Tahto Sanassa, osa 2

Kirjoittanut Petteri Haipola

Jumala kääntää kansojen ja yksilöiden kohtalon

Raamatussa puhutaan paljon siitä, että Jumala on se, joka kääntää yksilöiden ja kansojen kohtalon. Mutta tämä tapahtuu vain siinä tapauksessa, jos kansa tai yksilö suostuu kääntymään Jumalan tahtoon eli tekee parannuksen, muuttaa mielensä ja palaa takaisin Jumalan tykö. Tästä on todistuksena monta eri Raamatun kohtaa, mutta lainaan tässä suoraan vain niistä kahta. Jer.15:19; 18:5-11; 36:3; Hes.18:21-32; Sak.1:3; Jna,3:10; Jes.55:5-7

5.Mooseksen kirja:
30:1 "Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut,
30:2 ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken,
30:3 niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut.

Jumala on luvannut kääntää kansan ja yksilöiden kohtalon, mutta siihen liittyy ehto: jos jumalaton palaa takaisin Jumalan tykö, niin Jumala silloin kääntää hänen kohtalonsa. Jos jumalaton ei käänny, niin hän kuolee synneissään ja joutuu kadotukseen. Tästä puhuu mm. profeetta Hesekiel monissa eri kohdissa. Hes.3:17-21; 33:10-20 Myös Jeesus julisti kääntymystä Jumalan tykö ja parannuksen tekoa eli mielenmuutosta. Parannuksen tekeminen on kreikaksi `metanoioo´, mikä tarkoittaa: `ajatella toisin´, `muuttaa mielensä´. Katumus on kiinteä osa toisin ajattelemista ja mielen muuttumista: uskovainen katuu mennyttä elämäänsä jumalattomuudessa ja syntejään eikä tahdo enää elää samalla tapaa, tottelemattomana Jumalaa kohtaan. Parannukseen tuleminen ei tarkoita sitä, että ihminen alkaa itse parannella itseään ja kelpaa sitä kautta Jumalalle. Se tarkoittaa sitä, että ihminen kääntyy Jumalan tykö ja alkaa Jumalan vaikutuksesta ajatella asioista toisin kuin ennen ajatteli. Se tarkoittaa arvomaailman ja sisäisen ihmisen todellisuuden muuttumista. Ihminen, joka ei ennen uskonut Jumalaan, saa hänen armostaan sydämeensä uskon, jonka kautta hän vapautuu synnin ja saatanan vallasta. Kristus tulee silloin sydämeen asumaan ja vaikuttaa sen, että Jumalan tahto tapahtuu uskovaisen ihmisen elämässä.

Parannuksen tekeminen eli mielen muuttaminen ja syntien hylkääminen on mahdollista vain Jumalan sanan voiman vaikutuksesta, kun Pyhä Henki vaikuttaa sanan kuulijassa sen, että hän tulee vakuuttuneeksi evankeliumista. Silloin Jumalan voima vapauttaa syntien sitoman ja saatanan kahlitseman sielun, niin että uskovainen ihminen, pyhä ja valittu, on todella vapaa kaikesta siitä, mikä piti hänet ennen sidottuna epäuskoon ja syntiin, himojen orjuuteen. Jumalan voima on väkevämpi kuin synnin ja saatanan voima. Ihmiselle on mahdotonta vapautua epäuskosta ja synnin vallasta muutoin kuin Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala vetää uskosta osatonta ihmistä puoleensa ja vaikuttaa todistuksensa sanan kautta hänessä uskon, niin että Jumalan armo voidaan ottaa tämän Jumalan vaikuttaman uskon kautta vastaan. Silloin uskossa ei ole mitään ihmisen omaa ansiota vaan se on alkuisin Jumalasta ja loppuun saakka hänen vaikutustaan ihmisen sydämessä.

Sanan kuulija on kuitenkin aina vastuullinen Jumalan edessä ja joutuu päättämään itse sen, miten hän suhtautuu kuulemaansa Jumalan sanaan. Vaikka tiedämme Raamatun perusteella sen, etteivät kaikki ihmiset tule uskomaan, niin on vaarallista opettaa sillä tavalla, ettei ihminen voisi millään tavalla reagoida kuulemaansa sanaan. Kun joku kuulee Jumalan äänen kutsuvan, niin siihen kutsuun tulee vastata myönteisesti: Jumalan sana tulee ottaa vastaan. Vain ne pelastuvat, jotka ottavat vastaan Jumalan sanan ja Herran Jeesuksen Kristuksen, ne, jotka uskovat Jumalan Pojan nimeen. Joh.1:12; 1Tess.1:2-10; 2:13; Jaak.1:21

Jos joku luulee, ettei hän voi millään tavalla myötävaikuttaa siihen, uskooko hän kuulemansa sanan vai ei, ottaako hän sanan vastaan vai torjuu sen pois luotansa, niin hän on vaarassa kulkeutua etsikkoaikansa ohitse ja jäädä ulkopuolelle Jumalan armon. Jumalan sana vaikuttaa monin tavoin meidän tahtoomme ja kehottaa meitä ottamaan vastaan Jumalan armon, ettei se jää turhaksi. 2Kor.5:17-6:2 Ihmisen tahtoa ei voi siitä syystä syrjäyttää uskoontulossa vaan sana nimenomaan vetoaa kuulijoiden tahtoon ja kehottaa heitä reagoimaan sillä tavalla, että sana otetaan uskossa vastaan ja niin sielu saa armosta pelastuksen, Jumalan tekona, kun Jumala siirtää kuolemasta elämään ne, jotka kuulevat Jeesuksen sanat. Joh.5:24

Jumala sanoo meille: "Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole." Jes.45:22 Jumalan sanan kuulija ei saa jäädä toimettomaksi sanan edessä: hänen tulee reagoida siihen ja ottaa sana uskossa vastaan. Jumala antaa siihen voiman ja tekee mahdolliseksi ottaa vastaan Jumalan armo Kristuksessa. Mutta jos joku luulee, että Jumala on sinetöinyt hänen kohtalonsa jo ennen maailman perustamista, ja jää siitä syystä odottamaan, että ehkä Jumala `väkisin pelastaa´ hänet ja vaikuttaa hänessä uskon, niin sellainen ihminen paatuu ja todellisuudessa hän hylkää Jumalan kutsun. On siis tärkeää, että opetamme oikein Jumalan sanaa, niin ettei kukaan jäisi osattomaksi armosta. Me voimme rohkaista jokaista sanan kuulijaa, että "juuri sinä voit ottaa vastaan Jumalan armon ja pelastut uskon kautta Jumalan voimasta, jos vain otat vastaan Herran Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajanasi ja pelastajanasi." Jumala ei ole sulkenut keneltäkään pelastuksen ovea antamatta hänelle ensin mahdollisuutta päättää siitä, kääntyäkö Jumalan puoleen vai ei. Lupaus iankaikkisesta elämästä ja Pyhän Hengen lahjasta on annettu kaikille kutsutuille. Tästä on vakuutena Jumalan sana, Pietarin suusta kuultuna. Kun hän julisti Jerusalemissa evankeliumia ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Jumalan Poika, meidän Herramme, niin hänen julistamansa sana sai aikaan pistoksen niiden sydämissä, jotka kuulivat häntä. He kysyivät Pietarilta ja muilta apostoleilta: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Apt.2:37

Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

Pietari sanoi siis, että lupaus Pyhän Hengen lahjasta on annettu kaikille ihmisille, joita Jumala kutsuu rakkaan Poikansa valtakuntaan. Ketään ei ole suljettu Jumalan toimesta ulkopuolelle pelastuksen. Jokainen voi ottaa vastaan Jumalan sanan, jos vain tahtoo tulla pelastetuksi Jumalan sanan kautta, hänen tahtonsa mukaan. Silloin toteutuu Jumalan tahto, mutta se edellyttää sanan vastaanottamista ja kääntymistä Jumalan tykö, niin kuin luimme aiemmin viidennestä Mooseksen kirjasta, missä Jumala lupasi kääntää kansan kohtalon, sillä ehdolla että kansa kääntyy pois epäjumalanpalveluksesta takaisin Jumalan tykö.

Kuka tahansa kutsuttu voi olla myös Jumalan valittu, joten me emme saa yllyttää sanan kuulijoita epäuskoon vaan me kannustamme heitä uskomaan evankeliumin sana sellaisena kuin se on Raamattuun kirjoitettu. Jeesus itse julisti parannuksen evankeliumia näin:

Markuksen evankeliumi:
1:15 "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."

Sielun pelastumiselle on asetettu ehto, eikä Jumala toimi omaa sanaansa vastaan, niin että pelastaisi jonkun vastoin sanansa ilmoitusta. Jos joku kääntyy, tulee mielenmuutokseen, saa uskon ja alkaa tehdä Jumalan voimalla parannuksen soveliaita tekoja, niin hän pelastuu. Apt.3:19,26; 20:21, 26:18-20 Kun ihminen muuttaa mielensä Jumalan sanan vaikutuksesta ja kääntyy pois pahuudestaan, niin silloin Jumala kääntää hänen kohtalonsa - ei muuten. Jos joku jää vastustamaan Jumalan tahtoa eikä käänny ja anna pelastaa itseään, niin hän paatuu ja joutuu kadotukseen. On siis tärkeää, että sanan kuulija uskaltaa myös reagoida kuulemaansa sanaan, niin että hän ottaa sen vastaan. Jos painotamme väärällä tavalla Jumalan sanan ilmoitusta, niin että joku luulee Jumalan toimivan hänen elämässään hänen parhaaksensa, vaikka hän kuinka paljon vastustaisi Jumalaa ja rikkoisi häntä vastaan, niin sellainen opetus on omiaan paaduttamaan kuulijoita eikä saa heitä heräämään synnin unesta. Kun Jumalan sanaa julistetaan Pyhässä Hengessä, niin silloin se saa kuulijat janoamaan Kristusta ja elävää vettä, jota hän tarjoaa lahjaksi. Isän kutsu on sellainen, johon tekee mieli vastata myönteisesti ja Jumala totisesti antaa voiman tulla Jumalan lapseksi, jokaiselle, joka ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen ja uskoo hänen nimeensä. On ihan turha jäädä miettimään sitä, "mahdanko minä olla pelastettujen joukossa sinä päivänä, kun kuolleet heräjävät ylös?" Mitä sitä suotta tulevia murehtimaan, kun elämä on meillä tässä ja nyt ja se on ilmaiseksi tarjolla Jumalan armosta! Jokainen, joka katuu syntejään ja tahtoo käydä Jeesuksen eteen saamaan niitä anteeksi, voi tulla rohkeasti armon istuimen eteen ja hän saa avukseen laupeuden juuri oikeaan aikaan. Jos et ole vielä uskossa, niin älä anna minkään estää sinua tulemasta Jeesuksen luokse vaan ota rohkeasti Herra vastaan ja nöyrry hänen eteensä, niin hän antaa sinulle synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän Jumalan taivaassa. Evankeliumi on hyvin yksinkertaista. Jos sinä uskot Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, mutta jos et usko, niin sinut tuomitaan kadotukseen. Mar.16:15-16

Jumala on luvannut pelastaa kaikki ne, jotka etsivät häntä koko sydämestään. Jumala lupaa sen sanassaan, profeetta Jeremian kautta.

Jeremia:
29:13 Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.
24:7 Ja minä annan heille sydämen, heidän tunteakseen minut, että minä olen Herra; ja he saavat olla minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun tyköni kaikesta sydämestänsä.

Tätä ei tule ymmärtää niin, että ihminen etsisi ensin itse Jumalaa, vaan niin, että Jumalan hyvyys vetää jumalatonta parannukseen ja Jeesuksen luokse. Room.2:4 Jeesus sanoi, ettei kukaan voi tulla hänen tykönsä, ellei Isä häntä vedä. Joh.6:44 Jeesus löytää ensin sen, joka on kadonnut. Luuk.15:4-10 Kadonneen on mahdollista ottaa vastaan Jumalan sana ja armo vasta sitten, kun Jeesus sitä hänelle tarjoaa. Jeesus lupaa, että "jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." Matt.7:8 Paavali kirjoittaa, että "hänet ovat löytäneet ne, jotka eivät häntä etsineet" ja "Jumala on kutsuva kansakseen sen, joka ei ollut hänen kansansa." Room.10:20; 9:25 Tämä saattaa kuulostaa äkikseltään ristiriitaiselta, mutta se ei ole sitä. Kukaan ei etsi Jumalaa omasta aloitteestaan vaan Jumala vetää ensin jokaista kutsuttua puoleensa, minkä jälkeen he etsivät Jumalan voimasta ja hänen vaikutuksestaan Jumalaa. Jumala on säätänyt ihmisille heidän asumisensa rajat ja määrätyt ajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuillen hänet löytää. Apt.17:26-27 Jumala on pannut ihmisen sydämeen iankaikkisuuden ja kaipuun päästä Isän tykö. Se on Jumalan säätämys, että ihminen etsii Jumalaa, jos ehkä voisi hänet hapuilemalla löytää. Koska etsikonaika on Jumalan säätämys, ei sitä pidä halveksua eikä opettaa sillä tavalla, ettei ihminen voi löytää Jumalaa silloin, kun Jumala läsnä on. Raamattu opettaa päinvastaista ja lupaa jokaiselle etsijälle iankaikkisen elämän, jos he vain etsivät Jumalaa kaikesta sydämestään ja ovat valmiita luopumaan omasta elämästään evankeliumin ja Jeesuksen nimen tähden. Jeesus sanoo:

Markuksen evankeliumi:
8:34 ... Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
8:35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
8:36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
8:37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
8:38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Jeesus vetoaa sanansa kautta kuulijoiden tahtoon ja sanoo: "Jos joku tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen." Moni sulkee sydämensä Jumalan kutsulta eikä ota vastaan Jeesuksen tarjoamaa pelastusta, koska pitää sen halpana. Ihmispelko panee paulan ja moni kieltäytyy seuraamasta Jeesusta, koska joutuisi uskonsa tähden pilkatuksi ja hyljeksityksi perheessään, suvussaan ja ystäviensä kesken. Niin omituiselta kuin se nimikristityssä maassa kuulostaakin, niin Jeesukseen uskovia ihmisiä pidetään päästään sekaisin olevina, sellaisina, jotka ovat "hurahtaneet uskoon". Nämä samat ihmiset, jotka pilkkaavat Jeesuksen seuraajia, käyvät itse kirkossa sopivan tilaisuuden tullen ja tunnustavat suullaan "kristillisen uskonsa", mutta jos joku todella uskoo ja ottaa täydestä Jumalan sanan, niin häntä pidetään hulluna. Toiset tunnustavat uskonsa suullaan, mutta heidän sydämensä on vieras Herralle: Jeesus ei tunne heitä ominaan. Matt.15:7-9 Heidän uskonsa on pelkkiä opittuja ihmiskäskyjä ja uskonnollisten rituaalien suorittamista, mutta heiltä puuttuu elävä yhteys Pojan kautta Isään Jumalaan, mikä on sielun pelastumisen edellytys. 1Joh.1:3 He eivät tunne Jumalaa ja Jumalan Poikaa, eikä heillä ole elämää. Heidän uskonsa on pään tietoa ja opittuja tapoja, muotomenojen noudattamista. Iankaikkinen elämä on Isän ja Jumalan Pojan tuntemista, mutta Jumalaa ei voi tuntea, ellei Kristus asu uskon kautta sydämessä, jolloin Jumalan kanssa voidaan elää yhteistä elämää. Joh.17:3 Aviopuolisotkin oppivat tuntemaan toisiaan vain siitä syystä, että he viettävät paljon aikaa yhdessä. Jos joku haluaa tuntea Jumalan, täytyy hänen olla kiinnostunut Jumalaan liittyvistä asioista, lukea paljon Raamattua ja rukoilla, niin että Jumala saa puhua hänelle ja ohjata hänen askeleitaan Jumalan tahdon mukaiselle tielle. Se tie on Jeesus Kristus, joka on antanut meille esikuvan siitä, miten tulee vaeltaa, kaikessa Isälle kuuliaisena ja syntiä karttaen. Moni ihminen laskee kustannukset väärin miettiesssään sitä, lähteäkö seuraamaan Jeesusta vai ei. He tietävät etukäteen, että elämän antaminen Herralle tarkoittaa joistakin synneistä luopumista ja merkityksi tulemista muiden silmissä. Uskovainen ei voi pysyä piilossa, sillä hän on sydämeltään erilainen ihminen kuin jumalattomat hänen ympärillään. Jokainen, joka haluaa elää jumalista elämää Kristuksen opetuslapsena, joutuu vainottavaksi. 2Tim.3:12 Lopun aikana elää paljon muotojumalisia ihmisiä, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. He rakastavat enemmän himoja ja tämän maailman syntiä kuin Jumalaa. 2Tim.3:4-5 Sellaisessa ihmisessä ei ole Jumalan rakkautta eikä hän voi pelastua ellei käänny pois pahalta tieltään. 1Joh.2:15-18 Syy kadotukseen ja Jumalan sanan torjumiseen on yksin jumalattoman ihmisen, ei Jumalan. Jumalan sanassa on itsessään voima, joka voi tehdä jokaisen sanan kuulijan Jumalan lapseksi, mutta suuri osa kuulijoista torjuu Jumalan sanan pois luotaan, koska he pitävät sen halpana ja tämän maailman synnistä saatavan lyhytaikaisen nautinnon rakkaampana. He eivät tahdo kadottaa elämäänsä, jotta löytäisivät uuden elämän Kristuksessa, joka jatkuu aina iankaikkisuuteen asti Jeesuksen luona Jumalan taivaassa.

Me olemme nyt lukeneet ja kuulleet sen, että Jumala kääntää kansan ja yksilöiden kohtalon vain, jos kansa tai yksilö kääntyy Jumalan tykö, kun Isä vetää häntä Jeesuksen luokse. Niin kauan kuin ihminen on epäuskoinen ja jumalaton, elää hän Jumalan vihollisena ja sotii hänen tahtoaan vastaan. Hän taistelee Jumalaa vastaan ja haluaa elää omien himojensa mukaan eikä tahdo luopua omasta tahdostaan ja alistua Jumalan väkevän käden alle. Jos joku kuitenkin murtuu Jumalan edessä ja antaa periksi taistelussa Luojaansa vastaan, niin silloin hän muuttuu Jumalan vihollisesta Jumalan lapseksi, koska Jumala luo uudeksi hänen sydämensä. Hänestä tulee `uusi luomus´ eli hän syntyy uudesti ylhäältä. Joh.3:3-6; 2Kor.5:17 Sananlaskussa sanotaan, että "Herran kirous on jumalattoman huoneessa" - se on sydämessä - "mutta vanhurskasten asuinsijaa" eli sydäntä "hän siunaa." Snl.3:33 Jumalattomalla ei ole rauhaa Jumalan kanssa niin kauan kun hän sotii Herraa vastaan ja tahtoo olla "oman itsensä Herra". Jumalaton ei yleensä kestä kuulla puhetta vanhurskaudesta, itsensä hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, mutta kun hänen tahtonsa murtuu ja hän alistuu Jumalan väkevän käden alle eli nöyrtyy Jumalan edessä, niin silloin hänen taipumattomasta hengestään tulee notkea ja taipuisa, murtunut ja särkynyt henki, jonka tykönä Jumala sanansa mukaan asustaa. Apt.24:25

Jesaja:
57:15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

Me emme saa yllyttää opetuksellamme ihmisiä panemaan hanttiin Jumalalle vaan meidän tulee saada heidät vakuutetuiksi evankeliumin sanasta, että heilläkin on mahdollisuus nöyrtyä ja taipua Jumalan sanan alle. Jos he lopettavat vastaanhangoittelunsa, niin he pelastuvat. Jokainen Jumalan sanan vastaanottanut Jumalan lapsi on lopettanut vastaanhangoittelemisen ja taipuu yhä uudestaan Jumalan tahtoon, kun meidän Isämme kurittaa meitä meidän tosi parhaaksemme. Isän kuritus ja siitä vaarin ottaminen, on meille elämän tie kuoleman paulain välttämiseksi. Me harjaannumme Isän kurituksen kautta hylkäämään vääryyden ja opimme tottelemaan Jumalaa, sillä siitä seuraa meille onnen siunaus. On autuasta olla Jumalan lapsi ja tehdä hänen tahtonsa mukaisia asioita.

Jumala tahtoo, että me tekisimme pelkästään hyvää emmekä lainkaan syntiä. Synti on tuhovoima, joka turmelee ihmisen sielun ja pilaa hänen elämänsä. Me näemme sen helposti, kun katsomme elämässään kaikkein pahiten haaksirikkoon joutuneita: prostituutioita, alkoholisteja, narkomaaneja, rikollisia. Mutta me unohdamme niin kovin helposti, että samat asiat, jotka ovat johtaneet nämä laitapuolta kulkevat lähimmäisemme alennustilaan, ovat osana myös meidän elämäämme, kuitenkin niin, että harjoitamme syntiä vähemmän kuin he. Synti on silti turmiollista vähäisessäkin määrin harjoitettuna. Kaikkinainen valehtelu ja epärehellisyys on merkki synnistä, joka asuu meissä. Synnin salaaminen ja totuuden kieltäminen omasta sydämen tilasta saa meidät valehtelemaan ja toimimaan vilpillisesti jopa Jumalan edessä. Me emme tule valoon, ettei meitä vain nuhdeltaisi ja tuomittaisi syyllisiksi Jumalan edessä. Tuomituksi tuleminen ja syntien tunnustaminen on kuitenkin edellytys sille, että tulemme uskoon. Jos joku salaa syntinsä, niin hän ei menesty; mutta joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Snl.28:13 Meillä tulee olla alati arka tunto Jumalan sanan edessä, niin että emme kätke syntejämme vaan tuomme ne valoon eli tunnustamme ne Jeesuksen kautta Jumalalle, että hän armahtaisi meitä Poikansa nimen ja veren tähden. Pojalla on Isän nimi ja hänen nimessään meillä on turvapaikka kaikkea pahaa vastaan. Jes.9:5; Joh.5:43; 17:6,26; Fil.2:9-11; Snl.18:10

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1Joh.1:7 Tämä on lohdullinen sanoma niille, jotka ovat menettäneet toivonsa pelastumisen suhteen oman itsensä tai tekojensa kautta. Me saamme käydä yhä uudestaan armon istuimen eteen Jeesuksen verellä vihmottaviksi, jotta tulemme kaikesta synnistä puhtaaksi. Tämän lisäksi Pyhän Hengen tuli polttaa meistä pois kaikkea vääryyttä, niin että synti kiskotaan juurineen pois sydämemme maaperästä. Kun mieli puhdistuu ja ajatukset puhdistuvat, ovat silloin myös vaellus ja teot puhtaat. Me saamme vaeltaa Jumalan puhtaudessa ja pyhyydessä niin kuin apostolit tekivät; kaikki tämä hyvä Jumalan armon vaikutuksesta, joka on meille annettu. 2Kor.1:12; 1Kor.15:10; Tiit.2:11-14

Kun jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan ja palaa takaisin Jumalan tykö, niin se vaikuttaa mielen muuttumisen myös Jumalassa. Tästä on vakuutena Jumalan sana Joonan kirjan 3. luvussa, sen jakeessa 10:

Joona:
3:10 Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

Jumala katuu sitä pahaa, mitä on aikonut jumalattomille oikeudenmukaisena rangaistuksena tehdä, jos nämä vain kääntyvät Jumalan puoleen ja hylkäävät synnit pois elämästään. Tämä on toinen suora Raamatun kohta, jota olen lainannut ja josta käy ilmi se, että Jumala kääntää kansan tai yksilön kohtalon, kun jumalaton kääntyy Jumalan sanan ja kutsun vetämänä pois pahuudestaan. Kääntymisen seurauksena Jumalan kirous ihmisen sydämessä muuttuu siunaukseksi. Autuas on se, joka ottaa vastaan Jumalan sanan ja noudattaa sitä. Luuk.11:28

Sidotun ratkaisuvallan ja kalvinistisen edeltämääräämisopin mukaan ihmisen tahto on kokonaan saatanan sitoma, niin ettei jumalaton voi tahdollaan lainkaan myötävaikuttaa uskoontuloonsa. He perustelevat kantaansa monella eri Raamatun kohdalla, joista yksi tärkeimmistä on tämä.

2.Timoteuksen kirje:
2:24 Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
2:25 hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
2:26 ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.

Paavalin ja Raamatun muunkin opetuksen mukaan mielenmuutos tulee Jumalalta eli se on Jumalan vaikuttamaa. Apt.5:31; Fil.2:13 Meidän tulee kuitenkin huomioida se, mihin vääränlainen painotus Raamatun opetuksessa pahimmillaan johtaa: jumalattomuuden lisääntymiseen. Jumalaton paatuu entisestään, jos ei reagoi kuulemaansa sanaan eikä valitse osakseen Jumalan pelkoa. Snl.1:20-33 Paatumus johtaa pahimmillaan siihen, ettei suuren hädänkään keskellä huudeta avuksi Jumalan nimeä vaan pilkataan maan ja taivaan luojaa sekä niitä, joiden asumus on taivaassa, Jumalan pyhiä ja valituita. Ilm.9:20-21; 16:11; 13:6 Vaikka joku kutsuisikin Jumalaa avuksi, kun häntä kohtaa se, mitä hän on peljännyt, niin on vaara, että silloin on jo myöhäistä etsiä Jumalaa. Jumala ei enää vastaa halutulla tavalla vaan Jeesus sanoo: "'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät." Matt.7:23 Opetus siitä, ettei ihminen voi ottaa vastaan Jumalan sanaa, lisää paatumusta. Sen sijaan, että opettaisimme sellaista, tulee meidän kehottaa ihmisiä mielenmuutokseen ja kääntymykseen; meidän tulee kertoa Jumalan lupauksista ja uskollisuudesta, että hän antaa iankaikkisen elämän jokaiselle, joka uskoo Poikaan ja ottaa vastaan Jumalan sanan, armon Kristuksessa. Meidän vastuullamme ei silloin ole se, miten kuulijat sanaan suhtautuvat. Päättäkööt itse, uskovatko vai eivät! Uskovaiset ovat joka tapauksessa tulleet siihen päätökseen, että "yksi on kuollut kaikkien edestä, joten kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka on kuollut ja ylösnoussut." "Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan," sillä "sovituksen sana on uskottu meille." 2Kor.5:11,14-15,19; 1Tim.1:11

Vaikka et uskoisikaan siihen, että jumalaton voi alistua Jumalan tahtoon, kun hänen tahtonsa murtuu Jumalan edessä ja hän nöyrtyy, niin julista kuitenkin mieluummin evankeliumia, joka vetoaa ihmisten tahtoon, kuin että opettaisit kaikkialla ja kaikille sitä, ettei ihminen pysty tekemään muuta kuin hangoittelemaan Jumalaa vastaan. Sellaisen väitteen uskova pakana kiukuttelee syystäkin Jumalaa vastaan: "Miksi minut tuomitset, kun et kerran anna minulle uskoa ja pelasta minua, vaikka voisit sen aivan hyvin vasten tahtoani tehdä!" Jos uskoontulo olisi pelkästään kiinni Jumalan päätöksestä, ilman että ihmisen tarvitsee ottaa vastaan Jumalan armo, niin silloin Jumala ei voisi tuomita ihmisiä kadotukseen epäuskon perusteella, koska on epäoikeudenmukaista vaatia toiselta sitä, mihin hän ei pysty. Tuomio olisi oikeudenmukainen ainoastaan tehtyjen syntien perusteella, ei epäuskon perusteella. Jumala ei vaadi keneltäkään enempää kuin mitä itse ensin hänelle antaa. Jos joku torjuu uskon sanan, niin hän on itse syypää siihen: Jumala antoi, mutta ihminen ei ottanut vastaan.

Jumala vaikuttaa sanan kuulijoiden tahtoon ja mieliin sanansa kautta. "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." Room.10:17 Evankeliumin kuuleminen ei synnytä kuitenkaan pelastavaa uskoa jokaisessa sanan kuulijassa. Toiset torjuvat Jumalan sanan pois luotaan ja toiset ottavat sen vastaan, kuka iloiten, kuka itkien syntejään. Jumalan sanassa on eläväksi tekevä voima, mutta Jumalan voima vaikuttaa sielun pelastumiseksi vain niissä, jotka kääntyvät takaisin Jumalan tykö, muuttavat mielensä ja uskovat kuulemansa sanan. He ottavat Jumalan sanan vaikuttaman uskon kautta vastaan Jumalan armon ja Herran Jeesuksen. Sanan uskominen on edellytys syntien anteeksisaamiselle samalla tapaa kuin mielenmuutos, jonka Jumala tahtoo vaikuttaa jokaisessa sanan kuulijassa. Luuk.24:47; Apt.10:43; 26:18 Jumalan sana on mielipidevaikuttaja siinä kuin jokin mainos. Toiset uskovat sanan, toiset eivät. Jeesus on uskon alkajana ja täyttäjänä niin kuin sotalaivan kapteeni tai armeijan päällikkö, prinssi, ruhtinas, joukkojen komentaja. Hebr.12:2 Hän luo kuulijoihin uskoa sanansa kautta ja valaa sitä heihin. Vaikka tilanne näyttäisi toivottomalta, voi sotajoukko saavuttaa suuren voiton, jos vain uskoo ylipäällikön sanaan ja ryhtyy taisteluun sanan voimassa. Silloin ylivoimaiselta tuntunut vastustaja joutuu häviölle, ei sen vuoksi, että Jumalan sotajoukko olisi runsaslukuisempi tai itsessään voimakas, vaan siitä syystä, että Jumala sotii heidän puolellaan ja tuhoaa viholliset sekä vastustajat pois Jumalan kansan tieltä, niin että me voitamme Kristuksen ansiosta. Jumalan sana on voimavarustus, joka murtaa vihollisen vastarinnan ja tekee lopulta kaikki Jumalan Pojalle alamaisiksi. Tässä ajassa joudumme vielä taistelemaan omaa tahtoamme vastaan, joka pyrkii vastustamaan Jumalaa ja saamaan meidät himojemme ja mielihalujemme orjiksi, tottelemattomiksi Jumalaa kohtaan. Tulee kuitenkin uusi aika ja Jumalan Pojan iankaikkinen rauhan valtakunta, jolloin kaikki on alistettu Pojan valtaan eivätkä kirkastetut pyhät tee silloin enää syntiä, koska ovat tulleet Kristuksen kaltaisiksi. 1Joh.3:2; Jes.11:9; 2Tess.1:10-12

Perkele sitoo ihmisiä synnin orjuuteen, mutta synnin orjallakin on vapaa tahto, niin että hän voi ajatella mitä tahtoo, eikä saatana voi vaikuttaa kaikkiin hänen ajatuksiinsa. Ajatuksiin vaikuttaa vielä voimallisemmin Jumalan sana kuin saatana, sielun vihollinen. Koska Jumalan sanassa on suurempi voima kuin sielun vihollisella on, voi Jumalan sana tehdä vapaaksi kenet tahansa, jos vain joku ottaa sanan vastaan. Vastuu sanan vastaanottamisesta on yksin ihmisen, ei lainkaan Jumalan, sillä Jumala antaa meille sanaansa, vuodattaa sen kautta Henkeään kuulijoihin, mutta ei pakota ketään taipumaan loppuun asti. Tästä syystä on parasta ottaa vaarin siitä, miten kuulemme, ettemme kulkeutuisi pelastuksen ohitse ja jäisi taipaleelle. Snl.1:22-33 Synnin orjallakin on vapaa-aikaa, lepohetkiä synnin työstä, jolloin Jumala puhuttelee häntä, nuhtelee ja kurittaa, jotta jumalaton palaisi takaisi Jumalan tykö ja kääntyisi pois pahuudestaan. Vasta sen jälkeen Jumala kääntää hänen kohtalonsa ja kirous muuttuu siunaukseksi.

Olen todistanut Jumalan sanan avulla, että Jumala ei pelasta ketään jumalatonta, ellei jumalaton käänny Jumalan puoleen hänen sanansa voimasta ja anna pelastaa itseään. Saat uskoa myös toisella tapaa, mutta älä lietso kuulijoihin epäuskon henkeä vaan uskon henkeä, että "jokainen, kuka tahansa, missä tahansa, joka vain kuulee Jumalan Pojan äänen, voi tulla hänen tykönsä ja ottaa hänet vastaan henkilökohtaisena vapahtajana ja pelastajana." Uskominen on mahdollista minulle ja sinulle juuri nyt, tänä päivänä. Tämä päivä on pelastuksen päivä: ota vastaan Jumalan armo, ettei se jää turhaksi sinun kohdallasi.

Kalvinismin ja vapaan tahdon kieltäjien opin mukaan jumalaton voi panna ainoastaan hanttiin Jumalan kutsulle ja kieltäytyä ottamasta vastaan Jumalan sanaa. Siitä syystä Jumalan sanan ja armon vastaanottaminen on täysin Jumalan teko, hänen vaikuttamaansa, eikä Jumala kysy ihmisen mielipidettä sen suhteen, tahtooko tämä pelastua vai ei. Jumala synnyttää uudesti ylhäältä kenet hän tahtoo ja muita hän ei todellisuudessa tahdo pelastaa vaan osoittaa heille pelkästään yleistä hyvää tahtoa. Toisen vapaan tahdon kieltävän näkemyksen ja koulukunnan mukaan, Jumala tosin tahtoo pelastaa kaikki ihmiset, mutta ihmisen tahto voittaa Jumalan tahdon ja niin vastaanhangoittelijat tuomitaan kadotukseen yksin heidän omasta syystään, epäuskon, perisynnin ja syntisten tekojen vuoksi. Ne, jotka saavat pelastuksen, pelastuvat yksin Jumalan päättämän mukaan, ilman, että vaikuttavat millään tavalla omalla tahdollaan pelastetuksi tulemiseen. Jatkan seuraavassa osassa siitä, onko tällainen opetus ristiriidatonta Jumalan sanan kanssa.

Seuraava sivu

Edellinen sivu

Sivun alkuun