Millaiset ihmiset pääsevät taivaaseen?

eli Millainen ihminen pelastuu?

Kirjoittanut Petteri Haipola 01.05.2010

Hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen

Toisin kuin kristikunnassa yleisesti opetetaan, niin hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen ja pahat joutuvat kadotukseen. Tästä on vakuutena monia eri Raamatun jakeita.

Apostolien teot:
10:34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön,
10:35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.

Johanneksen evankeliumi:
5:28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

Roomalaiskirje:
2:5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
2:6 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
2:7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
2:8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
2:9 Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
2:10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!

Matteuksen evankeliumi:
12:33 Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
12:34 Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
12:35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
12:36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
12:37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."

Jeesus antoi ymmärtää myös sen, että pienet lapset pääsevät taivaaseen, sillä lastenkaltaisten on taivasten valtakunta. (Matt, 18:1-4; 19:13-15; 21:14-16.) Paavali kehotti uskovia olemaan pahuudessa lapsia, mutta ymmärrykseltä täysi-ikäisiä. (1Kor, 14:20) Tästä ja elämän kokemuksesta voimme päätellä, että pienillä lapsilla ei ole vielä mitään erityisiä paheita ja he ovat inhimillisesti ajatellen "hyviä ihmisiä". Sellaisia Jumala tahtoo kaikkien ihmisten olevan ja heidänkaltaistensa on taivasten valtakunta. Ei siis ole totta, jos sanotaan, että taivaaseen pääsevät ihmiset ovat erityisen pahoja ja syntisiä ihmisiä. Asia on Raamatun kirjoitusten mukaan juuri päinvastoin!

Ihmisten ja pelastuvien ihmisten hyvyys ei ole kuitenkaan ihmisten omaa ansiota. Se on Jumalan luomistyön tulosta. Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät mutkia matkaansa. (Snj. 7:29) Jos joku valitsee kuitenkin palvella vanhurskautta synnin sijasta, niin hän pelastuu Jumalan armosta. Näin Raamatussa on asioista opetettu, mutta isiltä peritty virheellinen opetus ja Raamatun tulkinta ovat pimentäneet totuuden lähes koko seurakunnalta. Ei niin, että ihmisessä oleva hyvyys olisi hänen omaa ansiotaan ja erinomaisuuttaan muihin ihmisiin verrattuna, vaan niin, että ihmisen hyvyys on Jumalan lahjaa ja vaikutusta jokaisessa, joka hänen hyvyydessään ja uskossa pysyy. Aamen.

Näkeekö hyvä ihminen itsensä ylen synnillisenä ja pahana ihmisenä?

Kristikunnassa yleisesti hyväksytty oikea oppi on sellainen, että uskovainen ja hyvä ihminen näkee itsensä ylen synnillisenä ja pahana ihmisenä, koska hän erottaa synnin yhä varhaisemmassa vaiheessa ja pienenkin synnin, toisin kuin jumalaton ja syntinen, joka ei tunne omaa syntisyyttään ja omia syntejään. Johannes ja Raamatun kirjoitukset todistavat kuitenkin toisin. Hyvä Jumalan ihminen ei tunne omaa syntisyyttään ja omia syntejään, jos hän ei tee syntiä eikä ole mieleltään syntinen, himojensa vallassa. Sen sijaan hän tuntee olevansa vanhurskas ja että mitään ei ole hänen tunnollaan. Saman sanoi Paavali korinttolaisille.

1.Johanneksen kirje:
3:18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
3:19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
3:20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
3:21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
3:22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
3:23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
3:24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

1.Korinttolaiskirje:
4:1 Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.
4:2 Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.
4:3 Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4:4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä ole sen perusteella vanhurskas[, että minä itse sen sanon], vaan minun tuomitsijani on Herra.
4:5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
4:6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.
4:7 Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?

Raamattu todistaa kauttaaltaan sen, että Jumalan hyvä ihminen tuottaa hyvää hedelmää ja hänen sydämensä on hyvä eikä paha. On siis oikein uskoa, että Jumala pelastaa vain ne ihmiset syntiä tehneiden joukosta, jotka eivät ole paatuneita, vaan ovat hyviä ihmisiä ja tekevät vanhurskautta. Raamattu opettaa aukottomasti juuri sillä tavalla.

Vaikka uskovainen kristitty on hyvä ihminen, niin hän ei ole silti täydellinen. Kristittykin voi tehdä syntiä ja tekeekin, sillä kaikki me hairahdumme jollakin tavalla ja teemme syntiä. Maan päällä ei ole niin hyvää ja vanhurskasta ihmistä, että hän tekisi vain vanhurskautta eikä lainkaan syntiä.

Kristitty eroaa jumalattomasta ja syntisestä siinä, että hän tunnistaa syntinsä eikä elä jatkuvasti himojensa vallassa ja synnissä, toisin kuin jumalaton ja syntinen. Kristitty pitää syntiä pahana asiana, mutta jumalaton ja syntinen pitää syntiä hyvänä ja haluttavana asiana, koska siitä saa lyhytaikaista nautintoa tai hyötyä.

Jumalaton ja syntinen on itsekäs, mutta kristitty on epäitsekäs ja nöyrä – Jumalan lapsi on valmis luopumaan omastaan toisen hyväksi eikä tee tahallaan mitään, mikä vahingoittaisi lähimmäistä, ja jos hän lankeaa, katuu hän jäljestäpäin ja korvaa aiheuttamansa vahingot, jos se vain on mahdollista.

Vaikka kristitty on parempi ihminen kuin jumalaton ja syntinen, niin hänen ei tarvitse vertailla itseään muihin ihmisiin, niin että hän asettaisi ihmisiä moraalin kannalta paremmuusjärjestykseen. Kristitty ymmärtää ja tietää todeksi sen, että kaikki hyvä hänessä on Jumalan luomistyön tulosta ja lahjaa eikä omia ansioita. Kristityn ei tarvitse silti salata sitä, millainen hän on, eikä hänen tarvitse kiistää sitä tosiasiaa, että hän on Jumalan luomana uutena ihmisenä moraalisesti korkeammalla tasolla kuin jumalaton ja syntinen ihminen, mutta se ei ole kerskauksen aihe, ikään kuin se olisi ihmisen omaa hyvyyttä eikä Jumalan hänessä vaikuttamaa hyvyyttä.

Vilpitön ja rehellinen kristitty antaa toivoa mitä suurimmalle syntiselle maan päällä. Hän voi osoittaa omalla esimerkillään sen, mitä Jumala voi tehdä syntiensä ja himojensa valtaan joutuneelle ihmiselle: miten Jeesus voi vapauttaa kaikista synnillistiä tottumuksista ja elämäntavoista, pahoista riippuvuuksista ja tehdä ihmisestä raittiin sekä rehellisen kansalaisen. Kun Kristus saa vaikuttaa Pyhän Hengen kautta meissä mielenmuutosta ja kääntymistä pois synnistä, niin se koituu aina Jumalan kunniaksi, eikä synneistään vapautuneen ja mieleltään vanhurskaaksi tulleen ihmisen tarvitse valehdella nöyristellen muille, että hän on edelleen ylen synnillinen ihminen ja jumalaton tavoiltaan – sehän olisi syntiä eikä sellainen paha ryhdy Jumalan lapsiin ja Kristuksen omiin. (1Joh, 5:15-21)