Vapautettu tahto

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  4.11.2007

Alkusanat

Vastustan Jumalan sanalla kaikkia näkemyksiä, missä kiistetään ihmisen vastuu ja hylätään opetus vapautetusta tahdosta.

Me emme väitä, että ihmisellä on luonnostaan kyky ottaa vastaan Jumalan sana, armo ja Jeesus Kristus. Uskomme sen Jumalan sanan ilmoituksen, että tämä kyky annetaan kaikille kutsutuille – myös niille, jotka torjuvat Jumalan sanan (Apt 2:38,39; Joh 12:42-50.): kalvinistit ja muut "ihmisen osuuden" eli "vapautetun tahdon" kieltäjät eivät usko, että Jumala on antanut niille kutsutuille kykyä ottaa vastaan armo, jotka torjuvat armon. Näin he tekevät tyhjäksi Jumalan sanan ja ihmisen vastuun Jumalan edessä...

Jumalan suunnitelma ei ole mielivaltainen, sillä hän on päättänyt valita ne, jotka ottavat vastaan evankeliumin. Silloin Jumalan valinnan peruste on ihmisessä eli ne valitaan, jotka Jumalan vaikutuksesta ottavat vastaan. Niitä ei valita, jotka Jumalan vaikutuksesta huolimatta torjuvat Jumalan sanan. Tämä on totuus.

Huomatkaa se, että Jumala vaikuttaa kaikissa kutsutuissa samalla tavalla eli tekee mahdolliseksi armon vastaanottamisen. Silti kaikki kutsutut eivät ota vastaan armoa, joten päätös armon vastaanottamisesta ei ole Jumalan vaan ihmisen. (Matt 22:1-13.)

Monet uskovat ja opettavat valituksi tulemisesta ja Kristuksessa pysymisestä ristiriitaisesti. He uskovat, että Jumala vapauttaa ihmisen ottamaan vastaan Jumalan sanan, armon ja Jeesuksen Kristuksen, mutta uskovat samalla, ettei valittu ja pyhä voi vaikuttaa mitenkään valituksi tulemiseen eikä Kristuksessa pysymiseen. Molemmat vaihtoehdot eivät voi olla yhtä aikaa totta. Vain toinen näistä vaihtoehdoista on totta:

  • A. Ihminen ei voi myötävaikuttaa pelastumiseensa.
  • B. Ihminen voi myötävaikuttaa pelastumiseensa.

Myötävaikutuksella ei tarkoiteta tässä "lain tekoja" tai yleensäkään "tekoja" vaan sitä, "voiko ihminen vaikuttaa sydämensä ajatusten muutokseen ja kääntymiseensä"? Tätä asiaa kuvataan Raamatussa teonsanalla (verbillä) "ottaa vastaan", mikä aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia uskovien sydämissä, koska armoa ei voida saada tekojen kautta vaan Jumala valitsee muilla perusteilla iankaikkiseen elämään ne, jotka armon saavat eli ottavat vastaan armon. (Room 11:6; Efe 2:8,9.)

Niin sanotun "vapautetun tahdon" kieltävässä opetuksessa uskotaan, ettei Jumala vaikuta kaikissa kutsutuissa sitä, että näistä tulee "tahtovia ottamaan vastaan Jumalan armo" ("armoa haluavia"). Jumala tekee "armoa tahtovia" (haluavia) vain niistä, jotka on valinnut, mutta muissa hän ei tällaista tahtomista vaikuta. Näin ollen "Jumalan vaikutus" on se, mikä ratkaisee ikuisen kohtalon: Jumala ei vaikuta kaikissa tahtomista ja tekemistä, niin että kaikki ihmiset pelastuisivat vaan vaikuttaa vain valituissa. Tämä johtaa puolestaan ajatukseen siitä, ettei Jumala tahtoisikaan kaikkien ihmisten pelastumista, vaikka niin on sanaan kirjoitettu, että hän sitä tahtoo. (1Tim 2:3-7.) Ristiriidat poistuvat, jos hylätään Jumalan sana ja opetetaan sitä vastaan, ettei Jumala tahdo pelastaa kaikkia ihmisiä tai siten, että pidetään kiinni Jumalan sanasta ja uskotaan tämän artikkelin sanan selitys niin kuin totuus Kristuksessa on.

Toivottavasti huomaat sen, että ristiriidat lähtevät pois, kun uskot, että Jumala tekee kaikista kutsumistaan ihmisistä kykeneviä ottamaan vastaan armon. Ehkä ei ole viisasta puhua "halusta" tässä kohdassa, koska ihmisen "halu" tai oikeammin "tahto" on se asia, mikä vapautetaan kutsussa. Ei ole siis ihan oikein sanoa, että "Jumala tekee kaikista kutsutuista armoa haluavia tai tahtovia", koska juuri tämä tahto vapautetaan eli ihminen voi tahtoa joko armon torjumista tai sen vastaanottamista. Ihminen voi siis tahtoessan tai halutessaan vastaanottaa armon etsikonaikana, mutta ei siihen luonnostaan kykene: tarvitaan Jumalan kutsu ja sen mukanaan tuoma kyky ottaa vastaan Jumalan lahja, iankaikkinen elämä. Toisaalta ihminen voi myös halutessaan torjua armon eli tahto on kokonaan vapaa näiden kahden vaihtoehdon välillä.

Tällä tavalla voimme ymmärtää Jumalan sanan kokonaisilmoituksen ilman ristiriitaa. Jumala kutsuu syntistä ja jumalatonta iankaikkiseen elämään, kutsuttu ottaa vastaan Jumalan sanan ja Jumala valitsee armosta ne, jotka ottavat vastaan Jumalan sanan eli pelastuksemme evankeliumin. Tässä ei ole ristiriitaa vaan opetus on sopusointuista ja harmonista, ylhäältä tulevaa rauhaisaa Jumalan viisautta. (Jaak 3:6-18.)

Toivottavasti otat vastaan tämän opetuksen. Uskon, että voit ymmärtää sen ja pitää sitä totena, mutta sen hyväksyminen ja vastaanottaminen sydämessä on vielä sitä syvällisempi asia: se on Jumalan sanan sulautumista uskossa kuulijan sydämeen sekä sen todeksi elämistä. Tämä opetus pitää ihmisen vastuullisena Jumalan edessä, antaa kunnian Jumalalle (syntinen ei ansaitse mitään) ja valinta on molemminpuolinen: ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan ja Jumala valitsee armosta ne, jotka ottavat vastaan Herran Jeesuksen ja totuuden sanan, pelastuksemme evankeliumin.

Uskon, että ymmärrät tämän opetuksen, mutta on sitten eri asia, otatko sen vastaan totuutena vai torjutko sen pois luotasi.

Jyväskylässä 4.11.2007

Petteri Haipola

Vapautettu tahto

Jumalattoman ja syntisen ihmisen tahto on sidottu eikä hän voi ottaa vastaan Jumalan armoa omasta aloitteestaan.

Tahto vapautetaan ottamaan vastaan Jumalan armo, kun Jumala kutsuu syntistä ja jumalatonta Jeesuksen luokse. Joh 6:44; Room 2:4,5; Job 33:14-33; Jes 55:1-8; Matt 22:1-13

"Kun taivaasta annetaan, niin silloin voidaan ottaa vastaan". Joh 3:27

Kun Jumala kutsuu ihmistä, niin hänen tahtonsa vapautetaan ja hän saa silloin kaikki tarvittavat kyvyt ja lahjat, minkä avulla hän voi ottaa vastaan Jumalan sanan, armon ja Herran Jeesuksen. Hän voi myös halutessaan torjua Jumalan sanan ja Herran pois luotansa. (Joh 12:42-50; Hebr 2:1-4; 4:1,2; 12:25

Jumala antaa "vallan" (eksusia) ottaa vastaan Jeesus Kristus: tämä tarkoittaa päätösvaltaa ja valtaa valita. Maria oli valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois. (Luuk 10:42.) Joosuan ajan israelilaiset valitsivat palvella Herraa. (Joos 24:22.)

Valinta on molemminpuolinen: Jumala kutsuu syntistä ja jumalatonta, tämä kääntyy takaisin Jumalan tykö ja muuttaa mielensä Jumalan vaikutuksesta, ottaa vastaan Jumalan sanan, armon ja Jeesuksen Kristuksen eli valitsee luopua omasta elämästään ja palvella Herraa sen uuden elämän voimasta, minkä Jeesus antaa valituille, samalla Jumala valitsee ne, jotka ottavat vastaan evankeliumin sanan. Jos joku ei ota vastaan, vaikka Jumala antaa siihen kaikki tarvittavat kyvyt ja lahjat, niin hän ei saa armoa eikä Jumala valitse häntä.

Näin ollen ratkaisevassa roolissa on se, mitä ihminen päättää eikä se, mitä Jumala päättää. Jumala on päättänyt pelastaa evankeliumin kautta ne, jotka uskovat ja ottavat vastaan evankeliumin sanan, mutta muita hän ei ole valinnut pelastaa. (Efe 1:13,14.) Jumala ei ole valinnut etukäteen ennen maailman perustamista ihmisistä riippumattomista syistä niitä jumalattomia ja syntisiä, jotka hän pelastaa yksin oman päättämänsä mukaan vaan hän on päättänyt pelastaa jumalattomien joukosta ihmisistä riippuvista syistä ne, jotka kääntyvät hänen tykönsä ja "antavat pelastaa itsensä". (Apt 2:40; Jes 45:22)

"Antaa pelastaa itsensä" on suora sana sen puolesta, että ihminen on mukana aktiivisesti ottamassa vastaan sielujensa pelastajan, Herran Jeesuksen ja Jumalan sanan. Tämä ei ole oma-aloitteista ja omavoimaista itse itsensä pelastamista vaan Jumalan vaikuttamaa kykyä ja lahjaa, mikä edeltää armon vastaanottamista.

Armo otetaan vastaan siinä Jumalan vaikuttamassa uskossa, mikä edeltää armon vastaanottamista ja on uskoa Jumalan olemassaoloon, että Jumala palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Hebr 11:6; Room 5:1,2 Tämä armon saamista edeltävä usko Jumalan olemassaoloon ei ole vielä pelastavaa uskoa ennen kuin armo on otettu vastaan ja on saatu Pyhä Henki.

On uskoa, mikä pelastaa ja uskoa, mikä ei pelasta: tämä on selvä Raamatun opetus. Jaak 2:10-26

--

Eli vastustan sitä oppia, mikä kieltää ihmisen tekemän päätöksen ja valinnan, vastaanottamisen, "ihmisen osuuden" vastaanottamisessa ja sitten myös Kristuksessa pysymisessä.

Kaikki ihmisen osuuden kieltävä opetus on väärin, vaikka sitä kierosti selitettäisiinkin siten, ettei muka kiellettäisi ihmisen osuutta, kun se kuitenkin kielletään.

Ihminen ei voi ansaita pelastusta, mutta voi menettää sen. Kyse ei ole silti ansiosta, vaikka tämä lause on totta "niin ja aamen".

Syntinen ja syntiä tehnyt on menettänyt kerralla kaiken toivon itse itsensä pelastamisesta. Ilman anteeksiantoa ei voi saada pelastusta eikä syntejä voi saada anteeksi ansioista vaan armosta, jos Herra antaa synnit anteeksi. On siis turha väittää, että opetamme "lain tekojen kautta pelastumista". Sydämen ajatusten kääntyminen ja muuttuminen ei ole lain teko vaan Jumalan vaikuttamaa uskoa ja kääntymystä ja mielenmuutosta, paluuta Herran tykö, mitä ei tapahdu, ellei ihminen anna pelastaa itseään.

Jokainen joka kiistää, että jumalaton ja syntinen antaa pelastaa itsensä, on väärässä.

Väärässä ovat myös ne ja etenkin eli ennen muita ne, jotka sanovat, että Jumalan näkökannasta katsottuna Jumala pelastaa suvereenisti ihmisestä riippumatta jumalattomia ja syntisiä, mutta ihmisen näkökulmasta katsoen ihminen myötävaikuttaa tähän pelastukseen. On vain yksi totuus: Jumala edellyttää ihmisen myötävaikutusta, kun pelastaa syntisiä ja jumalattomia. Tämä on Jumalan näkökulma ja ihmisen näkökulma, sillä Jumala näkee, että "ihminen antaa pelastaa itsensä" tai sitten "ei anna pelastaa itseään".

Kuka siis pelastaa, jos "annamme pelastaa itsemme"? Ihminen vai Jumala?

Jumala on se, joka pelastaa, mutta ei tee sitä vastoin tahtoamme eli tahtomme tulee alistua Jumalan tahtoon ja tulla yhdeksi tahdoksi hänen kanssaan: meidän tulee siis tahtoa samalla tavalla, jolloin tahtomme on vapautettu valitsemaan Jumalan tahdon mukainen tapa pelastua: armo. Näin toteutuvat sanat:

Johanneksen evankeliumi: 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi (päätäntä)vallan (eksusia) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 1:13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Omasta aloitteestaan ei kukaan voi tahtoa pelastusta Jumalan tahdon mukaan, mutta Jumalan vaikutuksesta, kun taivaasta annetaan, on tämä mahdollista ja näin tapahtuu Jumalan tahto ihmisen elämässä, jos hän ottaa vastaan Jumalan Pojan.

Miksi yleensä rukoiltaisiin "tapahtukoon sinun tahtosi", jos hänen tahtonsa tapahtuminen olisi ihmisestä riippumaton asia? Tämä ei liity suoraan pelastumiseen, mutta tuon sen silti esille, koska siinä paljastuu se mieletön ajatus, että Jumala tekisi asioita yksin oman tahtonsa päättämän mukaan pelastaessaan ihmisiä. Tämähän on harhaoppinen ajatus jo sen vuoksi, että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, mutta hän ei silti pelasta kaikkia, koska "kaikki eivät anna pelastaa itseään".

1.Timoteuksen kirje: 2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, 2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa, 2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Rehellinen kalvinisti tunnustaa Calvinin opin, ettei Jumala tahdo pelastaa kaikkia ihmisiä vaan osoittaa pelkästään yleistä hyvää tahtoa kaikkia kohtaan. Jumala tahtoo siis hukuttaa helvettiin kadotukseen joutuvat ihmiset eikä ole koskaan tahtonut heidän pelastumistaan. Tämä on tietysti vastoin sitä, Raamatussa opetetaan Jumalan tahdosta, mutta jos hylätään Jumalan sana ja pidetään kiinni omasta opista, niin silloin kalvinismi pysyy koossa eikä ole itse itsensä kanssa ristiriitainen oppi: se ei vain perustu Jumalan sanaan vaan on harhaoppi "yli sen mitä on kirjoitettu".

Petteri Haipola 4.11.2007

Sivun alkuun