Psalmit

Pslamien kirja koostuu Israelin kuninkaan Daavidin, hänen hovisäveltäjänsä Aasafin ja eräiden muiden lauluista. Se on koottu kirjaksi viimeistään Daavidin pojan Salomon aikana vuosien 972–932 välillä eaa., mutta luultavasti jo Daavidin hallitessa vuosina 1010–970.

Jeesus sanoi Psalmeja "laiksi" (hepreaksi toora, kreikaksi nomos) puolustautuessaan juutalaisten esittämiä vääriä jumalanpilkkasyytöksiä vastaan. (Joh 10:34) Lailla tarkoitetaan yleensä kuitenkin vain Mooseksen kirjoja tai niin kuin tässä: yleensä Vanhan testamentin kirjoituksia, jotka sisältävät profetioita, opetusta ja ohjeita elämän eri alueilta.

Psalmeja ei tule pitää pelkästään runoina ja lauluina, sillä ne sisältävät paljon profeetallista sanaa eli ennustuksia Messiaasta ja tulevista ajoista sekä elämän viisautta. Psalmit 2:7, 8:2-10 ja 16:10 kertovat edeltä Kristuksen kuolleistanousemisesta ja korottamisesta kaikkien luotujen herraksi. Psalmit 22 ja 69 kuvaavat hänen kärsimystään ristillä ja kuolemaa. Psalmin 82 on arveltu olevan ennustus Israelia ympäröivien naapurikansojen hyökkäyksistä lopun aikana pyhään maahan, sillä sen ei uskota vielä toteutuneen riittävän kirjaimellisesti, jotta se psalmi kuvaisi pelkästään menneitä tapahtumia (Daavid on laulun kirjoittaja).

Psalmit 1, 19 ja 119 ylistävät Jumalan lakia ja Herran sanaa, joka on jalkaimme lamppu ja ohjaa meidän tietämme kohti vanhurskautta, jos vain sanaa noudatamme.

Psalmien teksteihin on sävelletty paljon hengellisiä lauluja herätysliikkeissä ja virsiä kirkoissa Keski-ajalta lähtien.

Sivun alkuun | Seuraava luku | Edellinen luku