Tahto Sanassa, osa 4

Kirjoittanut Petteri Haipola

Jumalan sanaan sidottu tahto uskoon tulossa

Vapaata tahtoa ei uskoontulossa ole, vaan tahto on rajoitettu ja sidottu Jumalan sanaan, niin että vain se voi ottaa vastaan Jumalan sanan, jonka Jumala on jo etukäteen nähnyt niin tekevän. Ihmisen tahto on sidottu myös sillä tavalla, että vain ne pelastuvat, jotka katuvat syntejään ja palaavat takaisin Jumalan tykö eli heidän mielensä muuttuu Jumalan sanan vaikutuksesta. Me emme tiedä sitä, kuka ottaa sanan vastaan ja kuka torjuu sen pois luotaan. Me julistamme siitä syystä evankeliumia kaikille luoduille alkaen Jerusalemista aina maan ääriin asti, jotta "valitut" saisivat pelastuksen. 2Tim.2:10 Muut eivät sitä saa, sillä "usko ei ole jokamiehen" eivätkä kaikki kutsutut kuulu valittujen joukkoon. Matt.22:14; 2Tess.3:2 Jumala on nähnyt edeltä pelastuneiden piskuisen lauman ja vain Jumalan edeltätuntemat ja tietämät ihmiset saavuttavat lopullisen pelastuksen. Vaikka nurjille ja pahoille ihmisille julistettaisiin evankeliumia kuinka paljon tahansa, niin he eivät usko sitä, ellei heidän nimensä ole Karitsan elämän kirjassa sinä päivänä, kun kirjat avataan ja tuomiot luetaan. Pelastuminen on mahdollista vain valituille, niille, jotka Jumala on edeltätuntenut ja tiennyt, että he ottavat sanan halukkaasti vastaan ja pysyvät uskossa loppuun saakka. Apt.13:48; 17:11; Kol.1:21-23

Jumala ei estä ketään ottamasta sanaa vastaan vaan lupaus elämän lahjasta on annettu kaikille kutsutuille, olivatpa nämä missä tahansa. Apt.2:38-41 Meidän tulee julistaa Jumalan sanaa ja evankeliumia, joka vetoaa ihmisten tahtoon ja saa osan ottamaan sanan vastaan, mutta toiset se samainen sana paaduttaa ja niin he joutuvat eroon iankaikkisen rakkauden Jumalan kutsusta. Paatuminen on seurausta siitä, että kutsuttu torjuu sanan pois luotaan ja pitää sen halpana. Joh.12:42-50 Sama sana, joka on tarkoitettu meille elämäksi, koituu toisille tuomioksi ja kuolemaksi, iankaikkiseksi kadotukseksi. Tämä siitä syystä, että sanan kuulijat paaduttavat ensin oman sydämensä ja sen jälkeen Jumala paaduttaa heidät, koska eivät ottaneet vaarin sanasta. Hebr.3:12-15; Room.9:15-18; Apt.19:9 Syy on kokonaan ihmisen, ei lainkaan Jumalan. Sanassa on itsessään eläväksi tekevä voima, mutta sen voi torjua eikä sitä ole pakko ottaa vastaan.

Jumala kysyy meidän tahtoamme, kun kutsuu meitä Jeesuksen luokse. "Tahdotko sinä tulla terveeksi? Tarvitsetko parantajaa?" Jeesus on tullut kutsumaan syntisiä parannukseen, ei vanhurskaita. Vanhurskaat eivät tarvitse parantajaa, mutta syntiset tarvitsevat häntä. Jos joku tunnustaa syntinsä ja pyytää niitä anteeksi Jumalalta Jeesuksen Kristuksen vereen vedoten ja hänen nimensä kautta, niin ne annetaan hänelle anteeksi, sillä Jumalalla on paljon anteeksiantamusta ja mielenmuutosta kansalleen Israelille, johon meidät pakanatkin on uskon kautta liitetty, niin että meistä on tullut yksi Jumalan kansa, jossa ei etsitä erottavia tekijöitä vaan Kristuksessa kaikki ovat yhtä kansaa ja Jumalan perhettä etnisestä taustasta riippumatta. Jokainen parannuksen tehnyt uuden liiton uskovainen oksastetaan suoraan totiseen viinipuuhun eli Kristukseen ja me tulemme jalon öljypuun juuresta eli Kristuksesta osalliseksi. Room.11:17-23; Joh.15:1-6 Me emme saa ylpeillä toinen toistamme vastaan ja haastaa riitaa veljien välille vaan meidän tulee rakastaa toinen toistamme totuudessa eli Jumalan sanan mukaan. Jumala ei siirrä meitä rakkaan Poikansa valtakuntaan ellemme ole halukkaita tulemaan mielenmuutokseen ja hylkäämään syntielämää. Meidän tulee suostua siihen, että Jumalan armo tekee meissä työtään ja Jumala saa pelastaa meidät.

Jumalan sanassa on itsessään voima, joka synnyttää meissä uskoa, jonka perusteella voimme tulla Jumalan tykö ja ottaa vastaan Jumalan armo. Mutta Jumalan sana ei vaikuta automaattisesti jokaisessa sanan kuulijassa sitä, että he ottavat sanan vastaan ja että sana pysyy heissä. Jeesuksen vertaus kylväjästä kertoo sen, että Jumalan sanaa kylvetään ihmisten sydämeen. Matt.13:3-9,18-23 Toiset luopuvat Jumalan sanasta omasta syystään ja lankeavat pois. Syy ei ole Jumalan sanassa, siinä, etteikö sanassa olisi voima synnyttää ihmistä uudesti ylhäältä ja tuottaa runsaasti hedelmää. Moni luopuu tämän maailman hekumoiden ja rikkauden viettelyksen tähden pois Jeesusta seuraamasta tai sen vuoksi, että sanassa pysyminen aiheuttaa vainoa uskosta osattomien taholta.

Suurin syy sanasta luopumiseen ja Herran hylkäämiseen on ihmisen luontainen ylpeys, joka ei salli hänen kääntyä Jumalan puoleen vaan pitää hänet oman mielensä vankina, niin ettei Kristus saa vapauttaa meidän ajatuksenjuoksuamme olemaan kuuliaiset hänelle. Lihan tahdon täytyy kuolla, jotta Henki pääsee tekemään meidät elävän Jumalan lapsiksi. Joka rakastaa elämää, hän rakastaa myös itselleen ja omille mielihaluilleen kuolemista. Omalla voimalla ja oman tahdon mukaan tämä on mahdoton asia toteuttaa ja mahdotonta on se, että liha alistuisi Jumalan lain alle, koska sen mieli on kuolema ja vihollisuus Jumalaa vastaan. Oman tahdon mukaan vaeltavat lihalliset veljet ja sisaret korottavat itseään ja omaa uskoaan sekä viisauttaan, oppineisuuttaan, ja tekojaan, niin kuin minä olen tehnyt eksymyksessä ollessani. Mutta kun oma tahto kuolee ja alistuu Jumalalle, niin silloin Henki kuljettaa meidät sinne, minne oma tahto ei halua meidän menevän. Niin Jeesuskin, meidän Herramme, joutui erämaahan saatanan kiusattavaksi, ja saatana yritti langettaa hänet syntiin vetoamalla kirjoitettuun Jumalan sanaan, mutta Herra Jeesus Kristus kesti kaikki pahan kiusaukset ja palavat nuolet, niin ettei sallinut maksansa tulla lävistetyksi, vaan hän pysyi kuuliaisena Isälle Jumalalle hamaan ristinkuolemaan asti. Siitä syystä Jumala on hänet korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, että jokaisen polven pitää Isän Jumalan kunniaksi Herran Jeesuksen edessä notkistuman.

Jotkut haluavat olla mieliksi enemmän ihmisille ja maailmalle kuin Jumalalle ja siitä syystä maailma rakastaa heitä ja hyväksyy heidät joukkoonsa. Lopun aikana uskovaiset eivät mene maailmaan julistamaan evankeliumia vaan maailma tulee seurakuntiin ja valtaa sen villitsevillä hengillä ja armolle vierailla riivaajien opeilla. Petoa ja sen kuvaa kumartavat ihmiset ovat ihmisten orjia ja kumartavat ihmisiä jumalanaan. He palvovat vääriä profeettoja ja opettajia, isoisia apostoleja kristuksina, eivätkä erota oikeaa väärästä. Kristus tarkoittaa suomeksi voideltua ja nämä uudesta viinistä juopuneet hoipertelijat ja sopimattomasti käyttäytyvät rahan ahneet röyhkeät ihmiset kiskovat sielullisilta ihmisiltä hyötyä kiristämällä heitä ylettömään uhraamiseen yli varojen ja he rikastuvat heidän uhreillaan. He elävät kuin miljonäärit ja nauttivat parrasvaloissa suurta suosiota tämän maailman mallin mukaan. Hengellisistä tilaisuuksista on tullut sielullisen viihteen esityspaikkoja. Humppa, disko ja demoninen rock- musiikki sekä heavy-metal ovat syrjäyttäneet hengelliset ylistyslaulut ja kiitosvirret sekä psalmit. Ihmiset käyttäytyvät kokouksissa sopimattomalla tavalla, riehuvat ylt´ympäri kuin demonin vallassa, ääntelevät kuin eläimet ja sätkivät maassa kuin kouristuksen vallassa olevat riivatut ihmiset. Heissä vaikuttava henkivalta ei ole Jumalasta vaan sielun vihollisesta ja Jumala on sallinut sen hengen tulla seurakuntaan seulomaan jyviä akanoista. Vain jyvät pääsevät taivaalliseen laariin, akanat poltetaan sammumattomassa tulessa. Vapaan tahdon kannalta on syytä huomata tässä se, että ihminen on vastuussa siitä, mihin hän uskoo, keneen hän uskoo ja miten hän uskoo.

Jumalan sanassa on Jumalan voima, mutta vain Pyhä Henki voi avata sanan Jumalan tahdon mukaan ja johdattaa kuulijat todelliseen pyhityselämään, Hengen vapauteen. Vieraan hengen valtaan joutuneet eivät pysty alistumaan Jumalan lain alle, koska ovat lihanmielisiä, ja he käyvät sotaa pyhiä ja valituita vastaan karkoittaen heidät pois Jumalan seurakunnasta. Jumalan seurakunta on luopumuksen vallassa, mutta Herra kokoaa laumaansa "leirin ulkopuolelle", jossa nämä kokoontuvat yksimielisinä Herran Jeesuksen mielen mukaan ylistämään Isää Jumalaa. Room.14:5-7

Kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen

Johanneksen evankeliumi:
5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
5:25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.

Minusta tuossa kerrotaan se, että uskosta osaton kuulee Jumalan Pojan äänen ja siirtyy sen seurauksena kuolemasta elämään. Kun Raamatussa puhutaan kuulemisesta, niin on kahdenlaista kuulemista: kuuleminen, jolloin sanasta otetaan vaari ja kuuleminen, jolloin sanaa pidetään halpana ja torjutaan se pois luota. Ne, jotka kuoleman tilassa kuulevat Jumalan Pojan äänen ja ottavat sanasta vaarin, nousevat ylös kuolleista. Näin Jumalan sana herättää heidät kuolleista ja he nousevat sanan voimasta ylös kuolleista.

Efesolaiskirje:
5:14 Sentähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!"

Jumala kutsuu jumalattomia ja kehottaa heitä palaamaan tykönsä. Jes.55:1-7 Lupaus Pyhän Hengen lahjasta on annettu kaikille kutsutuille. Apt.2:38-39 Raamattu ei anna Jumalasta kovin mairittelevaa kuvaa, jos hän kutsuu jumalatonta ja lupaa hänelle Pyhän Hengen, mutta ei pidä lupaustaan. Miksi Jumala yleensä herättäisi kutsumissaan ihmisissä toivon pelastuksesta, jos ei kuitenkaan aio heitä pelastaa? Minä uskon, että Jumalalla on vilpitön ja hyvä aikomus pelastaa jokainen kutsumansa ihminen, mutta ihminen on itse syypää siihen, ettei ota vastaan Jumalan armoa. Jumala tarjoaa armoaan ja sanaansa, mutta ihminen torjuu sen pois luotaan. Kyse ei ole siis siitä, etteikö Jumala ole tosissaan, kun tarjoaa pelastusta kaikille kutsutuille: pelastus on otettavissa silloin, kun sitä taivaasta tarjotaan. Se, että Jumala tietää edeltä, ketkä eivät ota vastaan Jumalan sanaa, ei tee häntä väärämieliseksi tuomariksi. Me emme sitä tiedä ja voimme luottaa siihen, että Jumala antaa jokaiselle kutsutulle reilun mahdollisuuden, vaikka hänen ei tarvitsisi sitä tehdä. Eihän syntinen ja jumalaton ansaitse armoa ynnä taivasta, mutta Jumala on hyvä ja rakastaa ihmisiä, kun tarjoaa sitä, vaikka se ei kovin monelle kelpaakaan.

Hengellisesti synteihin ja rikoksiin kuollut olotila ei ole täysin rinnasteinen ruumiin kuolemaan. Kun ruumis kuolee, niin henki lähtee pois ruumiista eikä ihminen voi enää kuulla, mitä hänelle puhutaan. Snj.12:7 Henki palajaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin, mutta sielullinen ja jumalaton palajaa tomuksi jälleen, mikä tarkoittaa sitä, että saatana saa hänet ravinnokseen. 1Moos.3:14 Sielun vihollinen jäytää jumalatonta ja syö hänen lihaansa eli synnillistä mieltään, kovertaa sitä ja polttaa kuin tuli. Syytökset eivät lakkaa koskaan, koska synneistä ei voi helvetissä saada sovitusta. Sammumaton tuli palaa ja madot kalvavat eikä pelastajaa ole: kauheampaa olotilaa ei voi olla. Ilm.20:10-15; 14:9-11; Mar.9:48 Perkele on pahin mahdollinen kaveri, kun mietitään sitä, kenen kanssa haluaisi olla iankaikkisesta iankaikkiseen, päättymättömällä tavalla. Hänen seurassaan ei kukaan viihdy eikä hän itsekään ole nauttiva siitä, että joutuu pimeyteen. Herra maksaa tarkoin jokaiselle jumalattomalle ja langenneelle enkelille, joten kannattaa ottaa tarkoin vaari siitä, mitä Jumala meille Raamatussa puhuu, ettei vain joutuisi vaivan sekä tuskan paikkaan.

Synteihin kuollut ihminen on kuin talviuntaan nukkuva karhu. Kun kevätaurinko sulattaa hankia, alkaa karhu liikehtiä ja herätä unestaan. Hän kuulee unen lävitse ääniä pesänsä ulkopuolelta. Ihminen makaa hengellisesti kuolleessa tilassa haudassa, tuonelassa, mutta kuulee unen lävitse Jumalan Pojan kutsuhuudon. Jumala vetää häntä Jeesuksen tykö ja tekee mahdolliseksi ottaa vastaan Jumalan armo.

Jumala on luvannut Pyhän Hengen lahjan kaikille kutsutuille, mutta vain harvat ottavat lahjan vastaan. Apt.2:38-39 Jumala on vilpitön, kun tarjoaa mahdollisuutta pelastua. Jokaisella kutsutulla on mahdollisuus ottaa sana vastaan, mutta pakko sitä ei ole "tehdä". Jumala kutsuu monia, mutta valitsee vain ne, jotka ottavat hänen kutsustaan vaarin ja ottavat sanan vastaan. Näin Jeesus voi sanoa: "monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut." Matt.22:14 Jumala on valinnut ne, jotka ottavat vastaan Jumalan armon ja Jumalan sanan. Hän tietää ennalta, ketkä sen tekevät ja tuntee pelastuneet nimeltä jo ennen kuin maailma on perustettu. Tästä syystä hän voi ennaltanäkemisen perusteella sanoa kutsutuiksi ja valituiksi niitä, jotka ottavat sanan vastaan, mutta muut eivät ole valittuja. Syy valinnan ulkopuolelle jäämiseen on yksin ihmisen, mutta Jumala on vanhurskas, kun antaa jokaiselle mahdollisuuden uskoa, vaikka hänen ei sitä tarvitsisi tehdä. Syntinen ihminen ei ansaitse muuta kuin kadotuksen, joten on suurta Jumalan armoa, että hän pelastaa edes ne, jotka uskovat hänen Poikansa nimeen. Usko ei ole oma ansio, sillä se on Jumalan vaikuttamaa usko, saatua uskoa ja annettua uskoa. Kol.2:12; 2Piet.1:1; Room.12:3; Jda,1:3 Uskominen ei ole myöskään lain teko, koska en tee silloin vielä mitään, kun uskon Jeesukseen, joka vanhurskauttaa minut uskon perusteella. Room.3:19-4:8 Tahtominenkaan ei ole lain teko, koska en tee mitään silloin, kun tahdon. Jos tahdon pelastua Jumalan tahdon mukaan, niin luovun silloin oman itseni pelastamisen yrittämisestä ja lakkaan lihan mielestä, vihollisuudesta Jumalaa vastaan. Room.8:1-13 Koska tämä mielenmuutos on Jumalan vaikutusta ja hänen armoaan on myös syntien anteeksiantaminen, ei pelastuksessa ole mitään omaa ansiota. Apt.5:31-32; 2Tim.2:19-25; Jes.55:1-8 Syntiä ei voi saada anteeksi tekemällä hyviä tekoja, ansaitsemalla anteeksianto, vaan ne saa anteeksi yksin siitä syystä, että se, jota vastaan on rikottu, rakastaa sinua ja antaa synnit sinulle anteeksi. Tätä on Jumalan ihmisrakkaus ja hyvyys meitä langenneita kohtaan.

Ihmisen on normaalitilassa ollessaan mahdotonta ottaa vastaan Jumalan armo. Hän sotii silloin lihallisen mielensä vallassa Jumalaa vastaan, mutta kun Jumala herättelee häntä synnin unesta, niin silloin Jumala itse antaa mahdollisuuden ottaa armo vastaan ja tarjoaa meille uskon sanaa. Jumala antaa uskon sanan ja armon, mutta sitä ei ole pakko ottaa vastaan. Jumalan sana synnyttää itsessään uskoa ja tunkeutuu ihmiseltä lupaa kysymättä hänen sydämeensä, jolloin tässä "edeltävässä armossa" on mahdollista ottaa sana vastaan tai torjua se pois luotaan. Joh.12:42-50 Tällä tavalla ymmärrettynä Jumalan sana ei ole ristiriitaista eikä se voikaan sitä olla. Jumala tahtoo pelastaa kaikki maailman ihmiset niin kuin hän sanassaan todistaa, mutta vain harvat pelastuvat, sillä kaikki eivät ota vastaan Jumalan armoa sanan vaikuttaman uskon kautta. Room.5:1-2; Joh.3:16; 1Tim.2.3-7; 2Piet.3:9; Apt.2:38-41; 13:42-52; Matt.7:13-14

Oman tahdon tulee kuolla

Jesajan kirjassa on mielenkiintoinen kohta, jossa sanotaan näin:

Jesaja:
31:3 Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.

Me ihmiset olemme luonnostamme lihan puolesta kuin villihevosia, jotka Jumalan täytyy ottaa kiinni ja kesyttää, ennen kuin voimme olla hyödyksi hänen käytössään. Meidän tahtomme täytyy alistua ja tulla nujerretuksi, niin että Jeesus saa vyöttää meidät suitsilla, laittaa satulan selkäämme ja istua ohjaksiin. Sen jälkeen Jumala johdattaa meitä, mihin tahtoo: me emme ole enää itsemme omia ja vapaita vaan olemme tulleet toisen eli Kristuksen omiksi. Kristuksen omana oleminen merkitsee lihan kuolemista eli tahtomme nujertumista, mutta sen seurauksena me löydämme autuuden, jolla ei ole vertaa. Jeesus ohjastaa meidät sinne, mikä on parasta meidän ja kaikkien ihmisten kannalta. Silloin toteutuu Raamatun sana: "Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: `Tässä on tie, sitä käykää.´" Jes.30:21 Me emme ole kuitenkaan kuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan. Ps.32:9 Me otamme selvää siitä, mikä on Jumalan tahto ja toimimme sen mukaan. Room.12:1-3; Ef.5:17 Jumalan sana antaa yksinkertaiselle ymmärrystä, kun Pyhä Henki avaa sen meille. Job,32:8; Ps.119:130; 1Joh.2:27

Uskovaisen tahto ei ole vapaa vaan se on sidottu Jumalan sanaan. Vaikka Paavali puhuu vapaasta tahdosta ja Pietari vapaaehtoisesta Jumalan palvelemisesta, niin on meidän oma tahtomme silti kuollut ja me menemme sinne, minne Henki käskee meidän mennä, koska olemme luopuneet oman tahdon tiestä ja kuljemme Hengen vapaudessa Jumalan suunnitelman mukaan edeltävalmistetuissa teoissa. Ef.2:10; 1Kor.9:17; 1Piet.5:2 Oman tahdon tie etsii aina "omaansa" eli "lihan himojen halua", mutta Jumalan tahtoon taipunut kieltää itsensä joka päivä ja elää mieluummin Jumalan tahdon mukaan, koska se on parempi meidän rauhaamme ajatellen. Matt.16:24 Tästä johdatuksen tiestä on kirjoitettu paljonkin ja johdatuksessa kulkeva voisi siitä kertoa, mutta laitan tähän todistukseksi vain pari Raamatun kohtaa.

Apostolien teot:
20:22 Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.
20:23 Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
20:24 En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.

Paavali matkusti "sidottuna Hengessä" eli Jumala oli sitonut hänen tahtonsa palvelemaan Jumalaa ja hän oli rakkauden pakottamana suostunut Jumalan tahtoon, jopa niin, että hän kirjoitti mielistyneensä heikkouteen ja pahoinpitelyihin, jotka häntä kohtasivat jumalisen vaelluksen vuoksi. Paavali on meille hyvä esikuva siitä, miten oman tahdon on kuoltava ja väistyttävä Jumalan tahdon tieltä, jotta voimme elää Jumalan puhtaudessa ja pyhyydessä emmekä lihallisessa viisaudessa. 2Kor.1:12; 5:14; 12:10; 1Kor.11:1 Pietari vahvistaa tämän opetuksen ja tekee selväksi, että omasta lihan tahdosta tulee luopua ja alistua Jumalan tahdon alle.

1.Pietarin kirje:
4:1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä -
4:2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
4:3 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.

5:6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
5:7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."

Himojen mukaan eläminen on luontaista ihmisille, mutta me pyhät ja valitut olemme tulleet Jumalan lupausten mukaan osallisiksi jumalallisesta luonnosta, niin että me pelastumme siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee. 2Piet.1:3,4 Meihin on istutettu Jumalan sanan kautta ja Jumalan voimasta toisenlainen luonto, josta sanotaan, että se on `Hengen mieli´ tai `Kristuksen mieli´. Room.8:3-13; 1Kor.2:16 Meitä pilkataan juuri sen vuoksi, että emme elä niin kuin muu maailma elää synnin ja himojen orjina, emmekä me puhu niin kuin tämä maailma puhuu, niin että hylkäisimme Jumalan sanan totuuden ja julistaisimme ihmisten korvasyyhyyn oppeja, jotka ovat vieraita armolle ja Jumalan sanalle. Harhaopit ovat vaarallisia, koska ne ovat saaneet alkunsa Jumalalle vihamielisistä hengistä ja jumalattomasta mielenlaadusta. Pahimpien harhaoppien ja villitsevien henkien noudattajat ovat luopuneet uskosta eivätkä voi pelastua elleivät käänny ja tule mielenmuutokseen, jota Jumala heille tarjoaa, niin että tulisivat uskossaan terveiksi ja saisivat luvatun Hengen. 1Tim.4:1-16; Gal.3 Lihan himojen noudattaminen ei ole vain jotain näkyvissä synneissä rypemistä, mistä Pietari edellä julisti, vaan se on myös itsensä korottamista, ylpeyttä, lihallista paisumista, pöyhkeyttä, vihamielisyyttä, kateutta, toisten ärsyttelemistä, panettelua, herjaa, lahkolaisuutta, eri seuraisuutta ja puolueiden rakentamista, jolloin itse kukin asettuu jonkun puolelle toista vastaan ja haastaa riitaa lyöden muita jumalattomalla nyrkillä. Kaikki tällainen on myös synnissä ja lihan vallassa elämistä ja siitä tulee luopua, jos mielii päästä perille asti taivaaseen. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Joka kylvää lihaansa, hän lihasta turmeluksen niittää, mutta joka henkeen kylvää, se hengestä iankaikkisen elämän niittää. Gal.6:8; 5:13-26

Se, että meidät sidotaan vanhurskauden suitsilla ja rakkauden ohjaksilla, merkitsee ihanaa vapautta vaeltaa Hengessä tätä maan päällistä elämää Jumalan tahdon mukaan. Olemme silloin vapaat synnistä ja saatanan vallasta, elääksemme Herralle. Paavali kirjoitti: "Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat." Room.14:8 Herran omana oleminen ja hänen "orjuutensa" on suurinta vapautta, mitä luotu voi kokea. Jeesus todisti lihansa päivinä väkevästi, että Poika tekee todellisesti vapaaksi ja katkaisee syntikahleet sekä väärät siteet, jotka meitä sitovat ja orjuuttavat. Poika on tullut tekemään perkeleen teot tyhjiksi ja sen hän tekee, jos annamme hänelle sijaa sydämissämme ja vallan oman tahtomme ylitse, niin että taivumme Isän tahdon alle. 1Piet.5:6; Hebr.12:9

Johanneksen evankeliumi:
8:31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."
8:33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
8:34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
8:35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
8:36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

Jeesus vapauttaa jokaisen uskovaisen syntikahleista ja lihan herruudesta, itsekkäästä ylpeydestä. Raamattuun on kirjoitettu ihana lupaus siitä, miten pyhät koetellaan, puhdistetaan ja kirkastetaan näinä lopun aikoina. Dan.12:10 Jumala voi nöyryyttää ne, joilla on ylpeät ajatukset mielessään. Dan.4:34 Herra tahtoo johdattaa meitä ja puhua meille, niin että voimme ojentautua elämässä hänen tahtonsa mukaan. Riittäähän se, että me elimme ennen himojen orjina tässä maailmassa: Jumala on vapauttanut meidät synnin vallasta ja kutsuu meitä elämään pyhää elämää, ei lihallisessa viisaudessa ja itsensä korottamisessa vaan Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, kirkastaen Kristusta ruumiissamme. Jos me elämme niin kuin tämä maailma elää, niin meistä katoaa suola ja käymme hyödyttömiksi: kelpaamme vain pois heitettäviksi. Jumala on kuitenkin uskollinen ja on luvannut puhdistaa jokaisen oksan totisessa viinipuussa eli Kristuksessa, joka kantaa hyvää hedelmää, niin että se kantaisi runsaamman hedelmän. Joh.15:2 Herra nostaa ylös maahan alas painetun ja korottaa hänet, ei herraksi hallitsemaan, vaan nöyräksi seurakunnan palvelijaksi.

Psalmit:
145:14 Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.

Uskovaisen tahto ei ole vapaa vaan sen pitää olla sidottu Jumalan sanaan ja Jumalan tahtoon. Tämä maailma elää oman itsensä herrana ja liha hallitsee sitä ja se on seurausta juuri siitä, että jokainen huutaa omien oikeuksiensa puolesta ja ne oikeudet ovat lihan vallassa olevalla ihmisellä pelkästään rakkaudettomuutta ja syntiä, omasta itsestä ja lihasta huolen pitämistä. Kukaan ei tee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yksikään, vaan kaikki etsivät omaansa eivätkä etsi toisen omaa. Kukaan ei anna kunniaa Jumalalle vaan kaikki riistävät Jumalalta kunnian ja haalivat sitä itselleen niin kuin rikkautta, joka ei heille kuulu, sillä kaikki ihmiset ovat Jumalan omaisuutta ja hän saa tehdä heille, mitä hän itse tahtoo. Paavali ei kerskannut vapaasta tahdostaan, vaikka puhuikin, että hän julistaa evankeliumia vapaasta tahdostaan, mutta Paavali ei ollut siinä vaiheessa enää itsensä oma ja oman elämänsä herra vaan Jeesus Kristus oli saanut tulla hänen sydämessään elämän Herraksi.

1.Korinttolaiskirje:
9:16 Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!
9:17 Sillä jos vapaasta tahdostani sitä teen, niin minulla on palkka; mutta jos en tee sitä vapaasta tahdostani, niin on huoneenhaltijan toimi kuitenkin minulle uskottu.

Kreikan kielen alkutekstissä ei esiinny sanaa "vapaasta", mutta sanan `hekon´ {hik-oun'} merkitys on:

  1. pakottamatta, vapaaehtoisesti, halukkaasti
  2. jonkun (vapaasta) omasta tahdosta
  3. jonkun omasta halusta, vapaaehtoisesti, itsestään

Paavalin kirjoituksesta näkyy se, miten hänelle on uskottu evankeliumin julistaminen eikä se tehtävä ole siinä mielessä vapaaehtoinen, mitä me vapaaehtoisuudella ymmärrämme, vaan Jumalan valinta ja vaikutus hänessä on niin suuri, ettei hän voi olla tottelematta taivaallista näkyä, niin kuin hän toisaalla kutsumuksestaan todistaa. Apt.26:19 Paavalin tahto oli siis sidottu Jumalan tahtoon eikä hän ollut enää oman itsensä herra, vapaa noudattamaan lihansa mielihaluja. Hänet oli vyöttänyt toinen - Jeesus Kristus - joka vei hänet, minne tahtoi ja minne Paavali ei olisi lihan puolesta halunnut mennä. Paavalia odotti joka paikassa kahleet, ahdistukset, vaino ja monet tuskat, mutta hän kesti, koska Jumala oli hänen kanssansa ja vaikutti hänessä tahtomista ja tekemistä, jotta Jumalan tahto tapahtui hänen elämässään. Englanninkielisistä käännöksistä käy ilmi tämä paradoksi: Paavali oli tavallaan pakotettu julistamaan evankeliumia, mutta silti hän teki sitä vapaaehtoisesti, eli hänen tahtonsa taipui Jumalan tahtoon ja niin hän kuoli omille lihallisille pyyteilleen ja vaatimuksilleen. (1Cor.9:16-17 NKJV)"For if I preach the gospel, I have nothing to boast of, for necessity is laid upon me; yes, woe is me if I do not preach the gospel! For if I do this willingly, I have a reward; but if against my will, I have been entrusted with a stewardship." Suomennan vielä nämä jakeet, jotta näemme sen hiuksen hienon eron, mikä eri käännöksissä on. "Sillä jos minä saarnaan evankeliumia, ei minulla ole mitään kerskattavaa, sillä minulla on sisäinen tarve se tehdä; niin, voi minua, ellen saarnaa evankeliumia! Sillä jos teen sen vapaaehtoisesti, on minulle siitä palkka; mutta jos teen sen vasten tahtoani, on se tehtävä minulle kuitenkin uskottu." Paavali tuo ilmi sen, että julistipa hän sitten evankeliumia vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan, ei hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin sen julistaminen: Jumalan rakkaus vaikutti hänessä niin voimallisesti, että hänen täytyi se tehdä ja totella kaikessa Jumalaa. Näin Paavalista oli tullut Kristuksen orja eikä hän ollut enää oman itsensä herra, vapaa noudattamaan omaa tahtoaan, vaan hän valitsi kaikissa asioissa Jumalan tahdon tekemisen ja sai siitä kiitoksen Isältä, kun siirtyi ajan rajan tuolle puolelle. Raamattu ei tee tyhjäksi ihmisen valintaa ja alistumista Jumalan tahtoon vaan vahvistaa sen: kun ihminen vastaa myönteisesti Jumalan kutsuun ja valintaan, niin silloin Jumalan tahto toteutuu hänen elämässään. Tästä on hyvänä esimerkkinä Maria, joka oli valinnut Jeesuksen jalkojen juuresta hyvän osan, mitä ei otettu häneltä pois. Luuk.10:42 Jeesuksen sanat eivät voi olla viittaus mihinkään muuhun kuin sielun pelastumiseen ja kutsumukseen, jonka kukin Herralta saa, jos ottaa hänet vastaan elämänsä Herraksi ja Jumalaksi.

Kristikunta on vajoamassa yhä syvenevään luopumukseen, jossa ihminen korotetaan Jumalaksi ja häntä palvotaan epäjumalana, idolina. Maailma ja sen arvostukset ovat tulleet sisälle seurakuntaan: ihmiset on nostettu palvonnan ja ylistyksen kohteeksi epäterveellä tavalla. Suuria apostoleja koskeva kritiikki sammutetaan ja torjutaan saatanan syytöksinä, vaikka arvostelu osuisi oikeaan ja todistaisi väärien opettajien ja profeettojen sekä Jumalan kansan synnit, mistä tulisi tehdä parannus. Sen sijaan, että synnit hyljättäisiin ja ojentauduttaisiin Jumalan sanan alle, tehdäänkin juuri päinvastoin ja jatketaan synnissä elämistä niin että Jumalan sana tallotaan jalkoihin ja seurataan villitsevää henkeä, joka toimii vastoin Raamatun ohjeita ja rakkauden käskyä. Ihmiset elävät ahneudessa ja himojensa orjina tai sitten heidät on orjuutettu uskonnollisten suoritusten ja askeesin alle: he tekeytyvät nöyriksi, vaikka ovat ylpeitä ja etsivät omaa kunniaansa eivätkä Jumalan kunniaa.

Tämä maailma julistaa menestysteologiaa ja korottaa ihmisiä mielin määrin. Kirjoitetaan kirjoja, joissa puhutaan "oman elämänsä sankareista" ja jokainen pyrkii "herrana hallitsemaan toinen toistaan" eikä kukaan auta toisia heidän iloonsa, niin kuin Paavali ja apostolit tahtoivat tehdä. 2Kor.1:24 He eivät etsineet omaa kunniaansa, vaikka olisivat voineet kunnianosoituksia itselleen vaatia, vaan he etsivät lähettäjänsä eli Isän Jumalan kunniaa. He eivät pyrkineet olemaan mieliksi ihmisille vaan Jumalalle. He eivät korottaneet itseään vaan Kristus heissä kirkasti Isää ja Pyhä Henki Jeesuksen Kristuksen nimeä. He eivät olleet pöyhkeitä ja lihallisen mielen turhaan paisuttamia vaan he olivat lempeitä tessalonikan seurakunnan Jumalan lapsia kohtaan ja vaalivat heitä kuin imettävä äiti lapsiaan. He hellivät seurakuntalaisia ja tahtoivat antaa heille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkensäkin, sillä tessalonikalaiset olivat heille rakkaiksi tulleet. 1Tess.2 He kehottivat veljiä ja sisaria ja teroittivat heille, että "teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa." Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja vaikuttaa niissä, jotka ottavat sen vastaan eikä Isä salli yhdenkään oksan Kristuksessa jäädä hedelmättömäksi vaan hän karsii Jumalan lapsista kaiken vääryyden pois ja puhdistaa ne oksat, jotka tuottavat vähän hedelmää, että ne tuottaisivat runsaasti hedelmää. Pyhä ja valittu ei siis ole itsensä oma vaan hän on Herran oma eikä hän elä enää itse vaan Kristus elää hänessä ja sen, minkä hän elää, hän elää Jumalan Pojan uskossa ja Jumalan armo tekee työtä hänessä ja hänen kauttansa, ei niin että hän itse työtä tekisi. Gal.2:20; 1Kor.15:10 Jokainen hyvä teko ja anti, mitä meillä on, on valkeuksien Isän lahja ja teon takana sekä hedelmän takana on Pyhä Henki ja hän kirkastaa meille Kristuksen, joka puolestaan kirkastaa meille Isän, ja niin me löydämme tien Isän luokse, Herran Jeesuksen Kristuksen kautta.

Seuraava sivu

Edellinen sivu

Tahto Sanassa, osa 1

Sivun alkuun