Tahto Sanassa, osa 10

Kirjoittanut Petteri Haipola  •   • 

Ei kukaan muu luotu

"Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppia puolustetaan mm. seuraavalla Raamatun kohdalla:

Roomalaiskirje:
8:32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
8:33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
8:34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
8:35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
8:36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina."
8:37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
8:38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
8:39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Paavalin mukaan "mikään muu luotu ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." Mikään muu luotu ei pidä sisällään `minua itseäni´. Sana `muu´ on myös kreikankielisessä alkutekstissä, joten sitä ei voida jättää tästä kohden pois. (`tis´) Vaikka kuulostaa älyttömältä, että joku voisi luopua Kristuksesta sen jälkeen, kun on saanut maistaa, miten hyvä Herra on, niin se on kuitenkin mahdollista. Adamille oli mahdollista luopua Herrasta ja Jumalan tahdosta, vaikka hänellä ei ollut perisyntiä rasitteenaan vaan hän oli luomisensa perusteella täysin synnitön, hyvä ihminen. Myös Lucifer eli saatana lankesi syntiin ja tottelemattomuuteen, vaikka oli kirkkauden henkiolento, laajasti suojelevainen kerubi. Hes.28:12-19; Jes.14:11-21 Jos kerran täysin synnittömälle ihmiselle ja enkelille oli mahdollista langeta pois Jumalan yhteydestä ja nousta kapinaan häntä ainoata vastaan, tulla hänen vihollisekseen, niin kuinka paljon helpompaa se on meille, jotka olemme tätä langennutta sukukuntaa, maan tomua?

Synti ei suinkaan näyttäydy meille vastenmielisenä ja pahana asiana, silloin kun viettelykset tulevat pahimmillaan. Synti tuntuu houkuttelevalta ja hyvältä, se tarjoaa meille nautintoa ja hekumaa, omaa kunniaa, valtaa ja voimaa, rikkauksia, jotka eivät meille kuulu. Synti on aina jotain sellaista, mikä ei ole tarkoitettu meitä varten, mutta lihamme tahtoo silti ottaa sitä ja pyrkii siten saastuttamaan henkemme. Vain karttamalla loppuun asti perkeleen salakavalia ansoja, voimme viedä pyhityksemme voitolliseen loppuun asti. 2Kor.6:14-7:1 Meidän on sanouduttava irti kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, jotta saavutamme lopullisen pelastuksen ja pysymme Hengen pyhityksessä. Pyhityksestä luopuminen on Paavalin ja muun Raamatun opetuksen mukaan mahdollista. 1Tess.4:1-12 Syntiin ja viettelyksiin ei pidä suhtautua ylimielisesti, sillä ylpeys, kateus ja itsekkyys langettavat kenet tahansa synteihin, ahneuteen, oman kunnian tavoitteluun ja rahan himoon sekä muihin synteihin, jotka kadottavat harjoittajansa. Lihan mukaan elävä ihminen ei voi pelastua, vaikka olisi tullut uskoon, mutta luopunut sen jälkeen uskosta ja joutunut pois armosta. Gal.5

Oksa Kristuksessa

Me uskovaiset olemme Jeesuksen sanojen mukaan oksia Kristuksessa. Myös Paavali puhuu samasta asiasta, käyttäen hieman eri vertausta kuin Jeesus. Hän vertaa meitä metsäöljypuuhun, joka on oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja tullut niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta. Öljypuu on kuvaus Israelista ja sen mehevä juuri on tietystikin Kristus. Johannes ja Jeesus käyttivät ihmisistä vertauksena puuta ja sanoivat, että huonoa hedelmää tuottava puu hakataan poikki ja heitetään tuleen. Matt.3:5-10; 7:15-20 Jeesus sanoi myös sen, että paha puu oli mahdollista muuttaa tuottamaan hyvää hedelmää, jos joku vain tahtoi tulla mielenmuutokseen. Matt.12:33-37 Saman asian vahvistaa Hesekiel, joka sysää vastuun kääntymisestä ihmisen harteille, niin kuin Raamatussa kauttaaltaan tehdään: kääntyminen ei ole Jumalan vastuulla ja hänen yksipuolista vaikutustaan vaan siihen tarvitaan ihmisen suostuminen ja tahdon ilmaisu kuten olen Raamatun kirjoitusten kautta monella eri tapaa asian todistanut tämän kirjoitussarjan aikana. Hes.18:30-32; 3:17-21

Sekä Paavalin että Jeesuksen opetuksesta käy selvästi ilmi, että oksa, joka on kerran ollut Kristuksessa, voi kuolla ja se heitetään tuleen eli joutuu kadotukseen. Niin kuin luonnollinen oksa saattaa kuolettua eikä se tuota enää hedelmää vaan kuivuu ja katkeaa pois, niin voi myös ihminen luopua elävästä Jumalasta ja paatua synnin pettämänä, niin että joutuu uudestaan kadotustuomion alle. Jeesus ei puhu mistään tulen koettelusta, niin että sielu pelastuisi ikään kuin tulen läpi, vaan hän viittaa vertauksellaan selvästi ikuiseen helvetin tuleen, jossa tuli ei sammu eivätkä madot kuole. 1Kor.3:11-17; Mar.9:48

Johanneksen evankeliumi:
15:1 "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
15:2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
15:3 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
15:4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
15:5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

Jeesus puhuu oksasta, joka on hänessä, mutta ei pysy hänessä: sellainen oksa heitetään pois ja poltetaan tulessa. Oksa on siis ollut osa totista viinipuuta ja ollut joskus elävä, mutta se on kuivettunut ja heitetään siitä syystä pois. Oksassa virtasi joskus elämän vesi, Pyhä Henki, ja se oli osana elämän puun rungosta, mutta synnin pettämänä se joutui eroon elämän lähteestä ja kuivettui pois: näin käy jokaiselle oksalle Kristuksessa, joka ei tuota hyvää hedelmää. Luopuminen on mahdollista kenelle tahansa, emmekä saa siitä syystä ylpeillä ja luottaa itseemme tai johonkin armolle vieraaseen oppiin vaan meidän tulee peljätä, ettei meitä epäuskon takia hakattaisi pois, mistä Paavali meitä varoittaa. Me pysymme uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, mutta jos luotamme itseemme tai väärään oppiin, joudumme uudestaan tuomion alaisiksi.

Roomalaiskirje:
11:13 Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa,
11:14 sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä.
11:15 Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?
11:16 Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
11:17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
11:18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
11:19 Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin."
11:20 Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
11:21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
11:22 Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.
11:23 Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.

Kukaan ei voi pysyä Kristuksessa ilman Jeesusta ja hänen voimaansa, mutta lankeaminen on mahdollista kenelle tahansa, sillä ylpeyden tähden on vaara vilpistyä pois. Moni on langennut pois uskosta oman kunnian tavoittelun, vallan tai rahan himon tähden ja lävistänyt itsensä monella tuskalla.

1.Timoteuksen kirje:
6:9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.
6:10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.

Deemas ei kestänyt tämän maailman rikkauden viettelyksiä vaan luopui pois pyhien yhteydestä ja lakkasi seuraamasta Jeesusta, vaikka hänen nimensä oli oletettavasti Paavalin mukaan ollut aiemmin elämän kirjassa. Fil.4:3 Synnin takia ja paatumuksen vuoksi Herra pyyhki Deemaan nimen sieltä pois. Ilm.3.5

2.Timoteuksen kirje:
4:10 Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.

Tähän maailmaan rakastuminen on Raamatussa viittaus luopumukseen ja pelastuksen menettämiseen.

1.Johanneksen kirje:
2:15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
2:16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.
2:17 Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

Jeesuksen varoitukset opetuslapsille ja meille lopun ajan pyhille eivät olleet mitään turhia varoituksia vaan niiden takana on todellinen uhka ja mahdollisuus siitä, että Jumalan lapset voidaan vietellä lankeemukseen ja pois Kristuksesta. Matt.18:1-10

Matteuksen evankeliumi:
24:4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.

Turha olisi ketään varoittaa eksymisen mahdollisuudesta, jos se kerran olisi mahdotonta. Jeesus, apostolit ja profeetat eivät opeta missään kohden sellaista oppia, ettei kerran uskoon tullut ihminen voisi enää joutua kadotustuomion alaiseksi ja siitä syystä se oppi on hyljättävä Jumalan tahdon vastaisena ja kehotettava jokaista uskovaista valvomaan ja rukoilemaan, että he kestäisivät seisoa Ihmisen Pojan edessä hänen tulemuksessaan. Jumalan palvelijan on mahdollista luopua elävästä Jumalasta, niin valitettavaa kuin se hänen ja hänen uhriensa kohdalla onkin. Luuk.21:34-36; 12:12-48

Ratkaisu-kristittyjen kadottava sakramentti

Pelastus on varma niiden kohdalla, jotka Jumala tietää ja tuntee edeltä niiksi, jotka ovat uskon säilyttäneet ja pysyneet evankeliumin totuudessa, vaihtamatta sitä toiseen. Mistä sinä loppujen lopuksi tiedät sen, oletko niiden pelastuneiden joukossa, jotka Jumala jo edeltäkäsin näkee seisovan vanhurskaan valtaistuimen edessä saamassa kiitosta Isältä? Mitä jos sinä olet valheveli, joka vain luulet pelastuvasi, vaikka et ole todellisuudessa Kristuksessa ollutkaan tai olet kaikesta huolimatta luopunut Jumalasta, vaikka olet uskonut, ettei se ole mahdollista? Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja jos joku luottaa väärään kohteeseen, ei hän ole pelastuva. Joku voi luottaa omaan uskonratkaisuunsa ja on silloin pitänyt halpana Kristuksen veren uhrin, jossa meidät on pyhitetty palvelemaan Jumalaa. Kun uskonratkaisu yhdistetään "kerran pelastunut on aina pelastunut" -opin kanssa, on siitä pahimmassa tapauksessa seurauksena oppi, jossa kaikki luottamus on ihmisen teossa, uskonnollisessa rituaalissa. Kutsun tätä "elämän antaminen Jeesukselle ja syntisen rukous" -sakramentiksi, koska kaikki pelastumisen toivo pannaan siinä ihmisen tekoon, uskonnolliseen suoritukseen, eikä uskon kautta Jumalan antamaan uhrilahjaan meidän hyväksemme eli Kristuksen Jeesuksen kertakaikkiseen ruumiin ja veren uhriin. Pahimmassa tapauksessa ratkaisun tekeminen on yhtä eksyttävä kuin luterilainen "sana ja sakramentti" -oppi, jonka mukaan uudestisyntyminen tapahtuu vauvan kasteessa ja kasteen armoliitto Jumalan kanssa vahvistetaan sitten konfirmaatiossa. On taikauskoa luulla, että vesikaste tai ehtoolliseen osallistuminen välittää Jumalan armoa salatulla mystisellä tavalla tai tuo pelastuksen jumalattomille. Ellei ihminen usko, niin hän ei voi pelastua, vaikka hänet olisi kastettu kuinka oikeaoppisesti tahansa ja vaikka kuinka paljon hän Herran ateriaa olisi nauttinut ja pyhien jalkoja siinä yhteydessä pessyt. Pelastus ei ole saatavilla ihmisten käsillä suorittaman palvelustyön kautta ja sen ansiosta, ei minkään sakramentin osallisuuden tai lain tekojen kautta. Pelastus annetaan armosta sille, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, lihaan tullut Jumalan Poika, meidän Herramme.

Uskoontulosta on tehty kaava, jonka mukaan luetaan syntisen rukous ja elämä annetaan Jeesukselle. Raamattu ei tunne tuota käytäntöä, joten se on ihmisten perinnäissääntö. Jos joku suorittaa tuon rituaalin, mutta ei synnykään uudesti ylhäältä ja alkaa silti uskoa, että on pelastunut, kun hänelle vakuutetaan sitä yhteen ääneen seurakunnassa, niin hänestä tulee pelkkä käännynnäinen. Kun hän sen jälkeen omaksuu "kerran pelastunut on aina pelastunut" -opin, panee hän entistä suuremman toivon ja luottamuksen itsensä varaan, uskonnollisen rituaalin perustalle ja elää itse asiassa taikauskossa eli tottelemattomuuden synnissä. Hänen lihansa on saattanut tulla hurskaaksi ja hän on oppinut kristittyjen elämäntavoille sekä heidän kielenkäyttönsä, `kaanaan kielen´, mutta on silti jumalaton. Hän saattaa puhua kielillä ja profetoida, mutta se ei ole merkki Jumalalta, ellei kielillä puhuminen ole olemassaolevaa kieltä, joka voidaan kääntää suomen kielelle. Silloin kielilläpuhuminen on "ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja", joiden kautta uskosta osattoman sydämen ajatukset paljastuvat ja hänestä langetetaan tuomio, ja niin hän kasvoilleen langeten julistaa, että Jumala totisesti on teissä." 1Kor.14:6,21-25 Kaikki kielillä puhuminen ei ole Jumalasta: myös noidat ja shamaanit ja luopiot puhuvat kielillä, mutta eivät tiettävästi koskaan olemassaolevaa ymmärrettävää vierasta kieltä, niin kuin apostolit puhuivat. Apt.2:7-12

Vanhurskas luottaa Jumalaan, ei itseensä tai väärään oppiin

Kenenkään ei tulisi kerskata siitä, että hän on pyhä ja valittu eikä voi langeta, vaan meidän tulee kerskata Kristuksesta ja siitä, että Jumala pitää omistaan huolen ja pelastaa meidät uskon kautta voimallaan lopulliseen pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. 1Piet.1:5 Jos joku luottaa sellaiseen oppiin, ettei voi langeta pois, niin hän luottaa itse asiassa itseensä eikä Jumalaan, joka voi hänet pelastaa. Moni tällaisen harhan vallassa oleva veli on ylpeä ja röyhkeä ja sen havaitsee helposti hänen käyttäytymisestään. Paavali varoittaa senkaltaisesta ylpeydestä ja sanoo: "joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea." 1Kor.10:12 Opin kannattaja tietää sanoa tähän perään, että "Jumala on uskollinen eikä salli meitä kiusattavan yli voimiemme, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voimme sen kestää. 1Kor.10:13 Tämä on Jumalan lupaus, mutta kuka luottaa Jumalaan ja elää hänen lupauksistaan, kuka luottaa oppiin ja sen kautta itseensä, niin että on lihallisen mielensä turhaan paisuttama ja pöyhkeilee itseään Jumalaakin vastaan? Uskovien joukossa on valheveljiä, jotka vain luulevat olevansa Kristuksessa, vaikka eivät ole: enhän vain juuri minä ole sellainen? Tämä tulisi olla valitun mieli. Meidän tulee aina valvoa ja rukoilla, ettemme eksyisi vaan pysyisimme totuudessa Jumalan sanan ilmoituksen mukaan. Ne pelastuvat, jotka ovat ottaneet vastaan rakkauden totuuteen, mutta ne joutuvat kadotukseen, jotka ovat uskoneet valheen. 2Tess.2:7-13

Emme saa luottaa opin kautta itseemme vaan meidän tulee luottaa aina ja joka hetki Jumalaan ja oppia tuntemaan paremmin Jumalan Poikaa ja Isää, sillä Jumalan tunteminen on iankaikkinen elämä. Joh.17:3 Me takerrumme lahjana saadun uskon kautta kiinni Jumalan lupauksiin ja rukoilemme Isää Herran Jeesuksen nimessä, niin että hän lisää meille uskoa ja auttaa meitä pysymään Kristuksessa. Me varjellumme Jumalan voimasta uskon kautta lopulliseen pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. 1Piet.1:5 Kukaan ei voi pysyä Kristuksessa, ellei Jumala anna siihen voimaa ja uskoa. Me emme saa ylpeillä vaan meidän on oltava nöyrät ja peljättävä Jumalaa. Jumala pitää meistä huolen, mutta meidän on rukoiltava joka aika ja valvottava, että saisimme voimaa paeta syntiä ja kestäisimme seistä Ihmisen Pojan edessä hänen tulemuksessaan. Luuk.21:36 Rukoileminen ja valvominen ei ole raskas taakka tai lain teko sille, joka vaeltaa Hengessä Jumalan tahdon mukaan. Jumala itse vaikuttaa meissä sen, että etsimme hänen kasvojaan ja kysymme hänen tahtoaan kaikissa asioissa, niin että voimme hänen voimastaan hänen tahtonsa mukaan myös vaeltaa. Ei ole itsestään selvää, että me olemme valittujen joukossa, vaikka tunnemmekin Jumalan Pojan. Paavali ei kerskannut väärällä tavalla pelastusvarmuudestaan vaan sanoi, ettei ole vielä tullut täydelliseksi vaan että hän rientää sitä ja voittopalkintoa kohden, jos ehkä pääsisi ylösnousemiseen kuolleista. Fil.3:8-16 Tärkeintä on pysyä oikealla tiellä ja turvata kaikessa Jumalaan Herran Jeesuksen kautta. "Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa." 1Joh.4:15 Jos pelastus olisi varma alusta loppuun saakka ilman mahdollisuutta langeta pois uskosta, ei Paavali olisi `jossitellut´ opettaessaan pelastuksesta. Nyt hän kuitenkin jossittelee ja se on selvä osoitus siitä, että armon menettäminen on myös mahdollista. Olisi turhaa jossitella, jos uskosta ei voisi luopua ja joutua uudestaan kadotustuomion alle.

Kolossalaiskirje:
1:21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
1:22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,
1:23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.

1.Korinttolaiskirje:
15:1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
15:2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.

Kaikki eivät usko Jumalan vaikuttamalla uskolla vaan osa uskoo riivaajien tavalla ja vapisee. Jaak.2:19 Toiset uskovat noita Simonin tavoin vilpillisesti ja petollisesti, niin että heidän sydämensä on kiinni vääryyden siteissä ja täynnä katkeruuden sappea. Apt.8:9-24 He luulevat, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa tai saatavissa muuten kuin armosta. Mikäli noita Simon uskoi Jumalan vaikuttamalla uskolla, niin on hänen esimerkkinsä meille varoittava esimerkki luopumuksen mahdollisuudesta. Valvokaa siis, että kestätte Herran tulemuksessa hänen edessään! Vain ne neitsyet pelastuvat, jotka ottavat mukaan lamppunsa ja öljyä, kun menevät Herraa vastaan hänen tulemuksessaan. Matt.25:1-13 Muut jäävät suljetun oven ulkopuolelle kolkuttamaan, mutta Herra ei avaa heille, koska ei ole koskaan tuntenut heitä. Me pysymme uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joten olemme kaikessa hänestä riippuvaisia. Me emme saa kerskata väärällä tavalla, mutta meidän ei myöskään tule lietsoa epäuskon henkeä ja epävarmuutta uskovien keskuuteen vaan meidän tulee painottaa sitä, että Jumalaan luottavainen on turvassa eikä häneen ryhdy se paha, joka pitää maailmaa otteessaan. Mutta luottamuksen kohteen tulee olla Jumalan Poika ja hänen kauttaan Jumala, ei mikään oppi tai pään tieto, sillä ihminen on erehtyväinen ja jos oppi onkin väärä riivaajien oppi, niin miten meidän silloin käy? Emme saa myöskään luottaa mihinkään uskonnolliseen rituaaliin tai tekoon, sakramenttiin, sillä ne eivät tuo kenellekään pelastusta " tehtynä tekona" tai muutenkaan. Jos joku ei usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, hän ei voi pelastua. Mar.16:15-16 Opista ja sakramenteista ei ole jumalattomalle mitään hyötyä pelastumisen mielessä. Vain ne pelastuvat, jotka Herra Jeesus tunnustaa omanaan Isän edessä. Ilm.3:5; Matt.11:27 Siinä ei silloin omakaan suun tunnustus mitään auta eikä vetoaminen Jumalan sanaan, että "Pyhä Henki tunnustaa minun henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi", jos kerran totuus on jotain muuta ja ihminen elää ylpeydessään, kateudessaan ja itsekkyydessään luulojen vallassa, niin että on todellisuudessa joutunut eroon rakastavasta Jumalasta.

Petteri Haipola, kesäkuussa 2005

Perisynti

Käsittelen vielä lisää perisyntiä, josta kirjoitin yhdeksännellä sivulla. Perisyntioppi ei ole Raamatun mukainen sillä tavalla kuin sitä katolinen kirkko ja sen tyttäret opettavat. Vauvoja ei tuomita kadotukseen Adamin tekemän synnin vuoksi vaan omien syntiensä vuoksi. Pienet vauvat eivät ole tehneet syntiä äitinsä kohdussa, joten heitä ei voida tuomita tekojen mukaan kadotukseen, kun he nukkuvat pois. Joh.5:28-29 On mielenkiintoista huomioida tässä kohden se, että jotkut nauruherätyksen kanssa läheisessä yhteydessä toimivat sisäistä paranemista opettavat ihmiset uskovat, että me olemme tehneet syntiä jo äitimme kohdussa. Niistä täytyy sitten tehdä meditoinnin ja rukouksen avulla parannusta menemällä hengessä takaisin äidin kohtuun, tunnustamalla siellä synnit Jumalalle ja pyytämällä niitä anteeksi Jeesuksen nimessä, minkä jälkeen palataan hengessä nykyaikaan, jolloin anteeksiantamus ja parannuksen teko luetaan meidän hyväksi takautuvasti, äidin kohdusta asti. Merkillinen oppi, mutta jotkut uskovat siihen ihan vilpittömästi. Kuulin tämän Jyväskylän City-seurakunnassa luennoivalta naisopettajalta, joka toimii sellaisen järjestön palveluksessa, missä tätä oppia opetetaan. Mitä vauvojen syntisyyteen ja synnin tekemiseen tulee, niin he syntyvät viattomuuden tilassa ja kuolevat hengellisesti synteihin ja rikoksiin, kun valitsevat toistuvasti pahan tekemisen ymmärryksen ikään ehdittyään. Herra puhuu nimenomaan siitä "iästä", jolloin lapsi oppii erottamaan hyvän pahasta ja valitsee jomman kumman. Jes.7:14-16 Raamatun mukaan lapsi paatuu synnin tekemisen seurauksena ja vieraantuu Jumalan hänelle antamasta elämästä, hänen tuntonsa turtuu ja hän antautuu palvelemaan syntiä. Room.6:16; Ef.2:1-3; 4:17ss. Tästä synnin tekemisestä ja paatumisesta on sitten seurauksena hengellinen kuolema ja kadotustuomion alaiseksi joutuminen, mutta Adamin synnin teon vuoksi ei ketään vauvaa tai pientä lasta tuomita kadotukseen. Hes.18:10-20; Hebr.3:12-14

Jokainen jumalaton tuomitaan tekojen mukaan, omien syntien tähden. Jumala on oikeudenmukainen tuomioissaan eikä se olisi oikeudenmukaista, että lapsia rangaistaisiin isien synneistä. Kun käskyssä sanotaan, että Herra rankaisee isien synnit kolmanteen ja neljänteen polveen asti, täytyy sen tarkoittaa jotain muuta kuin sitä, että lapset tuomitaan kadotukseen isien tekemistä synneistä. 2Moos.20:5 Uskon, että Herra tarkoittaa tässä isiltä perittyä turhaa vaellusta. Lapset oppivat käyttäytymisen mallin vanhemmiltaan ja heistä tulee samojen syntien orjia kuin heistä. Juomarin lapset ovat useammin itsekin juomareita, haureellisten lapset haureellisia ja varkaiden lapset varkaita. Jos joku on kova valehtelemaan, oppii lapsi häneltä valehtelemisen taidon. Tämä syntien kulkeutuminen suvussa voi kuitenkin katketa sen kohdalla, joka tulee uskoon ja muutenkin: jotkut lapset inhoavat vanhempiensa syntielämää ja elävät itse toisella tapaa. Uskoon tulleen lapsen kohdalla Jeesus katkaisee synnin kirouksen. Hänestä tulee pyhitetty ja puhdistettu `uusi ihminen´, joka on luotu hyviä tekoja varten. Ef.2:8-11; 2Tim.3:12-17; 1Kor.6:9-11; Kol.3:10 Isien syntien kostaminen kolmanteen ja neljänteen polveen voi tarkoittaa myös sairauksia, jotka aiheutuvat lapsille vanhempien synneistä. Jos äiti on alkoholisti, voi lapsesta tulla vammainen. Jos vanhemmat elävät haureudessa, voivat he saada heiltä sukupuolitaudin tai AIDSin ikävänä syntymälahjana. Huumausaineiden käyttäjien lapset saavat myös osansa vanhempiensa synnin teosta. Keinohedelmöityksen avulla syntyneet lapset ovat keskimääräistä huomattavasti useammin syntyessään sairaita tai vammaisia. Ihmisen ei ole lupa leikkiä näissä asioissa Jumalaa. Synnynnäiset sairaudet ja vammaisuus eivät ole kuitenkaan aina seurausta suoraan vanhempien tekemistä synneistä. Joh.9 Ketään ei saa syyllistää väärin perustein. On kuitenkin selvää, että jotkut vanhempien synnit vaikuttavat suoraan syntyviin lapsiin perittyinä tai synnynnäisinä sairauksina ja vammaisuutena.

Jokainen ihminen syntyy `suorana´, mutta itse me etsimme mutkia matkaan. Snj.7:30 Synti valitaan elämään ja antaudutaan sen valtaan. Room.6:16; Jes.7:14-16 Pienelle lapselle on ensimmäinen käsky: "Tottele isääsi ja äitiäsi, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra sinulle antaa." Ef.6:1-4 Aikuisten ensimmäinen käsky on "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta mielestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta voimastasi sekä lähimmäistä niin kuin itseäsi." Lapsi ei ymmärrä vielä abstrakteja käsitteitä samoin kuin vanhemmat tekevät. Heidän on mahdotonta ymmärtää uskon kautta Jumalaa sillä tavalla kuin aikuiset häntä ymmärtävät. Tärkeintä lapsille on se, että he tottelevat vanhempia eivätkä ole tuhmat ja tottelemattomat, sillä synnin tekemistä seuraa paatumuminen ja hengellinen kuolema.

Me olemme jokainen Adamin jälkeläisiä, hänen siementään ja sukuaan. Kaikki ihmiset ovat saaneet alkunsa Adamista ja hänen jälkeläisistään, Kainista sekä Seetistä. Adamin synti johti ihmissuvun kirouksen alle, katoavaisuuden alle: meistä tuli kuolevaisia. Room.5:12-21; 8:20-23; 1Kor.15:21-23 Vauvatkin kuolevat ja ovat tämän kirouksen alla, vaikka eivät ole tehneet itse syntiä. Jeesuksen vanhurskauden teko ja nouseminen ylös kuolleista tuo myös vauvoille pelastuksen, vapautuksen kuolemasta, ylösnousemuksen toivon.

Adamin kautta tullutta kirousta kuvataan mm. näillä sanoilla. "Syntyisikö saastaisesta puhdasta: ei yhden yhtäkään?" Job,14:4; vrt. 15:14-16 Jokainen ihminen syntyy kirouksen alla, joka tarkoittaa sitä, että olemme kuolevaiset jo syntyessämme. Lisäksi meillä on taipumus valita pahan tekeminen, niin ettei kukaan ihminen välty synnin tekemiseltä, kun vartuu riittävän isoksi, että pahantekeminen luetaan hänelle syyksi. Synti aiheuttaa paatumisen kautta kuoleman jokaiselle, joka antautuu tottelemattomuuden valtaan. Ef.2:1-3; Jaak.1:14-15; Room.6:16

Ihminen valitsee helposti synnin ja tottelemattomuuden. Näyttää siltä, että olemme perineet taipumuksen valita pahantekeminen tottelemisen sijasta. Lapsi haluaa tehdä kaiken oman päänsä mukaan eikä alistu auktoriteettien alle, vaikka niin tulisi tehdä, olla vanhemmilleen kuuliaiset. Osa lapsista tottelee kiltisti vanhempiaan ja tekee parannusta synneistään, kun heitä nuhdellaan niiden johdosta. He katuvat syntiään, itkevät pahan tekoaan ja häpeävät syntiä. Heissä toimii Jumalan heihin laittamat puolustusmekanismit. Jokaisessa ne toimivat jonkin verran, mutta toinen lapsi paatuu nopeammin kuin toinen. Riittävän pitkälle tottelemattomuuteen langennut lapsi joutuu tuomion alaiseksi. Jumala päättää yksilökohtaisesti, milloin se tapahtuu. Vaikka joku uskoisikin Jumalaan pienestä pitäen eikä varsinaisesti paatuisi, niin tarvitsee hän silti syntien anteeksiantamusta voidakseen pelastua. Uskovainen ihminen ymmärtää tämän, vaikka ei olisi kokenut voimakasta herätystä ja uskoontuloa, vaan olisi uskonut pienestä pitäen evankeliumiin ja Herraan Jeesukseen, kun hänestä on saarnattu ja opetettu uskovaisessa kodissa. Näemme uskovaisten lapsista sen, ettei vesikaste vaikuta uskomiseen, koska myös kastamattomat lapset uskovat Jumalan Poikaan.

Kun Paavali opettaa, että "kaikki ihmiset kuolevat Adamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, hänen tulemuksessaan," niin sitä voidaan soveltaa koko ihmiskuntaan siten, että jokainen ihminen on alistettu katoavaisuuden alle: me olemme kuolevaisia. Ilman Jeesuksen tuomaa synnin sovitusta ja ylösnousemusta kuolleista jäisi koko luomakunta katoavaisuuden ja kuoleman valtaan, mutta nyt meidät on lunastettu kuolemasta Jeesuksen uhrin ja ylösnousemuksen kautta. Tämä lunastus koskee myös vauvoja, joiden täytyy tosin kuolla niin kuin ihmisten yleensä, mutta jotka nousevat ylös kuolleista pelastettuina Jeesuksen vanhurskauden teon tähden, Jumalan armosta, hänen valintansa mukaan. Room.11:7; 5:12-21

Tutkikaa kaikkia niitä Raamatun kohtia, joissa puhutaan näistä asioista ja miettikää, onko tämä oikea tulkinta Jumalan sanasta? Laitan tähän loppuun vielä lainauksia kirjeistä, missä puhutaan tästä asiasta.

Hebrealaiskirje:
2:14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen,
2:15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.

Roomalaiskirje:
4:22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
4:23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
4:24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
4:25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden .

Roomalaiskirje:
5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -
5:13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; (Tämä on lisätodistus siitä, että lapset kuolevat synteihin ja rikoksiin vasta sitten, kun he ymmärtävät laista, mikä on hyvä ja mikä on paha, ja valitsevat sen jälkeen synnin eli antautuvat palvelemaan syntiä ja tottelemattomuutta. Room.4:15; 6:16; 7:1-14; 1Kor.15:56; Jes.7:14-16; Jaak.4:17 Vaikka lapset syntyvät lain alaisiksi, ei laki vaikuta heissä kuolemaa ennen kuin he lankeavat synnin valtaan ja paatuvat. Silloinkaan kuoleman vaikuttaja ei ole laki vaan himo, mikä langettaa ihmisen syntiin ja tappaa hänet hengellisesti. Jaak.1:12-16 Kuolema tulee lain ymmärtämisen ja tahallisen tottelemattomuuden vuoksi vasta sitten, kun ihminen paatuu. Hebr.3:12-14; 10:25-31; Jes.63:17; Ef.2:1-3)
5:14 kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
5:15 Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
5:16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
5:17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
5:21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Roomalaiskirje:
8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
8:15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
8:16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
8:17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
8:18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
8:19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
8:20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,
8:21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
8:22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
8:23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
8:24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
8:25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.

Roomalaiskirje:
11:7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,

1.Korinttolaiskirje:
15:12 Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
15:13 Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
15:14 Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15:15 ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
15:16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
15:17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
15:18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut.
15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
15:20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
15:21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
15:23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
15:24 sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
15:25 Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle."
15:26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
15:27 Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle." Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
15:28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.
...
15:42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
15:43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
15:44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
15:45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
15:46 Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
15:47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
15:48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
15:49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
15:53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
15:54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu."
15:55 "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
15:56 Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
15:57 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
15:58 Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.

Viimeisenä vihollisena kukistetaan kuolema, mikä tarkoittaa vanhurskasten ylösnousemusta, jolloin meidät puetaan katoamattomaan ja kuolemattomaan ruumiiseen. Tämä on meidän toivomme: että kuolleet nousevat ylös ja saamme olla ikuisesti autuaat Jumalan taivaassa Jeesuksen Kristuksen luona, hänen armostaan. Ilm.21-22 Jeesus on tuleva takaisin taivaasta toistamiseen ilman syntiä ja hän tuomitsee elävät ja kuolleet vanhurskaasti totuudessa. 2Tim.4:1; Hebr.9:27-28 Aamen, tule Herra Jeesus!

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Tahto Sanassa, osa 1

Sivun alkuun