Kristityn elämä

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  2.8.2011

Jos joku karttaa pahan tekemistä siitä syystä, että yrittää välttää sen ansiosta helvetin tulen, ei se ole juuri minkään arvoista Jumalan silmissä. Jos joku tekee hyviä tekoja ja yrittää olla kiltti, jotta pääsisi sen ansiosta joskus taivaaseen, on se lähes tulkoon arvotonta Jumalan silmissä. Sellainen ihminen elää ja toimii rangaistuksen pelosta, ei vapaaehtoisesti ja rakkaudesta. Hänen sydämensä on vielä kiinni synnissä ja pahoissa himoissa. Hän kyllä haluaisi tehdä pahaa, mutta ei uskalla, koska pelkää rangaistusta. Hän ei tee hyvää sydämensä mielihalusta vaan pelosta yrittäessään ansaita Jumalan lapseuden tekojensa kautta, tullakseen Jumalan hyväksymäksi.

Jos joku on sen sijaan aito kristitty, tekee hän hyvää hyvän itsensä vuoksi, koska niin on oikein tehdä. Hänen sydämensä on hyvä: siinä syy, miksi hän elää Jumalan tahdon mukaan. Hän ei karta pahaa helvetin pelon vuoksi vaan siksi, että ei tahdo tehdä pahaa: hän vihaa ja inhoaa synnin tekemistä, toisin kuin himojensa orjat tässä maailmassa. Jumalan lapsi ei odota hyvästä elämästään ja pahan karttamisesta palkkaa Jumalalta vaan elää Jumalan tahdon mukaan, koska hänen sydämensä on hyvä ja hän tahtoo elää niin: se on hänen mielihalunsa. Jumalan lapsen "luonto" on osallinen siitä jumalallisesta luonnosta, joka Jeesuksella Kristuksella, Jumalan Pojalla, on. Olemme tässä kuitenkin vajavaiset ja muutumme päivä päivältä yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, kun pysymme hänessä ja vaellamme hänen käskyjensä mukaan.

Jeesuksen sanojen mukaan on hyviä ihmisiä ja pahoja ihmisiä. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää ja paha tuo esiin pahaa. Näin jokainen ihminen toimii "luontonsa" eli sydämensä mielihalujen mukaan. Toinen palvelee syntiä ja toinen vanhurskautta. Jommankumman palvelija on jokaisen oltava. Ne saavat elää iankaikkisesti, jotka palvelevat vanhurskautta, eli ovat oikeamielisiä ja elävät oikeamielisellä tavalla. Ne joutuvat kärsimään iankaikkisen kuoleman, jotka palvelevat syntiä, eli ovat väärämielisiä ja elävät pahojen himojensa mukaan, joissa monet kristitytkin ovat ennen vaeltaneet. Eivät kuitenkaan kaikki, sillä suuri osa Jumalan lapsista on uskonut Jeesukseen jo pienestä pitäen. He ovat varjeltuneet monilta synneiltä, joilla epäuskoiset ihmiset ovat saastuttaneet itsensä ja pilanneet oman elämänsä, sekä vahingoittaneet lähimmäisiä pahoilla teoillaan.

Isä varjelee omia lapsiaan pahalta siten, että nämä eivät tee pahaa. Niinpä he eivät joudu kärsimään pahojen tekojensa seurauksista. Jumalan laki eli lähinnä kymmenen käskyä elämän korkeimpana moraalisena ohjeena suojelevat kristittyä, kun hän noudattaa käskyjä. Jos joku rikkoo käskyjä vastaan, eivät käskyt toimi enää hänen suojanaan. Käskyjen rikkoja joutuu kärsimään itse tekemistään synneistä ja aiheuttaa kärsimystä myös muille. Jumalan tahto on, että hänen lapsensa noudattaisivat hänen käskyjään ja hänen sanansa ohjeita. Jeesus sanoi jopa niin, että vain ne ovat hänen lapsiaan, jotka hänen käskyjään noudattavat ja niiden mukaan elävät. Muut eivät ole hänen omiaan, vaikka tunnustaisivat suullaan uskovansa häneen. He kieltävät hänet teoillaan, mikä pitää heidät hänen vihansa alla ja rangaistuksen alaisina.

Jeesus sanoi, että ne ihmiset pääsevät elämän ylösnousemukseen, jotka ovat tehneet hyvää: siis ne, joiden elämäntavat ovat olleet hyvät ja Jumalalle kelpaavat. Ne taas joutuvat tuomion ylösnousemukseen, jotka ovat tehneet pahaa: ne, joiden elämäntavat ovat pahat ja joiden elämä ei kelpaa Jumalalle. Tämä on Jumalaan uskomisen lisäksi ollut aina tuomion ja ihmisten kahtiajaon peruste. Se ei ole muuttunut koskaan toiseksi. Se, millä perusteella Jumala arvioi ja tuomitsee ihmisiä on pysynyt aina samana ja pysyy aina samana. Vain kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala voi tuomita ihmiset oikein ja vetää rajat siihen, kuka saa elää iankaikkisesti ja kenen on kuoltava toinen kuolema ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen. Synnin palkalta eli kuolemalta pelastuvat vain ne, jotka ovat osallisia Kristuksesta: ne, jotka Jeesus pelastaa.

Olen kirjoittanut kristityn elämästä lyhyen artikkelisarjan, pienen kirjasen. Voit lukea sen täältä. Kristinusko-blogissa on kerrottu se, millaista kristinusko oli alussa apostolien aikana. Näet sieltä, millainen Jumalan seurakunta oli ja miten uskovaiset kokoontuivat yhteen ylistämään Isää Jumalaa Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja keskustelemaan pyhistä asioista.

Sivun alkuun