Biblical Unitarian, 1. Joh. 5:20 selitys

Suomentanut Petteri Haipola  •  17.9.2013  • 

Alkuperäinen teksti on julkaistu Biblical Unitarian sivustolla otsikolla 1 John 5:20.

1 John 5:20

Ja me tiedämme, että Jumalan poika on tullut ja on antanut meille ymmärryksen tunteaksemme hänet, joka on totinen, ja me olemme hänessä, joka on totinen, hänen pojassaan Jeesuksessa kristuksessa. Tämä on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. (KJV/ suomennos)


1. Monet trinitaarit väittävät, että viimeinen lause jakeessa – "tämä on totinen Jumala" – viittaa Jeesukseen kristukseen, koska lähin substantiivi pronominille "tämä" on "Jeesus kristus" Mutta koska Jumala ja Jeesus molemmat mainitaan jakeen ensimmäisessä virkkeessä, voi viimeinen lause viitata heistä kumpaan tahansa. Sana "tämä", jolla viimeinen lause alkaa, on kreikaksi houtos, ja sen tutkiminen osoittaa, että asiayhteys ratkaisee sen, keneen sillä viitataan: ei lähin substantiivi tai pronomini. Raamattu tarjoaa tästä esimerkkejä ja hyvä sellainen on Apt. 7:18-19 (KJV/ suom.): "Kunnes nousi toinen kuningas, joka ei tuntenut Joosefia. Tämä (houtos) kohteli kavalasti kansaamme ja sorti meidän isiämme, niin että he jättivät lapsensa heitteille, jotta he eivät jäisi eloon." Tämän esimerkin perusteella on selvää, että "tämä" (houtos) ei voi viitata Joosefiin, vaikka Joosef on lähin substantiivi. Se viittaa toiseen kuninkaaseen, vaikka se paha kuningas ei ole lähin substantiivi vaan esiintyy aiemmin jakeessa.

Jos olisi totta, että pronominit viittaavat aina lähimpänä olevaan substantiiviin, niin siitä aiheutuisi omituisia teologisia tulkintoja. Esimerkiksi Apt. 4:10-11: "olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän [houtos] on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.' (KR38) Jos "hän" viittaa lähimpään substantiiviin tai pronominiin, niin silloin parantunut mies olisi se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, ja josta on tullut kulmakivi eli Kristus. Tämä ei tietenkään ole totta.

Jae 2. Joh. 1:7 on vielä enemmän harmia tuottava esimerkki niille, jotka eivät huomaa, että tärkein pronominin merkityksen määrittävä tekijä on asiayhteys, eikä substantiivin tai pronominin sijainti: "Sillä monta eksyttäjää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta, että Jeesus kristus on tullut lihassa. Tämä on eksyttäjä ja antikristus." Tämän jakeen rakenne on läheisesti rinnasteinen sen jakeen kanssa, jota me tutkimme. Jos joku väittää tiukasti, että 1. Joh. 5:20 viimeinen lause viittaa Jeesukseen, koska hän on pronominia houtos lähinnä oleva substantiivi, niin sen saman henkilön on oman logiikkansa mukaan väitettävä tiukasti, että Jeesus kristus on eksyttäjä ja antikristus, mikä on tietysti järjetöntä. Niinpä me teemme johtopäätöksen, että vaikka 1. Joh. 5:20 viimeinen lause saattaa viitata Jeesukseen kristukseen, voi se aivan yhtä hyvin viitata Jumalaan, joka esiintyy sanonnassa "Jumalan poika" ja possessiivipronominin "hänen" kautta sanonnassa "hänen pojassaan Jeesuksessa". Kumpaan näistä kahdesta houtos viittaa, se täytyy päätellä tutkimalla virkkeen sanoja ja laajempaa asiayhteyttä.

2. Koska on selvää, että jakeen viimeinen lause saattaa viitata joko Jeesukseen tai Jumalaan, niin täytyy ratkaista se, kumpaan se viittaa. Välitön ja laajempi asiayhteys ratkaisevat, kumpaa ilmaisulla "totinen Jumala" tarkoitetaan. Tutkimalla paljastuu, että ilmaisua "totinen Jumala" on käytetty neljä kertaa Raamatussa: 2. Aik. 15:3; Jer. 10:10; Joh. 17:3 ja 1. Tess. 1:9. Näissä kaikissa "totinen Jumala" viittaa isään, ei poikaan. Erityisen ratkaiseva on Joh. 17:3, joka on Jeesuksen rukous Jumalalle. Jeesus kutsuu siinä rukouksessa isää "ainoaksi totiseksi Jumalaksi". Nämä esimerkit tekee vielä vahvemmaksi se huomio, että 1. Johanneksen kirje on myöhemmin kirjoitettu kirje, joten Raamatun lukijat olivat sen ilmestyessä jo tottuneet siihen, että Jumalaa kutsuttiin "totiseksi Jumalaksi". Lisää tähän faktaan vielä se, että Johannes on sekä Johanneksen evankeliumin että kirjeen kirjoittaja, joten hän on mitä todennäköisimmin käyttänyt tätä ilmaisua samalla tavalla. Täten meillä on kaikki syyt uskoa, että "totinen Jumala" jakeessa 1. Joh. 5:20 on taivaallinen isä, eikä meillä ole mitään perusteita uskoa, että se viittaa poikaan.

3. Tutkimalla välitöntä asiayhteyttä huomaamme, että jakeessa mainitaan kaksi kertaa "hän, joka on totinen", ja sillä viitataan molemmilla kerroilla isään. Koska jakeessa itsessään viitataan kaksi kertaa isään sanoilla "hän, joka on totinen", on se vahva todiste sen puolesta, että "totinen Jumala" jakeen loppuosassa tarkoittaa samoin isää.

4. Kaikki trinitaarit eivät suinkaan usko siihen, että jakeen viimeinen lause viittaa poikaan. Selitysteosten tutkimus osoittaa, että huomattavan monet trinitaariset oppineet sanovat tämän jakeen viittaavan isään. Norton ja Farley antavat molemmat listan sellaisista oppineista. Lenski kirjoittaa 1. Johanneskirjeen kommentaarissaan, että vaikka kirkon virallisen selityksen mukaan lause viittaa poikaan, niin:

"Tätä kirkon eksegeesiä pidetään nyt erehdyksenä monien kommentaattorien toimesta, jotka uskovat Jeesuksen täyteen jumaluuteen niin kuin se on paljastettuna kirjoituksissa, mutta ovat silti vakuuttuneita siitä, että tässä jakeessa houtos viittaa isään eikä hänen poikaansa." [1]

Buzzard, pp. 137 and 138

Farley, pp. 72-75

Norton, pp. 196-199

Racovian Catechism, pp. 78-89

Snedeker, pp. 466-468

Back to the list of “Verses Used to Support the Doctrine of the Trinity”.
Suomennetut jakeiden selitykset.


Endnote:

1. E. W. Bullinger, Commentary on Revelation (Kregel Pub., Grand Rapids, MI, 1984), pp. 147 and 148.

Sivun alkuun