Biblical Unitarian, Heprealaiskirje 1:10

Suomentanut Petteri Haipola  •  24.9.2013  • 

Alkuperäinen teksti on julkaistu Biblical Unitarian sivustolla otsikolla Hebrews 1:10.

Kirje heprealaisille 1:10
Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;..." (KR38)


1. Tämä jae on lainattu Vanhasta testamentista (Psa.102:26|26), jossa se viittaa Jahveen, ja heprealaiskirjeen kirjoittaja nostaa sen esiin Psalmeista ja soveltaa sitä Jeesukseen kristukseen. Jakeen subjekti vaihtuu Jahvesta (Vanha testamentti) Jeesukseen kristukseen (Uusi testamentti). Siten on järkeä myös siinä, että tapahtuma, johon viitataan, muuttuu myös. Monet Vanhan testamentin jakeet todistavat, että Jumala loi alkuperäiset taivaat ja maan. (1. Moos. 1:1, jne.) Kuitenkin, sekä Vanha että Uusi testamentti kertovat meille, että on oleva myös uudet taivaat ja uusi maa tämän nykyisen asuttamamme maan jälkeen. Itse asiassa on oleva vielä kaksi uutta. Ensin tuhat vuotta kestävä taivas ja maa, jolloin kristus hallitsee maata, mutta se katoaa (Jes. 65:17; Ilm. 20:1-10) ja sitten tulevat Ilmestyskirjan 21:1ss. taivas ja maa, jotka pysyvät iäti. Asiayhteydestä käy selvästi ilmi, että heprealaiskirje 1:10 puhuu näistä tulevista taivaista ja maasta.

Jos vain jatkamme yksinkertaisesti heprealaiskirjeen lukemista pitämällä mielessä sen, että alkuperäisessä tekstissä ei ollut lukujakoa, niin kirjoitus kertoo meille "ei hän alistanut tulevaa maailmaa enkelien alle, josta me puhumme." (Hepr. 2:5) Tämä jae on hyvin selvä. Kirjoituksen tämän jakson aiheena eivät ole nykyiset taivaat ja maa vaan tulevat taivaat ja maa. Lukijan on hyvä muistaa, että sana "alku" ei viittaa välttämättä absoluuttisesti ajan alkuun {1. Moos. 1:1} vaan se voi viitata myös johonkin muuhun alkuun, johon kirjoittaja viittaa (katso jakeen Joh. 6:6 selitys tästä aiheesta). Kun tämä jae viittaa Vanhassa testamentissa isän luomistyöhön, viittaa se kaikkeuden taivaiden ja maan alkuun. Kun sitä sovelletaan poikaan, viittaa se hänen työnsä alkuun, ei kaiken luomakunnan alkuun, niin kuin heprealaiskirje 2:5 selvästi kertoo.

2. Vaikka me pidämme yllä olevaa selitystä ansiokkaana, lukevat monet teologit tämän jakeen siten, että näkevät siinä viittauksen isään, joka on ilmeisen mahdollista. Jae 10 alkaa sanalla "ja" kreikkalaisessa tekstissä, joten jakeet 9 ja 10 ovat yhdistetyt tällä konjunktiolla. Koska jae 9 päättyy sanoihin "sinun Jumalasi on asettanut sinut [kristuksen] veljiesi yläpuolelle voitelemalla sinua iloöljyllä {suom. engl:sta}," näkevät nämä teologit jakeen 10 alussa olevan "herran" olevan viittaus edellä mainittuun isään Jumalaan. Norton selittää tätä näkökantaa näin:

"Nyt viimeksi mainittu Jumala on kristuksen Jumala, joka oli voidellut hänet; ja heprealaiskirjeen kirjoittaja osoittaa tätä Jumalaa kohti ja puhkeaa hänen voimansa ja muuttumattoman pysyväisyytensä ylistykseen; johon hän aivan erityisesti osoittaa todistaakseen pojan valtakunnan pysyvyyden... eli se sinun Jumalasi, joka on luvannut hänelle sellaisen valtaistuimen, on hän, joka on rakentanut maan perustukset. Näin ollen tässä näyttää olevan Jumalan muuttumattomuuden julistus, jolla vakuutetaan hetkeä aiemmin mainitun kristuksen valtakunnan pysyvyyttä; ja juuri näin, koska tätä kohtaa on käytetty alunperin samassa merkityksessä Psalmissa 102, niin kuin jakeen lopun johtopäätöksestä huomaat: "Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi." (KR33) Samalla tavalla sen jakeen lainaus todistaa tässä pojan valtaistuimen pysyvyyttä aina ja ikuisesti vetoamalla samaan argumenttiin, nimittäin Jumalan muuttumattomuuteen."[1]

Nortonin tavoin ajattelevat teologit sanovat, että aivan niin kuin tätä jaetta on käytetty Vanhassa testamentissa, osoittaa se, että muuttumaton Jumala voi toden teolla täyttää lupauksensa, ja he näkevät sitä käytetyn juuri samalla tavalla heprealaiskirjeessä: koska jumala loit taivaat ja maan, ja koska hän ei katoa, hän on kykenevä lupaamaan hänen pojalleen valtakunnan, jolla ei ole loppua.

Kirjoittajia, jotka uskovat tämän jakeen viittaavan poikaan:

Broughton and Southgate, pp. 289-295

Buzzard, pp. 161 and 162

Racovian Catechism, pp. 95-105

Kirjoittajia, jotka uskovat tämän jakeen viittaavan isään:

Hyndman, p. 137

Morgridge, p. 122

Norton, p. 214

Back to the list of “Verses Used to Support the Doctrine of the Trinity” Suomennetut jakeiden selitykset.


Endnote:

1. Norton, Reasons, pp. 214 and 215.

Sivun alkuun