Sapatin käsky esikuvana vanhassa liitossa ja uuden liiton todellisuutena

Kirjoittanut Petteri Haipola

Saan lukijoideni iloksi korjata ja täydentää aiempaa opetustani, jonka jätän vielä tässä vaiheessa tämän korjauksen jatkeeksi. Jos luet sitä vanhaa opetusta, niin suhtaudu siihen varauksella. Koettele kaikki kirjoitukseni ja jopa Raamatun kirjoitukset. Niin Jumala tahtoo meidän tekevän. Rakkaus on tärkeintä ja se iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Kumpi on sinusta tärkeämpää:

se, että et pidä muita jumalia taivaallisen isämme ja luojamme rinnalla vai se, että et tee palkkatyötä tai kotiaskareita sapattina?

se, että et tee jumalankuvia ja palvo niitä, vai se, että et tee palkkatyötä tai kotiaskareita sapattina?

se, että et lausu turhaan Jahven sinun Jumalasi nimeä, vai se, että et tee palkkatyötä tai kotiaskareita sapattina?

se, että lapset tottelevat vanhempiaan, vai se, että et tee palkkatyötä tai kotiaskareita sapattina?

se, että et tapa (murhaa), vai se, että et tee palkkatyötä tai kotiaskareita sapattina?

se, että et tee aviorikosta, vai se, että et tee palkkatyötä tai kotiaskareita sapattina?

se, että et varasta, vai se, että et tee palkkatyötä tai kotiaskareita sapattina?

se, että et anna väärää todistusta lähimmäisestäsi (et valehtele), vai se, että et tee palkkatyötä tai kotiaskareita sapattina?

se, että et himoitse mitään lähimmäisen omaa (ahneus, kateus), vai se, että et tee palkkatyötä tai kotiaskareita sapattina?

Huomaatko näistä kohdista sen, että on paljon tärkeämpää noudattaa kirjaimellisesti yhdeksää muuta käskyä kuin sapatin käskyä? Ketä se vahingoittaa, jos teen palkkatyötä sapattina tai kotiaskareita? Se voi olla vahingoittamisen sijasta hyödyllistä ja osoittaa rakkauttani lähimmäisiä kohtaan. Sen sijaan minkä tahansa muun käskyn kirjaimellinen rikkominen vahingoittaa lähimmäistä ja turmelee sisimpääni vähäisessäkin määrin rikottuna. Samaa ei voi sanoa kirjaimellisen sapatin käskyn rikkomisesta.

Päätän sen vuoksi niin, että sapatin käskyä ei ole alunperin tarkoitettu kirjaimellisesti noudatettavaksi. Se on hengellinen kuva siitä hengellisestä todellisuudesta, joka Jumalan lasten sydämissä vallitsee jo nyt, ja on vallitseva täydellisesti Kristuksen tulemuksen jälkeen ruumiin ylösnousemuksessa ja "tulevassa maailmassa".

Raamattu ei turhaan sano: "Sapatin lepo on tuleva varmasti Herran kansalle" ja "Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Sapatti on esikuva siitä rauhasta, jonka Jeesus on antanut omilleen, uuden liiton Jumalan kansalle. Jokainen pyhästä hengestä osallinen on saanut tämän rauhan sydämeensä, mutta maailmalla ei sitä rauhaa ja lepoa ole. (Joh 14:14-28)

Jeesus kutsui työn raskauttamia luokseen, jotta hän saisi antaa heille levon. (Matt 11:27-30) Tuskinpa Jeesus tarkoitti tällä lepoa palkkatyöstä tai arkiaskareista? Eikö pikemmin lepoa "lain teoista", joilla yritämme ansaita itsellemme pelastusta!

Minulle on tärkeämpää sapatin levon hengellinen merkitys kuin palkkatyöstä tai kotiaskareista pidättyminen. Olen sitä mieltä, että Jumala on kuvannut esikuvien kautta sitä hengellistä totuutta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa valituilla Jumalan lapsilla, uuden liiton Jumalan kansalla.

Meillä on "lepo Herrassa", sillä me olemme saaneet levon töistämme, kun meidän ei tarvitse enää tehdä hyvää ja karttaa pahaa sen vuoksi, että pelastuisimme lain pitämisen kautta. Laki ei ole elämäksi eikä se ole meille tie Jumalan tykö.

Lain sijasta meille on avattu uusi tie Kristuksen ruumiin ja veren kautta. Se on verellä vihmomisen tie, joka on parempi tie kuin lain tie. Laki ei johda elämään syntiä tehneitä ja syntisiä ihmisiä, koska laki ei tunne syntien anteeksiantoa ja armoa muuten kuin vanhan liiton seremonialain esikuvissa. Ne esikuvat eivät taas voineet tuoda pysyvää lunastusta ja sovitusta synneistä, niin kuin Heprealaiskirje osoittaa. Niiden sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta lähestymme Jumalaa: Kristus Jeesus ja hänen kertakaikkinen uhrinsa Golgatan ristillä.

Me kelpaamme Jumalalle Kristuksen uhrin kautta ja Jeesuksen täydellisyyden (synnittömyyden) kautta, emme oman itsemme kautta, emme tekojemme kautta, emmekä pyhän vaelluksemme kautta. Tässä on selvä ero siihen, kun tavoitellaan voittopalkintoa lain noudattamisen kautta, pitäytymällä lakiin uskon sijasta, joka nojaa puhtaasti ja yksin armoon, ei ansioihin.

On totta, että Jumala vaikuttaa uudessa liitossa sen, että hänen lapsensa pitävät Jumalan käskyt ja noudattavat lakia (esim. Hes 36:25-57 ja 1Joh 5:1ss.). Mutta me noudatamme lakia ja pidämme käskyjä eri syystä kuin "lain alla" olevat. He pyrkivät ansaitsemaan pelastuksen, me teemme hyvää ja kartamme pahaa hyvän itsensä vuoksi, koska niin on hyvä tehdä ja elää: se on meidän uuden luontomme mukaista elämää.

Me emme tee tekoja pelastaaksemme itseämme vaan me teemme niitä lähimmäisen ja itsemme parhaaksi, Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi ja ylistykseksi. Me emme toimi itsekkäistä motiiveista jos Jumalan henki kuljettaa meitä ja vaellamme Hengessä. Me rakastamme ja teemme siksi hyvää sekä kartamme pahaa. Ei niin päin, että me teemme hyvää ja kartamme pahaa osoittaaksemme sen, että me rakastamme.

Osasinkohan selittää asian niin että se voidaan ymmärtää?

Mieti vielä sitä, kumpi on tärkeämpää, arvossa suurempaa ja parempaa ihmisiä ajatellen: se, että sapatin päivä kestää noin 24 tuntia joka viikko, vai se, että "lepo Herrassa" kestää koko tämän elämän ajan (meidän ei tarvitse nähdä vaivaa sen eteen, että me pelastuisimme tekojen kautta) ja Jumalan kansan lepo tulevassa maailmassa kestää vähintään tuhat vuotta ja sen jälkeen jopa loputtomiin?

Huomaatko, miten esikuvallinen tulkinta tuo silmiemme eteen paljon kirkkaamman kuvan kuin kirjaimellinen tulkinta, jonka mukaan meidän tulisi karttaa palkkatyötä ja kotiaskareita kerran viikossa vuorokauden ajan! Kumpi tulkinta tuo enemmän kunniaa ja kirkkautta Jumalalle? Kumpi tulkinta antaa levon sieluillemme? En nyt vähättele viikoittaisen lepopäivän arvoa ja tarpeellisuutta, mutta hengellisten kuvien ymmärtäminen on paljon tärkeämpää kuin kirjaimellinen sapatin käskyn noudattaminen, eikö tämä vain olekin totta?

Mitä kirjaimelliseen sapatin käskyn noudattamiseen tulee, niin sitä voi jokainen omantuntonsa mukaan noudattaa tai pyhittää sunnuntain tai viettää lepopäivää jonakin muuna päivänä. Se ei ole yhtä tärkeää kuin rakkauden käskyn pitäminen: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Lepopäivästä ei pidä tehdä raskasta taakkaa pikkutarkkoine säädöksineen sen suhteen, mitä silloin on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä. Se on tarkoitettu alunperin ihmisen parhaaksi sen sijaan, että se tekisi elämästä vaikeaa. Rakkaus voi jopa vaatia palkkatyön tai kotiaskareiden tekemistä sapattina niin kuin viikon jokaisena päivänä.

Jos pyhität jonkun tietyn päivän Herralle ja lepäät sinä päivänä, niin sovella ohjeita hengellisesti, kun mietit, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä. Älä takerru pikkuseikkoihin ja tee elämästäsi hankalaa. Älä siivilöi hyttystä ja niele kamelia. Sapatin käskyn kirjaimellinen ja orjallinen noudattaminen voi olla jopa rakkaudettomuutta, jos jätät auttamatta lähimmäistä tai et hoida velvollisuuttasi perheessä, työpaikalla tai yhteiskunnassa.

P.H. 11.6.2016

Kymmenen käskyn laki sisältyy rakkauden käskyyn, mutta rakkauden käsky pitää sisällään paljon enemmän kuin vain kymmenen käskyä. Esimerkiksi haureuden (pornon yms.) kieltävää käskyä ei ole 10 käskyn joukossa, mutta se sisältyy noudatettavien käskyjen joukkoon Uudessa testamentissa. 10 käskyä on siten hyvä pohja, mutta rakkauden käsky on paljon laajempi ja syvällisempi asia kuin vain 10 käskysanaa. Sitä paitsi rakkauden käsky vaatii meitä välillä rikkomaan kirjaimellista sapatin käskyä. Annan pari esimerkkiä.

Jos olemme luonnon armoilla kovassa pakkasessa asutuksen ulkopuolella, niin meidän on lupa kerätä polttopuita ja sytyttää tuli pelastaaksemme oma henkemme (minun ja läheisteni henki). Polttopuiden kerääminen sapattina oli kuolemalla rangaistava synti Mooseksen lain mukaan.

Jos joku tarvitsee lääkinnällistä tai muuta sairaanhoidon piiriin kuuluvaa apua sapattina, niin hoidosta vastaavien henkilöiden on lupa auttaa heitä, vaikka se tarkoittaisi palkkatyön tekemistä.

Jos joku jää hissiin sapattina, niin huoltomiehen velvollisuus on päästää hänet ulos sapattina, sillä siitä kieltäytyminen olisi rakkauden käskyn rikkomista.

Lehmät eivät pidä sapattia, joten lehmien hoitajan tulee ruokkia ja lypsää lehmät myös sapattina sekä siivota navetta niiden jätöksistä.

Niin kuin huomaat, on rakkauden käsky suurempi kuin sapatin käsky ja sen noudattaminen edellyttää välillä sapatin käskyn kirjaimellisen pitämisen rikkomista.

Jos tutkit sitä kohtaa Johanneksen evankeliumissa, jossa väitetään Jeesuksen kumonneen sapatin, niin siinä sanotaan todellisuudessa niin, että Jeesus vapautti sapatin. (Joh 5:18) Jeesus vapautti ihmiset fariseusten ja kirjanoppineiden pikkutarkoista ja vääristä säädöksistä koskien sapattia, niin että meidän on lupa tehdä sapattina hyvää: parantaa ihminen ja pelastaa henki yms. rakkauden käskyyn kuuluvaa lähimmäisestä huolehtimista. Monet adventistit tekevätkin tästä syystä palkkatyötä sapattina, koska ovat ymmärtäneet asian aivan oikein.

Käskyt eivät suinkaan ole samanarvoisia. Jeesus sanoi selvästi, että suurin käskyistä on rakkauden käsky, joten se sivuuttaa kaikki muut käskyt, niin kuin edellä osoitin. (Mark 12:28-34) Jos olet vilpitön Jumalan lapsi, niin tunnustat tämän asian totuudeksi ja alat elää sen mukaan. Meidän ei ole lupa tuomita veljiä siitä syystä, että he osoittavat käytännön rakkautta tekemällä palkkatyötä myös sapattina.

Sapatti on annettu ihmistä varten eikä ihmistä sapattia varten. Sapatin tarkoitus on tuoda ihmiselle helpotusta viikon aherruksen ja työn jälkeen. Se on levon päivä ja silloin on aikaa perheelle sekä harrastuksille, mikä on käytännössä rakkauden käskyn pitämistä ja Jumalan kunnioittamista parhaimmillaan. Jos suinkin mahdollista, niin seurakunta voi kokoontua yhteen myös sapattina niin kuin muinakin päivinä, vaikka viikon joka päivänä. Eikö juuri niin ole Apostolien teoissa sanottu?

Siunauksin, veljenne herrassa Jeesuksessa kristuksessa.

P.S. Suotakoon pieni kevennys, josta tämä edellinen kirjoitus sai alkunsa:

"Suurin käskyistä on sapatin pitämisen käsky. Se tulee sitoa muistolauseeksi otsaan ja merkiksi käteen. Se, joka ei pidä sapattia, ottaa itseensä pedon merkin. Näin Raamattu..." ei kun adventtikirkko opettaa. ;-)

Suurin käskyistä on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. (Mark 12:28-34) Se käsky tulee sitoa muistolauseeksi otsaan ja merkiksi käteen. (5Moos 6:4-9)

Adventistien opetuksessa sapatin käsky on suurempi kuin rakkauden käsky.

PH 18.9.2016

Sapatti ja Herran päivä

Sapatin käskyä ei ole kumottu

Kristittyjen kesken on ollut epäselvyyttä siitä, onko Jumalan kristityille säätämä lepopäivä lauantai vai sunnuntai. Epäselvyys johtuu siitä, että sunnuntaita eli viikon ensimmäistä päivää on vietetty yleisenä lepopäivänä ainakin jo 300-luvulta lähtien jaa. Viikon seitsemännen päivän eli sapatin pyhittäminen on vähitellen unohtunut ja vain juutalaiset sekä pieni joukko kristittyjä ovat jatkaneet sen tavan harjoittamista.

Raamatun ja juutalaisen tradition perusteella ei ole epäselvyyttä siitä, että sapatti on lauantai. Herra kutsui muita päiviä numeroiden mukaan, mutta antoi seitsemännelle päivälle nimen sapatti. (hepr. sbt, shabbath; kreikaksi sabbaton) Sapatti mainitaan läpi Raamatun juutalaisten pyhänä lepopäivänä ja Herran pyhäpäivänä. Profeetta Jesaja muistuttaa sapatin tärkeydestä näin:

Jesaja:
58:13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
58:14 silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.

Uudessa Testamentissa ei kumota sapatin käskyä missään kohden. Se on neljäs käsky kymmenen käskyn joukosta. 2Moos.20:8 Sapatin historia alkaa jo luomiskertomuksesta. Herra teki kuutena päivänä taivaan ja maan, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi ja pyhitti sen, antaen sille nimen sapatti. 1Moos.2:3 Sanan sapatti juuri on hepreankielen verbissä "shabath", joka tarkoittaa: "lakata", "levätä".

Jeesus ei kumonnut sapattia, vaikka niin on kirjoitettu Johanneksen evankeliumiin. Joh.5:18 Jeesus kumosi sapatin ainoastaan juutalaisten lainoppineiden ja fariseusten väärän tulkinnan mukaan, koska paransi sairaita sapatin päivänä. Juutalaisten sydämen kovuutta kuvaa heidän sanansa: "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä." Luuk.13:14 Jeesus osoitti tämän käytännön vääräksi lain tulkinnaksi. Sapatin päivänä on lupa tehdä hyvää, parantaa ihminen ja pelastaa sielu. Joh.7:23; Matt.12:12

Sapatin päivän kirjaimellinen noudattaminen voi olla ristiriidassa rakkauden suurimman käskyn kanssa, jolloin tulee noudattaa rakkauden käskyä ja tehdä työtä sapattina. Se ei ole sapatin käskyn rikkomista vaan oikean sapatin noudattamista. Jos joku on avun tarpeessa, on häntä lupa auttaa sapattina. Lääkäri saa parantaa sairaan ja poliisi tehdä työtään, tulipalo on lupa sammuttaa ja hissiin juuttunut päästää pois pinteestä.

Jeesus ei siis kumonnut itse sapatin käskyä vaan sen tavan, jolla juutalaiset soveltivat sapatin pyhittämisen käskyä käytäntöön "kirjaimen mukaan" väärin. Laissa on tärkeintä laupeus, uskollisuus, hyvyys, oikeus ja rakkaus. Luuk, 11:42; Matt, 23:23 Sapatin käskyn kirjaimellinen pitäminen rikkoisi lain hengen monessa eri tapauksessa. Siitä syystä oli lupa soveltaa lakia Hengen opettamalla tavalla käytäntöön, sillä kirjain tappaa ihan kirjaimellisesti, jos sapattina ei saa tehdä hyvää: pelastaa ihmisen henkeä.

Jeesus ei tullut omien sanojensa mukaan kumoamaan lakia vaan täyttämään sen. Matt.5:17-20 Laista ei katoa pieninkään piirto eikä kirjain ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sapatin käsky on Herran itsensä asettama eikä sitä ole kumottu vaan se on edelleen voimassa. Jeesus ja apostolit viettivät sapattia, samoin alkukristillinen seurakunta. Tästä on monta todistetta sekä Uudessa Testamentissa että sen ulkopuolisessa lähdekirjallisuudessa.

Sapatin käskyn esikuvallinen merkitys

Sapatin käskyn esikuvallinen merkitys on tärkeintä kristityn elämässä. Me olemme saaneet levon omista töistämme, niin kuin Herrakin omista töistään. Me olemme pelastuneet uudestisyntymisen kautta Jumalan armosta, joten meidän ei tarvitse tehdä enää yhtään mitään oman pelastumisemme eteen. Me saamme levätä Kristuksen täytetyn työn varassa ja elää lain orjuudesta vapautettuina Jumalan lapsina vanhurskaudessa ja pyhyydessä kaiken elinaikamme, niin kuin on kirjoitettu.

Se, joka on vanhurskas uskon kautta, on saavuttanut täydellisyyden, jonka kautta hän pelastuu. Se täydellisyys on Kristuksen täydellisyys ja täydellinen vanhurskaus, joka luetaan niiden hyväksi, jotka Jumala armostaan pelastaa. On turvallista elää ja hengittää helpotuksesta huoaten, kun tietää, että kelpaa Isälle Kristuksen täydellisyyden ja lahjana saadun vanhurskauden kautta. Silloin ei ole suorituspaineita eikä pätemisen tarvetta Isän edessä.

Me kelpaamme sellaisina kuin Jumalan tekeminä uusina luomuksina olemme eikä meidän tarvitse ensin muuttua toisenlaiseksi, jotta kelpaisimme Isälle. Me kelpaamme joka hetki Kristuksen tähden, mikä tieto ja uskon varmuus sydämessä johdattaa meidät sapatin lepoon, jossa saamme ahkeroida hyvien töiden tekemistä: ei oman pelastuksemme vuoksi vaan rakkaudessa, jonka Jumala on meihin Henkensä kautta lahjana vuodattanut.

Miksi Uudessa Testamentissa ei uudisteta sapatin käskyä?

Jotkut Raamatun opettajat ovat puolustaneet sapatin käskyn kumoutumista sillä seikalla, ettei sitä käskyä toisteta Uudessa Testamentissa. Se ei ole kuitenkaan mikään hyväksyttävä perustelu ja puolustus lepopäivän vaihtamiseen sunnuntaiksi. Jos Jumala olisi muuttanut tämän lain, niin siitä pitäisi olla maininta Jumalan sanassa. Sellaista mainintaa ei kuitenkaan ole.

Sunnuntain viettäminen Herran ylösnousemisen muistopäivänä ja yleisenä lepopäivänä on perinnäissääntö eikä Herran käsky. Herran silmissä on paha asia, että hänen sanansa tehdään tyhjäksi ja saadaan ihmiset noudattamaan oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä. Matt.15:6-9

Mitä jos Uudessa Testamentissa ei olisi uudistettu rakkauden suurinta käskyä? Olisiko se tarkoittanut sitä, että käsky on kumottu? Ei tietenkään. Uskon, että sapatin pitäminen Herran pyhäpäivänä ja lepopäivänä oli itsestään selvää apostolien aikana, joten sitä ei tarvinnut erikseen mainita.

Sunnuntain viettämisen alkuperä yleisenä lepopäivänä

Sunnuntain vietto yleisenä lepopäivänä tuli maallistuneen kirkon tavaksi Roomassa ja siitä antoi käskyn keisari Konstantinus Suuri vuonna 321 jKr. Sunnuntain vietolla haluttiin erottautua aidosta kristitystä ja juutalaisesta vähemmistöstä sekä yhdistää pakanallisia aineksia kristinuskoon. Sunnuntai on ollut auringonjumalan palveluksen päivä ja siitä se on saanut myös nimensä: englanniksi Sunday, auringon päivä. (latinaksi Dies Solis) Juliaanisen, (keisari Julius Caesar n. 46 e.Kr.) gregoriaanisen (1582 jKr.) ja länsimaisten kalenterien päivien nimet ovat peräisin babylonialaisesta tähtitieteestä ja muinaisista uskonnoista. Maanantai on kuun päivä, (Monday, Dies Lunae) tiistai marsin päivä, (Dies Martis, ranskaksi mardi) keskiviikko merkuriuksen päivä, (Dies Mercuri, ranskaksi mercredi) torstai jupiterin päivä, (Dies Iovis, Thursday, torsdag, "Torin päivä") perjantai venuksen päivä (Dies Veneris) ja lauantai saturnuksen päivä. (Dies Saturni, englanniksi Saturday)

Pedon valtakunta

Jumalaton maailman valtias on muuttanut ajan ja lait niin kuin profeetta Daniel on ennustanut. Dan.7:25 Daniel eli noin 620-535 eKr. Babylonian vallan aikana, kun juutalaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa. Hänen kuvaamansa petovaltakunnat alkavat siitä hetkestä ja ulottuvat maailman aikojen loppuun asti. Neljäs peto on ns. perinteisen tulkinnan mukaan Rooman valtakunta, joka on saanut miekanhaavan päähänsä, mutta toipumassa jälleen Euroopan Unionin myötä vanhalle perustukselleen. (Ilm 13:1-18; 17:1-18; Dan 2:40-45; 7:8-28; 8:18-27.)

Toinen tulkinta pedon valtakunnaksi on islam, sillä Muhammad muutti Israelin uskontunnustuksen ja rakkauden suurimman käskyn islamin uskontunnustukseksi, ja lepopäivän perjantaiksi. (5.Moos. 6:4-9; Ilm. 13:15-18.) Lisäksi hän muutti suurta osaa Raamatun ilmoituksesta, niin että Koraani on itse asiassa syrjäyttänyt Raamatun Jumalan sanana muslimien elämässä. Muhammad ei siten kumonnut vain muutamia käskyjä niin kuin Rooman katolinen kirkko ja paavi, vaan hän muutti Raamatun sanomaa ja käskyjä laajasti, niin että hylkäsi Jumalan sanan kokonaan. Katolinen kirkko pitää sen sijaan Raamattua edelleen turmeltumattomana Jumalan sanana, toisin kuin muslimit. On monia muitakin perusteluita sen puolesta, että islam olisi pedon valtakunta, eikä Rooma eli Euroopan Unioni voi olla peto. (lue lisää)

Muhammad on muuttanut yleisen lepopäivän perjantaiksi ja katolinen kirkko sunnuntaiksi. Näin molemmat kävisivät Raamatun pedosta, mutta aika näyttää, kumpi niistä on peto, vai onko kumpikaan.

Sapatin vietto käytännössä

Sapatin kirjaimellinen viettäminen on mahdotonta ilman, että rikotaan rakkauden suurinta käskyä vastaan. Lehmät eivät pidä sapattia eikä muukaan luomakunta, joten jonkun on pitänyt siivota navetta ja lypsää lehmät myös sapattina kautta karjanhoidon historian. On hyvä, että työtehtäviä kierrätettäisiin siten, ettei saman ihmisen tarvitsisi tehdä työtä jokaisena sapattina. Sapattia tulisi noudattaa ja Herran pyhäpäivää suuresti kunnioittaa.

Jos joku hylkää tietoisesti Jumalan sanan ja on tottelematon, saattaa Herra hylätä hänet. Kyse ei ole lain alle joutumisesta, jos joku viettää sapattia vaan Herran sanan tottelemisesta. Tottelemattomuutta kuvastaa roomalaisen tavan mukaan sunnuntain viettäminen yleisenä lepopäivänä, ei sapatin pyhittäminen Herralle.

Yhteiskunta vaatii monia toimintoja myös sapatin päivänä. On ammatteja, joissa ei voida noudattaa seitsenpäiväistä säännöllistä viikkorytmiä. Sellaisilla aloilla työskentelevä kristitty voi soveltaa lepopäivää käytäntöön parhaan kykynsä mukaan. Orjallinen sapatin pitäminen tuo vain lisärasitusta.

Kun noudatat sapattia levosta käsin, Luojan antaman mahdollisuuden mukaan, niin menestyt. Muista, että sapattina on lupa tehdä hyvää. Työn tekemättä jättäminen aiheuttaisi usein enemmän vahinkoa ja kärsimystä ihmisille kuin sapatin pitäminen. Se ei ole lain hengen rikkomista, että teet työtä joskus myös sapattina, kun sinulla ei ole siihen muuta vaihtoehtoa. Voit levätä sitten jonakin muuna päivänä.

Pyri pitämään yhteinen sapatti Jumalan kansan kanssa niin usein kuin mahdollista, mutta älä anna sitoa itseäsi orjuuden ikeeseen, niin että kuormitat sydäntäsi syyllisyydellä, mistä olet vapaa. Rakkauden käskyn noudattaminen syrjäyttää monessa kohden sapatin käskyn pitämisen, joten teet oikein kuin noudatat rakkauden käskyä, vaikka se tiukan kirjaimellisen tulkinnan mukaan olisikin sapatin käskyn rikkomista (esim. lääkäri tekee työtä sapattina).

Sapatin merkitys

Sapatin merkitys ihmiselle on kahtalainen. Se on ensinnäkin Herran luomistöiden muistojuhla. (5Moos, 20:8-11) Sapattina on hyvä hiljentyä etsimään Jumalaa rukouksissa, sanan tutkimisen äärellä ja pyhässä seurakuntakokouksessa. Kiireiden keskellä ei ole kovin helppo palvella Herraa seurakunnan keskellä, mutta kun erotamme yhden päivän viikosta Jumalan palvelemista varten, niin saamme sapatista riemullisen ja juhlavan päivän, jolloin meillä on aikaa etsiä Jumalan tahtoa ja lujittaa siteitämme muihin pyhiin ja valittuihin.

Toinen merkitys sapatille on lepo. Ihminen ei ole väsymätön kone vaan tarvitsee tietyn määrän lepoa ja vapaa-aikaa, jotta jaksaa tehdä töitä muina päivinä kuin sapattina. Ellei ihminen suo itselleen lepoa, hän sairastuu ja voi lopulta kuolla rasituksen uuvuttamana. Levon puute näkyy pian psyykkisinä ja fyysisinä oireina, joten sapatti on tavallaan Jumalan luonnonlaki, mitä ei kukaan voi paeta. Ellei ihminen suostu lepäämään, niin luonto pitää huolen siitä, että hän lopulta uupuu ja joutuu lepoon vaikka sairasvuoteelle. Jos ihminen lyö jatkuvasti laimin lepopäivän, ei hän voi kestää arjen paineita. Ruumista ja mieltä ei ole tarkoitettu jatkuvaan työn tekemiseen. Meillä on lupa hemmotella itseämme ja levätä, jotta saamme voimia ja mielen virkeyttä jatkaa arjen askareita viikottaisen lepopäivän jälkeen.

Sapatilla on myös esikuvallinen ja vertauskuvallinen merkitys. Jeesus on tullut kutsumaan ihmisiä lepoon syntitaakkojen ja syyllisyyden sekä orjallisen lain noudattamisen alta. Matt.11.28-30 Jos joku on saanut synnit anteeksi, niin hän on päässyt lepoon omista töistään ja turvaa Kristuksen täytettyyn työhön pelastuksensa ehtona. Usko riittää tuomaan sielulle pelastuksen ja Pyhä Henki auttaa uskovaista noudattamaan Jumalan tahtoa ilman pakkoa, vapaaehtoisesti ja sydämen halusta. Jumala vaikuttaa uskovaisessa toisenlaisen mielenlaadun kuin on tämän maailman jumalattomilla ja uskonnollisilla tekopyhillä ihmisillä. Me emme yritä ansaita hyvillä teoilla Jumalan mielisuosiota ja lepyttää Jumalaa vihasta, sillä tiedämme, että Jumalan Pojan – Jeesuksen Kristuksen – uhri on ainoa, mikä voi sovittaa meidät Jumalan kanssa. Me perustaudumme elämässämme uskoon ja Jumalan armoon, emme lain tekoihin, mutta noudatamme Jumalan tahtoa armon vaikutuksesta, Jumalan voimalla, emme omalla voimallamme.

Sapattia vietetään edellämainittujen seikkojen lisäksi sen muistoksi, että Herra vapautti Israelin Egyptin orjuudesta. (5Moos 5:12-15.) Kristityt voivat ajatella tätä esikuvallisesti ja muistella sitä, miten tulivat uskoon: miten Jeesus vapautti meidät syntikahleista ja himojen orjuudesta.

Sapatti ja Herran päivä

Jotkut kristityt uskovat isiltä perittynä opetuksena sen, että alkuseurakunnassa olisi siirrytty viettämään sunnuntaita eli Herran ylösnousemuksen päivää yleisenä lepopäivänä ja erottauduttu siten juutalaisista, jotka torjuivat Jeesuksen Messiaanaan. Tapa sunnuntain viettämisestä lepopäivänä on kuitenkin myöhäisempi. Siitä ei mainita mitään Uudessa Testamentissa eikä apostolien jälkeiseltä ajalta ensimmäisellä vuosisadalla ja toisen vuosisadan alussa.

Kun Johannes sai nähdä Herran ilmestyksen Patmoksen saarella Herran päivänä, oli kyseessä mitä luultavimmin Herran tulemuksen päivä. Ilm.1:10 Ilmaisu "Herran päivä" tarkoittaa kauttaaltaan Raamatussa Herran tuomion ja vihan päivää, joten ei ole syytä uskoa, että se tarkoittaisi tässä yhdessä jakeessa jotakin muuta. Ajatus Herran tulemuksen ja tuomion päivästä sopii muutenkin asiayhteyteen paremmin kuin sapatti, joten Herran tulemusta ja vihan päivää Johannes ilmeisesti tarkoitti.

Väärin ymmärrettyjä Raamatun kohtia

Uudessa Testamentissa on pari kohtaa, joita on tulkittu väärin ja yhdistetty ne sunnuntain viettämiseen "Herran päivänä" ja yleisenä lepopäivänä. Käsittelen seuraavaksi näitä kohtia.

Sapatti on Raamatussa erityinen päivä, jolloin seurakunnalla oli tapana kokoontua pyhään kokoukseen. 2Moos.12:16; 3Moos.23:3,21 Tämä on ikuinen säädös Israelille ja Jumalan seurakunnalle. Uusi Testamentti kertoo, että ensimmäiset opetuslapset kokoontuivat pyhäkössä sekä kodeissa myös muina päivinä kuin lauantaina, mutta tämä ei kumoa lauantaita viikkosapattina ja yleisenä lepopäivänä. Apt.2:39-47

Sabbaton

Sapatti oli ensimmäisille kristityille hyvin tärkeä päivä, sillä se kuului kymmeneen käskyyn, joista yhtäkään ei ole kumottu. Opetuslapsilla oli tapana kokoontua sapattina aivan niin kuin juutalaisilla. He kokoontuivat tämän lisäksi myös muina päivinä tarpeen mukaan, mutta sapatti oli aivan erityinen päivä myös kokoontumisen suhteen. Vaikka myös sunnuntaisin kokoonnuttiin, ei sillä ollut mitään erityistä asemaa alkuseurakunnassa pyhien päivien (juhlat ja sapatti) joukossa.

Sapatin merkitys korostuu jo siinä, millä sanoilla opetuslapset kutsuivat viikon ensimmäistä päivää eli sunnuntaita: se oli "ensimmäinen päivä sapatin jälkeen". Uuden testamentin kirjoittajat eivät käyttäneet sunnuntaista mitään muuta nimeä kuin "ensimmäinen päivä sapatin jälkeen", vaikka sunnuntaille olisi ollut kreikankielessä omat sitä päivää tarkoittavat sanat "heméra helíou", "auringon päivä". Se, että apostolit käyttivät sunnuntaista "Herran päivän" sijasta nimitystä "ensimmäinen sapatista", todistaa myös siitä, että sunnuntailla ei ollut alussa Herran pyhäpäivän asemaa.

Blue Letter Biblen mukaan kreikan kielen sana "sabbaton" voi tarkoittaa sekä

1. lauantaita eli viikkosapattia
2. muuta vanhatestamentillista sapatin päivää, lakia sapateista tai
3. viikkoa puhuttaessa viikon ensimmäisestä päivästä, joka on kirjaimellisesti "ensimmäinen (päivä) sapatista".

Seuraavia kahta kohtaa on käytetty todisteena siitä, että apostolit ja ensimmäiset kristityt olisivat pitäneet sunnuntaita erityisenä pyhäpäivänä, "Herran päivänä", koska he kokoontuivat silloin yhteen, mutta tämä ei ole totta, sillä yhteen saattoi kokoontua minä päivänä tahansa. Koska kreikkalaisilla oli yleinen vapaapäivä sunnuntaisin, oli täysin loogista, että opetuslapset kokoontuivat myös silloin sapatin lisäksi ja joskus jopa sen sijaan, kun opetuslapset olivat töidensä vuoksi estyneet kokoontumasta yhteen sapattina.

Apostolien teot:
20:7 Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.

1.Korinttolaiskirje:
16:2 Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.

Vaikka rahaa pantiin talteen viikon ensimmäisenä päivänä, ei se todista mitään sen puolesta, että seurakunta olisi kokoontunut sunnuntaisin ja vaihtanut sen päivän yleiseksi lepopäiväksi sapatin tilalle. Päinvastoin. Sunnuntai oli Kreikassa yleinen lepopäivä tuohon aikaan, pakanuuden mukaan, ja se soveltui rahan talteen panemiseen, sillä työviikon jälkeen nähtiin, paljonko rahaa oli ansaittu, ja paljonko sitä oli jäänyt jäljelle kulujen jälkeen.

Onko sapattikäskyn pitäminen pelastuksen ehto?

Adventistit ovat tehneet sapatin käskyn pitämisestä lähes tulkoon pelastumisen ehdon. He uskovat, että sapatin käsky on Herran sinetti pyhien otsassa (myös pyhä henki on sinetti) ja Jumalan käskyjä vastustava ajatusmaailma on Ilmestyskirjassa mianittu pedon merkki. Käytännössä pedon merkki ilmenee sapatin käskyn hylkäämisenä ja sunnuntain pyhittämisenä. Ilm.13:11-18 Pedon merkki näkyy siis Jumalaa vastustavan ihmisen ajatuksissa (merkki otsassa) ja teoissa (pyhitetään sunnuntai sapatin sijasta).

On muistettava, ettei yksikään ihminen pelastu sen ansiosta, että pitää yhden tai useamman Herran käskyn. Jokainen lankeaa tavalla tai toisella syntiä tekemään vielä uskovaisenakin, joten ainoa toivo päästä Isän tykö on saada syntinsä anteeksi, loppuun saakka. Johannes Kastaja olikin valittu opettamaan Jumalan kansalle pelastuksen tietä kansan syntien anteeksisaamisessa, joka tie pitäisi olla tuttu myös meille kristityille. (Luuk, 1:77)

Jumala on tehnyt meidät iankaikkisesti täydellisiksi Jeesuksen kertakaikkisen veren ja ruumiin uhrin perusteella. Hebr.10:10-17 Me kelpaamme Isälle loppuun saakka Jeesuksen vanhurskauden tähden, emme oman vanhurskautemme ansiosta. Se ei anna meille kuitenkaan oikeutta elää synnissä ja rikkoa tieten tahtoen Jumalaa vastaan. Me emme saa elää synnissä, kun olemme armon alla emmekä lain alla: pois se! Room.6 Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, jopa ajattelukykyä, niin että haluamme tehdä kaikessa hyvin ja elää Jumalan tahdon mukaan. Fil.2:12-13; 1Tess.2:13; 2Tess.1:11-12; 2Kor.3:1-6; Hebr.13:20-21

Sapatin käskyn tahallinen rikkominen voi johtaa ihmisen senkaltaiseen paatumukseen, että hän kuolee hengellisesti ja menettää pelastuksen. Meillä ei ole lupa rikkoa yhtäkään käskyä vastaan sen perusteella, että Jeesus on täyttänyt kaiken lain meidän puolestamme. Armoa ei saa käyttää lupalappuna synnin tekemiselle ja kristityn vapautta verhona pahuudelle. Meidät on kutsuttu pyhitykseen eli erottautumaan tämän maailman tavoista ja syntisaastasta. Jeesus on vapauttanut meidät synnin orjuudesta ja saatanan vallasta rakastamaan Jumalaa ja toinen toistamme. Kun Jeesus tekee jonkun vapaaksi, niin hän on silloin todella vapaa. Emme saa rikkoa sapatin käskyä armon verukkeella.

Sapatin käsky on edelleen voimassa, sillä Jeesus ei kumonnut lakia vaan täytti sen. Paavali vahvisti lain ja todisti, että se on vanhurskas, käskysana hyvä, vanhurskas ja pyhä. Room.3:31; 7:12 Meillä ei ole lupa rikkoa huorintekokäskyä, varastamisen kieltoa, himoitsemisen kieltoa, epäjumalan palvelemisen kieltoa tai mitään muutakaan käskyä sen perusteella, että Jeesus on täyttänyt lain. Jos joku opettaa muuta, niin hän on eksynyt pois totuudesta ja vaarassa joutua tuomion alaiseksi.

Sapatin ja sunnuntain vertailua

Sapatin piirteitä

Sapatti on

- Neljäs käsky kymmenen käskyn joukossa, jota ei ole kumottu vaan se on edelleen voimassa.
- Yksi tietty päivä viikosta, yhteinen sapatin päivä Jumalan kansalle, seitsemäs päivä, shabat. Jumala käski pyhittää tämän nimenomaisen päivän, ei mitä tahansa päivää, ei varsinkaan auringonjumalan päivää eli viikon ensimmäistä päivää.
- Palkkatyötä ei saa tehdä ellei rakkaus sitä vaadi. Rakkauden käskyn vuoksi on lupa "rikkoa sapatti", jolloin se ei ole lain rikkomista ja syntiä vaan lain täyttämistä eli rakkauden käskyn noudattamista. Lääkäri saa parantaa sairaan sapattina ja palomies sammuttaa tulipalon.
- Yhteiskunta ei noudata sapatin määräyksiä. Yhteiskunta ja työnantaja vaativat tekemään töitä sapattina sekä pitävät sunnuntaita lepopäivänä. Kristityllä on vapaus noudattaa sapattia niin kuin pystyy sitä käytännössä tekemään. Kristitty karttaa työn tekemistä sapatin päivänä mahdollisuuksiensa mukaan. On tärkeää ymmärtää Raamatusta oikein sapatin merkitys ja pyhittää se sydämessään sekä kunnioittaa sitä päivää Herran pyhäpäivänä, vaikka ei pystyisi sitä käytännössä aina noudattamaan.
- Kotieläinten hoitaminen ja ruokkiminen sapattina sekä välttämättömien kotiaskareiden tekeminen kuten ruoan valmistus eivät ole sapatin käskyn rikkomista.
- Seurakunnan juhlakokouksen päivä.
- Luomistyön muistelua ja kiitosta.
- Muisto Egyptistä lähdöstä ja kiitosta: kristitty on lähtenyt pois maailmasta seuraamaan Jeesusta pyhityksen tielle ja kuollut pois synnistä elääkseen Jumalalle lähimmäisiään epäitsekkäästi palvellen.
- Vertauskuva siitä levosta, joka on tuleva iankaikkisessa rauhan valtakunnassa Jumalan luona taivaassa.
- Vertauskuva siitä levosta, jonka Jeesus on antanut omilleen, kun näiden ei tarvitse enää pinnistellä ja ponnistella ansaitakseen taivaspaikan omilla teoillaan ja omalla hyvyydellään.
- Pelastusta ei voida ansaita pitämällä sapatti tai jokin muu kymmenestä käskystä tai ne kaikki, koska olemme tehneet syntiä ja joutuneet syyn alaisiksi. Olemme jo syntymästä asti alistetut katoavaisuuden alle Adamin lankeemuksen vuoksi. Pelastus saadaan uskon kautta Jumalan Pojan vereen, joka on tuonut meille sovituksen synneistä ja iankaikkisen lunastuksen. Pelastuksen tunteminen on syntien anteeksisaamisessa ja Pyhän Hengen osallisuudessa. Pyhä Henki vaikuttaa meissä Jumalan tahdon toteutumista, mihin kuuluu kymmenen käskyn noudattaminen Hengen uudessa tilassa.

Sunnuntain piirteitä

Sunnuntai on

- Keisari Konstantinus Suuren määräyksestä yleinen lepopäivä alkaen vuodesta 321 jKr. Ei sisälly Jumalan lakiin vaan on ihmisten käsky ja muutos Jumalan lakiin.
- Auringonjumalan päivä, "sunday", Die Solis.
- On siirretty kristittyjen uskovaisten lepopäivä pakanoiden lepopäiväksi, auringon jumalan päiväksi.
- Kristityt valikoivat sunnuntain lepopäiväksi ja Herran pyhäpäiväksi väärän opetuksen vuoksi: he valikoivat päiviä Herran tähden, mikä on hyvä Jumalan silmissä. Huonoa on vain se, että he valikoivat väärän päivän, kun eivät tiedä oikeaa opetusta.
- Kristityt pitävät kokouksiaan sunnuntaisin, kun luulevat sen olevan alkukristillinen tapa.
- Sunnuntain pyhittävät kristityt eivät yleensä aseta sunnuntain pyhittämistä pelastuksen ehdoksi.
- Monet sunnuntaita pyhittävät kristityt luulevat sapatin käskyn olevan kumottu.
- Sunnuntain sanotaan olevan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen muiostopäivä, minkä tähden se valittiin lepopäiväksi ja pyhitettiin. Tätä ei opeteta Raamatussa ja historia osoittaa sen valheeksi. Apostolit eivät pyhittäneet sunnuntaita vaan kokoontuivat pääsääntöisesti lauantaisin eli sapattina ja tarvittaessa vaikka joka päivä yhteiseen sanan kuuloon, rukoukseen ja leivän murtoon.

Vapauden laki

Jotkut kristityt eivät pyhitä sunnuntaita eivätkä lauantaita. He uskovat, että sapatin käsky on kumottu ja pitävät sunnuntain pyhittämisen turhana. Heille kaikki päivät ovat yhdenarvoiset. He pyrkivät silti lepäämään silloin, kun se heille mahdollista on. Yleensä se on mahdollista sunnuntaina, mikä on yleinen lepopäivä.

Sapatin tai sunnuntain pyhittämättä jättämistä perustellaan ns. "vapauden lailla". Jaak.1:25 Se on sama kuin "Kristuksen laki". 1Kor.9:21 Kristuksen lailla ymmärretään puolestaan rakkauden kaksoiskäskyä: "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi." Matt.22:36-40 Näissä kahdessa käskyssä riippuvat kiinni kaikki opetus ja profeetat. (toora: opetus, laki)

Vapauden laissa ja Kristuksen laissa vaeltaminen on ymmärretty väärin. On luultu, että kristityn vapaus tarkoittaa vapautta tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan lakia vastaan. Tai sitten on luultu, ettei laki ole enää voimassa vaan se on kumottu. Apostolit ja Jeesus eivät kuitenkaan kumonneet lakia vaan vahvistivat sen. Jeesus täytti kaiken lain meidän puolestamme. Matt.5:17-20; Room.3:27-31; Joh.19:30 Me pelastumme sen ansiosta, että Jeesus täytti kaiken lain eikä tehnyt syntiä, jos uskomme sovituksen sanan, sanan ristin verestä ja Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Vapauden laki ei anna meille lupaa rikkoa mitä tahansa Jumalan käskyä vastaan. Se ei anna meille lupaa rikkoa yhtäkään Jumalan käskyä vastaan. Jotkut kristityt luulevat, että vapauden laki antaa luvan rikkoa sapatin käskyä vastaan, mutta muita käskyjä täytyy noudattaa. Tai sitten he luulevat, että se on antanut vapauden muuttaa sapatin käskyä ja siirtää Herran pyhäpäivä sunnuntaiksi. Mihin perustuu sellainen luulo? Jumalan vaikuttamaan uskoon ei kuulu tällainen lain käskyn halveksunta. Sen on vihollinen kylvänyt ihmisen sydämeen ja se pitää siksi repiä sieltä juurineen pois, ettei aiheuttaisi vahinkoa sieluille.

Jeesus on vapauttanut meidät rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseämme ja Jumalaa yli kaiken. Tämä on se vapaus, mikä kristityillä on. Kristuksen laissa vaeltaminen on Hengessä vaeltamista ja se taas on synnin vihaamista sekä karttamista ja hyvän tekemistä. Kun kristitty vaeltaa Hengen vapaudessa, noudattaa hän silloin Jumalan tahtoa eli pitää käskyt. Käskyjä ei ole lupa kenenkään rikkoa vapauden perusteella. Me emme saa käyttää kristityn vapautta verhona pahuudelle, yllykkeenä lihalle. Jumala armo ei saa olla kristitylle lupalappu synnin tekemiselle, niin että ajatellaan armon peittävän kaiken alleen ja elämme röyhkeästi synnissä pilkaten siten Jumalan nimeä.

Tahallinen synnin tekeminen ja synnissä eläminen kadottaa ihmisen sielun. Synti tappaa harjoittajansa ensin hengellisesti tässä maailman ajassa ja lopulta ikuisesti, kun jumalaton ja kadotettu joutuu ikuiseen tietoiseen eroon rakastavasta Jumalasta. Tätä tarkoittaa kadotus: se on katoamista Herran kasvojen edestä ja hänen kirkkautensa voimasta. Se on häviämistä tämän maan päältä ja auringon alta, joutumista tuleen ja tulikivijärveen, mikä on toinen kuolema.

Jumalan lapsi ei karta syntiä sen vuoksi, että pelkää helvetin tuomiota vaan siksi, että hän elää jatkuvassa mielen muuttumisessa. Jumala on vaikuttanut hänessä mielenmuutoksen, niin ettei uskovainen halua elää synnissä ja rikkoa Jumalaa vastaan. Uskovainen haluaa tehdä hyvää ja karttaa pahaa, koska se on hänen mielenlaatunsa. Hyvän tekeminen ja pahan karttaminen ei ole silloin vastenmielinen ja raskas tehtävä vaan iloinen asia, kevyt kuorma, jonka jokainen jaksaa kantaa. Jumala antaa siihen voiman ja vaikuttaa tahtomisen sekä tekemisen. Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat. 1Joh.5:3

Rakkauden käskyyn kuuluu ja sisältyy myös sapatin käsky. Sapattia tulee kunnioittaa Herran valitsemana levon päivänä ja pyhäpäivänä, joka tulee erottaa muista päivistä aivan erityisellä tavalla. Jumala siunaa kansaansa, joka noudattaa hänen sanaansa ja kääntyy pois pahuudestaan.

Sapatti ei ole annettu merkiksi vain juutalaisten ja Herran välisestä liitosta, niin kuin luullaan. Sapatti on annettu kaikille ihmisille lepopäiväksi. Mar.2:27; 1Tim.2:3-7 Jumala tahtoo, että jokainen maailman ihminen noudattaisi hänen lakiaan ja pitäisi käskyt. Ne ovat annetut ihmisen parasta ajatellen, että ihminen varjeltuisi pahalta. Ps.119 Ihminen voi pitää tiensä puhtaana vain siten, että noudattaa Jumalan sanan ohjeita ja neuvoja, joiden keskeinen osa kymmenen käskyä ovat. Myös pakanoilla on oikeus nauttia Herran säätämästä levon päivästä ja pyhittää se. Näin on ollut kautta aikojen. Jumalan lait ovat paremmat kuin minkään pakanakansan lait ja valitut pakanat ovat ottaneet mielellään noudatettavakseen Jumalan lain. Jes.56

Mikä laki on muuttunut?

Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että lakiin on tullut muutos. Hebr.7:12 Muutos koskee leeviläistä pappeutta. Kristuksesta on tullut uuden liiton Jumalan kansan ylimmäinen pappi. Koko kansa toimii pappeina hänen valtakunnassaan. Hebr.2:17-3:6; 4:14-5:10; 7:1-8:6; 9:11-10:31; 1Piet.2:9-10; Ilm.1:6; 5:9,10; 20:4-6 Uuden liiton Jumalan kansassa pappeus ei periydy isiltä pojille lihallisen syntymän perusteella niin kuin teki vanhan liiton Jumalan kansassa, lihallisessa Israelissa. Jokainen Hengestä syntynyt Jumalan lapsi on uudessa liitossa samalla myös Jumalan pappi. Tätä sanotaan "yleiseksi pappeudeksi".

Toinen asia, mikä on muuttunut, on vanhatestamentillinen uhrijärjestelmä ja uskonnolliset puhdistusrituaalit. Jeesus uhrasi itsensä kertakaikkiaan uhriksi Isälle Jumalalle eikä sitä uhria tarvitse tai saa uusia. Mooseksen lain mukaiset eläin- ja ruokauhrit ovat käyneet tarpeettomiksi. Niiden uhraaminen on jopa syntiä, sillä ne halventavat Jeesuksen uhrin merkitystä ja riittävyyttä.

Puhdistusrituaalit tähtäävät lihan puhtauteen eli ihmisen ulkokuoreen. (esim. 3.Moos.15) Jumala tähtää ihmisen sydämeen ja tahtoo puhdistaa sen Poikansa verellä. Hebr.9:14; 1Joh.1:7-2:2; Matt.26:26-28; Apt.15:7-11 Verellä puhdistettu sydän sykkii elämää Jumalalle. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja uskon kautta voidaan toteuttaa Jumalan tahtoa maan päällä. Uskon kautta me saamme ymmärrystä, tietoa, viisautta ja voimaa vaeltaa hänen tahtonsa mukaan. Jumalan tuli polttaa sydämestä pois kaikkea saastaa. Pyhä Henki vaikuttaa meissä pyhittäytymistä eli erottautumista tästä maailmasta, synnistä ja perkeleestä, niin että voimme palvella Jumalaa puhtaalla sydämellä ja omallatunnolla. Tämä on uskovaisten etuoikeus.

Ruumiin puhtauteen tähtäävät rituaalit ovat käyneet tarpeettomiksi. Jeesuksen Kristuksen veren ja ruumiin kertakaikkinen uhri on tuonut ihmiselle sen puhtauden, mikä riittää Isän edessä. Kristittyjen ei tule noudattaa vanhan liiton aikaisia uhrimenoja ja uskonnollisia rituaaleja. Meille on annettu vietettäväksi Herran muistoateria eli ehtoollinen ja sen lisäksi uskoontulleet tulee kastaa pelastettuina sen merkiksi, mitä sydämessä on jo ennen kastetta tapahtunut: ihminen on siirtynyt kuolemasta elämään ja hän on syntynyt sydämen ympärileikkauksen kautta Hengessä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi kuultuaan Jumalan sanan ja otettuaan sen vastaan, uskottuaan sen. Joh.5:24; 3:1-8; 1:12,13; 1Joh 3:9,10; 5:1-5; 1Piet.1:23; Room.2:28-29; 10:5-17; Kol 2:11,12; Tiit 3:5; Apt.10:34-48; 1Tess.1:2-7; 2:13; Jaak.1:18; 1Kor.11:23-26; 12:12,13,27

Vertauskuvaa ei saa sotkea itse asiain olemukseen. Vesikaste kuvaa sitä, mitä ihmiselle on tapahtunut uudestisyntymisessä ennen vesikastetta. Hän on saanut Pyhän Hengen sydämeensä ja siirtynyt kuolemasta elämään. Kol.1:9-23; Ef.1:13-14; Apt.10:43-48 Hän vaeltaa Hengen pyhityksessä Jumalan voimasta Jumalan tahdon mukaan eli pitää käskyt ja Raamatun ohjeet. 2Tess.2:13-17; 1Tess.4:1-12; Room.6:1-23; 1Piet.1:1-5 Ehtoollinen kuvaa Jeesuksen ruumiin uhria ja verta. Ehtoollisen leipä ei ole Kristuksen ruumis eikä muutu Ihmisen Pojan lihaksi. Ehtoollisen viini ei ole Kristuksen veri eikä muutu mystisesti Ihmisen Pojan vereksi. Ne ainoastaan kuvaavat sitä, mikä on tapahtunut Golgatan ristillä ajanlaskumme alkupuolella, noin vuoden 30 jKr. paikkeilla.

Yksikään ihminen ei saa pelastusta ilman uskoa, nauttimalla ehtoollista tai ottamalla kasteen. Yksikään ihminen ei saa pelastusta uskomalla, että ottamalla kasteen saa synnit anteeksi ja pelastuu. Yksikään ihminen ei saa pelastusta uskomalla, että tulee osalliseksi Kristuksen verestä ja ruumiin uhrista nauttimalla ehtoollista. Syntien sovituksesta tullaan osalliseksi vain ja ainoastaan Jeesuksen uskon kautta, ei minkään uskonnollisen rituaalin kautta, vaikka se kuinka oikeaoppisesti suoritettaisiin. Uskon kohde ei ole jokin rituaali vaan Jeesus Kristus: se, mitä Herra on tehnyt meidän edestämme Golgatan ristillä. Pelastavan sanan saarnan sisältö ei ole opetus vesikasteesta tai ehtoollisesta vaan kertomus syntien sovituksesta, minkä perusteella jokainen ihminen tulee kelvolliseksi Jumalalle, kun uskoo sovituksen sanan.

Kristittyjen joukossa on veljiä, jotka ovat eksyneet pois Jumalan sanan terveestä opista ja suoralta tieltä. He antavat vesikasteelle ja ehtoolliselle sellaisia merkityksiä, mitä niillä ei Jumalan silmissä ole. He liittävät pelastuksen näiden rituaalien suorittamiseen. Heidän käsityksensä mukaan sielu ei ole osallinen Kristuksen tuomasta syntien sovituksesta, ellei hän osallistu näihin rituaaleihin. He luulevat, että rituaalin aikana Jumalan armo välittyy mystisellä tavalla rituaaliin osallistuvaan ihmiseen. He luulevat, että ihminen tulee kastetuksi Pyhässä Hengessä Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen vain jos hänet kastetaan vedessä, ei muuten, pelkän uskon kautta ja uudestisyntymisen tuloksena. He sijoittavat uudestisyntymisen vesikasteeseen eivätkä ymmärrä sitä, että ihminen syntyy uudesti ylhäältä silloin, kun ottaa vastaan Jumalan sanan ja uskoo hyvän sanoman pelastuksesta. Tällainen on taikauskoa ja mystiikkaa, mistä kaikkien kristittyjen täytyy sanoutua juurta jaksain irti, jos mielivät säilyttää puhtauden Jumalan kasvojen edessä ja nähdä Isän Jumalan.

Vain puhdassydämiset näkevät Isän: ei yksikään, joka turvaa lain tekoihin ja uskonnollisiin rituaaleihin Kristuksen veren sijasta. Nämä rituaalit eivät ole ainoastaan Kristuksen veren rinnalla pelastuksen ehtona vaan ne syrjäyttävät pyhän veren kokonaan. Jos joku uskoo sydämestään sen, ettei ihminen voi olla osallinen sovituksesta muuten kuin rituaalien kautta, on hän pannut kaiken turvansa ihmistekoon eikä luota lainkaan Jumalaan. Hän ei perusta taivastoivoaan uskon varaan ja Jumalan armoon Kristuksessa vaan lain tekoon, minkä johdosta hän on kirouksen alla. Toivottavasti Jumala saa sellaisen sielun vapauttaa kirouksesta ja johdattaa Jumalan lasten kirkkauden vapauteen yhdessä kaikkien pyhien kanssa.

Kolmas asia, mikä ei kuulu enää kristityille, on Mooseksen lain rangaistusmääräykset, joista ankarin on kuolemantuomio. Jumala ei itsekään noudattanut joka kerta tämän tuomion täytäntöönpanoa Raamatun historiassa. Hän jätti tuomitsematta Daavidin tämän aviorikoksesta Baatseban kanssa ja Uurian tapattamisesta. 2Sam.11-12 Jeesus ei hyväksynyt aviorikoksesta kiinni saadun naisen kivitystuomiota, vaikka juutalaisten laki tähän kehottaa. Joh.8:1-11 Jumalan tahto on ensisijaisesti antaa anteeksi ja saada aikaan mielenmuutos lakia rikkoneen sydämessä. Jos syntinen katuu syntiään ja kääntyy Jumalan puoleen, niin hänen sydämensä leikataan ympäri Hengessä, niin että hänestä tulee uusi luomus. Room.2:28-29; 2Kor.5:17 Uusi luomus yhtyy ilolla Jumalan lakiin ja noudattaa sitä sydämen yksinkertaisuudella. Room.7:22-8:16 Tätä sanotaan "Hengen uudeksi tilaksi", "Hengessä vaeltamiseksi" ja "Hengen pyhitykseksi". Room.7:6; Gal.5:13-26; 2Tess.2:13-17 Uusi luomus tunnetaan myös nimellä "Jumalan uusi ihminen". Uudestisyntymätöntä ihmistä tai ihmisessä kiinni riippuvaa synnin olemusta – "lihaa" – sanotaan "vanhaksi Aatamiksi". Se on synnin turmelema ihmisen mielenlaatu, josta Kristus Jeesus tahtoo kaikki ihmiset vapauttaa.

Jumalan laki voidaan jakaa kolmeen osaan:

  1. Kymmenen käskyä. 2Moos.20:1-17; 5Moos.5:6-21
  2. Seremonialaki: uhrit, puhdistusrituaalit ja jumalanpalvelussäädökset. 2Moos.25...(suuri osa Mooseksen kirjoja 3-5)
  3. Siviililaki: rangaistusmääräykset, Israelin yhteiskunnallinen laki ja sotalait. 2Moos.21-23; 3Moos.20; 5Moos.13; 17; 20. - 27. luvut

Kymmenen käskyn ulkopuolella on joitakin hyviä säädöksiä, jotka täydentävät näitä käskyjä. Esimerkiksi seitsemäs käsky kieltää vain aviorikoksen tekemisen, mutta monet muut säädökset tuomitsevat lisäksi haureuden harjoittamisen, mikä on laajempi käsite ja pitää sisällään riettauden, irstauden, siveettömyyden ynnä muun luonnottoman seksin harjoittamisen. Jumala tuomitsee mm. eläimiin sekaantumisen ja homoseksuaalisuuden "syntinä". 3Moos.18:22-23; Room.1:24-32 Kaikkia hyviä säädöksiä tulee edelleen noudattaa, mutta "vanhentuneet" seremonialain säädökset eivät kuulu noudatettavien käskyjen piiriin vapaudessa vaeltaville kristityille.

Siviililain suhteen tulee pyrkiä oikeudenmukaisuuteen. Lain tarkoitus on suojella hyviä pahoja vastaan, joten sen rangaistukset rikoksista voivat olla kovat, mutta eivät kohtuuttomat. Room.13:1-9 Kristitty ei joudu yleensä kahnauksiin esivallan kanssa, kun noudattaa Jumalan tahtoa, sillä kaiken esivallan laki on pyrkimykseltään samankaltainen: sen tarkoitus on rangaista pahantekijöitä ja puolustaa hyviä. Valitettavasti lakeja on muutettu ja niitä muutetaan yhä enemmän rikollisia sekä synnin tekijöitä suosiviksi. Syntisille annetaan nykyään lain suoja harjoittaa syntiä esimerkiksi haureuden ja luonnottoman transvestisuuden alueilla. Jos joku rohkenee sanoa Jumalan tahdon ja tuomion sanan näistä luonnottomuuksien harjoittajista, niin häntä syytetään kunnianloukkauksesta ja ihmisarvoa halventavasta käytöksestä, rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Ihmistä loukkaavaa on häpäistä oma ruumiinsa ja tehdä se vielä julkisesti sekä saada sille siunaus kirkon luopiopapeilta.

Kymmenen käskyn lakia ei ole kumottu. Sapatin käskyä tulee noudattaa edelleen, sillä se sisältyy suurimpaan rakkauden käskyyn. Jos rakastat Jumalaa, niin sinä pidät myös sapatin Hengen opettamalla tavalla. Kiivailu Jumalan pelon puolesta ei ole väärin, mutta sapatin kohdalla on oltava pitkämielinen, sävyisä ja helläsydäminen kirkollisia kohtaan. He eivät tiedä, mikä on totuus, koska ovat saaneet jo äidinmaidossa väärän opetuksen sunnuntaista, mitä kristityt viettävät lepopäivänä ja Herran ylösnousemuksen muistopäivänä. Venäjän kielessä sunnuntai on jopa merkitykseltään "ylösnousemuksen päivä". (vaskreseenjie = ylösnouseminen, vrt. kerätä uusia voimia, vapaapäivä) Heidänkin kalenterinsa on silti väärennetty. He laskevat päiviä maanantaista alkaen, josta alkaa "uusi viikko" ja tiistai on "toinen päivä". (vtornik; vtoroij = toinen) Raamatussa on sanottu muita päiviä järjestysnumerolla paitsi lauantaita, jolle Jumala on antanut nimen sapatti. (hepr. shabbat, sbt, kreik. sabbaton) Sapatin jälkeen alkaa uusi viikko ensimmäisestä päivästä, mikä on meidän kalenterissamme sunnuntai.

Kristittyjen tulee kunnioittaa Jumalan valintaa lepopäiväksi ja Herran pyhäpäiväksi eikä sen muuttamista sunnuntaiksi tule puolustaa millään tavalla. Jumala antaa tietämättömille tämän synnin anteeksi, mutta kun uskovaiset saavat oikeaa tietoa asiasta, pitää heidän tehdä valinta tässä niin kuin kaikissa muissakin asioissa: uskoako valhe vai ojentautuako totuuden mukaan?

Sapatin käsky Mooseksen laissa

Herran pyhäpäivää eli juutalaisten sapattia tulee myös kristittyjen kunnioittaa ja viettää sitä lepopäivänä. Tässä on vielä alkuperäinen sapatin käsky Mooseksen lain mukaan:

2 Mooseksen kirja
20:8 Muista pyhittää lepopäivä.
20:9 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
20:10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti
; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Petteri Haipola, 18.1.2006, muokattu 23.3.2010

Lähteitä ja lukemistoa

Omat kirjoitukseni:

Muiden kirjoitukset:

Petteri Haipola 2005-2007, muokattu 13.12.2015

Sivun alkuun