonaan keksittyjä satuja ja ihmisen mielikuvituksen tuotetta.

Näin jälkikäteen on mahdotonta selvittää täysin varmasti sitä, mitkä osat Raamatusta ovat kirjaimellisesti todellista historiaa ja mitkä keksittyjä taruja. Keksityt tarut eivät ole silti arvottomia, sillä ne voivat sisältää hengellistä opetusta kielikuvien, erilaisten vertausten kuten esikuvien, metaforien ja allegorioiden kautta ja itse kertomusten sanoman kautta. Jumalan seurakunta on löytänyt niistä kautta aikojen hengellisen sanoman, joka kirkastaa heille Jumalan pelastussuunnitelmaa kristuksen Jeesuksen kautta ja monet profetiat tukevat tätä tulkintaa.

En siis sano kaikkea Raamattua saduksi ja taruksi ja täysin hyödyttömäksi tai totuuden vastaiseksi, mutta osa sen kertomuksista ja historian kirjoituksesta ei kestä koettelua ja tarkkaa tutkimusta: se paljastuu epätodeksi tai asiavirheitä sisältäväksi. Pidän edelleen mahdollisena sen, että Jumala olisi herättänyt Jeesuksen kuolleista "silminnäkijöiden" todistuksen mukaan, mutta en voi olla siitä varma. Pidän väärämielisenä sellaisen asian totena pitämisen vaatimusta syntien anteeksisaamisen ja pelastumisen ehtona, jota ei voida tietää näin jälkikäteen, ja jonka totena pitämistä ei vaadita kaikilta ihmisiltä, jotka pelastuvat Raamatun mukaan. Ennen Jeesusta eläneiden ja Raamatusta mitään tietämättömien ihmisten ei tarvinnut uskoa Jeesukseen ja Raamatun kirjoituksiin voidakseen pelastua. (Room 2:11-16) Muilta sitä nyt uuden liiton aikana vaaditaan, mikä on mielestäni epäoikeudenmukaista ja yhdenvertaisuuden periaatetta vastaan. Kaikki ihmiset eivät ole samassa asemassa pelastumisen mahdollisuuden suhteen.

Apostolien ei tarvinnut edes uskoa siihen, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, koska he näkivät hänet omin silmin kuolleista heräämisen jälkeen ja saivat koskettaa häntä sekä aterioida hänen kanssaan. Profeettojen ja Jeesuksen ei tarvinnut pitää totena Jumalan olemassa oloa, koska he näkivät hänet tai hänen lähettämänsä enkelin tai kuulivat hänen äänensä. Onko siis oikein vaatia muilta heidän todistuksensa ja sanojensa uskomista, kun heidän ei itsekään tarvinnut niihin uskoa? Sellaisen pitäminen pelastumisen ja iankaikkisen elämän ehtona on mielestäni väärämielistä. Sen sijaan vaatimus kääntyä pois pahuudesta ja käsky tehdä hyvää mielenmuutoksen kautta on oikeamielinen ja oikeudenmukainen ehto syntien anteeksisaamiselle ja ikuiselle elämälle, jos sellainen sattuisi olemaan tarjolla tämän elämän jälkeen. En usko siihen, mutta pidän sitä edelleen mahdollisena.

Jos kuolleet nousevat ylös eli heräävät kuolleista ikuiseen elämään tai jos ihminen jatkaa elämäänsä henkenä tai sieluna heti ruumiin kuoleman jälkeen, niin en usko olevani siinä joukossa, joka saa armon elää ikuisesti. En ole riittävän hyvä ihminen, jotta ansaitsisin sen, enkä pidä Jumalan armoa minua koskevana, koska en usko ja usko on kytketty Uudessa testamentissa totena pitämisen muodossa ikuisen elämän saamiseen. En pidä myöskään oikeamielisenä sellaista tapaa, että valitut ja pyhät pelastuvat ilman pyhitystä suoraan ikuiseen elämään käymättä läpi tulen koettelua, jossa heistä perataan kaikki jäljelle jäänyt paha pois ja heidät pyhitetään, jotta he olisivat mieleltään täysin muuttuneita eivätkä voisi enää syntiä tehdä. Jos näin tapahtuisi, niin se olisi oikeudenmukaista ja oikeamielistä sekä yhdenvertaista ja tasapuolista ihmisten kohtelua. (ks. 1Kor 3:11-18; 2Kor 5:10 tämän tulkinnan puolesta)

Pidän tarpeellisena sitä, että samankaltainen pyhitys kuin aikuisilla on, koskee myös pieninä lapsina kuolleita ja vauvoja, jos he pelastuvat. Heitä pitäisi koetella ja antaa heille mahdollisuus langeta syntiin sekä kokea synnin pahuus ja toisaalta nautinto omassa elämässään: maailman himot ja se viettelys, jonka kohteeksi me muut olemme joutuneet. Muussa tapauksessa Jumala olisi väärämielinen tuomari ja puolueellinen valinnoissaan. Hän toimisi mielivaltaisesti eikä kohtelisi ihmisiä yhdenvertaisesti. Niin voidaan itse asiassa nähdä hänen toimivan Raamatun lehdillä. Katsopa vain Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja Israelin kansan valintaa. Mitä etua heillä oli muihin ihmisiin ja kansoihin nähden tullakseen valituiksi? Ei mitään.

Jumala valitsi Raamatun profeetat ja Israelin kansan yksin oman päättämänsä mukaan, mutta jätti muut ihmiset ja pakanakansat palvomaan epäjumalia, jotka oli jakanut heille sitä varten. (5Moos 4:19) Jos Jumala olisi tahtonut pakanoiden uskovan häneen jo Vanhan testamentin aikana, niin miksi hän ei ilmoittanut itseään heille? Miksi hän ilmoitti itsensä vain pienelle Israelin kansalle eikä koko maailmalle?

Miten olisi oikeudenmukaista vaatia pakanakansoja uskomaan häneen pelkän luomistöiden todistuksen kautta, kun Israel sai nähdä Herran lähettämät enkelit ja profeetat kuulivat Jumalan puheen? (Room 2:11-16; Psa 19; esim. 2Moos 3-24) Eikö sinustakin ole selvää, että Jumala on valinnut Israelin ja profeetat mielivaltaisesti ja ollut siten puolueellinen? Miksi sinun pitäisi uskoa Jeesuksen heränneen kuolleista ja tulleen otetuksi taivaaseen, jotta saisit syntisi anteeksi, mutta apostolien ja valittujen opetuslasten ei tarvinnut uskoa, koska he näkivät sen kaiken omilla silmillään? He saivat syntinsä anteeksi siitä huolimatta samoin kuin Vanhan testamentin aikana eläneet pelastuvat ihmiset.

Minä en usko enkä pidä totena taruja, myyttejä, legendoja ja asiavirheitä

Purin tähän alkuun vähän tuntojani ja ajatuksiani viimeisen parin vuoden ajalta. Kirjoitan nyt lyhyen luettelon siitä, mitä asioita en voi pitää sokeasti totena ja pidän niitä itse asiassa epätosina joko kokonaan tai ainakin osittain.

Minä en pidä totena Raamatun myyttejä, taruja, legendoja ja asiavirheitä. En pidä Raamatun näitä osia "Jumalan ilmoituksena" ja rohkenen epäillä sitäkin, onko Raamatussa mitään "Jumalan ilmoitusta", koska niin paljon siitä on jotakin aivan muuta.

En pidä kirjaimellisesti totena luomismyyttejä, joita on kaksi Raamatussa.

En pidä kirjaimellisesti totena kertomuksia Nooan ajan tulvasta, joita on kaksi Raamatussa ja ne on yhdistetty yhdeksi kertomukseksi varhaisemmista lähteistä.

En usko, että maailma on kuusituhatta vuotta vanha ja nykyiset mantereet erosivat jättimanner Pangeasta noin 4300 vuotta sitten, vaikka Raamatun mukaan niin on täytynyt tapahtua.

En usko, että ihmiset alkoivat puhua eri kieliä yhtä äkkiä sen vuoksi, että Jumala lähetti enkelinsä sekoittamaan heidän puheensa. (1. Moos. 11)

En pidä totena Mooseksen tekemiä ihmeitä ja kertomuksia Israelin paosta Egyptin maasta (osa aineistosta voi olla totta, mutta ei kaikki).

En usko, että Jumala heitti kuumia kiviä Israelin vihollisten päälle Joosuan aikana ja niin vihollisia kuoli enemmän kuin miekan kautta.

En usko, että Jumala pysäytti maapallon pyörimisliikkeen päiväkaudeksi, jotta Joosua sotajoukkoineen sai tuhotuksi Israelin viholliset.

En usko, että Jumala kulutti taivaasta lähetetyllä tulella Eliaan aikana Israelin uhrit ja veden alttarilla, kun taas Baal ei tehnyt mitään.

En usko, että Jumala muutti maan pyörimisliikkeen päinvastaiseksi Hiskian ja Jesajan aikana, niin että Aahaan aurinkokello siirtyi kymmenen astetta taaksepäin.

En usko, että Jeesus syntyi neitsyestä: pidän sitä todennäköisin perustein myöhempänä lisäyksenä evankeliumeihin. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kaksi ensimmäistä lukua ovat joko kokonaan tai osittain myöhempiä lisäyksiä. Ne sisältävät epätosia legendoja kuten kertomukset idänmaantietäjistä, Herodeksen toimeenpanemasta lasten surmasta (Matt 2) ja jouluevankeliumin, jossa on heti alussa asiavirhe: Kyrenius ei ollut Syyrian maaherra Jeesuksen syntymän aikoihin. (Luuk 2) Neitseestä syntymisen kertomus on liitetty evankeliumeihin luultavasti sen vuoksi, että sen avulla oli helpompi saada pakanat uskomaan yliluonnolliseen Jeesukseen, joka vastasi heidän jumaltarujensa sankareita ja oli jopa heidän yläpuolellaan jumalten hierarkiassa.

Jeesuksen ja apostolien elämään on liitetty mahdollisesti epätosia ihmeitä ja tunnustekoja: sairaiden parantamisia, voimallisia tekoja ja jopa kuolleiden herättämistä. Toki kaiken luonut Jumala voi tehdä ihmeitä ja voimallisia tekoja tai herättää kuolleita ihmisten käsien kautta, mutta en usko siihen, vaikka pidänkin sitä mahdollisena. Lisäämällä tuollaisia taruja kertomuksiin on saatu pakanat uskomaan evankeliumi ja katolisen kirkon oppi helpommin kuin ilman niitä. Raamatun ihmeet eivät itse asiassa poikkea millään tavalla juutalaisten legendojen kuvaamista ihmeistä, vaikka kristityt eivät pidä niitä tosina. (Louis Ginzberg, The Legends of the Jews, Etiopialainen Eenokin kirja ym. lähteet juutalaisten uskon takana).

Raamatussa on paljon sellaista, mikä ei ole kirjaimellisesti totta eikä todellista historiaa. Monet Vanhan testamentin kertomukset ovat epätosia taruja ja myyttejä, eivät todellista historiaa. Uuteen testamenttiin on todennäköisesti lisätty totuudenvastaisia kertomuksia koskien Jeesusta ja apostoleja.

Uskotko sinä kirjaimellisesti kaiken sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu?

En näe enää mitään syytä uskoa totena pitämisen muodossa, mutta pidän ihailtavana uskon, joka on luottamista, tottelemista, kiinni riippumista, turvaamista ja toivoa kaikkea hyvää kohtaan. Jos Jumala on sellainen, niin sitten se on uskoa hyvään Jumalaan, jollaisena en Vanhan testamentin JHVH (Jahve, Jahuwa, Jehova) Jumalaa pidä. Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä voisi olla sellainen oikeudenmukainen ja oikeamielinen hyvä Jumala, mutta en ole siitäkään varma. Jumala on ehkä sittenkin jokin meille tuntematon luoja, jota ihmisten ja tämän maailman asiat eivät pahemmin kiinnosta eikä hän niihin aktiivisesti puutu. Elämä menee eteenpäin luonnonlakien ja sattuman kautta.

Oma lukunsa on evankeliumin totena pitämisen vaatimisen järjettömyys. Jos ihmiset ovat voineet pelastua aikoinaan kuulematta evankelumia, niin mitä se evankeliumin kuuleminen tuo lisää heidän pelastumiseensa? Tai meidän? Miksi meidän pitäisi pitää totena evankeliumi voidaksemme pelastua, mutta muiden ei?

Sivun alkuun