Jumalan seurakunta ja kristuksen seurakunnat, aloitussivu

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 23.8.2016

Jumalalla on vain yksi seurakunta, jota Paavali kutsuu kirjeissään kristuksen ruumiiksi. Jokainen Jumalan seurakuntaan kuuluva on kristuksen ruumiin jäsen. Me emme saa sanoa toiselle kristuksen ruumiin jäsenelle, että "sinä et kuulu kristuksen ruumiiseen", vaikka olisimme eriä mieltä jostakin asiasta tai joku jäsenistä ei olisi yhtä arvostettu kuin muut jäsenet ovat. Vaikka nämä ohjeet ovat näin selvät Raamatussa, niin suurin osa nimeltään kristityistä sanoo jatkuvasti veljiään ja sisariaan kristuksen ruumiiseen kuulumattomiksi pelkästään sen vuoksi, että nämä ymmärtävät eri tavalla joitakin opillisia asioita Raamatusta ja toimivat myös sen mukaan. Jumala antakoon tämän väärämielisen ja väärän tuomitsemisen heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Puhun näillä sivuilla Jumalan seurakunnasta ja kristuksen seurakunnista, sillä Jumalan seurakunta muodostuu monista pienistä yhteen kokoontuvista ryhmistä, joita kutsutaan kristuksen seurakunniksi Raamatussa (Room 16:16). Jokaisella paikkakunnalla on vain yksi Jumalan seurakunta, mutta sen jäsenet voivat kokoontua monissa eri paikoissa yhtä aikaa tai eri aikaan, sen mukaan, miten he ovat katsoneet parhaaksi yhteen kokoontua ja mikä on heille mahdollista. Saman paikkakunnan Jumalan lapset voivat niin päättäessään ja Jumalan sitä tahtoessa kokoontua myös yhtenä isona joukkona kokoon, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä. Mitä suurempi paikkakunta on, sitä tarpeettomampaa on kokoontua yhteen kaikkien saman paikkakunnan kristittyjen kanssa.

Suurella paikkakunnalla kokoontuvat pienemmät ryhmät ovat kukin itsenäisiä seurakuntia, joita ei johdeta ylhäältä alaspäin keskushallinnon kautta, hierarkkisesti. Kullakin yhteen kokoontuvalla seurakunnalla voi olla omat vanhimmat, jos Jumala on sellaiset sinne valinnut. Jotkut ryhmät voivat olla niin pieniä, että niissä ei omia vanhimpia ole, mutta he voivat saada apua muilta ryhmiltä, joissa vanhempia veljiä on. Pitkien etäisyyksien tai käytännön syiden vuoksi kaikki eivät voi kokoontua aina sellaisessa ryhmässä, jossa vanhimpia olisi läsnä. Pienryhmät ja perheet voivat kokoontua kodeissa niin usein kuin Jumala tahtoo ilman, että joka kerta tarvitsisi olla vanhimman palvelutehtävään valittuja veljiä paikalla.

Kun Paavali antoi Tiitukselle käskyn valita Kyproksen saarella kullakin paikkakunnalla vanhimmat kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, niin silloin paikkakunnat olivat niin pieniä ja Jumalan lapsia oli niin vähän, että kaikki saattoivat kokoontua yhteen ja vanhimmat olivat tietoisia kaikista lauman jäsenistä. Nykyään paikkakunnat ovat niin suuria ja seurakuntien jäseniä on niin paljon, että on tarpeetonta rasittaa joitakin veljiä kaitsemaan koko paikkakunnan laumaa ikään kuin se olisi vain yksi Jumalan seurakunta, jolla on vain yhdet vanhimmat koko paikkakunnalla. Jumala on nähnyt sen sijaan hyväksi valita kuhunkin pienryhmään kuten esimerkiksi kodeissa kokoontuviin seurakuntiin omat vanhimmat, jotka eivät välttämättä edes tunne kaikkia muita saman paikkakunnan vanhimpia ja kodeissa kokoontuvia seurakuntia. Jumala osaa kyllä pitää huolta laumastaan, vaikka mitään keskushallintoa ja vanhinten paimenia ei olisi olemassa: sellainen johtamisen malli on peräisin maailmasta ei Jumalasta ja apostoleilta, apostolien ajan seurakunnalta.

Apostolien ajan seurakuntia ei johdettu keskushallintoisesti tai hierarkkisesti. Seurakunnan keskuudesta valittiin pyhän hengen johdossa hyvin vaeltaneita veljiä kaitsemaan Jumalan heille uskomaa laumaa. He tunsivat hyvin pyhät kirjoitukset Vanhasta testamentista ja pitivät tärkeinä apostolien perimätietoa (traditio) sekä heidän kirjeitään, kun niitä alkoi vähitellen ilmestyä seurakuntiin. He olivat kykeneviä opettamaan terveellä tavalla Jumalan sanaa ja ohjaamaan uskossaan nuorempia veljiä ja sisaria kohti yhä syvempää herran Jeesuksen kristuksen ja meidän isämme Jumalan tuntemista. Samat ominaisuudet ja Jumalalta saadut lahjat tulee seurakuntien kaitsijoilla nykyäänkin olla.

Seurakuntia ei johdeta virkaan perustuvan pappeuden kautta eikä myöskään hierarkkisesti, niin että nämä papit on jaettu eri tasoille johtajina niin kuin tämän maailman liikeyrityksissä ja kirkkokunnissa. Apostolien aikana ei ollut lainkaan virkapappeutta eli asemaan perustuvaa johtajuutta. Silloin ei ollut jakoa maallikoiksi ja papeiksi vaan kaikki Jumalan lapset olivat pyhää papistoa. Seurakunta valitsi sitten Jumalan hengen avustamana ja suosituksen kautta keskuudestaan keskenään tasa-arvoisia uskossaan vanhempia veljiä kaitsijoiksi ja paimeniksi, palvelemaan muita niillä armolahjoilla, joita Jumala oli heille antanut. Vanhimman, kaitsijan ja paimenen tehtävillä ei ollut käytännössä mitään eroa. Heitä ei ollut jaettu keskenään eriarvoiseen virka-asemaan tehtävän ja arvostuksen perusteella vaan kaikki palvelivat muita tasavertaisina Jumalan lapsina. Niin tulee vielä tänäänkin seurakunnassa toimia.

Hakemisto

Sivun alkuun