1. Alku [ראשית reesiith] viittaa luomakunnan alkuhetkeen, josta alkoi ensimmäinen päivä. Luomisen jokainen päivä kesti noin 24 tuntia. Luominen kesti siten kuusi päivää eli yhteensä noin 144 tuntia. Luominen oli yhtäjaksoinen tapahtuma, jonka jälkeen Jumala lepäsi seitsemännen päivän, ja pyhitti sen, eli erotti sen viikon muista päivistä. Jumala kertoi sapatista luomalleen ihmiselle, Adamille, ja sapattia on vietetty siitä lähtien Jumalan luomistöiden muistopäivänä ja aivan erityisenä Herran pyhänä päivänä siellä, missä Jumalaa on kunnioitettu ja Raamattua oikein ymmärretty uskovien parissa. (1Ms. 2:1-3; 2Ms. 16:23-26; 20:8-11.)
   Hepreankielen sana baaraa [ברא] on suomeksi luoda, muotoilla, muodostaa. (1Ms. 1:1, 21, 27; 2:3, 4.) Se on tässä yksikössä, vaikka Jumalaa tarkoittava sana Elohim on monikossa. Baaraa -verbin synonyymi eli lähes samaa tarkoittava sana on aasaa [עשה]: tehdä, muotoilla, saada aikaan, luoda. (1Ms. 1:7, 11, 12, 16, 25, 26, 31; 2:2, 3, 4, 18; 3:1, 7, 13, 14, 21.) Kolmas luomiseen liittyvä verbi on jaatsar [יצר]: tehdä, muovailla, muotoilla, valaa (muoto). Sitä käytetään ihmisen ja eläinten tekemisestä, koska ihminen muotoiltiin maan savesta samoin kuin eläimetkin. (2Ms. 2:7, 8, 19.) Jumala on luonut maailman sanallaan tai sanansa kautta, ja hänen henkäyksensä on antanut elämän elottomalle aineelle. (Psa 33:6; 104:30; Apt 17:25; Hebr, 1:2.)
   Jumalaa tarkoittavana yleisnimenä käytetään luomisessa monikollista muotoa, Elohim. Tämän ohella hepreassa on yksiköllinen Eloah (5Ms. 32:15.) ja sen arameankielinen käännös Elah (Esr 5:1.) ja yksiköllinen Eel (1Ms. 14:18.) Kaikkia neljää voidaan käyttää sekä epäjumalista että myös ainoasta elävästä tosi Jumalasta, Israelin Jahvesta (hepreankielen alkutekstissä ei ole vokaaleja, ja Jahve on kirjoitettu siellä ilman vokaaleja muodossa "JHVH", engl. "JHWH" tai "YHWH"). (2Ms. 5:1; 5Ms. 6:4.) Näiden Jumalaa tarkoittavien sanojen vastine kreikankielessä on yksi ainoa sana, theos [θεός]. Suomenkielessä on lupa kääntää kaikki hepreankieliset Jumalaa tarkoittavat yleisnimet sanalla Jumala, mutta tässä käännöksessä on jätetty alkuperäiset nimitykset eron tekemiseksi eri ilmaisujen välille, sikäli kuin niitä tehdä voidaan. Sanoja käytetään toistensa synonyymeinä, eikä yksin niiden perusteella voida tehdä oppia Jumalan olemuksesta, onko se kollektiivinen ykseys, jossa on monta yhdessä, vai ehdoton yksi, joka on Uudessa testamentissa Jeesuksen ilmoittama Isä Jumala. (Joh 1:18; 17:3; Matt 11:27.)
   Jumalan olemuksesta on täydellisempi selitys hakusanan elohim selityksessä.
   Hepreankielen taivasta tarkoittava sana shamajim [shamayim שמים] on itse asiassa duaalimuodossa. Yksikkömuotoa shamii ei ole käytetty Vt:ssa. Shamajim on johdettu käyttämättömästä juurisanasta, joka tarkoittaa korkeaa tai korkealla olevaa. Shamayim on kirjaimellisesti suomennettuna "taivas" tai "taivaat", mutta se voi tarkoittaa myös sananjuurensa mukaan "(taivaan) korkeuksia".
   Shamajim pitää sisällään näkyvän taivaankaaren (ilmakehän) ja koko avaruuden, ja joskus myös kolmannen taivaan, joka on Jumalan asumus taivaissa, ja jota kutsutaan Ut:ssa Jumalan paratiisiksi. (1Ms. 1:1; Luuk 23:43; 2Kor 12:2, 4; Ilm 2:7.) Jumala loi ensin taivaan ja maan, ja teki vasta myöhemmin vahvuuden [ilmakehän רקיע raakiia], jota kutsui taivaaksi [shamajim]. (1Ms. 1:6-8.) Tämän perusteella luomiskertomuksen alun (1Moos. 1:1) "taivas" [shamajim] tarkoittaisi pikemminkin avaruutta kuin maan ilmakehää, joka luotiin vasta myöhemmin.
   Maa eli erets [ארץ] tarkoittaa tässä koko maapalloa tai maata taivaan vastakohtana. Sen lisäksi erets voi tarkoittaa asiayhteydestä riippuen maapalloa asukkaineen, jotakin tiettyä maata (kansan asuinaluetta), Israelin maata, maa-aluetta, seutua, maapalstaa, jonkin maa-alueen asukkaita, tuonelaa (hautaa tai syvää kuoppaa), maaperää tai maa-ainesta.

2. Hepreankielen verbi haajaa [היה] (tulla joksikin, olla) on Qalin perfektissä, joka viittaa menneeseen aikaan. Maa oli siis tullut muodottomaksi ja tyhjäksi tai maa oli muodoton ja tyhjä, mitä hepreankielen ilmaisu tuhuu wa buhuu tarkoittaa. Ns. aukkoteorian kannattajat selittävät tämän kohdan siten, että ensimmäisen ja toisen jakeen väliin mahtuu pitkä ajanjakso, josta Raamatussa ei puhuta mitään. Sinä aikana maapalloa asuttivat humanoidit ja muinaiset eliöt, jotka tuhoutuivat tulvassa ennen nykyisten elämänmuotojen luomista. Raamatussa olisi siten kaksi luomistapahtumaa, joista ensimmäisestä ei ole mitään todisteita Raamatussa. Maapalloa hallitsi silloin valon enkeli Lucifer (valonkantaja), joka oli laajalti suojaavainen enkeliruhtinas Edenin puutarhassa. (Hes 28:12-20.) Kun tämä saatanana (Jumalan vastustajana) tunnettu enkeli sittemmin lankesi, niin hänen vaikutuksestaan kuolema levisi koko sen ajan tunnettuun universumiin. Tähdet sammuivat ja maapallo kylmettyi, niin että jääkausi tappoi kaiken eläväisen. Humanoidit, jotka eivät olleet Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä, tuhoutuivat tässä katastrofissa, mutta langenneet enkelit jatkoivat olemassaoloaan pimeyden henkiolentoina.
   Jumala loi aukkoteorian mukaan kaiken uudeksi sen jälkeen, kun entiset elämänmuodot olivat tuhoutuneet ja tähdet kylmenneet sammumisen myötä. Jumala ei luonut siis aurinkoa, kuuta ja tähtiä ensimmäistä kertaa luomiskertomuksen ensimmäisessä luvussa, vaan ainoastaan uudisti ne, niin että ne alkoivat jälleen tuottaa valoa ja lämpöä universumiin (alkutekstin mukaan Jumala kuitenkin "teki" – verbi "aasaa" – nämä valot, mikä tarkoittaa kirjaimen perustasolla sitä, että nämä valot tehtiin ensimmäisen kerran jakeessa 1:16). Jumala loi aukkoteorian mukaan ennen muinoin eläneet ja tuhoutuneet eliölajit uudestaan, niin että löydämme fossiileista jopa miljoonia vuosia sitten eläneitä eliöiden jäänteitä. Voisimme täten hyväksyä "tieteen" ja erityisesti tähtitieteilijöiden, geologien ja paleontologien arvioimat miljardit vuodet maapallon ja kaikkeuden iäksi. Maapallo ja avaruuden tähdet olisivat siten noin 13,7 miljardia vuotta vanhoja, mutta elämä nuori, koska Jumala loi tuhoutuneet eliölajit uudelleen. Hän loi niiden lisäksi uusina lajeina suuret vesieläimet kuten valaat ja erityisesti ihmisen, jonka hän loi omaksi kuvakseen.
   Aukkoteorian suosiota on lisännyt valtavasti amerikkalainen Hal Lindsay, jonka kirjasta "Maa, entinen suuri planeetta" (1970) tuli heti best-seller. Myös edesmennyt Kaarlo O. Syväntö erehtyi Raamatun tulkinnassaan ja kirjoitti kirjaseensa "Vanhan testamentin käännösvirheistä" aukkoteoriaa suosivan selityksen jakeesta 1Moos 1:2. Nykyään tätä teoriaa puolustaa kristittyjen geologien järjestö, Christian Geology Ministry.
   Vaikka aukkoteoriaa puolustetaan hyvien tapojen mukaan ystävällisesti ja perusteellisesti omaa kantaa Raamatun ja ennen kaikkea tieteen tutkimuksen tuloksilla, niin tämä tulkinta on valitettava erehdys, joka on johtanut harhaan monia vakaumuksellisia kristittyjä. Aukkoteoriassa ei oteta huomioon sitä yksinkertaista asiaa, että ensimmäisestä oletetusta luomisesta ja muinaisesta maailmasta ei ole olemassa mitään Raamatun todistetta. Ainoa tapa todistaa aukkoteoriaa on kuvitella luomiskertomuksen ensimmäisen luvun ensimmäisen ja toisen jakeen väliin valtavan pitkä aikaväli, ja tulkita toinen jae virheellisesti aukkoteorian oletuksen tueksi.
   Jumala loi Raamatun mukaan kuudessa päivässä maan ja taivaan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, ja lepäsi seitsemännen päivän, ja pyhitti sen, ja käski ihmisten pyhittää tämä Herran pyhä päivä eli sapatti. (2Moos 20:8-11; 1Moos 2:1-3.) Raamatun todistus puoltaa vain yhtäjaksoista kuuden päivän (vuorokauden) luomistyötä, jonka jälkeen Jahve Elohim (Herra Jumala) lepäsi seitsemännen päivän.
   Jos Aukkoteoria olisi totta, niin Jumala olisi luonut ensin taivaat ja maan hyvin pitkän ajan kuluessa muinaiseen kosmokseen. Sitten hän olisi ollut tekemättä luomistyötä pitkän ajan. Taivaiden ja maan luomisesta olisi siten kulunut tieteen sanelemat 13,7 miljardia vuotta. Kun muinainen maailma oli joutunut aukkoteorian mukaan kaoottiseen tilaan ja elämä oli kadonnut maapallolta, niin Jumala uudisti tuhoutuneen maailman kukoistamaan elämää kuuden päivän aikana luomiskertomuksen toisesta jakeesta alkavan kuvauksen mukaan. "Ensimmäinen päivä" ei tarkoittaisi siten ensimmäistä päivää maailman alusta lukien, vaan se olisi ollut ensimmäinen päivä maailman uudistamisesta alkaen, joka kesti kuusi päivää.
   Aukkoteoriaa perustellaan vielä Jesajan kirjan kohdalla, jossa sanotaan, että Jahve ei luonut maata autioksi: asuttavaksi hän sen teki. (Jes 45:18.) Tämä yhdistettynä luomiskertomuksen toiseen jakeeseen todistaa aukkoteorian kannattajien mielestä sen, että maa oli ennen muinoin asuttu, mutta oli tullut asumattomaksi ja elottomaksi muinoin langenneen saatanan vaikutuksesta, joka oli muinaisen maailman laillinen hallitsija yhdessä hänen kanssaan langenneiden enkeleiden kanssa. Tässä viitataan ehkä myös taivaassa puhjenneeseen kapinaan ja sotaan, jonka seurauksena saatana joukkoineen heitetään ulos taivaasta maan päälle. (Ilm 12:7-12.) Tämä tapaus ei kuitenkaan viittaa asiayhteydestä päätellen muinoin kadonneen maailman tapahtumiin vaan Messias Jeesukseen ja hänen todistajiensa aikakauteen eli nykyiseen maailmanaikaan.
   On olemassa luonnollinen selitys sille, miksi maa oli tullut muodottomaksi ja tyhjäksi, tai miksi se oli sellainen luomiskertomuksen toisessa jakeessa. Sana tuhuu [תהו] jakeessa kaksi voidaan kääntää myös kaoottiseksi paikaksi, joka on hyödytöntä erämaata tai jätemaata. Maan täytyi olla ennen elämän luomista kaoottinen ja asumaton paikka, koska Jumala ei ollut vielä luonut elämää maan päälle: elämän perusedellytykset kuten valo, meren alta kohonnut maa ja ilmakehä puuttuivat. Jumala loi ensin taivaat ja maan, ja vasta sitten ilmakehän ja muut elämän kannalta tarvittavat elementit kuten auringon, kuun ja tähdet. Tässä ei ole mitään outoa, sillä tämä luomisjärjestys on järkevä ja luonnollinen. Elämää ei olisi kannattanut luoda maapallolle ennen kuin edellytykset sen pysymiselle olisivat valmiit. Niinpä on täysin ymmärrettävää, että "maa oli autio ja tyhjä" luomiskertomuksen toisessa jakeessa. Emme tarvitse aukkoteoriaa, emmekä muita Raamatun ulkopuolisia selityksiä ymmärtääksemme luomiskertomusta oikein, Jumalan tarkoittamalla tavalla.
   Arvostettu King James Version kääntää sanat "tuhuu wa buhuu" siten, että maa oli "muotoa vailla ja tyhjä". Koska koko maapallo on ollut alussa veden peitossa, niin on oletettavaa, että maa veden alla oli melko tasainen; alussa ei ollut korkeita vuoria eikä meren syvänteitä, "maan muotoja". Niinpä maa oli kirjaimellisesti "vailla muotoa" aina siihen asti, kunnes Jumala kutsui kuivan esiin jakeessa yhdeksän. Maa kohosi silloin ylös kuivan kohdalta ja vajosi jonkin verran alas niissä kohdissa, jotka jäivät edelleen veden alle: "maa sai muodon": Jumala muovasi maasta laaksot, tasangot, kukkulat ja vuoret, ja teki makean veden lähteet, ja joet, joissa vesi virtasi yläjuoksulta alajuoksulle päin. Raamatun luomiskertomus osoittautuu tällä tavalla kirjaimellisesti todeksi ilman mitään aukkoteorioita tai muita turhia spekulaatioita, kun se vain oikein ymmärretään.
   Pimeydellä [חשך khoosek] ei viitata luomiskertomuksen toisessa luvussa langenneen saatanan aiheuttamaan pimeyteen vaan se on yksinkertainen ja suora kuvaus niistä olosuhteista, joiden vallassa elämää edeltävä maailma oli, ennen kuin Jumala sai sanallaan valon tulemaan maailmaan. (1Moos. 1:3-5.) Sanonnalla "Pimeys oli syvyyden päällä" viitataan alkumeren syvyyteen, ei avaruuteen, eikä tuonelaan.
   Hepreankielen sana tehom [תהום] on suomeksi syvyys, syvyydet, syvät paikat, manala ja meri. Se tarkoittaa asiayhteydestä riippuen maanalaisten vesien syvyyttä, meren syvänteitä ja "hautoja", alkumeren syvyyttä, joen syvyyttä tai hautaa (manala). Luomiskertomuksen toisessa jakeessa tehom tarkoittaa alkumeren syvyyttä. Syvyys ei viittaa Vanhassa testamentissa kertaakaan avaruuden syvyyksiin, vaikka aukkoteorian kannattajat väittävät sen tässä jakeessa siihen viittaavan. Heidän mukaansa Jumala avasi taivaan ikkunat, jolloin avaruuteen varastoitunut vesi saattoi sataa alas maan päälle. (1Moos. 7:11; 8:2.)
   Todemmalta kuulostava tulkinta on kuitenkin se, että Jumala avasi maan alla olevat vesilähteet [syvyyden lähteet], joista tulvi vettä kaikkialle maan päälle, ja sen lisäksi vettä satoi kaatamalla taivaalta 40 vuorokautta, niin että koko sen ajan maailma peittyi vedellä, ja kaikki maan päällä eläneet elävät olennot lukuunottamatta arkissa pelastuneita kahdeksaa ihmistä ja valittua joukkoa eläimiä hukkuivat vedenpaisumuksessa. Maan hukuttamiseen veden alle ei tarvittu avaruudesta tullutta vettä, sillä maapallo oli jo luomisen alussa veden peitossa: Nooan aikana tämä samainen vesi peitti kaiken maan alleen, niin kuin alussakin. Kun vedenpaisumus päättyi, niin vesi palasi maan alla oleviin syvyyden lähteisiin. Vettä on varastoitunut vuoristoihin, jäätiköihin, maan alle ja meren suuriin syvänteisiin (Mariaanien hauta ja muut hautavajoamat). Ne muodostuivat mahdollisesti vasta vedenpaisumuksen jälkeen, kun maa alkoi kohota rajusti ylös päin. Samalla syntyivät sellaiset korkeat vuorijonot kuten Himalaja, Andit, Kalliovuoret ja Alpit. Koska nämä vuoristot ovat olleet ennen muinoin veden alla, on niiden vuorilta löydetty meren elävien fossiileita.
   Jumalan Henki (ruah Elohim) liikkui vetten päällä. Trinitaarien mukaan tästä voidaan päätellä, että Isä ja Poika ja Pyhä Henki olivat kaikki mukana luomistapahtumassa. (vrt. Ilm 4:11; Psa 104:30; Hebr 1:1-14; Joh 1:1-4; Kol 1:16; Room 11:36; Snl 8:22-31.) Unitaarit tulkitsevat Raamattua kirjaimellisesti eivätkä pidä Jumalan sanaa henkilönä eli persoonana, joka olisi pre-eksistenttinen Jumalan poika Jeesus Kristus. Luomiskertomus tukee paremmin unitaarien näkemystä, samoin kuin Psalmi 33:6-9. Jumalan sanaa ei kuvata näissä itsenäisenä persoonana tai henkilönä, joka olisi keskustellut Jumalan kanssa ja ajatellut itsenäisesti.

Trinitaarit uskovat, että Elohim sanoi pojalleen sanat: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme". (1Moos. 1:26.) Jumalan itsestään käyttämä monikko voisi viitata Jumalan kollektiiviseen ykseyteen, jossa Isä on Pojan Jumala ja Isä, ja Pyhä Henki on Jumalan Pyhä Henki, niin että nämä kolme ovat liittyneet yhteen, ja ovat aina yhdessä läsnä. Unitaarien ja useimpien juutalaisten (ja Vanhan testamentin profeettojen) mukaan Jumala käyttää tässä itsestään majesteetillista monikkoa ja puhuu enkeleille, jotka näkivät luomisen tapahtuman. (Job, 38:7)

3. Ja Jumala sanoi, "Tulkoon valo", ja valo tuli. Valo viittaa tässä johonkin muuhun valoon kuin tähtien ja auringon tuottamaan valoon. Jumalan lähettämää Messiasta Jeshuaa (Kristusta Jeesusta) sanotaan "maailman valoksi". (Joh 1:4, 5, 8, 9.) Johannes kirjoitti Jeesuksen sanoneen: "Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on oleva elämän valo." (Joh. 8:12.) Vaikka Kristuksen valolla tarkoitetaan hengellistä näkökykyä, sydämen ymmärrystä ja mielen kirkkautta, niin trinitaarien mukaan ei ole mahdoton ajatus, että Kristus olisi valaissut maailmaa myös fyysisesti luomakunnan alussa. (vrt. Apt, 9:3 ja Snl, 8:22-31; Kol, 1:15-17; Ilm, 4:14) Unitaarien mukaan "Jumalan sana" on se valo, joka valaisee maailman ja ihmisen sydämen persoonallisen Kristuksen Jeesuksen sijaan Johanneksen evankeliumin alussa. (vrt. Psa 119:105)
   Muusta lähteestä kuin auringosta ja tähdistä tuleva valo ei ole Jumalan valtakunnassa eikä maailmassakaan mikään outo ilmiö. Taskulamppukin luo valoa, eikä se tarvitse aurinkoa valon tuottamiseen. Tulevassa taivaassa ja uudessa maassa ja uudessa Jerusalemissa ei niin ikään tarvita auringon valoa eikä kuun valoa, sillä "Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa." (Ilm 21:23; vrt. 22:5.) Enkelit ja ylösnoussut Kristus Jeesus loistavat valoa, joka ei ole tähdistä peräisin. (Luuk. 2:9; Apt 9:3ss.) Luomakunnan alun valo on ollut ehkä Jumalan sanan tuomaa valoa (unitaarit) tai Messias Jeshuaan tuottamaa valoa (trinitaarit).

4.-5.a Jumala erotti valon pimeydestä, mikä kertoo pimeyden olleen kirjaimellinen fyysinen pimeys alkumeren yllä, eikä sielun vihollisen langettama pahuuden verho hyväksi luodun maailman päällä, niin kuin aukkoteorian kannattajat saattavat väittää.

5.b Rabbiinisen juutalaisen ajanlaskun mukaan vuorokausi alkaa illan hämärästä auringon laskeuduttua. Saddukeukset käyttivät kuitenkin alkuperäistä ja luomiskertomukseen perustuvaa kalenteria. Sen mukaan päivä alkaa auringonnoususta ja vuosi alkaa keväästä. [Doig's Biblical Chronology. Kenneth F. Doig, New Testament Chronology, (Lewiston, NY: Edwin Mellen Press, 1990)].
   Alkuperäinen kalenteri käy ilmi melko selvästi luomiskertomuksesta, mutta valitettavasti kirkkoraamatut on käännetty virheellisesti tukemaan myöhempää juutalaisten alkuperäisestä poikkeavaa ajanlaskua. Kirkkoraamattu 1933 kääntää: "Ja tuli ilta ja tuli aamu, tuli ensimmäinen päivä" mutta oikeampi käännös on "Ja tuli ilta ja tuli aamu, oli mennyt ensimmäinen päivä." Tämä käännös on perusteltua senkin vuoksi, että ihminen luotiin "kuudentena päivänä" ja sen jälkeen luomistyö oli valmis, niin että Jumala lepäsi seitsemännen päivän. Luomiskertomuksen ensimmäinen luku päättyy vanhan käännöksen mukaan sanoihin "Ja tuli ehtoo ja tuli aamu, kuudes päivä." Tässä käännöksessä ei ole mitään järkeä, sillä kuudes päivä oli juuri päättynyt ja seitsemäs oli alkamassa. Oikea käännös on siten vuoden 1992 käännös, jossa sanotaan: "Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä." Vaikka vuoden 1992 käännös ei ole yhtä sanatarkka kuin vuoden 1933/1938 käännös, on se onnistunut paikoitellen kääntämään Raamattua paljon paremmin nykysuomeksi kuin vanhempi käännös.
   Jeesuksen aikana eli ruumiin puhtautta erilaisin puhdistusmenoin (juutalaiset pesut, mikvet) painottavia juutalaisia Kuolleen meren rannalla. Heitä kutsutaan nimellä essealaiset. Heidän kalenterinsa mukaan vuosi alkaa joka vuosi keväällä samana päivänä, joka on keskiviikko, koska Jumala teki auringon, kuun ja tähdet ilmaisemaan aikoja neljäntenä päivänä. Juutalaisen yleisen tai rabbiinisen kalenterin mukaan viikon ensimmäinen päivä on sunnuntai, maanantai toinen, tiistai kolmas, ja keskiviikko viikon neljäs päivä, mikä pitää yhtä essealaisten ajatustavan kanssa. Eessealainen kalenteri alkaa keskiviikkona nisankuun eli aabibkuun (avivkuun) 1. päivästä, joka on Raamatussa ensimmäinen kuukausi Mooseksen 2. kirjan säädöksen mukaan. (2Moos. 12:2; 13:4.)
   Vuorokausi vaihtuu siis luomiskertomuksessa juutalaisten nykyisestä ajanlaskutavasta poiketen vasta aamulla. Luomisen ensimmäinen vuorokausi alkoi nimittäin siitä, kun Jumala loi alussa taivaan ja maan. Silloin oli vielä pimeää aina siihen asti, kunnes valo tuli maailmaan Jumalan sanan voimasta. Jumala kutsui valon valaisemaa osaa vuorokaudesta päiväksi, ja pimeää hän kutsui yöksi. Jumala erotti valon pimeästä ja päivän yöstä. Kun tuli ilta, ja kun aamu alkoi sarastaa ensimmäisen yön jälkeen, niin vuorokausi vaihtui: "oli mennyt ensimmäinen päivä". Olen kääntänyt kaikki vastaavat ilmaisut luomiskertomuksessa tässä mainitulla tavalla, vuoden 1933 kirkkoraamatun käännöksestä poiketen.
   Perinteisesti vuorokauden on tulkittu alkaneen Raamatussa pimeän aikaan eli illalla ja päättyneen seuraavan illan hämärtymiseen. Niinpä "ilta ja aamu" muodostaisivat joko yhden päivän valoisan ajan tai kokonaisen vuorokauden, jolloin ilmaisu olisi samaa tarkoittava kuin "pimeä ja valoisa muodostivat yhden päivän": "Tuli ilta ja tuli aamu, ja ne muodostivat ensimmäisen päivän".
   Paras tapa kääntää luomiskertomuksen päivää ilmaisevat ajan määreet on kuitenkin edellä mainittu, eli kun sanotaan "tuli ilta ja tuli aamu", niin sen jälkeen tulisi kääntää "oli mennyt... päivä" sen sijaan, että uusi päivä olisi alkanut siitä tai ilta ja aamu olisivat yhdessä muodostaneet yhden vuorokauden/ päivän.
   Luomiskertomuksen päivät tapahtumineen ovat lueteltuna seuraavat:

Raamatussa ei ole käsitettä "vuorokausi". Niinpä siellä ei ole suoraan opetusta siitä, milloin "vuorokausi" vaihtuu. Juutalaisessa ajanlaskussa vaihtuivat vuorokaudenajat, eivät vuorokaudet. Kun Danielin kirjassa laskettiin aikoja päivissä, niin laskettiin sekä illat että aamut. (Dan 8:13) Jumala antoi sataa maan päälle "40 päivää ja 40 yötä". (Gen 7:4, 12) Jeesus sanoi lepäävänsä maan povessa "kolme yötä ja kolme päivää". (Matt 12:40) Hän nousi ylös "kolmantena päivänä", joka sopii parhaiten lauantaihin, ei sunnuntaiaamuun, niin kuin on uskottu. (1Kor, 14:30) Kun aikoja laskettiin päivissä, niin uusi päivä alkoi aamulla, ei illalla. "Kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut..." (2Ms. 19:16)
   Vuorokauden vaihtumista illalla on perusteltu juutalaisten tavalla viettää sapattia illasta iltaan. Tästä löytyy myös Jumalan ohje koskien Suuren sovituspäivän sapattia. (3Ms. 23:26-32) Sovituspäivän sapattia vietettiin "illasta iltaan" ehkä käytännön helppouden vuoksi, ei välttämättä siksi että vuorokausi olisi vaihtunut illalla. Oli luonnollista lakata työnteosta jo pimeyden laskeutuessa eikä vasta aamulla. Israel jatkoi lepoa myös lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Yöllä ei tehty työtä olipa se yö minkä päivien välissä tahansa.

6.-7. Hepreankielen sana raakiia [רקיע] on suomeksi vahvuus (taivaankansi) tai ilmakehä. Se esiintyy aina samassa merkityksessä ja tarkoittaa joko ilmakehää tai taivasta, eli näkyvää taivaankantta. Kun tähdet ja vesi mainitaan vahvuudessa (ilmakehässä), niin se tarkoittaa sitä, että tähdet näkyvät taivaalla ja vettä sataa taivaalta. Käytännössä tiedämme, että tähdet ovat kaukana taivaankannen takana avaruudessa, ja että vesi on varastoitunut kosteutena ilmakehään ja sen pilviin, mutta luomiskertomuksessa ei ole pyritty esittämään tarkkoja tieteellisiä kuvauksia siitä, millainen maailmamme on. Siinä on puhuttu asioista ihmisten tavalla, niin että lukijat ja sanan kuulijat ovat voineet ymmärtää Jumalan sanan kaikkina aikoina.
   Jumala erotti taivaalla olevat vedet taivaan alla eli maan pinnalla olevista vesistä. Jotkut ovat kuitenkin tulkinneet Raamattua siten, että vettä olisi ollut ilmakehän yläpuolella avaruudessa, joka sitten satoi alas taivaan ikkunoista vedenpaisumuksen aikana. (1Ms. 7:11; 8:2.) Tämä on kuitenkin kyseenalainen tulkinta. Ihan yhtä hyvin voidaan ajatella, että vesi satoi todellisuudessa taivaalta alas maahan. Sanotaanhan vieläkin, että "vettä sataa taivaan täydeltä", joten luomiskertomuksen ilmakehästä ja taivaasta kertoville jakeille ei tarvitse antaa mielikuvituksellisen tieteellisiä selityksiä, niin kuin monet ovat tehneet.
  Avaruudessa ei ole tarvinnut olla vesien varastoja, jotka olisivat sataneet maan päälle: tarkemmin ajateltuna, miten vesi olisikaan voinut sataa avaruudesta vetenä maan päälle? Eivätkö meteorit eli raekivet pala ilmakehässä ja päädy tulimyrskynä maan päälle, jos ne ovat tarpeeksi suuria? (1Moos 19:24; Joos 10:11; Hes 38:22; Vrt. Ilm 11:19; 16:21.) On luonnonlakien vastaista, että avaruudessa oleva vesi sataisi rankkasateena maan päälle.
   Veden suuren määrän maapallolla ei pitäisi aiheuttaa ongelmia evoluutioteoriaan uskoville tiedemiehille. Heidän käsityksensä mukaan maapallo oli muinoin melkein kokonaan veden peitossa. Niinpä tämän veden on täytynyt varastoitua maapallolle vastaavalla tavalla kuin vedenpaisumuksessa vapautuneen veden. He ovat veden varastoitumisen suhteen oikeassa, mutta elämä ei kehittynyt vähitellen yhdestä sattumalta syntyneestä yksisoluisesta eliöstä. Jumala loi elävät olennot valmiiksi lisääntymiskykyisinä yksilöinä, niin kuin luomiskertomuksesta voidaan päätellä ja ymmärtää. Kaikki realistinen tieteellinen tutkimus puoltaa elämän runsauden ja lajien paljouden ilmestymistä maapallolle yhtä aikaa lyhyen ajan sisällä, ei vähitellen satojen miljoonien vuosien aikana. Myös fossiililöydöt tukevat pelkästään tätä luomiseen viittaavaa tapahtumaa ja koko maapallon laajuista vedenpaisumusta, joka tapahtui 1656 vuotta Adamin luomisen jälkeen Nooan aikana. (1Moos 5-9, noin 2450 vuotta eaa.)

8. Jumala kutsui ilmakehää taivaaksi [שמים shamajim: taivas, taivaat]. Taivaalla tarkoitetaan näkyvää taivaanosaa, ns. taivaankantta. Luomiskertomuksessa ei väitetä, että Jumala olisi laittanut tähdet, kuun ja auringon kiinni taivaankanteen, tai tehnyt taivaankanteen reiät, joista valo näkyy maahan jostakin kauempaa. Luomiskertomuksessa kerrotaan ihmisten kielellä se, miten tähdet, kuu ja aurinko näkyvät taivaalla, eikä oteta kantaa siihen, miten kaukana ne ovat näkyvän ilmakehän takana. Samalla tavalla puhutaan ihmisten kielellä siitä, miten vettä sataa taivaalta ja miten linnut lentävät taivaalla. Näillä ilmaisuilla ei ole väitetty, että vettä sataisi avaruudesta, tai että linnut lentäisivät jonkin kiinteän kupolin alla ilmassa. Raakiia tarkoittaa näkyvää osaa taivaasta ja ilmakehää, eikä meidän ole syytä lähteä kehittelemään tieteellisiä selityksiä siitä, että se tarkoittaisi kaukaista avaruutta tms. Raamattu on kirjoitettu ihmisten tavoin ihmisille, niin että kuka tahansa saattaa ymmärtää sen kieltä.

9.-10. Alussa koko maapallo oli veden peitossa, ja tätä vesien paljoutta kutsutaan alkumereksi sanan selitysteoksissa ja sanakirjoissa. Maa oli vielä sekasortoisessa ja kaoottisessa tilassa vetten syvyyksien alla, eikä se ollut elämälle otollinen olosuhteidensa puolesta ennen kuin Jumala teki taivaanvahvuuden eli ilmakehän kaasuineen ja kohotti maan esiin veden alta, jotta maalla elävät kasvit saattoivat kasvaa ja lisääntyä. Jumala kutsui kuivaa maaksi [ארץ erets] ja paikkaa, johon vedet olivat kokoontuneet, mereksi [ים jaam]. Raamatussa ei sanota sitä, jakaantuiko maa heti alussa mantereiksi vai oliko alussa vain yksi manner, joka sitten myöhemmin jakaantui osiin. Mantereet näyttäisivät sopivan hyvin yhteen, kun niitä kartalta katsotaan, joten on hyvin mahdollista, että alussa oli vain yksi manner, joka jakaantui osiin vasta myöhemmin, ehkä pian vedenpaisumuksen jälkeen. (1Ms. 10:25.)

11.-12. Kun olosuhteet maan päällä eläville kasveille olivat suotuisat, niin Jumala teki siementä tuottavat kasvit lajiensa mukaan, ja ne lisääntyivät lajiensa mukaan, niin kuin Jumala on säätänyt. Kasvit eivät tarvinneet auringon valoa ensimmäisen vuorokauden aikana, sillä ne selvisivät ilmankin yhden vuorokauden. Sen sijaan tuhansia vuosia tai sitä pitempiä aikoja kasvit eivät olisi selvinneet ilman auringon valoa. Tämä on yksi todiste lisää sen puolesta, että yksi luomisen päivä oli kestoltaan noin 24 tuntia, ja että luominen kesti tasan kuusi päivää eli noin 144 tuntia. Jumala todistaa myös sanassaan sen, että kaikki kasvit ja eläimet luotiin valmiina yksilöinä, jotka olivat lisääntymiskykyisiä ja saivat jälkeläisiä kukin lajinsa mukaan. Ne eivät siis ole kehittyneet jostakin bakteerinkaltaisesta alkueliöstä miljoonien vuosien aikana, vaan ne on luotu alusta asti sellaisiksi, kuin ne olivat luomisen tuloksena.
   Luomiskertomus ja Jumalan sana eivät anna sijaa evoluutioteoreettisille tulkinnoille, jotka ovat satuja, taruja, ja ihmisen runsaan mielikuvituksen tuotetta. Evoluutioteoria johtaa ihmisiä harhaan eikä valveutunut kristitty voi kannattaa niitä missään muodossa: ei edes niin sanottua teististä evoluutiota, jossa Jumala on ohjannut evoluution suuntaa ja vaikuttanut siihen aktiivisesti. Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi kaikki eliöt valmiiksi lisääntymiskykyisiksi yksilöiksi, ja ne lisääntyivät kukin lajinsa mukaan.
   Luomista tarkoittavasta verbistä baaraa eli ברא ja sanasta miin eli מין [laji; kaltainen] on muodostettu kreationistiseen tieteentutkimukseen sana baramini, joka tarkoittaa luotua lajia, ja se lisääntyy lajinsa mukaan. Paras suomenkielinen vastine sanalle baramini olisi ehkä lajin kantamuoto. Jokaisen luodun lajin geenipankki oli alussa virheetön ja täydellinen, niin että syntiinlankeemuksen jälkeen eristäytymisen (isolaation) ja siitä johtuneen vaihtoehtoisten geenien eli alleelien esiintymistiheyden muutosten seurauksena osapopulaatioiden geenivarasto köyhtyy ja geneettinen informaatio vähenee. Tästä on ollut seurauksena lajien sisäisiä muutoksia, jotka ovat voineet johtaa alalajien syntymiseen. Alalaji ei risteydy välttämättä lajin kantamuodon tai siitä syntyneiden muiden alalajien kanssa. Syynä tähän voivat olla erilainen sukupuolikäyttäytyminen (soidinmenot ja pesiminen), tai muuttuneet sukupuolielimet (esimerkiksi hyönteisillä), kun siirrytään baraminista alalajiin.
   Jos evoluutioteoria olisi totta, niin geneettisen informaation olisi pitänyt lisääntyä lajien sisällä ja yleensä luomakunnassa, mutta nyt on havaittavissa vain geeniperimän köyhtymistä. Se on todiste rappeutumisesta ja taantumasta eikä eteenpäinvievästä kehityksestä, jota evoluutioteoriassa opetetaan.
   Evoluutioteorian mukaan kaikki nykyään elävät eliöt ovat saaneet alkunsa yhdestä lähinnä bakteeria muistuttavasta yksisoluisesta alkueliöstä, joka syntyi elottomasta aineesta sattumalta ilman älyllistä ohjausta. Evoluutiota eli lajin kehitystä eteenpäin vievänä mekanismina on pidetty geenimutaatioita, jotka ovat pidentäneet alkueliön ja sen jälkeläisten DNA-ketjua sekä geenien määrää, niin että uudet biologiset rakenteet ja toiminnot ovat voineet syntyä. Lajin kelpoisuutta parantavat mutaatiot ovat evoluutioteorian mukaan yleistyneet populaatioissa; tällä tarkoitetaan luonnonvalintaa.
  Ei geenimutaatioita eikä mitään muutakaan asiaa ole voitu todistaa evoluutiota eteenpäin vieväksi mekanismiksi. Mutaatiot ovat enimmäkseen haitallisia tai neutraaleja, eivätkä ne anna mutaation kärsineille eliöille valintaetua muihin nähen. Haitalliset mutaatiot sitä vastoin heikentävät eliön kelpoisuutta. Biologiset rakenteet ja toiminnot kuten aistit, ruoansulatus-, liikkumis-, suunnistus-, puolustus- ja saalistusjärjestelmät ovat hyvin monimutkaisia ja koostuvat monista osista, joita säätelee pitkä DNA-ketju ja monet geenit. Nämä järjestelmät eivät toimi keskeneräisinä, joten niiden rakentumista varten tarvittava geenistö ei ole voinut kasaantua lajin perimään vähän kerrassaan miljoonien vuosien aikana. Keskeneräisestä järjestelmästä ja sitä säätelevistä geeneistä tai geenien osana olevista DNA:n emäspareista ei ole ollut valintaetua lajille, joten on tieteellisen biologian tutkimuksen ja itsensä evoluutioteorian vastaista uskoa, että nämä geenit olisivat syntyneet pitkän ajan kuluessa ns. neutraalien mutaatioiden kautta.
   Evoluutioteorialle ei ole olemassa mitään kelvollisia tieteellisiä todisteita. Elämä ei ole voinut syntyä itsestään elottomasta aineesta ilman älyllistä ohjausta, eikä evoluutiolla eli lajin kehityksellä ole evoluutiota eteenpäinvievää mekanismia. Evoluutioteoria on lisäksi äärettömän epätodennäköistä ollakseen totta: todennäköisyyslaskenta kumoaa evoluutioteorian tieteellisenä teoriana, koska evoluutioteorian todennäköisyys on käytännöllisesti katsottuna nolla, olematon. Kaikki vakavasti otettava tieteellinen tutkimus ja sen tulokset viittaavat siihen, että eliöt ovat ilmestyneet maapallolle valmiina ja lisääntymiskykyisinä yksilöinä samaan aikaan. Elämän synty ja lajien paljous selittyy itse asiassa parhaiten Raamatun luomiskertomuksella. Jumala loi alussa lisääntymiskykyisiä aikuisia eliöitä, jotka ovat lisääntyneet kukin lajinsa mukaan.

14. Elettiin neljättä vuorokautta alun nollahetkestä lukien. Jumala ei ollut luonut vielä tähtiä eikä aurinkoa eikä kuuta valoa tuomaan ja osoittamaan aikoja. Ensin luotiin taivas (avaruus) ja maa, ja vasta sitten tähdet ja aurinko ja kuu valoiksi taivaalle.
   Etenkin aurinko ja kuu ovat merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia. Juutalainen kalenteri on ns. kuukalenteri ja perustuu kuun näkyviin vaiheisiin sen kiertäessä maan ympäri. Aurinko on puolestaan merkkinä vuosien vaihtumisesta, kun maa kiertää auringon ympäri noin 365 ¼ vuorokaudessa.
   Hepreankielen sana moeed [מועד] voi tarkoittaa määrättyjen aikojen lisäksi juutalaisia juhlia ja juhla-aikoja, jotka oli pidettävä määrättyinä aikoina. Näitä olivat pääsiäinen, happamattoman leivän juhla, helluntai, suuri sovituspäivä, lehtimajanjuhla ja kahdeksannen päivän juhla lehtimajan juhlan jälkeen. (3. Moos. 23.) Lisäksi oli vietettävä sapattia joka viikon seitsemäs päivä, ja sapattivuotta joka seitsemäs vuosi, ja vielä riemuvuotta joka 50. vuosi: riemuvuosikierto kestää seitsemän kertaa seitsemän vuotta, eli 49 vuotta, minkä jälkeen 50. vuosi on riemuvuosi. (3. Moos. 25:10ss.) Israelilaiset viettivät myös uudenkuun juhlaa, ja sitä vietetään vielä tuhat vuotta kestävässä rauhanajan valtakunnassa Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen. (4Ms. 10:10; 28:14; 29:6; Jes 66:23; Hes 46:1, 6.)

17. Jumala pani tekemänsä valot taivaanvahvuuteen. Taivaanvahvuus eli ilmakehä mainitaan tässä sen vuoksi, että tähdet, aurinko ja kuu näkyvät taivaalla. Luomiskertomuksen kirjoittaja ei ole ottanut kantaa siihen, miten kaukana kuu, aurinko ja tähdet ovat taivaalla maan pinnasta laskettuna.
   Raamatun mukaan on olemassa kolme taivasta. (2Kor 12:1-4.) Ensimmäinen taivas on ilmakehä, toinen taivas on avaruus ja kolmas taivas on Jumalan taivas tai taivaat, jossa Jumalan valtaistuin on. (Jes 66:1; Matt 5:34; Ilm 3:20; 4:2ss.) Jumalan taivasta kutsutaan myös Jumalan paratiisiksi. (Luuk 23:43; Ilm 2:7.) Tämä paratiisi eli Jumalan taivas on todennäköisesti eri asia kuin maan päällä ollut ja sittemmin kadonnut paratiisi, joka sijaitsi Israelissa, Jerusalemin itäpuolella, ja jota kutsutaan Edenin puutarhaksi Vanhan testamentin kirjoituksissa. (1Ms. 2:8-15; vrt. Hes 28:12-20.)

20. Sanoista nefesh [נפש] ja khaii [חי] on muodostettu yhdistelmä, joka tarkoittaa elävää olentoa. Adamista puhuttaessa nämä sanat on käännetty vuoden 1933 Kirkkoraamattuun sanoilla "elävä sielu". (1Ms. 2:7.) Samaa ilmaisua voidaan käyttää siis sekä eläimistä (1:21, 24, 30.) että ihmisistä, joten yksin sen perusteella ei voida tehdä oppia siitä, onko ihminen itsensä tiedostava olento ruumiista irrallisena henkenä tai sieluna. Vastaus tähän kysymykseen tulee löytää ensin Vanhasta testamentista, ja sitten Uuden testamentin kirjoitukset tulee tulkita niin, että ne eivät kumoa Vanhan testamentin opetusta, vaan tukevat, täydentävät ja selittävät sitä.
   "Taivaanvahvuudessa" on sanatarkasti "taivaanvahvuuden (kasvojen) edessä", mikä tarkoittanee kuitenkin yksinkertaisesti sitä, että siivekkäät olennot lentävät taivaalla. Hepreankielen sana panim [פנים] on suomeksi kasvot tai jonkin edessä tai päällä. Niinpä Jumalan Henki liikkui alussa vetten päällä (panim) ja kasvit kasvavat maan päällä, siis maan kasvojen edessä. (1Ms. 1:2, 29.) Maasta nousi kaste ja se kasteli koko maan pinnan (kasvot, 1Ms. 2:6.). Kun ihminen oli langennut syntiin, niin hän pakeni Jahven Elohimin kasvojen edestä pois. (1Ms. 3:8.)
   Linnut lentävät taivaalla ja aurinko, kuu ja tähdet paistavat taivaalla. Kaikkien aikojen ihmiset ymmärtävät näitä Jumalan sanoja. Luomiskertomuksessa ei oteta kantaa siihen, miten kaukana aurinko, kuu ja tähdet maasta katsottuna ovat. Raamattu ei ole luonnontieteellinen kirja, eikä siitä pidä yrittää tehdä sellaista.

21. Hepreankielen thanniin [תנין] tarkoittaa suurta käärmettä, matelijaa, liskoa, petoa tai eläintä, joka elää meressä tai vedessä. (Jes. 27:1; 2Ms. 7:9, 10, 12.) Se voi olla vesikäärme, krokodiili, valas tai jokin muu suuri matelija. (Hes 29:3.) Se liikkuu luultavasti madellen tai ryömien, eikä soveltuisi siten valaaksi, jota on kuitenkin ehdotettu yhdeksi vaihtoehdoksi (KJV).
Jotkut aukkoteorian kannattajat ovat erehtyneet luulemaan, että Jumala loi tämän jakeen perusteella valaat täysin uutena lajina maan päälle. Erehdys johtuu siitä, että nämä uskovaiset pitävät ainoastaan King James Raamattua (KJV) puhtaana Jumalan sanana, jopa tarkempana kuin heprean- ja kreikankielisiä alkutekstejä. Erehdys on siten ilmeinen, sillä käännös ei ole koskaan tarkempi kuin alkuteksti, vaan sisältää jonkin verran virheitä tai vähintäänkin kyseenalaisia tulkintoja.
   Ilmaisu siivekkäät lentävät olennot käsittää ainakin kaikki linnut ja lepakot, mutta mahdollisesti myös lentävät hyönteiset. Hyönteisten luomisesta ei ole Raamatussa erikseen mitään mainintaa. Siellä ei mainita erikseen myöskään pieneliöitä eikä sieniä tai leviä, jotka on jaettu biologiassa taksonomisesti eri luokkaan kuin kasvit ja eläimet. Kaikki on silti Jumalan luomaa, niin kuin on kirjoitettu; on tosin hyvin todennäköistä, että monet eliölajit kuten elämää tuhoavat bakteerit ja virukset ovat muuttuneet vahingollisiksi haitallisten geenimutaatioiden kautta. On vaikea uskoa, että Jumala olisi luonut ne kaikki alussa sellaisiksi kuin millaisia ne nyt ovat (ajattele vaikka ruttoa aiheuttavaa bakteeria).

24. Jumala sanoi, että tuottakoon maa (tuokoon maa esiin, syntyköön maasta) kaikki maalla elävät eläimet, niin pedot, karjaeläimet, matelijat kuin myös muut pienemmät maalla elävät eläimet. Hepreankielen verbi jaatsaa [יצא] esiintyi aiemmin siinä kohdassa, kun maa toi esiin – siis tuotti tai kasvoi – kaikkinaisia ruohoja, vihreitä kasveja ja yrttejä lajiensa mukaan. (1:12.)
   Verbi jaatsaa on suomeksi synnyttää, tuoda esiin, mennä tai lähteä ulos jstk, poistua, jne. Tässä kohdassa se tarkoittaa sitä, että Jumala teki maasta kaikki eläimet, jotka elävät maalla. Tämä sanotaan luomiskertomuksen toisessa luvussa. (1Ms. 2:19.) Jumala teki siis elottomasta aineesta eläviä olentoja, joiden joukkoon myös ihminen Jumalan kuvana lukeutuu. (2:7.)
   Kun Jumala antoi elämän hengen näille maasta muovatuille olennoille (Psa 104:30; Apt 17:25.) (jaatsar: muovata, muovailla, muotoilla, tehdä, 2:7.), niin niistä tuli eläviä olentoja [khaii nefesh], missä yhdistelmässä sana neefesh on käännetty usein sanalla sielu. Samaa yhdistelmää "sielu + elävä" [neefesh + khai] on käytetty sekä eläimistä eli ihmisistä, joten on oikein kääntää "elävä olento" sen sijaan, että käännettäisiin "elävä sielu", ellei sitten uskota, että myös eläimillä on "sielu", niin kuin "sielun kuolemattomuusopissa" ihmisellä uskotaan olevan. Todellisuudessa ihmisessä ei ole sielua tai henkeä, joka hänestä kuoleman hetkellä erkanee ja jatkaa elämäänsä joko taivaassa tai tuonelassa tulen keskellä (lue Rikas mies ja Lasarus -vertauksen selitys). Ihmisessä on samanlainen "elämän henki" kuin eläimissäkin. Kun Jumala ottaa elämän hengen pois, kuolee ihminen, ja kun hän antaa sen takaisin, tulee ihmisen elottomasta ruumiista jälleen elävä. (Ilm 11:11; Job 34:14-15; Psa 71:20)
   Hepreankielen sana beheemaa [בהמה] on käännetty vuoden 1933 kirkkoraamattuun karjaeläimiksi. Sana voi tarkoittaa myös muita suuria eläimiä, jotka elävät maan päällä, olivatpa ne sitten karjaeläimiä, petoja tai muita villinä eläviä eläimiä. Sana esiintyy usein erotuksena matelijoista, jotka on luokiteltu eri ryhmään kuin nämä suuret maaeläimet.

26.-27. Jumala on tässä monikollinen Elohim ja verbi aasaa [tehdä] on myös monikossa: "tehkäämme". Kuva on yksikössä, mutta se tarkoittaa monikollista kuvaa suffiksimuodon "kuvaksemme" mukaan. Jumala loi (yks. 3. pers.) ihmisen omaksi kuvakseen, mutta hän ei tehnyt vain yhtä ihmistä vaan kaksi: miehen ja naisen. Tätä huomiota on käytetty kolminaisuusopin tukena; Jumala ei ole välttämättä ehdottoman singulaarinen (yksi, jossa ei ole kollektiivista yhteyttä) vaan hän voi olla ihan yhtä hyvin pluraalinen Jumala (kollektiivinen ykseys), jossa on monta yhteen liitettynä yhdeksi (echad), ja näin on vain yksi (echad) Jahve Elohim. Israelin uskontunnustuksessa sanotaan:

"Kuule, Israel: Jahve, meidän Elohimimme, on yksi Jahve!".(5Moos 6:4.)

Alunperin on ehkä tarkoitettu tätä:

"Kuule, Israel: Jahve, meidän Jumalamme, on yksin Herra!" (5Moos 6:4)

Uskontunnustus olisi siten ensimmäisen ja toisen käskyn vahvistus: Ei ole muuta Jumalaa kuin Jahve, ja hän on meidän Herramme. Meidän ei ole lupa palvoa muita jumalia kuin Jahvea, meidän Elohimiamme. On siis mahdollista, että Israelin uskontunnustusta on alettu käyttää kolminaisuuden tai sitä vastustavien näkemysten puolustukseksi vasta jäljestäpäin. Uskontunnustuksen alkuperäinen merkitys on ollut kieltää muiden jumalien palveleminen, eikä siinä ole otettu kantaa Jumalan olemukseen, onko hän "kolmiyhteinen" vai ei.

Tässä on vielä masoreettinen eli vokalisoitu hepreankielinen teksti Israelin sheemasta, uskontunnustuksesta.

שְׁמַע יִשְׂרָאֵל יְהוָה אֱלֹהֵינוּ יְהוָה אֶחָֽד׃

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus lainasi Septuagintaa ja sanoi Isäänsä ainoaksi Herraksi (Jahveksi).

"Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa..." (Mar. 12:29)

Tämän perusteella Jeesus oli unitaari eli piti Isää yksin ainoana Jumalana, samoin kuin hän sanoi ylimmäispapillisessa rukouksessaan. (Joh. 17:3) Jumalan ja Jeesuksen yhteyttä (Joh 10:30) hän kuvasi samanlaiseksi yhteydeksi kuin meillä kristityillä tulisi olla keskenään. (Joh. 17:11, 20-23) Paavali vahvisti sen, että kristityt ovat "yhtä henkeä " (yksi henki) Herran kanssa. (1Kor. 6:17) Isän ja pojan välinen yhteys voi olla myös yhteinen tavoite ja päämäärä, joka on sielujen pelastaminen: että yksikään Isän tykö tullut ei kuolisi iankaikkista kuolemaa ja joutuisi tuhoon. (Joh. 10:-1-30) Sanonta "olla yhtä" (hepreaksi echad) tarkoittaa nimenomaan yhteistä päämäärää ja tavoitetta jakeessa 1Kor 3:8 ("istuttaja ja kastelija ovat yhtä). Näin ollen Jeesuksen ja Isän välinen yhteys on samanlaista "hengen yhteyttä" kuin ihmisillä on Jumalaan ja toisiin kristityihin. Se, että Jeesus sanoi "minä ja Isä olemme yhtä" ei todista Jeesusta Jumalaksi trinitaarien väittämällä tavalla.

Uskontunnustus voidaan siis tulkita myös kolminaisuusopin vastaisella tavalla siten, että on vain yksi Jahve, ja hän on Jahve Elohim, jota vastaa Uuden liiton kirjoituksissa vain Isä Jumala, ei koskaan Poika, eikä kollektiivinen ykseys, jossa on Isä ja Poika ja ehkä myös Pyhä Henki yhdessä yhteen liittyneenä yhdeksi Elohim Jahveksi. (Joh 17:3; Jda 1:24, 25; 1Tim 6:13-16.) Koska nimeä Jahve saavat käyttää myös enkelit (1Moos. 32:24-32; Hoos. 12:5; 2Moos. 3:1-14; 13:19=14:21; 20:21-22; 23:20-23; 33:21; 5Moos 5:24; Tuom 13:3, 8, 22.), ja Jumalan Poika Jeesus Kristus (Jes 40:1-11.), niin kolminaisuusoppi ei ole perusteltavissa pelkästään Raamatussa käytettyjen sanavalintojen avulla. Jos ajatellaan niin, että Jeesus ilmestyy ja toimii Isän Jahven nimessä, täydellä arvovallalla ja valtuutuksella niin kuin enkeli, jossa Jahven nimi asuu (2Moos 23:21-23.), niin silloin Isä on yksin ainoa Jumala, ja Jeesus on hänen ainosyntyinen poikansa (ihminen), mutta ei Jumala samalla tavalla kuin Isä on Jumala.

Kristityt välttyvät turhalta pohdiskelulta koskien Jumalan olemusta – kolmiyhteinen vai yksin Isä – siten, että puhuvat Jumalasta käyttämällä sanoja "Isä, Poika ja Pyhä Henki" täsmälleen samassa asiayhteydessä ja merkityksessä kuin Raamatussa on niitä käytetty. Silloin vältymme virhekäsityksiltä ja erehdyksiltä, eikä mikään voima, valta tai mahti maailmassa voi pakottaa meitä tekemään tai tunnustamaan "yli kirjoitusten meneviä" uskontunnustuksia, joihin katolisen kirkon kolminaisuutta puolustavat uskontunnustukset kuuluvat; yhtenä tunnetuimmista on Athanasioksen uskontunnustus, jota ei ole kenenkään pakko totuudeksi tunnustaa, eikä tällaisten uskontunnustusten tunnustamista ole oikein panna sielujen pelastumisen ehdoksi, niin kuin monet ovat tehneet.

27.Ihminen on hepreaksi adam [אדם] (lausutaan puolipitkillä vokaaleilla adaam). Nimi viittaa mahdollisesti ihmisen "punertavaan" väriin. Adam tarkoittaa asiayhteydestä riippuen yhtä ihmistä, ihmiskuntaa, ensimmäistä miestä eli Adamia, tai Adam -nimistä kaupunkia Jordanin laaksossa.
   Elohim loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta ei tehnyt vain yhtä ihmistä: hän teki ensin Adamin ja sitten myöhemmin Eevan Adamin kylkiluusta. (1Ms. 2:21-25.) Tämä kuvastaa trinitaarien mielestä Jumalan kollektiivista ykseyttä, jossa on Isä ja Poika (ja Pyhä Henki) liittyneenä yhteen yhdeksi Jahveksi Elohimiksi, yhdeksi Jahveksi. (5Ms. 6:4.) Tämä tulkinta on kuitenkin hyvin kyseenalainen edellä esitetyistä syistä ja perusteluista johtuen. Meidän tulisi karttaa yli kirjoitusten meneviä selityksiä sanasta ja itse muotoiltuja lauseita opin määrittelyssä, joihin yleiset (katoliset) ja yhteiset uskontunnustukset kuuluvat.
   Katolinen kolminaisuusoppi onkin virheellinen, sillä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen välillä vallitsee hierarkia, toisin kuin katolisessa kolminaisuusopissa väitetään, jos nyt Jumala kaikesta huolimatta "kolmiyhteinen" olisi. (1Kor 15:24-28; Joh 14:14-28; 15:26, 27; 16:13-16; Matt 3:11; Luuk 11:11-13; Apt 1:5; Hebr 2:4.) Hierarkia vallassa suurimmasta pienimpää on nimenomaan Isä, Poika ja Pyhä Henki. On kuitenkin hyvin mahdollista, että vain Isä on ainoa totinen Jumala, niin kuin myös Uudessa testamentissa on sanottu (Joh. 17:3; Jda 1:24-25; 1Tim 6:13-16), jolloin Jeesus on tosin Jumalan poika, mutta ei Isän kaltainen Jumala, ja pyhä henki voi aivan hyvin olla Jumalan henki, jonka kautta Isä toimii tässä maailmassa ja lastensa elämässä (ks. Jumalan toiminta hengen kautta ihmisten välityksellä, Apt 1:16; 4:25; kun tätä sovelletaan kaikkiin kohtiin, voidaan uskoa Jumalan toimivan pyhän hengen välityksellä, eikä hengen tarvitse olla itsenäinen persoona. Huomaa, että Jumala tai Jeesus eivät puhu Raamatussa koskaan pyhälle hengelle, eikä henki puhu koskaan Isälle tai pojalle, joten tätäkin taustaa vasten pyhää henkeä ei tulisi väittää "Jumalan kolmanneksi persoonaksi" ja "Jumalaksi". Itse asiassa sanan "persoona" Jumalasta on sekin kyseenalaista, sillä Jumala ei ole niin kuin ihminen tai enkelit, että hänet tai hänen olemuksensa voitaisiin rajata persoona-käsitteellä. Jumala ei näyttäisi olevan aikaan ja paikkaan sidottu olento niin kuin enkelit ja ihmiset ovat, joten hän ei ole samassa mielessä "persoona" kuin luodut olennot, vaikka hän itsensä ikään kuin persoonallisena Jumalana meille ilmoittaakin).
   Jakeessa 27 on käytetty ihmisen luomisesta verbiä baaraa [ברא]. Jakeessa 2:7 on käytetty verbiä jaatsar [יצר], sillä se kuvaa paremmin muotoilemista ja muovailemista: Jumalahan teki Adamin maan savesta tai tomusta, samoin kuin eläimet. (2:19.) Jakeessa 1:26 on ihmisen luomisesta käytetty verbiä aasaa [עשה]. Näiden verbien merkityksellä ei näyttäisi olevan suurta eroa, koska niitä käytetään lähes rinnakkain samassa merkityksessä. On silti väitetty, että niillä olisi merkityseroa juuri luomiskertomuksessa, ja osittain tämän merkityseron perusteella on muodostettu tulkinta, jonka mukaan Jumala olisi tehnyt ihmisen alussa henkiolennoksi, jolla ei ollut lainkaan maallista ruumista (ruumista, joka on tehty maasta). Tämän teorian mukaan Jumala olisi tehnyt ihmisestä ruumillisen ja kuolevaisen olennon vastan lankeemuksen jälkeen, kun Jumala puki ihmisen ylle nahasta tekemänsä vaatteen. (1Ms. 3:21.) Tämä on selvästikin virheellinen tulkinta, koska Jumala muotoili eli teki Adamin maan tomusta jo ennen tätä. (1Ms. 2:7) Adamilla oli siis alusta asti maallinen ruumis, eikä Jumala tehnyt hänestä ensin henkiolentoa.

28. Hepreankielen verbi raamas [רמש] tarkoittaa yleensä matelemista tai ryömimistä, mutta tässä kohdassa se tarkoittanee kaikkien eläinten liikkumista maan päällä. Samaa verbiä käytetään kalojen kevyestä liikehdinnästä, joten kyse ei ole välttämättä aina hitaasta liikkumisesta, ja koska tästä jakeesta puuttuu erikseen viittaus suuriin ja pieniin maaeläimiin, niin puhe on varmasti kaikista maan päällä elävistä eläimistä jakeen 1:26 kanssa yhtenevällä tavalla. Jumala teki ihmisestä (Adamista) luomakunnan kruunun – lähes jumal'olennon – ja pani hänet hallitsemaan kättensä tekoja, koko luomakuntaa. (Psa 8.) Ihminen on tavallaan menettänyt asemansa luomakunnan herrana ja kruununa, mutta kun Kristus tulee takaisin, toteutuu tämä sana hänen elämässään ja hänen kauttaan ylösnousemuksen lapsissa. (Hepr 2:6-18; Ilm 20:1-9)
   Hepreankielen verbi maalee [מלא] on suomeksi "täyttää, olla täynnä". Se esiintyy ensimmäisen kerran jakeessa 1Ms. 1:22, jossa Jumala siunasi meren elävät ja siivekkäät lentävät olennot, ja sanoi: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää merten vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä". King James Versionissa on käytetty jakeessa 1:28 verbiä to replenish, samoin kuin jakeessa 9:1, jossa Jumala käski Nooan perillisiä täyttämään maa, mutta jakeessa 1:22 verbiä to fill. Aukkoteorian kannattajien mielestä KJV on luotettavampi kuin alkuperäinen hepreankielinen teksti, ja he väittävät tämän perusteella, että ihmisten tuli täyttää maa uudelleen.
   Etuliite re viittaa joidenkin verbien yhteydessä siihen, että jokin asia tehdään uudestaan. 1500-luvun englannissa verbi "replenish" tarkoitti kuitenkin yksinkertaisesti täyttämistä. Vaikka ihminen olisi voinut täyttää maan uudelleen jakeen 1:22 käskyn mukaan humanoidien sukupuuttoon kuolemisen jälkeen, niin siitä ei ole kuitenkaan kysymys. Aukkoteorian mukaan maan päällä eli ennen muinoin humanoideja (mm. Neandertalin ihmisiä) ja heidän hallitsijanaan toimi Lucifer, joka sittemmin lankesi syntiin ja toi kuoleman koko universumiin. Tämän jälkeen Jumala olisi luonut kaiken uudestaan, ja uutena lajina ihmisen omaksi kuvakseen. Tällaiset tulkinnat perustuvat pelkästään ihmisen vilkkaaseen mielikuvitukseen ja sielunvihollisen eksytykseen, eikä Raamatussa ole niille mitään tukea.
   Hepreankielinen alkuteksti on kaikkein luotettavin lähde tutkittaessa Jumalan sanan ilmoitusta. Siinä on käytetty yhtä ja samaa verbiä maalee siitä, kun Jumala käski Adamia ja Eevaa, ja myöhemmin myös Nooan perhettä", täyttämään" maa (engl. replenish tai fill). (1Ms. 1:28; 9:1.) Näin ollen ei ole mitään eroa sillä käskyllä, jonka Elohim antoi ihmisille kahdella eri kerralla, ja kun hän siunasi meren elävät, ja käski niiden täyttää meri elämällä. (1:22.) Sitäpaitsi, jos aukkoteoria olisi totta, niin silloin myös meri olisi täyttynyt uudelleen elävistä olennoista, ja jakeessa 22 olisi niin ikään pitänyt käyttää verbiä "replenish" King James Versionissa, mutta nyt siellä on verbi "fill" todistuksena siitä, että kyse on ensimmäisestä ja ainoasta luomistapahtumasta maapallon historiassa.

29. Hepreankielen sana eesev [eseb עשב] voi tarkoittaa vihreää kasvia, yrttiä, ruohoa tai vihanneksia. Jumala antoi alussa ihmisille syötäväksi vain vihreitä kasveja ja puiden hedelmiä. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen ihmisen ruokavalio laajeni käsittämään kaikki liikkuvat eläimet. (1Ms. 9:3.) Tässä on kuitenkin syytä olla varovainen, että ei kehota uskovia syömään saastaisia eläimiä, koska niiden syömisen kiellolle on varmasti ollut hyvät ja pätevät perustelut Jumalan suunnitelmissa. (1Ms. 7:2, 3; 3Ms. 11.) Lisäksi on huomattava se, että apostolit ja Jeesus eivät syöneet saastaisia eläimiä: miksi me söisimme niitä? Ajatuksia herättävää on myös se Jumalan sanan ilmoitus, jonka mukaan Jumala tuomitsee Kristuksen tulemuksessa ne, jotka "syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa, ja hiiriä [rottia], ja viettävät puutarhamenoja, ja seuraavat miestä, joka on heidän keskellänsä". (Jes. 66:17.)
  Vaikka saastaisten eläinten syömisen kielto ei sisälly suoraan pakanuudesta Jumalan tykö kääntyneiden kristittyjen noudatettavaksi annettuihin käskyihin (Apt 15), on Jumalan tekemällä jaottelulla ja kiellolla varmasti jokin hyvä tarkoitus ihmisiä kohtaan. Niinpä meidän kannattaisi noudattaa myös tätä käskyä, vaikka se ei pakollista olisikaan, eikä sielujen pelastuminen ole kiinni sen käskyn noudattamisesta tai rikkomisesta.

30. Jumala antoi vihreät kasvit ruoaksi myös eläimille. Jotkut ovat sitä mieltä, etteivät petoeläimet syöneet vielä tuolloin liharuokaa, vaan kaikki eläimet ainakin maan päällä olivat alussa kasvissyöjiä. Selvää on ainakin se, etteivät pedot voineet syödä heti alussa saaliseläimiä enempää kuin Jumala oli niitä tehnyt, koska muuten pedot olisivat kuolleet ravinnon loputtua sukupuuttoon yhdessä saaliseläinten kanssa. On siis mahdollista, että myös pedot käyttivät alussa ravinnokseen kasveja maan päällä, mutta vedessä elävien eläinten suhteen tämä on melko kyseenalaista ekosysteemin ravintoketjun vuoksi, joka on kaiketi perua luomisesta eikä syntiinlankeemuksen jälkeiseltä ajalta.
   Profeetoissa on kuvattu tuhannen vuoden rauhan ajan aikaa, jolloin Jeshua Ha Mashiah [Jeesus Kristus] hallitsee maan päällä ja tuomitsee yhdessä ylösnousseiden pyhien kanssa pakanakansoja ajallisissa asioissa. (Ilm 2:26; 19:15-20:9; 1Kor 6:2; Jes 2; 9:6; 11.) Kuvauksiin sisältyy kohtia, joissa pedot käyvät yhdessä ihmisten ja eläinten kanssa laitumella, eivätkä käärmeet ja myrkkyliskot vahingoita enää ihmisten lapsia. Tämä voi olla pelkästään vertauskuvallista ilmoitusta, mutta myös kirjaimellinen tulkinta on mahdollinen. Silloin luomakunta palaisi alussa oletettavasti vallinneeseen olotilaan, jolloin maan päällä ei vuodatettu verta, ja kaikki eläimet söivät kasvisruokaa. (vrt. Room 8:19-22.)
   Tätä tulkintaa vastaan näyttää kuitenkin olevan se profetia, jonka mukaan leeviläiset papit, Saadokin jälkeläiset, uhraavat Jerusalemin temppelissä eläimiä syntien sovitukseksi Jahvelle tuhatvuotisessa valtakunnassa.(Hes 44:15; 45:17-25.) Temppelistä virtaa vettä, joka tekee eläviksi veden elävät, ja kalastajia on veden kaksoisvirran rannalla. (Hes 47:1-10.) Verenvuodatus ei siten lakkaa tuhatvuotisessa valtakunnassa, koska ihminen vuodattaa silloin edelleen verta, ja ihmisiä myös kuolee tuona ajanjaksona. (Jes 65:17-25; 66:24.) Ikuinen elämä vapaana kuolemasta ja synnin kirouksesta alkaa vasta tuhannen vuoden rauhan ajan jälkeen, ja viimeisen tuomion jälkeen. (Ilm 20:10-22:5.) Voi kuitenkin olla, että Vanhan testamentin viitteenä mainitut profetiat on tarkoitettu ymmärrettäviksi vain kielikuvina ja suomenkielisessä käännöksessä voi lisäksi olla syntiä. Ehkä Kristuksen tulemuksen jälkeen ei synny enää lapsia ja ainoat ihmiset, jotka sen jälkeen vielä kuolevat, ovat muita kuin Jumalan lapsia, jumalattomia ja syntisiä.

31. Kun Jumala katsoi luomistyönsä tulosta, niin se kaikki oli sangen hyvää. Aiemmin Jumala oli sanonut kunkin luomispäivän jälkeen, että se kaikki oli hyvä (1Ms. 1:10, 12, 18, 21, 25), mutta nyt kun kaikki oli luotu valmiiksi, ja ihminen oli tehty Jumalan kuvaksi, niin se oli sangen hyvä, eli erittäin hyvä. Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi ja luomakunnan kruunuksi päätti Jumalan hyvän luomistyön.

Petteri Haipola, 2007, muokattu 21. maaliskuuta 2012.

Sivun alkuun | Seuraava luku | Edellinen luku

 

 

 

Seuraava luku, 1Moos, VT.

Teksti viitteiden ja hakusanojen kera.

ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA, GENESIS 1


1. Alussa loi Elohim taivaan ja maan.
2. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Elohimin Henki liikkui vetten päällä.
3. Ja Elohim sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
4. Ja Elohim näki, että valo oli hyvä; ja Elohim erotti valon pimeydestä.
5. Ja Elohim kutsui valoa päiväksi, ja pimeyttä hän kutsui yöksi. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt ensimmäinen päivä.
6. Ja Elohim sanoi: "Tulkoon ilmakehä vetten välille erottamaan vedet vesistä!"
7. Ja Elohim teki ilmakehän ja erotti ne vedet, jotka olivat ilmakehän alla, niistä vesistä, jotka olivat ilmakehässä [taivaalla]; ja tapahtui niin.
8. Ja Elohim kutsui ilmakehää taivaaksi. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt toinen päivä.
9. Ja Elohim sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat ilmakehän [taivaan] alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin!" Ja tapahtui niin.
10. Ja Elohim kutsui kuivaa maaksi, ja paikkaa, johon vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Elohim näki, että niin oli hyvä.
11. Ja Elohim sanoi: "Viheriöiköön maa vihreistä kasveista ja ruohoista, jotka tuottavat siementä, ja hedelmäpuista, jotka tekevät lajiensa mukaan hedelmiä, joissa niiden siemen maan päällä on!" Ja tapahtui niin.
12. Ja maasta kasvoi ruohoa ja vihreitä kasveja, jotka tuottavat siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka tekevät lajiensa mukaan hedelmää, jossa niiden siemen on. Ja Elohim näki, että se oli hyvä.
13. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt kolmas päivä.
14. Ja Elohim sanoi: "Tulkoot valot taivaalle erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia,
15. ja olkoot valoina taivaalla paistamassa maan päälle!" Ja tapahtui niin.
16. Elohim teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.
17. Ja Elohim pani ne taivaalle paistamaan maan päälle,
18. ja hallitsemaan päivää ja yötä, ja erottamaan valon pimeästä. Ja Elohim näki, että niin oli hyvä.
19. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt neljäs päivä.
20. Ja Elohim sanoi: "Kuhiskoot vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt siivekkäät olennot maan päällä, taivaalla!"
21. Ja Elohim loi suuret vesipedot ja vedessä kuhisevat ja matelevat elävät olennot kunkin lajinsa mukaan, ja siivekkäät lentävät olennot, kunkin lajinsa mukaan. Ja Elohim näki, että niin oli hyvä.
22. Ja Elohim siunasi ne ja sanoi: "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää ja täyttäkää merten vedet, ja siivekkäät olennot lisääntykööt maan päällä!"
23. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt viides päivä.
24. Ja Elohim sanoi: "Syntykööt elävät olennot maasta kukin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja maan villieläimet, kunkin lajinsa mukaan!" Ja tapahtui niin.
25. Elohim teki maan elävät kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet kunkin lajinsa mukaan, ja maan päällä ryömivät matelijat kunkin lajinsa mukaan. Ja Elohim näki, että niin oli hyvä.
26. Ja Elohim sanoi: "Tehkäämme adam kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan siivekkäät olennot ja karjaeläimet ja koko maan, ja maan päällä ryömivät matelijat!"
27. Ja Elohim loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Elohimin kuvaksi hän heidät loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28. Ja Elohim siunasi heidät, ja Elohim sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kaloja ja taivaan siivekkäitä olentoja ja kaikkia maan päällä liikkuvia eläimiä!"
29. Ja Elohim sanoi: "Katso, minä olen antanut teille siementä tekevät kasvit maan päällä, ja puut, joissa on siementä tekevä puun hedelmä; olkoot ne ravinnoksi teille
30. ja kaikille maan eläville ja taivaan siivekkäille olennoille; ja kaikille, jotka maassa ryömivät ja joissa on elämän henki, minä annan vihreät kasvit ravinnoksi." Ja tapahtui niin.
31. Ja Elohim katsoi kaikkea, minkä hän oli luonut, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt kuudes päivä.

Seuraava luku, 1Moos, VT.

Sivun alkuun

ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA, GENESIS 1

1.Alussa7225 loi1254 Elohim430 taivaan8064 ja maan776.
2. Ja maa776 oli autio ja tyhjä, ja pimeys2822 oli syvyyden8415 päällä, ja Elohim430in Henki liikkui vetten päällä.
3. Ja Elohim430 sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
4. Ja Elohim430 näki, että valo oli hyvä; ja Elohim430 erotti valon pimeydestä2822.
5. Ja Elohim430 kutsui valon päiväksi3117, ja pimeyden2822 hän kutsui yöksi. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt ensimmäinen päivä3117.
6. Ja Elohim430 sanoi: "Tulkoon ilmakehä7549 vetten välille erottamaan vedet vesistä!"
7. Ja Elohim430 teki ilmakehän7549 ja erotti ne vedet, jotka olivat ilmakehän7549 [taivaan] alla, niistä vesistä, jotka olivat ilmakehässä7549 [taivaalla]; ja tapahtui niin.
8. Ja Elohim430 kutsui ilmakehää7549 taivaaksi8064. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt toinen päivä3117.
9. Ja Elohim430 sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan8064 alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin!" Ja tapahtui niin.
10. Ja Elohim430 kutsui kuivaa maaksi776, ja paikkaa, johon vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Elohim430 näki, että niin oli hyvä.
11. Ja Elohim430 sanoi: "Viheriöiköön maa776 vihreistä kasveista1877 ja ruohoista6212, jotka tuottavat siementä, ja hedelmäpuista, jotka tekevät lajiensa mukaan hedelmiä, joissa niiden siemen maan päällä on!" Ja tapahtui niin.
12. Ja maasta776 kasvoi3318 ruohoa1877 ja vihreitä kasveja6212, jotka tuottavat siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka tekevät lajiensa mukaan hedelmää, jossa niiden siemen on. Ja Elohim430 näki, että se oli hyvä.
13. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt kolmas päivä3117.
14. Ja Elohim430 sanoi: "Tulkoot valot taivaalle7549 8064 erottamaan päivää3117 yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja4150, päiviä3117 ja vuosia141,
15. ja olkoot valoina taivaalla7549 8064 paistamassa maan776 päälle!" Ja tapahtui niin:
16. Elohim430 teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää3117 ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.
17. Ja Elohim430 pani ne taivaalle7549 8064, paistamaan maan776 päälle
18. ja hallitsemaan päivää3117 ja yötä ja erottamaan valon pimeästä2822. Ja Elohim430 näki, että niin oli hyvä.
19. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt neljäs päivä3117.
20. Ja Elohim430 sanoi: "Kuhiskoot vedet eläviä2416 olentoja5315, ja lentäkööt siivekkäät olennot maan776 päällä, ilmakehässä!"7549  8064.
21. Ja Elohim430 loi suuret vesipedot ja vedessä kuhisevat ja matelevat elävät2416 olennot5315 kunkin lajinsa mukaan, ja siivekkäät lentävät olennot, kunkin lajinsa mukaan. Ja Elohim430 näki, että niin oli hyvä.
22. Ja Elohim430 siunasi ne ja sanoi: "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää ja täyttäkää merten vedet, ja siivekkäät olennot lisääntykööt maan776 päällä!"
23. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt viides päivä3117.
24. Ja Elohim430 sanoi: "Syntykööt3318 elävät2416 olennot5315 maasta776 kukin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja maan villieläimet2416, kukin lajinsa mukaan!" Ja tapahtui niin.
25. Elohim430 teki maan776 villieläimet2416 kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet kunkin lajinsa mukaan, ja maan127 päällä ryömivät matelijat kunkin lajinsa mukaan. Ja Elohim430 näki, että se oli hyvä.
26. Ja Elohim430 sanoi: "Tehkäämme adam kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan8064 siivekkäät olennot ja karjaeläimet ja koko maan776, ja maan776 päällä ryömivät matelijat!"
27. Ja Elohim430 loi adamin omaksi kuvaksensa, Elohim430in kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28. Ja Elohim430 siunasi heidät, ja Elohim430 sanoi heille: "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää, ja täyttäkää maa776 ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kaloja ja taivaan8064 siivekkäitä olentoja ja kaikkia maan776 päällä liikkuvia eläimiä2416!"
29. Ja Elohim430 sanoi: "Katso, minä olen antanut teille siementä tekevät vihreät kasvit6212 maan päällä, ja puut, joissa on siementä tekevä puun hedelmä; olkoot ne ravinnoksi teille
30. ja kaikille maan776 eläville2416 ja taivaan8064 siivekkäille olennoille; ja kaikille, jotka maassa776 ryömivät ja joissa on elämän2416 henki5315, minä annan vihreät kasvit6212 ravinnoksi." Ja tapahtui niin.
31. Ja Elohim430 katsoi kaikkea, minkä hän oli luonut, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt kuudes päivä3117.

Seuraava luku, 1Moos, VT.

Sivun alkuun