Uuden testamentin puuttuvat jakeet ja käännösvirheitä

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 7/2009 →

Olen koonnut tälle sivulle Uuden testamentin vuoden 1933 käännöksestä puuttuvat jakeet ja joitakin käännösvirheitä.

Puuttuvat jakeet

Matt. 17:21: mutta tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.

Matt. 18:11: sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut

Matt. 20:16b: sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut.

Matt. 23:14: Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun syötte leskien talot, ja pidätte vielä näön vuoksi pitkiä rukouksia! Sentähden saatte sitä kovemman tuomion.

Mark. 9:44: jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

Mark. 9:46: jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

Mark. 11:26: Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Mark. 15:28: Ja niin se kirjoitus kävi toteen, joka sanoo: "Ja Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon".

Luuk. 9:54b: ...niin kuin Eliaskin teki.

Luuk. 9:55b: ...ja sanoi: "Ette tiedä, mistä hengestä te olette."

Luuk. 9:56a: "Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut ihmisiä tuhoamaan, vaan pelastamaan."

Luuk. 17:36: Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.

Luuk. 23:17: Mutta hänen piti kulloinkin juhlan aikana päästää yksi vanki irti.

Joh. 5:4: Ajoittain astui näet enkeli alas lammikkoon ja kuohutti veden. Joka silloin veden kuohuttamisen jälkeen ensimmäisenä siihen astui, se tuli terveeksi, sairastipa mitä tautia tahansa.

Apt. 8:37: Niin Filippus sanoi hänelle: "Jos uskot koko sydämestäsi, niin on lupa." Hän vastasi ja sanoi: "Minä uskon, että Jeesus kristus on Jumalan poika."

Apt. 15:34: Mutta Silas katsoi parhaaksi jäädä heidän luokseen.

Apt. 24:6b: ...Ja me tahdomme tuomita hänet lakiemme mukaan

Apt. 24:7: mutta ylipäällikkö Lyysias tuli ja vei hänet suurta väkivaltaa käyttäen pois meidän käsistämme

Apt. 24:8a: ja käski hänen syyttäjänsä saapua eteesi.

Apt. 28:29: Ja kun hän oli tämän puhunut, lähtivät juutalaiset pois ja väittelivät paljon keskenään.

1 Kor. 6:20b: ja hengessänne, jotka ovat Jumalan.

1Joh 5: [puuttuvat osat jakeista ovat hakasulkeiden sisällä]
7 Sillä kolme todistavat [taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki; ja nämä kolme ovat yhtä.
8 Ja kolme on, jotka todistavat maan päällä:] Henki, vesi ja veri; ja ne kolme ovat yhtä.

1Joh 5:7-8 jakeiden puuttuvat osat ovat todennäköisesti myöhempi lisäys, eli niitä ei ole ollut alkuperäisessä tekstissä. Muiden puuttuvien kohtien kohdalla asia ei ole yhtä selvä; puuttuvat kohdat ovat saattaneet hyvinkin olla alkuperäisessä tekstissä, mutta ne ovat tipahtaneet jossakin vaiheessa pois kopioista. Alkuperäisiä tekstejä ei ole säilynyt meille, joten kaikki käsikirjoitukset ovat kopioita ja kopioiden kopioita, joissa on joitakin pieniä kopiointivirheitä inhimillisen erehdyksen seurauksena.

Uuden testamentin käännösvirheitä

Seuraavassa on lueteltu joitakin Uuden testamentin jakeita, joissa on käännösvirhe vuoden 1938 käännöksessä. Vuoden 1938 käännösversiota ei ole laitettu tähän näkyviin. Sen sijaan olen kirjoittanut vaihtoehtoisen ja mielestäni paremman käännöksen näkyviin. Korjattu kohta jakeissa saattaa olla erotettuna muusta tekstistä kursivoinnilla.

Matteuksen evankeliumi:
6:25 Sentähden minä sanon teille: Älkää murehtiko elämästänne [psyyke], mitä söisitte tai joisitte, älkääkä siitä, mitä päällenne [ruumiinne päälle] pukisitte. Eikö elämä [psyyke] ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Vrt. Luuk 12:22-23

Matteuksen evankeliumi:
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minulle opetuslapsia, ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
28:20 ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen määrännyt teille. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Luukkaan evankeliumi:
6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää tuomitko syylliseksi (katadikadzoo), niin ei teitäkään syylliseksi tuomita (katadikadzoo). Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Luuk 8:55

Jeesus herätti synagogan esimiehen Jairuksen tyttären kuolleista. (Luuk 8:41-56) Jakeessa 55 lukee: "Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös." Jae on käännetty samalla tavalla lähes kaikkiin englanninkielisiin käännöksiin. GOD'S WORD Translation on kääntänyt sen kuitenkin oikein, sillä sanoja "hänen henkensä" on käytetty samassa merkityksessä kuin "hänen elämänsä" aivan niin kuin on Raamatussa muuallakin sanoja "sielu" ja "henki" elämän synonyyminä käytetty. Room 11:3; Apt 20:24; Matt 20:28; 27:50; Mark 10:45; Luuk 23:46, 47; Jes 53:10; Joh 10:11, 15, 17-18; 19:30) Markus käyttää elämän antamisesta verbiä "ekpneoo", joka on suomeksi "antaa viimeinen henkäys" tai "hengähtää viimeisen kerran". (Mark 15:37, 39) Sillä tarkoitetaan sitä asiaa, kun elämä lähtee ihmisestä pois ja kun se elämä palaa ihmiseen takaisin, niin silloin hänen henkensä palaa takaisin.

"She came back to life and got up at once." (Luke 8:55a.)
"Hänen elämänsä palasi häneen ja hän nousi heti ylös." (Luuk 8:55a.)

Luukkaan evankeliumi:
17:34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi yhdellä vuoteella. Yksi otetaan ja toinen jätetään (sanaa "mies" ei ole alkutekstissä).

Niin kuin ehkä huomasit, vuoden 1938 käännöksessä on käännetty väärin sana “aioon”, “iankaikkinen”. Jeesus sanoi, että kukaan häneen uskova ei ole kokeva iankaikkista kuolemaa. Hän ei väitä, että häneen uskova ei kuolisi koskaan, sillä jokaisen meistä on kuoltava, ellei sitten Herra ehdi tulla takaisin ennen kuolemaamme. Jeesus vastasi yksinkertaisesti Martan kommenttiin ja vahvisti hänelle, että kuolleet ovat nouseva ylös, ja niin he saavat elää (futuuri) iankaikkisesti. Jeesus ei siis väitä, että poisnukkuneet elävät tällä hetkellä tietoisessa tilassa Isän tykönä taivaassa tai tuonelassa. Hän puhuu koko ajan Martan kanssa tulevasta ylösnousemuksesta.

Ikuisen piinahelvetin kannalla olevat kristityt saattavat väittää sitä, että Jeesus tarkoitti sanoillaan Lasaruksen elävän parhaillaan, kun Jeesus keskusteli Martan kanssa. Tämä ei ole kuitenkaan uskottavaa, sillä Jeesus käytti nimenomaan tulevaa aikamuotoa eli futuuria sanoessaan, että kuolleet tulevat elämään ylösnousemuksen jälkeen. Koko asiayhteys tukee tätä tulkintaa. Raamatussa ei ole myöskään mitään mainintaa siitä, että Lasarus olisi ollut itsestään tietoisessa tilassa sen ajan, kun oli kuollut. Hän ei puhu mitään sellaista ylösnousemuksensa jälkeen. Raamatussa on myös muita kuolleista herätettyjä, jotka vaikenevat tyystin siitä, millaisessa olotilassa he olivat kuolemansa aikana. Se vain on kirjoitettu, että he "nukkuivat". Matt. 9:24; Joh. 11:11-14.

Luukkaan evankeliumi:
23:43 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa."

Jeesus painottaa kaksinkertaisella tavalla sanojaan tässä jakeessa. Vanhasta testamentista on tuttua se, että Jumala käyttää sanojensa arvon vahvistuksena ilmaisua "Tänä päivänä". (5Moos 4:26, 39; 11:2, 26; 15:5, 15; 26:3, 16, 29:10, 12; 30:2, 8, 11, 15-16) On selvää, että paino ei ole sillä, että Jumala tai joku puhuu sinä päivänä, kun hän sanoo sanat "tänä päivänä" vaan paino on sillä sanomalla, joka silloin sanotaan. Suomenkielessä sanotaan vastaavalla tavalla "Kuule minua nyt, mitä minä sinulle sanon!"

Jeesus ei siis sanonut, että ristinryöväri olisi ollut hänen kanssaan sinä samana päivänä paratiisissa. Herra painotti sitä, että hänen sanansa ovat varmat ja todet. Totisesti minä sanon sinulle nyt: sinä " kanssani paratiisissa. Kaksinkertainen painotus sanojen "totisesti" ja "tänä päivänä" kautta teki Jeesuksen sanoista vielä painokkaammat kuin hänen puhuessaan aiemmin. Hän käytti silloin painotuksena vain sanoja "Totisesti, totisesti", mutta nyt hän painotti sanojaan sen lisäksi sanomalla "Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä:..."

Tällä tavalla tulkittuna Jeesuksen sanat pitävät yhtä muun Raamatun ilmoituksen kanssa. Kuolleet eivät ole nousseet vielä ylös ja menneet paratiisiin vaan he odottavat Daavidin tavoin ruumiin ylösnousemusta. (Apt 2:34; Joh 3:13; 1Tess 4:13-17) Jos Jeesus olisi tarkoittanut sitä, että ristinryöväri nousi ylös taivaisiin Jumalan tykö paratiisiin, niin se olisi ristiriidassa Raamatun muun ilmoituksen kanssa ja Jumalan sana ei pysyisi totuudessa. Niin ei voi olla, joten päätämme sen, että sielun kuolemattomuuteen uskovat katoliset isät ja seurakuntiemme "opettajat" ovat tulkinneet Raamattua virheellisesti tässä kohdassa.

Joh. 1:1-14

"Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä sen kautta, eikä ilman sitä ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Siinä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Oli Jumalan tyköä lähetetty mies, jonka nimi oli Johannes. Tämä tuli todistukseksi, jotta todistaisi valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Hän ei ollut itse tuo valo, mutta tuli todistamaan valosta, että totinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Se oli maailmassa ja maailma on saanut syntynsä sen kautta, mutta maailma ei tuntenut sitä. Se tuli omiinsa ja sen omat eivät ottaneet sitä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat sen vastaan, [se] antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä; jotka eivät ole siinneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ja sana tuli lihaksi ja teki majan keskellemme. Ja me katselimme sen kirkkautta: sen kaltaista kirkkautta kuin ainoalla pojalla on isältä täynnä armoa ja totuutta." (Joh. 1:1-14)

Tässä käännöksessa on suomennettu pronomini "autos" systemaattisesti sanalla "se" paitsi jakeessa 12, jossa "autos" viittaa Jumalaan eikä "sanaan": "hänen nimeensä" on "Jumalan nimeen". Jakeessa 14 "autos" viittaa "ainoaan Poikaan", mistä syystä siinä voitaisiin käyttää pronominia "hän": "hänen kirkkauttaan". "Autos" voidaan kääntää tilanteesta riippuen joko sanalla "se", "se itse", "itse", "tämä", "tuo" tai "hän". Riippuu kääntäjän teologisesta ymmärryksestä, miten hän kääntää sen sanan tässä ja muissa Uuden testamentin kohdissa.

Jakeessa kaksi demonstartiivipronomini "houtos" on maskuliinissa, koska sillä viitataan jakeen yksi sanaan "logos" (sana), joka on maskuliini. Pronomini houtos tulee aina kääntää sanalla "tämä" persoonapronominin "hän" (englanniksi he or she) sijasta, jotta vältytään tuomasta Raamattuun kääntäjän omaa teologista tulkintaa. Kaikki Raamatun kääntäjät ovat uskoneet kolminaisuusoppiin, joten he ovat kääntäneet Raamatun siten, että käännös tukee heidän ennalta totena pitämäänsä tulkintaa. Se on tietysti väärä tapa kääntää Raamattua.

Jakeen ja kohdan 1c) sanajärjestys kreikan kielessä on juuri tämä: "ja jumala oli sana" (kai theos en ho logos).

Kreikankielen sanan "logos" käännös on kirjoitettu tähän pienellä kirjaimella: "sana". Alkuteksti on kirjoitettu joko kokonaan isoilla tai pienillä kirjaimilla, ei näiden yhdistelmällä (majuskeli ja minuskeli käsikirjoitukset). Tekstin merkitykseen vaikuttaa hyvin paljon se, kumpaa muotoa käytetään. Jos uskotaan Jeesuksen pre-eksitenssiin ja jumaluuteen, niin sitten käytetään isoa alkukirjainta, jos ei uskota, niin sitten käytetään pientä alkukirjainta. Näin ollen kääntäjän teologinen näkemys ratkaisee sen, miten nämä kohdat on käännetty. Kaikkein puolueettomin tapa kääntää olisi jättää kaikki välimerkit pois ja kirjoittaa kaikki sanat esimerkiksi pienillä kirjaimilla. Silloin lukija saisi itse päättää sen, mitä tekstillä on alunperin tarkoitettu. Nyt lukijalle tarjotaan sitä teologista tulkintaa, jonka kannalla kääntäjä on ollut tekstiä kääntäessään.

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme (teki majan meidän keskellemme)" viittaa perinteisen tulkinnan mukaan Jeesuksen kristuksen syntymiseen Marian kohdusta, mutta se voi kirjaimellisen käännöksen mukaan viitata myös siihen, miten Jumalan sana on tullut lihaksi apostolien ja muiden Jumalan lasten sydämissä. (vrt. Hebr 2:2) Kristus on syntynyt uskon kautta sydämissämme, kun olemme ottaneet uskossa vastaan Jumalan sanan ja saaneet pyhän hengen olemaan kanssamme ikuisesti. (vrt. Efe 3:14-21; Joh 14:14-24) Paavali puhui galatalaisille juuri sillä tavalla, että hän synnyttäisi heidät kivulla, kunnes kristus saisi muodon heissä (kristus syntyisi heidän sydämissään Jumalan sanan eli evankeliumin kautta). (Gal 4:19; vrt. 1Kor 4:15)

Vaikka Johannes olisi tarkoittanut lihaksi tulemisella sitä, miten Jeesus syntyi ihmiseksi äitinsä kohdusta, niin hän ei puhu mitään hengen tulemisesta alas taivaasta Marian kohtuun. Johannes ei mainitse Mariaa eikä neitseestä syntymistä lainkaan tässä kohdassa. Kun Johannes sanoo heidän katselleen sitä kirkkautta, joka ainosyntyisellä Jumalan pojalla on isältä, niin hän viittaa sillä kirkkaudella siihen ilmestykseen, jonka hän ja hänen veljensä Jaakob näkivät Pietarin kanssa vuorella ollessaan Jeesuksen kanssa. (Matt 17:1-8) Se ilmestyksessä näkynyt kirkkaus oli esikuvaa siitä tulevasta kirkkaudesta, jolla kristus oli seppelöitävä kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeen isän tykönä taivaassa. (Hebr 2:5-11; Joh 7:37-39) Niinpä sana "ainoa" (monogenes) viittaa tässä siihen, kun Jumala synnytti poikansa herättämällä hänet ylös kuolleista, eikä siihen, kun Jeesus syntyi äitinsä Marian kohdusta! (Psa 2:7; Hebr 1:5; 5:5; Apt 13:33)

Sanaa "monogenes" on käytetty Raamatussa myös pojasta, joka on ainoa laatuaan; ei pelkästään pojasta, joka on ainoa syntyjään. Iisakkia sanotaan ainoaksi Aabrahamin pojaksi juuri siitä syystä. (Hebr 11:17; 1Moos 22:2, 12) Hän oli ainoa laatuaan ja tiettyä tarkoitusta varten Jumalan lupauksen voimasta syntynyt. Iisak on tässä Jeesuksen esikuva, sillä Aabraham oli valmis uhraamaan aioan poikansa, koska uskoi saavansa hänet takaisin kuolleista heräämisen kautta. Aabraham uskoi, että Jumala pystyy herättämään ylös kuolleita. (Hebr 11:17-19; 1Moos 22:1-14)

Tästä tulkinnasta on tarkempi kuvaus kirjoituksessa "Neitseestä syntyminen: tarua vai totta?"

Joh 3:23-26

Johannes ei sano tässä kohdassa Jeesuksen tulleen alas taivaasta, vaan hän puhuu siitä, miten Jumala lähettää opetuslapsiinsa hengen, jota ei anna mitalla. Johannes on juuri hän, joka ennusti jo edeltä, että Jeesus on kastava opetuslapset pyhässä hengessä (Matt 3:11). Pyhä henki edustaa isää ja poikaa, kun asuu valittujen Jumalan lasten sydämissä. Johannes puhuu tässä kristuksen vaikutuksen kasvamisesta valittujen elämässä pyhän hengen vaikutuksen kautta, ei fyysisenä olentona maan päällä ollessaan.

3:23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
3:24 Sillä Johannes ei ollut vielä heitetty vankeuteen.
3:25 Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat väittelemään erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta.
3:26 Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä."
3:27 Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.
3:28 Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole voideltu, vaan minä olen tämän edellä lähetetty.
3:29 Se, jolla on morsian, on sulhanen ja sulhasen ystävä seisoo ja kuuntelee häntä, iloiten suuresti sulhasen äänestä. Tämä minun iloni on tullut nyt täydelliseksi.
3:30 Tämän (ekeinon) tulee kasvaa, mutta minun vähetä.["]
3:31 Se, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Se, joka on maasta, maasta on ja maasta puhuu. Se, joka on tuleva taivaasta, on yli kaikkien.
3:32 Ja mitä on nähnyt ja kuullut, siitä todistaa. Ja todistusta tämän (aut?) ei kukaan ota vastaan.
3:33 Se, joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, vahvistaa sinetillä, että Jumala on totuudellinen.
3:34 Sillä se, jonka Jumala lähettää, puhuu Jumalan sanoja, sillä Jumala ei anna henkeään mitalla.["]
3:35 Isä rakastaa poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä.
3:36 Joka uskoo poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.["]

Laitoin lainausmerkit Johannes kastajan puheenvuorossa hakasulkuihin kolmeen eri kohtaan, koska alkutekstissä ei ole välimerkkejä, emmekä voi tietää täysin varmasti, missä kohdassa hänen puheensa päättyy ja apostoli Johanneksen kerronta alkaa. Ratkaisevaa oikean ymmärryksen kannalta ei ole silti se, missä kastajan puhe päättyy ja apostolin kerronta alkaa, vaan asiayhteys.

Jeesus ei ole tässä tilanteessa läsnä fyysisesti. Kastaja sanoo heti alkuun, että ihminen ei voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Hän viittaa tällä pyhän hengen saamiseen, ei siihen, että Jeesus olisi tullut henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja syntynyt sitten ihmiseksi. Kastaja (tai apostoli) toteaakin pian tämän jälkeen, että Jumala ei anna henkeään mitalla. Koko tämä jakso puhuu siten siitä, miten Jumala ja hänen poikansa Jeesus kristus vaikuttavat uskovien elämässä pyhän hengen kautta.

Tässä on myös selvä yhtymäkohta hetkeä aiemmin käytyyn keskusteluun, jossa Jeesus puhuu uudestisyntymisestä: siitä, että meidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä Jumalan hengestä (Joh 3:1ss.). Koko tämä laajempi jakso eli kolmas luku puhuu Jumalan vaikutuksesta uudestisyntyneissä Jumalan lapsissa – Jumalan vaikutuksesta pyhän hengen kautta, jossa hengessä myös poika asuu meissä ja on yhteydessä meihin.

Jos nyt olisi kuitenkin niin, että kastaja olisi puhunut Jeesuksesta ylhäältä taivaasta tulleena ja viitannut tällä hänen syntymiseensä äidistään Mariasta, niin sekään ei todista Jeesuksen olleen elävänä olentona isän tykönä ennen syntymistään ihmiseksi. Kastaja korostaisi siinä tapauksessa sitä asiaa, että Jeesuksen isä ei ole joku ihminen vaan Jumala, niin että Jeesus on myös syntymänsä puolesta erilainen kuin muut ihmiset – ei vain sen vuoksi, että ei tehnyt syntiä ja oli sovittava meidät isän Jumalan kanssa antamalla itsensä synti- ja vikauhriksi edestämme.

Jeesus on ylhäältä taivaasta ja puhuu taivaallisista, mutta muut ihmiset ovat alhaalta maasta ja puhuvat maallisista. Jeesus on yli kaikkien kaikella tavalla. Mutta hän on ihminen, jolla on alku äitinsä Marian kohdussa, eikä hän ole ollut olemassa sitä ennen. Ikivanha taivaallinen henkiolento, joka tulee naisen kohtuun ja syntyy ihmiseksi, ei ole täydellisesti ihminen, niin kuin Jeesus kristus täydellisesti ihminen on; Jeesus ei ole ikivanha taivaallinen henkiolento ihmisen ruumiissa vaan hän on ihminen.

Tästä kohdasta on toisaalla perusteellisempi selitys.

Johanneksen evankeliumi 4:20-24

Kun Jeesus puhui samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla, niin he eivät puhuneet rukoilemisesta vaan Jumalan kunnioittamisesta kumarruksilla ja ylistyksellä (palvomisesta). Tässä on käytetty kreikankielen verbiä proskyneo (προσκυνέω), joka tarkoittaa suomeksi kumartamista ja syvän kunnioituksen osoitusta arvostetulle henkilölle tai palvomista. Sana on käännetty englanninkielisiin käännöksiin paremmin verbillä "to worship": "kumartaa, palvoa". Jeesuksen ja samarialaisen naisen välinen keskustelu eteni paremmin käännettynä näin:

"...Meidän isämme ovat kumartaen palvoneet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen palvoa." Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te palvotte sitä, mitä ette tunne; me palvomme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia palvojia myös Isä tahtoo. Jumala on henki; ja jotka häntä palvovat, niiden tulee palvoa hengessä ja totuudessa." (Joh. 4:20-24)

Raamatun ajan ihmisillä oli tapana osoittaa kunnioitusta korkea-arvoisille henkilöille kumartamalla heitä jopa maahan asti. Sadanpäämies Kornelius menetteli juuri sillä tavalla, kun kohtasi Pietarin ensimmäistä kertaa. (Apt. 10:25) Se, että Pietari nosti hänet ylös ja sanoi "Nouse, minäkin olen ihminen..." (j.26), ei kumoa Jeesuksen ohjeita ja neuvoja rukousta ja palvomista koskien. (vrt. Ilm. 19:10; 22:8-9) Meidän tulee kohdistaa rukoukset isälle Jumalalle herran Jeesuksen kristuksen nimessä ja palvoa isää pikemmin kuin Jeesusta, nyt kun elämme vielä maan päällä. Niin Paavali ja muut herran apostolit ovat tehneet ja muita neuvoneet.

"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa." (Kol. 3:16-17)

Paavali osoitti kirjeissään kiitoksensa ja ylistyksensä järjestelmällisesti isälle Jumalalle niin kuin myös muut apostolit tekivät. (1. Kor. 11:31; Efe 1:3; 1. Piet. 1:3) Herran veli Juuda on tästä mainio esimerkki:

"Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. (Jda 1:24-25)

Ilmestyskirjassa lukee näin: teurastettu karitsa "on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen." (Ilm. 5:12) Huomaa kuitenkin, että nämä ovat taivaallisten enkelien ja muiden olentojen ääniä, eivät maan päällä eläneiden kristittyjen sanoja. Ilmestyskirjakin puhuu selvästi vain isän palvomisesta ja Karitsan palvominen on hieman kyseenalaista näissä kohdissa. (Ilm. 5:14; vrt. 4:10; 7:11; 11:16; 14:7; 19:4)

Paavalin mukaan kaikki luodut olennot kumartavat isää Jumalaa herran Jeesuksen nimessä hänen tulemuksensa jälkeen, eivät niinkään herraa Jeesusta, vaikka niinkin voi tapahtua:

"Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimessä notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." (Fil. 2:9-11)

Tarkempi analyysi artikkelissani "Ketä meidän tulee rukoilla?"

Joh 6:30-69

Johanneksen evankeliumi:
6:30 He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet?
6:31 Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi.'"
6:32 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipäätaivaasta, vaan minun isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.
6:33 Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
6:34 Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää."
6:35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
6:36 Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
6:37 Kaikki, minkä isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
6:38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
6:39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
6:40 Sillä minun isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
6:41 Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut taivaasta";
6:42 ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut taivaasta'?"
6:43 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.
6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut (kuullut isän tykönä) ja oppinut, tulee minun tyköni.
6:46 Ei niin, että kukaan olisi isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
6:48 Minä olen elämän leipä.
6:49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
6:50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
6:52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
6:57 Niin kuin isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
6:58 Tämä on se leipä, joka tuli taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
6:59 Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.
6:60 Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"
6:61 Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?
6:62 Mitä sitten, jos saatte nähdä ihmisen pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
6:64 Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.
6:65 Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun isäni sitä hänelle anna."
6:66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
6:67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
6:68 Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
6:69 ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan pyhä."

Tässä kohdassa niin kuin muuallakin Raamatussa on käännetty jotkut kreikankielen prepositiot sanalla "alas", kun puhutaan Jeesuksen taivaasta tulemisesta, mutta kun samoja prepositioita on käytetty muista taivaasta tulleista henkilöistä ja asioista, niin silloin ei sanaa "alas" ole käytetty, koska on haluttu tukea kolmiyhteisen jumalan oppia ja näkemystä, jonka mukaan Jeesus oli henkenä tai henkiolentona isän tykönä ennen maailman luomista ja kiinnittyi sitten henkenä Marian munasoluun ja syntyi lopulta ihmiseksi. Tämä katolinen taru on väärän todistuksen antamista ihmisestä kristuksesta Jeesuksesta. Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi, koska pyhä henki tuli hänen päälleen ja jäi häneen pysyvästi asumaan (Matt 3:11; Joh 1:20-34) ja siksi, että Jumala herätti hänet ylös kuolleista, eikä hän kuole enää koskaan. (Psa 2:5-7; Hebr 1:4-9; 5:4-11; 7:24-8:1; 13:20-21; Apt 13:26-41) Syy Jumalan ainosyntyisen pojan titteliin ei ole se, että Jeesus olisi ollut taivaallinen henkiolento tai Jumala isän tykönä ja tullut alas taivaasta Marian kohtuun.

Tästä on olemassa pidempi ja tarkempi selitys toisaalla.

Johanneksen evankeliumi:
8:38 Minä puhun, mitä minä olen nähnyt isältäni; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne."

Jeesus on "nähnyt" ja kuullut opetusta isän tykönä (KR38) samalla tavalla kuin kaikki Jumalan lapset (Joh 6:45). Me olemme kuulleet isältä ja nähneet häneltä: me olemme siis kuulleet Jumalan sanan opetuksen isältämme ja ymmärrämme sen. Sitä näillä sanoilla tarkoitetaan: ei sitä, että Jeesus olisi ollut olemassa ennen kuin syntyi ihmiseksi äidistään Mariasta.

Tässä on sama prepositio-rakenne kuin Joh 1:6 ja 6:45. Myös jakeessa Joh 17:5 on sama rakenne. Jeesuksella oli kirkkaus isän tykönä tai isältä jo ennen maailman perustamista, mutta hän ei ollut itse silloin vielä olemassa elävänä olentona, sillä hän syntyi ja sai alkunsa vasta siitessään pyhästä hengestä Marian kohdussa.

Jakeessa Joh 1:6 sanotaan Johannes kastajan olevan "Jumalan tyköä" lähtenyt. Tällä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että Johannes kastaja oli Jumalan lähettämä mies eli hän oli "Jumalasta", ei ihmisistä tai paholaisesta (vrt. Matt 21:25, Johanneksen kaste on taivaasta, ei ihmisistä tai paholaisesta). Jeesus on lähtenyt isästä samalla tavalla kuin Johannes kastaja ja muut opetuslapset. Hän on Jumalan lähettämä mies. Jeesus ei ole tästä maailmasta vaan on ylhäältä niin kuin hänen opetuslapsensakaan eivät ole tästä maailmasta vaan ovat ylhäältä, Jumalasta (Joh 17:14; 16:27-28).

Jakeissa Joh 8:51-52 on käännösvirhe vuoden 1938 kirkkoraamatussa. Esimerkiksi Novumin interlineaari kääntää oikein: "... kuolemaa ei näe iäisesti... ei maista kuolemaa iäisesti." (Joh 8:51-52, Novum 2, s. 574)

Tarkemmin käännettynä kohta kuuluu näin:

Johanneksen evankeliumi:
8:51 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei näe iankaikkista kuolemaa."
8:52 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani, hän ei maista iankaikkista kuolemaa.'"

Jakeissa Joh 11:25-26 on käännösvirhe vuoden 1938 kirkkoraamatussa. Tarkemmin käännettynä kohta kuuluu näin:

Johanneksen evankeliumi:
11:25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, on elävä, vaikka kuolisi.
11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, kuole iankaikkisesti. Uskotko sen?"

Jakeessa 25 verbi zaoo on futuurissa, koska Jeesus viittaa sanoillaan ruumiin ylösnousemukseen. (ks. asiayhteys, joka on ruumiin ylösnousemus Joh 11:20-26.) Novum kääntää tämän kohdan oikein interlineaarissaan: "...Uskova minuun, vaikka kuolisi, elää (futuuri)... ei kuole iäisesti." (Novum 2, s. 612)

Johanneksen evankeliumi:
14:12 Totisesti, totisesti minä sanon teille: minuun uskovat tekevät myös niitä tekoja, joita minä teen, ja tekevät niitä enemmän, sillä minä menen Isän tykö,
14:13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14:14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

Tässä kohdassa näyttäisi olevan sellainen ajatus, että Jeesukseen uskovat tekevät yhteensä enemmän senkaltaisia tekoja, joita Jeesus teki, mutta yksi uskovainen ei tee suurempia tekoja kuin Jeesus ihmisenä ollessaan teki. Uskovaiset tekevät kollektiivisesti enemmän uskon (voimallisia) tekoja, koska Jeesus asuu Pyhän Hengen kautta monessa uskovaisessa yhtä aikaa, ja kaikkina aikoina taivaaseenastumisensa jälkeen.

Tätä käännösvaihtoehtoa voidaan kritisoida sen vuoksi, että kreikankielessä on toinen sana, joka kuvaa ehkä paremmin "suurempaa määrää" kuin "meizoon", joka kuvaa "suurempaa", "suurinta" tai "vanhinta", ja se toinen sana on "pleioon" (esim. Matt 26:53; Mar 12:32; Joh 4:1, 41.). Sanaa "meizoon" ei käytetä oikeastaan kertaakaan selvästi siinä merkityksessä, että se tarkoittaisi "suurempaa lukumäärää" eikä "suurempaa kokoa" tai "laadulliseti tai arvoltaan suurempaa".

"Meizoon" on itse asiassa sanan "megas" komparatiivimuoto (vertailumuoto), joka on siis suomeksi "suurempi, laajempi" tai "enemmän" kuin jokin tai joku, johon asiaa verrataan. Sanan "meizoon" yksi merkitysvivahde on kuitenkin se, että "jokin on enemmän kuin kaikki muut määrällisesti ovat". Esimerkiksi Isä on "suurempi kaikkia muita" (Joh 10:29.), eli hän on "enemmän kuin kaikki muut yhteensä". Sitten on toinen kohta, jossa "meizoon" voisi viitata "suurempaan määrään", kun Jeesus sanoi, että hänen todistuksensa on "suurempi" (meizoon) kuin Johanneksen todistus, sillä hänen tekonsa todistavat hänet Jumalan Pojaksi, jonka Isä on lähettänyt. (Joh 5:36.) Jeesuksen teot (ja tietysti koko elämä) ovat siis "enemmän" kuin Johanneksen saarnaajan ja Jumalan lähettämän "sanansaattajan" toiminta; tässä on viittaus Jeesuksen voimallisten tekojen suurempaan määrään, laatuun ja vaikutukseen, sillä Johannes ei tehnyt yhtään ihmettä, kun taas Jeesus teki paljon ihmeitä. (Joh 10:41.)

Sana "pleioon" on sanan "polys" (moni, paljon, laaja) komparatiivi, ja se on suomeksi "enemmän, useammat". Kun puhutaan "suuremmasta (luku)määrästä", niin Uudessa testamentissa on käytetty nimenomaan sanaa "pleioon" eikä "meizoon". Sanaa "pleioon" voidaan käyttää kuitenkin myös samassa merkityksessä kuin sanaa "meizoon", jolloin se tarkoittaa "laadullisesti tai arvoltaan suurempaa". Esimerkiksi opetuslasten vanhurskauden tulee olla "suurempaa" (pleioon) kuin fariseusten ja kirjanoppineiden vanhurskaus; opetuslasten vanhurskauden tulee ylittää heidän vanhurskautensa laadultaan ja määrällisesti. (Matt 5:20.) Jeesus kysyi Pietarilta, rakastiko tämä enemmän (pleioon) Herraa kuin muut opetuslapset. Tässäkin kohdassa sana pleioon (enemmän) tarkoittaa laadultaan suurempaa eikä vain määrältään suurempaa rakkautta. (Joh 21:15). Sanat pleioon ja meizoon voivat siis olla merkitykseltään samansisältöiset.

Myös sanaa "meizoon" voidaan käyttää samassa merkityksessä ja käytetäänkin, kun sillä tarkoitetaan "laadullisesti tai arvoltaan suurempaa määrää". Kuitenkin vain sanaa "pleioon" on käytetty niissä kohdissa, joissa kuvataan selvästi suurempaa lukumäärää eikä pelkästään laatua tai arvoa. Niinpä esimerkiksi Johannes Kastaja oli (laadullisesti) "enemmän" (meizoon: suurempi) kuin profeetta (Matt 11:9.), mutta Jeesus olisi voinut pyytää Isältä (lukumäärältään) "enemmän" (pleioon) kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä avukseen Getsemanen puutarhassa, kun häntä tultiin vangitsemaan (Matt 26:53.). Vastaavasti rikas mies aikoi rakentaa (kooltaan) "suurempia" (meizoon) aittoja maahan purkamiensa tilalle (Luuk 12.18.), mutta Jeesus seuraajineen kastoi enemmän (pleioon) opetuslapsia kuin Johannes Kastaja, ja yhä enemmän (pleioon) ihmisiä uskoi häneen (Joh 4:1, 41).

Tästä sanojen hieman erilaisesta käytöstä ja oudosta sanavalinnasta riippumatta edellä esitetty käännösvaihtoehto tuntuisi oikeammalta kuin vuoden 1938 käännös. Lienee ilmiselvää, ettei kukaan uskovainen tee suurempia tekoja kuin Jeesus teki ihmisenä ollessaan?! Sen sijaan Jeesus voi tehdä uskovien kautta määrällisesti paljon enemmän tekoja nyt, kun hän asuu Pyhän Hengen kautta uskovien sydämissä, eikä ole sidottu vain yhteen ihmisruumiiseen: omaansa.

Lisäksi kreikankielen sanan "kakeinos" jakeessa Joh 14:12 voidaan ymmärtää tarkoittavan monia ihmisiä (myös he), ja sitä ennen on puhuttu yleensä "Jeesukseen uskovista" ihmisistä, eikä vain yhdestä sellaisesta ("uskova Jeesukseen" on kollektiivinen ilmaisu ja tarkoittaa kaikkia niitä, jotka uskovat Jeesukseen). Kaikki nämä seikat huomioiden olisi ehkä viisainta kääntää kyseinen jae edellä esitetyllä tavalla, niin silloin siinä ei olisi mitään ristiriitaa vallitsevan todellisuuden kanssa, mitä Jeesuksen ajan jälkeiseen historiaan kokonaisuutena tulee. Opetuslapset tekivät apostolien vielä eläessä Jeesuksen vaikutuksesta enemmän uskon tekoja ja voimallisia tekoja ja ihmeitä kuin Jeesus teki elämänsä aikana, sillä Jumala vaikutti tuolloin hyvin voimallisesti uskovien kautta, toisin kuin nykyään näyttäisi olevan. (Apt 4:29-30; 14:27; 19:11-12.)

Johanneksen evankeliumi:
"...jos jotakin pyydätte [minulta] nimessä minun..." (Novum 2, s.660, Joh. 14:14; huomaa, että sana "minulta" on myöhempi lisäys, ei alkuperäinen teksti)

Tämä on myöhempi lisäys herran sanoihin, sillä hän opettaa selvästi kaikkialla, että anomukset ja pyynnöt tulee osoittaa isälle eikä hänelle, ja että hän itsekin on rukoileva isää vielä taivaassa. Näin on kirjoitettu:

"...ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että isä kirkastettaisiin pojassa. Jos te anotte jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen. Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen pyytävä isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,..." (Joh. 14:13-16)

Kaikki hyvät englanninkieliset käännökset käyttävät tässä textus receptuksen mukaista käsikirjoitusta, joka on myös suomenkielisen Novum sanakirjan ja selitysteoksen pohjana. Jeesuksen käyttämä verbi on aiteo αἰτέω, joka on suomeksi "anoa, pyytää, esittää anomuksia". Jeesus opettaa kaikkialla yhdenmukaisesti, että meidän tulee anoa ja pyytää asioita isältä Jumalalta, ei häneltä itseltään, mutta tämä pyytäminen tulee tehdä herran Jeesuksen kristuksen nimessä.

Tarkempi analyysi artikkelissani "Ketä meidän tulee rukoilla?"

Johanneksen evankeliumi:
14:16 Ja minä olen pyytävä Isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan (parakletos) olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
14:17 totuuden hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe sitä (auto, neutri) eikä tunne sitä (auto, neutri); mutta te tunnette sen (auto, neutri), sillä se pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
...
14:26 Mutta puolustaja, pyhä henki (Jeesus sanoo, että puolustaja on pyhä henki), jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, se (ekeinos, maskuliini; viittaa puolustajaan, joka on maskuliini) opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.

Johanneksen evankeliumi:
15:26 Mutta kun puolustaja (parakletos) tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä – totuuden henki, joka lähtee isän tyköä (Jeesus täsmentää, että puolustaja on pyhä henki) – niin se (ekeinos, maskuliini, koska puolustaja "parakletos" on maskuliini ja Jeesus viittaa siihen) on todistava minusta.

Johanneksen evankeliumi:
16:7 Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei puolustaja (parakletos) tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä sen teille lähetän.
16:8 Ja kun se tulee, niin se näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
16:9 synnin, koska he eivät usko minuun;
16:10 vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
16:11 ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
16:13 Mutta kun se (ekenos: viittaa sanaan parakletos) tulee, totuuden Henki (toinen nimi, jolla Jeesus kutsuu puolustajaa), johdattaa se (tässä ei ole pronominia vaan verbin yks. 3. persoonan taivutusmuoto, samoin kuin seuraavissa verbeissä) teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä se puhuu, ei ole siitä itsestään; vaan minkä se kuulee, sen se puhuu, ja tulevaiset se teille julistaa.
16:14 Se on minut kirkastava, sillä se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16:16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut."

Jakeessa 16 on verbi erotao ἐρωτάω, joka on suomeksi anoa, pyytää.

Johannes kirjoittaa kreikan kielioppien sääntöjen mukaisesti, kun viittaa demonstratiivipronomin maskuliinisella muodolla "ekeinos" "puolustajaan" (parakletos), joka on suvultaan maskuliini. Hän ei siis viittaa henkeen (pneuma), joka on neutri, vaan puolustajaan (parakletos), joka on maskuliini.

Jeesus puhuu kreikan kielioppien sääntöjen mukaisesti, kun viittaa demonstratiivipronomin maskuliinisella muodolla "ekeinos" "puolustajaan" (parakletos), joka on suvultaan maskuliini. Hän ei siis viittaa henkeen (pneuma), joka on neutri, vaan puolustajaan (parakletos), joka on maskuliini.

Jeesus puhuu hengestä (pneuma) ja käyttää siitä neutrista pronominia "auto", koska pneuma (henki) on neutri. (Joh. 14:17) Kaikki tämä tapahtuu kreikan kieliopin sääntöjen mukaan.

Trinitaarit väittävät, että demonstratiivipronomini ekenos ei voi viitata jakeessa 16:13 jakeen 7 subjektiin, parakletos. Subjektin, johon pronomini viittaa, ei tarvitse kuitenkaan olla pronominia edeltävä edellinen substantiivi vaan se voi sijaita kauempanakin. (Lue lisää) Tässä tapauksessa se viittaa jakeen seitsemän sanaan parakletos, puolustaja. Asia on selvä, kun lukee Jeesuksen koko puheen eikä vain yhtä suomeksi käännettyä jaetta. Sanojen "totuuden henki" jälkeen ei tule lainkaan pronominia vaan verbejä yksikön 3. persoonan taivutusmuodossa. Jos "ekenos" viittaisi "totuuden henkeen", niin sen täytyisi todellakin viitata siihen täysin kreikan kieliopin sääntöjen vastaisella tavalla, koska "ekenos" esiintyisi ennen sitä sanaa, johon se viittaisi! Mutta vilpittömälle ja puolueettomalle Raamatun lukijalle on selvää, että "ekenos" viittaa tässä ja kaikissa Raamatun kohdissa sitä edeltävään subjektiin, joka on asiayhteydessä "parakletos", "puolustaja".

On tarkoitushakuista ja ilmeisen virheellistä väittää, että Jeesus olisi puhunut tai Johannes olisi kirjoittanut kreikan kieliopin sääntöjen vastaisesti osoittaakseen siten sen, että pyhä henki on Jumalan kolmas persoona kolminaisuusopin mukaan. Jeesuksen ja apostolien aikana ei tiedetty mitään kolminaisuusopista, sillä se kehitettiin vasta vuosisatoja myöhemmin. Jeesus ja apostolit olivat tiukasti monoteisteja, ja pitivät isää Jumalaa ainoana tosi Jumalana. Tämä käy ilmi Jeesuksen omista sanoista ja apostolien sekä herran veljen Juudan todistuksesta.

"Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Joh 17:3)

Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?" Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; (Mark. 12:28-29)

"Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin." (Mar. 10:18)

"Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen." (Jda 1:24-25)

Mainittakoon vielä se, että Jeesus ei puhunut opetuslapsilleen kreikkaa vaan arameaa tai hepreaa. Henkeä tarkoittava hepreankielen sana ruah on feminiini. Jos Jeesus olisi viitannut "henkeen" "puolustajan" sijasta, niin hän olisi käyttänyt kieliopin sääntöjen mukaisesti feminiiniä. Sopisiko se yhteen kolminaisuusopin kanssa? Vaihtaako pyhä henki Jumalan kolmantenta persoonana sukupuolta aina sen mukaan, mikä kieli on kyseessä, kun hänestä puhutaan?

Olen kirjoittanut tästä aiheesta artikkelin "Neutristen pronominien käyttö pyhästä hengestä ja Jeesuksesta".

Aiheesta englanniksi lyhyt opetus
http://www.biblicalunitarian.com/articles/holy-spirit/what-about-the-holy-spirit

Joh 20:29

Jeesus ilmestyi opetuslapsille ensimmäisen kerran kuolleista heräämisensä jälkeen viikon ensimmäisen päivän iltana. Tuomas ei ollut silloin paikalla eikä hän uskonus siihen, että Jeesus oli herännyt kuolleista. Tuomas sanoi:

Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.

"Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko."

(Joh 20:25)

Tämän jälkeen viikon päästä Jeesus ilmestyi uudelleen opetuslapsille ja silloin myös Tuomas sai nähdä hänet ja kosketella hänen haavojaan. Johannes jatkaa kertomusta sen jälkeen näin:

Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot." (Joh 20:29)

Minkä asian Tuomas uskoi vasta sen jälkeen, kun oli nähnyt Jeesuksen ja kosketellut häntä?

Sen, että Jumala on herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista.

Autuaita ovat ne, jotka uskovat tämän evankeliumin, vaikka eivät näe herraa Jeesusta ylösnousseena!

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on kristus, Jumalan poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh 20:31)

Apt 3:21 on käännetty epäselvästi ja jopa harhaanjohtavasti vuoden 1938 käännökseen. Siitä voisi luulla, että Jeesus on ollut taivaassa isän tykönä ennen kuin tuli alas taivaasta ja syntyi neitsyt Mariasta, mutta alkuperäisen tekstin mukaan Pietari sanoo Jeesuksen menneen taivaaseen kuolleista heräämisen jälkeen ja pysyvän siellä siihen asti, kunnes kaikki asetettaisiin ennalleen. Englanninkieliset käännökset kertovat tämän asian oikein.

"...whom the heaven must receive until the times of restoration of all things, whereof God spake by the mouth of His holy prophets that have been from of old." (ASV)

"... jonka taivaan piti ottaman vastaan siihen asti, että kaikki jälleen kohdalleen asetettaisiin, mistä asiasta Jumala on puhunut pyhien profeettojensa kautta menneinä aikoina."

Apt. 7:59

Toinen verbi proskyneoon (kumartaa, palvoa, Joh 4:20-24) lisäksi, joka on käännetty väärin raamatuissamme verbillä "rukoilla" on epikaleo ἐπικαλέω. Paavali käytti sitä jakeessa Apt. 25:11 vedotessaan keisariin oman asiansa puolesta. Hän ei rukoillut tätä keisaria vaan esitti vetoomuksen oikeusasiassa.

Verbi epikaleoo on käännetty suomeksi virheellisesti verbillä "rukoilla" jakeessa Apt. 7:59. Siinä Stefanus "huutaa avuksi" herran Jeesuksen nimeä. Luukas on käyttänyt samaa verbiä jakeessa Apt. 2:21 juuri tässä merkityksessä, samoin kuin Paavali jakeessa Room. 10:13.

On täysin ymmärrettävää, miksi Stefanus huusi avukseen herraa Jeesusta eikä suoraan isää Jumalaa. Hän on juuri edellä nähnyt herran Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella taivaassa. (jj. 55-56) Stefanus muisti herran Jeesuksen sanat, joita apostolit olivat hänelle opettaneet, ja joiden mukaan isä on antanut kaiken tuomiovallan pojalle, niin että Jeesuksella on valta tuomita ja herättää kuolleista kenet hän tahtoo. (Joh. 5:21-30)

Meidän on lupa ja on jopa viisasta huutaa hädässä avuksi herran Jeesuksen nimeä. Silloin ei ole kyse sellaisesta rukoilusta, jonka aikana käännymme ajan kanssa ja harkiten isän Jumalan puoleen herran Jeesuksen nimessä kiittäessämme hänen kauttaan Jumalaa tai anoessamme jotakin häneltä. Kun tällä tavalla rukoillaan Raamatussa, niin silloin on käytetty verbiä pros-er-khomai προσεύχομαι. (Matt. 6:6, 9; Apt. 1:24) Sitä on käytetty vain ja ainoastaan silloin, kun rukoillaan isää Jumalaa: ei kertaakaan Jeesuksesta.

Tarkempi analyysi artikkelissani "Ketä meidän tulee rukoilla?"

Room 1:1-4 on käännetty epäselvästi, joten laitan tähän paremman käännöksen selityksineen.

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeen alussa yhtäpitävästi muun Raamatun kanssa. Hän sanoo Jeesuksen olleen lihan puolesta Daavidin siementä ja ilmoitettu jo edeltä Jumalan pojaksi kuolleista herättämisen kautta.
Roomalaiskirje:
1:1 Paavali, Jeesuksen kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
1:2 jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,
1:3 hänen pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä
1:4 ja määrätty Jumalan pojaksi pyhyyden hengen mukaan kuolleista herättämisen kautta

Jumala on luvannut evankeliumin jo edeltä profeettojen kautta pyhissä kirjoituksissa, joiden synnyn Jumala on vaikuttanut pyhän hengen kautta. (2Tim 3:14-17; 2Piet 1:20-21) Evankeliumia julistetaan Jumalan pojasta, joka on lihan puolesta Daavidin jälkeläinen ja kuolleista herättämisen kautta Jumalan pojaksi syntynyt. Sanalla "syntynyt" viitataan tässä kuolleista heräämiseen. Jeesus on ainoa ihminen, joka on herännyt ylös kuolleista, eikä kuole enää koskaan. Häntä sanotaan siitä syystä "ainosyntyiseksi" Jumalan pojaksi (monogenes, Joh 1:12-14; 3:16)

Herran sanat "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin" viittaavat kaikkialla Raamatussa siihen, että Jumala herätti poikansa ylös kuolleista ja korotti hänet kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi, jonka kuninkuus on iankaikkista, koska poika ei kuole enää koskaan ja hallitsee ikuisesti tulevaa maailmaa ihmisenä. (Psa 2:5-7;Hebr 1:4-9; 2:5-18; 5:4-11; Apt 13:20-41) Paavali puhui tämän kirjeensä alussa siitä, miten Jumala on korottanut Jeesuksen kristuksen kaiken pääksi seurakunnalleen ja kaikkien luotujen herraksi sen jälkeen, kun oli herättänyt hänet ensin ylös kuolleista.

Jumala on antanut pojalleen kaiken vallan taivaassa ja maan päällä sen jälkeen, kun herätti hänet ylös kuolleista. (Matt 28:18; 1Piet 3:18-22) Tämä tapahtui Jumalan edeltä tietämisen ja tuntemisen mukaan, yksin hänen päättämänsä ja hänen aivoitustensa mukaan, Jumalan suunnitelman mukaan. (1Moos 3:15; 2Sam 7:8-16; Psa 2; 8; 22; 45; 89:20-38; 110; Jes 9:5-6; 11:1-10; 53; Dan 7:13-14; Efe 1; 2Tim 1:8-11; Room 8:17-33; 1Piet 1:1-11; Ilm 22:13-16) Profeetat ennustivat tulevasta messiaasta, joka olisi Mooseksen kaltainen profeetta (5Moos 18:15-18), kuningas (Psa 45) ja ylimmäinen pappi (Psa 110). Kaikki nämä profetiat kuvaavat Jeesuksen ihmisenä, vaikka häntä sanotaan myös "jumalaksi" (Psa 45; Hebr 1:4-9) sen vuoksi, että hän on tuomari ja hallitsee tulevaa maailmaa. (Hebr 2:5-3:6; Ilm 19:11-20:15)

Raamatussa sanotaan myös ihmisiä jumalaksi, kun he edustavat Jumalaa ja ovat kansansa päämiehiä, tuomareita, lunastajia ja vapahtajia tai ovat Jumalan lähettämiä sanansaattajia. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6) Jeesusta sanotaan jumalaksi juuri tästä syystä. (Joh 10:24-38) Hän on meidän herramme ja jumalamme, koska Jumala on korottanut hänet siihen asemaan herätettyään hänet ensin kuolleista. Meidän taivaallinen isämme on Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, herra ja Jumala omalle pojalleen niin kuin on kirjoitettu. (Psa 110) Vain vallassa suurempi voi antaa vallan pienemmälleen.

Raamatun mukaan meillä on yksi ainoa Jumala, joka on meidän taivaallinen isämme. (1Kor 8:4-6) Isä on yksin ainoa Jumala, iankaikkinen kaikkivaltias kaiken luoja. (Joh 5:44; 17:3; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9; Efe 4:4-6; Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8; 2Moos 20:1-11)

Roomalaiskirje:
2:12 Sillä jotka ovat tehneet syntiä ilman lakia, ne ilman lakia myös tuhoutuvat, ja jotka lain alaisuudessa ovat tehneet syntiä, ne tuomitaan lain kautta,
2:13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä vaan lain noudattajat julistetaan vanhurskaiksi.
2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei ole syntyperänsä vuoksi (Raamattuun kirjoitettua) lakia, tekevät sitä, mitä laki vaatii, niin he ovat itse itsellensä laki, vaikka heillä ei lakia ole, ja osoittavat teon lain (tekoa arvioivan lain) olevan kirjoitettuna heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa puolustaa tai heidän ajatuksensa syyttävät heitä sinä päivänä, jona Jumala tuomitsee ihmisten salaisuudet Jeesuksen Kristuksen kautta minun evankeliumini kautta.

Tämän kohdan perusteella tekojen moraalia arvioiva laki on kirjoitettu ihmisten sydämiin luojan toimesta, vaikka he eivät olisi edes kuulleet Raamatusta, puhumattakaan siitä, että olisivat sitä lukeneet.

Roomalaiskirje:
8:26 Samoin myös henki auttaa meidän heikkouksiamme, sillä emme tiedä, mitä meidän pitäisi rukoilla, mutta itse henki vetoaa sanattomin huokauksin,
8:27 ja sydämet tutkiva tietää, mikä on hengen mieli, sillä se vetoaa Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta.

Tästä kohdasta on olemassa oma selityksensä tämän linkin takana.

Room. 9:5

"... heidän ovat isät ja heistä on kristus lihan mukaan. Jumala, joka on yli kaiken, olkoon kiitetty iankaikkisesti, aamen!" (Room. 9:5)

Kreikankielen alkutekstissä ei ole pronominia "hän", jolla viitattaisiin Jeesukseen: "hän, joka on yli kaikkien..." Se pronomini on Raamatun kääntäjien lisäys alkuperäiseen tekstiin ja puoltaa heidän virheellistä teologista näkemystään, jonka mukaan Jeesus kristus on isän vertainen Jumala.

Huomaa, miten jakeen merkitys muuttuu oleellisesti, kun laitamme välimerkiksi pisteen siihen kohtaan, johon se oikeasti kuuluisi. Paavali ei suinkaan väitä Jeesusta "Jumalaksi" vaan kiittää tässä isää, niin kuin muuallakin kirjeissään. Jeesuksen Kristuksen Jumala ja isä olkoon ylistetty iankaikkisesti, aamen! (Room. 15:6; 2. Kor. 1:3; 11:31; Efe. 1:3; Fil. 1:11)

Roomalaiskirje:
9:15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."
9:16 Niin se ei ole tahtovasta eikä juoksevasta vaan Jumalasta, joka osoittaa armoaan.

Alkutekstistä puuttuu sana "vallassa" ("eksusia": valta, päätösvalta, voima, oikeus, ks. Joh, 1:12.), mutta se on vuoden 1938 Raamatunkäännöksessä mukana, ja johtaa lukijoita harhaan. Jumala on antanut kutsumilleen ihmisille vallan ottaa vastaan Jumalan armo ja tulla Jeesuksen Kristuksen uskon kautta Jumalan lapsiksi, ja pysyä Kristuksessa sen jälkeen, tai sitten vallassamme on myös luopua Herrasta synnin pettäminä ja paatumuksen kautta. (Hebr, 3:12-16; 6:4-6; 10:26-31; Joh, 15:1-6; Room, 11:17-22; 6:12-23; 8:13; Jda, 1:12; 1Kor, 15:1-2; Kol, 1:19-23.)

Paavali opettaa tässä, että pelastus ei ole alkuisin ihmisestä vaan Jumalasta, joka on armollinen, eikä tämä asia muutu senkään jälkeen, kun joku on tullut uskoon ja uudestisyntynyt Jumalan lapseksi. Jos Jumala ei meitä armahtaisi ja antaisi syntejä anteeksi, niin emme voisi pelastua, vaikka miten hyvin juoksisimme ja tahtoisimme vaeltaa. Kukaan ei pääsisi parempaan ylösnousemukseen, ellei Jeesus olisi kuolleistanousseiden esikoisena noussut ylös kuolleista ja kukistanut paholaista, jolla oli kuolema ja tuonelan avaimet hallussaan. (1Kor, 15; Hebr, 2:14-18; Ilm, 1:17-18;Room, 5:12-21.) Pelastus on siten Jumalasta ja vain Jumala voi pelastaa, eikä ihminen voi pelastaa itse itseään. (Matt, 19:16-26.)

Roomalaiskirje:
9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia kunniaksi ja toinen häpeäksi? [Laupeuden astia tuottaa kunniaa Luojalleen ja omistajalleen, kun taas vihan astia on häpeäksi.]

11:13 Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä palvelutehtävääni kunniassa,

12:7 jos palvelutehtävä, pitäköön palvelutehtävästään huolen; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;
12:8 jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan [jos pyytää ja vetoaa, niin vetoamisessaan]; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka pitää huolen [laumasta], pitäköön huolen tunnollisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.

12:16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää mielistelkö ylhäisiä, vaan seurustelkaa alhaisten kanssa. Älkää olko omahyväisiä.

1.Korinttolaiskirje:
2:6 Kuitenkin me puhumme viisautta täysi-ikäisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,

1.Korinttolaiskirje:
6:4 Jos teillä siis on maallisia asioita ratkaistavina, nekö te asetatte tuomareiksi, jotka ovat vähiten arvostettuja seurakunnassa? (tarkoittaa jumalattomia tuomareita)

1.Korinttolaiskirje:
11:16 Mutta jos joku on riidanhaluinen, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla.

1.Korinttolaiskirje:
12:24 mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi suuremman arvon niille, jotka ovat puutteenalaisia [kärsivät puutetta, puutteenalaisille].

2.Korinttolaiskirje:
2:14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
2:15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:
2:16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
2:17 Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.
3:1 Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?
3:2 Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
3:3 Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
3:4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
3:5 ei niin, että me itsestämme olisimme riittävän kelvolliset päättelemään jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan kelpoisuutemme on Jumalasta,
3:6 joka myös on tehnyt meidät kelvollisiksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Käytin tuossa vaihtoehtoista ja mielestäni sanatarkempaa käännöstä. Paavali tarkoittaa sitä, että heidän kelvollisuutensa ja kykynsä palveluksen työhön on Jumalan vaikutusta, ei heidän omia ansioitaan. Lisäksi heidän motiivinsa ovat puhtaat ja tarkoitusperänsä ylevät sekä epäitsekkäät. He toimivat muiden uskovien parhaaksi, eivätkä riistä heitä, niin kuin jotkut olivat tehneet, ja joita Paavali tässä jaksossa moittii.

1. Kor. 15:27-28:

"Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle." Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin on oleva alistettu sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa." 1Kor. 15:27-28

Jakeessa 28 verbi hypotassoo ὑποτάσσω on käännetty KR1938:ssa väärin futuurin aktiiviin, mutta se on alkutekstissä kreikaksi passiivissa ja tulee suomentaa passiivissa näin: on oleva alistettu.

2.Korinttolaiskirje:
13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
13:6 Ja minä toivon, että te tiedätte, että me emme ole koettelemattomia [siis: meitä on koeteltu].
13:7 Mutta me rukoilemme Jumalaa, emme tehdäksemme teille mitään pahaa, emme siksi, että me näyttäisimme koetuksen kestäviltä, vaan jotta te hyvää tekisitte, ja me ikään kuin koettelemattomia olisimme.
13:8 Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.

Korintton seurakunnassa oli niitä, jotka eivät uskoneet, että Kristus puhui Paavalissa, ja että hän ja hänen seuralaisensa olivat Jumalan valitsemia apostoleja. (2Kor, 12:19-13:8.) Paavali ei halunnut niinkään paljon todistaa omaa ja seuralaistensa arvovaltaa kuin sitä, että korinttolaiset olisivat tehneet hyvää ja hylänneet pahan, ne heistä, jotka olivat syntiin langenneita. Paavalin kannalta olisi ollut parempi, että heitä ei olisi pidetty Jumalan apostoleina (että he eivät kestäisi koetusta), jos vain korinttolaiset olisivat luopuneet synneistään. Paavali oli kuitenkin valmis todistamaan oman ja seuralaistensa valtuudet (me emme ole koettelmattomia; meitä on koeteltu; Kristus puhuu minussa), ja aikoi käyttää tarvittaessa ankaruutta sen valtuuden nojalla, joka hänellä oli Jumalalta, kun hän saapuisi Korinttoon.

Galatalaiskirje:
4:19 Lapsukaiseni, joiden vuoksi minun on jälleen synnytyskivuissa oltava, kunnes Kristus saa muodon teissä,

Uudestisyntyneitä Jumalan lapsia ei tarvitse synnyttää enää uudestaan ja se on itse asiassa mahdotontakin, jos he ovat Herrasta luopuneet. (Hebr, 6:4-6.)

Galatalaiskirje:
5:4 Te olette mitätöineet Kristuksen, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette kadottaneet armon.

Efesolaiskirje:
4:13 kunnes pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täysi-ikäisyydessä Kristuksen täyteyden täyden iän määrään

Filippiläiskirje:
2:3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että olette nöyriä ja pidätte toista itseänne yläpuolella olevana
[arvostatte toista itsenne yläpuolelle; arvostatte toista enemmän kuin itseänne; pidätte toista suuremmassa arvossa kuin itseänne; pidätte toista itseänne arvokkaampana; pidätte toista tärkeämpänä kuin itse olette; pidätte toista parempana kuin itse olette]

Huomaa, että tässä ei ole viittausta toisen moraaliseen tai hengelliseen tilaan tai kykyihin (paremmuuteen tai huonommuuteen), niin että meidän tulisi vertailla itseämme muihin uskoviin hengellisen kasvun perusteella, ja asettaa uskovia lihallisesti paremmuusjärjestykseen keskenään, ns. nokkimisjärjestykseen, hierarkiseen asemaan perustuvaan asteikkoon. Tässä on kehotus eli pyyntö olla nöyriä ja kaikkien muiden palvelijoita, niin kuin Kristuskin tuli palvelemaan eikä herrana hallitsemaan, Matt 20:25-28; 23:5-12. Paavali kirjoitti toisaalla efesolaisille, että näiden tuli olla alamaisia toinen toisilleen Kristuksen pelossa. Efe 5:21 Tämäkin ilmaisu tarkoittaa sitä, että meidän tulee palvella toinen toistamme, eikä pyrkiä toisten yläpuolelle, hallitsemaan herrana muita.

Fil. 2:5-11

Ja olkoon teillä tämä mieli, joka oli myös kristuksella Jeesuksella, joka ei tavoitellut Jumalan vertaisuutta, vaikka hänellä oli Jumalan muoto, vaan hän tyhjensi itsensä ja valitsi palvelijan muodon ja ihmisen kaltaisuuden. Olemukseltaan ihmisenä hän nöyryytti itsensä olemalla kuuliainen kuolemaan asti, ristin kuolemaan asti. Jumala on korottanut hänet sen vuoksi ja antanut hänelle kaikkia muita korkeamman nimen, niin että kaikkien polvien on notkistuttava Jeesuksen nimeen taivaissa ja maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Jumalan kirkkauden kunniaksi, että Jeesus kristus on herra. (Fil 2:5-11)

Vaihtoehtoinen käännös:

Filippiläiset 2:5-11
(5) Olkoon teillä keskuudessanne se mieli, joka kristuksella Jeesuksella oli,
(6) joka ei pitänyt Jumalan vertaisuutta tavoittelemisen arvoisena, vaikka hänellä oli Jumalan muoto (morfe)
(7) vaan piti itseään tyhjän arvoisena ja otti orjan muodon (morfe) ja ilmestyi ihmisen kaltaisena,
(8) ja havaittuna olevan olemukseltaan (schema) kuin ihminen nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristin kuolemaan saakka.
(9) Sen tähden Jumala on korottanut hänet ja antanut hänelle nimen, joka on yli kaikkien nimien,
(10) jotta kaikkien polvien pitää notkistuman hänen nimessään, taivaallisten ja maan päällä ja maan alla olevien,
(11) ja jokaisen kielen pitää tunnustaman isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus kristus on herra.

Vuoden 1938 käännöksessä ei ole välttämättä suuria virheitä, mutta käännösvaihtoehtoja on useita. Voit tarkastella englanninkielisiä käännöksiä, interlineaaria ja sanakirjoja Blue Letter Biblesta. Tässä käännöksessä on mukailtu NASB käännöstä.

Tätä jaksoa on pidetty perinteisesti vahvana tukena sille, että Jeesus Kristus on ollut olemassa Isän tykönä ennen maailman perustamista ja että hän on Jumala. (ks. Joh. 1:1-14; 6:62; 16:28-17:5) Tässä asiayhteydessä Paavali ei näyttäisi kuitenkaan viittaavan Jeesuksen edeltä olemiseen vaan hän ottaa sen sijaan Jeesuksen esikuvaksi ihmisenä, jonka kaltaisia meidän tulisi "mieleltämme" olla. Jeesus alensi itsensä ja oli nöyrä, niin että omaksui itselleen palvelijan ja orjan aseman, sen sijaan, että olisi lainvastaisesti katsonut ryöstösaaliikseen olla Jumalan vertainen. Jeesus ei siis tavoitellut Isän Jumalan asemaa vaan oli alamainen Isälle ja palveli lähimmäisiään kuuliaisena Isälle hamaan ristin kuolemaan asti.

"Jumalan muoto" ja "palvelijan muoto" ("morfee") viittaavat tässä "ulkoiseen olemukseen" eli siihen, miltä joku näyttää ulkoapäin katsottuna. Kreikankielen verbi "hyperachoo" (olla, tulla, ilmestyä, alkaa, jne.) on jakeessa kuusi preesensin aktiivin partisiipissa, jonka Raamatun kääntäjät ymmärtävät pääsääntöisesti viittaavan Jeesuksen muotoon ennen hänen sikiämistään Marian kohdussa. Hän olisi siis tullut alas taivaan kirkkaudesta, ja tyhjentänyt itsensä Jumalan muodosta, joka hänellä on ollut aina Isän tykönä, ja ottanut itselleen orjan muodon ja alentunut palvelijaksi (orjan asemaan), vaikka hänellä oli asema Jumalana ennen maailman perustamista. Tämä tulkinta on kuitenkin kyseenalainen ja sille on esitetty vaihtoehtoja, joiden mukaan Jeesus ei olisi ollut olemassa ennen maailman perustamista eikä ennen kuin hän syntyi Mariasta.

Paavali ei viittaa tämän toisen tulkinnan mukaan sanallakaan Jeesuksen edeltäolemiseen näissä jakeissa, mutta kertoo tämän jälkeen siitä, miten Jumala on korottanut Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen siihen asemaan, joka hänellä nyt on, ja on oleva tulemuksensa jälkeen koko maailman herrana ja kuninkaana. Ja silloinkin Jeesus on oleva ihminen, ei Jumala, vaikka häntä palvotaan ja ylistetään hänen istuessaan Isänsä Jumalan valtaistuimella. (Hebr 2:5; vrt. Psa 8; 1. Tim. 2:3-7; Matt. 26:62-63; Dan. 7:13-14; Ilm. 5:12-14) Huomaa, että "vanha maailma" alistettiin ensimmäisen ihmisen Adamin valtaan, "tuleva maailma" alistetaan viimeisen Adamin, ihmisen Kristuksen Jeesuksen valtaan, joka on "herra taivaasta". (1. Kor. 15:45, monet vanhat käsikirjoitukset sisältävät tässä jakeessa sanan "herra". Novum 3, ss. 844-845 interlineaari ja tekstivertailupalsta)

"Täysi-ikäinen" vai "täydellinen"?

Filippiläiskirje:
3:15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täysi-ikäistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.

Kolossalaiskirje:
1:28 Ja häntä me julistamme, ja neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täysi-ikäisenä Kristuksessa.

Kolossalaiskirje:
2:16 Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta tai juhlan tai uuden kuun tai sapattien johdosta,
2:17 jotka ovat tulevien varjo, mutta ruumis on Kristuksen,

Alkutekstissä puhutaan sapatinpäivistä, joilla tarkoitetaan vuotuisiin juhliin liittyviä sapatteja, ei viikkosapattia eli meidän lauantaitamme. Jakeessa 17 ei ole alkutekstissä sanaa "vain"; se on lisätty käännöksiin juutalaisia juhlia väheksyvän tulkinnan vuoksi. Paavali ja muut apostolit viettivät juutalaisia juhlia vielä kristittyinäkin, ja on oletettavaa, että osa kolossalaisista vietti niitä niin ikään. Heitä ei saanut tuomita juhlien viettämisestä, sillä kristityillä oli tämän suhteen vapaus joko viettää niitä, tai olla viettämättä, aiemman roomalaiskirjeen ja apostolien sekä vanhinten päätöksen perusteella. (Room 14 ja Apt 15)

1.Tessalonikalaiskirje:
1:6 ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan Pyhän Hengen ilolla [siis: ilolla, jonka Pyhä Henki vaikuttaa; Pyhän Hengen vaikuttamalla ilolla]

1.Tessalonikalaiskirje:
5:12 Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja pitävät teistä huolen Herrassa ja neuvovat teitä, [ovat teidän ohjaajianne; vartioivat ja kaitsevat niin kuin paimen lammaslaumaa, ja seisovat sen edessä ja suojana petojen uhatessa]

1.Tessalonikalaiskirje: 5:12 Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän kaitsijoitanne Herrassa ja neuvovat teitä,

Verbi proisteemi tarkoittaa kaitsemista, ohjaamista, huoltamista, huolen pitoa ja valvomista, ei sellaista johtamista, jota tämän maailman herrat harjoittavat suhteessa alaisiinsa.

2. Tess. 1:9

Vuoden 1992 kirkkoraamatussa on käännetty virheellisesti jae 2. Tess. 1:9:

"...Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta..."

Substantiivi olethros (ὄλεθρος) tarkoittaa tuhoa, hävitystä, kuolemaa tai turmeltumista. Sen paljastaa sanan etymologia. Se ei tarkoita yhdessäkään Raamatun kohdassa "hukkaan joutumista", mitä sen pitäisi tarkoittaa, jos Paavali olisi puhunut "kadotuksesta" erona Jumalasta. (1. Kor. 5:5; 1. Tess. 5:3; 2. Tess. 1:9; 1. Tim. 6:9)

Prepositiota apo (ἀπό) on käytetty usein erosta puhuttaessa, mutta tässä kohdassa sillä tarkoitetaan alkuperää, josta "tuho" (olethros) on lähtöisin (ks. Thayer's Lexicon, II of Origin, d. of the efficient cause...). Tuho (kuolema) lähtee Herran kasvoista, kun hän saapuu "tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia evankeliumille". (2. Tess. 1:8)

Paavali puhuu koko jaksossa Herran tulemuksesta eikä viimeisestä tuomiosta. (2. Tess. 1-2) Herran tulemukseen tulen liekissä liittyy se, että hän surmaa jumalattomia; tämän vahvistavat monet muut kohdat Raamatussa, joihin myös Paavali tässä viittaa (erityisesti Jesajaan): Jes. 66:15-24; 2. Tess. 2:8; Ilm. 19:17-21; Dan. 7:11.

Lähteet:

Blue Letter Bible
http://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G575&t=KJV

apo ἀπό
1) of separation
...
2) of origin
a) of the place whence anything is, comes, befalls, is taken
b) of origin of a cause
...
Thayer's Lexicon
...
II of Origin,... d. of the efficient cause, viz. of things from the force of which anything proceeds, and of persons from whose will, power, authority, command, favor, order, influence, direction, anything is to be sought;... ὄλεθρον ἀπὸ προσώπου τοῦ κυρίου destruction proceeding from the (incensed, wrathful) countenance of the Lord, 2 Th. i. 9 (on this passage, to be explained after Jer. iv. 26 Sept., cf. Ewald);

Paavalin ensimmäinen kirje Timoteukselle:
5:17 Pidettäköön seurakuntaa hyvin hoitavia vanhimpia kaksinkertaisesti hintansa arvoisina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.
5:18 Sillä kirjoitukset sanovat: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut".

Paavalin ensimmäinen kirje Timoteukselle:
5:21 Minä kehotan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.

Paavalin toinen kirje Timoteukselle:
4:1 Minä kehotan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:

Paavalin toinen kirje Timoteukselle:
2:11 Tämä sana on luotettava, sillä jos olemme kuolleet hänen kanssaan, niin saamme myös elää hänen kanssaan;
2:12 jos kestämme [kärsimme] yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;
2:13 jos me emme usko [ole uskollisia], pysyy hän kuitenkin uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.

Paavalin toinen kirje Timoteukselle:
2:20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat kunniaksi, toiset häpeäksi [toiset astiat tuottavat isännälleen kunniaa ja arvostusta, toiset ovat häpeäksi synneillään].

Paavalin toinen kirje Timoteukselle:
3:17 että Jumalan ihminen olisi sovelias, kaikkiin hyviin tekoihin varustautunut [valmistautunut].

Tiit. 2:13

..."odottaessamme autuasta toivoa ja suuren Jumalan kirkkauden ja meidän pelastajamme Jeesuksen kristuksen ilmestymistä,...

Paavali ei sano tässä jakeessa Jeesusta "suureksi Jumalaksi", niin kuin vanhassa käännöksessä on virheellisesti oletettu, vaan hän tarkoittaa "suurella Jumalalla" isää, jonka kirkkauden säteily ja tarkka kuva Jeesus on (Hebr. 1:3), ja ilmestyy meille lupauksensa mukaan omana aikanaan. Siis: "Jumalan kirkkaus" on Jeesus kristus ja hän on ilmestyvä meille, kun aika on kypsä.

Hebr 1:1-3

Jumala, joka on puhunut muinoin monesti ja monella tapaa isille profeettojen kautta, on puhunut näinä viimeisinä päivinä meille Poikansa kautta, jonka on asettanut kaiken perijäksi, ja jonka kautta hän on tuonut esiin tulevan maailman ajat, ja joka ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa [luottamuksensa] tarkka kuva, ja kannettuaan kaiken hänen sanansa voimalla, kun toimitti meille itsensä kautta puhdistuksen synneistämme, on istuutunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa niin paljon enkeleitä suuremmaksi tulleena kuin mitä hänen perintönä saamansa nimi heitä korkeampi on.

Tässä kohdassa ei kerrota Jumalan luoneen universumia eli "vanhaa maailmaa" Poikansa kautta. Kreikankielen sana aioonos on monikko sanasta aioon ja tarkoittaa maailman aikakausia ("tämä maailma" ja "tuleva maailma"), jotka ovat tässä kohdassa Pojan ruumiin ylösnousemuksen kautta mahdollisiksi tulleet uuden liiton aikakausi, tuleva maailma (messiaan hallituskausi maan päällä) ja sitä seuraava "iankaikkisuus". Jeesus on "uuden ihmisen" eli "uuden luomuksen" (luomakunnan) alku (2. Kor. 5:17; Efe. 4:24; Ilm. 3:14), sillä Jumala on tehnyt mahdolliseksi "uudestisyntymisen" tässä ajassa (1. Piet. 1:23; Tiit. 3:3-7) ja tulevassa (ruumiin ylösnousemus, Matt. 19:28.) Poikansa kuolleistanousemisen kautta, sillä Kristus on esikoinen kuolleista nousseiden joukossa. (1. Kor. 15:20-24) Kun Raamatussa puhutaan "luojasta", joka on tehnyt "vanhan maailman", niin silloin puhutaan aina "Isästä", ei koskaan Pojasta.

Hebr 2:16 on käännetty huonosti vuoden 1938 käännökseen. Siinä sanotaan alkukielellä hyvin selvästi, että Jeesus kristus on tehty kaikessa samanlaiseksi kuin hänen veljensä. Jumala on tehnyt kristuksesta ihmisen, mikä on ihan eri asia kuin se, että Jeesus olisi tullut taivaasta henkenä alas Marian kohtuun ja tullut puetuksi liharuumiiseen.

"Koska lapset ovat osallisia lihasta ja verestä, tuli hänkin niistä osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi hänet, jolla oli kuolema vallassaan, se on paholaisen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden hänet piti tehdä kaikessa veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." (Hebr 2:14-18)

Hebr 11:3

Kirje heprealaisille:
10:30 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi tuhokseen, vaan niitä, jotka uskovat elämänsä säilyttämiseksi.
11:1 Ja usko on luottamusta siihen, mitä toivotaan ja todistus siitä, mikä ei näy.
11:2 Sillä sen kautta ovat vanhimmat saaneet todistuksen.
11:3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailman aikakaudet ovat tulleet valmiiksi [toteutuneet] Jumalan sanan mukaan, niin että se, mikä on nähtävissä, ei ole tullut siitä, mitä nähdään.

Jakeessa kolme ei viitata universumin eli "vanhan maailman" ja siinä elävien luotujen olentojen luomiseen. Asiayhteydessä puhutaan koko ajan tulevaisuuteen katsomisesta ja erityisesti iankaikkisen elämän toivosta (luvut 10-12), joka on saatavissa uskon kautta ja joka voidaan nähdä ikään kuin toteutuneena jo etukäteen uskon kautta. Tässä on käytetty "Jumalan sanasta" kreikankielen sanaa "rheema", joka ei tarkoita Jeesusta Kristusta, Jumalan poikaa (Ilm. 19:13), joka on "logos", vaan "uskon sanaa" (vrt. Room. 10:8.), jonka voimasta asiat ovat tapahtuneet, niin kuin Herran profeetat ja patriarkat ovat uskoneet jo etukäteen niiden tapahtuvan. Niin kuin Aabraham etsi tulevaa isänmaata ja kaupunkia, jonka perustukset ja jonka rakentaja on Jumala (j.10), niin myös muut Vanhan testamentin isät ovat katsoneet jo edeltä kohti tulevaa voittopalkintoa, kuolleiden ylösnousemusta ja iankaikkista elämää. Usko vaikuttaa sen, että me olemme saava tulevaisuudessa sen, mitä me nyt uskomme ja toivossa odotamme; näin silloin, kun usko on Jumalan vaikuttamaa ja hänen tahtonsa mukaista.

Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä (2. Kor. 5:7), joten uskon yksi ulottuvuus on kyky nähdä tulevia asioita ikään kuin ne olisivat jo tapahtuneet, sillä ne tapahtuvat varmasti, koska Jumala on sen luvannut. Niinpä usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja todistus siitä, mikä ei vielä näy, mutta on tulevaisuudessa tapahtuva ja kaikkien katseltavissa. Sitä tällä kohdalla kirjoittaja on alunperin tarkoittanut. Kun asiayhteys ja Raamatun koko ilmoitus huomioidaan, voidaan tämä asia ymmärtää ja tulkita kyseinen kohta oikein.

Heprealaiskirjeessä sanotaan Jumalan tehneen aikakaudet (aioonas) poikansa kautta sen sijaan, että sanottaisiin hänen luoneen tämän maailman hänen kauttaan. (Hebr 1:2; 11:3) Kristuksen ylösnousemuksesta ja pyhän hengen lähettämisestä opetuslapsiin alkoi uuden liiton historiallinen aikakausi. (Hebr 8:8-13) Se jatkuu kristuksen tulemuksen jälkeen tuhannen vuoden rauhan aikana. (Hebr 2:5ss.; Ilm 20:4-9) ja päättyy tämän maailman tuomion jälkeen ikuisuuteen (Ilm 21-22). Jakeessa Hebr 11:3 puhutaan Jumalan sanasta, jonka kautta aikakaudet ovat tulleet näkyvällä tavalla ilmi vasta jäljestäpäin: "uskon kautta me huomaamme (ymmärrämme, käsitämme) maailman aikakaudet Jumalan sanalla valmistetuiksi niin että katseltavat eivät ole tulleet näkyvistä". (Novum 4, s. 510 interlineaarin mukaan suomennettu) Koko luku puhuu profeetallisesta näkökyvystä ja ojentautumisesta profeetallisen sanan mukaan.

Hebrealaiskirje:
13:7 Muistakaa ohjaajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.
...
13:17 Taivutelkaa ohjaajanne puolellenne älkääkä vastustako heitä, sillä he vartioivat teidän sielujanne, niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, jotta he voisivat tehdä sen iloiten, eikä murheellisena, sillä se olisi teille vahingoksi.
...
13:24 Sanokaa tervehdys kaikille ohjaajillenne ja kaikille pyhille. Tervehdyksen lähettävät teille ne, jotka ovat Italiasta.

Jaakobin kirje:
5:16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on vaikuttava [aikaansaavaa voimavaikutteista rukousta].
5:17 Elias oli ihminen, yhtä paljon heikkoudesta kärsivä [vajavainen, intohimoista kärsivä, kiusattu] kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

Juudan kirje 1:4

Jakeessa Juuda 1:4 on karkea käännösvirhe, jonka kolmiyhteiseen jumalaan uskova Raamatun kääntäjä on tehnyt oman ennalta totena pitämänsä opin tueksi. Se kohta kuuluu Novumia mukaillen nykysuomeksi näin:

"... muuttavat meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät Jumalan, ainoan valtiaan, ja meidän herramme Jeesuksen kristuksen." (Jda 1:4)

Juuda erottaa tässä toisistaan Jumalan ja Jeesuksen kristuksen niin kuin kaikki apostolit ja Jeesus itse kaikissa Raamatun kohdissa tekevät. Juuda vahvistaa tämän eron ainoan valtiaan eli Jumalan ja hänen poikansa välillä vielä kirjeensä lopussa, joka kuuluu tarkasti suomennettuna näin:

"Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta, ja asettaa teidät riemuitsevina kirkkautensa eteen moitteettomina, ainoalle viisaalle Jumalalle ja pelastajalle, kirkkaus ja majesteetti ja voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja ikuisesti, meidän herramme Jeesuksen kristuksen kautta, aamen." (Jda 1:24-25)

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat takertuvat tällaisiin käännösvirheisiin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen yrittäessään pelastua rikkonaisen ja vuotavan paattinsa sisällä, joilla sanoilla kuvaan heidän harhaoppiaan.

Sivun alkuun