Jumala on meidän isämme

13-02-2010, muokattu 27-11-2011Kirjoittanut Petteri Haipola

 

Jos olet kristitty ja etsit opetusta Jumalasta ja siitä, kuka ja millainen Jeesus kristus on, niin suosittelen sinua siirtymään suoraan sitä aihetta käsitteleville opetussivuille tästä linkistä.


Oletko miettinyt koskaan sitä, miten maailma on saanut alkunsa? Miten yhtään mitään voi olla olemassa?

Maailma ei ole syntynyt itsestään. Miten olisikaan voinut? Miten mitään voi syntyä tyhjästä itsestään, ilman älykästä suunnittelua ja kaiken olevaisen luojaa?

Saatat ajatella, että usko luomiseen on järjenvastaista: ihminen on todistanut tieteen avulla, että luominen on satua. Tämä ei ole kuitenkaan totta. Jumala on luonut taivaat ja maan, ja kaiken mitä niissä on. Itse asiassa usko luomiseen on paljon järkevämpää ja loogisempaa kuin usko siihen, että kaikki on syntynyt itsestään tyhjästä ja elämä on saanut alkunsa sattumalta elottomasta aineesta ilman älykästä suunnittelua ja Jumalan voimaa.

Luomakunta todistaa Jumalan viisaudesta ja voimasta. Kaikki on suunniteltu määrätarkoitusta varten. Koko luomakunta toimii tarkkojen lain alaisuuksien mukaan, mikä todistaa älyllisestä suunnittelusta ja luojasta kaiken olevaisen Isänä.

Ei ole sattumaa, että meillä on aistit: näkö, kuulo, haju, maku ja tuntoaisti. Nämä monimutkaiset aistijärjestelmät eivät ole voineet kehittyä evoluutioteorian selittämällä tavalla vähän kerrassaan. Yhtä vähän on vähän kerrassaan voinut kehittyä ruoansulatusjärjestelmä, suvullinen lisääntyminen, eliöiden puolustus- ja saalistusmekanismit, suunnistusjärjestelmät (ajattelepa vaikka lepakon kaikuluotainta!) ja muut palautumattomasti monimutkaiset biologiset järjestelmät.

Palautumattomuus tarkoittaa sitä, että näitä järjestelmiä ei voida purkaa osiin kovinkaan paljon, kun jo koko järjestelmä lakkaa toimimasta ja on hyödytön. Evoluutioteorian mukaan ne olisivat syntyneet vähän kerrassaan geenimutaatioiden kautta, kun muutatio on siirtynyt eliön jälkeläisille ja yleistynyt populaatiossa sen tuoman valintaedun vuoksi. Valintaetua ei kuitenkaan ole, jos aisti ei toimi lainkaan, mikä olisi ollut tilanne, jos aisti olisi kehittynyt vähän kerrassaan biologisen järjestelmän palasista. Itse asiassa evoluutioteoria on niin mahdoton ollakseen totta, että vilpittömät tiedemiehet ovat hylänneet sen kokonaan tieteellisenä teoriana ja uskovat sen sijaan varauksetta luomiseen omasta uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta.

Tieteellisesti tutkittuna ja jo maalaisjärjellä ajateltuna loogisin selitys monimutkaisten elollisten olioiden esiintymiselle on se, että ne on luotu valmiina ja sukukypsinä eliöinä, jotka ovat sitten lisääntyneet kukin lajinsa mukaan. Näin myös Raamattu luomisesta kertoo ja se on luotettava sana kaiken olevaisen alkuperää koskien. Raamatun avulla löytyy helposti vastaus kysymykseen "Kumpi oli ensin, muna vai kana?" Jumala loi ensin kanan ja kukon, niin että kana munii munia, joista syntyy uusia kanan- ja kukonpoikia, kun kukko on hedelmöittänyt kanaemon siittiöillään. Yksinkertaista ja totta!

Sinun ei tarvitse kääntyä kristityksi voidaksesi uskoa luomiseen, mutta evoluutioteorian sokea uskominen ja kannattaminen kertoo siitä, että et ole joko ajatellut asioita omilla aivoillasi, tai olet sitten tullut todella tyhmäksi uskonnon ja Jumalan vastaisuutesi vuoksi. Evoluutioteoriat sen eri muodoissaan ovat niin järjettömiä, että ne kelpaavat korkeintaan saduiksi, taruiksi tai uskonnoksi, joita ne itse asiassa eniten muistuttavatkin.

Jumala suhteessa ihmiseen

Raamattu kertoo meille luomakunnan alusta, ja etukäteen jo sen lopustakin. Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa. Kaikki on luotu hänessä, häneen ja hänen kauttaan (siis Jumalassa, Jumalaan ja Jumalan kautta). (Apt. 17:22-31; Room. 11:36; Ilm. 4:11) Koko luomakunta on siis Jumalan sisällä ja universumin rajojen ulkopuolella on vain ääretön Jumala, joka rakastaa ihmistä, kuvakseen luotua luomakunnan kruunua.

Ihminen ei ole vain sattumalta ylivertainen muihin eliöihin nähden. Jumala on luonut meidät ylivertaisiksi, mitä hengelliseen etsintään, kielelliseen kommunikaatioon, työkalujen käyttöön, kulttuuriin ja sivilisaatioon tulee. Meillä on aivan uskomaton kirjo tunteita, ajatuksia, luovaa suunnitelmallista tahtoa ja kykyä ennakoida tulevaisuutta, jotka ovat kaikki alkujaan Jumalan meihin laittamia asioita, luojan kuvan ominaisuuksia. Jo pelkkä tietoisuus omasta "minästä" eli itsestä kertoo siitä, että me olemme Jumalan tekoa.

Jumalan kuvaksi meidät todistaa myös se, että jokaisella ihmisellä on sisäänrakennettu oikeustaju ja omatunto: kyky tuntea häpeää ja katua tekemäänsä vääryyttä, kun syntiä on tehty. Valitettavasti nämä "puolustusmekanismit syntiä vastaan" eivät toimi kunnolla tai ne toimivat väärällä tavalla, kun ihminen on joutunut eroon Jumalan häneen antamasta elämästä turmelemalla mielensä ja sydämensä synnin tekemisen kautta. Silti jopa pahin rikollinen tietää sisimmässään sen, mikä on oikein ja mikä on väärin. Jos varastat varkaalta hänen omaansa, niin hän tietää, että häntä vastaan on rikottu. Jos lyöt murhamiestä puukolla vatsaan, niin hän tietää, että rikoit häntä vastaan ja teit vääryyttä, syntiä.

Nämä asiat todistavat, että Jumala on pannut lakinsa jokaisen ihmisen sydämeen, niin että kukaan ei voi paeta Jumalan vanhurskasta tuomiota, kun hän tuomitsee ihmisiä viimeisellä tuomiolla sen mukaan, miten ajatukset puolustavat tai syyttävät heitä. Ihminen poikkeaa muista luoduista olennoista (enkeleitä lukuunottamatta) siinä, että Jumala on luonut meidät moraalisiksi olennoiksi, joilla on vapaus valita hyvän ja pahan välillä, mistä seuraa myös vastuu väärien valintojen vuoksi. Siksipä on hyvin tärkeää tuntea oma syyllisyys siihen syntiin, jonka vallassa on itse elänyt ja mitä syntiä on tehnyt, kun se paljastuu. Terve syyllisyyden tunto ja synnin tunto johtaa parhaimmillaan sisälle armoon ja syntien anteeksisaamiseen, ja mielen muuttumiseen pois pahuudesta, mitä kukaan ei kadu, vaan se koituu sielun pelastukseksi.

Jumala ja tottelemattomat lapset

Kun ihminen tekee syntiä ja antautuu sen valtaan, niin hän joutuu eroon Jumalasta. Synti erottaa meidät Jumalasta, mutta hän rakastaa meitä siitä huolimatta, sillä meidät on luotu hänen kuvakseen, jokainen meistä: ei vain Adamia (ja Eevaa).

Jumala ei tahdo sitä, että ihminen elää erossa hänestä. Jumala on hyväntekijä, niin kuin hyvä isä tai äiti omalle lapselleen, ja tahtoo lapsensa parasta. Ihminen on kuitenkin jääräpäisyyttään ja uhmassaan luojaansa vastaan jäänyt vaille Jumalan suomaa varjelusta ja apua pahuuden voimia vastaan.

Koska Jumala rakastaa meitä niin paljon, vaikka olemme monin tavoin häntä vastaan rikkoneet, ja hylänneet hänet, niin hän on tehnyt kaikkensa saattaakseen meidät sovintoon hänen kanssaan, johdattaakseen meidät kotiin isän luokse.

Voimme ajatella Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta isäänsä vihastuneen lapsen ja isän välisenä suhteena. Lapsi on riitaantunut isän kanssa omasta syystään, vaikka isä ei ole tehnyt koskaan mitään pahaa hänelle, vaan on tahtonut pelkkää hyvää ja on suojellut lastaan pahaa vastaan. Joka tapauksessa lapsi on kokenut isän antamat ohjeet, neuvot ja käskyt liian rajoittavina ja ahdistavina, niin että on lähtenyt pois isän luota ja hylännyt hänet.

Lapsi on halunnut elää itsenäisenä omien sääntöjensä mukaan – ei ainakaan isän sääntöjen mukaan, jotka rajoittavat häntä ja kieltävät häntä tekemästä syntiä. Lapsi ei tiedä vielä tässä vaiheessa, että synti on vahingollista ja vaarallista, niin että se turmelee hänen mielensä ja tuhoaa hänen elämänsä. Sen sijaan lapsi luulee, että synti on mitä ihanin asia ja elämän onni löytyy syntiä tekemällä: ei se ainakaan isän luota löydy, koska kodin säännöt ja elämäntapa ovat ilottomia ja ahdistavia, egoa rajoittavia.

Jumala näkee, että hänen luomansa ihmiset yksi toisensa jälkeen hylkäävät hänet ja rikkovat hänen käskyjään vastaan. Hän myös tietää sen, että käskyjen rikkomisesta on seurauksena paljon kärsimystä ja tuskaa jo tässä elämässä, puhumattakaan iankaikkisesta kuolemasta, joka käskyjen rikkomisesta ja jumalattomasta elämästä seuraa. Niin kuin kuka tahansa lapsensa isä tai äiti tahtoo varjella lapsensa pahalta ja varjella hänet kuolemalta, niin myös meidän taivaallinen isämme. Mitä hän siis on tehnyt ja tekee palauttaakseen eksyneet lapsensa takaisin kotiin?

Jumala sovittaa ihmisen itsensä kanssa

Raamatun ilmoittama Jumalan pelastussuunnitelma ihmisiä varten on hyvin pitkälle historiaan ulottuva ja osin jo toteutunut. Jumala on tehnyt liittoja ihmisten kanssa ja edeltä valitsemansa kansan, Israelin kanssa. Jumala on antanut Israelille sanansa valitsemiensa profeettojen ja uskon isen kautta. Jumala on tehnyt kansansa kanssa liitot ja antanut sille mitä parhaimmat lupaukset tulevasta hyvästä, joka on kristus ja Jumalan henki meissä Jumalan lapsissa: meidän elämämme, Jumalan elämä ja Jumala meissä. Myös me pakanat olemme nyt uskon kautta osallisia näistä lupauksista ja uudesta liitosta, jonka Jumala on tehnyt Israelin kanssa.

Jumalan pelastussuunnitelman ydin ja pääkohta on synnin poistaminen maailmasta. Eikö kuulostakin hyvältä asialta? Itse asiassa moni hyvä ja hurskas ihminen on syyttänyt Jumalaa siitä, miksi hän ei ole ottanut syntiä pois maailmasta vaan sallii kaikenlaisen pahuuden kohtaavan ihmisiä, joita hän kuitenkin sanoo rakastavansa. Silti osa Jumalaa syyttävistä ihmisistä ei ole valmis luopumaan omista synneistään mistään hinnasta, sillä he rakastavat sitä paljon enemmän kuin vanhurskautta, joka on synnin vastakohta. Olisi valittava jompi kumpi, joten he valitsevat synnin; kahta herraa ei voi kukaan palvella ja siksi tämä valinta on jokaisen ihmisen joskus tehtävä. (Matt, 6:24; Room, 6:16)

Jumala tosin sallii ihmisten tehdä syntiä, mutta ei pakota heitä sitä tekemään. Sen sijaan hän tarjoaa syntiä tehneille sovintoa ja mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi, jonka jälkeen armo kasvattaa uskovaista, niin että meidän ei tarvitse elää enää niiden himojen mukaan synnissä ja mieleltämme turmeltuneessa tilassa, jossa me ennen elimme ja olimme. Vanhurskauteen pyrkivän ihmisen sydämessä ja mielessä tämän asian tulisi kuulostaa edelleen hyvältä, mutta syntiä rakastavan ja Jumalaa vastaan kapinoivan ihmisen sydämessä tämä ajatus voi kuulostaa vastenmieliseltä ja mahdottomalta toteutua.

Jumala ei tahdo, että syntiä tekevä ja jumalaton ihminen joutuisi kärsimään itse rangaistuksen tekemistään synneistä. Hän ei tahdo myöskään sitä, että jumalaton ja syntiä tekevä ihminen jatkaisi elämäänsä jumalattomana ja syntiä tekevänä ihmisenä. "Syntiä tekevä" [synnissä pysyvä, synnissä elävä] ihminen tarkoittaa tässä niin kuin lähes poikkeuksetta myös Raamatussa niitä ihmisiä, jotka elävät erossa Jumalasta ja ovat turmelleet mielensä syntiä tekemällä. Heidät on erotettu pyhissä kirjoituksissa toistuvasti vanhurskaista Jumalan lapsista, jotka ovat uskollisia luojalleen ja elävät hänen tahtonsa mukaan.

Jotta jumalaton ja syntinen vapautuisi rangaistuksesta, joka on seurausta hänen teoistaan ja jumalattomasta elämästään, täytyy jonkun muun kärsiä rangaistus hänen puolestaan. Sen muun täytyy olla joku kokonaan syntisistä erotettu ja syytön syntiin, täysin pyhä ja vanhurskas ihminen. Sellaiseksi on tarjottu aikojen saatossa ihmisten lapsia ja nuoria neitsyitä, mutta kukaan heistä ei ole voinut poistaa maailman syntiä. Hekin ovat olleet syntistä sukukuntaa ja tästä maailmasta, niin että heidän uhrinsa ei ole riittänyt poistamaan syntiä maailmasta. Ihmiskunta on jäänyt elämään synnissä ja vihollisuudessa Jumalaa kohtaan, koska syntiä ei ole sovitettu, eikä sopua ihmisen ja Jumalan välille ole syntynyt.

Jumala ratkaisi syntien sovittamisen ongelman antamalla sovitukseksi kelpaavan täydellisen ja synnittömän uhrin, lähettämällä poikansa Jeesuksen kristuksen maailman vapahtajaksi kuolemaan ristillä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Jumala oli ennustanut Jeesuksesta profeettojen kautta ja vanhan liiton kirjoitusten esikuvien kautta. Mooses, profeetat ja psalmit kertovat kaikki Jumalan pojasta Jeesuksesta ja hänen uhristaan, joka oli sovittava maailman Jumalan kanssa, ja ottava pois maailman synnin. Näitä esikuvia ja profetioita on tarpeetonta käydä tässä kansantajuisessa kirjoituksessa yksityiskohtaisesti läpi käymään ja selittämään. Jumala avaa niitä ymmärryksellemme ajan kanssa, jos se on tarpeen. Jos ei, niin me pelastumme ilmankin sitä ylenpalttista tietoa ja viisautta, joka Jumalan sanassa näistä asioista on ylös kirjoitettu.

Evankeliumit kertovat Jeesuksen syntymästä ja elämästä kaiken oleellisen. Jeesus sikisi pyhästä hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Jeesuksen isä on Jumala ja äiti on ihminen. Jeesusta kutsutaan evankeliumeissa juuri tästä syystä "Jumalan pojaksi" (Luuk 1:35). Jeesus tunnusti moneen otteeseen olevansa Jumalan poika ja että Jumala oli hänen isänsä. Fariseukset ja kirjanoppineet eivät uskoneet Jeesusta vaan pilkkasivat häntä, ja sanoivat hänen syntyneen aviorikoksen tuloksena (Joh 8). He väittivät, että Jeesuksen isä oli joku saastainen samarialainen, sillä juutalaiset pitivät Samarian sekakansaa uskonnolliselta kannalta epäpuhtaina, koska israelilaisten veri olit sekoittunut pakanoiden veren kanssa lankoutumisen kautta. Jeesus käytti itsestään myös nimitystä "ihmisen poika", koska viittasi näillä sanoilla tulevaan messias-kuninkaaseen, josta profeetta Daniel oli ennustanut. (Dan. 7:13-14)

Jeesuksen elämän tarkoitus oli itse asiassa sovittaa koko maailma Jumalan kanssa. Syntien sovituksesta on kuitenkin hyötyä vain niille, jotka uskovat Jeesukseen ja saavat syntinsä anteeksi kääntymällä pois pahuudestaan. Sovituksen idea on siinä, että jonkun syyttömän täytyy kärsiä rangaistus syyllisten puolesta: muuten Jumala ei anna syntejä anteeksi. Rangaistuksen täytyy olla sama kuin syyllisiä kohtaava rangaistus olisi. Rangaistus synnistä on Jumalan sanojen mukaan kuolema. (1. Moos. 2:15-17; 3:17-19; Room. 6:23) Niinpä Jeesuksen täytyi kuolla meidän puolestamme, jotta me tulisimme sovitetuiksi Jumalan kanssa. (Jes. 53) Mutta pelkkä ristinkuolema ei riittänyt tuomaan meille iankaikkista elämää. Jeesuksen täytyi myös nousta ylös kuolleista, jotta me saisimme iankaikkisen elämän hänen ylösnousemuksensa kautta, tulemalla aikanaan osalliseksi samanlaisesta ylösnousemuksesta. (Room. 5:12-19; 8:17-25; 1. Kor. 15:12-58; 1. Tess. 4:13-17)

Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on hyvin vähän tietoa. Evankeliumeissa ei kerrota siitä ajasta juuri mitään. Niissä siirrytään hyvin nopeasti kuvaamaan Jeesuksen viimeisiä kuukausia ennen ristinkuolemaa, hänen julkista toimintaansa. Jeesus saarnasi parannuksen evankeliumia, teki voimallisia tekoja ja paransi sairaita; hän herätti jopa kolme ihmistä kuolleista! Nämä ihmeet todistivat hänen toimivan Jumalan voimalla, samoin kuin hänen sanansa, jotka isä vaikutti hänessä.

Jeesus oli tietoinen tulevasta tehtävästään syntien sovittajana, sillä siitä oli ennustettu Vanhassa testamentissa. (ks. Hebr. 10:1-24.) Jeesus tunnisti itsensä vanhan liiton esikuvista ja profetioista, ja tunsi isän, joka oli hänet maailmaan lähettänyt. Isä asui Jeesuksen sydämessä ja vaikutti ne teot, jotka hän teki, ja ne sanat, jotka Jeesus opetuslapsilleen sanoi, ja jotka on talletettu uuden liiton kirjoituksiin [Uuteen testamenttiin]. (Joh 14:9-11) Jeesus ei ole kuitenkaan itse se Jumala, joka hänessä asuu. Jumala asuu poikansa ruumiissa, mutta Jeesus ei se Jumala, joka hänessä ja muissa Jumalan lapsissa pyhän hengen kautta asuu (1Joh 3:23; 4:8-16).

Kun Jeesus antoi henkensä Golgatan ristillä isän haltuun, niin hän sovitti sillä hetkellä maailman isän Jumalan kanssa. Jeesus otti koko maailman synnin päälleen ja kärsi rangaistuksen kaikkien ihmisten pahojen tekojen tähden, synnin tähden. Kristuksen Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, sillä se on syntien anteeksisaamisen vuoksi annettu. Syntejä ei saada pois tunnolta osallistumalla johonkin uskonnolliseen rituaaliin kuten kasteeseen tai ehtoolliseen, vaan uskomalla sovituksen sana, sana rististä, ja uskomalla herraan Jeesukseen kristukseen, antamalla elämä hänen haltuunsa ja luottamalla häneen.

Jos sinä uskot siihen, että Jeesus on kuollut ristillä puolestasi, ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista, niin sinä saat synnit anteeksi hänen nimensä kautta, ja siirryt hengellisestä kuolemasta elämään, ja pelastut. Sinä tulet silloin sovitetuksi Jumalan kanssa. Vaikka sovitus on jo tapahtunut historiallinen tosiasia kristuksen ruumiin kuoleman kautta, niin sitä ei lueta automaattisesti kaikkien ihmisten hyväksi. Syntiä tehneiden ja synnin valtaan joutuneiden joukosta vain ne tulevat sovitetuiksi, jotka uskovat herraan Jeesukseen Jumalan sanan todistuksen kautta ja ottavat vastaan Jumalan armon.

Sovitus on noin kaksituhatta vuotta sitten tapahtunut historiallinen tosiasia, jota ei mikään mahti tai voima saa tekemättömäksi. Sovituksen varassa lepää koko Kristuksen omien pyhä joukko, sillä Jumala on tehnyt meidät täydellisiksi Kristuksen uhrin kautta kertakaikkiaan. (Hebr, 10:14) Mitään muuta isälle kelpaamisen perustetta ei ihmisille ole annettu kuin kristuksen ruumiin ja veren uhrin tuoma sovitus; syntien anteeksisaaminen uskon kautta hänen nimeensä ja evankeliumin sanaan.

Jos sinä uskot tämän sovituksen sanan, niin sinä tulet sovitetuksi Jumalan kanssa ja saat armon: sinä pelastut ja sinusta tulee Jumalan lapsi, pyhästä hengestä osallinen. Kristus tulee sinun sydämeesi asumaan, sillä Jumala antaa sinulle heti sovituksen sanan uskottuasi pyhän hengen todistamaan Jeesuksesta ja voimaksi pyhään elämään. Jos uskot Jeesukseen, niin pääset sopuun Jumalan kanssa ja saat rauhan sydämeesi. Sitä on sovitetuksi tuleminen: Jumalan kanssa riitoihin joutuneen lapsen palaamista isän tykö ja sovintoon pääseminen hänen kanssaan.

Sinä ja Jumala

Jumala on tehnyt kaiken sinun pelastumisesi eteen. Hän on antanut poikansa kärsiä ristillä ja kuolla syntiesi tähden, kärsiä rangaistuksen sinun puolestasi. Jos uskot kristukseen Jeesukseen, niin saat synnit anteeksi ja vältyt tulevalta iankaikkiselta kuolemalta, rangaistukselta syntiesi tähden. Menetät iankaikkisen elämän, jos et usko herraan Jeesukseen ja jatkat elämääsi entiseen tapaan välittämättä hänen uhristaan, joka on sinun edestäsi annettu syntiesi sovitukseksi.

Jumala on kutsunut sinua Jeesuksen tykö sanansa kautta. Hän on osoittanut tai osoittava sinulle henkensä nuhtelun kautta, että sinä olet syypää syntiin: olet rikkonut monin eri tavoin Jumalaa vastaan ja elänyt hänen vihollisenaan – et ole uskonut hänen poikansa tuomaan syntien sovitukseen ja iankaikkisen elämän armolahjaan. Olet hylännyt Jumalan sanan ja pitänyt sitä epätotena. Olet rikkonut myös monin eri tavoin lähimmäisiäsi vastaan tekemällä syntiä.

Kaiken tämän Jumala on valmis antamaan sinulle anteeksi. Ja yhä vielä hän ojentaa kättään ja tahtoo armahtaa. Jumalalla on halu laupeuteen, sillä hän rakastaa jokaista meistä niin kuin isä omaa lastaan. Hän ei tahdo tehdä meille mitään pahaa. Siksi hän tarjoaa sinulle runsaasti armoaan avuksi oikeaan aikaan, että saisit laupeuden ja pääsisit vapaaksi syntisiteistä, jotka sinua sitovat.

Jeesus vapauttaa sinut mistä tahansa synnistä. Jumala vaikuttaa sinussa mielenmuutosta pois synnistä. Kun et tahdo enää tehdä syntiä vaan pidät sitä vahingollisena ja turmiollisena asiana, jota et tahdo tehdä, niin sinä olet silloin todella vapaa synnistä. Niin kauan kuin himoitset pahaa, olet vielä sidottu synteihisi, mutta Jumala voi vapauttaa sinut niiden himojen orjuudesta, joissa tämä maailma vielä elää.

Rakastava isä ei tahdo tehdä lapsilleen mitään pahaa. Hän ei tahdo myöskään sitä, että lapset satuttavat itseään tekemällä syntiä, tai että he vahingoittavat muita ihmisiä pahanteollaan. Sen vuoksi Jumala on järjestänyt asiat niin, että hän panee henkensä niiden ihmisten sydämiin asumaan, jotka uskovat hänen poikansa Jeesuksen nimeen ja ottavat hänet vastaan. Ne, jotka ovat saaneet armon, ovat osallisia pyhästä hengestä, joka vaikuttaa mielenmuutosta pois synnistä ja saa meidät vaeltamaan vanhurskaasti Jumalan tahdon mukaan.

Nukkuva maailma

JumalankKaritsa on ottanut pois synnin maailmasta. Me emme näe maailmaa kuitenkaan synnistä vapautettuna. Ihmiset tekevät edelleen syntiä, ikään kuin mikään paha ei voisi heitä kohdata: ei tuomio, ei rangaistus, eikä mitään vastuuta omasta elämästään Jumalan edessä tarvitsisi ottaa.

He elävät tätä päivää niin kuin viimeistä päivää:

"Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme!"

Kuinka totta nuo sanat ovatkaan niin monen ihmisen elämässä, jotka ovat kuitenkin Jumalan kuviksi luodut ja tarkoitetut! Nyt tuo kuva eli sisällisen ihmisen ajatusmaailma ja todellisuus on pahoin vääristynyt ja turmeltunut synnin vuoksi. Jumala ei tahdo kuitenkaan jättää maailmaa himojensa valtaan ja kärsimään synneistään tai vahingoittamaan muita synnillä. Hän kutsuu jokaista ihmistä ja kehottaa:

"Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse ylös kuolleista, niin kristus sinua valaisee!" (Efe, 5:14)

Raamatussa kuvataan synnissä elämistä ja hengellistä kuolemaa nukkumiseksi. Tämä maailma elää synnin unta ja vain vanhurskas Jumalan poika Jeesus kristus voi tästä unesta syntisen herättää.

Jumala on meidän isämme ja sinun isäsi, jos vain uskot herraan Jeesukseen

Jos olet herännyt unestasi ja ottanut vastaan Jumalan armon kristuksessa Jeesuksessa uskossa kuulemisen kautta, niin Jumala on pannut sinuun poikansa Hengen, jossa huudat "Abba, Isä!". Jumala lakkaa olemasta sinulle etäinen ja ankara maailman tuomitsija. Hän on tullut sinulle Isäksi ja sinulla on yhteys häneen hänen poikansa Jeesuksen kristuksen kautta.

Jumala rakastaa sinua ja tahtoo sinun parastasi. Noudata siis hänen sanansa neuvoja ja ohjeita, niin kuin hyvän isän neuvoja ja ohjeita lapsilleen, joita hän tahtoo suojella ja varjella pahalta. Jos rikot hänen ohjeitaan vastaan, niin hän tahtoo antaa rikkomukset sinulle anteeksi, mutta joudut silti moniin vaikeuksiin, jos elät Jumalan tahdon vastaisella tavalla.

Iankaikkinen elämä on se, että me tunnemme isän ja Jeesuksen ja kristuksen, jonka hän on lähettänyt. (Joh, 17:3) Jos tahdot oppia tuntemaan isää ja Jeesusta paremmin, niin sinun olisi hyvä lukea Raamattua ja saada sen sanojen kautta lisää ymmärrystä, kun ne avautuvat sinulle Jumalan opettamalla tavalla. (Psa, 119:130; Joh, 6:45)

Sivun alkuun