Vääriä käsityksiä kristinuskosta

Kokoan tälle sivulle vääriä käsityksiä kristinuskosta.

1. Kristitty voi olla syntisempi ja pahempi ihminen kuin muut

Kristitty on Jeesukseen uskova ja Pyhästä Hengestä osallinen ihminen: Pyhä Henki ja Jeesus Kristus asuu hänen sydämessään. (2Kor 13:13; Joh 14:14-27; Efe 1:11-14; 3:4-17; Hebr 6:4-7; Room 8:9-16.) Kristitty ei ole "ylen synnillinen ja lihanmielinen vanha ihminen" vaan hän on "uusi luomus", joka "on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen luojansa kuvan mukaan". (2Kor 5:17; Gal 6:15; Efe 4:20-24; Kol 3:9,10.) Kristitty on "uusi Jumalan ihminen" ja "hyvä ihminen", "pyhä, kutsuttu, valittu, uskollinen ja vanhurskas". (Matt 25:14-31; 1Kor 1:2; Ilm 14:17; 2Tim 3:13-4:4.)

Jos joku on pahempi, lihallisempi, epärehellisempi, haureelliseempi ja moraalisesti alhaisempi ihminen kuin muut ihmiset ovat, niin hän ei ole sydämeltään kristitty vaan ainoastaan nimeltä kristitty. Hän kantaa kristityn nimeä, mutta ei ole muuttunut mieleltään eikä ole Kristuksessa pelastunut.

2. Kaikki kastetut ovat kristittyjä

Kaikki kastetut eivät ole kristittyjä. (Apt 8:20-24.) Vain ne ovat kristittyjä, joiden sydämessä asuu Kristuksen Henki eli Kristus itse Pyhän Hengen muodossa. (Room 9:9; Efe 3:14-17.) Suurin osa kastetuista ihmisistä ei ole sydämeltään kristittyjä eikä Pyhä Henki asu heissä: he ovat pelkästään nimeltään kristittyjä, eivät sydämeltään ympärileikattuja Hengessä. (Room 2:28,29.) He eivät ole muuttuneita mieleltään eikä heissä näy siksi Hengen hyvää hedelmää. (Gal 5:22; Luuk 1:17; 1Kor 2:16; Joh 15:1-8.)

3. Kristityksi voi tulla vain sellainen, jonka Jumala on valinnut ennen maailman perustamista olemaan kristitty

Aito kristinusko ei ole uskoa edeltämäärättyyn kohtaloon, mihin ihminen ei voi vaikuttaa millään tavalla valinnoillaan, päätöksillään tai elämällään. Jumalan vaikuttama usko on sitä, että joku ottaa vastaan Jumalan armon, Jumalan Pojan ja Jumalan sanan silloin, kun Jumala kutsuu häntä ja vetää Jeesuksen tykö. (Joh 1:12; 17:8; 6:44; Room 2:5; 2Kor 6:1,2; 1Tess 1:3-7; 2:13; Jes 55:1-8.) Jumala antaa jokaiselle kutsumalleen ihmiselle "oikeuden, voiman ja päätäntävallan" (kreikaksi 'eksusia') tulla Jumalan lapseksi, niille, jotka uskovat hänen Poikansa nimeen ja ottavat hänet vastaan. (Joh 1:12.) Tämä päätös on yksin ihmisen tekemä eikä Jumala tee sitä päätöstä, vaikka antaa siihen mahdollisuuden ja voiman ottaa vastaan.

Jumalan armon vastaanottaminen on ihmisen päätettävissä oleva asia. Jumala on valinnut ennen maailman perustamista pelastukseen ne ihmiset, jotka ovat ottaneet tai ottavat vastaan hänen armonsa eläessään ja sen lisäksi pienet vauvat sekä sikiöt, jotka ovat nukkuneet pois ennen synteihin ja rikoksiin kuolemista eli väärien moraalisten valintojen tekemistä ja synnin tekemistä, mikä erottaa ihmisen Jumalasta aiheuttaen hengellisen kuoleman samoin kuin kävi Aatamille ja Eevalle. (1Moos 2:15-17; Efe 2:1-5; Jes 59:1-3; Hes 18:10-20; Room 7:7-10.)

Jumala on suunnitellut pelastaa evankeliumin kautta ne, jotka uskovat Jumalan sanan ja Jumalan Poikaan. Hän teki tämän suunnitelman pelastaa evankeliumin kautta uskovaiset ennen maailman perustamista. (Efe 1:1-12.) Hän ei kuitenkaan valinnut ennen maailman perustamista niitä yksilöitä iankaikkiseen elämään yksin oman päättämänsä mukaan, jotka saavat ikuisen elämän lahjan vaan määräsi saarnautettavaksi evankeliumin yksin oman päättämänsä mukaan, niin että ne saavat ikuisen elämän lahjan, jotka uskovat tämän evankeliumin. Jumala ei ole niin mielivaltainen ja mielipuolinen, että käskisi saarnata evankeliumia kaikille luoduille, jotta sieltä löytyisi sitten ne, jotka hän on yksin oman päättämänsä mukaan valinnut ennen maailman perustamista pelastukseen.

Tekopyhä kalvinistinen ja luterilainen oppi edeltämääräämisestä tekee Jumalasta väärämielisen tuomarin ja huijarin. Jumala kehottaa ensin sanansa kautta monin eri tavoin ottamaan vastaan Jumalan armon. Kun joku sitten ottaa vastaan Jumalan armon, niin Jumala sanoo hänelle: "et sinä päättänyt ottaa vastaan Jumalan armoa vaan minä päätin sen asian sinun puolestasi!" Tosiasiassa ihminen tekee sen päätöksen eikä Jumala ja näin sana asian myös ilmoittaa, jos vain tahdot sen uskoa niin kuin kirjoitettu on. (Joos 24:22; Luuk 10:42; Joh 1:12; 12:42-50; 17:8; 1Tess 1:3-7; 2:13; 2Kor 5:18-6:2.)

4. Kristinusko on järkeä vastaan, hulluutta

Jumalan vaikuttama usko ei ole järkeä vastaan vaan lisää meille ymmärrystä. (Hebr 11:3; Psa 119:130; Efe 5:17; Room 12:1,2; 2Tim 2:7; Snl 1:1-7.) Evankeliumi on "hullutus" kadotukseen joutuville, koska he eivät ymmärrä ilmaista lahjaa, Jumalan armoa. He etsivät tämän maailman katoavaa viisautta, mikä on turhuutta ja typeryyttä Jumalan silmissä, tai sitten he vaativat ihmeitä ja merkkejä voidakseen uskoa. (1Kor 1:18-24.) Sana rististä eli evankeliumi ei saa tehdä tehtäväänsä ja vaikuttaa heissä pelastavaa uskoa. He torjuvat sanan pois luotaan, koska pitävät sitä halpana samoin kuin Jeesuksen Kristuksen ristin kärsimystä, kuolemaa ja pyhän veren vuodatusta syntien sovitukseksi. Syntien sovitus on hullutus tämän maailman viisaille, joiden mielestä synnit pitäisi antaa anteeksi "Tuosta vaan!", sormia napsauttamalla, ilman, että viattoman ja vanhurskaan tarvitsi kuolla väärien ja syntisten edestä. Tämä on kuitenkin Jumalan salattua viisautta ja hulluutta, mikä on koituva pelastukseksi niille, jotka uskovat. Siinä on myös logiikka, mikä vaatii rikokselle aina rangaistusta eikä ketään voida armahtaa, ellei joku viaton kärsi syyllisen puolesta ja jää vaille hyvitystä kärsimyksestään. Tästä on kyse, kun Jumala sovitti ihmiskunnan synnit Poikansa ruumiin kuoleman ja veren vuodatuksen kautta. Viattoman piti kärsiä, jotta syylliset saisivat vapautuksen tulevasta rangaistuksesta ja synnit anteeksi.

Kristinusko ei ole typerää juutalaista taruilua tai taikauskoa, epäjumalille uhraamista ja luotujen palvomista jumalana, mihin pakanat ovat syyllistyneet. Pakanat palvovat taivaankappaleita (kuuta, aurinkoa ja tähtiä) luonnonvoimia (tuulta, vettä, salamaa, ukkosta, tulta), luotuja olentoja (eläimiä, enkeleitä, puita) tai elottomia luontokappaleita ja taideteoksia: kiviä, patsaita, toteemipaaluja ja tauluja. Raamatun Jumala on kieltänyt näiden epäjumalien palvonnan kautta aikojen ja sanonut, että hän on yksi ainoa Jumala eikä muuta elävää Jumalaa ole kuin hän. (2Moos 2:1-5; 5Moos 4:35,39; Apt 17:16-32.)

Kristinusko ei ole hulluutta vaan mitä suurinta loogista päättelyä, ymmärrystä, viisautta, käsittämistä ja tietoa. "Meillä kaikilla on tieto" ja Jumala opettaa meitä, mutta jumalaton ei ymmärrä Jumalan aivoituksia. (1Joh 2:20,27; Joh 16:13; 6:45; Room 11:33-36.)

Petteri Haipola, 9. toukokuuta 2007.

Sivun alkuun