Hakemisto syntiä käsitteleviin artikkeleihin

Kirjoittanut Petteri Haipola

Synnin määritelmiä

Yksi eniten käytetyistä sanoista, joka on käännetty synniksi, on kreikankielen sana `hamartia´, joka tarkoittaa suomeksi `erehdystä`, `tieltä eksymistä`, `maalin ohi ampumista` ja `jumalallisen lain rikkomista`.

Synti voidaan määritellä myös muulla tavalla esim. näin:

"Synti on mielen kapinaa ja vihollisuutta Jumalaa vastaan, mikä ilmenee pahoina ajatuksina (himoina), turhina sanoina, laiminlyönteinä ja synnin tekoina."

Jumalan seurakuntien olisi hyvä käyttää synnistä yhteistä määritelmää, jotta opetamme yksimielisesti synnistä. Riistämme näin aiheen pilkkaajilta pilkkaan, kun perustelemme kantamme Jumalan antaman viisauden ja kirjoitetun Sanan avulla. Ylläoleva määritelmä perustuu tarkoin kirjoituksiin, mistä syystä se sopii melko hyvin synnin yleiseksi määritelmäksi. (Room 8:4-8; Gal 5:13-26; Mar 7:17-23; 1Kor 6:9-11; 2Tim 3:1-5; Matt 12:33-37.)

Kun synti määritellään tuolla tavalla, niin havaitaan vauvojen ja sikiöiden olevan kykenemättömiä synnin tekemiseen, sillä se edellyttää kehittynyttä mieltä ja kielellistä ajattelukykyä.

Pieni opetus synnistä

Synti voi olla joko tahallista tai tahatonta - Raamatun mukaan.

Joku voi tehdä tietämättään jotakin sellaista, mikä on kiellettyä ja Jumalan tahdon tai Jumalan lain vastaista. Sellainen on tahatonta syntiä.

Esimerkkinä voisi olla abortti. Joku on voinut tehdä abortin, kun ei ole tiennyt, että se on syntiä. Kun sitten abortti paljastuu synniksi, kokee ihminen vasta jäljestäpäin syyllisyyttä sen vuoksi.

Tahallinen synti on sitä, kun joku rikkoo Jumalan tahtoa tai Jumalan lakia vastaan - sitä lakia vastaan, joka on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen Room, 2:12-14 mukaan. Siis, kun ihminen tietää, mikä on kiellettyä ja väärin, mutta tekee silti sitä, niin se on tahallista syntiä.

Esimerkkinä voisi olla varastaminen. Joku on nähnyt jotakin toisen omaa, jonka hän haluaa itselleen, mutta hän ei voi saada sitä luvallisia teitä, joten hän alkaa suunnitella sen varastamista. Lopulta hän rohkaisee mielensä ja varastaa kyseisen tavaran, kun siihen tulee tilaisuus.

Tahallinen synti saa alkunsa ihmisen sydämestä. Ihminen miettii synnin tekemistä ensin ajatuksissaan, ja harkitsee sen tekemistä. Sitten ihminen hyväksyy synnin tekemisen sydämessään, ja lopulta toteuttaa sen käytännön tekona.

Syntiä on myös kiellettyjen asioiden himoitseminen, niin että hyväksyy sydämessään kiellettyjen asioiden tekemisen, ja hekumoi sen tekemisellä, vaikka ei uskaltaisi esimerkiksi rangaistuksen pelosta toteuttaa pahoja aikeitaan. Siis "paha himo" on jo syntiä - eivät vain teot.

Paavali kirjoittaa vielä sellaista, että "synti asuu minussa, se on minun lihassani". Tämä jääköön minulta selittämättä, mitä hän sillä tarkoitti.

Sivun alkuun