Fatalismi

Kirjoittanut Petteri Haipola 23.8.2011 •  Muokattu 15. syyskuuta 2011

Fatalismilla tarkoitetaan ihmisen uskoa edeltä määrättyyn kohtaloon. Fatalismia esiintyy monissa eri uskonnoissa: islamissa, hindulaisuudessa, kristinuskossa,... Fatalismissa uskotaan siihen, että kaikkien tai joidenkin ihmisten kohtalo on "kirjoitettu" etukäteen taivaassa – Jumala on määrännyt, mitä ihmiselle tapahtuu joko tämän elämän aikana tai sen jälkeen tai molemmissa.

Fatalismin mukaan ihminen ei voi muuttaa edeltä määrättyä kohtaloaan vaan kulkee väistämättä sitä kohti. Vaikka ihminen voi tehdä moraalisia valintoja ja päätöksiä, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä, ei hän voi kuitenkaan tehdä tai valita mitään muuta kuin sen, mitä Jumala on määrännyt hänen osakseen. Fatalismi ei kumoa siten suoraan ihmisen vapaata valintaa ja tahtoa, mutta tekee sen epäsuorasti.

Jos päätän uskoa Allahiin islamin oppien mukaan Jumalan Pojan Jeesuksen ja Raamatun sijasta, on se islamilaisen fatalismin mukaan Jumalan edeltä määräämä asia, ei minun itseni tekemä suvereeni valinta. Niinpä Jumala on päättänyt etukäteen sen, ketkä ihmiset saavat elää iankaikkisesti "paratiisissa" ja ketkä hän tuhoaa tai tuomitsee ikuiseen kärsimykseen riippuen siitä, mihin "rangaistukseen" missäkin uskonnossa uskotaan. Muslimit ja suurin osa kristityistä uskovat tätä kirjoitettaessa (2011) ikuiseen piinahelvettiin, joskin osa kristityistä uskoo myös muihin vaihtoehtoihin koskien kuoleman jälkeisiä asioita: kaikkien ihmisten pelastumiseen tai tuomittujen "toiseen kuolemaan ja lopulliseen tuhoon" viimeisen tuomion jälkeen. Kuolema ja lopullinen tuho ovat Raamatun ilmoittaman Jumalan sanan mukainen tulkinta, muut tulkinnat ovat peräisin pakanauskonnoista – Babyloniasta, Egyptistä ja Kreikasta – joista ne ovat kulkeutuneet juutalaisten ja katolisen kirkon kautta kristinuskoon.

Fatalismin äärimmäisessä muodossa uskotaan Jumalaan, joka saa tahtonsa toteutumaan kaikissa olosuhteissa kaikkialla, eikä kukaan tai mikään voi estää hänen tahtoaan tapahtumasta. Luotujen olentojen vapaa tahto on siinä mielessä harhakuva, että me voimme valita ja päättää vain sen, mitä Jumala on määrännyt jo ennen syntymäämme, ja jopa ennen maailman luomista. Vaikka tekemämme valinnat ja päätökset tuntuvat meistä "itse tehdyiltä", voimme kuitenkin vain valita ja tehdä sen, mitä Jumala saa meidät valitsemaan ja tekemään. Jumala vaikuttaa siten tahtoomme ja tekemiseemme, vaikka emme sitä tietäisi.

Jos Jumala toimisi edeltä mainitulla tavalla kaikkien luotujen kaiken tahtomisen ja tekemisen vaikuttajana, olisi hän murhamies, valehtelija, avionrikkoja ja syyllinen kaikkiin synteihin. Jumala toimisi siten itse säätämiään lakeja vastaan ja olisi synnin aiheuttaja ja sen isä. Fatalismi aiheuttaakin hyvin paljon syntiä maailmassa. Sen johdosta on surmattu ja kidutettu ihmisiä, sillä nämä hirmuteot on uskottu Jumalan määräämiksi ja käskemiksi, jotta hänen tahtonsa toteutuisi. Fatalismi saa ihmiset kiduttamaan ja surmaamaan muita, ja poistaa pahimmillaan syyllisyydentunnon kokonaan, koska fatalisti uskoo olevansa Jumalan lähettiläs ja hänen asiallaan. Muslimiterroristit ovat tyypillisesti fatalisteja oman uskonsa äärimmäisen tulkinnan mukaan.

Nimeltään kristittyjen opetuksessa usko edeltä määrättyyn kohtaloon aiheuttaa niin ikään moraalisen ongelman. Jumala olisi luonut suurimman osan ihmisistä tulevaa tuomiota varten. Jumala voisi kaikkivaltiaana vaikuttaa kaikkien ihmisten tahtomista ja tekemistä tavalla, joka johtaisi pelastukseen näiden vastustuksesta huolimatta, mutta ei silti tee sitä. Se johtaa väistämättä siihen päätelmään, että Jumala ei tahdo kaikkien ihmisten pelastuvan, vaikka jotkut ovat yrittäneet tätä ilmiselvää tosiasiaa kiertääkin väittämällä, että Jumala tosin tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan, mutta on ihmisten omaa syytä, että he "joutuvat kadotukseen". Tämä on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että niin tahtoessaan Jumala voisi pelastaa kaikki ihmiset, mutta ei sitä tee.

Vaikka syy tuomituksi tulemiselle olisikin ihmisen syntisyys, epäusko ja tehdyt synnit, eivät ne olisi todellisuudessa voineet estää Jumalaa pelastamasta ihmistä vasten hänen tahtoaan. Jumalahan pelastaa kristillisen fatalismin mukaan samalla tavalla vasten tahtoa ne harvat, jotka pelastaa, vaikka nämä ovat syntisiä, epäuskoisia ja tekevät syntiä. Vain Jumalan tahdolla on siten merkitystä ihmisen iankaikkisen osan kannalta. Ihmisen ja pahojen henkiolentojen tahto ei vaikuta siihen millään tavalla. Jumala pelastaa suvereenisti ja vasten tahtoa ne, jotka on määrännyt ja valinnut iankaikkiseen elämään, mutta jättää pelastamatta ne, joita ei ole määrännyt eikä valinnut. Vain Jumala voi vaikuttaa edeltä määrättyyn kohtaloon. On siis harhaanjohtavaa väittää, että Jumala ei tahtoisi joidenkin ihmisten "joutuvan kadotukseen", jos fatalismi olisi Jumalasta lähtöisin. Sitä se ei kuitenkaan ole. Fatalismi on Jumalan tahdon vastainen harhaoppi, jota aito kristitty ei voi ilman omantunnon tuskia loppuun asti kannattaa.

Hindulaisten fatalismilla on passivoiva vaikutus alempien kastien elämässä. He uskovat, että heidän osakseen on määrätty kuuluminen alhaiseen kastiin, eikä siitä voida nousta korkeampaan yhteiskunnalliseen asemaan eikä elämänlaatua voida parantaa omien ponnistelujen ja opiskelun kautta. Alhaiseen kastiin kuulumisen uskotaan olevan edellisen elämän seurausta, eikä sitä voida muuttaa, sillä kastiin synnytään. Fatalismia käytetään tällä tavalla kastijärjestelmän tukena ja apuna ihmisten orjuuttamisessa.

Muslimit käyttävät fatalismia apuna taistelussa vääräuskoisia vastaan. He voivat vaientaa omantunnon äänen surmatessaan ja vainotessaan vääräuskoisia, kun uskovat, että se on Allahin tahto ja heidän edeltä määrätty kohtalonsa. Omalle kohdalle on tietysti helppoa uskoa paratiisin ihanuudet ja vaikkapa räjäyttää itsensä itsemurhaiskussa, kun samalla surmaa viattomia siviilejä. Vääräuskoista pidetään yhtä halpa-arvoisena kuin apinaa tai sikaa, joihin muslimit kristittyjä ja juutalaisia usein vertaavat: osa muslimeista uskoo meidän olevan kirjaimellisesti sikoja tai apinoita.

On merkillistä, että itseään kristittyinä pitävien joukossa on edeltä määrättyyn kohtaloon uskovia ihmisiä, fatalisteja. Osa heistä ei tosin tunnusta olevansa fatalisti, mutta heidän uskonsa on fatalismia huolimatta siitä, mitä he itse sanovat sen olevan. Raamatun kirjoitukset eivät puolla fatalismia vaan ovat jyrkästi sitä vastaan. Ihmisen oma elämä ja teot vaikuttavat siihen, miten meidän käy kuoleman jälkeen Jumalan vanhurskaalla tuomiolla. Jumala ei ole määrännyt ketään ihmistä etukäteen nimeltä iankaikkiseen elämään, vaikka tietääkin edeltä, ketkä pelastuvat, ja ketkä eivät. Jumala on määrännyt edeltä vain sen, millä tavalla me pelastumme tulevalta tuomiolta: Jeesuksen Kristuksen ja evankeliumin kautta. Sitä hän ei ole kuitenkaan määrännyt, ketkä uskovat evankeliumin, sillä sen päättää Jumalan kutsuma ihminen, ei Jumala hänen puolestaan. Ne, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia, tuomitaan omantunnon todistuksen ja tekojen perusteella, eli heidänkin kohdallaan elämä ja teot ratkaisevat iankaikkisen osan, ei Jumalan edeltä määräämä kohtalo.

Kristillistä fatalismia on käytetty islamin tavoin lievittämään kidutusta ja murhaamista harjoittavien kirkonmiesten omantunnontuskia. On ollut helpompaa kiduttaa vääräuskoisia hereetikkoja ja polttaa heitä roviolla, kun on uskottu Jumalan edeltä määräämään kohtaloon. Surmaajat ja kiduttajat ovat vain Jumalan säätämien rangaistusten toimeenpanijoita ja hänen tahtonsa toteutumisen välikappaleita, eivät itse vastuussa tekemistään hirmuteoista. Vaikka fatalismi on selvästi Jumalan tahdon ja Raamatun kirjoitusten vastainen opetus, on sillä yhä paljon kannattajia nimeltään kristittyjen kirkkojen ja ryhmien joukossa. Miten Jumala mahtaa suhtautua siihen, että hänestä annetaan väärä todistus ja vääristetään hänen langettamiensa tuomioiden periaatteita ja hänen sanaansa, joka on Raamatussa?

Sivun alkuun