Johanneksen evankeliumi

Luku 1

Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana1. Tämä2 oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä sen3 kautta, eikä ilman sitä ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Siinä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt.

Oli Jumalan tyköä lähetetty mies, jonka nimi oli Johannes4. Tämä tuli todistukseksi todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Hän ei ollut itse tuo valo, mutta tuli todistamaan valosta, että totinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Se oli maailmassa ja maailma on saanut syntynsä sen kautta, mutta maailma ei tuntenut sitä. Se tuli omiensa tykö ja sen omat eivät ottaneet sitä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat sen vastaan, [se] antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä; jotka eivät ole siinneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta.

Ja sana tuli lihaksi ja asui keskellämme5. Ja me katselimme sen kirkkautta; sen kaltaista kirkkautta kuin ainosyntyisellä on Isältä, täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi ja sanoi:

"Tämä on se, josta minä sanoin: 'se, joka minun jälkeeni tulee, on minua arvollisempi, sillä hän on ollut minua edellä.'6"

Ja hänen täydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon tilalle7. Sillä laki annettiin Mooseksen kautta, mutta armo ja totuus tulevat Jeesuksen Kristuksen kautta. Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa; ainosyntyinen poika, joka on isän helmassa8, on ilmoittanut hänet.

Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luokseen Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä "kuka sinä olet?" Ja hän tunnusti eikä kieltänyt, ja hän tunnusti:

"Minä en ole kristus9".

Ja he kysyivät häneltä:

"Kuka siis? Oletko sinä Elias?"

Ja hän sanoi:

"En ole."

"Oletko sinä se profeetta?10

Hän vastasi:

En.

Sitten he sanoivat hänelle:

"Kuka sinä olet, jotta voisimme vastata niille, jotka ovat lähettäneet meidät? Mitä sinä sanot itsestäsi?"

Hän sanoi:

"Minä olen huutavan ääni erämaassa. Tehkää tie tasaiseksi Herralle, niin kuin profeetta Jesaja on sanonut!11"

Ja ne, jotka olivat lähetetyt, olivat fariseuksien lähettämiä12. Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle:

"Miksi sinä sitten kastat, jos et kerran ole se kristus, etkä Elias, etkä se profeetta?"

Johannes vastasi heille ja sanoi:

"Minä kastan vedessä, mutta teidän keskellänne on seisonut hän, jota te ette ole tunteneet. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja on ollut minua edellä, ja jonka kenkiä minä en ole kelvollinen ottamaan pois jalasta13."

Nämä tapahtuivat Beetbarassa14 Jordanin toisella puolella, missä Johannes oli kastamassa.

Sivun alkuun | Seuraava kirja | Edellinen kirja

[1] Kreikankielen sanajärjestys on tämä: Jumala oli sana. Suomenkielisen käännöksen merkitys muuttuu merkittävästi riippuen sanajärjestyksestä ja siitä, onko sana kirjoitettu isolla vai pienellä kirjaimella. Tässä käytetty käännös tukee unitaarista tulkintaa, jonka mukaan Jeesus ei ole Isän kaltainen Jumala eikä ole ollut olemassa ennen kuin sikisi pyhästä hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta ihmiseksi. Jeesus on ihminen eilen, nyt ja iankaikkisesti. [Joh. 1:1]

[2] Kreikankielen sana hutos (οὗτος) tulisi kääntää sanalla "tämä". Trinitaarit ovat kääntäneet sen sanalla "hän", koska uskovat Johanneksen tarkoittaneen profeetoista poiketen "Jumalan sanalla" persoonaa, Kristusta Jeesusta, joka olisi elänyt jo ennen maailman perustamista ja ollut "Jumala Jumalan tykönä", niin että olisi osallistunut luojan roolissa tämän maailman luomiseen. Tämä on kuitenkin hyvin kyseenalainen tulkinta, koska profeetat eivät pitäneet "Jumalan sanaa" ja "viisautta" persoonana, eivätkä uskoneet Jumalan pojan edeltäolemiseen, vaan odottivat hänen ilmestyvän maailman aikojen loppupuolella pelastukseksi kansalleen Israelille ja valoksi pakanoille. (Snl. 3:19; 8:1-31; Jer 10:12; 51:15) [Joh 1:2]

[3] Sana "autos" (αὐτός) voi viitata henkilöön tai persoonattomaan substantiiviin. Riippuen siitä, onko kääntäjä uskonut "Jumalan sanan" olevan tässä elävä persoona Jeesus Kristus vai persoonaton Jumalan sana, jonka kautta Isä on luonut maailman, kääntää hän sen joko maskuliinisella persoonapronominilla "hän" tai neutrilla "se". Molemmat käännöstavat ovat kielitieteellisesti katsottuna mahdollisia, joten kääntäjän teologia ratkaisee käytetyn käännöstavan, ja sen tulisi pohjautua tietysti Raamatun kokonaisilmoitukseen, apostolin itsensä näkemykseen ja Herran Jeesuksen sanoihin. Jeesus ei väittänyt kertaakaan suoraan olevansa "pre-eksistenttinen Jumala", mutta toki sellaiseen johtopäätökseen on etenkin käännöksiä luettaessa mahdollista päätyä. [Joh 1:3]

[4] Apostoli viittaa tässä Johannes Kastajaan. [Joh 1:6]

[5] Sanatarkka käännös: teki majan keskellemme tai majaili keskellämme. [Joh 1:14]

Vuoden 1938 käännös Johanneksen evankeliumin alusta kuuluu näin:

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä."
Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.

6 "Hän oli minua edellä" voi viitata myös arvoon, joten tässä ei ole välttämättä todistusta Jeesuksen pre-eksistenssistä. Johannes Kastaja ei puhu muissa evankeliumeissa mitään Jeesuksen oletetusta edeltä olemisesta, ja sellainen uskomus olisi vastoin profeettojen ja juutalaisten omaa uskoa, jonka mukaan messias olisi ihminen ja Jumalan poika, mutta ei pre-eksistenssinen isän kaltainen Jumala. Se, että Johannes puhuisi tässä Kristuksen arvosta ylitse hänen vahvistuu samassa luvussa jakeessa 27, jossa Kastaja sanoo, että ei ole arvollinen päästämään edes mestarimme kengännauhaa. Mitä vielä tulee Kristuksen oletettuun edeltä olemiseen, niin miksi Johannes olisi saarnannut sellaista? Kukaan ei ollut siihen mennessä puhunut Herran edeltä olemisesta: eivät enkeli Gabriel, joka ilmoitti neitsyen tulevan raskaaksi pyhästä hengestä, eivät Jeesuksen äiti ja kasvattaja-isä Joosef, eikä kukaan muu. Sen sijaan Jeesuksen neitseestä syntyminen oli tuttu asia hänen perheelleen ja läheisilleen, eikä hän salannut sitä muiltakaan juutalaisilta julkisen toimintansa aikana (ks. Joh. 8). [1:15]

[7] Tästä jakeesta (1:16) alkaa apostoli Johanneksen kerronta; nämä eivät siis ole enää Johannes Kastajan sanoja. Sanonta "armoa armon sijaan" tarkoittaa sitä, että "joka aamu on armo uus": me saamme armoa armon lisäksi, emme jotakin muuta armon sijasta. Vanhan laulun sanoin voimme todeta, että "kaikki on armoa" ("armoa kaikki, armoa vaan..." [1:16]

[8] Jeesus oli isänsä "helmassa" silloin, kun apostoli Johannes kirjoitti nämä sanat. Tässä ei ole viittausta Jeesuksen oletettuun pre-eksistenssiin, eivätkä nämä sanat ole Johannes Kastajan sanoja: ne ovat apostoli Johanneksen kerrontaa (juontoa), mikä käy selvästi ilmi, kun koko jakso luetaan ilman ennakkoluuloja lävitse. Sanonta "olla jonkun helmassa" viittaa juutalaisten tapaan aterioida kyljellään lattialla maaten, niin että vierustoverin pää nojaa toisen "syliä vasten". Aterian isännän tai arvokkaimman henkilön vieruspaikka oli kunniapaikka, joka kuului apostoli Johannekselle Jeesuksen isännöidessä ateriaa. Hänen toisella puolellaan viimeisellä ehtoollisella oli Juudas Iskariot, hän, joka kavalsi Herran. (ks. Joh. 13:23ss.) Juutalaiset uskoivat, että he pääsivät Herran tarjoamalle juhla-aterialle kuoleman jälkeen ja viimeistään ylösnousemuksessa. He luulivat, että isä Aabraham oli ottamassa vastaan vanhurskaita ja pyhiä paratiisiksi (Edenin puutarha) nimeämässään paikassa. Jeesus käytti puheissaan ja vertauksissaan hyväksi tätä juutalaisten uskomusta, vaikka ei ollut samaa mieltä heidän kanssaan siitä, mitä ihmiselle heti kuoleman jälkeen tapahtuu. Lue tästä Rikas mies ja Lasarus -vertauksen selitys, jonka on kirjoittanut Steven David Cox, ja katso vertaus Raamatusta, Luuk 16:19-31. [1:18]

[9] "Kristus" on kreikankielen vastine hepreankielen sanalle "messias" (HaMashiach). Se tarkoittaa "voideltua". Israelissa oli tapana voidella kansan kuningas, ylimmäinen pappi ja profeetta öljyllä tehtävään asettamisen yhteydessä suoritettavassa rituaalissa. Jeesus on se luvattu kristus, josta Mooses ja profeetat ovat ennustaneet. Hän on oleva koko maailman herra ja kuningas, hän oli profeetta eläessään ihmisenä maan päällä Israelin kansan keskuudessa, ja hän on nyt Jumalan kansan ylimmäinen pappi, joka rukoilee pyhien puolesta isää Jumalaa taivaassa hänen valtaistuimellaan hänen oikealla puolellaan.
   Johannes Kastaja tunnusti juutalaisille papeille ja leeviläisille, että hän ei ollut se luvattu kristus, jota myös nämä ja koko Israelin kansa odottivat saapuvaksi Vanhan testamentin profetioiden mukaan. [1:20]

[10] Juutalaisille ei ollut selvää se, että luvattu messias olisi samalla Israelin kansan kuningas ja profeetta. He kysyivät siksi erikseen sitä, oliko Johannes Kastaja kenties se profeetta, josta Mooses oli ennustanut, ja joka olisi edeltänyt itse messiaan tulemista. (ks. 5Moos. 18:15-19) Toisaalta juutalaiset saattoivat ajatella, että messiaan tulemusta piti edeltämän profeetta Eliaan toinen ilmestyminen. (Mal. 3:1; 4:5-6) Johannes Kastaja kielsi olevansa Elias, mutta todellisuudessa hän oli juuri se profeetta, jonka piti ilmestyä ennen messiaan tulemusta ja toimia "Eliaan hengessä ja voimassa". Johannes Kastaja oli täytetty pyhällä hengellä jo äitinsä kohdussa ja hän pukeutui samalla tavalla kuin Elia oli pukeutunut, joten hänessä täyttyivät profeetta Eliaan toisen tulemuksen tunnusmerkit. (Mark. 1:6; Luuk. 1:15-17, 76-77; 2Kun 1:8) Hän ei ollut kuitenkaan sama henkilö kuin Elias, sillä Raamattu ei tue itämaisten uskontojen kannattamaa sielunvaellusoppia. Se, että Jeesus sanoi Johanneksen olleen Elias, tarkoittaa siis vain sitä, että Johannes oli Elian kaltainen profeetta ja suurempi kuin muut, sillä hänestä oli ennustettu pyhissä kirjoituksissa, toisin kuin muista profeetoista. (Matt. 11:1-15) Eliaasta ei ole jäänyt hänen suuresta merkityksestään huolimatta meille asti kovinkaan paljon tietoa. Tiedämme vain sen, että hän sai suuret joukot juutalaisia kokoontumaan yhteen ja tulemaan kastettavaksi, niin että hänen seuraajiaan ja opetuslapsiaa oli koko sen ajan tunnetussa maailmassa ainakin Egyptiä ja Vähää-Aasiaa myöten vielä Kristuksen ylösnousemuksesta saarnaamisen aikana40–50 luvuilla. (Apt. 18:24-19:9) [1:21]

[11] Jes. 40:1-11. [1:23]

[12] Tai: "fariseuksia". "ek farisaioon" tarkoittaa joko sitä, että lähetetyt olivat itse fariseuksia, tai sitä, että he olivat lähteneet fariseuksista eli fariseuksien luota ja fariseukset olivat lähettäneet heidät. Tässä on tuettu jälkimmäistä käännösvaihtoehtoa. [1:24]

[13v] Teksti puhuu tässä Jeesuksen ajan sandaalien paulan (hihnan, nauhan) avaamisesta, joka oli isännän alimman palvelijan (orjan) tehtävä. [1:27]

[14] KR38: "Betaniassa" (joidenkin käsikirjoitusten mukaan). [1:28]

Sivun alkuun | Seuraava kirja | Edellinen kirja