Viesti Tuipalle

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  13.10.2007

Julkaisen tämän Netmissionissa 12. lokakuuta 2007 kirjoittamani viestin Tuipalle, koska siinä on paljon hyvää opetusta ja sanaa siitä, miten myös luterilaiset vapautetun tahdon kieltävät uskovaiset opettavat uskonratkaisua ja kehottavat jumalattomia siihen, vaikka tämän kanssa ristiriitaisesti teologista teoriaansa opettavat. Viestiäni ennen kyseinen Tuippa haukkui pahanpäiväisesti traktaatteja jakavat uskovaiset (mitä toimintaa en itsekään aina oikeana evankeliumin julistamisen tapana pidä) ja erityisesti koko reformoidun teologian, jossa kehotetaan uskonratkaisuun (siis ottamaan vastaan Jumalan sana ja antamaan oma elämä Jeesukselle) ja kerrotaan Jeesuksen vapauttavan uskovaiset syntisiteistä.

Viesti on julkaistu alun perin keskustelussa osoitteessa
http://www.netmission.fi/index.php?show=messages&tid=23953&selPage=4

Viestin johdosta kirjoittamani artikkeli "Synnistä vapautuminen" on osoitteessa
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/vapaa/vapaaksi.htm

Viesti alkaa tästä...

Luterilaisen teologian mukaan ihmisessä ei ole mitään hyvää: hän ei kelpaa vähimmässäkään määrin Jumalalle ja hänen hyvät tekonsakin ovat syntiä, omavanhurskauden saastaa.

Miksi puolustat luterilaisia, koska heidän perinteinen teologiansa kuvaa näitä nuoria täysin toivottomiksi tapauksiksi ja pelkästään syntisiksi: heissä ei ole mitään hyvää hengellisessä mielessä?

Jeesus opetti Raamatussa omasta elämästä luopumista. Se ei ole helluntailaisten keksintö vaan Jeesuksen opetus. Jos luterilaiset eivät noudata Jeesuksen opetuksia evankeliumin julistamisessa, niin se on heille synniksi, mutta ei häpeäksi ja synniksi niille kristityille, jotka oikein sanaa julistavat.

Markuksen evankeliumi:
8:35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
8:36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
8:37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
8:38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Luukkaan evankeliumi:
14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

Itse uskoisin enemmän Jeesusta kuin luterilaisia, jos kerran luterilaiset opettavat väärin asioita.

Mitä pahaa tai väärää on siinä, että joku antaa koko elämänsä Jeesukselle? Mikä siinä on niin vastenmielistä, ilkeää, pirullista ja pahaa, ettei niin voisi "tehdä" ja antautua koko sydämestään Herraa palvelemaan?

Onko puolisydäminen antautuminen ja kaksimielinen asenne parempi kuin antautua kokonaan Herralle ja tulla puhdistetuksi mieleltään, niin ettei tarvitsisi olla kaksimielinen ja kaksinaismoralistinen, mitä itsekin täällä kritisoit?

Kaksimielinen ja kaksinaismoralistinen sydämen asenne on sellainen, että sanotaan, miten tulisi elää Jumalan tahdon mukaan, mutta ei itse eletä sillä tavalla. Jeesus nuhteli fariseuksia siitä, että nämä elivät vastoin opetuksen sanaa, mikä opetus oli oikea. (Mat 23.)

Ketkä ovat siis nykyajan fariseuksia: (1) ne, jotka opettavat oikein Jumalan tahtoa, mutta elävät sitä vastaan vai (2) ne, jotka opettavat oikein Jumalan tahtoa ja elävät sen mukaan?

Kolmas ryhmä olisi sitten (3) ne, jotka opettavat väärin Jumalan tahtoa ja elävät Jumalan tahdon vastaisella tavalla joko (3a.) tietäen elävänsä synnissä tai (3b.) tietämättä elävänsä synnissä.

Myös luterilaisten keskuudessa on uskovia, jotka edellyttävät lapsiltaan ja nuoriltaan ja muilta "Jeesuksen vastaanottamista" vielä kasteen jälkeen eli heille ei riitä kaste ja ehtoollinen konfirmaation jälkeen vaan he edellyttävät lisäksi "ratkaisun tekemistä". Osa luterilaisista pitää tällaista menettelyä ja opetusta perkeleestä peräisin olevana, mutta silti osa kirkon jäsenistä uskoo näin ja opettaa tällä tavalla.

Myös ne, jotka pitävät perkeleellisenä "ratkaisun tekemistä" ja turvaavat "kasteen armoon" (SLEY) opettavat "vastaanottamista" niille, jotka eivät ole pysyneet seurakunnassa aktiivisina ja kieltävät Jeesuksen joko sanoillaan tai elämällään kuuluessaan kirkkoon. He eivät vain sano tätä "vastaanottamista" "ratkaisuksi" vaan "vastaanottamiseksi" ja "hyväksymiseksi", siis evankeliumin hyväksymiseksi ja vastaanottamiseksi, Jumalan sanan uskomiseksi. "Kokosydämisyyttä" he eivät kuitenkaan edellytä eivätkä kehota sellaiseen, koska pitävät sitä mahdottomana. Onko kokosydämisyys ja "ehjällä sydämellä Herralle antautuminen" silti syntiä ja vastoin Jumalan sanan opetusta vai ei? Onko se Jumalan tahto meihin nähden? Miten luet?

Oletko nyt sitä mieltä, että pitäisi herättää yhteiskunnallista keskustelua ja kieltää julistamasta Jeesuksen tavoin "Joka luopuu elämästään minun ja evankeliumin tähden, se saa elämän!" Onko tämä syntiä Isän silmissä ja lähimmäisen vahingoittamista?

Onko se syntiä, jos joku ihminen loukkaantuu Jumalan sanaan ja Jeesukseen eikä ota häntä vastaan, "koska se on liikaa vaadittu, että ihan kaikesta pitäisi luopua Jeesukselle ja löytää itselle uusi identiteetti - uusi luomus ?" Sitäkö tarkoitat?

Olisiko syytä alkaa vainota kristittyjä ja sulkea heitä vankiloihin, koska he julistavat evankeliumia ja vapautusta synneistä niille, jotka ottavat Jeesuksen vastaan? Sitäkö todella haluat?

Petteri Haipola 13.10.2007

Sivun alkuun