Uhrasiko Israel ihmisiä JHVHlle?

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  20.01.2008

Ihmisten uhraaminen Jumalalle tai jumalille

Eri kulttuureissa, kansoissa ja uskonnoissa on ollut kautta aikojen tapana uhrata ihmisiä, eläimiä tai ruokaa Jumalalle tai jumalille. Juutalainen uskonto ja Raamatun kertomukset eivät tee tässä poikkeusta. Israelin kansa uhrasi lapsiaan kanaanilaisten kansojen epäjumalille, mutta JHVH tuomitsi sen tavan syntinä ja määräsi siihen syyllistyneille ankarimman mahdollisen maanpäällisen tuomion: kuolemanrangaistuksen. Näin ollen on selvää, ettei JHVH hyväksynyt ihmisten uhraamista epäjumalille vaan se oli hänelle kauhistus. Käskikö JHVH kuitenkin uhrata ihmisiä itselleen? Tässä kirjoituksessa pyritään etsimään vastausta tähän kysymykseen, mistä mm. vapaa-ajattelijat ovat Raamatun JHVHa syyttäneet. Jos JHVH olisi käskenyt uhrata ihmisiä itselleen, niin on selvää, ettei sellainen Jumala ole todellinen rakkauden Jumala vaan jotakin aivan muuta: jokin inhottava epäjumala, joka ei ole rakastava Isä lapsiaan eli häneen uskovaisia ihmisiä kohtaan.

JHVH kieltää seuraavissa jakeissa ihmisten uhraamisen epäjumalille ja pitää sellaista tapaa kauhistuksena.

3.Mooseksen kirja:
18:21 Älä anna lapsiasi poltettaviksi uhrina Molokille, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra.

20:2 "Sano israelilaisille: Jos joku, kuka tahansa israelilainen tai muukalainen, joka asuu Israelissa, antaa lapsiansa Molokille, hänet rangaistakoon kuolemalla; maan kansa kivittäköön hänet.
20:3 Ja minä käännän kasvoni sitä miestä vastaan ja hävitän hänet hänen kansastansa, koska hän on antanut Molokille lapsiansa saastuttaen minun pyhäkköni ja häväisten minun pyhän nimeni.

5.Mooseksen kirja:
12:31 Älä tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa: omia poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet.

18:10 Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,

Jeremia:
7:29 Leikkaa hiuksesi ja heitä ne pois ja viritä kalliokukkuloilla itkuvirsi, sillä Herra on hyljännyt ja sysännyt pois vihansa alaisen sukupolven.
7:30 Sillä Juudan miehet ovat tehneet sen, mikä on pahaa minun silmissäni, sanoo Herra. He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on otettu minun nimiini, ja saastuttaneet sen.
7:31 Ja he ovat rakentaneet Toofet-uhrikukkulat Ben-Hinnomin laaksoon, polttaakseen tulessa poikiansa ja tyttäriänsä, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.

19:3 Ja sano: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä annan sellaisen onnettomuuden kohdata tätä paikkaa, että jokaisen korvat soivat, joka sen kuulee,
19:4 sentähden että he ovat hyljänneet minut ja muuttaneet vieraaksi tämän paikan, ovat polttaneet siinä uhreja muille jumalille, joita he eivät tunteneet, eivät he eivätkä heidän isänsä eivätkä Juudan kuninkaat, ja täyttäneet tämän paikan viattomain verellä,
19:5 ovat rakentaneet uhrikukkuloita Baalille ja polttaneet tulessa lapsiansa polttouhreiksi Baalille, mitä minä en ole käskenyt enkä puhunut ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.

32:35 Ja he ovat rakentaneet Baalille uhrikukkulat, jotka ovat Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen poikiansa ja tyttäriänsä uhrina Molokille, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut. Tällaisia kauhistuksia he tekivät ja saivat Juudan syntiä tekemään.

2.Aikakirja:
33:6 Myös pani hän poikansa kulkemaan tulen läpi Ben-Hinnomin laaksossa, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta ja velhoutta ja hankki itsellensä vainaja- ja tietäjähenkien manaajia; hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet.

Vaikka JHVH tuomitsee ihmisten uhraamisen epäjumalille, ovat jotkut esittäneet vakavia syytöksiä JHVHa vastaan, että tämä olisi käskenyt uhrata lapsiaan itselleen. Näitä syytöksiä on perusteltu muutamilla Raamatun kohdilla, mitä on syytä tarkastella lähemmin, jotta ymmärtäisimme niiden takana olevan opetuksen ja sen, miten Raamatun kirjoittajat ja apostolit ymmärsivät kertomukset. Kaikkea emme voi ehkä näistä kertomuksista tietää ja ymmärtää, mutta jos saamme selvyyden edes pääkohdista ilman virhetulkintoja, niin pääsemme pitemmälle Jumalan sanan oikeassa tulkitsemisessa.

Jeftan tytär

Tuomarien aikaan sijoittuu eräs tapaus, mikä saa vilpittömän uskovaisen voimaan pahoin. Jefta lupaa Herralle, että jos hän saa voiton ammonilaisista, niin hän uhraa kenet tahansa (ihmisen?) polttouhrina Herralle, joka tulee ensin häntä vastaan hänen kotinsa ovesta. Tapahtui niin, että Herra antoi ammonilaiset Jeftan ja Israelin käsiin tuottaen heille perin suuren tappion. Kun Jefta palasi kotiin, niin hänen ainoa lapsensa – neitsyt tytär – tuli ulos häntä vastaan vaskirumpua lyöden ja karkeloiden. Jefta oli sidottu pitämään lupauksensa Herralle ja tytär alistui kohtaloonsa sanomatta mitään sitä vastaan. Koko Israelin kansa hyväksyi uhraamisen ainakin siinä mielessä, ettei kukaan estänyt tapahtumien kulkua. Jeftan tyttären uhraamisesta sai alkunsa tapa ylistää Jeftan tytärtä joka vuosi neljän päivän ajan. Kertomuksessa ei ole mitään viittausta Jeftan teon paheksuntaan. Voisi luulla, että Israelissa oli tavanomaista uhrata ihmisiä polttouhrina JHVHlle, mutta oliko näin? Jos oli, niin oliko se Jumalan (JHVHn) tahto?

Tässä on sama kertomus Raamatussa esitetyllä tavalla.

Tuomarien kirja:
11:30 Ja Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: "Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini,
11:31 niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi."
11:32 Sitten Jefta lähti ammonilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä.
11:33 Ja hän tuotti heille hyvin suuren tappion, valloittaen maan Aroerista Minnitiin ja Aabel-Keramimiin asti, kaksikymmentä kaupunkia. Niin täytyi ammonilaisten nöyrtyä israelilaisten edessä.
11:34 Kun Jefta sitten tuli kotiinsa Mispaan, niin katso, hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan vaskirumpua lyöden ja karkeloiden. Ja hän oli hänen ainoa lapsensa; paitsi tätä ei hänellä ollut poikaa eikä tytärtä.
11:35 Nähdessään hänet hän repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, tyttäreni, nyt sinä masennat minut maahan, nyt sinä syökset minut onnettomuuteen! Sillä minä avasin suuni Herralle enkä voi sanaani peruuttaa."
11:36 Niin hän vastasi hänelle: "Isäni, jos sinä avasit suusi Herralle, niin tee minulle, niinkuin suusi on puhunut, koska Herra on antanut sinun kostaa vihollisillesi, ammonilaisille."
11:37 Sitten hän sanoi isällensä: "Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi, että minä yhdessä ystävättärieni kanssa menen vuorille itkemään neitsyyttäni."
11:38 Niin hän sanoi: "Mene!" ja päästi hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi. Ja hän meni ystävättärineen ja itki neitsyyttänsä vuorilla.
11:39 Mutta kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, ja tämä pani hänessä täytäntöön lupauksensa, jonka oli tehnyt. Eikä hän miehestä tietänyt. Ja tuli tavaksi Israelissa,
11:40 että Israelin tyttäret joka vuosi menivät lauluin ylistämään gileadilaisen Jeftan tytärtä - neljän päivän ajaksi joka vuosi.

Tärkein huomio kertomuksessa on se, ettei Herra käskenyt Jeftaa uhraamaan ihmistä hänelle. Jefta keksi tämän asian omasta päästään, jos hänellä ylipäätään oli aikomusta uhrata joku ihminen JHVHlle. On esitetty myös sellainen tulkinta, että Jeftalla oli aikomus uhrata jokin eläin kiitosuhrina Herralle. Jefta ei olisi ymmärtänyt polttouhrin merkitystä oikealla tavalla, koska oli porton poika ja karkoitettu pois veljiensä israelilaisten luota. (Tuom 11:1ss.) Tuon ajan asumukset olivat joidenkin lähteiden mukaan siten rakennettu, että eläinten suojat ympäröivät asuinrakennuksia ja oli odotettavaa, että jokin eläin olisi tullut ensimmäisenä Jeftaa vastaan.

Rakastavan Luojan luonnolle ei ole sopivaa käskeä uhrata ihmisiä itselleen alttarilla. Sellainen tapa oli jumalattomilla pakanoilla, mutta Herra kielsi ankarasti ihmisten uhraamisen, mikä todettiin jo edellisessä luvussa. (esim. 5Moos 12:31; 3Moos 20:2,3.) Uudessa testamentissa ylistsetään Jeftan uskollisuutta ja hurskautta, joten ei ole uskottavaa, että hän olisi syyllistynyt tässä kertomuksessa ihmisen uhraamisen syntiin. (Hebr 11:32ss.)

On oudoksuttavaa, ettei kertomuksessa paheksuta lainkaan sitä, mitä Jefta lupasi Herralle ja mitä hän teki. Israelin kansa ja Jeftan tytär olivat alistuneita lupauksen valaan. Kukaan ei kyseenalaistanut Jeftan tyttären uhraamista ja hänen alistumisensa koitui ylistyslauluksi hänen kuuliaisuudestaan. Sikäli kuin ymmärrämme oikein Raamattua, ei ole mitenkään mahdollista, että kansa olisi hyväksynyt Jeftan tyttären uhraamisen ja että Jefta olisi todella tappanut tyttärensä ja uhrannut hänet alttarilla JHVHlle. Tätä tarkoitusta varten ei olisi löytynyt leeviläistä pappia vaan Jeftan olisi pitänyt suorittaa rituaali jossakin kulttipaikassa. Koska kansa oli juuri tätä aikaisemmin luopunut epäjumalanpalveluksesta, niin ei ole uskottavaa, että he olisivat sallineet Jeftan uhrata tyttärensä JHVHlle, koska sellainen olisi ollut vastoin Jumalan tahtoa ja lakia. Jeftan lupaus ja sen täyttäminen tarkoittaa väistämättä jotakin muuta kuin hänen tyttärensä surmaamisen.

Heti alkuun on kysyttävä neljää asiaa:

  1. Tekikö Jefta lupauksensa Pyhän Hengen vaikutuksesta?
  2. Sisältyikö lupaukseen ajatus ihmisen uhraamisesta?
  3. Hyväksyikö JHVH Jeftan lupauksen välillisesti tai suoraan?
  4. Surmasiko Jefta tyttärensä ja uhrasi hänet alttarilla JHVHlle?

Jeftan ei ole tarvinnut tehdä lupaustaan Pyhän Hengen vaikutuksesta. Pyhän Hengen vaikutusta oli se, että hän nousi sotaan ammonilaisia vastaan ja Herra antoi heidät hänen käteensä tuottaen vihollisille suuren tappion. Jos Jefta olisi kaikesta huolimatta luvannut uhrata ihmisen lihaa JHVHlle kiitokseksi voitostaan, niin JHVH ei olisi siihen kuitenkaan suostunut. On kuitenkin uskottavaa, ettei Jefta alunperinkään aikonut uhrata ketään ihmistä JHVHlle ja Jeftan lupaus oli joka tapauksessa JHVHlle mieleen tai JHVH suostui ottamaan sen vastaan uhrina hänelle. Kyse ei voi siten olla ihmisen surmaamisesta uhrina Herralle niin kuin tekstin suoralla lukemisella voisi luulla.

On siis tulkittu siten, ettei Jeftan lupaukseen sisältynyt lainkaan ajatusta uhrata jotakin ihmistä JHVHlle niin, että tämä tulisi tappaa ja polttaa alttarilla JHVHlle suloisesti tuoksuvaksi uhriksi. Sen sijaan on esitetty tulkinnaksi sitä, että Jeftan tarkoitus oli uhrata joko eläin JHVHlle tai sitten antaa joku palvelijoistaan Herran temppeliin suorittamaan jumalanpalvelustehtäviä leeviläisten pappien apulaisena.

Jos Jeftan tarkoitus olisi ollut uhrata ihmisiä, niin on varmaa, ettei JHVH olisi hyväksynyt hänen uhriaan ja lupaustaan. Jos joku ihminen tekee syntiä, niin se ei ole JHVHn synti, vaikka JHVHn nimi tähän syntiin sotkettaisiin. Uskottavinta tässä tapauksessa on se, ettei Jefta syyllistynyt syntiin ja hänen uhrinsa oli otollinen Herralle tai JHVH hyväksyi sen. Näin ollen Jefta ei varmasti uhrannut tytärtään JHVHlle siten, että tappoi tämän ja poltti alttarilla.

Jeftan tytär hyväksyi isänsä lupauksen ja suostui vapaaehtoisesti isänsä tahtoon tässä asiassa. Hän meni kuitenkin sitä ennen kahdeksi kuukaudeksi itkemään neitsyyttään muiden naisten kanssa. Jos hänet olisi aiottu tappaa, niin hän olisi todennäköisesti itkenyt elämänsä menettämistä ja surmatuksi tulemistaan eikä vain neitsyyttään. Tämä puhuu sen puolesta, että Jefta antoi hänet Jumalan temppeliin eliniäksi ja hän joutui tekemään selibaattilupauksen. Näin ollen Jefta ei saanut itselleen jälkeläistä, koska tytär oli hänen ainoa lapsensa. Tämä oli suuri menetys hänelle, koska hänen omaisuutensa oli joutuva jonkun muun kuin hänen oman jälkeläisensä haltuun.

Vanhan liiton aikana oli mahdollista tehdä lupaus Herralle, mikä tarkoitti ihmisen antamista hänen palvelukseensa koko loppuelämän ajaksi. Silloin tätä ihmistä ei tietenkään tapettu vaan hän palveli JHVHa koko ikänsä. Osa näistä palvelijoista oli leskiä ja osa ilmeisesti naimattomuuslupauksen tehneitä naisia. (2Moos 38:8; vrt. Luuk 2:36-38.) Myös viholliskansojen naimattomia naisia – sotavankeja – voitiin asettaa tähän tehtävään. (4Moos 31:25-50.) Jos joku oli annettu lupauksena Herralle temppelipalvelusta varten, niin häntä ei voitu lunastaa rahalla vapaaksi. (3Moos 27:28.) Tästä syystä Jeftan tyttären uhraaminen temppelipalvelukseen oli lopullinen päätös eikä hän voinut siten avioitua ja saada jälkeläisiä, perillisiä Jeftalle.

Vastaava oman ruumiin uhraaminen järjelliseen jumalanpalvelukseen sisältyi Paavalin antamiin ohjeisiin roomalaisille valituille ja pyhille. (Room 12:1.) Uuden liiton pyhien ruumis on "elävä uhri Herralle", mikä tarkoittaa järjellistä jumalanpalvelusta eikä tässä ole mitään viittausta ihmisten surmaamiseen alttarilla. Jeftan tyttären kohdalla uhraaminen tarkoittaa samaa kuin Hannan ja Samuelin tapauksessa. (1Sam 1-3.) Hanna oli luvannut JHVHlle, että hän antaa poikansa tämän palvelijaksi, jos hän vain tulee raskaaksi vanhoilla päivillään. JHVH antoi hänelle sitten Samuelin ja muita lapsia, mutta Samuelin Hanna antoi Herran palvelijaksi lupauksensa mukaan ja hänestä tuli Israelin viimeinen tuomari ja väkevä profeetta, jolle Herran sana tuli niin kuin muille kirjaprofeetoille.

Hepreankielen verbi "olaa" (עלה) on käännetty 288 kertaa tarkoittamaan "polttouhria" ja yhden kerran Hesekielin näkemän temppelin ylöpäin viettäviä portaita. (Hes 40:26.) (ascend, stairway, steps: nousta ylös, portaikko, askelmat) Tästä on päätelty, että Jeftan tytär olisi lähtenyt temppelin portaita tai temppelin vuorta pitkin ylös palvelemaan JHVHa pappien apulaisena. Jos Jefta tarkoitti kuitenkin uhria, niin hänen on täytynyt tarkoittaa eläinuhria tai sitten uhri ei viittaa Herralle luvattuun ihmiseen vaan lupauksen yhteydessä uhrattuun eläimeen. Kun lupauksia tehtiin, niin niiden yhteydessä uhrattiin yleensä eläimiä sovitukseksi JHVHlle. (esim. nasiirilupaus, 4Moos 6:2-21.)

Näin ollen Jeftan tarkoitus ei olisi ollutkaan uhrata ihmistä JHVHlle alttarilla eli surmata tätä. Hänen tarkoituksensa olisi ollut antaa joku hänen palvelijoistaan JHVHlle palvelemaan leeviläisiä pappeja temppelissä. Siten selittyisi se, ettei kukaan Israelissa kauhistellut Jeftan aikomusta ja uhria tai yrittänyt estää sitä. Jefta olisi ollut täten hurskas mies ja Jumalaa totteleva koko kertomuksen ajan. Tämän puolesta puhuu myös heprealaiskirje ja itse kertomus, missä ei paheksuta lainkaan Jeftan tyttären uhraamista JHVHlle. (Hebr 11:32s.)

Jeftan tytär ei kelvannut polttouhriksi, koska polttouhria koskevan lain mukaan polttouhrin tuli olla "virheetön uros", kun eläimiä uhrattiin. (3Moos 1:3.) Jeftan tytär ei ollut urospuolinen eikä ihmisenä edes virheetön, joten hän ei kelvannut polttouhriksi. Sen sijaan, että hänet olisi surmattu ja poltettu alttarilla Herralle suloisena tuoksuna, hänet annettiinkin Jumalan temppeliin pappien palvelustyötä varten lopuksi elinikäänsä. Näin hänestä tuli vanhapiika eli ikäneito, jolla ei ollut lupaa mennä miehelään eli naimisiin. Jefta uhrasi hänet palvelemaan JHVHa, joten tapauksessa ei ole mitään synnillistä. Myös miespalvelija olisi tämän tulkinnan mukaan annettu palvelemaan JHVHa temppelissä eikä häntäkään olisi surmattu.

Mooseksen laissa on kohtia, missä ihmisiä uhrataan tai annetaan JHVHlle ja se tarkoittaa nimenomaan näiden antautumista jumalanpalvelukseen pappeina tai näiden apulaisina. (3Moos 38:8; 4Moos 3:11ss; 8:14-19; 18:5,15,16.) Aina kun JHVH vaatii itselleen ihmisen uhrina, on kyse tällaisesta jumalanpalveluselämästä eikä koskaan ihmisen tappamisesta ja polttamisesta alttarilla JHVHlle. JHVH ei noudata pakanajumalien inhottavia tapoja, mitkä ovat hänelle kauhistus. Monet ateistit ja muut jumalankieltäjät ovat lähteneet mustamaalaamaan kaiken olevaisen luojan mainetta panemalla hänen syykseen monia kammottavia syntejä, mitkä eivät ole hänen tekemiään syntejä vaan muiden syntejä tai vanhurskaita tuomioita jumalatonta maailmaa kohtaan. (esim. 1Moos 6-8; 5Moos 7:1-6; 13:1ss; 1Sam 15:1ss, jne.)

Lupaukset Herralle

Jefta toimi Israelia sitovan Mooseksen lain käskyn mukaan, kun piti lupauksensa Herralle. Laki kuului näin:

5.Mooseksen kirja:
23:21 Kun teet lupauksen Herralle, sinun Jumalallesi, niin täytä se viivyttelemättä, sillä totisesti on Herra, sinun Jumalasi, sen vaativa sinulta, ja sinä joudut syyhyn.
23:22 Mutta jos jätät lupauksen tekemättä, et joudu syyhyn.
23:23 Pidä se, mikä on huuliltasi lähtenyt, ja tee, niinkuin vapaaehtoisesti olet luvannut Herralle, sinun Jumalallesi, niinkuin olet suullasi puhunut.

Salomo antaa Sananlaskujen ja Saarnaajan kirjoissa viisaita neuvoja, joita tulisi jokaisen noudattaa:

Sananlaskut:
20:25 Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa.

Saarnaaja:
5:4 Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat.
5:5 On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.

On siis parempi olla lupaamatta asioita Herralle, jos ei pysty niitä lupauksia sitten täyttämään. Kevyin perustein tai ajattelematta ei pitäisi mitään lupauksia Herralle tehdä. Vielä vähemmän tulisi tehdä lupauksia Herralle itsekkäistä motiiveista tyyliin: "Jos annat minulle sitä ja tätä hyvää, niin minä annan sinulle kiitoksena jotakin omastani..." Sinänsä tällaiset lupaukset eivät ole aina väärin, mutta jos motiivit ovat itsekkäät eli takana on ihmisen oman kunnian tavoittelu, ahneus, rahan himo tai jokin muu paha himo, niin sellaisen lupauksen tekeminen on syntiä. Jeftan tapauksessa on uskottavaa, ettei hän tavoitellut omaa kunniaansa, koska Herra oli hänen kanssaan ja vaikutti voiton ammonilaisista. Hänen lupauksensakaan ei ollut väärämielinen, koska hän ei aikonut uhrata ihmistä JHVHlle, mikä on jo ajatuksena vastoin koko Raamatun ilmoitusta.

Mooseksen laissa on käsitelty joitakin lupauksia ja niiden sitovuutta perheen isän, vaimon ja heidän tyttärensä kohdalla. Nämä lupaukset voivat liittyä mm. naimattomuuteen (Herralle elämänsä omistaminen ja selibaattilupaus, vrt. 1Kor 7:27-35; Matt 19:12.) tai mihinkä tahansa arkiseen tahi jumalanpalvelukseen liittyvään asiaan. (4Moos 30.) On kuitenkin syytä uskoa ja ymmärtää, ettei Herra vaadi uskovaisia Jumalan lapsia tilille, jos nämä ovat tehneet jonkin taitamattoman lupauksen, mikä on syntiä. Sellaiseksi on luettava myös lupaus tappaa joku ihminen kiitokseksi jostakin, mitä Herra antaa tai sallii tapahtua jonkun elämässä etenkin uuden liiton historiallisella aikakaudella (Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen).

Esikoisten uhraaminen Herralle

Jeftan tyttären kohdalla ei voinut olla kyse "esikoisen uhraamisesta JHVHlle" tai hänen lunastamisestaan. Esikoisten edestä uhrattiin eläimiä ja heidät lunastettiin pian synnyttämisen jälkeen. (2Moos 13:11-15 ; 3Moos 12:1-8.) Jeftan tytär oli jo naimaikäinen tai lähellä sitä, kun Jefta voitti ammonilaiset ja pani tyttäressään täytäntöön lupauksensa. (Tuom 11:28-40.)

Vanhassa testamentissa puhutaan "esikoisten antamisesta JHVHlle" siinä merkityksessä, että he palvelivat JHVHa temppelissä tai ilmestysmajassa. Israelin esikoiset oli mahdollista lunastaa eläinuhreilla tai joskus rahalla, niin ettei heidän tarvinnut palvella JHVHa temppelissä vaan he saivat jäädä kotiin vanhempiensa luokse. Israelin esikoisten sijaan JHVHa palvelivat leeviläiset papit, joilla israelilaiset lunastettiin Mooseksen aikana vapaaksi temppelipalveluksesta. Ylimenevästä osasta perittiin maksu, sillä israelilaisten lapsia oli enemmän kuin leeviläisten lapsia. (4Moos 3:11ss.)

Jos Jeftan tarkoitus oli antaa joku palvelijoistaan JHVHlle temppelinpalvelusta varten, niin se selittäisi pois synnin, mikä ihmisten uhraamiseen liittyy. Tarkemmin asiaa tutkittuani ja mietittyäni en voi hyväksyä mitään muuta tulkintaa kuin sen, ettei Jeftan aikomus ollut alun alkaenkaan uhrata ihmistä JHVHlle. Sellainen ei sovi mitenkään kontekstiin (kukaan ei vastustanut tai paheksunut lupausta ja sen toteuttamista) eikä Raamatun kokonaisilmoitukseen (JHVH ei hyväksy ihmisuhreja – Jeesuksen uhri on ainutlaatuinen poikkeus, jossa JHVH käänsi ihmisten murhanhimon ja vihan valittujen ihmisten voitoksi, kun sovitti Poikansa ruumiin kuoleman ja ylösnousemuksen kautta meidät itsensä kanssa).

J.P. Holding

Tähän tulkintaan päätymisessä on ollut apuna J. P. Holdingin kirjoitus "Jephthah and Daughter: Bad News for the Firstborn?" Tässä on vielä joitakin näkökulmia, mitä hän tuo esille ja mitä on osittain edellä käsitelty:

1.) Jefta saattoi odottaa, että ensimmäisenä vastaan tulee eläin eikä ihminen. Hän ei siis aikonut uhrata ihmistä vaan eläimen.

2.) Pyhä Henki ei ollut inspiroimassa annettua valaa, mutta vaikutti voiton ammonilaisista.

3.) Jefta oli tietoinen, ettei ihmisiä ollut lupa uhrata ja siksi ajatus ihmisten uhraamisesta ei ole voinut olla hänen tarkoituksensa lupausta annettaessa.

4.) Jefta ei kasvatuksensa ja syntyperänsä (porton poika ja karkoitettu pois veljiensä keskuudesta) vuoksi ehkä tiennyt, mitä polttouhri tarkasti ottaen tarkoittaa. Ehkä hän tarkoitti kiitosuhria ja jonkun palvelijansa uhraamista temppelipalvelusta varten samoin kuin Hannah uhrasi poikansa Samuelin temppelipalvelukseen antaen hänet Herralle. (1Sam 1-3.)

5.) Vanhan testamentin aikana oli mahdollista tehdä lupaus Herralle, mikä tarkoitti ihmisen uhraamista temppelipalvelusta varten. Tällaista ihmistä ei ollut mahdollista lunastaa vapaaksi rahalla, joten lupaus oli sitova. (3Moos 27:28.) Tämä sopisi hyvin Jeftan tyttären tapaukseen.

6.) Polttouhri liittyi AINA johonkin pahaan tai tuomioon (se toi esimerkiksi sovituksen, 3Moos 1:4, ja uhrattiin yhdessä rauhan uhrien kanssa, 2Moos 20:24, "yhteysuhri" on englanniksi "peace offering"). Näin ei ollut lainkaan Jeftan tapauksessa, sillä Jefta halusi uhrata kiitokseksi Jumalalle jotakin, jos Herra antaisi viholliset hänen käsiinsä.

7.) Jeftan tytär ei sopinut polttouhriksi, koska oli nainen. Uhrin piti olla virheetön uros ja eläin eikä ihminen. (3Moos 1:1-4)

8.) Herra antoi ammonilaiset Jeftan ja israelilaisten käsiin, mikä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että Herra olisi hyväksynyt Jeftan lupauksen uhrata jotakin hänelle, vaikka näin asia voidaan kuitenkin tulkita. Jos Jefta olisi luvannut uhrata ihmisen eläimen sijasta, niin JHVH ei olisi hyväksynyt tätä ihmisuhria, koska sellainen on hänelle kauhistus.

9.) Jefta olisi tarvinnut papin uhraamaan ihmisen alttarilla, mikä ei olisi tullut kysymykseen, koska ihmisten uhraaminen oli israelilaisilta kielletty. Uhraaminen olisi pitänyt suorittaa jossakin kulttipaikassa salaa papeilta, mikä ei ole uskottavaa kertomuksen olosuhteet huomioiden. Israel oli luopunut aiemmin epäjumalten palvelemisesta ja palveli nyt Herraa. (Tuom 10.)

10.) Naiset eivät "itkeneet" Jeftan tyttären kovaa kohtaloa niin kuin uhratun ja kuolleen neitsyen karvasta osaa vaan tulivat joka vuosi ylistämään Jeftan tytärtä lauluilla neljän päivän ajan. Jos Jeftan tytär olisi toden teolla tapettu uhrina JHVHlle, niin naiset olisivat laulaneet itkuvirsiä, mutta nyt he lauloivat ylistystä ja kiitosta.

11.) Jeftan tytär ei itkenyt menetettyä elämäänsä vaan sitä, että jäisi neitsyeksi. Jos hän olisi ollut matkalla kuolemaan, niin hän olisi itkenyt menetettyä elämäänsä. Ei ole tavallista, että kuolemantuomion edessä itkettäisiin neitsyyden menettämistä eikä tulevaa kuolemaa uhrialttarilla.

12.) Jeftan menetys oli riittävän suuri, jotta se olisi riipaissut häntä syvältä sydämestä, koska hänellä oli vain tämä yksi ainoa tytär ja hänen omaisuutensa joutuisi vieraalle eikä päätyisi hänen omalle jälkeläiselleen, tyttären lapselle. Israelissa perinnön siirtyminen omille lapsille oli erityisen tärkeää ja oli suuri onnettomuus, jos omia lapsia ja lapsenlapsia ei syntynyt.

Käskikö JHVH uhrata esikoiset tai muita ihmisiä hänelle?

Raamatussa ei ole yhtään suoraa käskyä, missä JHVH käskisi uhrata ihmisiä itselleen ja olisi sallinut uhraamisen tapahtua hyväksymällä siten ihmisen uhraamisen hänelle. On silti joitakin jakeita, mitkä on tulkittu siten, että Herra olisi käskenyt uhrata ihmisiä itselleen, mutta ne käskyt ovat joko vihollisen surmaamiseen liittyviä (vihkiä sodassa vihollinen tuhon omaksi, 4Moos 21:2, 5Moos 7:1-6; 13:12-18; 1Sam 15:18.) tai sitten uhriksi määrätty ihminen on lupa lunastaa eläimellä tai rahalla ja niin häntä ei surmata. Näin Israel myös aina toimi eikä Raamatussa ole yhtään kuvausta lasten surmaamisesta uhrina JHVHlle.

Itse asiassa Israelin kansan esikoisista tuli kansan ruhtinaita ja sukunsa päämiehiä sen sijaan, että heidät olisi uhrattu JHVHlle ja surmattu vauvoina. (4Moos 1) Osasta lapsia tuli profeettoja ja Herran temppelin palvelijoita kuten Samuelista. (1Sam 1–3.) On siten perusteetonta väittää, että JHVH olisi käskenyt toden teolla uhrata ihmisiä itselleen. Myös Jeesus oli Marian esikoinen eikä häntä uhrattu alttarilla Isälle Jumalalle vaan hänet lunastettiin parilla metsäkyyhkysiä tai kyyhkysenpoikia Mooseksen lain käskyn mukaan. (Luuk 2:22-24.)

Esikoinen uhraaminen Herralle voidaan ymmärtää myös siten, että esikoisten tuli palvella Herraa Jumalan temppelissä ja pyhissä tehtävissä. Profeetta Samuel on tästä hyvä esimerkki. JHVH sanoi, että hän on ottanut leeviläiset palvelemaan itseään Israelin esikoisten sijaan. Tämä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan lasten uhraaminen Herralle ei olisi alunperinkään tarkoittanut lasten surmaamista polttouhrina Herralle. Lapsen uhraaminen olisi näin ollen hänen antamistaan JHVHlle jumalanpalvelusta varten.

4.Mooseksen kirja:
3:11 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
3:12 "Katso, minä itse olen ottanut leeviläiset israelilaisten keskuudesta israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan, kaiken sijaan, joka avaa äidinkohdun; leeviläiset ovat siis tulleet minun omikseni.
3:13 Sillä minun omani on jokainen esikoinen. Sinä päivänä, jona minä surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset, minä pyhitin itselleni kaikki Israelin esikoiset, sekä ihmisten että karjan; minun omani ne ovat. Minä olen Herra."
...

3:44 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
3:45 "Ota leeviläiset israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan ja leeviläisten karja heidän karjansa sijaan, ja niin leeviläiset tulevat minun omikseni. Minä olen Herra.
3:46 Mutta lunastukseksi noista kahdestasadasta seitsemästäkymmenestä kolmesta, jonka verran israelilaisten esikoisia on yli leeviläisten määrän,
3:47 ota miestä kohti viisi sekeliä, ota ne pyhäkkösekelin painon mukaan, kaksikymmentä geeraa laskettuna sekeliin.
3:48 Ja anna se raha Aaronille ja hänen pojillensa lunastukseksi niistä, joita on yli leeviläisten määrän."
3:49 Ja Mooses otti lunastushinnan niistä, joita oli yli leeviläisillä lunastettujen määrän.
3:50 Israelilaisten esikoisista hän otti tämän rahan, tuhat kolmesataa kuusikymmentä viisi sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan.
3:51 Ja Mooses antoi sen lunastushinnan Aaronille ja hänen pojillensa Herran käskyn mukaan, niinkuin Herra oli Moosesta käskenyt.

Tämä edellinen kohta on sikälikin mielenkiintoinen, että israelilaisten esikoiset oli mahdollista lunastaa rahalla eikä heidän edestään ollut siten pakko uhrata eläimiä. Näin esikoisen lunastaminen toimi tässä tapauksessa ikään kuin verona, jolla rahoitettiin jumalanpalvelusta suorittavien pappien elämä ja Ilmestysmajan ylläpito välineineen. Leeviläiset papit olivat itse myös lunastuksena Israelin esikoisista eikä heitä tietenkään tapettu uhrina JHVHlle vaan heidät kasvatettiin ja opetettiin hoitamaan papin tehtäviä. Täten uhraaminen ei todellakaan tarkoittanut lasten tappamista vaan heidän antamistaan jumalanpalvelusta varten.

Jos JHVH olisi toden teolla käskenyt uhrata Israelin kansan esikoiset itselleen ja tätä käskyä olisi noudatettu, niin siitä olisi varmasti olemassa perimätietoa ja asia olisi mainittu myös Raamatussa. Nyt Raamatussa on kuitenkin vain kertomuksia siitä, miten Israelin kansan esikoiset palvelivat Herraa ja miten he elivät maan päällä ennen luonnollista kuolemaansa. Yhtään lasten uhraamistapausta ei ole kuvattu Raamatussa, niin että esikoisia olisi uhrattu JHVHlle. Sen sijaan esikoiset oli lunastettava ja uhrattava heidän edestään eläimiä JHVHlle tai kuten edellä: heistä oli maksettava rahaa ikään kuin verona, minkä avulla papit saivat elatuksensa.

Tässä on vielä lainattu Raamatusta niitä kohtia, missä puhutaan esikoisten tai yleensä ihmisten uhraamisesta JHVHlle.

2.Mooseksen kirja:
13:2 "Pyhitä minulle jokainen esikoinen, jokainen, joka israelilaisten seassa, sekä ihmisistä että karjasta, avaa äidinkohdun; se on minun."
...

13:11 Ja kun Herra on vienyt sinut kanaanilaisten maahan, niinkuin hän on sinulle ja sinun isillesi vannonut, ja kun hän on sen sinulle antanut,
13:12 niin luovuta Herralle kaikki, mikä avaa äidinkohdun; ja kaikki ensiksisyntyneet karjastasi, urospuolet, olkoot Herran.
13:13 Mutta jokainen aasin ensiksisynnyttämä lunasta lampaalla; mutta jos et sitä lunasta, niin taita siltä niska. Ja lunasta jokainen ihmisen esikoinen poikiesi seassa.
13:14 Ja kun sinun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: 'Mitä tämä merkitsee?' niin vastaa hänelle: 'Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä, orjuuden pesästä.
13:15 Sillä kun farao paatui ja kieltäytyi päästämästä meitä, surmasi Herra kaikki esikoiset Egyptin maassa, ihmisten esikoisista karjan esikoisiin asti. Sentähden minä uhraan Herralle jokaisen urospuolen, joka avaa äidinkohdun, ja jokaisen esikoisen pojistani minä lunastan.'

22:29 Älä viivyttele antamasta antia vilja- ja mehusatosi runsaudesta. Esikoinen pojistasi anna minulle.
22:30 Samoin tee raavaittesi ja lampaittesi ensiksisyntyneelle. Seitsemän päivää se olkoon emänsä kanssa; kahdeksantena päivänä anna se minulle.

34:19 Kaikki, mikä avaa äidinkohdun, on minun; samoin myös kaikki sinun karjasi urospuolet, raavaittesi ja lampaittesi ensiksisynnyttämät.
34:20 Mutta aasin ensiksisynnyttämä lunasta lampaalla, mutta jos et sitä lunasta, niin taita siltä niska. Jokainen esikoinen pojistasi lunasta. Ja tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen.

4.Mooseksen kirja:
8:14 Erota leeviläiset israelilaisten keskuudesta, että leeviläiset olisivat minun omani.
8:15 Ja senjälkeen leeviläiset menkööt palvelemaan ilmestysmajaa, kun sinä olet puhdistanut heidät ja toimittanut heille heilutuksen.
8:16 Sillä he ovat kokonaan annetut minun omikseni israelilaisten keskuudesta; kaiken sen sijaan, joka avaa äidinkohdun, israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan, minä olen heidät ottanut omikseni.
8:17 Sillä jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihmisten kuin karjankin, on minun omani; sinä päivänä, jona minä surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset, minä pyhitin heidät itselleni.
8:18 Ja minä otin leeviläiset israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan.
8:19 Ja minä annoin leeviläiset Aaronille ja hänen pojillensa palvelijoiksi, israelilaisten keskuudesta, suorittamaan israelilaisten puolesta palvelusta ilmestysmajassa ja toimittamaan israelilaisille sovitusta; ja niin israelilaisia ei kohtaa rangaistus siitä, että lähestyvät pyhäkköä.

18:6 Ja katso, minä olen ottanut teidän veljenne, leeviläiset, israelilaisten keskuudesta teille lahjaksi, Herralle annettuina toimittamaan palvelusta ilmestysmajassa.
...
18:15 Kaikki, mikä avaa äidinkohdun, mikä elollinen hyvänsä, joka tuodaan Herralle, ihmisistä tai karjasta, olkoon sinun omasi; lunastuta kuitenkin ihmisen esikoinen samoinkuin saastaisen eläimen esikoinen.
18:16 Ja mitä heidän lunastamiseensa tulee, niin lunastuta heidät kuukauden ikäisistä alkaen sinun asettamastasi viiden sekelin arviohinnasta pyhäkkösekelin painon mukaan, sekeli kaksikymmentä geeraa.

Seuraavassa luvussa puhutaan lupauksista JHVHlle ja ihmisiä arvioidaan rahassa, mikä tuli antaa ihmisen sijasta uhrina Herralle. Luvun lopussa on maininta ihmisistä, joita ei voida lunastaa vaan heidät on surmattava. He olivat "tuhon omaksi vihittyjä" eli kyse ei ollut mistään tavanomaisesta uhraamisesta tai esikoisten uhraamisesta. Tuhon omaksi vihittiin yleensä Israelin kansan vihollisia sodassa, joten tässä voi olla viittaus johonkin vastaavaan tapaukseen.

3.Mooseksen kirja:
27:1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
27:2 "Puhu israelilaisille ja sano heille: Jos jollakin on täytettävänä lupaus Herralle ja sinun on arvioitava luvatun ihmisen arvo,
27:3 niin arvioitse mies, joka on kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen vuoden välillä, viiteenkymmeneen hopeasekeliin pyhäkkösekelin painon mukaan;
27:4 mutta jos se on nainen, arvioitse hänet kolmeenkymmeneen sekeliin.
27:5 Viisivuotisesta kaksikymmenvuotiseen asti arvioitse miehenpuoli kahteenkymmeneen sekeliin ja vaimonpuoli kymmeneen sekeliin.
27:6 Kuukauden vanhasta viisivuotiseen asti arvioitse miehenpuoli viiteen hopeasekeliin ja vaimonpuoli kolmeen hopeasekeliin.
27:7 Kuusikymmenvuotinen ja sitä vanhempi miehenpuoli arvioitse viiteentoista sekeliin ja vaimonpuoli kymmeneen sekeliin.
27:8 Jos joku on liian köyhä maksamaan arviohintaa, vietäköön hänet papin eteen, ja pappi arvioikoon hänet; lupauksen tekijän varojen mukaan arvioikoon pappi hänet.
27:9 Mutta jos lupaus koskee karjaa, josta voidaan tuoda uhrilahja Herralle, olkoon kaikki, mikä siitä annetaan Herralle, pyhää.
27:10 Sitä älköön vaihdettako älköönkä muutettako; ei hyvää huonoon eikä huonoa hyvään. Jos joku kuitenkin vaihtaa eläimen toiseen, olkoon sekä se että siihen vaihdettu pyhä.
27:11 Mutta jos se on saastainen eläin, mikä tahansa, joita ei saa tuoda uhrilahjaksi Herralle, niin vietäköön eläin papin eteen;
27:12 ja pappi arvioikoon sen tarkastaen, onko se hyvä vai huono. Olkoon sillä se arviohinta, jonka pappi määrää.
27:13 Jos omistaja tahtoo sen lunastaa, antakoon arviohinnan lisäksi viidennen osan siitä.
...

27:25 Ja kaikki sinun arvioimisesi tapahtukoon pyhäkkösekelin painon mukaan; sekelissä olkoon kaksikymmentä geeraa.
27:26 Mutta karjan esikoista, joka ensiksi syntyneenä jo on Herran oma, älköön kukaan pyhittäkö; olipa se härkä tai lammas, se on jo Herran oma.
27:27 Jos se on saastaisia eläimiä, lunastakoon omistaja sen sinun arvioimastasi hinnasta ja pankoon lisäksi viidennen osan sen arvosta; jos sitä ei lunasteta, myytäköön se arvioimaasi hintaan.
27:28 Mitään vihittyä, mitä hyvänsä, jonka joku on vihkinyt Herralle omaisuudestansa, olipa se ihminen tai eläin tai perintömaa, älköön myytäkö älköönkä lunastettako; sillä kaikki vihitty on korkeasti-pyhää, Herran omaa.
27:29 Ihmistä, ketä hyvänsä, joka on tuhon omaksi vihitty, älköön lunastettako, vaan hänet surmattakoon.

Aabraham ja Iisakin uhraaminen

JHVH käski Aabrahamin uhrata hänelle poikansa Iisakin. (1Moos 22) Heti kertomuksen alussa sanotaan, että Jumala koetteli tällä tavalla Aabrahamia. Jumala tahtoi toisin sanoen saada tietää, oliko Aabraham uskollinen Jumalalle kaikessa, mitä Jumala käski hänen tehdä. Aabraham kesti koetuksen ja osoitti JHVHlle, että hän oli valmis luopumaan jopa ainoasta pojastaan, jos se oli Jumalan tahto. Kuuliaisuutensa vuoksi Aabraham on otettu uskovien isäksi myös Uuden testamentin kirjoituksissa. (Room 4.)

Miksi Aabraham oli valmis uhraamaan Iisakin eikä pitänyt sitä väärämielisenä käskynä? Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Aabraham uskoi Jumalan herättävän kuolleetkin, joten Aabraham ei ollut tekemässä mitään sellaista, mikä olisi koitunut hänen poikansa lopulliseksi tuhoksi. (Hebr 11:17-19.) Aabraham oli varma siitä, että JHVH puhui hänelle ja oli valmis uhraamaan ainoan perillisensä Jumalan käskystä. Tässä on kaiken muun lisäksi esikuva Jeesuksesta Kristuksesta, jonka Jumala antoi uhriksi koko maailman syntisten ja syntien edestä, että meillä olisi rauha ja saisimme elää iankaikkisesti. Koska Iisakin uhraamiseen liittyi aivan erityinen merkitys Jeesuksen esikuvana ja opetuksena uskon kuuliaisuudesta, ei kenenkään pidä luulla, että Jumala vielä käskisi jotakuta uskovaista uhraamaan lapsiaan JHVHlle. Jos sellaista kehotusta kuuluu, niin äänessä ei ole JHVH vaan itse paholainen. Ei pidä sotkea Herran puhetta ja aivoituksia paholaisen ilkeisiin jäljitelmiin sekä syntiin.

JHVH ei tehnyt syntiä käskiessään Aabrahamin uhrata poikansa vaan hän ainoastaan koetteli tätä. Kun Jumala näki, että Aabraham oli valmis luopumaan ainoasta pojastaan Herran käskystä, niin hän lähetti enkelin estämään Aabrahamia, niin ettei tämä ehtinyt surmata Iisakia.

Mainittakoon Iisakin uhraamisesta vielä sellainen seikka, ettei Iisak ollut mikään pieni poika tai edes nuorukainen, kun tämä tapahtui. Jeesuksen esikuvana hänen on arveltu olleen noin 33-vuotias, mikä sopii Raamatun kertomukseen. Jos asia on näin, niin Iisakin on täytynyt alistua vapaaehtoisesti isänsä sitomaksi. Aabraham oli tuolloin 133-vuotias eikä enää riittävän voimakas kyetäkseen sitomaan poikansa vasten tämän tahtoa. Iisakin äiti Saara oli tuolloin 123 vuotta vanha. Hän kuoli sitten neljä vuotta myöhemmin ja näin aikaraami sopii hyvin Raamatun kertomukseen. (1Moos 23:1ss.)

Muut tapaukset ja vastaväitteet

Olen kirjoittanut aiemmin tästä samasta aiheesta eräälle Jumalan kieltäjälle ja Jeesuksen sekä kristinuskon vannoutuneelle vastustajalle. Voit lukea siitä kirjeestäni lisäperusteluja, ettei JHVH ole käskenyt uhrata ihmisiä itselleen. Kumoan kirjeessäni Jeesuksen vihollisen esittämät vastaväitteet.

Petteri Haipola 20.01.2008

Sivun alkuun