Kaksi eri uskoa

Julkaissut Petteri Haipola  •  6.8.2016

Nimeltään kristityssä maailmassa on pääsääntöisesti kahdenlaista uskoa: Jumalan vaikuttamaa ja jotakin muuta. Jokaisen uskoaan tunnustavan henkilön usko sisältää molempia aineksia: Jumalan vaikuttamaa uskoa ja jotakin muuta. Jumalan vaikuttama usko on kaikille Jumalan lapsille yhteistä uskoa, mutta se usko, jonka on vaikuttanut jokin muu asia tai joku muu olevainen kuin Jumala, on erilaista ja aiheuttaa hajaannusta Jumalan lasten keskuudessa.

Kristikunta on jakaantunut tuhansiin lahkoihin sen vuoksi, että itse kunkin uskossa on aineksia, jotka eivät ole lähtöisin Jumalasta ja Raamatun kirjoituksista tai apostolien perinteistä. Apostolien aikana molempia tarvittiin: Jumalan sanan vaikuttamaa uskoa ja apostolien perinteitä. Apostolien perinteellä tarkoitetaan tässä yhteydessä heidän puheitaan (2Tess 2:15) ja esikuvaansa, jonka mukaan kristittyjen tulisi vaeltaa (Fil 3:17). Apostolien perinnettä ei tule sekoittaa katoliseen harhaoppiin apostolisesta suksessiosta, jonka mukaan on valittu kirkolle johtajaksi paavi ja järjestäydytty hierarkkisesti johdetun papiston valtaan.

Alkuseurakunnassa ei ollut jaettu Jeesuksen seuraajia maallikoihin ja virkapapistoon. Tämä jako tuli vasta apostolien ajan jälkeen, kun osa johtavista veljistä tahtoi nousta muita ylemmäksi vallassa, arvossa ja kunniassa. Seurakunnissa ei ollut vain yhtä johtajaa vaan sitä ohjaamassa ja kaitsemassa oli monia vakaasti vaeltaneita veljiä, joita kutsuttiin vanhimmiksi, kaitsijoiksi tai paimeniksi. Apostolit eivät hyväksyneet sitä, että joku näistä vanhimmista korotti itsensä muiden yläpuolelle ja pyrki hallitsemaan heitä herrana (3Joh 1:9-12). Se ei ole se johtamisen tapa, jolla Jeesus neuvoi seurakuntaa ohjattavan: se, joka kaitsee Jumalan laumaa olkoon kaikkien muiden palvelija eikä heidän herransa (Matt 20:25-28).

Virkapapiston ja hierarkkisen johtamisen malli olivat ensiaskeleita katolisen kirkon syntymiselle. Kun Rooman piispa alkoi vaatia itselleen ylimmän papin valtaa ja oikeuksia, niin kirkko oli ajautunut jo kauas pois apostolisesta seurakunnasta, jonka pää kristus Jeesus on. Sen sijaan, että Jumala olisi ohjannut seurakunnan kehitystä tästä eteenpäin, ohjasivat sitä vallanhimoiset virkapapit ja saatana oli heidän päänsä, ei Jumalan poika Jeesus. Jeesuksen usko ja apostolien perinne olivat vaihtuneet katoliseen uskontoon ja katoliseen perinteeseen. Sen vaikutuksen alla lähes koko nimeltään kristitty maailma nykyään elää. Sitä uskontoa sen eri muodoissaan kutsutaan virheellisesti kristinuskoksi ja sen kannattajia kristityiksi.

Katoliset isät alkoivat vainota Raamatun kirjoitusten opettamalla tavalla Jumalaan ja Jeesukseen uskovia kristittyjä jo varhain, ennen kuin katolisesta uskonnosta tuli keisarin ja valtion uskonto. Katoliset isät hyväksyivät vain heidän omat virheelliset tulkintansa Raamatusta näin syntyneen kirkon viralliseksi opetukseksi. Eri tavalla uskovat kristityt Jumalan lapset erotettiin kirkosta ja uhattiin heitä ikuisella helvetin tulella, joka on pakanuudesta kristikuntaan tullut katolinen harhaoppi. Jo 300-luvulta lähtien säädettiin Rooman valtakunnassa lakeja, jotka rajoittivat Jumalan lasten oikeuksia: kaupankäyntiä, sopimusten tekoa ja oikeustoimikelpoisuutta. Heidän omaisuuttaan takavarikoitiin, heitä karkotettiin pois maasta ja säädettiin jopa kuolemanrangaistuksia. Erityisesti kasteen uusijat ja kolmiyhteisen jumalan opin kieltäjät määrättiin tapettavaksi (anabaptistit ja antitrinitaarit).

Nykyään elävistä nimeltään kristityistä henkilöistä valtaosa on uskoltaan katolisia, vaikka he luulevat sanoutuneensa irti katolisen kirkon harhoista kuten paavin palvonnasta, kuvien kumartamisesta, vainajien rukoilusta, Marian palvonnasta, aneista ja jopa sakramenteista. He ovat säilyttäneet kristittyjen jaon maallikoihin ja virkapapistoon, joka johtaa hierarkkisesti järjestäytyneenä "seurakuntia", jotka ovat Jumalan silmissä ja käytännössä harhaoppisia lahkoja – irvikuva siitä Jumalan seurakunnasta, jonka piirustuksen löytyvät Raamatusta ja erityisesti Uuden testamentin puolelta.

He rakentavat ja ylläpitävät kalliita kirkkorakennuksia, mikä ei ole Jumalan tahto meihin nähden. Seurakuntien kokoukset eivät ole vuorovaikutteisia keskustelutilanteita, joissa jokainen voi saada opetusta henkilökohtaiseen tarpeeseensa. Ne ovat muutaman lahjakkaan yksilön itsensä korottamis- ja esiintymistilaisuuksia, joita muut seuraavat passiivisina ja osallistuvat kokouksiin korkeintaan ylhäältä johdettuja pakkoliikkeitä toistamalla ("nouskaa ylös, nostakaa kätenne ylös, ylistäkää ja kiittäkää, tervehtikää vierustovereitanne, lausukaa yhteinen uskontunnustus," jne.).

Nimeltään kristityssä maailmassa on käytännössä vain kahta uskoa: katolista ja Jumalan vaikuttamaa. Katolista uskoa on kaikki edellä mainittu ja se perustuu katolisten isien laatimien uskontunnustusten ja opetusten varaan. Näiden tunnustusten ja opillisten näkemysten kautta on määritelty se, kuka kuuluu "Kristuksen ruumiiseen" eli Jumalan seurakuntaan ja kuka ei siihen kuulu. Jos joku ei tunnusta katolista uskoa kolmiyhteiseen jumalaan ja kasteen sakramenttiin, niin häntä ei pidetä kristittynä. Tämä jako kristittyihin ja ei-kristittyihin on voimassa kaikissa katolisen kirkon tyttärissä ja niihin kuuluvissa yhteisöissä, vaikka ne olisivat muutoin hylänneet katolisen kirkon harhaopit.

Katolinen uskontunnustus kolmiyhteiseen jumalaan on tärkein opinkohta nimeltään kristityssä maailmassa. Jos joku ei tunnusta uskovansa kolmiyhteiseen "Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen" muodossa tai toisessa, niin häntä ei pidetä lainkaan kristittynä katolisessa maailmassa. Myös ne uskovat katolisten isien kehittämään kolmiyhteiseen jumalaan, jotka näkevät Jumalan sisällä vallitsevan hierarkian "Isä ja Poika ja Pyhä Henki" juuri tässä järjestyksessä suurimmasta pienimpään. Hekin ovat katolisessa uskossa sen sijaan, että olisivat Jumalan vaikuttamassa uskossa.

Kolmiyhteisen jumalan oppi on pakanuudesta katolisen kirkon kautta kristikuntaan tullut harhaoppi. Profeetat, Jeesus ja apostolit uskoivat yhteen ainoaan Jumalaan, joka on meidän taivaallinen isämme (Mark 12:28-34; Joh 17:3; 20:17; 1Kor 8:4-6; efe 4:4-6; Jda 1:24-25). Vain isää kutsutaan Raamatussa kaikkivaltiaaksi Herraksi ja Jumalaksi, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa (Ilm 4:8-11; Apt 17:2-3, 22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8). Jeesus kristus on hänen poikansa ja pyhä henki on Jumalan henki, jonka kautta isä toimii ja vaikuttaa valituissa palvelijoissaan tai maailmassa.

Jumala ei ole kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Meidän taivaallinen isämme on yksin se ainoa Jumala, josta Raamattu todistaa ja jonka poika Jeesus kristus on. Meidät on kutsuttu todistamaan Jumalasta ja hänen pojastaan, Jeesuksesta kristuksesta, meidän herrastamme, mutta ei kolmiyhteisestä jumalasta, joka on katolisen harhaopin kehittämä epäjumala ja siinä palvotaan väärää kristusta jumalana. Jeesus kristus ei ole Raamatun mukaan isän vertainen eikä isän kaltainen Jumala, kaiken luoja ja kaikkivaltias. Jeesus kristus on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä: ihminen, jonka Jumala on korottanut kaiken pääksi seurakunnalle ja kaikkien luotujen yläpuolella olevaksi herraksi. (1Tim 2:3-7; 1Piet 3:22; Hebr 2:5-18)

Jumala ei ole ihminen eikä ihminen ole Jumala. Jeesus kristus ei ole yhtäaikaa ihminen ja Jumala, sillä hän on ihmisenä eri olento tai olevainen kuin Jumala. Jeesuksella on oma tahto, ajatukset, tunteet, mieli, tieto ja muistot, mutta hänen isällään Jumalalla on omansa. Jeesuksella on oma tietoisuutensa, joka on eri kuin Jumalalla, jolla on myös oma tietoisuutensa. Jeesus on eri "minä olen" kuin Jumala. Jos Jeesus olisi yhtä aikaa ihminen ja Jumala, niin hänellä olisi kaksi eri tietoisuutta ja hän olisi kaksi eri persoonaa tai olevaista, ei vain yksi herra ja kristus, joka hän Raamatun mukaan kuitenkin on.

Kristuksen kaksiluonto-oppi on katolisten isien kehittämä harhaoppi, jolla on yritetty selittää sitä ristiriitaa, joka kolmiyhteisen jumalan opissa on ilmeinen: miten Jeesus voisi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa olematta ihmisenä eri olevainen kuin Jumala? Tätä asiaa ei ole voitu ymmärrettävällä tavalla selittää edes kaksiluonto-opin mukaan, jossa on jaettu Jeesus keinotekoisesti kahtia kahden eri luonnon mukaan ja yritetty peitellä näin tehdyllä jaolla sitä tosiasiaa, että Jeesus on ihmisenä eri olevainen kuin Jumala. Sen sijaan, että katolisessa uskossa olevat ymmärtäisivät sen, mihin uskovat, sanovat he sokeasti todeksi mysteeriä, jonka alkuperä on muinaisessa Babyloniassa.

Koska kolmiyhteisen jumalan oppia ja Jeesuksen kaksiluonto-oppia ei voi kukaan ymmärtää eikä järjellään käsittää, on se vain sokeasti pidettävä totena tai muuten joutuu helvettiin ja sitä ennen tulee erotetuksi katolisessa uskossa olevien nimeltään kristittyjen yhteydestä. Katolinen kirkko ja sen tyttäret ovat saaneet hallittua jäseniään pelon avulla, niin että vain harvat ovat uskaltaneet hylätä kolmiyhteisen jumalan opin. Monelle sen hylkääminen merkitsee lähes kaiken menettämistä. He joutuvat eroon uskovista ystävistään, suvustaan ja jopa perheestään. Toiset menettävät jopa toimeentulonsa, koska hylätessään kolmiyhteisen jumalan opin he tulevat harhaoppisiksi siihen uskovien silmissä ja heidät erotetaan virastaan pappeina tai heitä ei enää tueta taloudellisesti, jos ovat taloudellista tukea maallikkoina aiemmin saaneet.

Suurin este katolisen harhaopin hylkäämiselle on kuitenkin helvettiin joutumisen pelko: he luulevat joutuvansa helvettiin, jos tunnustavat Raamatun opettamalla tavalla uskovansa Jumalaan ja hänen poikaansa sen sijaan, että uskoisivat kolmiyhteiseen epäjumalaan, riivaajien oppiin ja kolmeen sammakkohenkeen (Ilm 16:12ss.; 2Joh 1:7-11). He ovat siis sulkeneet itse itsensä suuren Babylonin sisälle ja ovat mieluummin porttoja kuin puhtaita kristuksen morsiamia, jollaisia meidän tulisi olla. (2Kor 11:1-4; 2Tess 2)

Kaikki usko, jossa tunnustetaan uskoa kolmiyhteiseen jumalaan, on katolista uskoa. Sana "katolinen" tarkoittaa "yleistä" ja kaikki katolisessa uskossa olevat tunnustavat katolisten isien laatimien uskontunnustusten tai opetusten kautta uskovansa kolmiyhteiseen jumalaan muodossa tai toisessa. He ovat siis katolisessa uskossa sen sijaan, että olisivat Jumalan vaikuttamassa uskossa. Heidän uskossaan on silti myös Jumalan vaikuttamaa sisältöä, mutta tärkein eli uskon kohde on väärä. He ovat pitäneet totena sen väkevän eksytyksen, jonka Jumala on lähettänyt valheen henkenä seurakuntaan ja joka koituu viimeisen sukupolven tuhoksi ennen kristuksen tulemusta. (2Tess 2; 2Kor 11:4; Ilm 13:11-19:21; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19)

Maailmassa on siis katolista uskoa ja Jumalan vaikuttamaa uskoa. Protestanttiset kirkkokunnat ja niistä polveutuneet herätysliikkeet ja uskovien yhteisöt ovat katolisessa uskossa, jos tunnustavat uskovansa yhtenä ainoana jumalanaan Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen meidän taivaallisen isämme sijasta. Sen vuoksi on oikein puhua luterilais-katolisesta uskonnosta, helluntailais-katolisesta uskonnosta, baptistis-katolilaisesta uskonnosta, paavolalais-katolisesta uskonnosta, jne.

Kaikkien niiden yhteisöjen ja ihmisten usko on käytännössä katolista uskontoa muunnellussa muodossa, jotka tunnustavat uskovansa kolmiyhteiseen jumalaan. Vain se usko on Jumalan vaikuttamaa, jossa tunnustetaan uskoa Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen, jonka Jumala on korottanut pääksi seurakunnalle ja kaikkia luotuja ylempänä olevaksi herraksi. Tätä uskoa ei voida tunnustaa muuten kuin pyhässä hengessä.

Katolisen kirkon harhaoppia ei ole vain se, että he sanovat kolmiyhteisen jumalan jokaisen persoonan olevan samalla tavalla kaikkivaltiaita ja kaiken palvonnan arvoisia. Se ei ole myöskään sitä, että he uskoisivat kolmiyhteiseen Isään, Poikaan ja Mariaan, Jumalan äitiin. Marian palvontakaan ei ole se väkevä eksytys, johon nimeltään kristitty maailma ja jopa valitut ovat eksyneet. Katolinen kirkkohan ei virallisesti palvo Mariaa Jumalan persoonana vaan opettaa kolmiyhteistä jumalaa, joka toistuu heidän liturgioissaan vähän väliä: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Katoliset isät ovat ujuttaneet tämän harhaisen nimihirviön jopa Raamatun kopioihin, mutta alkuperäisessä Raamatussa sitä ei ole ollut (Matt 28:18-19).

Marian palvonta on kieltämättä osa katolista harhaoppia ja epäjumalanpalvelusta, mutta ei kaikki eikä edes suurin eksytys. Jeesuksen korottaminen isän vertaiseksi jumalaksi ja pyhän hengen irrottaminen Jumalasta erilliseksi itsenäiseksi persoonaksi ovat se eksytys, josta Paavali varoitti meitä viimeisen sukupolven kristittyjä (2Tess 2; 2Kor 11:4; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19). Marian palvonta on silti myös vakava harhaoppi, joka on leviämässä protestanttien keskuuteen. Marian palvontaa harjoitetaan erityisesti laitoskirkoissa ja kansankirkoissa kuten luterilaisuudessa ja anglikaanisessa kirkossa. Heidän kirkkonsa ovat täynnä Marian palvontaan liittyviä katolisia kuvia ja patsaita.

Jumalan vaikuttamaa uskoa ei suvaita, mutta katolisuutta suvaitaan

Olen huomannut, että ateistit, agnostikot ja nimeltään kristityt henkilöt eivät suvaitse niin hyvin Jumalan vaikuttamaa uskoa häneen ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen kuin katolista uskontoa. Katolinen uskonto helvetti-oppeineen ei ole heille suoranainen pelote, koska he näkevät sen harhaisuuden ja järjettömyyden jopa ilman pyhää henkeä. Sen sijaan Jumalan vaikuttama usko on heille vastenmielistä ja kaiken vihan kohde, sillä siinä tunnustetaan pyhässä hengessä oikein meidän taivaallinen isämme ainoaksi Jumalaksi ja Jeesus kristus hänen pojakseen, jonka hän on herättänyt ylös kuolleista ja ottanut tykönsä taivaaseen. Vain tämä usko on Jumalan vaikuttamaa ja pelkoa herättävää niissä, jotka eivät usko Jumalaan ja evankeliumin sanaan. Katolisessa uskossa olevat eivät julista alkuperäistä ja oikeaa evankeliumia vaan sen väärennöstä, joten se ei herätä yhtä voimakkaita tuntemuksia syntisissä ja jumalattomissa kuin totuuden sanaan perustuva evankeliumi.

On erikoista, että minun uskoani pidetään järjettömyytenä ja epäoikeudenmukaisena, niin että minun uskoani ei hyväksytä läheisteni keskuudessa. Olipa kyse sitten uskovista tai Jumalan kieltävistä läheisistä, niin kukaan ei hyväksy minun uskoani. Osa suvaitsee sitä olosuhteiden pakosta, mutta kukaan ei hyväksy sitä: niin ei yksinkertaisesti ole lupa uskoa. Jumalan kieltäjät pitävät minun tapaani uskoa epäoikeudenmukaisena ja typeränä, mutta arvostavat luterilais-katolista ja puhtaasti katolista uskontoa, jonka kannattajia heidän sukunsa tai perheensä jäsenet ovat. Se on osa heidän perinteitään, joten he eivät pidä sitä uskontoa niin pahana kuin minun uskoani, joka on Jumalan vaikuttamaa. Tämä siitä huolimatta, että luterilaisuudessa opetetaan ikuista piinahelvettiä kaikille niille, joita ei ole kastettu ja pelastettu sakramentin kautta. Myös vapaiden suuntien uskovia pidetään vanhakantaisessa luterilaisuudessa kadotukseen matkalla olevina kerettiläisinä. On omituista, että katolisessa uskossa olevien oppia loputtomasta kärsimyksestä helvetin tulessa ei kritisoida yhtä ankarasti kuin Raamatun ilmoittaman Jumalan säätämää kuolemanrangaistusta synnistä ja syntisille jumalattomille.

Kaikkein erikoisinta Jumalan vaikuttamassa uskossa on se, että jopa katolisen uskonnon harhassa elävät valitut Jumalan lapset pitävät sitä uskoa vielä toistaiseksi harhaoppina ja kadotukseen johtavana eksymyksenä. He eivät siis hyväksy lainkaan sitä uskoa, jonka Jumala vaikuttaa, mutta pitävät kynsin hampain kiinni katolisesta harhaopista ja riivaajien uskosta. Jumala on kuitenkin pitkämielinen ja suuri armossa, niin että antaa heille anteeksi tämän väkevän eksymyksen niin kauan kuin he eivät tiedä, mitä he tekevät ja miten väärin he kohtelevat Jumalan vaikuttamassa uskossa olevia veljiään erottaessaan heidät yhteydestään ja sanomalla Jumalan tuomitsevan meidät kadotukseen, vaikka Jumala ei sitä Raamatun kirjoitusten mukaan tee, koska me uskomme niiden opettamalla tavalla Jumalaan. He sen sijaan uskovat katolisten isien opettamalla tavalla kolmiyhteiseen epäjumalaan, mutta voivat pelastua, jos ovat vilpittömästi erehtyneet ja ovat silti pyhästä hengestä osallisia, niin kuin minäkin olin jo ennen kuin tämä asia paljastui minulle.

Jumala kutsuu nyt viimeisenä aikana omiaan ulos suuresta Babylonista ja eroon portosta, sen syntien osallisuudesta. Katolisen uskonnon kannattajat ovat vainonneet aina Jumalan lapsia ja jopa tappaneet heitä, mutta nyt Jumala kutsuu valittuja lapsiaan ulos Babylonista ja eroon portosta. Siitä lähdetään ulos siten, että hylätään kolmiyhteisen jumalan oppi ja uskotaan Raamatun opettamalla tavalla Jumalaan ja hänen poikaansa kristukseen Jeesukseen, meidän herraamme. Portosta erotaan sydämen ajatuksissa ja aivoituksissa, Jumalan lapsen puhtaassa mielessä, ei siten, että lähdetään ulos jostakin uskovien yhteisöstä. Valittujen ei tarvitse erota uskovien yhteisöstä, sillä heidät erotetaan sieltä tai savustetaan ulos, kun he kertovat muille sen, mitä Jumala on heille henkensä kautta ilmoittanut pyhien Raamatun kirjoitusten mukaisella tavalla.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovien joukossa on siis uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, jotka kuulevat viimeisenä aikana Jumalan äänen: sen, mitä henki seurakunnalle sanoo. He lähtevät ulos suuresta Babylonista ja välttävät porton tuhon (Ilm 17-18). He pitävät Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksen, Jumalan käskyt (Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9) ja Jeesuksen uskon (Ilm 4:8-11; Joh 20:17; 17:3), mutta muut pysyvät katolisessa uskossa. Nimeltään kristittyjä on kohtaava karitsan viha, jolta he yrittävät suojautua kristuksen tulemuksessa, mutta kukaan ei pääse silloin häntä pakoon. Jumala on tuomitseva ensin oman kansansa ja valitseva karitsan häihin vain ne, jotka eivät ole kumartaneet väärää kristusta ja palvoneet kolmiyhteistä epäjumalaa. Muiden osa on jäädä vihan maljojen keskelle ja pedon tuhoamaksi. Muslimit eivät säästä nimeltään kristittyjä vihaltaan vaan surmaavat heitä samoin kuin aitoja kristittyjä.

Saatanan, islamilaisen valtakunnan ja väärän profeetan suusta lähtee kolme sammakonmuotoista henkeä, jotka kuvaavat kolmiyhteistä epäjumalaa: Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä (Ilm 16:12ss.). Ne eivät kuvaa yhtä ja ainoaa Jumalaa, meidän taivaallista isäämme, eivätkä hänen poikaansa Jeesusta kristusta, Nasaretilaista, meidän herraamme, eivätkä Jumalan pyhää henkeä, koska nämä kolme ovat puhtaita ja pyhiä sen sijaan, että olisivat saastaisia niin kuin katolisen uskonnon kolme epäpyhää henkeä saastaisia ovat, vaikka niiden väitetään olevan yhden ja ainoan Jumalan kolme eri persoonaa. Meidän taivaallinen Isämme ei ole jakaantunut kolmeen osaan vaan on yksi ainoa Jumala ja kaiken luoja, kaikkivaltias Herra Jumala. Häntä me palvomme ja annamme hänelle kaiken vallan, voiman, kirkkauden, kunnian ja ylistyksen hänen poikansa Jeesuksen kristuksen nimessä. Aamen.

Sivun alkuun