Ajatuksia kristinuskosta

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  9.7.2011

Kristinuskon alkuperä ja juuret

Usko on saanut alkunsa Jumalan puheesta ensimmäisille ihmisille, Jumalan sanasta. Kaikkien aikojen uskovaiset Jumalan lapset ovat uskoneet Jumalaan hänen puheensa vaikutuksesta. Jumala on itse vaikuttanut uskon niissä henkilöissä, jotka ovat pitäneet totena hänen sanansa ja olleet kuuliaisia sen sanomalle. Näin ollen uskon alkuperä ja vaikutus ihmisten elämään on ollut, on ja on oleva sama ihmisille kaikkina aikoina. Vain Jumalaan uskovat ihmiset ovat vaihtuneet aikojen saatossa, mutta Jumala ja hänen vaikuttamansa usko on ollut aina samanlaista.

Kristinusko on alunperin juutalaisuutta. Kaikki ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. Juutalaisuus on puolestaan sen uskon jatkumoa, joka on ollut niin sanotuilla "uskon isillä" Adamin pojan Seetin sukulinjassa. Heistä tunnetuimpia ja tärkeimpiä ovat Aabraham, Iisak ja Jaakob. Raamatussa kutsutaan Jumalaa "Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi", koska Jumala on ilmestynyt ja puhunut heille. Kristityillä on puolestaan "Aabrahamin usko", sillä hän on "uskon isä" ja kaikkien uskovien esikuva Kristuksen Jeesuksen jälkeen.

Jumala on ilmestynyt historiassa muillekin Seetin jälkeläisille kuin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Tunnetuin heistä on Mooses. Mooses näki Jumalan lähettämän enkelin "kasvoista kasvoihin" ja puhui hänen kanssaan. Koska tällä enkelillä oli Jumalan täydet valtuudet, käytti hän Jumalan nimeä ja puhui Jumalan kaikella arvovallalla. Kun enkeli puhui, olivat ne kuin "Jumalan sanoja". "Jumalan sanaksi" hänen puhettaan Raamatussa sanotaankin. Sellaisena sen myös populaarikulttuuri on tälle maailmalle esittänyt. Mooseksen elämän vaiheet ovat tunnetut suurelle yleisölle mm. Disneyn elokuvasta "Egyptin prinssi" (The Prince of Egypt). On kuitenkin huomattava, että populaarikulttuurin tuotteissa on paljon muutakin kuin Jumalan aitoja sanoja Raamatun henkilöille. Niissä on paljon vääristeltyä totuutta ja epätosia juonen käänteitä, taiteen tekijöiden vapauden nojalla tehtynä.

Mooses on kirjoittanut suuren osan "Jumalan sanoista" muistiin hänen nimeään kantaviin kirjoihin. Voimme lukea tätä "Jumalan sanaa" Raamatusta vielä tänä päivänä. "Jumalan äänen" kuuleminen on siten mahdollista kaikille Raamattua lukeville ihmisille. Jumala puhuu meille suoraan Raamatun kirjoitusten kautta niissä kohdissa, jotka pitävät sisällään Jumalan suoraa puhetta Raamatun henkilöille. Muissakin kohdissa on mukana Jumalan vaikutus ajatusten inspiroijana ja oikeana mielenlaatuna. On siellä tosin myös inhimillisiä heikkouksia ja erehdyksiäkin, mutta ne eivät vähennä Jumalan sanan arvovaltaa Jeesukseen Kristukseen uskovien mielissä ja sydämissä.

Kaikki eivät usko sitä, että Jumala on puhunut enkelin välityksellä Moosekselle ja muille uskon isille unissa, näyissä, ilmestyksissä tai muilla tavoin, korvin kuultavana puheena. Monet pitävät Raamatun kirjoituksia ja niiden sisältämää Jumalan puhetta ihmisten mielikuvituksen tuotteena tai satuina ja taruina. Jotkut saattavat uskoa siihen, että Jumala on puhunut joillekin Raamatun henkilöille, mutta kirjoitusten joukossa on juutalaisia taruja, myyttejä ja legendoja. Emme voisi tästä syystä tietää varmasti sitä, mikä osa Raamatun kertomuksia on totta ja mikä epätotta. Suurin osa itseään aitona kristittynä pitävistä ihmisistä pitää kuitenkin kaikkia Raamatun kirjoituksia kokonaan totena "Jumalan sanana". Toki joukkoon mahtuu myös epäilijöitä ja kyseenalaistajia, mikä ei ole huono asia. Terve usko ja aito Jumalan sana kestää vilpittömän tutkistelun ja koettelun.

Kristityn elämä ja suhtautuminen Raamattuun

Suhtautuminen "Jumalan sanaan" pyhissä kirjoituksissa kertoo sen, millaista itse kunkin usko tai epäusko on. Kristittyinä on perinteisesti pidetty vain niitä ihmisiä, jotka pitävät totena Raamatun kertomukset ja niiden sisältämän Jumalan puheen, "Jumalan sanan". Vielä tarkemmin Raamattua tutkimalla aitoina kristittyinä voidaan pitää vain niitä, jotka noudattavat Jumalan sanan ohjeita ja käskyjä elämässään. Jeesuksen mukaan vain ne ihmiset elävät iankaikkisesti, jotka "tekevät taivaallisen Isämme tahdon" eli "elävät Jumalan tahdon mukaan". Muut joutuvat tuomittaviksi "tuomion ylösnousemukseen", koska he "eivät ole kuuliaisia Pojalle". He eivät siis tottele Jumalaa ja rikkovat alati hänen käskyjään vastaan välittämättä hänen tahdostaan.

Ne eivät ole kristittyjä, jotka sanovat uskovansa Jeesukseen, mutta eivät tee hänen sanojensa mukaan. Joku voi tunnustaa uskonsa Jeesukseen ihmisten edessä ja pitää totena Jumalan sanan Raamatun kirjoituksissa, mutta hän kieltää Jeesuksen ja hylkää Jumalan tekemällä syntiä. "Vaikka he tunnustavat Jeesuksen suullaan Herrakseen, niin he kieltävät hänet teoillaan." Näin Jumalan kieltämistä ja tunnustamista Raamatussa on kuvattu. Vain ne ovat aitoja kristittyjä ja Jumalan lapsia, jotka pysyvät hänen tahdossaan loppuun saakka. Yksittäiset lankeemukset syntiin saa vielä anteeksi, mutta ei sitä, että elää jatkuvasti synnissä ja on tahallaan tottelematon Jumalaa kohtaan. Tottelemattomia kohtaa Jumalan viha ja ankara rangaistus, niin kuin Mooseksen laissa ja myös Uudessa testamentissa on kirjoitettu.

Vain ne ovat Kristuksen seuraajia, jotka tottelevat Jumalaa ja elävät hänen käskyjensä mukaan. Tässä on vielä erotettava toisistaan ne, jotka karttavat pahan tekemistä vain rangaistuksen pelosta ja ne, jotka eivät tahdo tehdä pahaa. Toisille pahan karttaminen ja hyvän tekeminen ovat yritystä välttää helvetin tuleen joutumista, toisilta se käy luonnostaan, vaikka he eivät edes usko ikuiseen kärsimykseen tulisessa järvessä, johon valtaosa itseään kristittyinä pitävistä tällä hetkellä vielä uskoo. Vain ne ovat vapaita pahojen himojen orjuudesta, jotka eivät himoitse pahaa. Jos joku himoitsee, mutta ei uskalla tehdä pahaa, koska pelkää rangaistusta, on hän vielä himojensa orja ja elää synneissään. Raamatun mukaan synnissä elävä ja himojensa orja ei peri Jumalan valtakuntaa. Jeesus on vapauttanut häneen uskovat Jumalan lapset synnistä ja himojen orjuudesta. Näin on ollut kautta aikojen, on nyt ja on oleva viimeisen päivän tuomioon asti.

Uudessa testamentissa on kirjoitettu, että "Jumalan armo kasvattaa meitä, niin että me hylkäämme maailmalliset himot ja epähurskaan elämän, ja elämme siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti", kun odotamme Jeesusta saapuvaksi takaisin pilvissä Isänsä voimassa ja kirkkaudessa. Jumalan armo ei ole kuitenkaan vain Uuden testamentin ja uuden liiton asia. Jumalan armo tunnetaan myös Vanhassa testamentissa, jossa sanotaan, että "Jumala on pitkämielinen ja suuri armossa, niin että antaa sinulle anteeksi kaikki sinun syntisi". Tuskinpa tämän paremmin voisi Jumalan hyvyyttä ja ihmisrakkautta eli Jumalan armoa ihmistä kohtaan enää kuvata. Jumala on siis ollut aina armollinen ja anteeksiantava syntejään katuvaa ihmistä kohtaan. Tämä asia ei ole muuttunut historian saatossa: ei edes silloin, kun siirryimme ns. "vanhan liiton" ajasta "uuteen liittoon" Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja kuolleista ylösnousemisen jälkeen. Jumalan tuomioiden ja ihmisten käytöksen perusteet ovat olleet aina samat ja pysyvät samoina loppuun asti.

Jumala ja Jumalan armo on vaikuttanut kaikkina aikoina Jumalaan uskovissa ihmisissä sen, että he ovat eläneet Jumalan tahdon mukaan. Tämä armon vaikutus ei ole kuitenkaan pakottava ja vastustamaton, niin kuin jotkut virheellisesti uskovat ja väärin Jumalan sanaa opettavat. Jumala pikemminkin suostuttelee ihmisiä elämään hänen tahtonsa mukaan ja vetoaa meidän tahtoomme, järkeemme, mieleemme ja tunteisiimme, jotta kääntyisimme pois pahasta ja pysyisimme hänen tahdossaan. On kuitenkin yksin meidän vallassamme, miten me tämän elämän elämämme. Vain tällä tavalla uskottuna on mahdollista, että Jumala tuomitsee ihmisiä oikeudenmukaisesti ja oikeamielisesti.

Jos ihminen ei voisi karttaa pahan tekemistä perimänsä syntisyyden tai Jumalan edeltä määräämän kohtalon vuoksi, ei häntä olisi oikeudenmukaista ja oikeamielistä tuomita tekojensa mukaan iankaikkisella rangaistuksella. Jos tämä asia on ymmärretty väärin ja opetettu virheellisesti seurakuntaa, on menty kauas harhaan kirjoitusten opettamasta Jumalan tahdosta ja pelastussuunnitelmasta. Jumala nimittäin tahtoo, että kaikki ihmiset oppisivat tuntemaan totuuden ja pelastuisivat, mutta koska ihminen saa itse päättää, miten elämänsä elää, eivät kaikki elä Jumalan tahdon mukaan ja niin suuri osa ihmisistä joutuu tuomittaviksi viimeisenä päivänä syntiensä vuoksi.

Kirjauskonto

Kristinusko kuuluu niin sanottuihin "kirjauskontoihin". Sen perusteena ja elämän korkeimpana ohjenuorana on kokoelma kirjoituksia, joille on annettu arvonimi "Jumalan sana". Se, miten ihminen suhtautuu näihin kirjoituksiin, kertoo hyvin paljon hänen uskostaan. On uskossaan terveitä ja vinoutuneita ihmisiä. Jotta tietäisimme, millaista on "terve kristinusko", tulisi meidän tuntea pyhiä kirjoituksia ja Jumalan voima. Jeesus sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille, että he eksyvät siitä syystä, että eivät tunne kumpaakaan. "Jumalan voimalla" hän tarkoitti lähinnä Jumalan vaikutusta ihmisen elämässä, mikä näkyy hyvänä ja pyhänä vaelluksena, eikä niinkään ihmeinä ja voimallisina tekoina. Toki kristityn elämään kuuluu uskomme mukaan myös Jumalan johdatus ja varjelus, niin että me saamme vaeltaa hänen meitä varten jo edeltä suunnitelluissa hyvissä teoissa.

Kristikunnassa ja sitä ennen juutalaisuudessa on vähitellen vakiintunut käsitys siitä, mitkä kirjoitukset ovat Jumalan Hengen vaikuttamia ja otettu mukaan "pyhien" eli "muista erotettujen" kirjoitusten joukkoon, "Raamattuun". Raamatun kaanonin määrittämisessä on ollut ja on yhä vielä silti jonkin verran erimielisyyttä. Protestanttien hyväksymä Raamattu kuuluu kuitenkin osana kaikkien itseään kristillisinä pitävien kirkkokuntien käyttämiin ja hyväksymiin Raamattuihin. Siksipä kristinuskoa on hyvä tarkastella ensisijaisesti tämän suppeamman kirjakokoelman valossa. Jumalan vaikuttaman uskon tulisi nimittäin perustua hänen Henkensä innoittamiin ja vaikuttamiin pyhiin kirjoituksiin. Raamatun vastaisista uskomuksista, opetuksista ja tavoista on syytä luopua, jos tahtoo elää tämän elämänsä Jumalan tahdon mukaan. On tietysti selvää, että virheistä ja erehdyksistä vapautuminen kestää aikansa itse kullakin kristityllä, mutta suunnan ja mielen tulee olla pois vääryydestä, ei sitä kohti. Näin siis kaikkien Jumalan lasten kohdalla riippumatta siitä, miten pitkälle olemme ehtineet "Jeesus-tietä" kulkea ja uskossamme kasvaa.

Raamatun kirjoitukset eivät ole pelkästään Jumalan suoraa puhetta ihmisille. Ne pitävät sisällään hyvin paljon ihmisten kerrontaa ja kuvauksia heidän aikansa tapahtumista. Näin ollen on virheellistä uskoa, että kaikki Raamatun kirjoitukset olisivat kirjaimellisesti ja sanasta sanaan "Jumalan puhetta" tai "Jumalan sanoja". Jotkut ihmiset ovat langenneet Raamatun palvontaan Jumalan ja Jeesuksen palvomisen sijasta. He kumartavat ja kunnioittavat ihmisten käsien kautta syntyneitä kirjoituksia enemmän kuin Jumalaa ja Jumalan Poikaa, joista kirjoitukset kertovat. Koska he ovat erehtyneet ja eksyneet epäjumalanpalvelukseen, on siitä ollut seurauksena monien virheellisten Raamatun tulkintojen ja väärien opetusten pitäminen "Jumalan sanan totuutena". Tämä on valitettava asia, sillä virheelliset tulkinnat ja väärät opetukset antavat maailmalle väärän kuvan Jumalasta ja hänen tahdostaan. Se on estänyt ja estää yhä vielä monia tulemasta uskoon, kääntymästä kristityksi. Ei liene ihme, että totuutta etsivät ihmiset vieroksuvat epätosiin väittämiin ja uskomuksiin perustuvaa uskontoa, vaikka sitä kutsuttaisiin Jumalan vaikuttamaksi uskoksi?

Kristilliset kirkot ja herätysliikkeet poikkeavat monella tavalla apostolien ajan Jumalan seurakunnasta. Myös perinteisten kirkkokuntien ulkopuolella kokoontuvien uskovien ryhmien sisällä on epäterveitä opetuksia ja vinoutunutta uskonelämää. Näistä päästään eroon vain yksilötasolla, ei ryhminä. Jokaiseen ryhmään on aina kuuluva niitä, jotka eivät ojentaudu Jumalan sanan käskyjen ja ohjeiden mukaan. Syynä tähän voi olla väärä mieli, sydämen kovuus, laiskuus Raamatun tutkimisessa, ylimielisyys, ylpeys, väärä itsevarmuus, eri tavalla uskovien ihmisten halveksunta, pelko, ahneus, rahanhimo, kunnianhimo tai kyvyttömyys oppia Jumalan sanan paikoitellen hyvin vaikeatajuisia opetuksia. Vilpittömän erehtymisen saa anteeksi Jumalalta ja Jeesukselta, mutta tahallinen virheellisen opetuksen kannattaminen ja sen levittäminen koituvat eksyneen tuomioksi. Riitaa ja hajaannusta aiheuttavat harhaoppiset ihmiset tulisi itse asiassa erottaa pyhien yhteydestä, jotta he eivät saa aikaan eripuraa, vihaa ja lisää hajaannusta seurakunnassa.

Apostolien ajan seurakunnan elämästä ja opetuksesta on olemassa monia hyviä kirjoituksia ja puheita. Toki niidenkin joukossa voi olla joitakin virheitä, sillä tuskinpa kukaan meistä on niin täydellinen, että ei olisi erehtynyt jossakin opin kohdassa ja Raamatun tulkinnassa. Meidän on tästä syystä hyvä olla varovainen, kun luemme Raamatun selitysteoksia ja kuulemme saarnoja. Vielä varovaisempi meidän on oltava oman opillisen näkemyksemme muodostamisessa ja sen varmaksi totuudeksi väittämisessä. Jos olemmekin erehtyneet, niin on sitä vaikeampaa huomata harhaan joutuminen, kun olemme kiivailleet väärän opin puolesta. Väärämielinen fanaattisuus koituu kaiken muun pahan lisäksi muiden uskovien tuhoksi, sillä se tarttuu kuin rutto tai spitaali. Liika itsevarmuus estää monia löytämästä totuutta, sillä he sulkevat itse itsensä sen ulkopuolelle kiivailemalla isiltä perittyjen väärien käytäntöjen ja opetusten puolesta.

Enimmäkseen oikeaa opetusta apostolien ajan seurakunnasta voit lukea kristinusko.wordpress.com sivulta ja Job Beresfordin kirjoituksista. Myös David Pawsonin opetussarjat "Uusi testamentti avautuu" ja "Vanha testamentti avautuu" sisältävät paljon hyvää ainesta, jota suosittelen tutkittavaksi ja varovaisuudella nautittavaksi hyväksi hengelliseksi ruoaksi. Hänellä on tosin vinoutunutta opetusta mm. uudestisyntymisestä, kasteesta ja Hengessä kastetuksi tulemisesta, eli sielujen pelastumisesta, mutta hänen opetuksensa on silti enimmäkseen hyvää ja otollista, sekä kansantajuisesti puhuttua. Brittiläinen hyväntahtoinen huumori antaa oman säväyksensä hänen asialliseen esiintymiseensä, joten opetushetket ovat miellyttäviä ja sopiviin pätkiin jaettuja.

Jokaisen tulisi tutkia Raamattua mahdollisuuksiensa mukaan myös alkukielillä sanakirjojen ja selitysteosten avulla. Raamatuissa on joitakin käännösvirheitä, jotka paljastuvat näiden oppaiden ja lähdeteosten avulla. Raamatun tutkijan ja lukijan ei tarvitse osata itse puhua hepreaa tai kreikkaa voidakseen ymmärtää sen alkuperäistä sanomaa alkukielellä kirjoitettuna. Riittää, että käytössä on erikielisiä käännöksiä ja sanakirjoja kommentaareineen. Pahimmat käännösvirheet ja virheelliset tulkinnat paljastuvat pelkästään niiden avulla. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että Jumala itse ohjaa hänen sanansa tutkijaa kohti totuutta. Meidän on oltava vain sydän ja mieli avoinna sille totuudelle, joka on jumalisuuden mukainen, ja Jumalan itsensä opettama. Voimme vedota tässä Jumalan omaan sanaan: "Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi".

Palaan vielä Raamatun sisältöön sen verran, että selitän lyhyesti, mitkä osat ovat suoraa Jumalan puhetta ja mitkä ihmisten historiallista tai muuta kerrontaa. Jumalan suoraa puhetta ihmisille ovat hänen lähettämiensä enkelien puheet Raamatun henkilöille, profeettojen ennustukset, ilmestykset ja näyt, Jumalan muu suora puhe ja Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen sanat, sikäli kuin ne on talletettu ylös sanatarkasti. Näin ei ole kuitenkaan tehty, mikä paljastuu helposti vertaamalla eri evankeliumien ja Uuden testamentin kirjeiden sanoja toisiinsa. Evankeliumit on kirjoitettu vuosikymmeniä itse tapahtumien jälkeen muistinvaraisesti, mistä syystä niissä voi olla joitakin merkitykseltään vähäisiä ristiriitoja tai virheitä. Itse päätapahtumat ovat kuitenkin totta "niin ja aamen".

Uuden testamentin kirjeet ovat niiden kirjoittajien henkilökohtainen tapa kertoa ja opettaa Jeesukseen liittyvistä asioista kirjeen vastaanottajille. Kirjoittajat eivät ole itsekään uskoneet tai väittäneet kirjoittavansa "suoraa Jumalan puhetta" lukijoilleen. Jumala ei ole myöskään vaikuttanut kirjeiden syntyyn sillä tavalla, että jokainen kirjain ja sana olisi suoraan hänen suustaan lähtenyttä puhetta, mitä puhtainta "Jumalan sanaa". Ne ovat kuitenkin siinä määrin "Jumalan sanaa", että Jumala on vaikuttanut niiden kirjoittajien ja puhujien mieliin ja ajatuksiin, niin että sanojen merkitys ja opetuksen sisältö ovat lähtöisin Jumalasta.

Valitettavasti kirjoituksia on helppo tulkita väärin, mikä näkyy erilaisten näkemysten ja tulkintojen kirjona uskovien keskuudessa. Jumala tahtoo kasvattaa meitä kristittyinä Jumalan lapsina ja opettaa pois virheellisistä tulkinnoista ja vääristä uskon käytännöistä. Tämä on mahdollista vain yksilötasolla, sillä jokainen joutuu muodostamaan oman kantansa ja mielipiteensä opillisissa asioissa omassa sydämessään, sen ajatuksissa. Koska erehtymisen mahdollisuus on ilmeinen ja ajoittain jopa suuri, on parempi olla varovainen kannan muodostamisessa.

On viisaampaa tunnustaa olevansa epävarma oikeasta tulkinnasta kuin asettua sokeasti jonkin tulkinnan kannalle ja eri tavalla uskovia vastaan. Jumalan tahto ei ole ensinkään se, että asettuisimme toisten puolelle ja toisia vastaan. Jumala tahtoo vain sitä, että olemme sydämet avoinna erilaisille näkemyksille ja kunnioitamme eri tavalla uskovia ihmisiä – kohtelemme heitä oikein. Täysin varma kannattaa olla vain sellaisista asioista, joissa ei ole epäselvyyttä. Tällaisia ovat mm. väitteet, joiden mukaan "Jeesus on Jumalan Poika" ja "hän on noussut ylös kuolleista".

On typerää väittää varmaksi totuudeksi sellaisia tulkintoja, joita ei itsekään täysin ymmärrä, eikä ole ehtinyt tarkistaa niiden totuusarvoa syvällisen Raamatun tutkimisen kautta. Valitettavasti myös kristityt ovat laumasieluja, jotka seuraavat johtajiaan ja esikuviaan, vaikka eivät ymmärrä kaikkea heidän sanomaansa. Se voi johtaa suureen vahinkoon. On viisaampaa tunnustaa, että ei ymmärrä jotakin Raamatun kohtaa tai opetusta, kuin väittää jotakin tulkintaa varmasti oikeaksi, kun ei siitä kuitenkaan omakohtaisesti varma ole. Ihmisiin ei pidä luottaa sokeasti, sillä he voivat erehtyä, vaikka kuinka oppineita ja arvostettuja tahansa olisivat.

Sivun alkuun