Tahto Sanassa, osa 9

Kirjoittanut Petteri Haipola

Onko kerran pelastunut aina pelastunut?

Monet lankeavat pois

Jeesus sanoi, että lopun ajan ahdistuksen aikana "monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu." Matt.24:10-13 Mistä nämä monet lankeavat pois? Paavalin mukaan uskosta. 1Tim.4:1 (Lue sivun alareunasta tarkempi selitys sanojen merkityksestä.)

Jeesuksen vertaus kylväjästä paljastaa sen, etteivät kaikki pysy uskossa, jotka ottavat sanan vastaan ja uskovat vaan moni luopuu pois, kuka mistäkin syystä. Matt.13:3-23; Luuk.8:13 Näistä luopuneista on pakko tunnustaa, että he uskoivat ja olivat ottaneet sanan vastaan, koska Jeesus sanoi sen. Jos joku väittää, etteivät nämä luopuneet olleet alunperinkään uskoneet ja ottaneet vastaan Jumalan sanaa, niin hän väittää Jeesusta valhettelijaksi ollakseen itse oikeassa. Jos kerran Jeesus sanoo, että uskosta voi luopua sen jälkeen, kun sana on otettu vastaan, niin minä uskon mieluummin Jeesusta kuin valhetta ja valvon, etten lankeaisi itse pois armosta. Siihen sana meitä myös kehottaa: rukoilemaan ja valvomaan, että kestäisimme seistä Ihmisen Pojan edessä, kun hän saapuu tuhannen tuhansine pyhine enkeleineen ja noutaa omansa pilviin viettämään Karitsan häitä.

Onko valittujen mahdollista eksyä?

Minä en uskalla sanoa, etteikö joidenkin valittujen ole mahdollista langeta pois uskosta ja joutua uudestaan kadotustuomion alle, menettää Pyhän Hengen sinetti, joka on heille annettu vakuudeksi sielun lunastuksesta. Jeesus sanoi: "Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." jj.21-24 Jeesus ei sanonut, että valittujen eksyttäminen on mahdotonta, vaan että väärät kristukset "eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." Se on kuitenkin selvää, ettei sellaisen "valitun" joutuminen kadotukseen ole mahdollista, jonka Jumala on edeltätuntenut ja tiennyt olevan pelastuneiden joukossa viimeisenä päivänä, kun kirjat avataan ja tuomiot langetetaan. Ilm.20:11-15 Mutta sille ei löydy Raamatusta riittäviä perusteita, että sanotaan olevan mahdotonta luopua pois uskosta, kun kerran on uskoon tultu. Raamattu osoittaa monissa kohden päinvastaista eikä kenenkään kannata luottaa siihen, että pääsee automaattisesti perille, jos on kerran tullut uskoon. Silloin luottamuksen kohde on opin kautta oma "minä", kun ajatellaan, että "minä en voi langeta pois". Oikea uskon ja luottamuksen kohde on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtaja, Herra Jeesus Kristus, ei jokin opillinen käsitys siitä, että on mahdotonta joutua kadotukseen, kun on kerran uskoon tullut. Sellainen opin näkemys kiistää jälleen ihmisen vapaan tahdon ja vastuullisuuden Jumalan edessä siitä, mihin tai keneen ihminen uskoo. Tätä vastuuta ei ole kuitenkaan otettu meiltä pois vaan olemme loppuun asti tilivelvolliset Jumalalle omista valinnoistamme ja siitä, keneen tai mihin uskomme ja panemme luottamuksemme. Jos joku turvaa kaikessa Jumalaan ja hänen armoonsa, hän pelastuu, mutta jos joku luottaa itseensä, joutuu hän kadotukseen. On siis tärkeätä, ettemme ylpisty ja ala luottaa väärän opin kautta itseemme sen sijaan, että luottaisimme kaikessa Jumalaan.

Synti erottaa heidät Jumalasta ja aiheuttaa hengellisen kuoleman, mitä seuraa kadotustuomio

Raamatun mukaan kuka tahansa voi paisua ja paatua, niin että joutuu synnin pettämänä eroon elävästä Jumalasta. Hebr.3:12-15; 6:1-8 Sielun vihollinen on se, joka jo alussa - paratiisissa - valehteli ja sanoi, ettei synnin tekemiseen kuole vaan ihminen tulee niin kuin Jumala erottamaan hyvän pahasta. Totuus on kuitenkin se, että jos joku antautuu syntiä palvelemaan, kuolee hän hengellisesti synteihin ja rikoksiin ja joutuu tuomion alle. Ef.2:1-3; Room.6:16 Synti erottaa ihmisen Jumalasta, niin ettei Jumala voi auttaa häntä. Jes.59:1-3 "Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppi on vaarallinen siitä syystä, että se voi ylpistää ihmisen ja tehdä hänestä väärällä tavalla suruttoman ja huolettoman, jolloin rukous ja valvominen käyvät tarpeettomiksi, koska eksyminen ja riivaajien oppien ansaan lankeaminen ovat opin mukaan mahdottomuus. Tunnen kuitenkin henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka uskovat tähän oppiin ja ovat lähteneet noudattamaan villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja; osa heistä elää suruttomasti synnissä, koska ei usko sitä, että synti voi kadottaa heidät, ja nekin ovat ylpeitä ja itsekkäitä tai rahan himon ja ahneuden vallassa tai oman kunnian tavoittelijoita, jotka eivät elä julkisynneissä vaan korottavat ainoastaan itseään Jeesuksen nimen varjolla. On mahdollista, että tämä oppi on itsessään yksi riivaajien opeista, jonka avulla sielun vihollinen koettaa eksyttää, jos mahdollista, valitutkin. Kaikki ainekset vakavasta harhaopista ovat olemassa: oppi johtaa suruttomuuteen, katumattomuuteen, maailman väärään rauhaan, paatumiseen, sydämen kovuuteen, ylpeyteen, vieraannuttaa Kristuksesta ja saa ihmisen luottamaan itseensä sen sijaan, että hän olisi kaikessa riippuvainen Jeesuksesta. Uskovan hengelliset puolustusmuurit on murrettu, kun niitä ei opin mukaan tarvita eikä uskovalla ole vastuuta elämästään Jumalan edessä sillä tavalla, että olisi mahdollista tuomita hänet kadotukseen uskoontulon jälkeisistä synneistä.

Vapaan tai rajoitetun tahdon kieltäminen

Tietyllä tapaa on mahdollista ymmärtää se, että "valittu" ei voi langeta pois armosta, minkä olen jo edellä selittänyt, mutta koska tähän opin näkemykseen liittyy monia vaaroja ja ylpistymisen mahdollisuus, niin on syytä tutkia aihetta tarkemmin Raamatun kokonaisilmoituksen perusteella. "Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppi hyökkää ihmisen vastuullisuutta ja vapaata tahtoa vastaan. Ihmisen tahdolla ei ole sen opin mukaan mitään merkitystä uskossa pysymisen kannalta. Jumala vie opin perusteella meissä alkamansa hyvän työn loppuun saakka vasten meidän tahtoamme. Minä uskon kuitenkin, niin kuin edellä olen sanonut, että ihmisen tahto ei ole vapaa vaan se on sidottu Jumalan sanaan, kuitenkin niin, että ihminen päättää murtuuko hänen tahtonsa Jumalan sanan ja voiman edessä vai ei, ottaako hän vastaan Jumalan sanan vai torjuu sen pois luotaan. Sitä päätöstä ei tee Jumala ja hän sallii Jumalan kansan paatua ja joutua eroon hänestä, niin kuin tapahtui Israelille. Jes.63:17

Päätös Jeesuksen seuraamisesta ja Jumalan tahtoon alistumisesta on tehtävä joka päivä ja yhä uudestaan. Jeesus sanoo, että jos joku tahtoo hänen perässään kulkea, hän kieltäköön joka päivä itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon häntä. "Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen." Matt.16:24-25; Luuk.9:23 Meidän on päivittäin kiellettävä oma itsemme ja lihamme vaatimukset, oma tahtomme, ja alistuttava Jumalan tahtoon, niin että hänen tahtonsa tapahtuu meidän elämässämme. Vain sillä tavalla voimme pysyä Hengen pyhityksessä ja todellisesti vapaina synnin tuhovoimilta sekä haittavaikutuksilta.

Minä en usko, että Jumala pelastaa jumalattoman tai edes uskovaista väkisin vasten hänen tahtoaan, vaan hän pelastaa ne, jotka "antavat pelastaa itsensä" ja "suostuvat Jumalan pelkoon", niin kuin kirjoitettu on. Jes.45:22; Apt.2:38-47; Snl.1:20-32 Herra pelastaa ne, jotka valitsevat sen tien, jota Herra neuvoo heitä kulkemaan. Ps.25:12; Snl.23:26 Jumalan tien valitsemista ja Herran pelkoon suostumista kuvataan myös sillä tavoin, että annamme omat tiemme Herran haltuun, jolloin hänen opastuksessaan ja johdatuksessaan saavutamme menestyksen, Jumalan tahdon tekemisen hinnalla millä hyvänsä. Ps.37, Snl.16:1-9 Ihmisen oman tahdon tulee murtua ja taipua Jumalan väkevän käden alle, niin että hän luopuu himoistaan ja himojen orjuudesta, ja antautuu palvelemaan vanhurskautta. Room.6:16 Omalla tahdolla on siten merkitystä uskoontulossa ja uskossa pysymisen kannalta. Meidän tulee luopua omasta tahdosta Jumalan tahdon hyväksi ja se on mahdollista vain Jumalan antaman voiman ja mielenmuutoksen avulla niin kuin sana ilmoittaa, että "mielenmuutos on annettu pakanoillekin elämäksi". Apt.11:18 Me elämme jatkuvassa parannuksessa, jossa vanha ihminen Lutheria lainatakseni upotetaan kasteen hautaan joka päivä, jolloin uusi ihminen voi nousta sen tilalle ja elää Jumalan tahdon mukaan vanhurskasta ja pyhää elämää Kristuksessa.

Karitsan elämän kirja

Raamatussa on mainittu "elämän kirja" ja "Karitsan elämän kirja". Joidenkin mielestä nämä ovat kaksi eri kirjaa, mutta kun Raamattua luetaan ilman ennakkoluuloja ja ilman etukäteen lukkoon lyötyä oppia pyhien kestävyydestä, niin nähdään, että kyseessä on yksi ja sama kirja. Jumala voi kirjoittaa siihen ihmisen nimen tai pyyhkiä sen sieltä pois. Tämä kuvaa sitä, miten ihminen voi saada armosta pelastuksen ja miten pelastus voidaan myös menettää. Näin ollen oppi ikuisesta pelastusvarmuudesta osoittautuu virheelliseksi, eikä kristityn tule luottaa siihen, vaan meidän tulee valvoa itseämme ja toinen toistamme, ettei kukaan lankeaisi synnin pettämänä pois elävästä Jumalasta.

Ilmestyskirjan 13. luvun jakeessa 8 sanotaan, että joidenkin ihmisten nimi ei ole Karitsan elämän kirjassa maailman perustamisesta asti. Tässä ei ole mitään viittausta Jumalan edeltätietämiseen, niin kuin on luultu, vaan siinä kerrotaan kirjaimen perustasolla se, että Karitsan elämän kirjassa ovat niiden nimet, jotka ovat pelastuneet kaikkina aikoina luomakunnan alusta asti, järjestyksessään. Tästä kirjasta on pyyhitty nimiä pois luopumuksen tähden, ja siihen on kirjoitettu uusia nimiä sitä mukaa kuin ihmisiä on pelastunut.

Jumala kirjoittaa ihmisten nimiä kirjaansa ja pyyhkii niitä sieltä pois sen mukaan, mikä on ihmisen suhde Jumalaan: onko ihminen matkalla taivaaseen vai helvettiin. Raamatussa on mainittu vain yksi kirja, johon Jumala kirjoittaa nimiä tai pyyhkii niitä sieltä pois: tämä on elämän kirja tai pidemmältä nimeltään "Karitsan elämän kirja". Tämä kirja mainitaan seuraavissa Raamatun jakeissa: Ilm.3:5; 13:8; 17:8; 20:11-15; 21:27; Luuk.10:20; Fil.4:3; 2Moos.32:32-33; Ps.9:6; 69:29; 109:13,14; Dan.12:1.

Ilmestyskirjassa puhutaan myös kirjoista, joihin on kirjoitettu ihmisten teot, ja joiden mukaan ihmiset ja kansat tuomitaan viimeisellä tuomiolla. (Ilm, 20:11-15.) Nämä kirjat ovat eri kirjoja kuin elämän kirja. Ne viittaavat siihen, kun ihmiset tuomitaan heidän omantuntonsa todistuksen mukaan viimeisellä tuomiolla Paavalin julistaman evankeliumin mukaan. (Room, 2:12-16.)

Jos olet kiinnostunut edeltätietämisestä ja edeltätuntemisesta, niin lue myös jakeet Ef.1:4; 2Tim.1:9; Gal.1:15-16; Room.8:29-30; 1Piet.1:2; Jer.1:5; Jes.49:1; Ps.22:10-11; 139:16. Niissä kerrotaan mm. se, miten tai mitä kautta Jumala on tiennyt ihmisten pelastuvan jo ennen maailman perustamista: evankeliumin ja Herran Jeesuksen Kristuksen kautta, uskon kautta hänen nimeensä ja Jumalan sanaan. Jumala on määrännyt sen, millä tavalla ihmiset pelastuvat, mutta ei nimeltä heitä, ketkä pelastuvat, ja ketkä eivät pelastu. Jumala antaa ihmisten itsensä päättää sen, kuka palvelee syntiä ja kuka Jumalaa, kuka uskoo evankeliumin ja kuka ei usko. Vain tällä tavalla Jumala voi tuomita ihmiset oikeudenmukaisesti, kun antaa kaiken vastuun ihmisille itselleen suhteessa syntiin, vanhurskauteen, Jumalaan ja Jumalan Poikaan tai saatanaan.

Tämä kappale on kirjoitettu uudelleen 29.11.2010. (P. Haipola)

Mihin tai keneen luotamme?

Raamatun tutkiminen ja ymmärryksen saaminen Jumalalta on työläs urakka, mutta se kannattaa. Jumala siunaa ahkeria sanan tutkijoita, jotka tutkivat kirjoituksia nöyrin ja murtunein mielin rukouksen Hengessä, niin että he haluavat löytää tosissaan Jumalan tahdon kaikissa asioissa ja ovat valmiita ojentautumaan sen mukaan, niin että hylkäävät kaiken vääryyden ja harhaopit, vaikka menettäisivätkin syntien ja erheiden tunnustamisen vuoksi hyvän maineensa ja kasvonsa ihmisten edessä. Jumalan edessä mielen muuttaminen Jumalan tahdon mukaan on kuitenkin arvokasta ja kallista. Meillä ei ole mainetta tai kunniaa, mitä puolustaa, sillä kaikki kunnia kuuluu yksin Jumalalle, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ristin veren kautta. Kukaan ei voi ymmärtää kirjoituksia eikä käsittää salatuita asioita, ellei Jeesus avaa meille Pyhän Hengen kautta kirjakäärön sinettejä. Ilm.5:2-9; Jes.29:9-24

Jos joku luottaa Jumalan sijasta siihen, ettei hän voi langeta ja turvaa oppiin, jonka mukaan hän on valittu ja pyhä eikä voi joutua kadotustuomion alle, niin hän on vaarassa ylpistyä ja joutua perkeleen tuomion alaiseksi niin kuin vastakääntyneelle voi tapahtua. 1Tim.3:7 Kenenkään ei pidä luottaa siihen, että on varmasti pelastettu, koska lankeaminen uskosta ja armosta pois on mahdotonta. Sellainen saattaa johtaa väärään huolettomuuteen ja suruttomuuteen, niin että uskovainen unohtaa valvoa opetustaan ja varjella oma sydämensä eksytyksiltä. Snl.4:23; 1Tim.4:16; Luuk.21:34-36; Matt.24:4; Mar.13:37 On helppo niellä kaikenlainen väärä opetus, jos on mieleltään ylpistynyt ja luulee, ettei voi joutua harhaan ja menettää pelastusta. Sellaisen sydämen maaperä on otollinen Jumalan armolle vieraille riivaajien opille ja väärille istutuksille, jopa synnille ja villitseville riivaajahengille, jotka matkivat Pyhää Henkeä, mutta eivät ole hän.

Jumalassa pysyminen ei ole kiinni oikeasta opillisesta ymmärtämisestä vaan Jumalan voimasta ja alistumisesta Jumalan väkevän käden alle. Myös Hengen pyhityksestä voi luopua, sikäli kuin olen ymmärtänyt oikein Jumalan sanaa. Kenenkään ei pidä luottaa itseensä, siihen, ettei voi langeta, vaan meidän tulee luottaa yksin Jumalaan, että hän vie meissä alkamansa hyvän työn päätökseen asti. Jeesus on riittävän suuri ja voimakas, että hän voi sen tehdä, mutta me voimme paisua ylpeyden vuoksi liian isoiksi ja pöyhkeiksi, niin että meidät karkoitetaan häpeällä pois hänen luotaan hänen tulemuksessaan. Jeesus pudistaa puimatantereensa ja kokoaa nisut aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa, koska ne ovat hyödyttömiä Jumalalle eivätkä liian isoina mahdu siitä seulasta lävitse, jolla Jumala seuloo seurakuntaa ennen tulemustaan. Akanat ovat myös köykäisiä ja lentävät kaiken maailman opin tuulissa sekä ihmisten arpapeleissä pois Jumalan luota ja tulevat tulessa poltetuiksi, mutta nisunjyvät ovat raskaita ja täynnä elämää, niin että ne kerätään talteen Jumalan aittaan. Matt.3:12; Luuk.22:31; 1Joh.2:28; Hebr.3:12-4:13; 6:1-8; 12:1-17; 1Piet.2:1-3; 1Tess.4:1-12; Jda,1-25, Joh.15:1-6; Room.11:17-23; 1Sam.10:6-12; 15:22-23; 16:13,14; 2Aik.24:20; 2Sam.7:14-15; Jes.1:1-6; Job,33:4,14-30; Joos.5:7; Tuom.2:16; Hagg,1:14; Ps.51:13,19; Jes.57:15; 38:17-20

Lapsi ei voi vaihtaa isäänsä

"Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppia on puolustettu myös sellaisella väitteellä, ettei lapsi voi vaihtaa isäänsä tai vanhempiaan. Jumalan lapseutta on verrattu biologiseen lapseuteen. On selvää, ettei biologinen lapsi voi vaihtaa äitiään tai isäänsä. Jumalan lapseudessa ei ole kuitenkaan kyse samasta asiasta. Me olemme syntyneet Jumalan Hengestä ja Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta Jumalan lapsiksi. Meidän syntymisemme ei ole samankaltainen kuin luonnollisen lapsen syntymä. Kyse on hengellisestä tapahtumasta. Kun ihminen kuolee synteihin ja rikoksiin, on silloinkin kyse hengellisestä tapahtumasta eikä fyysisestä kuolemasta. Kun Adam kuoli kuolemalla langettuaan syntiin, jäi hänen ruumiinsa eloon vielä yli 900 vuodeksi. Samalla tapaa jumalaton elää ruumiillisesti, vaikka onkin hengellisesti kuollut. Kun hän syntyy uudesti ylhäältä Jumalan Hengestä ja sanan kautta, tulee hän hengellisesti eläväksi. Mutta jos hän lankeaa pois armosta ja rupeaa uudestaan elämään synnissä, kuolee hän synteihin ja rikoksiin, sillä se on hengellinen lain alaisuus, jonka Jumala on säätänyt. Kun joku on ollut kerran sisällä Jumalan valtakunnassa ja on sen jälkeen julkihäpäissyt Kristuksen ristin tekemällä tahallaan syntiä, eikä ole tullut parannukseen vaan on jatkanut paatumuksessa ja katkeroituksessa elämistä, niin siinä käy lopulta niin, että Jumala paaduttaa hänet eikä hänellä ole sen jälkeen enää mahdollisuutta uudistua uskossa. Hänestä on tullut `kahdesti kuollut´, niin kuin Raamattu ilmoittaa. Voidakseen olla kahdesti kuollut, on täytynyt ensin kuolla kertaalleen ja tulla sitten eläväksi, minkä jälkeen toisen kerran kuoleminen on vasta mahdollista. Näistä asioista kerrotaan seuraavissa Raamatun jakeissa, jotka luen/ kirjoitan nyt teille.

Hebrealaiskirje:
3:12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
3:13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
3:14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

6:1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
6:2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
6:3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
6:4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
6:5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6:6 ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
6:7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
6:8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.

10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
10:27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
10:28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
10:30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa."
10:31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

Juudaan kirje:
1:5 Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet;
1:12 He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,
1:13 rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.

Raamattu kertoo monin paikoin siitä, miten pelastus voidaan menettää. Jumala oli pelastanut Israelin ensimmäisellä kerralla ja johdattanut kansan pois Egyptin orjuudesta, mutta kun kansa tämän jälkeen napisi Herraa vastaan ja lankesi epäjumalanpalvelukseen, vihastui Herra siitä ja hukutti jumalattomat. Samoin käy jokaiselle, joka luopuu elävää Jumalaa seuraamasta ja paatuu synnin pettämänä. Heprealaiskirjeessä ei suinkaan puhuta sellaisista juutalaista, jotka eivät ole koskaan sisälle elämään tulleetkaan, kun sanotaan, että heitä on mahdotonta uudistaa parannukseen. Leo Meller on selittänyt, että luvun kuusi jakeissa neljä ja viisi puhutaan sellaisista juutalaista, jotka ovat maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja sitten luopuneet, mutta he eivät ole syöneet sanaa eli nielaisseet sitä vaan ovat ainoastaan käyneet lähellä Jeesus-ovea ja Jumalan valtakuntaa. Tässä käytettyä `maistaa´ verbiä käytetään kuitenkin Pietarin kirjeessä siinä merkityksessä, että sanaa on myös syöty ja nieleskelty ja sitä kautta saatu maistaa, miten hyvä Herra on. 1Piet.2:3 (`geuomai´ {ghii´omaii}: 1. maistaa, saada maku jostakin; 2. maistaa a) esim. saada maku jostakin, olla osallinen jostakin, nauttia b) tuntea, saada kokemusta jostakin 3. ottaa ruokaa, syödä, ravita itseään) Tämän kaltaiset sanakiistoja lähentelevät perustelut osoittavat, miten väärän opin omaksuneen henkilön on käytettävä kaikki keinot hyväkseen, jotta voi perustella oman kantansa tekemättä parannusta väärästä opistaan. Heprealaiskirjeessä niin kuin muuallakin Raamatussa osoitetaan selkeästi se, että kerran uskoon tullut ihminen voi luopua uskostaan ja joutua uudestaan kadotustuomion alle. Meidän on syytä rukoilla ja valvoa, ettei mikään katkeruuden juuri tai synti pääse tekemään tuhojaan sydämessämme, niin että monet luopuvat pois ja tulevat tuomion alaisiksi. Eesaun esimerkki on esikuvallinen kertomus siitä, miten pelastuksesta voidaan luopua ja pitää se halpana. Esikoisuus on esikuva armosta, joka on Kristuksessa.

Hebrealaiskirje:
12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
12:15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
12:16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
12:17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.

Eesaun esimerkki kertoo siitä, mistä Jumalan lapseudessa on kysymys: perintöoikeudesta. Saman kertoo kertomus tuhlaajapojasta, joka oli ensin elävänä Isän tykönä, mutta otti perinnön etukäteen haltuunsa ja kulutti sen himoissaan, niin että kuoli synteihinsä ja rikoksiinsa, mutta kun hän meni itseensä ja tunnusti syntinsä Isän ja taivaan edessä, armahti Isä häntä ja otti uudestaan lapsekseen. Poika, joka oli kuollut, virkosi uudestaan elämään. Luuk.15:11-32 Tuhlaajapoika ei ollut vielä paaduttanut itseään siihen mittaan, että Jumala olisi paaduttanut hänet ja sulkenut pelastuksen portin lopullisesti hänen edestään. Siitä syystä hänen oli mahdollista palata takaisin Isän tykö ja saada uudestaan asema taivasten valtakunnan perillisenä. Jumalan lapseudessa on siis kysymys hengellisestä lapseudesta ja perintöoikeudesta eikä sitä voida siten verrata luonnolliseen lapseuteen, jota ei voida perua eikä tehdä tyhjäksi. Perinnön voi kuitenkin kuka tahansa menettää ja synti tappaa harjoittajansa yhtä varmasti kuin myrkky, jos sitä tarpeeksi nautitaan ja hyljätään Jumalan varoitukset sen vaarallisuudesta. Gal.4:7; 5:1-5; Apt.20:32

Osa niistä, jotka uskovat, ettei lapsi voi vaihtaa isäänsä, pitävät jumalattomien lapsia syntymästä asti perkeleen vallassa olevina perisynnin vuoksi. Ihminen on siis syntyessään perkeleen lapsi eikä Jumalan lapsi. Jos kerran lapsi ei voi vaihtaa isäänsä, niin näköjään isä voi kuitenkin vaihtaa lapsiaan! Tietysti Jumala on voimakkaampi kuin saatana ja voi ottaa lapsekseen kenet tahtoo, mutta jos kerran ihmisen tahdolla ei ole mitään osuutta uskoon tulossa, niin olemme jälleen sen ristiriidan edessä, ettei Jumala tahtoisikaan pelastaa kaikkia ihmisiä, vaikka Raamatussa niin selvästi sanotaan. 1Tim.2:3-7; 2Piet.3:9 Tutkiipa asiaa miltä kantilta tahansa, niin ihmisen tahdon osuuden kieltäminen pelastusta opetettaessa on aina ristiriitaista Raamatun ilmoituksen kanssa.

Saul ja Israelin luopuneet lapset

Vanhassa Testamentissa kerrotaan kuningas Saulista, joka koki lähes uudestisyntymiseen verrattavan ihmeen, kun Pyhä Henki tuli häneen. 1Sam.10:6-9 Jumala muutti hänen sydämensä ja hän tuli toiseksi mieheksi kuin mitä oli aiemmin ollut. Saul lankesi myöhemmin tottelemattomuuteen, minkä vuoksi Jumala otti häneltä Pyhän Hengen pois ja lähetti pahan hengen vaivaamaan häntä. 16:13-14 Daavidille ei käynyt samalla tapaa, kun hän lankesi syntiin: hän ei luopunut pois Jumalasta jumalattomuuteen. 2Sam.22:22 Daavid katui syvästi syntiään ja pyysi sitä anteeksi Jumalalta: Herra kuuli hänen rukouksensa ja armahti häntä. Ps.32 Daavidilta ei otettu pois Pyhää Henkeä. Ps.51:13 Vaikka ihmiset eivät syntyneet uudesti vielä vanhan liiton aikana, niin he luopuivat Herrasta ihan samalla tapaa kuin uudessa liitossa on mahdollista tehdä. Jda,1:5; Hebr.3:12-15; 2Aik.24:20

Toinen esimerkki luopumisen mahdollisuudesta ovat Israelin lapset. Jumala kasvatti heistä lapsia itselleen, mutta he luopuivat pois Herrasta. Jesaja kertoo tästä asiasta kirjansa ensimmäisessä luvussa:

Jesaja:
1:1 Jesajan, Aamoksen pojan, näky, jonka hän näki Juudasta ja Jerusalemista Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä.
1:2 Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta.
1:3 Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.
1:4 Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois.
1:5 Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas.

Tässä kohden on syytä huomata se, että Jumalan lupauksiin ja Jumalaan voi aina luottaa. Jumala ei ensin hylkää ketään, joka hänen luoksensa Jeesuksen kautta tulee, mutta jos joku hylkää Jumalan tai hänen sanansa, niin Jumala hylkää sen tähden hänet. Raamatun opetus on tältä osin selvä.

2.Aikakirja:
24:20 Niin Jumalan Henki täytti Sakarjan, pappi Joojadan pojan, ja hän astui kansan eteen ja sanoi heille: "Näin sanoo Jumala: Miksi te rikotte Herran käskyt omaksi onnettomuudeksenne? Koska te olette hyljänneet Herran, hylkää hänkin teidät."

1.Samuelin kirja:
15:23 Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana."

Verbit `langeta´ ja `luopua´ kreikan kielessä

Jumala on ankara niitä kohtaan, jotka lankeavat pois. Room.11:22 Tässä on käytetty kreikankielessä verbiä `pipto´, joka tarkoittaa
1. a) `pudota´, `vajota alas´, `kumartua´,
b) `kaatua, kompastua´, ja
2) `kukistua´, `sortua´.
Jakeissa Matt.7:25,27 se tarkoittaa rakennuksen sortumista. Jakeessa Matt.15:14 sokea lankeaa kuoppaan. Jakeessa Matt.21:44 sanaa on käytetty kahdessa eri merkityksessä: 1) joku kaatuu tai kompastuu kiveen, joka on Kristus. 2) Sama kivi murskaa sen, jonka päälle se putoaa. Jakeessa Ilm.14:8 sanotaan, että "suuri Babylon on `kukistunut´". Verbiä käytetään kuvaannollisessa merkityksessä kertomaan siitä, että joku on vajonnut tai langennut niin alas, että on kadotustuomion alainen. Roomalaiskirjeessä puhutaan samassa yhteydessä oksan hakkaamisesta irti puusta. Room.11:17-23 Oksa on siis ollut ensin elimellisesti kiinni puussa, mutta sitten se hakataan irti. Jeesus puhuu samasta asiasta vertauksessaan totisesta viinipuusta ja oksista. Joh.15:1-6 Viinipuu kuvaa Jeesusta ja oksat kuvaavat opetuslapsia. Jos joku oksa Kristuksessa ei tuota hyvää hedelmää, hakataan se poikki ja poltetaan tulessa. Tämä on kuvaus helvetin tuomiosta. Elävä oksa elävässä puussa voi kuivua ja kuolla, jolloin se hakataan irti ja heitetään pois, ikuiseen tuleen. Samalla tavalla käy uskovaiselle, joka luopuu Herrasta. Ihmistä verrataan Raamatussa myös puuhun, jolloin huonoa hedelmää tuottava puu hakataan poikki ja heitetään tuleen. Matt.3:1-11 Roomalaiskirjeen luvussa 11 jakeessa 22 verbi `pipto´ tarkoittaa lankeamista pois uskosta, mutta muissa esimerkkinä mainituissa jakeissa se tarkoittaa jumalattoman ihmisen kompastumista Kristukseen, joka on tullut heille kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi. 1Piet.2:6-8; Room.9:32-33 Sanan merkitys täytyy katsoa kussakin jakeessa asiayhteydestä niin kuin yleensäkin Raamattua täytyy tulkita, jos haluaa löytää sieltä Jumalan ilmoittaman totuuden. Raamattua ei saa tulkita mielivaltaisesti ennaltavalitun opin mukaan, niin että hyljätään selvä sana ja väännetään se kieroon omaksi kadotukseksi. Vilpitönkin uskova voi erehtyä sanan tulkinnassa, mutta Jumala on voimallinen palauttamaan eksyneen takaisin oikealle tielle. Vaikka jäisimme joissakin asioissa täyttä ymmärrystä vaille, ei se silti vaikuta sielumme kohtaloon, jos turvamme on kuitenkin ikiaikojen Jumala ja Jeesus Kristus sekä syntien sovitus Golgatan ristillä. Kun perustus on kohdalla, niin sielu pelastuu, vaikka teot ja elämä eivät kestäisikään tulen koettelua. 1Kor.3:11-18 Rakennuksen palaminen kuvaa tässä kohden tekojen palamista, joihin myös väärien oppien noudattaminen kuuluu.

Voiko uskosta langeta pois? Voiko pelastuksen menettää, jos on syntynyt uudesti ylhäältä? Voiko Pyhän Hengen menettää? Voiko hengellisesti elävästä tulla kuollut. Näihin kysymyksiin on mahdollista löytää tyydyttävät vastaukset Raamatusta. Adam ja Eeva lankesivat syntiin ja kuolivat hengellisesti. 1Moos.2 Samoin voi kuka tahansa kuolla syntiin ja rikkomuksiin nykyisenä aikana. Ef.2:1-3 Saul menetti Pyhän Hengen, koska luopui Herrasta ja oli tottelematon hänen sanaansa kohtaan. 1Sam.10:6-9; 15:22-23; 16:14; 2Sam.7:14-15 Israelin kansa hylkäsi Herran, minkä johdosta Herra hylkäsi heidät. 2Aik.24:20 Tuhlaajapojan kertomus on kuvaus siitä, miten hengellisesti elävästä tulee kuollut ja jälleen elävä, kun hän palaa Isän tykö, pyytää katuen syntejä anteeksi ja hylkää elämän synnissä. Luuk.15:11-32; Jumala sanoo Hesekielin kautta, että vanhurskaus otetaan pois sellaiselta, joka lähtee elämään synnissä: vanhurskaasta voi tulla jumalaton. Hes.3:17-21 Daavid lankesi syntiin, mutta hänestä ei tullut jumalaton, koska hän katui syntiään. Ps.51:13; 2Sam.22:22 Hän ei luopunut pois Herrasta jumalattomuuteen.

Minulle nämä Raamatun esimerkit kertovat karua ja kylmää kieltä siitä, että uskosta on mahdollista luopua pois ja joutua uudestaan kadotustuomion alle vielä sen jälkeen, kun on tullut uskoon. Heprealaiskirjeessä varoitetaan siitä, ettei kukaan luopuisi synnin pettämänä elävästä Jumalasta.

Hebrealaiskirje:
3:12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
3:13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
3:14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

Meidän tulee pysyä vahvana siinä luottamuksessa, joka meillä oli alussa, jotta pääsemme perille asti, emmekä jää matkalle. Hebr.4:1 Mikä luottamus meillä oli alussa? Luottamus Jumalan armoon ja Jeesukseen Kristukseen. Emme saa vaihtaa lujaa armon perustusta toiseen, lain perustukseen. 2Piet.3:17-18; 1Kor.3:11-18 Jos teemme sen, niin joudumme pois armosta eikä Kristus ole meille enää miksikään hyödyksi. Gal.5:1-5

Raamattu on täynnä varoituksia ja esimerkkejä siitä, miten meidän käy, jos eksymme ja luovumme pois Herrasta, hylkäämme hänet. Siellä on kehotuksia pysyä armossa ja uskossa. Apt.14:22; 13:43 Meidän tulee olla varuillamme ja valvoa, ettei kukaan meitä eksytä. Matt.24:4; Mar.13:37; Luuk.21:36 Ellei matkalle jääminen olisi mahdollista, niin kaikki tämä kehotus ja varoittaminen olisi turhaa. Hebr.4:1-13 Riittäisi se, että Herra sanoisi: "te ette voi luopua minusta pois - se on mahdotonta". Raamattu ei millään tapaa puolla tällaista tulkintaa - päinvastoin. Luopuminen on valitettavaa todellisuutta Raamatun lehdillä ja käytännön elämässä, seurakunnassa. 2Sam.7.14-15; 1Sam.16:14; Jes.1:2 Kukaan ei voi tosin ryöstää meitä Isän kädestä eikä erottaa Jumalan rakkaudesta, mutta me voimme itse luopua Herrasta ja kääntää selkämme hänelle - noin vertauskuvallisesti. Joh.10:29; Room.8:38-39; Hebr.10:35-39 Käytännössä selän kääntäminen tarkoittaa luopumusta, eroa Jumalasta jumalattomuuden tähden. 2Sam.22:22

Eräs veli kyseenalaisti sen, puhutaanko vahvana pysymisen kohdissa sielun pelastumisesta vai ruumiin varjeltumisesta väkivallalta. Mitä `sozo´ eli pelastua verbiin tulee, niin kyllä minä ymmärrän sen sielun pelastumisena, varsinkin Matt.24:13 jakeessa. ("Joka pysyy vahvana loppuun asti, se pelastuu.") Myös jakeessa Matt.10:22 puhutaan mitä ilmeisimmin sielun pelastumisesta eikä ruumiin varjeluksesta. Herra ei ole luvannut varjella ensisijassa meidän ruumistamme vaan ainostaan sielun, että se pelastuu. Ps.121:7 Jumala ei varjellut Jeesusta ristinkuolemalta ja apostoleista yksitoista sai surmansa marttyyrina. Uskovia on tapettu aina, niin kauan kuin heitä on ollut olemassa. Jeesus neuvookin viisaasti, ettei meidän tule peljätä niitä, jotka voivat tappaa ruumiin, mutta eivät voi sen enempää tehdä. Meidän tulee peljätä Jumalaa, joka voi tappaa ruumiin ja hukuttaa sielun kadotukseen. Luuk.12:4-5; Room.8:34; Hebr.12:25-29

Verbi `sozo´ esiintyy mm. jakeissa Matt.1:21; 10:22; 24:13; Tiit.3:5. Se tarkoittaa
1. pelastua, tulla vapahdetuksi tarkoittaen
a) sielun pelastumista tulevalta tuomiolta tahi siirtymistä pelastuneeseen olotilaan, Matt.16:25; 19:25; Tiit.3:5
b) vapahdusta synneistä ja niiden vallasta, Matt.1:2; Jda,1:5
2. ruumiin paranemista, terveeksi tulemista Matt.9:21-22; Mar.5:23,28,34; 6:56; 10:52
3. ruumiin varjeltumista tai pelastumista tulevalta tuholta tai kuolemalta. Matt.8:25; 14:30; 27:42,49

Kohta Matt.10:22 voidaan hyväksyä myös siten, että ruumis varjeltuu ja ihminen säilyy hengissä vainon ajan ylitse, kun pysyy vahvana, mikä tarkoittaa pakoilemista, ei fyysistä vastarintaa. Myös apostolit joutuivat pakenemaan, kun heitä vainottiin. He eivät tarttuneet miekkaan puolustaessaan itseään. Meilläkään ei ole lupa alkaa sotia muita vastaan puolustaessamme itseämme ja oikeutta uskoa Jeesukseen Kristukseen vapahtajana.

Kohta Matt.24:13 on ongelmallisempi kalvinismin kannalta. Jae 11 kertoo, että väärät profeetat eksyttävät monia. Jae 12 sanoo, että useimpien rakkaus (agape) kylmenee. Eikö tuo ole viittaus suoraan uskovaisten rakkauteen? Maailmassa ei ole Jumalan rakkautta (agape) muualla kuin uskovaisten ihmisten sydämissä. Ensin tulee vääriä profeettoja, jotka eksyttävät monia. Sitten Jumalan rakkaus kylmenee niiden ihmisen sydämissä, jotka lankeavat laittomuuteen eli synti saa vallan heidän elämässään. Tämän jälkeen Jeesus sanoo, että "joka pysyy vahvana loppuun asti, se pelastuu". Matt.24:11-13 Minun mielestäni tuossa puhutaan enemmänkin sydämen kylmettymisestä ja uskosta luopumisesta kuin ruumiin varjeltumisesta vainojen aikana.

Meidän tulee ottaa aina huomioon Raamatun kokonaisilmoitus. Vaikka nuo kyseiset jakeet puhuisivatkin molemmat ruumiin varjeltumisesta ja pelastumisesta, (`sozo´) mitä en kuitenkaan usko, niin jää jäljelle lukuisia Raamatun kohtia, joissa sanotaan selvästi, että Kristuksessa oleva oksa voi kuihtua ja kuolla pois, se poltetaan tulessa. Joh.15:1-6; Room.11:17-23 Herrasta luopuminen siinä merkityksessä, että hänet on otettu ensin vastaan ja ollaan oltu eläviä lapsia, ilmoitetaan monessa eri kohdassa. Luuk.15:11-32; Jes.1:2 Kalvinistit ovat omaksuneet Raamatusta lukuisien jakeiden perusteella opin, jonka mukaan uskosta luopuminen ei ole mahdollista. Jeesus sanoo kuitenkin, että monet luopuvat `uskosta´ sen jälkeen, kun ovat ottaneet sanan vastaan. Luuk.8:13 Minä uskon Jeesuksen sanoja ja Raamatun kokonaisilmoitusta. Kalvinistit pitävät fanaattisesti kiinni opistaan, koska heidän varmuutensa perustuu siihen oppiin eikä Jumalan sanaan. Heidän on pakko selittää jokainen Raamatun kohta pois Raamatusta tai jättää se huomiotta, missä puhutaan uskosta luopumisesta. Selitykset menevät välillä uskomattomaksi järkeilyksi ja niiden tarkoitushakuisuus on ilmeinen. He ohittavat selvän Jumalan sanan osoittaakseen olevansa itse oikeassa ja Jumalan olevan väärässä. Minä neuvon jokaista kalvinistia hylkäämään väärän opetuksen ja ojentautumaan Jumalan tahtoon. Jumala on voimallinen varjelemaan meidät uskossa, vaikka luopuminen mahdollista onkin. Mutta kuka meistä nyt tahtoisi luopua Herrasta, kun on saanut maistaa, miten hyvä hän on?

Langeta verbiä voidaan käyttää puhuttaessa lankeamisesta yksittäiseen syntiin tai lankeamisesta pois Kristusta seuraamasta. 2Piet.3:17; Gal.2:13 (`sunapago´: langeta, eksyä) Samoin voidaan ihminen vietellä yksittäiseen lankeemukseen tai elämään synnissä, jolloin hän paatuu jatkuvan synnin tekemisen seurauksena. Silloin hänet on vietelty pois Kristuksesta.

Langeta (`skandalizo´) -verbi jakeessa Matt.24:10 voidaan kääntää joko siten, että langennut luopuu uskostaan tai siten, että hän joutuu itse langenneiden hyökkäyksen kohteeksi. Englanninkielisissä versioissa on käytetty kumpaistakin vaihtoehtoa. (be offended, fall away, stumble) Sanaa näytettäisiin käytettävän useammin siinä merkityksessä, että uskovainen joutuu muiden hyökkäyksen kohteeksi kuin että hän itse lankeaa syntiin. Tämän sanan perusteella ei voida yksin tehdä oppia sen puolesta, että lankeaminen pois armosta on mahdotonta. Verbi `sunapago´ (langeta, eksyä) kuvaa mahdollisuutta langeta yksittäiseen syntiin tai pois lujalta perustukselta. 2Piet.3:17; Gal.2:13

Jakeessa 1Tim.4:1 käytetään verbiä `aphistemi´. Sanan yksi merkitys on kirjaimellisesti `luopua pois uskosta´. Jeesus käyttää kyseistä verbiä kylväjävertauksessa ja sanoo:

Luukkaan evankeliumi:
8:13 Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
8:14 Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

Molemmissa jakeissa puhutaan nimenomaan uskosta luopumisesta. Täytyy siis olla sellaista uskoa, joka syntyy sanan vastaanottamisen jälkeen, mutta siitä voidaan sen jälkeen luopua. Minä uskon tässä kohden Jeesuksen selviin sanoihin. Kalvinistit pystyvät kyllä selittämään tämänkin kohdan pois ja sanovat, ettei kyseinen usko ollut sitä uskoa, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Se oli jotain ihmisen omaa uskoa, mutta vain ne uskovat aidosti Jumalan vaikuttamalla uskolla, jotka myös pysyvät uskossa. Hyvään maahan pudonnut siemen kuvaa heidän opissaan sitä uskoa, joka on uudestisyntyneillä kristityillä. Luuk.8:15 Muut vertauksen henkilöistä eivät olleet syntyneet uudesti ylhäältä, vaikka uskoivatkin jonkin aikaa ja olivat ottaneet sanan vastaan. Raamatussa opetetaan kuitenkin siten, että uskoon tullaan sanan vastaanottamisen kautta ja samalla synnytään uudesti ylhäältä. 1Piet.1:23; Joh.5:24; Room.10:17; 1Tess.1:1-10 Minä uskon, että kylvääjävertauksen uskosta luopuvat ihmiset olivat syntyneet uudesti ylhäältä.

Minä näen edellisessä kohdassa vahvistuksen sille, mitä Raamatussa monessa eri kohdassa sanotaan. Luuk.8:13-14 Oksa Kristuksessa, joka ei tuota hedelmää, hakataan irti ja poltetaan tulessa. Joh.15:6 Oksa on ollut joskus elimellisesti kiinni elämän puun eli Kristuksen rungossa, mutta joutuu kuolleena oksana lopulta kadotukseen. Nämä luopuneet sielut ovat niitä, joista Juuda sanoo, että he ovat "kahdesti kuolleita." Jda,1:12 Voidakseen tulla kahdesti kuolleeksi, täytyy olla ensin elävä ja kuolla kerran, minkä jälkeen tullaan taas eläväksi ja kuollaan sitten toisen kerran. Tämän jälkeen palaaminen armoon on joidenkin Raamatun kohtien perusteella mahdotonta. Hebr.6:1-8; 10:25-31; 12:17; Room.9:15-18; 2Tim.4:14-17 Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vauvat ovat syntyessään hengellisesti eläviä ja perilunastetussa tilassa, mutta kuolevat synteihin, kun varttuvat ja valitsevat toistuvasti pahan tekemisen elämäänsä. Jes.7:14-16 Heidän tuntonsa turtuu ja omatunto paatuu: he vieraantuvat Jumalan heille antamasta elämästä tottelemattomuuden tähden ja kuolevat. Ef.2.1-3; 4:17ss.; 6:1-3; Hebr.3:12-18 Hengellinen kuolema ei tarkoita vielä varmaa kadotukseen joutumista, sillä kuoleman tilasta on mahdollista tulla eläväksi. Luuk.15:11-31; Ef.2:1-11 Vauva on siis syntyessään elävä, mutta kuolee sitten synteihin ja rikoksiin, minkä jälkeen hän voi palata Jumalan tykö ja tulla uudestaan eläväksi. Jos hän tämän jälkeen luopuu, niin hänestä tulee kahdesti kuollut Juudan sanojen mukaan. Jda,1:12; Luuk.15:11-32; 1Sam.10:6-9; 15:22-23; 16:14; 2Sam.7:14-16

Vauvat syntyvät perilunastettuina ja hengellisesti elävinä, koska eivät ole tehneet syntiä senkaltaisella rikkomuksella, joka johtaisi heidät kadotukseen. Jeesus tuomitsee helvettiin joutuvat tekojen mukaan, mutta vauva ei ole tehnyt vielä hyvää eikä pahaa, koska ei ymmärrä hyvän ja pahan välistä eroa. Joh.5:28-29; Jes.7:14-16; 5Moos.1:39 Joku voi väittää, että vauvat tuomitaan kadotukseen epäuskon tähden, mutta uskoa tarvitaan syntien anteeksisaamiseen, joten lasten ei tarvitse uskoa, ennen kuin ovat tehneet syntiä. Apt.10:43; 26:17-20 Vauvat ja sikiöt joutuvat kadotukseen vain jos ovat tehneet syntiä äitinsä kohdussa, mitä en usko. Kun Raamatussa on kirjoitettu, että jumalattomat ovat luopuneita äitinsä kohdusta asti, tarkoittaa se asiayhteydestä päätellen lihallista Israelia, joka elää luopumuksessa. Ps.58:4; Jes.48:8 Psalmissa sanotaan lisäksi, että valhettelijat ovat eksyneet hamasta äitinsä helmasta. Tämä ei voi olla viittaus sylivauvoihin, koska he eivät osaa puhua, saatika valehdella. Jeesus pikemminkin puoltaa paatumattomien vauvojen pelastumista kuin opettaa heidän joutumista kadotukseen. Onhan kirjoitettu hänen sanoneen, että "imeväisten ja lasten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen." Matt.21:16 Mikään ei puolla yksiselitteisesti vauvojen joutumista kadotukseen, jos he nukkuvat pois. Luopioiden äitinä voidaan pitää kuvaannollisesti ilmaistuna Haagaria eli lakia, joka synnyttää orjuuteen, kuin biologista äitiä. Gal.4:24-25 Lapset syntyvät lain alaisina ja laki aiheuttaa heille ennen pitkää kuoleman, kun oppivat varttuessaan valitsemaan pahan tekemisen ja paatuvat. Jes.7:14-16; Room.7:1-14, Gal.4:1-5 Jumalattomaksi ei synnytä biologisesta äidistä luonnollisen syntymän kautta vaan siihen kuollaan synnin tekemisen seurauksena. 5Moos.24:16; 1Moos.2:17 Kuoleminen kuvaa jumalattomaksi tulemista, ei syntyminen ja Raamattu opettaa hengellisen kuoleman johtuvan synnin tekemisestä, ei siitä, että joku syntyy ihmiseksi, vieläpä vasten tahtoaan. Hengellisesti kuollut ihminen ei ole enää Jumalan lapsi niin kuin pienet vauvat ovat vaan hän on tullut perkeleen lapseksi ja perkele on hänen isänsä. Joh.8:44; 1Joh.3:8 Näin Raamatussa opetetaan. Katolinen oppi perisynnistä, joka aiheuttaa pienten vauvojen kadotuksen, on väärä ihmiskäsky, joka on johtanut vauvakastekäytäntöön. Näistä harhoista on syytä luopua nyt, kun Herran tulemus on lähellä, jotta Kristus saisi noutaa maasta Jumalan sanalla puhdistetun tahrattoman ja nuhteettoman seurakunnan. Ef.5:25-26 Jos joku rakastaa Jeesusta, niin hän hylkää ihmisten turhat perinnäissäänöt ja väärät opetukset, ja pitää kiinni Jumalan sanasta. Joh.14:20-23

Vain paatuneet synnintekijät joutuvat helvettiin, muut kuuluvat armovalinnan piiriin, koska eivät ole paatuneet. Room.11:7 Pienet vauvat eivät ole vielä paatuneet. Paavali neuvoo uskovaisia olemaan "pahuudessa lapsia, mutta ymmärrykseltä täysi-ikäisiä," mikä on viittaus siihen, että lapset eivät ole vielä paatuneet, niin kuin eivät uskovaisetkaan. 1Kor.14:20 Jeesus sanoi, että "taivasten valtakunta on lasten kaltaisten". Matt.19:14 Kuka olisi enemmän lapsenkaltainen kuin lapsi itse? Ja senkaltaisen on taivasten valtakunta. Voimme luottaa siihen, että Jumala on armollinen ja tuomitsee poisnukkuneet pienokaisemme oikeudenmukaisesti. Jumala ei kosta lapsille isien syntejä. Hes.18:10-20 Paavali kirjoittaa, että Adamin synti koitui kadotukseksi koko ihmissuvulle. Room.5:12-21 Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ja koko luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle. Room.8:18-23 Ihmisestä on tullut kuolevainen, mikä koskee myös vauvoja, vaikka nämä eivät ole tehneet tietoista syntiä ja paatuneet. Ilman Jeesuksen tuomaa sovitusta myös vauvat joutuisivat kadotukseen, sillä vasta Jeesuksen ylösnousemus toi meille katoamattomuuden ja kuolemattomuuden toivon. Kristus voitti kuoleman kautta perkeleen, jolla oli kuolema vallassaan. Hebr.2:14-16 Jeesuksen ruumis ei nähnyt katoavaisuutta, sillä Herra nousi ylös kuolleista. Apt.2:26-36; 13:34-39 Ylösnousemuksen toivo perustuu siihen, että Jeesus on noussut ylös kuolleista esikoisena ja me muut nousemme ylös hänen tulemuksessaan. 1Kor.15:21-23,42-58

Jeesuksen vanhurskauden teko koituu pelastukseksi monille, myös vauvoille. Kun lapsi kasvaa ja valitsee toistuvasti synnin elämäänsä, niin hän paatuu ja hänestä tulee hengellisesti kuollut. Hän kuolee moniin synteihin ja rikoksiin, niin että synnit erottavat hänet Jumalasta. Ef.2:1-3; Jes.59:1-3 Meidän hengellinen kuoleminen synteihin on erilainen kuin Adamilla. Adam kuoli yhteen syntiin, me kuolemme vähän kerrassaan, kun jatkuva synnin tekeminen paaduttaa meidät. Tästä syystä luopuminen uskosta on mahdollista, sillä sitä ei huomaa kovin helposti, kun luopumus tapahtuu vähän kerrassaan. Synti on kuin myrkky, jota juotetaan ihmiselle pieninä annoksina raikkaan veden kanssa. Se ei tapa kerralla, mutta kun myrkkyä on juotu tarpeeksi kauan, johtaa se myrkytystilaan ja ruumiin kuolemaan. Jumalan sanan joukkoon ujutettu väärä opetus on yhtä lailla kuolemaksi hengelle kuin myrkky ruumiille. Se tappaa vähän kerrassaan ja vieroittaa ihmisen Kristuksesta. Ihminen ei käänny silmänräpäyksessä pois Herraa seuraamassa vaan hän on kuin valtamerilaiva, joka kääntyy hyvin hitaasti, mutta lopputulos on se, että selkä on Jumalaan päin, kun oikea asento olisi katsoa Jumalaa kasvoihin, Jeesuksen Kristuksen veren lävitse ja hänen nimensä suojassa. Jobin kirjassa sanotaan, että luopuneen ihmisen vanhurskaus palautetaan hänelle takaisin, kun hän kääntyy Jumalan tykö ja uskoo Jeesuksen sovitusuhriin. Job,33:28-30 Tämä voi olla viittaus siihen vanhurskauteen, joka oli ihmisellä lapsena. Jumala sanoo, että hän palauttaa vanhurskauden jopa kaksi tai kolme kertaa. Luopumuksesta on siis mahdollista palata takaisin Jumalan salliman ajan puitteissa. Herra puhuu Jesajan kirjassa, että jumalaton palatkoon Herran tykö. Jes.55:7 Jotta voi palata Herran tykö, täytyy olla historiassa tilanne, jolloin jumalaton on ollut aiemmin Herran tykönä. Tämä on se viattomuuden tila, joka on jokaisella vauvalla, kun hän syntyy maailmaan. Jeesuksen kertomus tuhlaajapojasta vahvistaa nämä ajatukset Jumalasta lähtöisin oleviksi. Luuk.15:11-32 Isän luona ollut poika on ollut ensin elävä. Sitten hän on luopunut Herrasta, mutta tullut eläväksi jälleen, kun on palannut syntejä katuen ja anteeksipyytäen takaisin Isän tykö. Näin hyvin käy jokaiselle jumalattomalle, joka palaa Herran luokse.

Olen kirjoittanut perisynnistä lisää seuraavan sivun loppuun. Pääset sinne tästä linkistä. Suosittelen silti tämän ja seuraavan sivun lukemista ensin loppuun saakka.

Kalvinistit voivat sanoa vastalauseensa mihin tahansa Raamatun opetukseen. Tuota edellistäkään selitystä he eivät ole pääsääntöisesti valmiita hyväksymään, mutta ehkä joukossa on joku vilpitön etsijä, joka rohkenee luottaa Jumalan armoon myös siinä tapauksessa, että näkee luopumisen olevan mahdollista. Silloinhan meillä ei muuta mahdollisuutta olekaan kuin luottaa yksin Herraan, kun huomaamme, että Herrasta luopuminen on mahdollista! Ymmärrämme silloin, että itseensä luottavainen ja väärällä tavalla suruton sekä huoleton ihminen on suuressa vaarassa luopua ylpeytensä takia pois Herraa seuraamasta. Jos joku kuitenkin pitää kiinni kalvinistien opetuksesta, niin he pakenevat vielä sen väitteen taakse, että vaikka joku uskovainen näennäisesti luopuisikin ajaksi Herraa seuraamasta, on Jumala kuitenkin uskollinen ja palauttaa hänet takaisin elämän tielle, niin että jokainen tällä hetkellä uskossa oleva on varmasti pelastunut, lopullisesti. Raamattu ei kuitenkaan puolla tätä näkemystä, sillä luopumuksen tielle on mahdollista jäädä ja tulla poltetuksi helvetin tulessa, minkä olen lukuisten eri Raamatun kohtien ja esimerkkien kautta teille todistanut.

Näemme luopumuksen mahdolliseksi myös seurakunnan elämässä. Osa niistäkin uskovaisista on luopunut, jotka ovat kuuluneet kalvinisteihin ja joista he itse sekä heidän veljensä ovat sanoneet varmat sanat, että hän pelastuu, koska on tullut kerran uskoon. He elävät katkeroituneena jumalattomuudessa, esimerkiksi alkoholistina. He väittävät edelleen uskovansa ja panevansa toivon Jumalan armoon, mutta heidän elämänsä todistaa uskoa ja Herraa vastaan. He ovat kieltäneet Herran ja Herra on kieltänyt heidät. 2Tim.2:11-13 He ovat kieltäneet Jumalan voiman ja hyljänneet Herran, mistä syystä Herrakin on hyljännyt heidät. 2Aik.24:20; 2Tim.3:1-5 He luottavat vielä jumalattominakin siihen oppiin, että ovat lopullisesti pelastuneet, kun ovat tulleet kerran uskoon: he eivät voi omasta mielestään luopua pois Herrasta, vaikka kaikki merkit osoittavat todeksi sen, että he ovat luopion teillä. Väärä oppi on heille yllytys syntiin, eivätkä he ymmärrä tehdä parannusta pois synnistä, hyljätä syntiä. Kalvinismi on heille este palata takaisin Herran luokse, koska he eivät ole omasta mielestään koskaan Herrasta luopuneet. Näet tästäkin väärän ja armolle vieraan opin vaarallisuuden. Harhaopit vieroittavat meitä aina Jumalasta ja estävät lopulta pääsyn iankaikkiseen elämään, jos kaikki toivo pannaan niiden oppien ja ihmisten varaan eikä Jumalaan.

"Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppiin uskovat, mutta syntiin langenneet ihmiset, eivät näe synnin tekemisen vaaroja Jumalan tahdon mukaisella tavalla, koska eivät usko, että synti aiheuttaa heille hengellisen kuoleman. Tämä on saatanan valhe, jonka se kavala kyykäärme ujutti Jumalan sanan mukana Eevalle paratiisissa: "Ette te suinkaan kuole vaan tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan." 1Moos.2:5 Totuus on kuitenkin se, että synti tappoi Eevan ja Aatamin hengellisesti niin kuin tappaa meidätkin, jos lähdemme synnin ja tottelemattomuuden tielle. Hebr.3:12-4:13, 1Tess.4:1-12 Se on ihan sama kuin jos viiltäisimme ranteemme auki ja antaisimme elämännesteen virrata maahan, kunnes kuolemme, kun alamme harjoittaa syntiä ja olemme tahallaan tottelemattomat Jumalaa kohtaan. Tällä tavalla uskosta luopuneet henkilöt ovat todistus siitä, että nekin luopuvat uskosta, jotka elävät kalvinistisen opin vallassa ja joista kalvinistit itse ovat todistaneet, että he ovat valittuja ja pelastettuja. Minä varoitan jokaista uskovaista kalvinismin vaaroista. Se oppi johtaa helposti ylpeyteen ja lankeemukseen, sillä valvominen menettää syvimmän merkityksensä, jos joku tosissaan luulee, ettei voi eksyä pois Herrasta. Muuttakaa mielenne Jumalan sanan todistuksen edessä ja hyljätkää väärä eksyttävä oppi! Vähin, mitä voitte tehdä, on vapaata tai rajoitettua ja Jumalan sanaan sidottua tahtoa puolustavien uskovaisten halveksuminen sekä jumalattomien yllyttäminen meitä vastaan sen vuoksi, että olemme "tehneet uskonratkaisun" ja "yritämme mukamas pelastua lain tekojen kautta." Me olemme luopuneet oman tahdon ja lihan mielitekojen tiestä, niin että elämme nyt Jumalan tahdon mukaan. 1Piet.4:1-11; Ef.2:1-11 Me uskomme, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja meillä on iankaikkinen elämä uskon kautta hänen nimeensä. Joh.20:30-31 Miksi jotkut teistä rohkaisevat jumalattomia mm. keskustelupalstoilla sotimaan meitä vastaan ja pilkkaamaan meitä? Sen sijaan, että tekisitte näin pahoin veljiä ja Herraa vastaan, neuvon teitä julistamaan jumalattomille Jumalan sanaa, joka totisesti vetoaa kuulijan tahtoon, että tämä antaisi pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta. Jes.45:22; Apt.2:38-41

Suo anteeksi pieni sivujuonne tähän opetukseen. Pienten lasten ja vauvojen kohtalo sekä opetus perisynnistä on yksi keskeinen osa kalvinistien oppia. Siitä syystä edellisen asian käsittely on hyödyllistä. Useimmat kalvinistit ja varsinkin kalvinistiset erityisbaptistit uskovat tai toivovat, että pienet vauvat kuuluvat Jumalan valittuihin hänen armostaan. Olen tässä asiassa samoilla linjoilla heidän kanssaan, mutta perisynnin näen eri tavalla.

Palaan nyt käsittelemään kreikankielen luopumista ja lankeamista kuvaavia verbejä. Jakeessa Hebr.3:12 verbiä `aphistemi´ (luopua) käytetään puhuttaessa epäuskoon langenneestä veljestä, joka luopuu elävästä Jumalasta. Uskosta pois luopuminen kuvaa tietysti sitä, että hyljätään Jumalan sana ja Kristuksen terve oppi. Pyhä Henki sanoo Paavalin kautta selvästi, että luopumus pois uskosta tapahtuu apostolien ajan jälkeen, niin kuin on käynyt katolisen kirkon ja sen tyttärien hyljättyä alkuperäisen kristinuskon ja opin. 1Tim.4:1-11 Voidaan toki kysyä sitä, ovatko nämä henkilöt koskaan olleet Kristuksessa, jotka hylkäävät oikean opin ja sen mukaisen uskon? Jeesuksen sanojen mukaan sanan vastaanottaneet ja siihen uskoneet henkilöt voivat luopua myöhemmin sanasta. Luuk.8:13 Jeesuksen sanat ovat tässä kohden selvät. Voidaan korkeintaan kyseenalaistaa se, syntyivätkö nämä sanasta luopuneet ihmiset uudesti ylhäältä vai eivät? Tessalonikalaisten kohdalla tästä asiasta ei liene epäselvyyksiä. 1Tess.1:2-10; Apt.17:1-9 Sanan vastaanottanut henkilö syntyy samalla uudesti ylhäältä, joten on perusteltua olettaa, että myös ne ihmiset olivat syntyneet uudesti ylhäältä, joista Jeesus vertauksessaan kylväjästä puhuu. Luuk.8:4-15; 1Piet.1:23; Jaak.1:18; Joh.5:24; Room.10:17 Raamatun kokonaisilmoitus tukee tätä näkemystä ja on ihmeteltävä sitä, etteivät kaikki suostu sitä näkemään. Syynä on ilmeisesti pelko siitä, että pelastusvarmuus katoaa "kerran pelastunut on aina pelastunut" -opin myötä eikä sielu kestä laisinkaan sitä mahdollisuutta, että hänenkin on mahdollista luopua Herrasta. On syytä kysyä, onko ihmisen luottamus silloin todella oikeassa kohteessa, Herrassa, eikä hänessä itsessään tämän opin kautta? Terve usko kestää koettelun ja kirkastuu sen myötä. 2Kor.13:5-10; 1Piet.1:1-11; Ilm.3:10-12 Isä pitää huolen omista lapsistaan, joten voimme luottaa täysin häneen, mutta emme lainkaan itseemme tai vääriin armolle vieraisiin oppiin, jotka vieroittavat meitä Jumalasta.

Luopumisesta käytetään vielä verbiä `ekpipto´, joka tarkoittaa mm. `putoamista´ ja `kuihtumista´. Jakeessa Mar.13:25 tähdet putoavat taivaalta. Jakeessa 1Piet.1:24 kukkanen varisee eli tippuu pois varrestaan ja lakastuu. Jakeessa Jaak.1:11 käy samalla tavalla: ruohon kukkanen varisee eli putoaa maahan ja kuolee. Jakeessa Apt.12:7 kahleet tippuivat Pietarin käsistä. Verbin `ekpipto´ merkitys on siis sellainen, että ensin on ollut jotain, mikä on sitten myöhemmin menetetty. Ensin on kukkasilla ollut elämä ja vehreys, mutta sitten ne lakastuvat, putoavat maahan ja kuolevat. Tähdet ovat ensin loistaneet taivaalta, mutta putoavat sieltä maahan ja sammuvat: ne eivät valaise enää tätä pimeää maailmaa. Kahleet olivat ensin Pietarin käsissä, mutta kirpoavat sitten niistä pois. Tässä kohden putoaminen on myönteinen asia, mutta verbi kuvaa siitä huolimatta sitä, että ensin on ollut jotakin, mikä on sitten myöhemmin menetetty, otettu pois. Armosta puhuttaessa verbi voidaan ymmärtää siten, että armo on ollut ensin ihmisellä, mutta se on otettu sittemmin häneltä pois. Sanaa käytetään juuri tässä merkityksessä jakeessa Gal.5:4. Siinä puhutaan myös siitä, että veljet ovat joutuneet pois Kristuksesta. Armo voidaan siis kaikesta päätellen menettää, niin kuin kävi kuningas Saulille. 2Sam.7:14-15 Hän menetti myös Pyhän Hengen. 1Sam.16:14 Jakeessa 2Piet.3:17 verbiä `ekpipto´ käytetään merkityksessä "langeta pois lujalta pohjalta". Tämä on viittaus Herrasta luopumiseen, sillä jos perustus otetaan pois, niin sielu joutuu vahinkoon. 1Kor.3:11-18 Jakeessa Ilm.2:5 verbiä käytetään syntiin lankeamisen merkityksessä, jolloin synnistä voidaan tehdä vielä parannus. On lohdullista lukea, että Herra on valmis antamaan anteeksi ja suo syntiin langenneille uuden mahdollisuuden, jos nämä vain katuvat syntiään ja tulevat mielenmuutokseen. Luuk.17:1-5; 2Kor.2:5-11; 7:8-13

Kaikista edellä käsitellyistä Raamatun kohdista päätellen luopuminen uskosta on mahdollista ja käytäntö vahvistaa tämän valitettavan asian todeksi. Kerran pelastunut ihminen ei ole aina pelastunut eli me olemme vasta toivossa pelastetut, mutta emme ole päässeet vielä perille asti taivaaseen. Meidän on kilvoiteltava uskon puolesta, jotta pysymme siinä ja siihen perustautuneina, horjahtamatta pois evankeliumin toivosta. Kol.1:21-23 Uskon puolesta kilvoitteleminen ei tarkoita sitä, mitä lihallinen ihminen sillä ymmärtää: me emme pysy Kristuksessa tekojen kautta vaan uskon kautta. Room.11:17-23 Me pelastuimme, kun tulimme uskoon ja me pysymme pelastuneina, kun pysymme uskossa. Näin Jumalan vanhurskaus alkaa uskosta ja päättyy uskoon. Teot eivät pelastumiseen auta, kun puhutan omavoimaisista lain teoista. Room.1:17; 3:19-28 Uskon teot ovat sitten asia erikseen, sillä ne ovat ansiottomia tekoja, jotka Jumala on meille edeltävalmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Ef.2:8-10; Luuk.17:7-10; Jaak.2:10-26 Jumala vaikuttaa meissä mielihalun kaikkeen hyvään ja tekee täydelliseksi meidän uskomme teot. 2Tess.1:11-12; Room.15:17-19 Kaikki hyvä, mitä me teemme, on Jumalan tekoa ja vaikutusta meissä. Fil.2:12-13; Hebr.13:20-21

Raamatun kokonaisilmoitus puhuu sen puolesta, että uskosta on mahdollista luopua. Ihmisen tahdolla on siten ratkaiseva merkitys, ei pelkästään uskoontulossa, vaan myös uskossa pysymisessä. Me päätämme sen, minkä mukaan mukaudumme elämään: niiden himojen mukaan, joissa ennen elimme, jumalattomina ollessamme, vai sen Pyhän mukaan, joka on meidät kutsunut. 1Piet.1:12-21; 4:1-8 Omalle tahdolle eli lihan mielelle kuoleminen on ihmisen päätettävissä oleva asia. Ef.2:1-3; Room.8:13; Gal.5:13-26; Kol.3:1-10; Ef.4:17-6:20 Raamatun opetus on tältä osin täysin ristiriidaton. Me pelastumme Jumalan tahdon mukaan ja hänen voimastaan, jos antaudumme palvelemaan Herraa Hengen pyhityksessä. Room.6:1-23; Hebr.12:1-17 Jos luovumme pyhityksestä, luovumme samalla Herrasta ja joudumme kadotukseen: viimeinen on silloin tullut meille ensimmäistä pahemmaksi. 1Tess.4:1-12; 2Piet.2:15-22 Herra on kuitenkin voimallinen varjelemaan meidät uskossa, niin että pelastumme hänen armostaan. 1Piet.1:1-5; Jda,1:24-25 Me voimme luottaa täysin Jeesukseen, että hän vie alkamansa hyvän työn päätökseen meissä, mutta itseemme tai Raamatun vastaisiin oppeihin me emme saa luottaa, koska eksymme silloin pois armosta ja joudumme villitsevien henkien vieteltäviksi, lankeamme ylpeyteen.

Me olemme täysin Jumalasta riippuvaiset mitä pelastukseen ja yleensäkin kaikkeen tulee: kaikki on Jumalan suurta armoa, sekin, että jumalaton saa elää kauan ja tehdä pahaa. (ymmärtänet tämän lavean armon merkityksen: ilman Jumalaa ei olisi mitään olemassa) Ilman syntien anteeksiantoa ja Jeesuksen suorittamaa sovitusta olisi koko ihmiskunta kadotettu, myös ne, jotka eivät ole tietoisesti syntiä tehneet, sillä koko maailma on joutunut synnin kirouksen alle Adamin lankeemuksessa. Maailma tarkoittaa tässä ihmiskuntaa ja luomakuntaa lukuunottamatta enkelivaltoja. Enkelivalloista langenneet enkelit ovat kohtalonsa sinetöineet tai se on sinetöity: he eivät voi muuttaa mieltään eivätkä muutu kapinoitsevasta laumasta miksikään. Ihminen voi puolestaan muuttua ja vihollisuus Jumalaa vastaan lakata. Jna,3:9-10; Jer.18:1-12 Herra pelastaa vain ne, jotka häntä rakastavat, kun puhutaan meistä langenneista. Room.8:28

Minä uskon, että Jumala on täysin looginen tässäkin asiassa: hän ei voi olla ristiriidassa itsensä ja sanansa kanssa. Jumalan sana ei ole järjetöntä, ristiriitaista: se on täynnä Jumalan viisautta, joka on tosin hullutus tälle maailmalle, mutta ei uskovaisille. Hullutus tarkoittaa lähinnä evankeliumia eli armosta pelastumista, mikä on lihalliselle ihmiselle hullutus, sillä hän ajattelee voivansa pelastua tekojen kautta tai sitten hän vaatii ihmeitä, mutta saarnatun sanan ja syntien anteeksisaamisen kautta pelastuminen ei mene jakeluun ansiohakuisalle lihan mielelle. Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, koska se ei tunnusta syntiään, sitä että on erehtynyt. (hamartano = ampua ohi maalin, erehtyä; tehdä syntiä) Jumalan sana on täynnä viisautta, jota Jumala on luvannut antaa uskovaisille. Raamatussa neuvotaan, että jos viisautta puuttuu, niin anokoon sitä Jumalalta, niin hän antaa sitä soimaamatta. Jaak.1:5-6 Jumala on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella ja siihen kuuluu viisaus, käsittäminen, tieto ja ymmärrys. Ef.1:1-10; Fil.1:6-11 Jumalan sana on looginen, sillä Jumalan mieli on looginen ja hänen ajatuksensa ovat loogiset, eivät ristiriitaiset, niin että Jumala sanoo ensin "tahdon" ja sitten perään "en tahdo". (koskien pelastushalua) Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset, mutta pelastumiselle on asetettu ehto ja se on ihmisen mielen muuttuminen. Jna,3:9-10; Jer.18:1-12 (Lue nuo kohdat, niin huomaat, että puhun totta.) Jumala vaikuttaa sanansa kautta meidän mieliimme, mutta ei pakota meitä muuttamaan mieltämme. Tästä on kyse uskoontulossa ja Hengen pyhityksessä. Jumala taivuttaa ja nöyryyttää meitä, mutta pakko ei ole taipua eikä nöyrtyä. Usko on sittenkin vapaaehtoista, vaikka se on lahjaa ja Jumalan vaikutusta. Uskon voi torjua ja siitä voi luopua tai siis kieltäytyä uskomasta niin kuin kirjoitettu on.

Mitä tulee ristiriitaan siinä, ettei lihallinen ihminen ota vastaan mitään Jumalalta, niin onhan sen oltava mahdollista, koska niin kuitenkin tapahtuu: Jumala tekee sen mahdolliseksi. Riippumatta siitä, että pelastumaton ihminen on se, joka ottaa vastaan, on se kuitenkin mahdollista ja kun hän ottaa vastaan, pelastuu hän siinä samalla. Ihmisen persoona on jotain yli hänen sielunsa ja henkensä: "minä", kaiken olemisen keskus. "Minä" olin ennen lihan vallassa ja nyt "minä" olen Hengen vallassa. Minä olen edelleen se samainen minä, mutta uudestisyntynyt. En tunne enää omakseni sitä "vanhaa Petteriä", joka olin ennen vaan olen nyt kotona tässä "uudessa Petterissä", joka nyt olen, Jumalan armosta. Tätä saa aikaan se, että olen Kristuksessa ja Kristus on minussa. En ole silti Kristus vaan minä olen minä, armosta pelastunut, uskon kautta. Uskon kautta pelastuminen ei ole koskaan ansiota, koska uskominen ei ole tekemistä: se ei ole lain teko. Usko on myös Jumalan vaikutusta, joten se ei ole oman pinnistelyn ja ponnistelun tulos. Jumala vaikuttaa uskon. Kol.2:12 Tahto on kuitenkin ratkaiseva tässä kohden, mutta huomaa, ettei tahtominenkaan ole tekemistä: jos tahdon jotain, en vielä tee mitään. Kun tahdon pelastua Jumalan tahdon mukaan, niin luovun silloin oman tahdon tiestä ja lihan mielihaluista, synnistä. Silloin Jumalan tahto tapahtuu minussa ja minun kauttani.

Seuraava sivu

Edellinen sivu

Tahto Sanassa, osa 1

Sivun alkuun