Millainen isä meillä on?

13.02.2010, muokattu 12.3.2011Kirjoittanut Petteri Haipola

 

Jos olet kristitty ja etsit opetusta Jumalasta ja siitä, kuka ja millainen Jeesus kristus on, niin suosittelen sinua siirtymään suoraan sitä aihetta käsitteleville opetussivuille tästä linkistä.


Maailmassa on ties kuinka monia eri uskontoja ja epäjumalia, joita jumalina palvotaan, mutta silti on olemassa vain yksi isä, josta kaikki on saanut alkunsa, ja joka on meidän luojamme.

Millainen on meidän taivaallinen isämme? Se, millainen käsitys meillä on Jumalasta, vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaisia me itsekin olemme ja miten me elämme: miten käyttäydymme lähimmäisiämme kohtaan.

Ankara Jumala

Jumala on monien ihmisten mielestä hyvin ankara ja vihainen lapsiaan kohtaan. Tämä käsitys on virheellinen. Jumala on tosin ankara niitä kohtaan, jotka ovat luopuneet hänestä (Room, 11:22), mutta niitä kohtaan hän on laupias ja armahtavainen, jotka ovat pysyneet hänen hyvyydessään. (Psa, 103)

Jumalan kasvatusmenetelmät

Jumalan kasvatusmenetelmät eivät poikkea olennaisilta osilta parhaista kasvatusmenetelmistä, joita ihmiset käyttävät kasvattaessaan lapsistaan mallikelpoisia kansalaisia. Kristityn kannalta on tärkeää ymmärtää se, että Jumalan lapsi kasvaa ja varttuu samojen lain alaisuuksien mukaan kuin luonnollinenkin lapsi.

Jumalan lapsen moraalinen vastuu ja kasvatus

Kristityn hengellinen kasvu ei ole tahdottoman ja itseään tiedostamattoman kasvin tai puun kasvamiseen verrattava kuin ainoastaan soveltuvin osin. Kasveilla ei ole moraalia eikä kykyä hengelliseen tutkisteluun, joten on harhaanjohtavaa väittää kristityn kasvun olevan täysin samanlaista kuin kasvin tai puun kasvamisen. Monet itseään kristittyinä pitävät ovat kuitenkin väittäneet, että Jumala kasvattaisi meitä meistä riippumattomalla tavalla.

Jos tämä olisi totta, niin kaikki kristityt olisivat täysi-ikäisiä ja yhtään lihallista tai syntiä tekevää Jumalan lasta ei olisi olemassa. Tämä siitä syystä, että Jumala ei tahdo meidän tekevän syntiä, vaan hän tahtoo, että me tekisimme pelkästään vanhurskautta, mutta emme lainkaan syntiä. Nyt me teemme kuitenkin syntiä, jos lankeamme, vaikka emme sitä syvällä sisimmässämme tahtoisi tehdä; me nousemmekin ylös vanhurskaaseen elämään jokaisen lankeemuksen jälkeen. (Mka, 7:8; Jaak, 5:19-20.)

Joukossamme on lisäksi valitettavan paljon lihallisia lapsia kristuksessa, jotka aiheuttavat riitoja ja hajottavia erimielisyyksiä seurakunnassa. Jo pelkästään tästä näemme, että hengelliseen kasvuun vaikuttaa Jumalan lisäksi myös kasvatettava ihminen itse: hän ratkaisee sydämessään ja sen ajatuksissa, miten suhtautuu Jumalan sanan opetuksiin ja noudattaako niitä vai ei. Siksi kristittyjen keskuudessa onkin niin paljon tottelemattomia ja jopa jumalattomia ihmisiä, koska Jumala ei vie heissä alkamaansa hyvää työtä väkisin ja heistä riippumattomista syistä päätökseen asti.

Jumalasta luopuminen on siis mahdollista, vaikka se ei olekaan Jumalan tahto, eikä kukaan pysy hänessä omin voimin tai tekojen avulla. Ne pysyvät kristuksessa, jotka uskovat häneen sielujensa pelastumiseksi, eivätkä luovu hänestä pois. Silloin on kyse siitä, mihin tai keneen me luotamme. Jos luotamme itseemme, niin me joudumme vahinkoon, mutta jos me luotamme Jumalaan, niin meidän käy hyvin.

"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti." (Hebr, 3: 12-14)

Kristitty on vastuussa omasta elämästään Jumalalle. Meidän kaikkien on tehtävä hänelle tili sen mukaan, mitä olemme ruumiissa ollessamme tehneet: hyvää tai pahaa. (2Kor, 5:10) Vaikka kristuksessa olevia ei tuomitakaan syntien tähden kadotukseen yhdessä tämän maailman kanssa, niin on synnin teoilla vakavat ajalliset seuraukset myös Jumalan lapsille. Synti turmelee ihmisen mielen ja aiheuttaa paljon vahinkoa syntiä tekevälle itselleen ja hänen läheisilleen. Synti tuhoaa ihmisen ajallisen elämän ja pahimmillaan kristityn lankeemus syntiin voi johtaa senkaltaiseen paatumiseen, että hän menettää pyhän hengen ja kerran saamansa pelastuksen. (Hebr, 3:12-16; 6:4-6.)

Vastuu siitä, miten kuulemme ja sanaa noudatamme on siis hyvin suuri: ei ainoastaan niiden vuoksi, jotka meitä kuulevat ja seuraavat, vaan myös itsemme vuoksi, että pysyisimme kristuksessa ja Jumalan pojan uskossa lankeamatta pois sen toivon perustuksesta, joka on meille annettu: kristus meissä kirkkauden toivo.

Jumalan antama kasvu on sillä tavalla huomaamatonta, että me emme tunne joka hetki hänen kasvattavaa vaikutustaan. Kun sitten kuitenkin tarkkailemme omaa kehitystämme ja vertaamme nykyistä tilaamme menneeseen riittävän pitkällä aikavälillä, niin me huomaamme jotakin edistystä tapahtuneen. Tämä edistyminen ei ole Jumalan lapsella kuitenkaan omia ansioita vaan Jumalan armoa, joka meitä kasvattaa ja saa meidät hylkäämään maailmalliset himot ja jumalattomuuden, niin että me elämme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti odottaessamme Jeesusta takaisin. (Tiit, 2:11-14)

Jumalan kuritus ja rakkaus

Jumalan kasvatusmenetelmät eivät ole meiltä salassa ja huomaamattomat. Jumala kasvattaa meitä sanansa kautta ja tarvittaessa jopa kurittamalla meitä, niin että hänen kasvatuksensa voidaan usein huomata ihan reaaliajassa, tällä hetkellä. Sillä hetkellä, kun Jumala kurittaa meitä, niin se ei tunnu välttämättä kovin mukavalta, mutta sen hedelmänä on pyhitys ja vanhurskaus, mistä hyvästä saamme kiittää Jumalaa kurituksen aikaansaaman kasvun jälkeen. (Hebr, 12:1-17.) Kuritus ja kasvatusmenetelmä eivät ole meiltä salassa ja pimitetyt vaan me tunnemme ja tiedämme sen, miten Jumala meitä kasvattaa.

Jumala on paras mahdollinen kasvattaja ihmisille. Jos hänen lapsensa ovat kurittomia häntä kohtaan, niin hän kurittaa heitä heidän tosi parhaakseen. Kurituksen tarkoitus on saada lapset näkemään, että tottelemattomuus johtaa heidät onnettomuuteen ja saa aikaan paljon pahaa ihmisten elämässä. Jumala tahtoo suojella ja varjella lastensa elämän synniltä, mistä syystä kuritus on tarpeen, jos joku on langennut syntiä tekemään ja joutunut harhaan pois suoralta tieltä.

Sananlaskujen kirjan mukaan on rakkautta, kun isä kurittaa lastaan ajoissa. Kurituksen tarkoitus on estää lasta aiheuttamasta itselleen ja muille enempää vahinkoa kuin hän on tottelemattomuudellaan ehtinyt jo aiheuttaa.

Eivätkö myös luonnolliset vanhemmat kurita lapsiaan, jotta nämä välttyisivät ongelmilta elämässään, ja jotta heistä tulisi kunnon kansalaisia, rehellisiä ja lähimmäistä rakastavia? Jos kerran maalliset isämme kurittavat meitä ja kasvattavat meitä hyvässä tarkoituksessa, niin eikö vielä suuremmalla syyllä ja paremmalla taidolla taivaallinen isämme, joka kurittaa meitä iankaikkista parastamme ajatellen, eikä vain varjellakseen meidät tämän elämän ajaksi synniltä, joka pyrkii ottamaan jokaisen meistä valtaansa?

Erilaiset kasvatusmenetelmät ja lopputulos

Maailman ihmiset käyttävät lastensa kasvatukseen erilaisia kasvatusmenetelmiä. Toiset suosivat vapaata kasvatusta, toiset asettavat lapsilleen selvät rajat, joiden puitteissa on terveellistä elää ja toimia. Myös Jumalan lasten ja kristittyjen kesken näyttää olevan käytössä erilaisia kasvatusmentelmiä riippuen siitä, millä tavalla ihmiset ovat ymmärtäneet Raamatun kirjoituksia ja millaista opetusta he ovat Raamatun ulkopuolisista lähteistä itselleen omaksuneet. Valitettavan usein isien perinnäissäännöt ja ihmisten opit ovat syrjäyttäneet Jumalan sanan terveen opetuksen, mistä syystä monet lapset ovat tottelemattomia ja tuuliajolla, ihmisten oppien ja arpapelien riepoteltavana.

Vapaassa kasvatuksessa lasten annetaan tehdä, mitä he haluavat, eikä mitään kunnon rajoja ole asetettu sen suhteen, mikä on luvallista ja mikä on kiellettyä. Lapsia myös hemmotellaan ja annetaan heille melkein kaikki, mitä he pyytävät, ja mitä vanhemmat pystyvät heille antamaan. Lapsista tulee usein pilalle hemmoteltuja ja itsekkäitä liian vapaan kasvatuksen kautta, mutta ei välttämättä kaikista.

Se, millainen ihminen on aikuisena, on kiinni enemmänkin lapsen omista valinnoista ja sydämen ajatuksista, joiden mukaan hän elää tätä elämäänsä. Jopa hyvin vinoon kasvatetut lapset ja kovia lapsena kokeneet ihmiset voivat olla mitä jaloimpia aikuisia: rehellisiä, suoria, ystävällisiä, raittiita ja lähimmäistä rakastavia.

Samalla tavalla voidaan ajatella Jumalan lapsen kasvamista kohti täysi-ikäisyyttä. Valitettavan usein seurakunnissa annetaan huonoa esimerkkiä kristityn elämästä, eivätkä kasvatusmenetelmät ole Jumalan tahdon mukaisia. Kuria ei harjoiteta ja opetus on monin paikoin virheellistä. Seurakuntien jäsenet harjoittavat lisäksi monenlaista vääryyttä ja ovat lihallisia, mikä vaikuttaa osaltaan heidän yhteydessään kasvaviin äsken kääntyneisiin Jumalan lapsiin.

Vinoutuneesta ja väärästä kasvatuksesta huolimatta lapsi voi kasvaa kohti tervettä täysi-ikäisyyttä, sillä lapsi päättää itse sydämessään ja sen ajatuksissa, mikä on oikein ja mikä on väärin. Jumalan lapsen ei tarvitse antaa aivopestä itseään, eikä hänen tarvitse noudattaa huonoa esimerkkiä, jos seurakunnassa on vääriä opetuksia, tai jos osa sen jäsenistä elää synnissä vielä uskoontulon jälkeen. Näitä lihallisia lapsia kristuksessa ja jopa jumalattomia on ollut aina Jumalan kansan keskellä, joten kristityn kannattaa varoa, ettei joku eksynyt tempaa häntä mukaansa eksytysten salakavaliin juoniin ja pois armosta. (2Piet 2-3)

Jumala tahtoo suojella ja varjella meitä eksymiseltä ja tekeekin sen, mutta ei tee sitä väkisin. Jos joku tahtoo lähteä pois Isän luota, niin Jumala sallii sen tapahtua, ja niin myös Israel aikoinaan luopui Herraa seuraamasta. (Jes, 63:17) Tämä on varoittava esimerkki meille lopun ajan uskoville, sillä tarjolla on paljon villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja, joita monet ovat lähteneet seuraamaan. Nämä harhailevat tähdet levittävät harhojaan muille, eksyttävät heitä ja eksyvät itsekin yhä syvemmälle syntiin. (1Tim, 4:1-11; 2Tim, 3:1-13)

Laittomuus kasvatusmenetelmänä

Vapaasta kasvatuksesta puhumisen jälkeen on hyvä tutkia hetken ajan kasvatusmenetelmää, jossa Jumalan lapsille ei aseteta mitään rajoja eikä sääntöjä sen suhteen, miten heidän on lupa elää. Tätä menetelmää voidaan kutsua hyvällä syyllä laittomuudeksi, sillä siinä ei hyväksytä minkäänlaista Jumalan lain ja käskyjen opetusta Jumalan lapsille. Niinpä Jumalan lasten on mahdotonta oppia tuntemaan Jumalan tahtoa, koska hänen sanansa opetus kielletään muilta osin paitsi evankeliumin julistamisen ja evankeliumin sisällön sekä merkityksen opettamisen osalta.

Käytännössä on täysin mahdotonta, että Raamatun kirjoituksista erotettaisiin pois kaikki kohdat, joissa on annettu käskyjä, säädöksiä, kehotuksia, ohjeita, opetuksia ja neuvoja uuden liiton Jumalan lapsille. Toki niin voi yrittää tehdä, mutta sallittu Jumalan sanan opetus vanhurskaille ja uskoville Jumalan lapsille kristuksessa jäisi hyvin suppeaksi, jos niin tehtäisiin.

Jumalan antamilla käskyillä, säädöksillä ja kehotuksilla on Jumalan lapsia suojaava vaikutus myös uudessa liitossa, niin kuin niillä oli myös vanhassa liitossa. Jotkut Jumalan sanan opettajat ja muutkin kristityt ovat ymmärtäneet tämän asian oikealla tavalla. He pitävät Jeesuksen sanoja ja käskyjä arvokkaina ohjeina Jumalan tahdon mukaista elämää varten, niin että niitä on mahdollista myös noudattaa, vaikka emme täydellisiä olekaan ja monessa me hairahdumme.

Jeesuksen antamat käskyt ja ohjeet uuden liiton seurakunnalle ovat käytännöllisiä: niitä voidaan noudattaa ja Jumala tahtookin, että niitä tarkoin noudatettaisiin. Jumala on itse asiassa luvannut itse vaikuttaa lapsissaan sen, että me noudatamme hänen käskyjään ja oikeuksiaan ja elämme niiden mukaan. (Hes, 36:24-28.) Siksipä käskyt ja kehotukset eivät olekaan raskas lain kuorma ja sopimaton ies niille, jotka kristuksessa Jeesuksessa ovat. Ne on annettu meille ohjeeksi Jumalan tahdon tekemistä varten. Kun Jumalan sanan opetus saa uskossa sulautua sydämiimme, niin Jumala saa vaikuttaa meissä henkensä kautta hänen tahtonsa mukaista elämää.

"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. " (2Tim, 3:16-17)

"Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme." (1Joh, 5:1-4)

Jumalan antamat käskyt, säädökset, kehotukset, ohjeet, neuvot ja opetukset uuden liiton seurakunnalle ovat kuin leikki-ikäistä lastaan suojelevan isän rakentama pihatien portti ja suoja-aita pihan ympärillä. Ne estävät lasta menemästä vilkkaasti liikennöidylle tielle, jossa loukkaantuminen ja kuolema odottavat. Kun isä vielä kieltää lastaan menemästä autotielle leikkimään, niin kuva selkenee entisestään. Jos lapsi tottelee ja pysyy pihalla aidan sisällä, eikä kiipeä pallon perässä portin tai aidan ylitse autotielle, niin hän varjeltuu liikenteen vaaroilta ja kuolemalta. Samalla tavalla Jumalan lapsi varjeltuu synnin aiheuttamilta vaaroilta ja kuolemalta, kun hän noudattaa hyvän Isän antamia käskyjä, kehotuksia, ohjeita, neuvoja ja opetuksia, eikä hylkää niitä, mutta joka käskyt hylkää, hylkää samalla Jeesuksen sanat ja Jumalan. (Joh, 14:21-24; 1Tess, 4:1-12)

"Kaikella täydellisellä on rajansa – sen olen nähnyt – mutta sinun käskysi ovat ylen avarat." (Psa, 119:96)

Jumalan kasvatusmenetelmiä

Kurittaminen ei ole ainoa tapa, jolla Jumala kasvattaa omia lapsiaan. Jumalan kurituskin on hyvin lempeää ja rakkaudellista: ei hän lyö lyötyä, eikä sammuta suitsevaa kynttilänsydäntä. Syntiin langenneelle lapselle riittää usein pelkkä synnin toteennäyttäminen ja lempeä nuhtelu, kun lapsi jo katuu syntiään ja tahtoo päästä siitä eroon. Jos lapsi ei sitten usko hyvällä, niin Jumala sallii hänen joutua monenlaisiin kärsimyksiin ja vanhinkoon synnin tekemisen vuoksi, mikä voi sitten osaltaan johtaa paluuseen takaisin tottelevaisuuden tielle. Voi se tosin johtaa paatumiseenkin ja elävästä Jumalasta luopumiseen, mutta sen asian ratkaisee ihminen omassa sydämessään.

Jumala on pitkämielinen ja suuri armossa, niin että tarjoaa viimeiseen asti mahdollisuutta hylätä elämä synnissä ja palata takaisin Jumalan tahdon tielle, mutta hän ei pakota sitä tekemään, mistä syystä jotkut ovat luopuneet herrasta ja joutuneet takaisin kadotukseen vievälle tielle. Tämän tarkoitus on olla meille varoittavana esimerkkinä, mutta ei pelottaa meitä pois Isän tyköä, eikä saada meitä yrittämään oman itsemme pelastamista ohitse kristuksen uhrin tuoman syntien sovituksen. Sen sijaan Jumalan sanan kaiken opetuksen tarkoitus on saada meidät turvaamaan yhä enemmän Jumalan armoon kristuksessa Jeesuksessa ja luottamaan häneen itsemme sijasta.

Jumala lohduttaa ja rohkaisee lapsiaan monella eri tavalla. Hän vakuuttaa lapsilleen omaa uskollisuuttaan heitä kohtaan: isä ei hylkää meitä eikä anna kenenkään ryöstää meitä kädestään, jos vain me emme ensin hylkää häntä ja antaudu uudestaan syntiä palvelemaan sen jälkeen, kun olemme armon ja pyhän hengen avuksemme saaneet, kasvattamaan meitä vanhurskaudessa.

Jumala kasvattaa meitä sanansa kautta. Jumalan sana on hyvin monipuolista hengellistä ravintoa Jumalan lapsille. Siinä on maitoruokaa eli evankeliumia syntien sovituksesta ja anteeksisaamisesta. Siinä on myös kehotuksia, käskyjä ja säädöksiä uuden liiton Jumalan lapsille. (Apt, 15:29; 16:4; 1Tess, 4:1-12) Niiden tarkoitus on suojella ja varjella uskovia, niin että ne kertovat meille oikein ymmärrettynä Jumalan tahdon, ja ohjaavat meitä hänen tahtonsa tekemiseen. Tämä tapahtuu siten, että Jumalan henki meidän sydämissämme vaikuttaa Jumalan käskyjen mukaan elämistä ja niiden noudattamista. Jumala on vuodattanut meidän sydämiimme Jumalan rakkauden Pyhän Hengen kautta, joten hän vaikuttaa meissä rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. (Room, 5:5; 1Joh, 3:21-24; 5:1-4)

"Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta." (1Tim, 1:5)

Jumala on asettanut lapsilleen terveet rajat, joiden puitteissa elämällä meidän käy hyvin. Raamatussa on lupaus, jonka mukaan ne pysyvät iankaikkisesti, jotka tekevät hyvää ja karttavat pahaa. (Psa, 37:27.) Ainoa asia, jonka Jumala lapsiltaan kieltää onkin pahan tekeminen, synti. Jumalan lapsi ei saa tehdä syntiä, kun on armon alla, ja vaikka emme onnistukaan täydellisesti ilman lankeemuksia vaeltamaan, on Jumalan tahto ja kasvatuksen tavoite kuitenkin se, että me tekisimme yhä vain vähemmän syntiä ja aina vain enemmän vanhurskautta, mitä pitemmälle olemme armossa ja Jumalan pojan Jeesuksen tuntemisessa kasvaneet.

Luottamuksen kasvattaminen

Jumalan kasvatusmenetelmistä parhain on luottamuksen kasvattaminen häntä itseään kohtaan. Jumala osoittaa monin eri tavoin sen, että häneen voidaan luottaa. Kun lapsi on oppinut luottamaan vanhurskaaseen isäänsä, niin hän pysyy mielellään lähellä Jumalaa ja tottelee häntä, tekee Jumalan tahdon.

Jumala saa lapsensa tutkimaan hänen sanaansa ja opiskelemaan sitä ahkerasti. Kun Jumalan lapsi huomaa, että Jumalan sanat ovat kokonansa totuus, niin hän alkaa luottaa Jumalaan entistä enemmän. Jos joku rakentaa oman elämänsä Jeesuksen sanojen antamien ohjeiden ja opetusten varaan, niin hänen sielunsa pelastuu ja elämänsäkin kestää tulen koettelun kristuksen tuomioistuimen edessä.

Jos joku on perustanut toivonsa kristuksen Jeesuksen varaan, mutta ei ole noudattanut hänen sanansa ohjeita elämässään, niin hänen sielunsa kylläkin pelastuu, mutta hänen elämänsä on valunut hiekkaan, eikä hän saa kovinkaan kummoista kiitosta Jumalalta hyvin tehdystä työstä. (Matt, 7:21-29; 1Kor, 3:11-17.) Huomaa, että kristitty tekee työtä pelastaakseen muita eikä siksi, että hän pelastaisi itse itsensä. (1Kor, 9:15-22; 15:58.)

Luottamus Jumalaan kasvaa myös siten, että huomaamme, miten pitkämielinen ja uskollinen hän on meitä kohtaan, kun olemme lankeilleet syntiä tekemään. Ei silti niin, että meidän olisi tehtävä syntiä, jotta näkisimme, miten luotettava Jumala on, vaan niin, että lankeemuksistamme huolimatta näemme Jeesuksen antavan meille kaikki synnit anteeksi, vaikka lankeemus syvä ja pahakin olisi. (Psa, 103) Jumala ei tahdo kuitenkaan hukuttaa ketään meistä, vaan tahtoo, että jokainen hänen lapsensa tulisi mielenmuutokseen ja pelastuisi. (2Piet 3:9)

"Sillä vaikka murehdutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä – kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehdttanut teitä – nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman." (2Kor, 7:8-10)

Luottamus Jumalaan kasvaa myös siten, että huomaamme hänen pitävän ne lupaukset, jotka hän on antanut lapsilleen. Hän on luvannut pitää meistä huolta ja varjella meidät uskossa. Hän on luvannut lisätä meille uskoa ja antaa ymmärrystä, kun hänen sanansa avautuvat. Hän on luvannut kantaa meitä iankaikkisilla käsivarsillaan ja kasvattaa meitä armossa, niin että me hylkäämme maailmalliset himot ja jumalattomuuden, ja elämme siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti, kun odotamme Jeesusta takaisin. Hän on luvannut vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, niin että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Ja hän on luvannut pelastaa meidät alusta loppuun saakka Jumalan armosta, jos vain hänen armoonsa turvaamme ja luotamme häneen elämämme loppuun saakka. Siksi on kirjoitettu:

"Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen." (1Piet, 5:5-11)

Jumala tekee kaikkensa pelastaakseen meidät

Jos olet jaksanut lukea tähän asti, niin olet saanut alustavan kuvan siitä, millainen Jumala on omia lapsiaan kohtaan. Hän on maailman paras Isä ja paras kasvattaja! Tämä johtuukin siitä, että hän ei ole tästä maailmasta vaan hän on taivaasta. ;-)

Joillakin uskovilla on vinoutunut kuva isästä. He luulevat, että isä lähettää meille eksytyksiä ja kyttää, milloin joku lankeaa syntiin, jotta saisi kovasti rangaista häntä ja heittää helvetin tuleen kärsimään iankaikkisesti. Ei Jumala ole lainkaan sellainen!

Jumala tekee kaikkensa, että hänen lapsensa ei lankeaisi pois hänestä! Jumala suojelee ja varjelee meitä voimallaan eksytyksiä vastaan: hän ei yritä eksyttää meitä! Jumala ainoastaan sallii paholaisen yrittää monin eri keinoin eksyttää meitä pois armosta ja kristuksesta, mutta hän ei itse yritä eksyttää meitä, vaan hän on valmistanut meille pääsyn pois kiusauksista, niin että meidän ei tarvitse langeta pois hänestä. (1Kor, 15:12-13; 2Piet, 1:10-11)

Jumala ei myöskään kyttää meitä sillä silmällä, että saisi heti nujertaa meidät pienimmästäkin rikkeestä, jonka häntä vastaan teemme. Ei suinkaan! Hän antaa meidän sen sijaan tehdä kauankin syntiä, eikä edes paljasta kaikkia syntejämme meille! Me emme kestäisi nähdä kaikkea sitä syntiturmelusta etenkään äsken kääntyneinä. Jumala alkaakin näyttää elämässämme syntiä vain vähän kerrassaan, niin että sen, mitä valo (Jumalan sana) paljastaa, sen (kristuksen) veri puhdistaa. Ja henki on se, joka tekee eläväksi eli korjaa särkyneen ja eheyttää sydämemme. Henki myös vahvistaa meitä, niin että me voimme elää yhä paremmin Jumalan tahdon mukaan, mitä pitemmälle olemme Jeesus-tietä pitkin kulkeneet.

Läheinen vai etäinen isä?

Monien uskovien jumala-kuvaan on vaikuttanut se, millaisia heidän omat isänsä tai vanhempansa ovat olleet. Jos isä on ollut hyvin etäinen ja ankara, tai ei ole välittänyt lapsestaan, niin uskovalla voi olla samanlainen kuva taivaallisesta isästä. Jos oma isä on ollut hyvin vaativa, niin että on hyväksynyt lapsensa ja osoittanut hänelle rakkauttaan vain silloin, kun lapsi on menestynyt ja onnistunut elämässään, niin sellaisen lapsen voi olla aikuisena vaikea hyväksyä Isän varauksetonta rakkautta häntä kohtaan, vaikka hän olisi monin eri tavoin epäonnistunut elämässään ja kaikkea muuta kuin täydellinen.

Tästä vääristyneestä jumala-kuvasta on kuitenkin mahdollista kasvaa eroon Jumalan armosta. Jumala tahtoo tehdä lapsilleen tiettäväksi, että hän ei ole samanlainen kuin mahdollisesti jopa jumalaton oma isämme. Hän on moninverroin parempi, uskollinen, luotettava, armollinen, anteeksiantava ja rakastava isä omia lapsiaan kohtaan. Isä hyväksyy meidät omaksi lapsekseen, vaikka olemme monin tavoin epäonnistuneita ja vajavaisia ihmisiä.

Isä ei hylkää meitä, vaikka olemme olleet välillä tottelemattomia häntä kohtaan. Isä nuhtelee syntiä tekeviä lempeästi ja välillä vähän ankaramminkin, jos emme suostu hylkäämään synnillisiä tapojamme ja pahoja riippuvuuksia. Jeesus voi vapauttaa meidät niistä, joten syy ei ole Jumalan, jos joku jää elämään synnissä vielä niin sanotun uskoontulon jälkeen.

Isä pitää meistä huolen kaikella mahdollisella tavalla ja antaa meille armostaan runsaasti hengellisiä lahjoja, jotta selviämme elämän myrskyistä voittajina perille asti hänen ja hänen poikansa Jeesuksen luokse.

Jumala ei ole kaukana kenestäkään meistä. Hän on lähellä jopa jumalattomia ihmisiä, sillä hänessä me elämme ja olemme ja liikumme. (Apt, 17:23-29) Omia lapsiaan kohtaan Jumala on vielä läheisempi: hän asuu meidän sydämissämme, sillä hän antaa meille eläväksi tekevän hengen, joka todistaa meille kristuksesta Jeesuksesta, Jumalan pojasta. (Gal 4:6; Room 8:9-16; Joh, 14:20-24; 1Kor, 15:45; 1Joh, 5:5-14)

Jos et sattuisi vielä uskomaan Jeesukseen, eikä kristus asuisi vielä uskon kautta sinun sydämessäsi, niin sinun on mahdollista saada hänet sydämeesi asumaan vaikka heti. Jumala on lähempänä sinua kuin uskotkaan.

""Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut." (Room, 10:8-9)

Jeesus kristus on se Jumalan Sana, jota me saarnaamme, ja joka voi tulla sinun sydämeesi asumaan. Jos annat sovittaa itsesi Jumalan kanssa ja otat vastaan Jumalan Sanan, jota me saarnaamme, niin sinä siirryt kuolemasta elämään ja synnyt uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. Jumalan henki tulee sinuun asumaan ja niin Jeesus saa olla sinulle nimensä 'Immanuel' mukaisesti "Jumala meidän kanssamme". (Matt, 1:23)

"Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." (2Kor, 5:18-6:2)

Jeesus on totisesti meidän kanssamme maailman aikojen täyttymykseen asti, kun me pidämme kiinni niistä opetuksista, jotka hän on antanut apostoleilleen ja he ovat kirjoittaneet ne meille. (Matt, 28:20; 1Kor, 11:1-2; 2Tess, 2:13-17) Jos me hylkäämme Jumalan sanan opetuksen ja Jeesuksen sanat, niin me hylkäämme itsensä Jumalan. (1Tess, 4:1-12) Se tuskin on kenenkään Jumalan lapsen tarkoitus, kun hän Jumalan sanasta puhuu ja sitä muille opettaa? Silti jotkut ovat kääntäneet Jumalan sanan opetuksen ihan päälaelleen, niin että osa kristityistä on heidän oppiensa perässä aivan eksyksissä, eivätkä he kuule enää hyvän paimenen ääntä, joka suojelee ja varjelee lampaitaan ilkeitä, ovelia, viisaita ja petollisia petoja vastaan.

"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut. Sillä kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi." Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. " (1Kor, 1:14-24)

Lopuksi

Jumalasta olisi mahdollista kirjoittaa loputtomiin, mutta se ei ole tarkoituksenmukaista. Jumala kasvattaa omia lapsiaan omaa vauhtiaan, eikä se ole kiinni uskossa olemisen ajasta, vaan sydämen asenteesta ja alttiudesta ottaa vastaan se, mitä Jumala meille lahjoittaa armostaan. Jotta luottamus Jumalaan lisääntyisi, niin laitan tähän loppuun vielä Herran veljen Jaakobin lupauksen ja kiitoksen Jumalan kunniaksi. Saakoon Jumala sinua runsaasti siunata näiden sanojen myötä, aamen.

"Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen." (Jda, 1:24-25)

Sivun alkuun