Uskoontulo

Kirjoittanut Petteri Haipola

Uskoontulo on prosessi, jossa Jumala vetää ihmistä Jeesuksen tykö ja se huipentuu uudestisyntymisen kokemiseen, jolloin sielu siirtyy kuolemasta elämään. Joh.5:24-25 Jos ihminen torjuu Jeesuksen Jumalan kutsun aikana ja paaduttaa sydämensä, voi hän joutua kadotukseen, ellei Jumala anna hänelle toista etsikonaikaa ja kutsua sisälle elämään. Jumalan kutsu ja etsikonaika ovat Jumalan säätämys jokaiselle ihmiselle: siltä ei voi kukaan välttyä. Jumala on säätänyt ihmisille asumisen rajat ja ajat, että he etsisivät Jumalaa, jos vaikka voisivat hänet hapuillen löytää. Apt.17:26

Jumala kuulee sellaisen syntisen ja jumalattoman rukousta, joka katuu syntejään, tunnustaa ne Herralle, haluaa hyljätä synnit, tulee mielenmuutokseen ja pyytää syntejä anteeksi Herralta. "Jokainen, joka huutaa Herran nimeä avukseen, pelastuu." Room.10:13 Mutta jos joku huutaa vilpillisin mielin avuksi Herran nimeä jatkaakseen elämää jumalattomana, niin semmoinen ei saa Pyhää Henkeä vaan pysyy pahan hengen vallassa. Moni käyttää Jumalaa ja jumalisuutta välineenä väärän voiton saamiseksi, rahanhimossa, ahneudessa, saastaisuudessa, oman vallan ja kunnian tavoittelussa, itsekkäissä tarkoitusperissä. Sellainen on myös kateellinen ja riidanhaluinen, veljien ärsyttelijä ja herjaaja.

Jotkut puhuvat ns. "edeltävästä armosta". Tämä on sitä, kun Jumala synnyttää lupaa kysymättä sanan kuulijassa ja kutsutussa uskon Jumalan olemassaoloon. Minä, joka olin ennen ateisti ja Jumalan kieltäjä, sain tuon uskon Jumalan vaikutuksesta, vaikka en häntä etsinyt. Jumala etsi minut ja pani minut etsimään häntä. Apt.17:26 Etsikonaika on Jumalan säätämys ihmiselle: sitä ei voi välttää. Jokainen etsii Jumalaa, kun Jumala kutsuu. Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen eli mielen muuttumiseen. Room.2:4 Isä vetää ihmisiä Jeesuksen tykö, saamaan syntejä anteeksi ja mielenmuutosta Jumalalta. Joh.6:44; Apt.5:30-31 Tässä "edeltävässä armossa", Jumalan sanan vaikuttaman uskon kautta, kutsuttu sitten PÄÄTTÄÄ ottaako vastaan Jumalan armon ja Jeesuksen Kristuksen vai hylkää hänet. Joh.1:12-13; 5:24-25; 12:42-50; 2Kor.5:17-6:2; Apt.28:24 jne. Jumala antaa, mutta ihminen ei ota vastaan. Syy kadotukseen ja epäuskon tilaan joutumiseen/ jäämiseen, on siten yksin ihmisen. Toiset ottavat vastaan ja saavat siten armon. Jumala ei vaikuta tätä vastaanottamista vaan ihminen päättää itse, ottaako vastaan vai ei. Ihminen on aktiivinen subjekti ottaessaan sanan vastaan, niin että pelastuu sanan kautta. Vaikka usko onkin Jumalan teko, ei hän tee tätä tekoa jumalattomalle vasten tahtoa. Vastuun sysääminen Jumalalle vastaanottamisesta ja uskossa pysymisestä, niin ettei ihmisen tahdolla ole mitään osuutta, on väärää Jumalan sanan opetusta, nöyristelyä, jolloin ihmisen "minä" katoaa ja jäljelle jää pelkkä Kristus ja "Jeesuksen usko." Ihmisen ei silloin tarvitse itse uskoa, koska Jeesus mukamas uskoo hänen puolestaan. Näin ei Raamatussa kuitenkaan opeteta. Olen kirjoittanut opetuksen sanaa uskosta, jonka Jumala vaikuttaa osoitteessa http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/usko1.shtml.

"Minä" olen aktiivinen subjekti, joka uskon Jumalan Poikaan ja hänen kauttaan Jumalaan. Jumalan Poika, Jumala ja Jumalan sana on objekti eli kohde, johon uskon. Kumpaakin tarvitaan: häntä, joka uskoo, eli ihmistä, ja Jumalaa, joka antaa uskon ja vaikuttaa uskon syntymisen sanan kautta. Room.10:17 Jos joku torjuu Jumalan antaman uskon sanan, niin hän joutuu kadotukseen omasta syystään, ei Jumalan syystä. "Jumala antoi, mutta ihminen ei ottanut vastaan."

Kristittyjen joukossa ei ole yhtäkään sellaista, joka ei olisi itse ottanut vastaan Jumalan sanaa. Kun olen kysynyt kalvinisteilta, ovatko he ottaneet vastaan Jumalan sanan, niin he ovat vetäytyneet pois keskustelusta. Heidän ylpeytensä ei anna myöten tunnustaa sitä, että he ovat itse ottaneet Jumalan sanan vastaan. Sen sijaan, he levittävät jumalattomien keskuuteen lohdutonta sanomaa siitä, ettei jumalaton voi uskoa eikä ottaa vastaan Jumalan sanaa. Tällaiset nimikristityt tai taitamattomat uskovaiset ihmiset toimivat itse asiassa sielun vihollisen palvelijoina, kun estävät ihmisiä tulemasta uskoon. Jumala ei estä ketään ottamasta vastaan Jumalan sanaa vaan kehottaa kaikkia niin "tekemään". Vastaanottaminen ei ole ansio ja lain teko vaan ehto saada Jumalan armo.

Jumalattomassa ihmisessä ei ole vielä Pyhän Hengen sinettiä pysyväisenä sydämessä ennen kuin hän syntyy uudesti ylhäältä. Tätä edeltävää prosessia voidaan kutsua "uskoontuloksi". Sen aikana Jumala synnyttää kuulijassa sanansa kautta uskon siihen, että Jumala on olemassa ja että hän palkitsee (armolla) ne, jotka hänen tykönsä saapuvat. Hebr.11:6 Tämä on sitä edeltävää armoa ja uskoa, joka ei vielä tarkoita sitä, että ihminen on pelastuneessa olotilassa. Hän on vasta heräämässä ylös kuolleista, ei vielä noussut ylös. Herätyksessä oleva kuulee synnin unen lävise Jumalan Pojan kutsuhuudon: "Heräjä sinä, joka nukut: nouse ylös kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" Jos joku sitten ottaa vastaan tämän sanoman (ja kaikki muut Jumalan kutsusanat) hän saa voiman tulla Jumalan lapseksi. Joh.1:12-13 Tuo voima on tarjolla jokaiselle sanan kuulijalle, sillä sanassa itsessään on eläväksitekevä ja uudestisynnyttävä voima. Mutta pakko sitä sanaa ei ole uskoa ja ottaa vastaan. Vaikka pelastusta edeltävässä uskossa uskotaankin jollakin tapaa Jumalaan, niin ei se ole pelastuneen uskoa, koska Jumala ei ole tehnyt jumalattomassa tekoaan ennen kuin tämä syntyy uudesti ylhäältä. Vasta siinä silmänräpäyksen hetkessä kuollut siirtyy elämään, ottaessaan vastaan Jumalan sanan. Joh.5:24-25; 12:42-50

On myös niitä, jotka uskovat, mutta eivät pelastu, koska uskovat kuten riivaajat. Jaak.1:19 He rakastavat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa. Joh.12:42; 5:37-47 Heidän uskonsa on totena pitämistä, mutta heiltä puuttuu elävä yhteys Isän ja Pojan kanssa Pyhässä Hengessä. Heissä ei ole lapseuden Henkeä. He luulevat omistavansa kaiken, mutta heiltä otetaan se luulokin pois, kun Herra tulee. Viimeistään silloin heidän sydämensä pahuus paljastuu kaikille. Tekohurskas ei ole vielä vanhurskas. Ei riitä, että astian ulkokuori puhdistetaan, jos sisäpuoli on saastainen. Jeesus puhdistaa ensin astian sisäpuolen, minkä jälkeen ulkopuolikin tulee puhtaaksi. Kun mieli ja ajatukset ovat puhtaat Jumalan tekona, niin silloin se näkyy hyvänä hedelmänä ulospäin ja on muiden nautittavana. Hyvät teot ja pahan karttaminen sekä Kristuksen jalot luonteenpiirteet ja ominaisuudet ovat seurausta siitä, että Kristus asuu sydämessä uskon kautta. Riitaisuus ja katkera kiivaus eivät ole osoitusta Kristuksen vanhurskaasta mielenlaadusta vaan lihallisuudesta. Jumala tahtoo polttaa jokaisesta lapsestaan lihallisuuden ja synnin pois, niin että meistä näkyy ja tuoksuu Kristus, ei ylpeä lihan ihminen.

Jumalan sanassa on itsessään elämä ja Henki. Joh.6:63,68 Jeesuksen armon sanat tuovat elämän niille, jotka ottavat ne sanat vastaan. Luuk.4:22 Jumala vuodattaa kuulijoihin Henkeään sanansa kautta, jo ennen kuin he syntyvät uudesti ylhäältä. Tämä siksi, että sanassa itsessään on Henki. Mutta se ei merkitse sitä, että Pyhä Henki asuu pysyväisenä jumalattoman sydämessä, kun hän saa Pyhää Henkeä sanan kautta. Sananlaskujen kirjan ensimmäinen luku osoittaa, että sanan kuulemisen ja Hengen vuodattamisenkin jälkeen jumalattomat torjuvat Jumalan pelon ja Herran Jeesuksen sekä käyvät pilkkaamaan häntä, kuka suoraan, kuka kieroillen, tekeytyen Jumalan palvelijaksi, vaikka ei ole. Semmoinen sitten taistelee kaikkia Jumalan lapsia vastaan, vaikka hänen pitäisi olla kokoamassa yhdessä heidän kanssaan Jumalan seurakuntaa totuudessa ja rakkaudessa. Itse kullakin meistä on tässä asiassa vielä opittavaa ja kasvun varaa, ettemme kävisi lihallisesti kuka kenenkin puolelle sotimaan toisia vastaan ja lietsomaan veljesvihaa sekä riitaa. Lankeemukset saa anteeksi, mutta tähänkään syntiin ei ole lupa jäädä sidotuksi.

Sananlaskut:
1:23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.

Uskoontulemisen prosessi vie ihmistä yhtä ahtaammalle omassa voimassaan ja viisaudessaan, pätemisessä Jumalan edessä oman itsensä kautta. Kun kaikki voimat ja oma viisaus ovat loppu ja ihminen tunnustaa Jumalan edessä, ettei ymmärrä Jumalaa omalla viisaudellaan eikä jaksa elää Jumalan tahdon mukaan omalla voimallaan, niin Jumala armahtaa häntä ja ottaa hänet vastaan, kun hän ikään kuin sokeasti jättäytyy Jumalan armon varaan, luottaen siihen, että Jumala on hyvä ja ottaa hänet vastaan, pitää hänestä huolen. Jeesus antaa meille synnit anteeksi nimensä tähden: itsensä tähden hän meitä armahtaa. Kun ihminen käy katuen Jumalan eteen ja tunnustaa hänelle vilpittömästi synnit, saa hän ne anteeksi, kun haluaa luopua synneistään ja taipua Jumalan tahtoon, tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Jumalakseen. Me emme voi mitään totuutta ja Jumalaa vastaan, mutta kaiken me voimme totuuden puolesta, Jumalan palvelijoina.

Anna pelastaa itsesi, sillä se on Jumalan tahto. Jumala ei pelasta sinua väkisin vaan odottaa sinun vastaustasi hänen kutsuunsa. Otatko vastaan Jumalan armon Kristuksessa? Jos et, niin armo käy turhaksi ja joudut kadotukseen syntiesi ja epäuskosi tähden. Jos otat vastaan, saat armon ja pelastut Jumalan voimasta, hänen tekonaan. Sinusta tulee Jumalan lapsi ja Pyhä Henki vaikuttaa sinussa kaiken hyvän tekemisen sen jälkeen. Ota siis tarkoin vaarin siitä, mitä olet nyt lukenut. Jumala antaa, mutta sinä päätät, otatko vastaan, vai torjutko Jumalan sanan pois luotasi. Joh.12:42-50, Apt.28:24 Jos vetoat kalvinistien opetukseen edeltämääräämisestä ja Lutherin teokseen sidotusta ratkaisuvallasta, niin että et mukamas voi mitenkään myötävaikuttaa tahdollasi omaan pelastukseesi, niin että luovut oman tahdon tieltä ja alistut Jumalan tahtoon, niin muista se, mitä vapaan tahdon kieltäjät myös opettavat. "Jumala antoi, mutta sinä et ottanut vastaan!" Syy kadotukseen joutumiselle on yksin sinun, ei lainkaan Jumalan. Mikä estää sinua ottamasta vastaan Jumalan sanaa ja armoa sanan kautta, Herraa Jeesusta Kristusta? Jumala ei sinua estä, sillä hän tarjoaa sinulle armoa runsain mitoin ja armoa armon lisäksi. Ota se armo vastaan, äläkä lankea ylpeiden ihmisten järjenpäätelmiin, niin että joudut kadotukseen. Uskominen on mahdollista juuri nyt, tällä hetkellä. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut! Apt.16:31

Jumala ei kuule syntisen rukousta

Tämä kirjoitus on kokoelma ajatuksista, joita olen kirjoittanut Pyhän Hengen johdossa eräällä keskustelupalstalla. Laitan tähän loppuun vielä opetusta siitä, mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että "Jumala ei kuule syntisten rukouksia". Se ei tarkoita sitä, etteikö jumalaton pelastu, jos huutaa vilpittömästi avuksi Herran nimeä ja on valmis hylkäämään jumalattomuuden, elämän synnin ja saatanan orjana. Jumala lupaa, että "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." Room.10:13 Jumala kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat kaiken toivonsa menettäneet. Ps.102:18 Joka turvaa Herraan, saa nähdä hänen antamansa pelastuksen.

Jos joku on paaduttanut sydämensä ja rukoilee Jumalaa, niin Jumala ei kuule hänen rukouksiaan. Ne ovat kauhistus hänen silmissään, porton suitsutusta. Jumalaton käyttää hyväkseen Jumalaa ja jumalisuutta saadakseen hyötyä itselleen: rahaa, mainetta, valtaa, kunniaa tai jotain muuta, minkä kautta hän tyydyttää himojaan. Jumala ei kuule tällaisen syntisen rukousta. Vaikka hän saisi ns. rukousvastauksen eli hänen rukoilemansa asia toteutuisi, ei se ole Isän kädestä vaan sielun vihollisesta, joka saa eksyttää Jumalan sallimuksesta ylpeyteen langenneen sielun. Se joutuu kadotukseen, joka uskoo valheen eikä ole ottanut vastaan rakkautta totuuteen. 2Tess.2:1-17

Kristittyjen parissa on paljon harhaoppisia ja jumalattomia, jotka rukoilevat monisanaisesti ja isoon ääneen, lukevat Raamattua, todistavat Jeesuksesta, julistavat Jumalan sanaa ja kulkevat uskovaisten kokouksissa, mutta ovat silti taivasten valtakunnan ulkopuolella. He noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja. 1Tim.4:1-11 He ovat ottaneet vastaan toisen hengen kuin minkä me olemme saaneet ja julistavat toista Jeesusta sekä toista evankeliumia kuin me. 2Kor.11:4 Me tunnemme nämä väärät heidän tuottamastaan hedelmästä: he ovat ilkeitä, riidanhaluisia, herjaajia, kateellisia, hyvän vihamiehiä, itserakkaita, ylpeitä, ylimielisiä, rahanhimoisia, ahneita, oman kunnian tavoittelijoita, himoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia. Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät Jumalan voiman. Karta sen kaltaisia. 2Tim.3:1-12

Lainaan Raamatusta kohtia, joissa sanotaan, ettei Jumala kuule syntisen ja jumalattoman rukouksia.

Johanneksen evankeliumi:
9:31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.

Sananlaskut:
28:9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.

Psalmit:
18:42 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

Sananlaskut:
15:29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.

Sananlaskut:
1:28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.

Psalmit:
18:42 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

Psalmit:
66:18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.

Jesaja:
1:15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.

Katso myös Mka,3:4; Sak.7:13

Jumala ei kuule paatuneen rukousta, joka ei halua tehdä Jumalan tahtoa elämässään. On myös uskovaisia, jotka eivät saa pyytämäänsä, koska anovat ahneuksissaan, tyydyttääkseen lihan himoja. Jaak.4:3

Petteri Haipola, 5.10.2005

Edellinen sivu

Tahto Sanassa, osa 1

Sivun alkuun