Hippolytos Roomalainen: Platoa vastaan koskien maailman olemusta

Suomenkielisen käännöksen akusanat

Tätä teosta oli pidetty pitkään (900 l.–1900-l.) juutalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoittamana. Se tunnetaan edelleen paremmin nimellä Katkelma Josefus Flaviuksen tutkielmasta kreikkalaisille koskien Haadesta. Sen englanninkielinen käännös An Extract Out Of Josephus's Discourse To The Greeks Concerning Hades, jonka on tehnyt William Whiston, löytyy monesta eri osoitteesta internetistä.

Josefus Flaviuksen (37–100 jaa.) olisi pitänyt kirjoittaa tämä tutkielma apostolisena aikana, jos se olisi hänen tekemänsä. Myöhempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että tutkielma on peräisin kolmannen vuosisadan alusta ja sen on tehnyt varhaisen kirkon teologi Hippolytos Roomalainen (n. 170–235). (Ks. Wikipedia tai Josephus.org) Tutkielma on otos hänen teoksensa Against the Greeks osasta Against Plato, On the Cause of the Universe.

Vaikka tutkielma ei olekaan Josefuksen kirjoittama ja on peräisin myöhemmältä ajalta, on juutalaisten täytynyt tuntea siinä mainittuja asioita jo Jeesuksen aikana, koska Jeesus mainitsi ne vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Luuk. 16:19-31. Jeesus puhui juutalaisille myös Gehennasta moneen otteeseen ikään kuin asia olisi ollut heille entuudestaan tuttu. Matt. 5:22, 29-30; 10:28; 23:30.

Juutalaisten tuonelauskon on täytynyt kehittyä jo apostolien aikaan mennessä sellaiseksi kuin Jeesus sen sanoissaan kuvasi. Nämä käsitykset eivät ole peräisin Vanhasta testamentista, sillä siellä ei ole mitään vastaavaa kuvausta ihmisten olotilasta tuonelassa. Tuonela tarkoittaa Vanhassa testamentissa hautaa tai syvää kuoppaa, jossa kuolleet nukkuvat tiedotonta kuolonunta. Snj. 9:5, 10. Jumala herättää kuolleet tietoiseen elämään vasta ylösnousemuksessa, ei ennen sitä. Dan. 12:2.

Klassisen helvetti- ja tuonelaopin siirtymisestä pakanoilta juutalaisille sekä kristinuskoon on kirjoitettu seikkaperäisemmin Totuutta-blogissa, juutalaisten omissa kirjoituksissa ja tarkasti lähdeteoksiin perustuvissa selityksissä koskien Jeesuksen vertausta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta: Steve Cox ja Rob J. Hyndman.

Petteri Haipola 19. lokakuuta 2011.

Hippolytos Roomalainen: Platoa vastaan koskien maailman olemusta

Englanninkielisestä käännöksestä Against Plato, On the Cause of the Universe suomentanut Petteri Haipola, lokakuussa 2011. Otos löytyy myös Anti-nikealaisista isistä englanninkielisenä versiona: The Anti-Nicene Fathers V (ANF05), Fathers of the Third Century, Hippolytus,... Against Plato, on the Cause of the Universe.

1. Ja tämä kappale [katkelma] koskee pahoja henkiä [demoneita; joidenkin versioiden mukaan tässä on sana logos, joka tarkoittaa Uudessa testamentissa Jumalan Sanaa]. Mutta meidän täytyy puhua ensin Haadeksesta [Hades, tuonela], jossa säilytetään sekä vanhurskaiden että väärien [epähurskaiden, jumalattomien, väärämielisten] sieluja. Haades on paikka tässä luomakunnassa. Se on kolkko paikka, joka sijaitsee maan alla, ja jossa ei loista tämän maailman valo. Ja koska tässä paikassa ei loista auringon valo, täytyy siellä vallita jatkuva pimeys. Tämä paikka on määrätty sielujen asuinsijaksi niin kuin se on ollut [viittaa luomakunnan alkua edeltäneeseen tilaan], ja jossa enkelit vartioivat sieluja ja toimittavat heille väliaikaisia [tai määräaikaisia] rangaistuksia kullekin hänen tekojensa mukaan. Ja tässä paikassa on tietty muista erillään oleva alue, sammumattoman tulen järvi, johon emme usko kenenkään vielä tulleen heitetyksi, sillä se on valmistettu tulevaa Jumalan määräämää päivää varten, jolloin vanhurskas tuomio kohtaa oikeudenmukaisesti kaikkia ihmisiä. Ja väärämieliset [epähurskaat, väärät] ja ne, jotka eivät ole uskoneet Jumalaan, vaan ovat palvoneet ja kunnioittaneet Jumalana ihmisten kätten töitä, epäjumalia, joita he ovat itse tehneet ;– heidät tuomitaan tähän päättymättömään rangaistukseen. Mutta vanhurskaat saavat turmeltumattoman ja katoamattoman valtakunnan, ja he ovat tosiaankin tällä hetkellä tuonelassa, mutta eivät samassa paikassa väärämielisten kanssa. Sillä tähän paikkaan johtaa yksi alaspäin vievä tie, jonka portille on uskoaksemme sijoitettu arkkienkeli yhdessä erään toisen enkelin kanssa. Ja kun ne sielut ovat ohittaneet tämän portin, joita saattamaan on nimetty tietty enkeli, eivät he jatka yhtä ja samaa tietä, sillä vanhurskaat saatetaan oikealle valoa kohti sinne sijoitettujen enkelten laulaessa hymnejä, ja niin he saapuvat paikkaan, joka on täynnä valoa. Ja siellä vanhurskaat asustavat alusta asti, eikä heitä ohjaa välttämättömyyksien tarve, sillä he nauttivat alati siunausten täyttymisestä, jotka ovat heidän nähtävänään, ja he iloitsevat odottaessaan uusia siunauksia ja pitävät niitä aina vain parempina kuin aiempia. Eikä siinä paikassa tarvitse raataa. Siellä ei ole polttavaa hellettä, ei kylmää, eikä ohdakkeista; sillä isän ja vanhurskaan kasvot nähdään aina hymyilevinä, kun he odottavat sitä lepoa ja iankaikkista herätystä [tarkoittaa ruumiin heräämistä eloon ylösnousemuksessa], joka seuraa tätä paikkaa. Ja me kutsumme sitä nimellä Aabrahamin helma. Mutta rangaistuksen toimeenpanevat enkelit raahaavat väärämielisiä vasemmalle, eivätkä he kulje enää vapaasta tahdostaan, sillä heitä raahataan väkisin kuin vankeja. Ja heille määrätyt enkelit lähettävät heidät matkaan, ja toruvat heitä ja uhkailevat kauheilla ilmeillään, ja pakottavat heidät alemmille tasoille. Ja kun heidät on viety sinne, raahaavat sitä tehtävää varten nimetyt [enkelit] heidät Gehennan rajoille. Ja ne, jotka ovat niin lähellä, kuulevat lakkaamatta sen vellovan äänen ja tuntevat sen savun. Ja kun se näkymä on niin lähellä heidän katsoessaan kauheaa ja ylenpalttisesti hehkuvaa tulista näytöstä, värisevät he kauhusta odottaessaan tulevaa tuomiota, (ikään kuin) he tuntisivat jo nyt rangaistuksensa voiman. Ja heitä rankaisee myös se, että he näkevät isien ja vanhurskaiden paikan. Sillä syvä ja leveä kuilu [abyss: syvyys] on pantu heidän välilleen, niin että yksikään myötätuntoa tunteva vanhurskas ei voi uskoa voivansa ylittää sitä, eikä yksikään väärämielisistä uskalla yrittää sen ylittämistä.

2. Näin pitkälle sitten tuonelasta, jossa kaikkien ihmisten sieluja säilytetään Jumalan määräämään aikaan asti; ja sitten hän on toimittava kaikkien ylösnousemuksen, ei siirtämällä sieluja toiseen ruumiiseen vaan herättämällä eloon sielun oman ruumiin. Ja jos, oi te kreikkalaiset, hylkäätte tämän uskon, koska näette näiden (ruumiiden) hajoavan maahan, niin älkää olko uskottomat. Sillä jos te uskotte Platonin mielipiteen mukaan siihen, että sielu on luotu ja että Jumala on tehnyt sen kuolemattomaksi, niin ajan mittaan teidän ei pitäisi hylätä uskoa, jonka mukaan Jumala voi herättää ylös myös ruumiin, joka on tehty samoista aineista, ja tehdä siitä kuolemattoman. Jumalasta ei voida sanoa, että hän pystyy tekemään toisen, mutta ei sitä toista. Me uskomme sentähden, että myös ruumis on nouseva ylös. Sillä vaikka se hajoaakin, ei se silti katoa. Sillä maa tallettaa sen jäänteet ja ne itävät ja kukoistavat, niin kuin olisivat siementä, joka on sekoittunut hedelmällisempään maaperään. Ja se, mitä on kylvetty, on pelkkä jyvänen, mutta Jumalan ja luojan käskystä se versoo ja nousee ylös koristeltuna ja loistossaan, mutta ei ennen kuin se on ensin kuollut ja hajonnut ja sekoittunut maahan. Uskomme täten hyvästä syystä ruumiin ylösnousemukseen. Ja kun se on hajonnut maahan alkuperäisen synnin vuoksi [viittaa perisyntiin eli Adamin tekemään ensimmäiseen syntiin] ja on pantu maahan niin kuin [saviastia] uuniin, jotta se muovailtaisiin uudeksi, niin ylös ei nouse samanlainen ruumis kuin mitä se nyt on, vaan se on nyt puhdas ja katoamaton. Ja jokaiselle sielulle annetaan takaisin sen oma ruumis, eikä sielu enää murehdi, kun se on puettu omaan ruumiiseensa, vaan se iloitsee yhdessä sen kanssa, ja pysyy puhtaana sen myös ollessa puhdas. Ja kun sielu viipyy ruumiissaan tässä maailmassa vanhurskaasti eikä löydä siitä mitään uskotonta, ottaa se sen (ruumiin] takaisin suurella ilolla. Mutta väärämieliset saavat ruumiinsa muuttumattomina eikä niitä ole lunastettu vapaaksi kärsimyksistä ja sairauksista, eikä kirkastettu, ja niissä on vielä kaikki samat sairaudet, joihin ne kuolivat. Ja millaisia tahansa he olivat eläessään ilman uskoa, sellaisina heidät tuomitaan iankaikkisella tuomiolla.

3. Sillä kaikkien on ilmestyttävä Jumalan Sanan eteen, vanhurskaiden ja väärien. Sillä Isä on antanut kaiken tuomiovallan hänelle; ja hän jota me kutsumme Kristukseksi on tuleva tuomitsemaan täydellisesti Isänsä ohjeiden mukaan. Sillä eivät Minos ja Rhadamanthys tule tuomitsemaan (maailmaa), niin kuin te uskotte, oi te kreikkalaiset, vaan hän, jonka Isä Jumala on kirkastanut, ja josta olemme puhuneet toisaalla enemmän niiden hyödyksi, jotka etsivät totuutta. Hän, joka toimittaa Isän vanhurskaan tuomion kaikille, maksaa kullekin oikein tekojen mukaan. Ja ne, jotka kuulevat hänen tuomionsa, sekä ihmiset että enkelit ja demonit, lausuvat yhteen ääneen ja sanovat: "Vanhurskaat ovat sinun tuomiosi!" Siitä tunnustuksesta on näkyvä vanhurskas tuomio, kun jokainen saa sen palkan, mikä oikein on; sillä ne, jotka ovat tehneet hyvää, saavat oikeudenmukaisesti iankaikkisen autuuden, ja ne saavat iankaikkisen rangaistuksen, jotka ovat rakastaneet vääryyttä. Ja sammumaton iäti palava tuli odottaa näitä toisia, ja tietty tulinen mato, joka ei kuole eikä kuluta ruumista vaan tunkeutuu lihan läpi tuottaen päättymätöntä tuskaa. He eivät saa lepoa unesta, eivät helpotusta yöstä; kuolema ei vapauta heitä rangaistuksesta, eivätkä ystävien rukoukset hyödytä heitä [Pitää muista, että "väärämieliset" eivät mene "kiirastuleen" Trentiläisen teologian mukaan, vaan ainoastaan tosi kristityt, jotka kuolevat täydessä kirkon yhteydessä. Hippolytos puhuu tässä pahojen ihmisten viimeisestä tuomiosta, mutta pitää mielessään kuvan Luukkaan kuvasta jakeessa 16:24 ja Aabrahamiin vetoamisesta.] Sillä eivät vanhurskaat näe heitä enää, eivätkä he ole muistamisen arvoisia. Sen sijaan vanhurskaat muistavat vain ne vanhurskaat teot, joiden kautta he saavuttivat taivasten valtakunnan, jossa ei ole unta, ei kipua, ei katoavaisuutta, ei huolta, ei yötä, eikä päivää mittaamassa aikaa; eikä aurinkoa kulkemassa kierrollaan taivaan ympäri, joka merkitsee vuodenaikojen ajat, eikä muita merkkipaaluja, joista ihmisten on niin helppo lukea ajan kulua; eikä kuuta vähenemässä tai kasvamassa tai ilmaisemassa ajan vaihtumista, eikä kostuttamassa maata; ei polttavaa aurinkoa, ei muuntuvaa Karhun eikä esiintulevan Orionin tähtikuviota, ei lukemattomia vaeltavia tähtiä, ei vaikeakulkuista maastoa, ei yhtään asumusta paratiisissa, jonne olisi vaikea löytää; ei myrskyävän meren raivoa, joka estää menemästä sinne tai ylittämästä sitä, vaan sekin on vanhurskaiden helppo ylittää, vaikka siitä ei ole vettä puuttuva. Ei ole oleva taivasta, johon ihminen ei pääsisi, eikä sinne johtavaa tietä ole mahdoton löytää; eikä ole oleva viljelemätöntä maata, jota olisi vaivalloista viljellä, sillä maa tuottaa itsestään hedelmää kauniisti ajallaan. Eivätkä ihmiset synnytä enää jälkeläisiä, sillä vanhurskaiden määrä pysyy muuttumattomana yhdessä vanhurskaiden enkelien ja henkien kanssa. Niin, kuka uskookaan näitä sanoja, on oleva osallinen vanhurskaiden perintöosasta ja näistä tulevista siunauksista, joita "silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". Hänen olkoon kunnia ja kirkkaus ja voima aina ja iankaikkisesti, aamen.

Hippolytos Roomalainen/ Katkelma Josefus Flaviuksen tutkielmasta kreikkalaisille koskien Haadesta

Englanninkielisestä William Whistonin tekemästä käännöksestä An Extract Out Of Josephus's Discourse To The Greeks Concerning Hades suomentanut Petteri Haipola, lokakuussa 2011.

1. Mitä Haadekseen tulee, jossa vanhurskaiden sielut iloitsevat ja riemuitsevat hyvistä asioista ja jossa jumalattomia pidetään vankeudessa, niin siitä on nyt syytä puhua. Haades on keskeneräiseksi jäänyt paikka maailmassa, maanalainen alue, jonne tämän maailman valo ei loista. Tästä johtuen (että sinne ei loista valo) siellä täytyy vallita ainainen pimeys. Tämä paikka on säädetty sielujen asuinsijaksi, jossa tehtävään nimetyt enkelit vartioivat heitä ja rankaisevat heitä määräaikaisilla rangaistuksilla, jotka on suhteutettu heidän käytökseensä ja tapoihinsa.

2. Siellä on tietty kaikesta muusta alueesta erotettu sammumattoman tulen järvi, johon ei uskoaksemme ole vielä ketään heitetty, mutta se on valmistettu Jumalan määräämää tulevan tuomion päivää varten, jolloin vanhurskas tuomio langetetaan oikeudenmukaisesti kaikkien ihmisten päälle. Silloin väärämieliset ja ne, jotka ovat olleet tottelemattomia Jumalaa kohtaan, ja ovat palvelleet jumalinaan turhia epäjumalia, kättensä töitä, tuomitaan tähän iäti kestävään rangaistukseen, koska he ovat saastuttaneet itsensä. Vanhurskaat saavat sen sijaan turmeltumattoman ja katoamattoman valtakunnan. Heitä pidetään tällä hetkellä todellakin tuonelassa (Haades), mutta ei samassa paikassa kuin jumalattomia.

3. Sillä tälle alueelle on yksi alaspäin vievä tie, jonka portilla seisoo uskoaksemme arkkienkeli yhdessä muuan toisen enkelin kanssa. Tästä portista sieluille nimetyt enkelit kuljettavat väärämielisiä alas, mutta vanhurskaat eivät mene samaa tietä. Vanhurskaat viedään oikealle ja heitä johdatetaan hymnien pauhatessa, joita sen paikan enkelit laulavat. He saapuvat valoon, jossa vanhurskaat ovat olleet luomakunnan alusta asti. He eivät ole perustarpeiden vankeja vaan he iloitsevat kaikesta ihanasta, mikä avautuu heidän silmilleen, ja he riemuitsevat odottaessaan uusia nautintoja, jotka ovat aivan erityisen hienoja kaikille heistä ja ylittävät loistollaan kaiken sen, mitä meillä on täällä. Heidän ei tarvitse enää raataa eikä kärsiä polttavasta helteestä eikä vihlovasta kylmästä, eikä siellä ole ohdakkeita. Vanhurskaiden kasvot hymyilevät alati, kun he odottavat taivaan lepoa ja ikuista elämää, joka seuraa tätä paikkaa. Me kutsumme tätä paikkaa nimellä Aabrahamin helma.

4. Mutta mitä väärämielisiin tulee, niin rangaistusta toimittamaan määrätyt enkelit raahaavat heidät vasemmalle johtavalle tielle, eivätkä he seuraa heitä vapaaehtoisesti vaan heitä viedään väkisin niin kuin vankeja. Heitä varten on määrätty enkelit torumaan heitä ja uhkailemaan heitä kauhistuttavilla ilmeillään, ja työntämään heitä aina vain alemmaksi. Sitten heidän vartijoikseen määrätyt enkelit raahaavat heidät itsensä helvetin rajoille, jossa he kuulevat jatkuvasti sen äänen, eivätkä voi pysytellä siitä nousevan kuuman savun ulottumattomissa. Mutta kun he katsovat läheltä tätä näkymää, kauheaa ja ylenpalttisesti hehkuvan tulen spektaakkelia, niin heidät valtaa hirvittävän tuomion odotuksen pelko ja he kärsivät sen vaikutuksesta; eikä vain siitä, sillä kun he näkevät isien ja vanhurskaiden sielujen paikan [tai kuoron], niin myös se lisää heidän tuskaansa. Sillä heidän välilleen on tehty syvä ja leveä kuilu, niin että vanhurskas sielu, joka tuntee myötätuntoa heitä kohtaan, ei pääse heidän luokseen, eikä väärämielinen pääse kuilun ylitse, jos olisi riittävän rohkea sitä yrittääkseen.

5. Tämä on tutkielma koskien tuonelaa, jossa säilytetän kaikkien ihmisten sieluja tiettyyn aikaan asti, jonka Jumala on määrännyt, jolloin hän on herättävä kaikki ihmiset kuolleista, ei siirtämällä sieluja ruumiista toiseen vaan herättämällä henkiin sielujen omat ruumiit, mitä te kreikkalaiset ette usko nähtyänne ruumiiden maatuneen. Mutta oppikaa uskomaan se, sillä kun uskotte sielun olevan luotu, mutta Jumala on tehnyt sen silti kuolemattomaksi Platon opetuksen mukaan, niin eihän sitäkään ole vaikea uskoa; mutta uskokaa, että Jumala pystyy tekemään ihmisen oman ruumiin kuolemattomaksi sen jälkeen, kun on herättänyt sen henkiin ja tehnyt sen samasta aineesta kuin aiemminkin, sillä Jumalasta ei pidä koskaan sanoa, että hän pystyy tekemään joitakin asioita, mutta toisia taas ei. Me uskomme sen vuoksi, että tämä ruumis nousee ylös jälleen, sillä vaikka se maatuukin, niin se ei katoa jäljettömiin; sillä maa ottaa vastaan sen jäännökset ja säilyttää ne; ja samalla kun ne ovat kuin siemen ja sekoittuvat vielä hedelmällisempään maaperään, alkavat ne versoa, ja se, mikä on kylvetty, on todellakin pelkkä jyvänen, mutta Jumalan äänen pauhinan kautta se kasvaa vartta ja nousee ylös täyteen loistoonsa, vaikka ei ennen kuin se on itse ensin hajonnut maahan ja sekoittunut siihen. Emme ole siis järjenvastaisesti uskoneet ruumiin ylösnousemukseen; sillä vaikka se hajoaakin maahan määräajaksi perisynnin [perisynnillä tarkoitettiin ensimmäistä syntiä, jonka Adam teki] vuoksi, on se yhä vielä olemassa, ja se heitetään maahan niin kuin savi savenvalajan uuniin, jotta se muovattaisiin uudelleen, ei noustakseen ylös samanlaisena kuin ennen vaan puhtauden tilassa, niin että se ei tuhoutuisi enää koskaan. Ja jokaista ruumista varten on varattu sen oma sielu. Ja kun sielu on pukeutunut sen omaan ruumiiseen, ei se ole enää katoavaisuuden alla, vaan koska sielu itse on puhdas, jatkaa se elämäänsä puhtaassa ruumiissa ja iloitsee siitä, jonka kanssa se on vaeltanut vanhurskaasti tässä maailmassa eikä ole pitänyt sitä viettelyksenä syntiin, ja niin se ottaa oman ruumiinsa vastaan iloiten suuresti. Mutta mitä väärämielisiin tulee, niin he saavat ruumiinsa muuttumattomina, eikä niitä ole vapautettu sairauksista ja taudeista eikä kirkastettu, vaan niissä on ne samat sairaudet, joihin ne kuolivat; ja sellaisia kuin he olivat epäuskossaan, sellaisia he ovat oleva, kun heidät tuomitaan ikuisella tuomiolla.

6. Sillä kaikkien ihmisten, vanhurskaiden ja väärien, on ilmestyttävä Jumalan Sanan eteen, sillä hänelle Isä on antanut kaiken tuomion. Ja hän, jota me kutsumme Kristukseksi, on saapuva tuomitsemaan ja täyttämään siten Isänsä tahdon. Sillä Minos ja Rhadamanthus eivät ole oikeita tuomareita, niin kuin te kreikkalaiset luulette, vaan hän on oikea tuomari, jonka Jumala ja Isä on kirkastanut: OLEMME ANTANEET HÄNESTÄ TOISAALLA YKSITYISKOHTAISEMMAN SELONTEON NIITÄ VARTEN, JOTKA ETSIVÄT TOTUUTTA. Tämä mies on tuomitseva jokaisen ihmisen oikein hänen tekojensa mukaan, sillä Isä on antanut hänelle vallan tuomita ihmisiä oikeudenmukaisella tuomiolla. Kaikki ihmiset ja enkelit ja pahat henget ovat seisova hänen tuomioistuimensa edessä, ja lausuvat kuin yhdestä suusta: "Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi!" Tämä on vastaus, joka tuo ilmi oikean tuomion molemmille osapuolille, sillä ne saavat oikeuden mukaan iankaikkisen autuuden, jotka ovat tehneet hyvää; mutta ne saavat iankaikkisen rangaistuksen, jotka rakastavat pahan tekemistä. Näille kuuluu sammumaton tuli eikä sille tule loppua, ja tietty tulinen mato, joka ei kuole koskaan, eikä se hävitä ruumista, vaikka se jatkaa kulkuaan ruumiin läpi, jonka vaivat eivät hellitä; eikä unikaan tuo helpotusta näille ihmisille, eikä yö suo heille lohdutusta; kuolleet eivät vapaudu rangaistuksestaan, eivätkä heidän omaistensa rukoukset hyödytä heitä, sillä vanhurskaat eivät enää näe heitä, eivätkä he ole muistamisen arvoisia. Sillä vanhurskaat muistavat vain vanhurskaat tekonsa, joiden kautta he ovat perineet taivasten valtakunnan, jossa ei ole unta, ei murhetta, ei katoavaisuutta, ei huolia, ei yötä, eikä päivää ajan mittaamiseksi, eikä aurinko kierrä määrätyllä radallaan taivaalla mitatakseen vuodenaikojen rajoja ja vaihtelua, tai valaistakseen paremmin ihmisten elämää; ei ole oleva kuuta vähenemässä ja kasvamassa tai osoittamassa aikojen vaihtelua, eikä se enää maata kastele; ei ole oleva paahtavaa aurinkoa, ei Karhua kiertämässä [rataansa], ei Orionia nousemassa, ei lukemattomia vaeltavia tähtiä. Maata ei ole silloin vaikea kulkea, eikä ole vaikeaa löytää paratiisin porttia, eikä ole peljättävää meren pauhinaa, joka estäisi kulkemasta sen päällä; jopa se tehdään vanhurskaalle helpoksi ylittää, vaikka ei siitä ole puuttuva vettä. Ihmisten ei ole silloin mahdotonta asuttaa taivasta, eikä sinne ole mahdotonta löytää tietä. Maa ei ole oleva viljelemätön, eikä sitä tarvitse liiaksi työstää, sillä se kantaa hedelmää itsestään ja kaunistautuu niillä. Ei ole oleva enää petojen jälkeläisiä, eivätkä muutkaan jäljelle jääneet eläimet lisäänny enää; ihmisiä ei synny, sillä vanhurskaiden määrä pysyy samana eikä vähene, niin myös enkelit ja [Jumalan] henget, ja hänen sanansa, kun vanhurskaiden miesten ja naisten kuoro, jotka eivät koskaan vanhene, vaan pysyvät katoamattomina, laulavat hymnejä Jumalalle, joka on korottanut heidät tähän autuuteen pysyvän elämänmuodon kautta; ja koko luomakunta on kohottava ainaisen hymnin katoavaisuudesta katoamattomuuteen korkean ja pyhän hengen kirkastamana. Sitä eivät silloin rajoita tämän maailman lainalaisuudet, vaan se tuo ilmoille elämän vapaudessa vapaaehtoisen hymnin, ja on ylistävä häntä, joka on tehnyt heidät, yhdessä enkelien, ja henkien ja kaikista siteistä vapautettujen ihmisten kanssa.

7. Ja nyt, jos te pakanat taivutte näiden syiden vuoksi ja hylkäätte turhat kuvitelmanne sukuluetteloistanne ja rikkauksien saamisesta, ja filosofiastanne, ettekä vietä aikaanne turhissa pohdiskeluissanne, joiden kautta te joudutte harhaan, ja jos antaudutte kuulemaan Hengen inspiroimia profeettoja, Jumalan ja hänen sanojensa tulkitsijoita, ja uskotte Jumalaan, niin te olette saava osanne näistä asioista ja tulevasta hyvästä; te tulette näkemään nousun taivaan korkeuksiin selvästi ja siellä olevan valtakunnan. Sillä sen, mitä Jumala ei ole vielä nyt sanonut, ja mikä ei ole huulille noussut, [julistetaan silloin], se, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, ja mikä ei ole noussut ihmisten sydämiin, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.

8. "Sellaisena kuin minä sinut löydän, sellaisena minä olen sinut tuomitseva" huutaa kaiken Loppu. Ja sen, joka on elänyt ensin hyveellisesti, mutta lankeaa lopussa pahuuteen, sen ensimmäisiä tekoja ei lueta hänen hyväkseen – se kaikki on ollut turhaa – aivan niin kuin näytelmässä, joka päättyy surkeaan katastrofiin. Kuka ikinä on elänyt pahuudessa ja sen yltäkylläisyydessä voi tehdä parannuksen; voi kuitenkin kestää kauan päästä eroon pahasta tavasta ja vielä parannuksenkin jälkeen hänen täytyy valvoa itseään erityisellä huolella ja tarkasti sen mukaan, millä tavalla ruumis, joka on ollut kauan sairaana tarvitsee ankaran ruokavalion ja terveet elämäntavat; veljien avun ja oman vilpittömän parannuksemme ja jatkuvan hoivan. On parasta olla kokonaan ilman syntiä; on myös hyvä tehdä parannus synninteon jälkeen; sillä on parasta olla aina terveenä, mutta on myös hyvää tulla terveeksi sairauden jälkeen. Kunnia ja valta ja kirkkaus olkoon Jumalan aina ja iankaikkisesti, aamen.