"Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppi

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 13.1.2007

Harhaoppi vai ilosanoma

Viimeisenä aikana on suosiotaan kasvattanut oppi pyhien kestäväisyydestä. Se tunnetaan paremmin nimellä "Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppi. (OSAS= once saved always saved) Sen mukaan uudestisyntynyt ihminen ei voi menettää kerran saatua Pyhää Henkeä ja pelastusta.

Opin kannattajat jakaantuvat kahteen ryhmään:

  1. Uskonratkaisun vastustajat
  2. Uskonratkaisun kannattajat

Uskonratkaisun vastustajat kieltävät ihmisen rajoitetun tahdon merkityksen ja mahdollisuuden vaikuttaa pelastumiseensa kokonaan. He uskovat, että Jumala on määrännyt edeltä osan ihmisistä kadotukseen ja valinnut vain harvat pelastukseen. (Efe 1:5,11; Matt 22:14; Room 8:28-30; 1Piet 1:1-5.) Tämä oppi tunnetaan nimellä kalvinismi kehittäjänsä Jean Calvinin mukaan, joka oli Lutherin aikalainen 1500-luvun alun uskonpuhdistuksessa. Voit lukea Jean Calvinista ja kalvinismista lisää Arvioikaa.com sivuston artikkelista. (Albert James Dager: Ikuinen pelastusvarmuus. http://arvioikaa.com/prede.html)

Uskonratkaisun kannattajat ovat sitä mieltä, että ihminen voi vaikuttaa tahdollaan valituksi tulemiseensa ja ottaa vastaan Herran Jeesuksen, Jumalan armon ja Jumalan sanan sielunsa pelastumiseksi. Tämän jälkeen Jumala sitoo hänen tahtonsa niin, ettei hän voi tahtoa enää luopumukseen johtavia asioita. Jos uskova lankeaa synteihin, otetaan hänet pois maan päältä kuoleman kautta ennen kuin hän paatuu ja menettää pelastuksen. Tämä näkemys on yhteinen molemmille ryhmille, mutta vain jälkimmäinen ryhmä opettaa ihmisen voivan vaikuttaa uskoontulemiseensa omalla antautumisella, suostumisella Jumalan tahtoon ja oman tahdon murtumisella Jumalan edessä. Tämän opin mukaan ihminen tavallaan sinetöi oman pelastumisensa yhdellä kerralla ikiajoiksi. Ensimmäisen ryhmän mukaan tällä tavalla uskovat ovat erehtyneet, koska luulevat ihmisen voivan vaikuttaa pelastumiseensa ja tekevät pelastuksesta sitä kautta ihmisen ansion.

Onko oppi pyhien kestäväisyydestä ilosanoma pelastuneille siitä, että he pääsevät varmasti taivaaseen vai onko se turmiollinen harhaoppi, mikä saa ihmiset luottamaan itseensä Jumalan sijasta? Opin omaksuneille oppi on ehdoton Jumalan sanan totuus, mitä he julistavat innokkaasti ja iloiten muillekin kristityille ihmetellen, miksi emme usko selvää Jumalan sanaa ja haluamme olla epävarmoja pelastumisestamme.

Opin takana on niin vahva vaikuttaja, ettei yksikään sille omistautunut sielu ole tietääkseni muuttanut näkemystään pois siitä. Ainoa liikehdintä on oppia kohden, ei siitä pois päin. Onko tämä todistus siitä, että oppi on Jumalan tahdon mukainen ja suuri osa kristityistä vaeltaa tietämättömyydessä ja pimeydessä tämän asian suhteen? Lue eteenpäin tätä artikkelia ja sen lopussa olevien viitteiden takana olevat muut artikkelit ja päätä itse. Englantilaisittain opin kannattajien mukaan sanottuna: "You be the judge!" Jos kerran päätät itse, mihin uskot, niin olet siitä myös vastuussa Jumalan edessä, eikö totta? Jos et päätä siitä itse vaan Jumala päättää sen asian puolestasi ja valitsee sen, mihin uskot, niin et ole siitä vastuussa. Yksinkertaista vai mitä?

Lopun ajan ongelma on luopumus

Paavali kirjoitti:

"Pyhä Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheen puhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta." (1Tim 4:1ss.)

Viettelykset tulevat valheen ulkokultaisuuden kaikella voimalla ja langettavat monia pois uskosta, kun rakkaus kylmenee. (Matt 24:10-14; 2Tess 2:7-12.) Nämä luopuneet eivät ole suinkaan niitä, jotka ovat lähteneet pois Jumalan seurakunnasta ja elävät julkisyntejä harjoittaen maailman jumalattomien kanssa. He toimivat seurakunnan sisällä sen näkyvillä johtopaikoilla. He ovat saarnaajia, sanan opettajia, profeettoja, evankelistoja ja muita seurakunnan aktiivisia työntekijöitä. Jeesus sanoo heille viimeisenä päivänä:

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'" (Matt 7:21-23.)

Vaikka nämä superuskovaiset ja nöyräksi tekeytyneet Jumalan sanan palvelijat esiintyvät hurskaina ja rakkaudellisina veljinä, elävät he tosiasiallisesti syntiensä ja himojensa orjina. He ovat itsekkäitä, ylpeitä, kateellisia, ahneita, rahanhimoisia, ilkeitä ja oman kunnian tavoittelijoita. He eivät vain huomaa sitä. Heiltä otetaan pois sekin, mitä he luulevat omistavansa, kun Herra saapuu tuhannen tuhansine pyhine enkeleineen. (Luuk 8:18; Jda 1;14,15.) He jäävät ovien ulkopuolelle kolkuttamaan, kun heillä ei ole ollut öljyä lampuissaan. He ovat luulleet olevansa Herran valittuja ja pyhään tehtävään voideltuja Jumalan sotureita, mutta menevät ostamaan öljyä lamppuihinsa sen sijaan, että ottaisivat sitä vastaan ilmaiseksi, Jumalan lahjana. Kun perustus on väärä, joutuu koko rakennus tuhon kohteeksi ja sielu vahinkoon. (Matt 7:21-29; 1Kor 3:11-15.) Näin käy niille, jotka luottavat itseensä eivätkä voi omasta mielestään langeta. He eivät rakenna elämäänsä turvakalliolle Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen varaan vaan harhaopin päälle.

Kenen on vastuu sielun kohtalosta?

Kyse on pohjimmiltaan vastuusta ja sen ottamisesta.

Jos et ota vastuuta omasta elämästäsi, niin et voi vaikuttaa pelastumiseesi ja Kristuksessa pysymiseen.

Jos otat vastuun elämästäsi, niin voit vaikuttaa pelastumiseesi ja Kristuksessa pysymiseen.

Kaiken vastuun sysääminen Jumalan harteille tarkoittaa oman vastuun kiertämistä ja kieltämistä. On turha sanoa, että pelastuu, koska Jumala pitää siitä huolen, jos kuitenkin uskoo, ettei voi luopua. Jos et voi luopua ja Jumala pitää sinut Kristuksessa sinusta riippumattomista syistä, niin et ota todellisuudessa mitään vastuuta sielusi kohtalosta.

Aidosta veljestä valheveljeksi

Pelastumisesi on riippuvaista sinun suhtautumisestasi Jumalan sanaan ja Jeesukseen Kristukseen. Se on riippuvaista sinun sydämesi asenteesta. Noita Simon on esimerkki siitä, miten sydämen asenne voi olla väärä kastetulla uskovaisella ja siitä voi päästä irti muuttamalla mielensä. (Apt 8:20-24.) Pietari sysäsi kaiken vastuun Simonin päälle tämän sydämen asenteen johdosta. Perimätiedon mukaan Simon ei tehnyt parannusta vaan jatkoi katkeruuden vallassa vääryyden tekemistä. Voit tietenkin sanoa, ettei Simon ollut koskaan aito uskova vaan valheveli. Niin joudut sanomaan kaikista, jotka luopuvat uskostaan. Olet silti pitänyt heitä aitoina veljinä siihen asti, kunnes he luopuvat.

Oksa Kristuksessa

Jeesus sanoi, että hänessä oleva oksa hakataan irti ja heitetään tuleen, jos se ei tuota hyvää hedelmää. (Joh 15:1-6.) Tässä ei ole mainintaa tulen läpi pelastumisesta vaan sielun joutumisesta kadotukseen. Oksa Kristuksessa on elävä oksa ja ollut kiinni totisessa viinipuussa, mikä on kuvaus Kristuksesta.

Oksa jalossa öljypuussa

Myös Paavali sanoi opetuksessaan, että oksa jalossa öljypuussa hakataan irti ja heitetään pois. (Room 11:17-24.) "Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois." (j. 23.) Saatat ehkä väittää, että irti hakatut oksat tulevat oksastetuksi jälleen. Kysyn sinulta: ovatko Israelin kansan langenneet ja Herran hyljänneet jäsenet tulleet oksastetuksi jälleen omaan öljypuuhunsa? Eivät ole. Herra on tuominnut ankarasti oman kansansa jumalattomat. Tämä on varoituksena meille uuden liiton uskoville, ettemme seuraisi heidän tottelemattomuutensa esimerkkiä ja luopuisi elävää Jumalaa seuraamasta. (1Kor 10:1-13; Hebr 3:12-4:13.)

Pelastuminen tekemällä paljon syntiä

Jos joku uskovainen tekee paljon syntiä, niin Jumala riistää hänen henkensä ja pelastaa hänet pois tästä maailmasta aiemmin kuin tekisi muuten. Ajattele, miten mieletön tämä oppi on! Jos teet paljon syntiä, niin Jumala palkitsee sinut taivaspaikalla ja ottaa sinut nopeammin tykönsä kuin tekisi muutoin. Eikö tämä saa sinua ihmettelemään, mistä tässä opissa on oikein kysymys?

Dialogi

Kirjoitan kuvitteellisen dialogin, joka voisi perustua tosielämän tapahtumiin. "Kerran pelastunut on aina pelastunut" -opin kannattaja (K) keskustelee opista kanssani (P).

K: – Onpas sinulla pieni Jeesus, kun hän ei voi pelastaa sinua!
P: – Ei Jeesus ole pieni. Voin luottaa täysin Jeesukseen, mutta en tippaakaan itseeni.
K: – Sinähän luotat täysin itseesi, jos kerran Kristuksessa pysyminen on sinusta kiinni!
P: – Ei suinkaan: minähän sanoin, että minä luotan Jeesukseen, mutta en itseeni. Jotta ymmärtäisit, niin otetaan toinen esimerkki.
K: – Niin?
P: – Jos sanon olevani syntinen, niin tekeekö se minusta vanhurskaan?
K: – Ei tee.
P: – Jos sanon luottavani Jeesukseen, niin luotanko silloin itseeni?
K: – Luotat, koska Kristuksessa pysyminen on sinusta eikä Jumalasta kiinni!
P: – Ei, vaan Jumala pitää oman osuutensa eikä ilman sitä ole mahdollista pelastua. Minä en ole kuitenkaan lakannut olemasta. Jos minua ei olisi olemassa, niin minun ei tarvitsisi luottaa Jumalaan. Koska olen kuitenkin olemassa, niin minun täytyy luottaa johonkin. Minä luotan Jeesukseen, en itseeni. Ymmärrätkö?
K: – En ymmärrä. Sinä luotat itseesi ja olet Jumalan kunnian varastaja, koska pelastus on kiinni sinusta itsestäsi eikä Jumalasta!
P: – Pelastumiseni on kiinni meistä molemmista. Ilman Jumalaa en voi pelastua. Jumala antaa minulle lahjan ja lahjoja, jotka minä otan vastaan. Minä olen ottanut vastaan Jumalan sanan, Herran Jeesuksen ja armon. Jotta voin olla vastuullinen elämästäni Jumalan edessä, täytyy vastaanottamisen ja lahjojen hyödyntämisen olla minun vastuullani. Eikö myös Jeesus opettanut tätä kertomuksessaan kolmesta miehestä, joille annettiin talentteja kykynsä mukaan? (Matt 25:14-30.)
K: – Ei. Ihminen ottaa tosin vastaan kaikki Jumalan lupaukset ja lahjat sekä asioi niillä kasvattaakseen korkoa Jumalalle, että armo lisääntyisi, mutta Jumala vaikuttaa kaiken sen ihmisestä riippumatta. Pelastuminen ja Jumalan asioilla toimiminen ei ole uskovan vastuulla. Jos olisi, niin pelastus olisi kiinni yksin ihmisestä ja olisi ihmistekoinen.
P: – Hyvä on. Usko sinä niin kuin uskot ja minä uskon niin kuin minä uskon. Jos kerran vastuu Kristuksessa pysymisestä on yksin minulla, niin kannan sen vastuun Jumalan edessä enkä heitä kaikkea vastuuta Jumalan harteille. Jos sinä et voi omasta mielestäsi joutua pois armosta ja menettää pelastusta, niin et ole tosiasiallisesti itse vastuussa sielusi kohtalosta Jumalalle. Se on yksin Jumalan päätös ja valinta eikä ole lainkaan riippuvaista sinusta. Koska asia on näin, et voi olla vastuussa siitä, mihin joudut elämäsi päätyttyä. Kiellät tällä tavalla vastuun omasta elämästäsi Jumalan edessä. Sysäät silti kaiken vastuun niiden päälle, joille kerrot evankeliumia ja jotka eivät ole vielä pelastuneet. Eikö tässä ole ristiriita?
K: – So be it! Olkoon sitten niin. Minä kannan myös vastuuni Jumalan edessä, sano mitä sanot! Minä en voi kuitenkaan vaikuttaa mitenkään pelastumiseeni, koska Jumala on päättänyt pelastaa minut ja on valinnut minut pelastukseen jo ennen maailman perustamista. Minä en voi muuttaa Jumalan päätöksiä ja valintaa. Olen siten ikuisesti pelastettu eikä kukaan voi riistää minua Isän kädestä! (Joh 10:28,29.)
P: – Olkoon sitten niin. Minä sanon sinulle kuitenkin Jumalan sanana sen, ettet ota tosiasiassa mitään vastuuta omasta elämästäsi vaan sysäät sen vilpillisesti Jumalan harteille. Jos pelastumisesi ei ole vähäisessäkään määrin kiinni sinun sydämesi asenteesta ja suhtautumisesta Jumalaan, Jumalan sanaan ja lähimmäisiin, niin et ole vastuussa siitä, mihin joudut. Kiellät kaiken vastuun elämästäsi ja teet Jumalasta kaiken lisäksi väärämielisen tuomarin, kun vaadit jumalattomia tilille omasta itsestään ja vastaamaan teoistaan sekä sydämensä asenteesta Jumalalle, mutta kierrät itse kaiken vastuun itsestäsi sysäämällä sen Jumalalle. Olet erehtynyt ja eksynyt, mutta sinua ei voi kukaan kääntää pois opistasi. Olet itse tiesi valinnut.
K: – En minä valinnut omaa tietäni. Jumala valitsi minut ja siksi minä pelastun. :) (Joh 15:16.) Sinä tässä eksynyt olet ja riistät kaiken kunnian itsellesi Jumalalta. Yrität pelastaa itse itsesi, kun riiput kiinni Jeesuksessa. Päästä irti otteesi ja anna Jumalan pelastaa sinut, niin olet ikuisesti ja varmasti pelastunut! Miksi haluat riippua kiinni epävarmuudessa ja pelkäät kadotustuomiota, lankeemusta?
P: – En pelkää kadotustuomiota, koska Jeesus on pelastanut minut synniltä ja sitä seuraavalta kadotukselta. Otan silti täyden vastuun elämästäni ja uskoni sisällöstä Jumalan edessä.

Jumalan palveleminen on vapaaehtoista ja hänessä pysyminen on kiinni siitä, pysynko uskossa ja siihen perustautuneena vai luovunko pois Herraa seuraamasta. (Kol 1:20-23; 1Kor 15:1-3; Apt 14:22; Apt 13:43.) Raamatussa ei tarvitsisi jossitella, jos en voisi luopua. Se olisi sanottu selvästi ilman jossittelua. Nyt Raamatussa on monia kuvauksia, missä uskovainen luopuu pois Herrasta ja joutuu uudestaan tuomion alle. Luopiota ei voi edes uudistaa, kun on julkisesti häpäissyt Herransa nimen luovuttuaan hänestä. Kahdesti kuollut on sellainen, jolla on ollut aiemmin elämä Hengessä, mutta joka on sitten luopunut Herrasta ja paatunut synnin tähden, kuollut toisen kerran synteihin ja rikoksiin. (Jda 1:12)

Luopuminen on valitettava tosiasia ja mahdollisuus niin kuin eksyminenkin, minkä johdosta minun on jatkuvasti valvottava ja rukoiltava, etten eksyisi. Tämä on tietysti armon vaikutusta ja Jumalan vaikutusta niissä, jotka uskovat, mutta vastuu Jumalan lahjojen käyttämisestä on ihmisen eikä Jumalan. Jumala antaa, mutta ottaako ihminen vastaan? Jumala vaikuttaa, mutta tahtooko ihminen muuttua ja antaako ihminen Jumalan vaikuttaa muutosta elämässään? Tästä on kyse uskoontulossa ja Hengen pyhityksessä sen jälkeen.

Jos ihmisen osuus vastaanottamisessa ja lahjojen käytössä kielletään ja sanotaan, että Jumala vaikuttaa ihmisestä riippumatta kaiken sen, ei ihmisellä ole tosiasiallisesti mitään vastuuta kohtalostaan Jumalan edessä. Myöskään jumalattomat eivät voi olla vastuussa sanan torjumisesta, jos kerran Jumala ei ole valinnut heitä ja päättänyt heidän puolestaan ottaa sanaa vastaan ja sanan kautta armoa sekä pelastusta Herran Jeesuksen kautta. Näin annatte Jumalasta täysin väärän kuvan jumalattomille ja nämä pilkkaavat kristittyjä näiden opillisten erimielisyyksien vuoksi.

Jumalattomatkin ymmärtävät sen, etteivät ole oikeasti vastuussa kohtalostaan, jos se on määrätty etukäteen eikä siihen voi itse vaikuttaa. Ja tätä oppia te heille sitten opetatte ja vaaditte kutsuttuja kantamaan vastuun omasta elämästään ja epäuskostaan Jumalan edessä!

Olette valitettavan pahasti väärässä ja eksyneet, niin että aiheutatte Jeesuksen nimen pilkatuksi tulemisen ja hajaannuksen kristittyjen keskuudessa. Oppinne aiheuttaa ristiriitoja ja erimielisyyksiä sekä luottamista väärään kohteeseen: opin kautta ihmiseen itseen. Jos kerran joku ei voi luopua, niin hän luottaa itseensä. Jos joku ei voi omasta mielestään eksyä eikä häntä voi kukaan eksyttää, niin hän luottaa itseensä. Joudutte vastaamaan tästä opista ja sen levittämisestä Jumalalle. Silloin nähdään todella se, miten suuren vastuun olette omasta elämästänne ottaneet.
– K: Puhetta sinulla kyllä riittää, mutta yhtä kaikki: olet erehtynyt ja kannattelet itse itseäsi ikuisessa elämässä. Luotat itseesi, vaikka sanot luottavasi Jumalaan. Näin se on. Siunausta ja hyvästi!
– P: Siunausta myös sinulle.

Tällaista väittelyä voisi jatkaa kuolemaan tai Herran tulemukseen asti. Se ei johda mihinkään. Yhteyden harjoittaminen "kerran pelastunut on aina pelastunut" -opin kannattajien kanssa on mahdotonta. Emme saa toimia yhdessä heidän kanssansa, koska annamme siten hyväksynnän heidän harhaopilleen jumalattomien silmissä. Edistämme silloin harhaopin levittämistä, vaikka emme sitä itse kannattaisi. Opillinen erimielisyys tällä alueella johtaa väistämättä hajaannukseen, mikä on vain hyvä asia. Jumalan seurakunnan tulee puhdistautua kaiksista harhaopeista, jotka saavat ihmiset luottamaan itseensä Jumalan sijasta ja kieltävät ihmisen vastuun omasta elämästä Jumalan edessä. Koska tämä oppi antaa lisäksi Jumalasta virheellisen kuvan väärämielisenä tuomarina, ei sen kannattajiin pidä olla missään yhteydessä. On parempi, että eristäydymme heistä kokonaan. Näin ollen Leo Mellerin ja Pasi Turusen Patmos-säätiön tukeminen ei tule kuuloonkaan kristittyjen keskuudessa. Heidän opetuksistaan voidaan ottaa se, mikä on hyvää, mutta muuten heitä ei pidä tukea ja kannattaa heidän toimintaansa, elleivät he muuta mieltään ja hylkää julkisesti harhaoppiaan.

Petteri Haipola 13.1.2007

Muuta luettavaa

Sivun alkuun