Kalvinistinen predestinaatio

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 30.3.2007

Jean Calvin

(1509-1564)

Uskonpuhdistuksen aikaan elänyt Jean Calvin kehitti edelleen jo antiikista tuttua opetusta ihmisen edeltämäärätystä kohtalosta. Hän perusteli väitteitään taitavasti Raamatun avulla irrottamalla yksittäisiä jakeita ja opetuksen osia pois asiayhteydestään, ja antamalla siten näennäisesti Raamatun tuen opilleen. (1530-luvulta) Jean Calvin tunnetaan pilkkanimellä 'Geneven paavi', sillä hän liittoutui Lutherin tavoin maallisen vallan kanssa ja vainosi kasteenuusijoita eli baptisteja tapattaen heitä hyisessä Tonavassa hukuttamalla.

Albert James Dager on kirjoittanut kalvinismista ja Calvinista artikkelin 'Iankaikkinen pelastusvarmuus'. Saat sieltä ja muista lähteistä lisätietoja Calvinin elämästä sekä baptisteihin kohdistamasta vainosta.

Muutama muu lähde:

Kalvinistinen edeltämääräämisen oppi

Kalvinismin mukaan Jumala on määrännyt toiset ihmiset yksin oman päättämänsä mukaan ennen maailman perustamista ja täysin ihmisistä riippumattomista syistä kadotukseen ja toiset ikuiseen elämään. Näin ollen ihminen ei voi vaikuttaa millään tavalla omaan kohtaloonsa. Ihminen ei voi vaikuttaa uudeksisyntymiseen, Kristuksessa pysymiseen ja lopulliseen pelastumiseen millään tavalla. Kaikki pelastumiseen liittyvä on yksin Jumalan työn, valinnan, tahdon ja päätöksen tulosta. Ne joutuvat kadotukseen, joita Jumala ei ole päättänyt pelastaa eikä tahdo pelastaa.

Kalvinismin mukaan Jumala tahtoo pelastaa vain harvat ja valitut; muita kohtaan hän osoittaa pelkästään yleistä hyvää tahtoa, mutta ei tahdo heidän pelastuvan. Jos Jumala tahtoisi kaikkien ihmisten pelastuvan, niin silloin kaikki ihmiset pelastuisivat, koska Jumala tekee kaiken, mitä hän tahtoo eikä kukaan voi sitä estää. (Psa 115:3; Jes 46:10; Room 9:14-19.) Jumalan tahto tapahtuu siten sekä kadotukseen joutuvien että pelastuvien kohdalla.

Ihminen ei voi myötävaikuttaa millään tavalla pelastumiseensa: ei tahdollaan, teoillaan eikä millään omalla suhtautumisella Jumalan kutsuun. Jumala on päättänyt yksin oman päätöksensä nojalla sen, ketkä kaikki ottavat vastaan Jumalan sanan, armon ja Jeesuksen Kristuksen: ikuisen elämän lahjan. Ihminen ei voi vaikuttaa vastaanottamiseen eikä sen jälkeiseen Kristuksessa pysymiseen millään tavalla. Jos joku luulee päättäneensä vastaanottamisesta tai vaikuttaneensa siihen jollakin tavoin itse, on se synti, mikä pahimmassa tapauksessa johtaa kadotukseen, koska sellainen väite on Jumalan kunnian varastamista ja oman itsensä pelastamisen yrittämistä.

Oppi on tällä tavalla erittäin nöyristelevä ja kaikki kunnia pelastumisesta siirretään Jumalan päälle, mutta samalla riistetään vastuu ihmisen kohtalosta pois ihmiseltä itseltään ja tehdään Jumalasta väärämielinen tuomari, koska tämä ei ole kaikkia valinnut ja tuomitsee ihmisiä sen vuoksi, ettei ole valinnut heitä ikuiseen elämään ja tästä syystä kadotetut torjuvat Jumalan armon.

Kalvinismissa on perisyntiopilla keskeinen rooli. He uskovat, että ihminen sikiää synnissä, on sikiämisestä asti kokonaan turmeltunut sielultaan, hengellisesti kuollut, Jumalan vihollinen, epäuskoinen, jumalanpilkkaaja, ei luota Jumalaan, on syntinen, tekee syntiä ja voi vain vastustaa Jumalaa, mutta ei osoittaa mitään myötämielisyyttä Jumalan kutsun edessä ja vaikuttaa armon vastaanottamiseen omalla päätöksellään tai suhtautumisellaan Jumalan sanaan.

Ainoa, mihin ihminen voi vaikuttaa tahdollaan ja olemuksellaan on kadotukseen joutuminen. Ihmisen tahto on aina Jumalan tahtoa vastaan ja myös uudeksisyntyneen Jeesuksen seuraajan oma tahto on vain Jumalaa vastaan eikä lainkaan ole myötämielinen hengellisiin asioihin. Ihmisen tahto on verrattavissa "lihaan" ja "lihanmieleen", mikä on loppuun asti Jumalalle vihamielinen. (Room 8:4-8; Gal 5:13-26; 1Piet 4:1-4.)

Kaikki uudestisyntyneen myötämielisyys ja vapaaehtoinen Jumalan palveleminen on kokonaan Jumalan vaikutusta, työtä, tahtoa, päätöstä ja valintaa eikä ihmisen omalla tahdolla tai olemuksella ole mitään vaikutusta siihen, että uudeksisyntynyt tahtoo tehdä hyvää ja karttaa pahaa sekä riippua kiinni Kristuksesta. Kukaan ei pysy Kristuksessa pitämällä kiinni hänestä vaan kaikki pysyvät yksin sen johdosta, että Jeesus pitää kiinni valituista. Näin on harhaa luulla, että ihminen uudeksisyntymisenkään jälkeen voisi vaikuttaa jotenkin kohtaloonsa.

Jokaisen ihmisen kohtalo on määrätty ennen maailman perustamista ja Jumala on tehnyt päätöksen kadotuksen sekä ikuisen elämän suhteen yksin oman päättämänsä mukaan kysymättä mitään ihmisiltä ja antamatta minkään ihmisissä olevan vaikuttaa tähän päätökseen.

Tämä käsitys edeltämääräämisestä ja ihmisen tahdon osuudesta kohtaloon on mitä puhtainta armoa ja Raamatun oppia kalvinistien mielestä. Sanassa harjaantumattomat eivät mahda mitään kalvinistien vastaväitteille ja perusteluille, mutta vanhurskauden sanassa kasvanut veli voi tehdä tyhjäksi kalvinistien järjen päätelmät, niin että saa lopulta pilkan, tuomiot ja vihan palkaksi siitä, kun yrittää johdattaa näitä totuuden tuntoon. Se on kuitenkin vannoutuneelle kalvinistille mahdotonta, koska koko pelastumisen toivo on kiinni tässä opissa.

Jos joku kääntyy joskus pois siitä näkemyksestä, ettei uudeksisyntynyt voi menettää kerran saatua Pyhää Henkeä ja pelastusta, ja opettaa ihmisen voivan vaikuttaa pelastumiseensa sekä kiistää kalvinistisen predestinaation, niin hän ei ole ollut aito kalvinisti vaan on ollut ns. valheveli. Kalvinistit pitävät nimittäin valheveljenä jokaista, joka luopuu Kristuksesta tai uskosta eli he sanovat, etteivät nämä olleet koskaan aidosti uudeksisyntyneitä eivätkä saaneet siten Pyhää Henkeä. Saman periaatteen mukaan voidaan sanoa, ettei kukaan ole ollut aito kalvinisti, joka luopuu siitä opista vaan on ollut valheveli.

Kalvinistit kiistävät myös kaiken Pyhän Hengen voimavaikutuksen eli karismaattiset armolahjat: kielilläpuhumisen, profetoimisen, voimalliset teot ja terveeksi tekemisen armolahjat. Nämä ovat lakanneet toimimasta apostolien kuoleman jälkeen ja vain palvelustehtävään tarkoitetut lahjat ovat enää käytössä: opettajan, evankelistan, diakonin, yms. tehtävien hoito.

Ketkä ovat kalvinistisen predestinaation kannalla

Suoraan kalvinisteiksi voidaan sanoa kaikkia reformoituja ja protestanttisia kirkkokuntia, jotka tunnustavat itse olevansa kalvinistisen predestinaation kannalla. Näitä ovat Sveitsin, Geneven ja Ranskan kalvinistiset reformoidut kirkot, erityisbaptistit ja esimerkiksi "Raamattu puhuu" -seurakunnat Suomessa ynnä ulkomailla (Bible Speaks). Myös yksinkertaisen predestinaation kannalla olevat luterilaiset ja muut protestantit ovat käytännössä kaksinkertaisen predestinaation kannattajia, vaikka eivät sitä huomaa eivätkä tunnusta. Jos kerran ihminen ei voi vaikuttaa mitenkään omaan uudeksisyntymiseensä ja Kristuksessa pysymiseen vaan ainoastaan kadotukseen joutumiseen, ja Jumala on päättänyt yksin oman tahtonsa mukaan sen, ketkä pelastuvat, niin Jumalan on täytynyt päättää myös kadotukseen joutuvien kohtalo, koska on jättänyt heidät valitsematta. Tätä tekopyhät ihmiset eivät kuitenkaan tunnusta vaan pitävät kiinni valheellisesta ja kierosta yksinkertaisesta predestinaatiosta, mikä on sotkenut monen hurskaan veljen aivot solmuun, niin etteivät nämä tiedä, mikä on totuus.

Opin kritiikkiä ja paljastaminen valheeksi

Omin voimin pelastuminen

Kalvinistit syyttävät jatkuvasti väärin perustein tavallani uskovia rajoitetun tahdon ja vapautetun ratkaisuvallan kannalla olevia veljiä siitä, että opettaisimme ja uskoisimme ihmisen voivan lähestyä Jumalaa ja pelastua omin voimin. Tällaista emme opeta. Nämä väärämieliset käyttävät tukenaan mm. Paavalin opetusta Roomalaiskirjeen yhdeksännessä luvussa, missä hän puhuu Jaakobista ja Eesausta sekä faaraon paatumuksesta. (Room 9:6-19) Kalvinistien mukaan Paavali opetti noissa kohdissa predestinaatiota, mutta minun käsitykseni mukaan hän opetti armon ja lain tekojen kautta pelastumisen välistä eroa.

Tässä on viestini eräälle kalvinistille, jota jokainen kalvinisti voi soveltaa itseensä.

Jumala lähestyy ensin ihmistä ja voima tulla Jumalan lapseksi ja pysyä Kristuksessa tulee Jumalalta. (Joh 1:12,13; 6:44; 1Piet 1:1-5.) Emme ole koskaan väittäneet, että ihminen pelastuu omin voimin tai lähestyy oma-aloitteisesti Jumalaa. Silti sinun tavallasi uskovat harhaoppiset syyttävät jatkuvasti meitä opeista, mihin emme usko ja joita emme opeta.

Olisiko mitenkään mahdollista saada sinut muuttamaan näkemystäsi sen suhteen, että me rajoitetun tahdon ja vapautetun ratkaisuvallan kannalla olevat opettaisimme ihmisen omalla voimalla ja oma-aloitteisesti tapahtuvaa pelastusoppia? Annatte jatkuvasti väärän todistuksen siitä, mitä me opetamme ja mihin me uskomme.

Jumala vetää syntisiä ja jumalattomia Jeesuksen luokse, jolloin hän antaa vallan, voiman ja oikeuden ottaa vastaan tai torjua Jeesus Kristus. (Joh 1:12, 'eksusia': valta, voima, oikeus... ottaa vastaan... Joh 12:42-50, kaikki kutsutut eivät käytä oikein Jumalalta saatua päätösvaltaa eli vastaanottamisen kykyä ja voimaa.) Näin me opetamme ja uskomme juuri siten kuin Jeesus opettaa meitä Raamatussa.

Jumala pelastaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo (vrt. Room 9:15-19.)

Lainaat tekstiä kohdasta, missä Paavali puhui faaraon paatumisesta. (Room 9:17-18.) Kun luemme alkuperäisen kertomuksen faaraon paatumuksesta, niin huomaamme hänen itse paaduttaneen sydämensä, minkä jälkeen Jumala paadutti hänet. (2Moos 1-12.) Jumala paaduttaa siis sellaiset, jotka ovat ensin itse paaduttaneet itsensä ja kääntäneet selkänsä Jumalalle, torjuneet hänen voimansa ja kutsunsa. Samuel tiesi tämän asian ja kirjoitti:

1.Samuelin kirja:
6:6 Miksi te paadutatte sydämenne, niinkuin egyptiläiset ja farao paaduttivat sydämensä? Eivätkö he, sittenkuin hän oli näyttänyt heille voimansa, päästäneet israelilaisia menemään?

Tässä on vielä tarkat viitteet faraon paatumisesta kertoviin jakeisiin:

  • Farao paadutti sydämensä: 2Moos 8:15, 8:28, 9:34, 1Sam 6.6
  • Herra paadutti faraon sydämen: 2Moos 10:20, 10:27, 11:10, 14:8
  • Faraon sydän paatui: 2Moos 7:13, 7:22, 8:19, 9:7, 9:35, 13:15

Yhteenvetona voidaan todeta, että Jumala vahvistaa ihmisen tekemän päätöksen ja valinnan: epäuskon tai uskon. Jos joku torjuu Jumalan sanan pois luotaan, niin hän paaduttaa oman sydämensä ja kääntää selkänsä Jumalalle. Lopulta Jumala hyväksyy ihmisen päätöksen ja valinnan sekä epäuskon, niin ettei kutsu tätä enää aktiivisesti sisälle taivasten valtakuntaan. Tätä on jumalattoman paaduttaminen, mikä on Herran puolelta taivasten valtakunnan oven sulkemista sen jälkeen, kun iankaikkisen elämän lahja on torjuttu pois luota ja käännytty kokonaan pois Herrasta. Kutsun aikana Jumala herättelee synnin unta nukkuvaa ja synteihin kuollutta ihmistä vetäen häntä Jeesuksen tykö, mutta ei vaikuta kuolleistanousemista vasten jumalattoman tahtoa. Siksi Jeesus kehottaa kuollutta nousemaan ylös, mutta nämä Jumalan sanat eivät vaikuta automaattisesti kuolleistanousemista yhdessäkään kutsutussa. (Efe 5:14.) Kutsuttu on se, joka päättää nousta ylös kuolleista, jos ottaa vastaan sanan, armon ja Jeesuksen. Suurin osa kutsutuista päättää toisin ja torjuu Jumalan sanan pois luotaan. (Joh 12:42-50.)

Toinen vertaus koski Jaakobia ja Eesauta. (Room 9:6-16.) Herra profetoi jo ennen kaksosten syntymistä – ennen kuin olivat tehneet hyvää tai pahaa! (kohdussa ei siis tehdä hyvää eikä pahaa!) – että vanhempi on palveleva nuorempaa. Tätä Paavali sanoi Jumalan valinnaksi ja aivoitukseksi, minkä kautta hän todisti sen, ettei Jumalan valinta perustu tekoihin vaan armoon. Hän ei opettanut tässä predestinaatiota vaan armon kautta pelastumista lain kautta pelastumisen vastakohtana. Siitä johtuu tämä vertaus ja sen käyttäminen tässä mainitulla tavalla.

Kun Jaakobin ja Eesaun elämää katsotaan, niin Eesau myi esikoisuutensa (esikoisoikeus: perintöoikeus) halvalla veljelleen Jaakobille, joka vielä myöhemmin petti isänsä Iisakin saadakseen itselleen tämän siunauksen. Eesausta tuli jumalaton sen kautta, että teki syntiä ja myi esikoisuutensa. Esikoisuus on vertausta ja esikuvaa pelastuksesta. (Hebr 12:14-17.) Eesausta tuli jumalaton ja hänestä polveutui jumalaton kansa. (Mal 1:1-4.) Jumala ei määrännyt Eesauta jumalattomaksi vaan tämä valitsi sen tien itse. Samoin on jokaisen ihmisen laita.

Jaakob sen sijaan sai armon, kun muutti mielensä ja nöyrtyi Herran edessä. Paini enkelin kanssa Jabbok-joen rannalla on kuvausta uskoontulosta ja antautumisesta herralle, mikä tarkoittaa tunkeutumista väkisin taivasten valtakuntaan. Tätä myös Jeesus opetti, että taivasten valtakuntaan sisälle pääsevät ottavat sen itselleen väkisin. (Matt 11:12; Luuk 16:16.) On kova taistelu luopua oman tahdon tiestä ja alistua Jumalan tahtoon. Joka tällä tavalla koetuksen ja kutsun kestää ottaen vastaan armon, se pelastuu. Muut antavat heti periksi ja torjuvat luotaan Jumalan sanan. Uskovat korkeintaan vähän aikaa ja heti luopuvat hankaluuksien ilmestyessä. (Luuk 8:13.)

Jumala pitää minusta kiinni eikä se ole minusta riippuvaista

Kalvinistit uskovat, että Jumala pitää kiinni pelastuvista eikä tämä kiinnipitäminen ole kiinni uskovaisen mielenmuutoksesta ja ajatuksista. Jumala säilyttää iankaikkisen elämään kaikki, jotka tahtoo eikä pelastusta voida vastaanottaa eikä menettää ihmisen toimesta. Näin ollen kalvinisti on olevinaan varma pelastumisestaan, mutta taustalla väijyy pelko valheveljien kohtalosta, jotka ovat luopuneet Herrasta... "enhän vain minäkin ole valheveli ja lankea syntiin...?" Tässä kohden on sitten rauhoitettu lihan mieltä sanomalla, että Jumala ottaa syntiä tekevän aiemmin kotiin, ettei tämä paadu ja menetä Pyhää Henkeä. Toisin sanoen: jos tahdot pelastua nopeasti, niin tee paljon syntiä ja raskaita syntejä! Jumala on luvannut riistää sinun henkesi ja pelastaa sinut keskeltä huorien ja tappotantereen, kun vain lähdet synnin teille kerran uskottuasi evankeliumin sanan. Tämä on tietysti kärjistetysti sanottu, mutta opin sisältö tulee tässä selvästi ilmaistua. Pimeys ei voi käsittää sitä, että on pimeydessä.

Vertaus savesta ja savenvalajasta kertoo selvästi, että Jumala muuttaa suhtautumista omaan kansaansa sen mukaan, miten tämä suhtautuu syntiin ja häneen. (Jer 18:1-12.) Niiniven kaupungin kääntyminen kertoo siitä, miten Jumala muuttaa mielensä tuomion suhteen, kun kaupunki muuttaa ensin suhtautumisensa syntiin ja tekee parannuksen. (Jna 3:10.) Tuhlaajapojan vertaus kertoo siitä, miten Jumala herättää hengellisesti kuolleet, kun nämä palaavat Jumalan tykö katuen ja syntejään anteeksipyytäen. (Lk 15:11-32.) Tämä on etsikonaikana tapahtuvaa mielenmuutosta, johon Jumala antaa kaikille kutsutuille mahdollisuuden. (Apt 2:39; Jes 55:1-8.) Kalvinismin mukaan tätä mahdollisuutta ei anneta muille kuin valituille, joita on vähän. Jumala kutsuu kuitenkin monia, mutta hänellä ei ole pienintäkään aikomusta pelastaa näitä kutsumiaan jumalattomia, sillä hän tahtoo kalvinismin mukaan pelastaa vain harvat ja valitut: muita hän ei tahdo pelastaa. Jos tahtoisi, niin nämä tietysti pelastuisivat kalvinismin mukaan, koska Jumalan tahto yksin ratkaisee sielujen kohtalon.

Tahtooko Jumala pelastaa kaikki ihmiset vai ei?

Miten kalvinistina selität tämän Raamatun kohdan?

1.Timoteuksen kirje:
2:1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2:2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Ilmaiseeko Jumala tässä kohdassa pelkkää yleistä hyvää tahtoa kaikkia ihmisiä kohtaan vai sitä, että hän haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan kadotustuomiolta?

Sitten voisin kysyä sitä, haluaako Jumala, että kaikki ihmiset tulisivat Jeesuksen siipien suojaan niin kuin kanaemon suojaan ja haluaako Jumala sitä, että jumalaton kääntyisi sen sijaan että jumalaton hukkuu synneissään?

Matteuksen evankeliumi:
23:37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

Onko Jeesus heikko, kun ei ole voinut yksin oman tahtonsa ja päättämänsä mukaan koota Jerusalemin lapsia siipiensä alle vai eikö Jeesus olekaan sitä tahtonut?

Tahtooko Jumala seuraavassa jumalattomien kääntyvän pois pahuudestaan vai eikö tahdo? Jos tahtoo, niin miksi jumalattomat eivät käänny pelkästään Jumalan tahdon ja päätöksen voimalla pois pahuudestaan? Onko Jumala siis heikko, kun ei pelasta niitä, jotka vastustavat häntä loppuun saakka? Sillähän tavalla kalvinistit puolustavat oppiaan ja pilkkaavat kristittyjä, että nämä uskovat 'heikkoon Jeesukseen', joka ei voi pelastaa ihmisiä vasten näiden tahtoa. Mitä sitten, jos nyt paljastuukin todeksi se, ettei Jumala voi pelastaa vasten tahtoa jumalattomia eikä edes uskovia? Mitä tekee kalvinisti? Hän ei ainakaan muuta mielipiteitään: se on varma. Jumala ei nimittäin voi muuttaa hänen mieltään ja saada häntä uskomaan oikealla tavalla, koska ei sitä halua... siis kalvinistin itsensä mukaan. Todellisuudessa Jumala tahtoisi, että kalvinisti kääntyisi ja että hänestä tulisi kristitty. Näin ei valitettavasti kuitenkaan tapahdu, vaikka teoriassa se mahdollista olisikin. Koska kääntyminen ja pelastuminen edellyttää kuitenkin ihmisen omaa osuutta ja myötämielisyyttä vastaanottamisen muodossa, ei kalvinisti voi taipua ja nöyrtyä Jumalan sekä ihmisten edessä, niin että ottaisi Jeesuksen vastaan ja pelastuisi.

Hesekiel:
33:11 Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!
33:12 Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee.
33:13 Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt.
33:14 Ja jos minä sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden
33:15 - antaa takaisin, tuo jumalaton, pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei vääryyttä tee - niin totisesti hän saa elää; ei hänen ole kuoltava.
33:16 Hänen syntejänsä, jotka hän on tehnyt, ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää.
33:17 Ja vielä sinun kansasi lapset sanovat: 'Herran tie ei ole oikea.' Juuri heidän omat tiensä eivät ole oikeat.

Tahtooko Jumala, että nämä jumalattomat kääntyisivät hänen tykönsä ja pois synneistään vai eikö hän tahdo sitä?

Toivottomia tapauksia

Kristityillä on sanonta, ettei kukaan ole Jeesukselle toivoton tapaus. Kalvinistit ja itseään kristittyinä pitävät luulouskovaiset sekä harhaoppiset ovat kuitenkin toivottomia tapauksia Jeesuksen edessä. Yksikään sellainen ei voi kääntyä kristityksi ja ottaa vastaan Jeesusta vapahtajanaan, joka luulee olevansa Kristuksen oma ja palvelevansa Jumalaa. Nämä harhaoppiset voivat voittaa jopa aidot kristityt hurskaudessaan tai sitten he elävät synnissä sitä lainkaan katumatta. On sama, miten he jumalattomina elävät, mutta yhteistä heille on fariseusten kanssa sen, etteivät he suostu nöyrtyämään Jumalan väkevän käden alle ja avaamaan sydäntään Jeesukselle. Se olisi heille 'kadottava synti', 'lain teko' ja 'itse itsensä pelastamisen yritys'. Nämä väärämieliset pitävät 'Jumalan sanan, armon ja Jeesuksen vastaanottamista' kadottavana syntinä, mitä täytyy pyytää Jumalalta jälkeenpäin anteeksi, jos on luullut vaikuttaneensa jollakin tavalla vastaanottamiseen. Voiko pimeämpää oppia enää olla?

Minä tiedän, ettei yksikään kalvinisti muuta koskaan mieltään, vaikka heidät ajetaan umpikujaan Jumalan sanan todistuksen avulla. He pitävät kiinni harhaopistaan, sillä se on heidän ainut oljenkortensa ja koko pelastus perustuu virheelliseen Raamatun tulkintaan.

Kun pyydät kalvinistia muuttamaan mieltään opin suhteen, niin pyydät häntä syntymään uudesti ylhäältä ja saamaan Pyhän Hengen, sillä siinä on kyse koko pelastuksen perustuksen murtumisesta ja vaihtumisesta toiseksi. Tästä syystä kalvinisti ei voi muuttaa mieltään eikä pelastua, koska se edellyttäisi täysin aiemmasta turvasta ja perustuksesta luopumista ja sen korvaamista uudella perustuksella, Jeesuksella Kristuksella, mikä johtaisi vastuun ottamiseen omasta elämästä ja uskon sisällöstä. Sitä ei kalvinisti halua eikä rohkene tehdä.

Jeesus pitää varmasti kiinni omistaan ja vie alkamansa työn päätökseen asti. Me voimme silti hypätä pois vaunuista, joita Pyhä Henki ja Jumalan sana vetävät tai hypätä pois savenvalajan dreijasta, sillä emme ole mikään tahdoton ja järjetön luontokappale, millaisena väärä perisyntiopin tulkinta meitä pelastuksen suhteen pitää.

ph 30.3.2007

Sivun alkuun