Tahto Sanassa, osa 8

Kirjoittanut Petteri Haipola

Uskon kautta vanhurskautuminen tekee tyhjäksi lain kautta vanhurskaaksi tulemisen

Uskon kautta pelastuminen ei tarkoita sitä, että ihminen pelastuu (lain) tekojen kautta vaan se tekee nimenomaan tyhjäksi kaiken kerskauksen ihmisistä ja siirtää kunnian pelastuksesta yksin Jeesuksen Kristuksen päälle, Golgatan ristille. Syntinen ihminen ansaitsee iankaikkisen tulen rangaistuksen, mutta Jeesuksen ristintyön tähden hänelle ei lueta syyksi hänen syntejään vaan hän saa ne anteeksi. Näin uskovaiselle luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi, ei lain tekoja ja omaa hyvyyttä. Ihminen vanhurskautetaan siis ilman lain tekoja, uskon kautta. Room.3:9-4:25 Kun muistetaan vielä se, että usko on Jumalan vaikuttamaa ja se on Jumalan teko, että me uskomme, niin kaikki kerskaus riistetään lihalta pois. Kol.2:12; Joh.6:29; Ef.2:10 Edes meidän uskomme ei ole omaa vaan se on Jeesuksen uskoa, joka on meille lahjana annettu: meidän uskomme ja rakkautemme on Kristuksessa, ankkuroituna häneen, niin että me elämme Jumalan vaikuttaman uskon kautta Kristuksessa ja vaellamme hänessä. Niin kauan kuin sana on meissä ja vaikuttaa meissä, olemme Kristuksessa ja varjellut hänen nimessään iankaikkiseen elämään. Me emme perusta taivastoivoa oman uskomme vaan Kristuksen varaan, uskon kautta, yksin armosta. Kaikki kunnia tästä kuuluu Jumalalle, joka tekee työtään meissä ja meidän kauttamme. Työ ei ole meidän vaan työ on Herran eikä se ole turhaa. Voimme luottaa siihen, että Jumala vie meissä alkamansa hyvän työn loppuun saakka. Silloin luottamuksemme kohde on oikea: se ei ole uskomme tai oppi siitä, että emme voi langeta pois uskosta ja armosta, joutua uudestaan kadotustuomion alle, kun olemme kerran sovitetuiksi tulleet ja siirtyneet pelastuneeseen olotilaan. "Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppi johtaa helposti ylpeyteen, jossa ei olla enää varuillaan ja valvota sydämen tilaa, niin että se varjeltuu eksytyksiltä. Oksa, joka ei tuota hedelmää Kristuksessa, hakataan poikki ja heitetään tuleen. Joh.15:1-6 Jumala on ankara langenneita kohtaan eikä heitä säästä. Me emme saa ylpeillä vaan meidän tulee olla nöyrät ja peljätä Jumalaa. Me pysymme uskon kautta, mutta vain, jos Jumala sen meissä vaikuttaa ja pysymme uskon kautta evankeliumin toivoon eli Kristukseen perustautuneina. Room.11:17-23; Kol.1:21-23

Jokainen, joka uskoo Herraan Jeesukseen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta. Apt.10:43; 26:18 Uskoa tarvitaan siis syntien anteeksisaamiseen. Jumala ei vaadi meiltä kuitenkaan omaa uskoa, sillä sitä ei saada aikaan edes pinnistämällä ja ponnistamalla. Sen sijaan Jumala itse tarjoutuu vaikuttamaan meissä uskon Kristuksen sanan kautta. Room.10:17 Ihminen voi joko torjua uskon ja sen kautta saatavan Jumalan armon pois luotaan tai sitten ottaa sen vastaan. Tällä tavalla ymmärrettynä Raamatun sana ei ole ristiriitaista. Ihmisellä ei ole ansioita pelastuksessa ja hän on silti yksin syypää epäuskoonsa ja kadotukseen, joka kohtaa jumalatonta ellei tämä käänny pois jumalattomuudestaan. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman uskon perusteella, jonka Jumala vaikuttaa. Voin kertoa tässä kohden esimerkin omasta uskoontulostani. Olin jumalattomana ateisti enkä uskonut Jumalan olemassaoloon tai henkeen enkä mihinkään tuonpuoleiseen, kuoleman jälkeiseen olotilaan tai sieluun. Luulin, että minun tietoisuuteni omasta minästäni johtuu aivojen sähkökemiallisista reaktioista ja biologiasta. "Kun kuolen, niin minusta ei jää mitään jäljelle: minä lakkaan olemasta" ajattelin silloin. Mutta kun synti toi elämääni kärsimystä ja ahdinkoa, niin aloin rukoilla Jumalaa avuksi hätäni keskellä. Minussa oli syntynyt usko Jumalan olemassaoloon eikä Jumala kysynyt siihen lupaani tai tahtoani, että saa vaikuttaa minussa Henkensä ja sanansa kautta uskon Jumalan olemassaoloon. Niin minä otin lopulta vastaan Jumalan sanan ja armon, Herran Jeesuksen, kun huusin sanan vaikutuksesta avuksi hänen nimeään. Niin minä pelastuin Jumalan lahjoittaman ja Jumalan sanan vaikuttaman uskon perusteella, mutta olisin voinut periaatteessa torjua Jumalan sanan pois luotani. Jumala kuitenkin tiesi jo edeltäkäsin, että minä en tee sitä, niinpä hän on lukenut minut valittujen ja pyhien ja uskollisten joukkoon, minkä olen tavallaan Jumalan sanan todistuksen ja Herran ilmestymisen kautta tiennyt jo pienestä pojasta lähtien, mutta unohdin välillä sen, mihin Jumala on minut kutsunut, kun synti petti minut ja niin minä kuolin synteihin ja rikoksiin, mutta nyt on taas Jumala tehnyt minut eläväksi ja minä elän hänen voimastaan ja hänen lupaustensa voimasta, sillä Herra on noussut ylös kuolleista ja hallitsee minua. Jeesus Kristus on minun Kuninkaani enkä ole enää itseni oma vaan kuulun Herralle. Elinpä tai kuolin, niin olen Herran oma.

Vapaan tahdon kieltämisen vaarat

Vapaan tahdon kieltävä opetus on vaarallista harhaoppia, koska se hämärtää ihmisen vastuullisuuden Jumalan edessä. Vapaan tahdon kieltäminen johtaa loogisesti loppuun saakka vietynä siihen, ettei Jumala ole alun alkaen tahtonutkaan pelastaa kaikkia ihmisiä vaan ainoastaan harvat ja valitut. Raamattu osoittaa kuitenkin monissa kohdin, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset. Joh.3:16; 1Tim.2:3-6; 2Piet.3:9 Jos pelastuminen olisi kiinni yksin Jumalan tahdon toteutumisesta, niin silloin kaikki ihmiset pelastuisivat. Jeesus opettaa kuitenkin selvästi, että suuri osa ihmisistä joutuu kadotukseen, koska he eivät usko häneen. Joh.3:16-21; Matt.25:46; 7:13-14 Ihmisen tahdolla täytyy siten olla merkitystä uskoontulossa. Sen tulee taipua Jumalan nuhtelussa ja sanan vaikutuksesta. Oman tahdon tulee murtua ja "kuolla", niin että ihminen lakkaa elämästä lihan himojen mukaan, ihmisten tahdon mukaan ja alkaa Jumalan voimasta elää Jumalan tahdon mukaan, jolloin Jumala on se, joka vaikuttaa valituissa tahtomisen ja tekemisen, niin että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Ellei ihminen kiellä itseään ja taivu Jumalan tahdon alle, niin silloin hän on itse syypää kadotukseen, ei Jumala. Jumala tarjoaa kaikille kutsutuille Pyhän Hengen lahjaa, iankaikkiseksi elämäksi, mutta moni torjuu Jumalan lahjan pois luotaan ja pitää halpana Jeesuksen Kristuksen veren. Apt.2:38-39

Osana kalvinismia myös "kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppi on vaarallista, jos joku luottaa opin kautta itseensä, että hän ei voi luopua pois uskosta. Me emme saa luottaa itseemme vaan Jumalaan, joka vie meidät perille asti taivaaseen. Jumala tekee työtään meissä ja me pelastumme Jumalan tekona. Me olemme Jumalan tekoja, koska hän on synnyttänyt meidät uudesti ylhäältä sanan kautta ja Jumalan Hengestä. Jos pysymme vahvana siinä luottamuksessa, joka meillä oli alussa, niin me pelastumme: muutoin meidät hakataan pois ja poltetaan tulessa. Itsekkäät, ylpeät ja itseensä luottavat ihmiset eivät olleet alun alkaenkaan valittujen joukossa, jos kerran eivät pysy Kristuksessa. Joh.15:6 He olivat tosin uskossa ja oksa totisessa viinipuussa, mutta koska he eivät tuottaneet hedelmää, hakattiin heidät pois ja heidät poltettiin tulessa. Luonnollisen viinipuun oksa voi turmeltua ja katketa, samoin oksa Kristuksessa eli Elämän Puussa. Osa uskovista on sellaisia, että he eivät lähde nisun jyvän tielle, joka tarkoittaa lihan kuolemaa ja elämää Hengessä. He valitsevat pahan tien, itsekkyyden ja tottelemattomuuden, ja heidän kohdallaan toteutuu Jumalan sana:

2.Pietarin kirje:
2:15 He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,
2:16 mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden.
2:17 Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu.
2:18 Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon,
2:19 ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.
2:20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
2:21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
2:22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."

Valitut ja pyhät pelastuvat siitä syystä, että ovat lakanneet panemasta kampoihin Jumalaa vastaan. Kristus on voittanut meidät ja me olemme hänen omansa, elimmepä tai kuolimme. Me olemme oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Me pysymme hänessä, jonka olemme oppineet tuntemaan, emmekä ole niin kuin muut, jotka uskovat turhaan ja lankeavat pois pyhästä käskystä, vaan me uskomme sielumme pelastumiseksi. Hebr.10.35-39

1.Johanneksen kirje:
5:1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.
5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?

1.Johanneksen kirje:
4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
4:4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
4:5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
4:6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
4:7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
4:8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
4:10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
4:11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
4:12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
4:13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Minä uskon, että Jeesus on Kristus, Herra, Jumalan Poika ja hän on lihaan tullut "Sana, Jumala", josta Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa. Joh.1:1-3,14 Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastamaan maailman. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on noussut ylös kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan ja on nyt taivaassa Isän eli Voiman ja Majesteetin oikealla puolella ja rukoilee siellä ylimmäisenä pappina Isää kaikkien pyhien puolesta, niin että valitut saavuttavat pelastuksen. Minä luotan kaikessa Jumalaan ja olen luopunut lihan käsivarresta, sillä tiedän, ettei voittoa saa omalla viisaudella eikä väellä ja sen voimalla vaan Herran Sebaotin, Israelin sotapäällikköjen Jumalan nimessä ja hänen Pyhän Henkensä voimalla.

Kristuksessa oleva ihminen on loppuun asti vastuullinen Jumalan edessä omasta elämästään ja valinnoistaan. Me emme saa lähteä takaisin synnin tielle ja ajatella, että Jumala on velvollinen antamaan meille kaiken anteeksi ja on luvannut pelastaa meidät tottelemattomuudesta huolimatta. Tahallinen synnissä eläminen paljastaa pikemminkin väärän sydämen asenteen ja jumalattomuuden kuin on todistus Jumalan lapseudesta. Jos elämä ja teot todistavat Kristuksessa oloa vastaan, on mahdollista ettei sellainen veli ollutkaan valittu ja pyhä vaan valheveli. Kukaan ei saa sysätä vastuuta uskosta ja sen sisällöstä Jumalalle, ei myöskään vastuuta moraalisista valinnoista ja teoista. "Kerran pelastunut on aina pelastunut" -opin väärällä tavalla ymmärtänyt henkilö tulee vaarallisella tavalla huolettomaksi, kun ei usko siihen mahdollisuuteen, että voi synnin pettämänä paatua ja joutua uudestaan kadotustuomion alle. Sen sijaan, että hän luottaisi Jumalaan, niin hän saattaa luottaa opin kautta itseensä. Eräs tämän opin kannattaja sanoi minulle kerran pilkallisesti: "Onpa sinulla pieni Jeesus, kun hän ei voi pelastaa sinua loppuun saakka!" En valitettavasti osannut tuossa tilanteessa vastata niin kuin olisi ehkä parasta ollut vastata eli näin: "Ei minulla ole pieni Jeesus, mutta jos kasvan itse liian suureksi, niin en pysy oksana viinipuussa vaan katkean omasta painostani pois ja minut heitetään ikuiseen tuleen!" Joh.15:6 Jumala ei vie minussa alkamaansa hyvää työtä päätökseen asti, jos ylpistyn ja luotan itseeni. Jumalaan voi luottaa, mutta lihaan ja vääriin sanan painotuksiin sekä niistä tehtyihin virheellisiin oppeihin ei.

"Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppi on vaarallista sen vuoksi, että joku saattaa suhtautua kevytmielisesti synnin tekemiseen ja hänen moraalinsa löystyy, kun ajattelee, ettei voi luopua uskosta. Mikäpä silottaisi tien sileämmäksi synnille kuin ajatus siitä, että sitä voi tehdä niin paljon kuin sielu sietää ja Jumala on aina velvollinen antamaan sen anteeksi? "Synti ei tapa" on tuon ajatuksen takana. Saatana valehteli jo paratiisissa, ettei ihminen suinkaan kuole, jos tekee syntiä vaan tulee niin kuin Jumala erottamaan hyvän ja pahan. Synti on kuitenkin se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta ja aiheuttaa hengellisen kuoleman. Jes.59:1,2; Ef.2:1-3 Jos joku tekee tahallaan syntiä ja jää elämään synnissä uskoontulonsa jälkeen, niin elämä virtaa hänestä ulos yhtä varmasti kuin jos olisi viiltänyt ranteensa auki ja veri vuotaa maahan, kunnes kuolema korjaa satoaan. Samalla tavalla synti paaduttaa ja myrkyttää ihmisen sielun ja sydämen vähän kerrallaan, kunnes ihminen lopulta kuolee synteihin ja rikoksiin ja joutuu kadotustuomion alle. Uskovaisen on mahdollista kääntyä pois Jumalasta ja hyljätä pyhitys, jolloin hän joutuu eroon Jumalasta. 1Tess.4:1-12; Hebr.12:14-17; Joh.15:1-6; Room.11;17-23; 1Sam.16:14; 2Sam.7:15 Olkoon sitten vaikka niin, ettei hän alun alkaenkaan ollut valittu ja pyhä, mutta jos joku luopuu elävästä Jumalasta, niin hän ei voi pelastua. Tämä on Raamatun eli Jumalan sanan ilmoitus ja sen mukaan meidän on eläminen ja uskominen. Hebr.3:12-15

Seuraava sivu

Edellinen sivu

Tahto Sanassa, osa 1

Sivun alkuun