Jumalan seurakunta ja kristuksen seurakunnat

Julkaissut Petteri Haipola  •  23.8.2016  • 

Miten voimme tunnistaa Jumalan lapset ja mitä yhteyteen kuulumiselta edellytetään?

Jumalan lapset tunnistaa siitä, että he rakastavat toisiaan ja jopa vihollisiaan, niin että eivät kosta pahaa pahalla vaan siunaavat vainoojiaan ja rukoilevat heidän puolestaan. Jeesus sanoi opetuslapsilleen näin:

"Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."

Jumalan lapset tunnistaa hedelmästä: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal 5:22)

Jumalan henki ei lepää niiden yllä siellä, missä on katkera kiivaus ja riitaisuus. (Jaak 3)

Jos uskovien yhteisö on painottunut oikeaoppisuuteen sen sijaan, että siellä rakastettaisiin "veljiä" ja lähimmäisiä käytännön tasolla, niin siellä on menty harhaan ja jouduttu sielulliseen eksymykseen.

Jeesuksen nimeä tunnustavat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: oppikeskeiset ja elämäkeskeiset.

Oppikeskeiset ovat niitä, jotka rakentavat raja-aitoja muihin kristittyihin erilaisten opillisten näkemysten ja käytännön rituaalien tai tapojen perusteella, jotka ovat "vain heidän yhteisössään totuudelliset ja oikeat", mutta muualla on menty harhaan enemmän tai vähemmän. Yhteisöön kuulumiselle on tiukat kriteerit siinä, että jokaisen aktiivisesti toimintaan osallistuvan on tunnustettava todeksi yhteisön johtajien näkemykset ja opetukset. Eri tavalla Jumalaan ja Jeesukseen ja Raamatun kirjoituksiin uskovat joko erotetaan yhteydestä tai "rakastetaan ulos" (ei rohjeta käyttää seurakuntakuria niin että erotettaisiin yhteisön opetuksia ja käytäntöjä vastaan olevat yhteydestä vaan sen sijaan saadaan heidät lähtemään pois oma-aloitteisesti osoittamalla kaikin tavoin, että heidän täytyy lopulta kuitenkin pitää totena johtajien näkemykset ja yhteisön käytännöt, jos tahtovat periä Jumalan valtakunnan).

Elämäkeskeiset ymmärtävät paremmin sitä, miksi Jumalan seurakunta on hajallaan eri tunnustusten ja suuntausten kautta. Heillä on myös varaa korjata omia näkemyksiään ja tapojaan, jos huomaavat aiemmin erehtyneensä. Heitä on vain hyvin harvassa ja suurin osa on isojen yhteisöjen hiljaisia jäseniä, mutta osa kokoontuu yhteen pienemmissä ryhmissä esimerkiksi kodeissa. Näille kodeissa kokoontuville seurakunnille on yhteistä se, että heillä ei ole yhteisesti hyväksyttyjä uskontunnustuksia tai opin kohtia, joista ryhmään kuuluvien on välttämätöntä pitää kiinni. Sen sijaan keskitytään yhteyden rakentamiseen eri tavalla uskovien välille ja iloitaan pelastuksesta, jota Jumala niin runsaasti tarjoaa meidän herramme Jeesuksen kristuksen veren kautta ja kuolleista ylösnousemisen kautta kaikille kutsumilleen ihmisille.

Tämä ei tarkoita kurittomuutta tai opittomuutta. Se tarkoittaa rakastamista käytännön tasolla eikä vain sanoissa. Se, joka rakastaa, varoo viimeiseen asti langettamasta vääriä tuomioita lähimmäisestään sanomalla hänelle, että "sinä et kuulu kristuksen ruumiiseen" ja "sinä olet matkalla kadotukseen", jos kyseinen henkilö tunnustaa kuitenkin uskon perusasiat oikein: isä on lähettänyt poikansa maailman vapahtajaksi ja herättänyt hänet ylös kuolleista, niin että meillä on sovitus hänen poikansa Jeesuksen kristuksen ruumiin ja veren uhrin kautta, sekä iankaikkinen lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja me odotamme ruumiimme lunastusta, ylösnousemusta, niin että olemme vasta toivossa pelastuneet, ja saamme lopullisen pelastuksen vasta kristuksen tulemuksessa, kun hän saapuu pelastukseksi häntä odottaville, mutta tuomioksi syntisille ja jumalattomille, vaikka nämä hänen nimeään tunnustaisivat, mutta ovat vääryyden tekijöitä ja väärämielisiä tuomareita.

Vaikka nämä kodeissa kokoontuvat ryhmät ovat "tunnustuksettomia" eivätkä edusta mitään suuntausta ja sen jäsenet voivat kuulua isompiin yhteisöihin kukin tahollaan, niin he eivät ole kokonaan ilman oppia ja pitävät kiinni tärkeimmistä evankeliumin ilmoittamista totuuksista. Näitä ovat edellä mainitun viimeisen kappaleen asiat, joita ei ole kuitenkaan kirjoitettu mihinkään ylös, mutta ne voidaan tietysti muotoilla paremmin ja kirjoittaa jopa ylös, jos niin tahdotaan, mutta mitään yhteistä uskontunnustusta ei opillisten asioiden ymmärtämisen perusteella silti laadita ja rajata "kristuksen ruumiin ulkopuolelle" hieman tai paljonkin eri tavalla uskovia veljiä ja sisaria. Näitä perustotuuksia evankeliumin sanassa ovat ainakin seuraavat kohdat:

  • Jumala on lähettänyt poikansa Jeesuksen kristuksen maailman vapahtajaksi.
  • Jeesus on kärsinyt ihmisenä liharuumiissa kuoleman ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista kirjoitusten mukaan.
  • Jumala on korottanut poikansa Jeesuksen kaikkia luotuja ylemmäksi herraksi ja kaiken pääksi seurakunnalle, jota Paavali kuvaa kirjeissään kristuksen ruumiiksi.
  • Jumala on tuomitseva kaikki ihmiset vanhurskaasti poikansa Jeesuksen kautta, jolle on antanut käytännössä vallan tuomita ja hallita "tulevassa maailmassa" sekä ikuisuudessa hänen puolestaan, Jumalan täysivaltaisena edustajana.

Lisäksi olisi hyvä puhua meidän toivostamme, joka on kuolleiden ylösnousemus eli ruumiin ylösnousemus, jota odotamme kärsivällisesti niin kauan kuin tässä ruumiissa asumme. Jos joku opettaa sellaista oppia, että ylösnousemusta ei ole tuleva tai se on jo tapahtunut, niin siitä tulee ojentaa häntä ja varoittaa seurakuntaa siitä harhaopista. (2Tim 2:16-18; 1Kor 15)

Kristityn tulee käyttäytyä evankeliumin arvon mukaisesti vanhurskaasti, siveästi ja jumalisesti, niin kuin Uuden testamentin kirjoitukset meitä opettavat. (Fil 2:27; Tiit 2:12; Efe 4-6; Kol 3:1-11)

Ne, jotka ovat uskoneet evankeliumin ja ottaneet uskossa vastaan Jumalan sanan, ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, joita tulee kohdella sen edellyttämällä tavalla, vaikka he ymmärtäisivät joitakin opillisia asioita eri tavalla ja heillä olisi joitakin uskonnollisia tapoja, joita kaikki kristuksen ruumiin jäsenet eivät pidä Jumalan tahdon mukaisina, mutta niistä ei ole suurta haittaa kenellekään (esimerkiksi jalkojen peseminen, huivin käyttäminen, muista poikkeava ylisiveä tai siveellisyyttä vastaan oleva hieman sopimaton pukeutuminen, ruoka- ja juomasäädökset, jne.).

Myös muissa yhteisöissä on Jumalan lapsia kuin omassa yhteisössä: sielujen pelastumisen edellytys ei ole se, että kaikki tulevat lopulta ennen kristuksen tulemusta tai kuolemaansa juuri sen yhteisön jäseniksi, jossa me itse olemme jäseniä (aktiivisesti mukana toiminnassa). Kristuksen ruumiin jäsenyys on osallisuutta pyhästä hengestä eikä koskaan tule olemaan sellaista tilannetta maan päällä, että kaikki kristuksen ruumiin jäsenet ovat yhden ja saman kirkkokunnan, tunnustuksen tai suuntauksen sisällä.

Käytännössä on joitakin asioita, jotka jakavat näitä kodeissa kokoontuvia seurakuntia lopulta vielä pienempiin ryhmiin tai sitten eri tavalla asioita ymmärtävät ja toimivat "veljet" lähtevät takaisin suurempiin yhteisöihin, mutta lähtökohtaisesti jokaista Jeesuksen kristuksen herrakseen ja lihassa tulleeksi Jumalan pojaksi tunnustavaa "veljeä" tulee pitää kristittynä veljenä eikä harhaoppisena, ellei siihen harhaoppiseksi leimaamiseen ole hyvin perusteltuja syitä (ei esimerkiksi uskota siihen, että Jeesus kristus on kärsinyt ihmisenä liharuumiissa kuoleman ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista kirjoitusten mukaan).

Myös opilliset asiat ja niiden mukaiset rituaalit jakavat seurakuntaa, niin että kaikki eivät voi kokoontua yhteen ja elää yhdessä yhtenä Jumalan seurakuntana. Eniten hajaannusta aiheuttavia opin kohtia ovat opetus Jumalasta (kuka ja millainen Jumala on), kasteesta (vedessä kastaminen herran Jeesuksen kristuksen nimeen ja pyhässä hengessä kastetuksi tuleminen kristuksen ruumiiseen, sen jäseneksi) ja Jumalan valinnasta (voiko kutsuttu vaikuttaa valituksi tulemiseen ja perille pääsyyn herran luokse vai ei). Hajaannusta aiheuttaa erityisen paljon myös se, miten suhtaudumme avioeroon ja uudelleen avioitumiseen.

Me emme voi mitään sille, että seurakunta on hajaantunut edellä mainituista ja monista muista syistä niin moneen eri tunnustukseen ja suuntaukseen, lahkoon ja puolueeseen, mutta voimme lakata aiheuttamasta hajaannusta lisää. Ainoa tapa sille on hyväksyä sydämessään Jumalan lapseksi kaikki ne, joita Jumalan henki kuljettaa: ne, joissa Jumalan henki asuu ja joilla on kristuksen henki, riippumatta siitä, mihin yhteisöön he kuuluvat. Hajaannus on mahdollista lopettaa vain omassa sydämessä, ei missään muualla.

New Yorkissa on toiminut vuonna 2007 Jumalan seurakunta [1], jonka jäseninä on ollut sekä niitä, jotka uskovat, että Jeesus on ollut Jumalan poikana isän tykönä ennen maailman luomista, että myös niitä, jotka uskovat hänen saaneen alkunsa äitinsä Marian kohdussa, niin että hän ei ole ollut olemassa ennen sitä. Sellaista uskovien yhteyttä en tiedä kuitenkaan missään ikinä olleen, jossa olisi ollut aktiivisesti mukana sekä kolmiyhteiseen jumalaan uskovia että sen opin kieltäviä Jumalan lapsia. Meidän on silti hyvä tunnustaa se, että kolmiyhteiseen jumalaan uskovien joukossa on Jumalan kansaa, jota Jumala kutsuu ulos suuresta Babylonista näinä viimeisinä päivinä ja hetkinä ennen kristuksen tulemusta. (Ilm 18)

Jos suhtaudumme lähtökohtaisesti kaikkiin kolmiyhteiseen jumalaan uskoviin sillä tavalla, että kukaan heistä ei ole uudestisyntynyt Jumalan lapsi ja toivossa pelastunut, niin langetamme heistä väärän tuomion ajatuksissamme ja sanoillamme, mikäli tämän tuomion ääneen sanomme. Sellainen tuomitseminen on väärämielistä ja Jumala tahtoo jokaisen lapsensa luopuvan siitä tuomitsemisen tavasta. Vielä suurempi synti on tuomita niitä kadotukseen matkalla oleviksi, jotka eivät tunnusta uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan, mutta ovat eriä mieltä siitä, onko Jeesus ollut isän tykönä ennen maailman luomista vai ei.

Jopa sellaisen uskovan tuomitseminen kristuksen ruumiin ulkopuolelle kuuluvaksi, joka uskoo, että Jeesus kristus on yhtä iankaikkinen kuin isä, niin että hänellä ei ole elämän alkua eikä loppua, on väärämielistä, jos hän kuitenkin tunnustaa isän olevan yksin ainoa Jumala. Vaikka Jeesus ei kaiken järjen mukaan voi olla yhtä ikuinen kuin isä – ilman elämän alkua – koska vain iankaikkinen Jumala on sellainen, niin silti tuolla tavalla uskova ei ole sen enempää matkalla kadotukseen kuin kolmiyhteiseen jumalaan uskova eksynyt Jumalan lapsi, jolle totuus ei ole vielä auennut Raamatun kirjoitusten kautta.

Minä olen elänyt kolmiyhteiseen jumalaan uskovien keskuudessa suurimman osan elämästäni Jumalan lapsena. Minulla itselläni kesti 16 vuotta ennen kuin sanouduin lopullisesti irti kolmiyhteisen jumalan opin jäänteistä, joita pidin totuutena vielä sen jälkeen, kun aloin ensimmäisen kerran tätä aihetta uskovaisena tarkemmin tutkia. Olin ollut uudestisyntynyt Jumalan lapsi jo kuusi vuotta sitä ennen, mutta tämän asian ymmärtäminen ei ollut minulle tärkeää, koska se yhteisö, jossa kasvoin Jumalan lapsena, ei painottanut kolmiyhteisen jumalan oppia tai pitänyt sen tunnustamista edes välttämättömänä.

Olin ollut valittu Jumalan lapsi jo 22 vuoden ajan ennen kuin sanouduin lopullisesti irti viimeisistä kolmiyhteisen jumalan opin rippeistä. Opin siinä vaiheessa sen, että me emme saa vaatia muilta sen opin hylänneiltä ehdottoman kannan muodostamista sen suhteen, onko Jeesus kristus ollut isän tykönä ennen maailman luomista vai ei, koska se asia on hieman epäselvästi sanottu Raamatussa. Vaikka Raamatun mukaan näyttää selvältä, että meidän taivaallinen isämme on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa, niin emme voi vaatia senkään asian todeksi tunnustamista kaikilta yhteyteemme kuuluvilta "veljiltä". Voimmeko olla itsekään täysin varmoja, että Jumala ei olisi käyttänyt luomisessa apunaan poikaansa Jeesusta kristusta tai enkelien neuvostoa, jos Jumalan poika olisi sittenkin ollut olemassa isän tykönä ennen maailman luomista?

Meidän tulee suvaita keskuudessamme erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, koska kaikki eivät ole ehtineet kulkea yhtä pitkälle Jeesus-tietä pitkin: kaikkien ymmärrys ei ole avautunut käsittämään näitä asioita ja kukaan meistä ei tiedä kaikkea, vaikka Johannes niin kirjaimellisesti tulkittuna sanoikin (1Joh 2:20).

Jeesuksen sanojen mukaan uskovien yhteydessä on tärkeintä rakkaus: se, että rakastamme toisiamme niin kuin hän on rakastanut meitä. (Joh 13:34-35) Jeesus oli valmis kuolemaan meidän puolestamme, vaikka me olimme syntisiä, joten ei liene paljon vaadittu se, että osoitamme rakkautta kaikkia kohtaan, jotka huutavat avukseen meidän herramme Jeesuksen kristuksen nimeä, ymmärsivätpä he sitten nämä opilliset asiat miten tahansa? (1Kor 1:2)

Saa lainata vapaasti (tekijä ja julkaisija).

Viitteet

[1] Sean Finnegan toimi Jumalan seurakunnassa vuonna 2007 isänsä avustavana pastorina New Yorkissa (yhteisön nimi oli Living Hope Community Church). Hän on vuoden 2016 elokuussa Living Hope International Ministries yhteisön palveluksessa, johon kuuluvat Jumalan lapset ovat osa kristuksen ruumista, Jumalan seurakuntaa.

Sivun alkuun