Tahto Sanassa, osa 5

Kirjoittanut Petteri Haipola

Tahdon murtuminen uskoontulossa

Toin edellä esille sen, miten pelkästään Jumalan tahto ei riitä pelastamaan jumalatonta. Jumalattoman tahdon täytyy murtua Jumalan puhuttelun alla ja vastaanhangoittelun tulee päättyä. Vasta sitten, kun syntinen murtuu ja antaa periksi Jumalan tahdolle, voi hän pelastua Jumalan tahdon mukaan. Muuten hän jää syntiensä ja epuskon valtaan. Jumalan tahto jää siinä tapauksessa toteutumatta hänen elämässään. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 1Tim.2:3-6 Jos pelastuminen olisi kiinni yksin Jumalan tahdosta, pelastaisi hän kaikki maailman ihmiset. Kaikki eivät kuitenkaan pelastu, joten täytyy olla olemassa jokin muukin seikka, mikä vaikuttaa jumalattomien pelastukseen. Se on heidän tahtomaailmansa murtuminen, nöyrtyminen Jumalan edessä. On suurta Jumalan armoa, että katuvainen ja synneistään pois kääntyvä sielu löytää lääkkeen syntiensä aiheuttamiin haavoihin Kristuksen veren ja syntien anteeksisaamisen kautta. Pyhä Henki alkaa vaikuttaa hänessä ja kirkastaa Kristusta. Kun Kristus kirkastuu meissä, tarkoittaa se sitä, että lakkaamme synnistä ja elämme tätä elämää Jumalan tahdon mukaan emmekä ihmisten himojen mukaan. Joka kärsii lihassa, se lakkaa synnissä. 1Piet.4:1-2 Mutta joka antaa periksi lihalle ja alkaa palvella uudestaan syntiä uskoontulonsa jälkeen, se paatuu, ja menettää sydämeensä kylvetyn sanan ja pelastuksen.

On vaarallista opettaa jumalattomille sellaista oppia, ettei ihminen voi nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle eikä taipua hänen tahtoonsa. On vaarallista opettaa jumalattomia, etteivät he voi katua syntejään ja syntisyyttään. Raamatussa opetetaan juuri päinvastaista: ne saavat armon, jotka katuvat syntejään, kääntyvät pois pahuudestaan ja muuttavat mielensä suhteessa Jumalaan, evankeliumiin ja Kristukseen Jeesukseen. Kun Jumala kutsuu jumalatonta Jeesuksen luokse saamaan syntejä anteeksi, tulee kutsuun vastata myönteisesti. Suruttomat ja katumattomat eivät halua taipua ja nöyrtyä vaan he elävät paatumuksessa ja saavat lisäpontta sydämensä kovuudelle, kun heille opetetaan, etteivät he muuta voi tehdäkään kuin hangoitella vastaan Jumalan vetäessä heitä hyvyydellään mielenmuutokseen. Jos joku uskoo, ettei hän voi tehdä mitään muuta kuin panna hanttiin Jumalalle, niin hän ei koskaan anna periksi taistelussa Herraa vastaan ja joutuu kadotukseen. Jokainen uskoontullut on joutunut tunnustamaan Jumalan edessä, että on hävinnyt taistelun Herraa vastaan ja niin hänestä on tullut Kristuksen orja, sillä "kenen voittama joku on, sen orja hän on." 2Piet.2:19 Jumalan Pojan `orjuus´ on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua, sillä silloin me saamme vaeltaa Hengen vapaudessa eli olemme tulleet vapaiksi meitä kahlitsevistä synneistä ja pahoista tavoista. Terve riippuvaisuussuhde on olla kaikessa riippuvainen Jeesuksesta, sillä ilman häntä emme voi mitään hyvää tehdä. Jumala on se, joka vaikuttaa meissä kaiken hyvän alkaen sydämen muuttumisesta Kristuksen sydämen kaltaisuuteen. Kun sydän muuttuu, näkyy se ennen pitkää myös puhtaana ja pyhänä elämän vaelluksena Jumalan kunniaksi. Joh.15:5; Hebr.13:20-21; 2Kor.3:18; 1:12; 1Tess.2:1-12

Kun herätyksen tilassa oleva jumalaton ja syntinen ihminen kääntyy Jumalan puoleen, niin hän ei tunnusta siinä omaa hyvyyttään ja erinomaisuuttaan, vaan hän tunnustaa tappionsa taistelussa Jeesusta vastaan ja perin suuren syntiturmeluksensa. Jotkut selittävät, ettei ihminen voi myötävaikuttaa tahdollaan pelastukseensa, koska se ei tapahtuisi silloin armosta vaan teoista. Olen jo aiemmin selittänyt, ettei tahtominen ole lain teko vaan se on tahdon ilmaisu - ei teko. Jos tahdon jotakin, en silloin vielä tee mitään ja näin tahdon ilmaisua ei voida lukea lain teoksi. Myöskään uskominen ei ole lain teko, koska jos uskon Jeesukseen ja tulen vanhurskaaksi uskon perusteella, mutta en tee mitään, niin silloin en pelastu lain teon kautta vaan uskon kautta niin kuin Raamatussa opetetaan. Uskon, että moni ymmärtää Raamattua väärin, koska he eivät erota toisistaan Raamatun käsitteitä: tahtoa, uskoa ja lain tekoja. He ovat lähteneet seuraamaan kirkkojensa oppi-isiä ja ovat hyljänneet Raamatun opetuksen, kun koettavat olla mahdollisimman nöyriä ja varovat Jumalan kunnian varastamista. Jumalan kunniaa ei itse asiassa voi edes varastaa, vaikka joku sitä yrittäisi, sillä meillä ei ole mitään kunniaa syntiemme vuoksi vaan ansaitsemme pelkästään tulikivijärven ja ikuisen kadotuksen oman itsemme ja tekojemme kautta. On suurta Jumalan armoa, että hän nostaa kadonneet ja langenneet ylös, niin että saamme elää Jumalan voimasta iankaikkista elämää jo maan päällä, mikä jatkuu taivasten valtakunnassa iankaikkisesta iankaikkiseen.

Vapaan tai rajoitetun tahdon kieltäjät puhuvat siitä, ettei ihminen voi puristaa itsestään ulos ratkaisua. Jos joku on tehnyt ns. uskonratkaisun, on se lain teko ja semmoisen tekijä kerskaa siitä, miten hyvä hän on. Tämä päättely ei ole kuitenkaan johdonmukaista. Jos joku tunnustaa syntisyytensä, ei hän ole silloin hyvä ihminen vaan syntinen ja kadotettu. Tosiasian tunnustaminen ei muuta itse asiain olemusta ja tilaa miksikään. Jos olen syntinen ja kadotettu ihminen, ei asia siitä miksikään muutu, jos tunnustan sen. Jos olen likainen, ei se tee minua puhtaaksi, jos sanon olevani puhdas. Tässä on sama logiikka kuin syntien tunnustamisessa ja ymmärrät sen, jos vain tahdot. Jumalaton ihminen kieltää Jumalan edessä syntisyytensä ja sitä seuraavan oikeudenmukaisen tuomion eikä tule valoon nuhdeltavaksi, jotta voisi saada elämän Jumalan lahjana, sen lunastuksen perusteella, joka on Kristuksen veressä. Jumalaton tekeytyy Jumalan ja ihmisten edessä vanhurskaaksi, sellaiseksi, joka ei todellisuudessa ansaitsekaan helvetin tuomiota vaan taivaspaikan. Helvettiin joutuvat hänen mielestään vain "suuret syntiset", lapsen raiskaajat ja murhamiehet, eivät kunnnon kansalaiset, ne, jotka ovat lakia noudattaneet. Hän on omasta mielestään parempi ihminen kuin ne, jotka joutuvat helvettiin ja se on myös hänen taivastoivonsa perustus. Hän ei tarvitse todellisuudessa lahjavanhurskautta, syntien anteeksisaamista ja Jeesusta välittäjäksi itsensä ja Jumalan välille, koska luulee ansaitsevansa pelastuksen oman itsensä ja tekojensa kautta. Jeesuksen sanojen mukaan jokainen joutuu kadotukseen, joka ei tule mielenmuutokseen, olipa sitten suuri tai pieni syntinen. Luuk.13:1-5 Syntien määrä ja vakavuusaste eivät ole ratkaisevat vaan Jumalan lahjan kunnioittaminen tai halpana pitäminen. Jos joku pitää halpana Jumalan uhrilahjan, joka on meidän hyväksemme annettu - Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, ruumiin ja veren kertakaikkisen uhrin syntien sovitukseksi - niin semmoinen ei voi pelastua, vaikka eläisi kuinka hyvin tahansa tätä maanpäällistä elämää. Hyvät teot ja ihmisen hyvyys eivät voi ottaa tunnolta pois syntejä, vaikka niitä syntejä vain vähän olisi. Ellei syntien valtaan joutunut ihminen saa syntejä anteeksi Jeesukselta maan päällä, tämän yhden elämän aikana, niin hän ei ole näkevä taivasten valtakuntaa.

Jumalaton ihminen voi tuntea oman syntisyytensä ja tajuta olevansa kadotettu vain jos Pyhä Henki näyttää hänelle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Joh.16:7-11 Yleisen syntisyyden tunnustaminen ei tarkoita välttämättä sitä, että joku todella sydämestään uskoo olevansa syntinen ja kadotettu ihminen, niin että myös katuu syntisyyttään ja haluaa muuttua mieleltään, niin että hänestä tulee Jumalan lapsi. Syntiseksi tuleminen tarkoittaa yleensä jonkin tietyn synnin tunnustamista, mitä joku on tehnyt ja joka todella painaa hänen mieltään, niin ettei hän saa rauhaa ennen kuin synti on saatu anteeksi Jumalalta, Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. Vasta sitten pelastunut ymmärtää, mistä Jeesus on hänet pelastanut ja kuinka suuren armon hän on Jumalalta saanut. Ellei joku tunne todellista syntisyyttään, on hän vaarassa jäädä armon kokemisen ulkopuolelle, sillä armo annetaan vain ansiottomille ja kadotetuille syntisille, ei hyville ihmisille, jotka eivät helvetin tuomiota ansaitse. Jeesus on tullut kutsumaan syntisiä mielenmuutokseen, ei vanhurskaita. Jotta syntinen voisi saada armon Kristuksessa, täytyy hänen tahtonsa ja mielensä murtua, niin että hän tajuaa olevansa avuton ilman Jumalaa. Vaikka joku ei uskoontulossa tuntisikaan suurta syntisyyttään, niin tuntee hän kuitenkin avuttomuutensa ja suuren hädän, kun ei voi itse itseään auttaa eikä käsitä Raamatun ilmoitusta. Jos joku lopettaa vastaanhangoittelun ja antaa elämänsä Herran haltuun, luottaa Jumalaan ja huutaa avuksi hänen nimeään, niin sellainen saa armosta pelastuksen. Pelastuminen ei ole silloin hänen omaa ansiotaan vaan Jumalan hyvyyttä kadotettua kohtaan. Mutta jos joku ei halua taipua eikä tunnustaa avun tarvetta vaan turvaa itseensä, mitä taivaaseen pääsyyn tulee, niin hän jää elämään synneissään eikä voi pelastua.

On tärkeää, että saamme kuulijat ja lukijat ymmärtämään oman vastuunsa sen suhteen, miten Jumalan sanaan suhtautuvat ja mitä he itsestään sekä Jumalan tarjoamasta lahjasta ajattelevat. Ihmisen tahdon kieltävä opetus saa jumalattomat vain entisestään paatumaan, niin että he syyttävät Jumalaa siitä, kun eivät usko. Syy ei ole kuitenkaan Jumalan vaan heidän: Jumala antoi, mutta ihminen ei ottanut vastaan. Jumala ei vaikuta vastaanottamista vaan se on ihmisen päätettävissä oleva asia. Sinä joko otat vastaan Jumalan lahjan ja armon tai torjut sen pois luotasi. Näin yksinkertaista se on. Asioita ei tarvitse tehdä liian monimutkaiseksi, niin etteivät ihmiset ymmärrä sitä, mitä Jumala heiltä odottaa. Jumala odottaa vastausta kutsulleen eikä selän kääntämistä Herralle. Jumala odottaa sitä, että joku ottaisi vastaan hänen sanansa ja antaisi pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta. Väkisin hän ei ketään syntiensä valtaan joutunutta pelasta.

Kun joku jumalaton tulee Pyhän Hengen vaikutuksesta synnin tuntoon ja ottaa vastaan Jumalan sanan sekä armon, jota hänelle taivaasta tarjotaan, niin hän ei itsessään muutu vanhurskaaksi ja hyväksi ihmiseksi vaan pysyy lihansa puolesta edelleen tuomittuna ja kadotettuna syntisenä. Jumala siirtää hänet armosta kuolemasta elämään ja tuomion alaisuudesta pelastuneiden joukkoon. Tällöin myös hänen sydämensä tulee eläväksi ja muuttuu, mutta se kaikki on Jumalan tekoa ihmisessä, ei hänen omaa aikaansaannostaan. Ihmisen teot eivät häntä pelastaneet eivätkä pidä häntä pelastuneena vaan Jumalan armo vaikuttaa meissä hänen tahdossaan pysymistä, niin että saavutamme lopullisen pelastuksen Hengen pyhityksen jälkeen, Raamatun opetuksen mukaan. Room.6:12-23; Tiit.2:11-14, 1Kor.15:10

Kun ihminen tunnustaa kelvottomuutensa, osoittaa hän siten olevansa kelvoton eikä kelvollinen, paha eikä hyvä ihminen. On epäloogista väittää, että syntinsä tunteva ja tunnustava ihminen osoittaisi tunnustuksensa ansiosta olevansa hyvä ihminen, vastoin sitä, mitä hän tuntee, kokee, ajattelee ja sanoo itsestään. Jos joku väittää olevansa nainen, vaikka on mies, niin hän valehtelee. Mutta jos mies sanoo olevansa mies, niin hän puhuu totta. Jos syntinen sanoo, että hän on syntinen, niin hän sanoo totuuden. Syntisyyttä ei lueta kenenkään ansioksi vaan syyksi, mutta se on Jumalan armoa, että hän antaa synnit anteeksi sille, joka uskoo häneen eli ottaa vastaan Jumalan armon Jumalan vaikuttaman uskon kautta. Room.5:1-5; Kol.2:12; Hebr.11:6 Syntien tunnustaminen ja sanan vastaanottaminen eivät ole ihmisen oma ansio vaan Jumalan vaikutusta hänessä, jos hän vain tahtoo ottaa vastaan Jumalan lahjan, jota hänelle tarjotaan. Tahto ei edelleenkään ole ansio tai lain teko vaan Jumalan voiman vaikutusta niissä, jotka pelastuvat.

Vaikka päätös uskoa Jumalaan ja ottaa vastaan evankeliumin sana onkin hyvä, ei sitä voida kuitenkaan pitää ansiona. Se on synteihin hukkuvan ihmisen hätähuuto Jumalan puoleen, kun hän tajuaa joutuvansa kadotukseen ilman Jeesusta Kristusta ja hänen armoaan. Jumala vastaa hukkuvan hätähuutoon ja sellaisen ihmisen rukoukseen, joka on kaiken toivonsa menettänyt. Jumala kääntää niiden kohtalon, jotka tulevat hänen tykönsä ja kääntyvät kaikesta sydämestään hänen puoleensa. Tarvitaan aina ensin se, että Jumala vetää syntisiä tykönsä ja kutsuu heitä hyvyydellään mielenmuutokseen, saamaan syntejä anteeksi ja maistamaan miten hyvä Herra on. Vasta sen jälkeen, kun Pyhä Henki on osoittanut syntisen olevan kadotettu ja vailla pelastusta, voi tämä huutaa sydämensä pohjasta avuksi Herran Jeesuksen nimeä. Herra on luvannut auttaa sitä, joka katuu ja kääntyy hänen puoleensa, sillä hänellä on halu laupeuteen. Jeesus ei tahdo tuomita ketään kadotukseen vaan toivoo, että jokainen kutsuttu uskoisi ja saisi pelastuksen hänen armostaan. Jumalalla on paljon anteeksiantamusta ja mielenmuutosta kansalleen Israelille sekä pakanoille, jotka kääntyvät hänen tykönsä pois pahuudestaan ja epäjumalanpalvelemisesta. Nykyisen ajan epäjumalanpalvelusta on kaikki synti: rahan himo, ahneus, saastaisuus, haureus, aviorikokset ja paha himo. Voima Jumalan lapseksi tulemiseen ja sanan vastaanottamiseen tulee Jumalalta, mutta synnin orjan on otettava sana vastaan ja annettava pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta. Jes.45:22; Joh.1:12; 1Tess.1:4-6; 2:13 Vasta sitten Jumalan voima tulee näkyviin hänessä ja hän pelastuu siitä syntiturmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.

Jumala on se, joka saattaa syntisen herätyksen tilaan vaikuttamalla hänen tahtoonsa ja tekemiseensä sanansa kautta, kun hän kutsuu tätä Pojan luokse, saamaan syntejä anteeksi. Synteihin ja rikoksiin kuollut nukkuu katkeroituksensa aikana sikeää synnin unta, mutta heräjää puoliksi valveille, kun kuulee Isän kutsuhuudon, joka kutsuu häntä Golgatalle. "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa", kuuluu huutavan ääni erämaahan ja hän valmistaa tietä Herralle. Jos joku kuulee Jumalan Pojan äänen ja vastaa myönteisesti hänen kutsuhuutoonsa, niin Jeesus pelastaa hänet ja antaa synnit anteeksi, niin kuin on luvannut jokaiselle tehdä, jotka Isä hänelle antaa. Silloin pelastuminen on alun alkuaan lähtöisin Jumalasta eikä syntisestä ihmisestä, sillä kukaan ei osaa kaivata sielunsa pelastusta, ellei Jumala häntä vedä. Joh.6:44 Jumala tekee kaiken ja on jo tehnyt kaiken, mitä pelastumiseemme tarvitaan, mutta vetoaa nyt kuulijoiden tahtoon:

2.Korinttolaiskirje:
5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Jos joku ottaa vastaan sovituksen sanan, niin hänestä tulee "uusi luomus" Jumalan tekona, "eikä hän joudu enää tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään." Joh.5:24; 2Kor.5:17 Jeesus pelastaa täydellisesti ne, jotka tulevat hänen kauttansa Jumalan tykö. Hebr.7:25 Valittu ja pyhä voi olla terveellä tavalla varma siitä, että hän pelastuu eikä siinä ole kyse ylpeydestä vaan luottamuksesta Jumalaa kohtaan. Silloin jokainen epäilys ja epäuskon tuulahdus voitetaan Jumalan vaikuttaman uskon avulla ja koetuksien kautta vahvistutaan uskossa. Epäilykset ovat osa Hengen pyhitystä ja ne kumpuavat ihmisen lihasta sekä sielun vihollisesta, mutta Jumala vaikuttaa omissaan lisää uskoa, niin että kestämme epäilykset ja epäuskon tuulahdukset ja pysymme uskossa lankeamatta pois evankeliumin toivosta. Jumalan lapset luottavat kaikessa Jumalaan, eivät itseensä tai johonkin oppiin, minkä kautta luottamuksen kohde on väärä ja usko raukeaa tyhjiin. Oikea uskon ja luottamuksen kohde on Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtajamme: hänen kauttaan me uskomme Jumalaan ja meidän uskomme on samalla toivo Jumalaan. 1Piet.1:21

Jumala vie meissä alkamansa hyvän työn uskollisesti päätökseen saakka. Fil.1:6 Jos uskomme, turvamme ja luottamuksemme kohde on Jumalan Poika ja hänen kauttaan Jumala, niin me olemme oikealla tiellä. Mutta jos luotamme itseemme, tekoihin, väärään oppiin tai rituaaleihin, niin olemme lain alla ja elämme taikauskossa. Sellaisen kannattaa kääntyä pois harhaanjohtavalta tieltä ja alkaa luottaa uudestaan Jumalaan ihmisten käskyjen ja riivaajien oppien sijasta. Pelastus ei ole kiinni meidän kyvyistämme vaan Jumalan lahjasta ja voimavaikutuksesta hänen omissaan. Meillä ei ole omasta takaa edes kykyä ajatella oikein asioista tahi tietoa siitä, miten tulisi rukoilla Jumalan tahdon mukaan. Jeesus itse rukoilee meidän puolestamme, joten pelastumisemme ei ole kiinni omista rukouksistamme. "Me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla" ja "auttaa meidän heikkouttamme." Room.8:26,34

Kun joku tulee Jumalan vaikutuksesta herätyksen tilaan, niin hän tunnustaa Jumalan edessä sen, että on syntinen ja kadotettu. Ilman Jeesusta koko ihmiskunta on samassa tilassa: erossa Jumalan rakkaudesta. Jeesuksen sanojen mukaan, kukaan ei voi pelastaa itseään: ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle mahdollista. Luuk.18:26-27 Vain Jumalalla on valta antaa syntejä anteeksi, koska synti on aina rikkomusta Jumalaa vastaan ja vain se voi antaa anteeksi, ketä vastaan on rikottu. Moni ihminen ei käsitä, miten on mahdollista tehdä syntiä Jumalaa vastaan. Synti on ensinnäkin kapinaa Jumalaa vastaan ja siten se on Jumalan kieltämistä. Jumalan kieltäminen ei tarkoita Raamatussa sitä, että joku ei usko Jumalan olemassaoloon vaan se tarkoittaa sitä, että joku ei alistu Jumalan väkevän käden alle eikä kunnioita Jumalaa Herranaan. Ihminen ei halua luonnostaan alistua Jumalan vallan alle vaan tahtoo tehdä aina oman päänsä mukaan välittämättä mitään Jumalan tahdosta. Ihminen tahtoo olla oman itsensä herra ja on tavallaan jumala itselleen. Hes.38 Tämä on tietysti vihollisuutta Jumalaa vastaan, joka on meidän luojamme ja ansaitsee kunnioituksen sekä arvon silmissämme. Synti lähimmäistä tai itseä vastaan on myös rikos Jumalaa vastaan, sillä synti tuhoaa ihmisen elämän ja turmelee hänen sielunsa. Kaikki, mikä tuhoaa Jumalan luomistyötä, on syntiä. Kun rikomme itseämme tai lähimmäistä vastaan ja teemme pahaa toinen toisellemme tai itsellemme, niin turmelemme sillä teolla Jumalan luomistyötä. Näin on kaikki synti samalla rikkomusta Jumalaa vastaan.

Jumala on meidän todellinen Isämme ja Luojamme: Jumalan kieltäminen on synti, joka kadottaa jokaisen ihmisen ellei sitä kaduta ja pyydetä anteeksi Jeesuksen ristin vereen vedoten. Tottelemattomuus on taikuuden syntiä ja Jumalan kieltämistä, vihollisuutta Herraa Kaikkivaltiasta vastaan. Jos joku ei tottele Herran sanaa vaan hylkää sen, niin Jumala hylkää hänet. 1Sam.15:22-23 Kun Jumala katsoo taivaasta alas ihmisiä, niin hän ei löydä meidän joukostamme yhtään vanhurskasta, ei yhden yhtäkään, joka tekee sitä, mikä oikein on. Room.3:9-19 "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." Room.3:23-24 Tässä kohden saamme muistaa hengellisesti kuolleen tuhlaajapojan paluuta Isän luokse: Isä otti hänet avosylin vastaan, pani sormuksen hänen sormeensa, puki uudet vaatteet hänen päälleen ja kaikki rupesivat karkeloimaan ja juhlia pitämään, sillä poika, joka oli kuollut, oli vironnut takaisin elämään. Luuk.15:11-32 Tämä on lohdullinen kertomus siitä, miten jokaisella katuvalla ja itseensä menevällä on mahdollisuus tunnustaa, että hän on tehnyt syntiä taivasta vastaan ja Isän edessä ja palata takaisin Isän tykö. Isä on jo puolitiessä matkalla poikaansa vastaan ja ottaa hänet itkien hellään syleilyynsä ja armahtaa häntä. Kun katuva kääntyy ja anoo armoa Isältä Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, niin hän saa synnit anteeksi ja syntyy uudesti ylhäältä Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Se on Jumalan teko, että syntisestä ja kadotetusta tulee Jumalan lapsi, uusi luomus Kristuksessa. Hänet kastetaan silloin Pyhässä Hengessä osaksi yhtä Kristuksen ruumista eli hänestä tulee Jumalan seurakunnan jäsen uudestisyntymisen, ei kasteen tai jonkin rituaalin, kautta. Jumalan kansaan synnytään: siihen ei liitytä ihmisten konstein ja keinoin. Uskoontuleva ihminen siirtyy kuolemasta elämään ja Jumalan Pojan valtakuntaan "Jumalan tekona", jos hän ottaa sanan vastaan Raamatun opetuksen mukaan. 1Kor.12:13; Kol.1:13; 1Tess.1:1-10; 2:13 Jos hän torjuu sanan pois luotaan, joutuu hän kadotukseen. Ihminen on se, joka päättää, miten suhtautua Jumalan kutsuun ja elämän Sanaan.

Herätyksen tilassa oleva voi ottaa sanan vastaan ja pelastua, koska Jumala vaikuttaa sen hänessä. Toinen torjuu saman sanan pois luotaan, mutta se on hänen oma syynsä, koska ei ota sitä vastaan, vaikka Jumala antaa hänelle siihen mahdollisuuden. Joh.12:42-50 Jumalan kutsu tarkoittaa mahdollisuutta jokaiselle kutsutulle: kukaan ihminen ei tiedä etukäteen sitä, kuka ottaa kutsun vastaan ja kuka torjuu Jumalan sanan, joten meidän on julistettava evankeliumia kaikille luoduille, jotta valitut saavuttavat pelastuksen. Mar.16:15-16; Apt.2:38; 2Tim.2:10 Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut. Matt.22:14 Jeesus tietää, ketkä hän on valinnut: valinta kohdistuu niihin, joista Jumala etukäteen näkee, että he ottavat sanan vastaan ja uskovat. Joh.13:18; Room.8:29; 1Piet.1:2 Jumala tuntee ja tietää edeltä ne, jotka pelastuvat. Tästä syystä hän voi sanoa valituiksi ja pyhiksi niitä, jotka hän näkee ennalta seisomassa viimeisenä päivänä Jumalan Pojan edessä, elävien kirjoissa.

Seuraava sivu

Edellinen sivu

Tahto Sanassa, osa 1

Sivun alkuun