Luterilainen uskonto on pelkuruutta

Kirjoittanut Petteri Haipola 31.7.2007  • 

Luterilainen uskonto on pelkuruutta. Siinä huijataan jumalattomia ihmisiä ja saadaan heidät uskomaan valheita. Luterilainen uskonto on valkoista magiaa ja taikauskoa. Se on myös tekopyhyyttä ja teeskentelijöiden uskontoa.

Luterilainen uskonto perustuu katolisen kirkon perinteille ja opille, jossa pelastus saadaan sakramenttien välityksellä. Kaste ja ehtoollinen tuovat tämän taikauskon mukaan iankaikkisen elämän niille, jotka uskovat sakramentteihin ja osallistuvat niihin.

Uskontunnustus

Kirkoissa luettava uskontunnustus on huijausta. Luterilaiset uskovaiset lukevat ääneen uskontunnustuksen ja ovat saaneet myös jumalattomat noudattamaan tavan vuoksi samaa perinnettä. Näin uskontunnustuksella ei ole mitään merkitystä, sillä se ei erota ketään maailmasta. Maailma tunnustaa suullaan samaa uskoa luopiokirkon tilaisuuksissa. Pelkurimaiset luterilaiset luulevat toimivansa tässä Raamatun sanan ohjeiden mukaan (Room 10:8-13.), mutta ovat keksineet keinon, miten maailma ei heitä vainoa. He ovat tulleet yhdeksi maailman kanssa ja sulauttaneet maailman seurakuntaan, yhtyneet paholaisen omiin. (vrt. 2Kor 6:14-18.)

Seurakunta

Luterilaisen käsityksen mukaan seurakunta on "seurakunta kirkon sisällä". Kirkkoon liitetään kaikki ihmiset, jotka asuvat luterilaisen hallitsijan alueella. Vauvakaste on peräisin paavilta ja katoliselta kirkolta, jonka asian Luther tunnusti. Vauvakasteella varmistetaan se, että kansa pysyy hallitsijoiden alaisuudessa myös uskonnon avulla.

Luther jatkoi katolista perinnettä, jonka mukaan eriuskoisuus oli rangaistavaa. Luterilaisella alueella oli laillista harjoittaa vain luterilaista uskoa. Eriuskoisia vainottiin ja tapettiin. Luther kunnostautui erityisesti Jeesukseen kristukseen uskovien kastajaliikkeen jäsenten murhauttamisessa.

Luterilaisuudessa tulkitaan Jeesuksen vertausta pellosta ja kahdesta siemenestä siten, että pelto kuvaa kirkkoa ja sen sisällä on sitten uskovien seurakunta. (Matt 13:24-43.) Jeesus sanoi kuitenkin, että "pelto on maailma", joten hän ei tarkoittanut pellolla kirkkoa. (j.38.)

Profeettojen, Jeesuksen ja apostolien opetuksen eli Raamatun kirjoitusten mukaan maailmaa ei saa liittää seurakuntaan (kirkkoon): seurakunta ei ole maailman kanssa liitossa elävä pyhien yhteisö. Raamatun mukaan uskovaiset ja pyhät ovat erotettuja tästä maailmasta. Jumalattomia ja syntisiä ei saa liittää seurakuntaan vaan heidät tulee erottaa siitä, jos eivät muutu sydämeltään ja mieleltään kristukseen Jeesukseen uskoviksi. (2Kor 6:14-18; 7:1; 1Kor 5-6; Matt 18:15-18.)

Kaste

Luther jatkoi vauvojen kastamista ja perusteli käytäntöään sillä väitteellä, että "vauvat uskovat". Vauvoilla tulee Lutherin mukaan olla usko "ennen kastetta tai viimeistään kasteessa": muuten olisi lopetettava heti sellainen ilveily kuin vauvojen kastaminen.

Kirkon nettisivujen "Aamenesta öylättiin" hakusanan 'kaste' kohdalla sanotaan 31.7.2007, että vauva saa kasteessa uskon. ("Kasteessa Jumala kutsuu ihmisen nimeltä omakseen ja lahjoittaa hänelle oman uskon.") Näin kaste on luterilaisuudessa rituaali, joka antaa uskon ja tuo pelastuksen.

Raamatussa ei opeteta tuolla tavalla. Siellä kastetaan vain niitä, jotka uskovat ennen kastetta Jeesukseen. Tästä on hyvänä esimerkkinä etiopialainen hoviherra, joka luki Jesajan kirjaa kärsivästä Jumalan palvelijasta eli Jeesuksesta (Jes 53) ja kuultuaan Filippuksen todistuksen Jeesuksesta, uskoi totuuden sanan ja pelastuksemme evankeliumin. (Apt 8:26-40) Sen jälkeen hän kysyi Filippukselta: "Mikä estää kastamasta minua?" Niin Filippus vastasi ja sanoi:

"Jos uskot koko sydämestäsi, niin on lupa." Hän vastasi ja sanoi: "Minä uskon, että Jeesus kristus on Jumalan poika." (Apt 8:37, jae puuttuu joistakin käsikirjoituksista, mutta on sisältynyt alkuperäiseen tekstiin)

Tämän kuultuaan Filippus kastoi hoviherran siten, että he molemmat astuivat veteen ja Filippus upotti hoviherran kokonaan veden alle, sillä se on alkuperäinen kasteen tapa (Apt 8:38-39). Veden valelu tai pirskottaminenkastettavan päähän ei ole alkuperäinen kasteen tapa ja sen myös ortodoksit tunnustavat, mutta upottavat valheen hengen vaikutuksesta kastettavan kolme kertaa veden alle, koska uskovat katolisen kirkon tapaan kolmiyhteiseen jumalaan, joka on sekin harhaoppia.

Luterilaisten teologien mukaan vauvat on lupa kastaa, koska he uskovat Jumalaan (Jeesukseen). Tässä on heti se ristiriita, että samaisten teologien mukaan vauvat saavat uskon kasteessa. Aikuisten kohdalla tämä teoria ei enää päde, sillä aikuinen Jumalan kieltäjä on epäuskoinen vielä kasteen jälkeen, jos hänet kastetaan. Yllättäen kasteen taikavaikutus lakkaa, kun lapset varttuvat. Jo nuorukaiset osaavat vastustaa niin hyvin Jumalaa, että eivät saa Häneltä pelastavaa uskoa kasteessa.

Jumalattomiaja syntisiä kastetaan tästä huolimatta surutta ja jatkuvasti. Toiset ottavat kasteen jumalattomina muodin vuoksi, toiset saadakseen kirkkohäät ja kirkollisen hautauksen, toiset jostakin muusta käytännön syystä. Uskoa ei näillä jumalattomilla ole eivätkä he sitä kasteessa saa. Kasteen suorittava pappi ei edellytä kastettavalta uskoa vaan on valmis kastamaan jopa ateistin, jos tämä kastetta häneltä pyytää.

Vauvojen kastaminen ei erota ketään maailmasta niillä alueilla, joilla vauvoja kastavat henkilöt toimivat hallitsijoina. He ovat saaneet kansan jatkamaan isien perinnäissääntöjä, joiden mukaan kaikki kansalaiset tulee kastaa samaan uskoon kuin mitä hallitseva ruhtinas tunnustaa. Schmalkaldenin sodan jälkeisessä rauhassa sovittin evankeelisten ja katolisten välillä, että ruhtinas saa määrätä, mitä uskontoa hänen hallitsemallaan alueella saa laillisesti harjoittaa. ("Kenen maa, sen uskonto".) Muut oli lupa tuomita ja rangaista heitä esivallan miekan kautta eriuskoisuudesta. Kastajien tappaminen oli laillista ja Luther seuralaisineen kehotti esivaltaa siihen ja yllytti myös kansaa ilmiantamaan kastajat, jotta heidät voitaisiin tappaa.

Kun vauvoja kastetaan luterilaisten hallitsemilla alueilla, niin kaste ei erota ketään maailmasta. Kaikki kastetaan perinteen ja tavan vuoksi, joka tapa on jumalattomilta ja syntisiltä katolisilta isiltä peritty jumalaton aj syntinen tapa, harhaoppia. Vain uskovien kaste erottaa Jeesuksen omat maailmasta. Siitä on todisteena se, että uskovien kastetta harjoittavia on aina vainottu ja tapettu. Tappajina ja vainoojina ovat toimineet ne, jotka väittävät itse olevansa kristittyjä (katoliset, luterilaiset, kalvinistit, reformoidut, anglikaanit ja ortodoksit). Tunnet hedelmistä sen, kenen oma kukin ihminen on. Paholaisen omat tuottavat pahaa hedelmää ja Jumalan lapset hyvää hedelmää. (Matt 7:14-29; 12:33-37.)

Uskovatko vauvat?

Usko syntyy Kristuksen sanan kuulemisen kautta. (Room 10:17.) Jotta joku voi uskoa sanaa, pitää hänen ymmärtää se, mitä sanotaan. Luterilaisten pelkureiden mukaan sanaa ei tarvitse ymmärtää, jotta sen voi uskoa.

Jos sanaa ei tarvitse ymmärtää, jotta se voidaan uskoa, niin miksi sanaa käännetään eri kielille? Miksi ei julisteta arameaksi, hepreaksi ja kreikaksi ilosanomaa? Jos sanaa ei tarvitse ymmärtää, niin silloin jokainen valittu uskoisi sanaa, vaikka sitä julistettaisiin hänelle vieraalla kielellä. Lähetystyö kävisi sangen helpoksi.

Jokainen Jeesusta rakastava (Joh 14:24.) uskovainen tunnustaa, että sana pitää ymmärtää, jotta se voidaan uskoa. Vain tekopyhät pelkurit jatkavat päinvastaisen väittämistä. Luterilaisista teologeista Uuras Saarnivaara tunnusti rehellisesti, etteivät vauvat usko, koska heiltä puuttuu kielellinen ymmärtämisen kyky. Hän piti siitä huolimatta kiinni vauvakasteen perinteestä.

Vauvoja ei voida verrata oikeamielisesti nukkuviin tai tajuttomiin aikuisiin uskoviin. Pelkurimaiset luterilaiset perustelevat vauvojen uskoa ja ymmärryksen puutetta sillä, että aikuiset uskovat, vaikka nukkuvat tai ovat tajuttomia. Nämä aikuiset ovat kuitenkin saaneet uskon ymmärryksen iässä. He ovat ymmärtäneet sen, mitä on saarnattu ja mitä on kirjoitettu. Ilman tätä ymmärrystä heistä ei olisi tullut uskovia. Vauvoista ei voi tulla uskovia, koska he eivät ymmärrä puhuttua tai kirjoitettua Jumalan sanaa. Näin ollen on raukkamaista vedota tähän perusteluun sen jälkeen, kun asia on tullut ilmeiseksi pyhän hengen opetuksen kautta.

Kastoivatko apostolit vauvoja?

Uudessa testamentissa ei mainita yhtään tapausta, jossa kastetaan vauvoja. Kun apostoleiden aikana oli massaherätyksiä, niin silloin ei mainita yhtään perhekunnan kastetta. (Apt 2:38-47; 4:4; 8:5-24.) Vain miehiä ja naisia kastettiin ja niitä, jotka olivat ottaneet sanan vastaan sekä uskoneet. (Apt 8:12,14; 2:41.) Näin ollen ei ole perusteltua väittää, että näissä tilanteissa kastettiin perhekuntia, joissa oli vauvoja.

Uudessa testamentissa mainitaan viisi perhekuntaa, jotka kastettiin. Täsmentävissä jakeissa kerrotaan, että nämä kastetut perhekuntalaiset olivat uskovaisia ja palvelivat pyhiä. Näin ollen he eivät voi olla vauvoja.

Ilman henkilökohtaista uskoa ei ketään ole lupa kastaa. (Apt 8:37.) Tämän tunnusti Lutherkin. Nyt, kun vauvojen kastetta ei löydy Uudesta testamentista, niin miksi sellaista tapaa yhä vielä jatketaan?

P. Haipola, perhekuntien kaste
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/kaste/vastauksia.htm#perhe

Pelkurit eivät joudu vainottaviksi

Luterilainen uskonto on pelkureiden tapa välttyä vainoilta. He ovat huijanneet vuosisatoja jumalatonta kansaa ja liittäneet sen kaikki jäsenet ensin pakkotoimin kirkkoon, sitten tämä tapa on pinttynyt kansaan ja siitä on tullut suosittu perinne. Valheellinen opetus sakramenteista ja niiden välittämästä armosta on lisäksi uponnut joihinkin jumalattomiin, niin että he luulevat oikeasti pelastuvansa kasteen ja ehtoollisen sekä kirkon jäsenyyden ansiosta.

Näiden sielujen eksyttäjät kantavat oman vastuunsa Jeesuksen Kristuksen edessä hänen tulemuksessaan. Samoin tekevät kaikki kirkon papit, vaikka kuinka hurskaita olisivat ja uskoaan levittäisivät välillä jopa oikein sanaa opettaen. Vähäinen hapatus on hapattava koko taikinan ja harhaopettajat menettävät iankaikkisen elämän armolahjan eksyttäessään pelkurimaisuuttaan muita väärälle tielle ja pysymällä kirkon jäseninä, vaikka tietävät totuuden Raamatun opetuksista.

Syy pelkurimaiseen käytökseen löytyy pelon hengestä, joka ei ole Jumalan pyhä henki (2Tim 1:7). Jos joku luterilainen uskoo aidosti Jeesukseen, niin hän pelkää erottuvansa maailmasta ja joutuvansa maailman vainottavaksi. Nyt kun pelkurimaiset uskovaiset ovat keksineet tavan huijata maailmaa ja liittää sen seurakuntaan, niin he ovat välttyneet maailman vainoilta. Tällainen väärä yhteys ja huijaus ja pelkuruus ei voi saada mielisuosiota ja hyväksyntää Jumalalta.

Jeesus sanoi, että se, joka kieltää hänet ihmisten edessä, sen hän on kieltävä isänsä ja pyhien enkelien edessä tulemuksessaan (Matt 10:32-33). Jeesus tarkoitti näillä sanoilla arkielämässä tapahtuvaa uskon elämistä todeksi, ei jotakin keinotekoista suun tunnustusta luopiokirkon tilaisuuksissa.

Paavali opetti, että ne kirkastetaan, jotka kärsivät yhdessä Kristuksen kanssa. (2Tim 2:11-13.) Koska luterilaiset pelkurit eivät kärsi yhdessä Kristuksen kanssa pilkkaa ja vainoja, niin heitä ei kirkasteta. Liitto maailman ja valtion jumalattomien hallitsijoiden kanssa koituu tekopyhien pelkureiden kohtaloksi.

Ulos portosta tai sen tyttärestä

Luterilainen kirkko on kaikkien porttojen äidin eli katolisen kirkon tytär (Ilm 17-18). Se on vainonnut valtionuskonnoksi nousemisen jälkeen ja jo sitä ennen kaikkia Jeesuksen kristuksen todistajia, jotka ovat pitäneet kiinni apostolisesta uskosta ja Jeesuksen kristuksen todistuksesta, joka on profetian henki (Ilm 19:10). Jumala kutsuu nyt viimeisenä aikana kansaansa ulos suuresta Babylonista, ennen kuin peto tuhoaa sen yhdessä hetkessä (Ilm 17:16-18:23).

Lähde sinäkin ulos portosta ennen sen tuhoa. Pelkurit ja valhettelijat eivät peri ikuista elämää vaan heidän osansa on siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa. (Ilm 21:8.) Sanoudu irti katolisen kirkon harhaopeista, jotka ovat levinneet kaikkialle nimeltään kristittyyn maailmaan, sen tyttäriin.

Katolinen usko on rakentunut kolmiyhteisen jumalan opin varaan, jota Raamattu ei tunne. Hylkää se oppi, niin olet ulkona suuresta Babylonista ja portosta. Babylonista ei lähdetä ulos eroamalla kirkosta tai jostakin muusta lahkosta. Siitä lähdetään ulos sydämen ajatuksissa ja mielessä. Kun olet hylännyt kolmiyhteisen jumalan opin ja katolisen sakramenttiuskon sen ohella, niin sinut kyllä erotetaan sen jälkeen valheessa elävien yhteydestä. Saat heidän tilalleen moninkertaisesti enemmän veljiä ja sisaria ja äitejä ja isiä Jumalan valittujen lasten yhteydessä tässä maailmassa ja etenkin tulevassa. Jumala kutsuu nyt sinua ulos portosta ja suuresta Babyloniasta tottelemaan alkuperäistä evankeliumia,joka on totuuden sanan mukaista.

""Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa."

Puhdas alkuperäinen luterilainen usko

Puhdasoppinen luterilaisuus on kuin katolista kalvinismia. Ihminen ei voi myötävaikuttaa mitenkään omaan pelastumiseensa. Jumala pelastaa hänet yksin oman päätöksensä mukaan antamatta minkään ihmisessä olevan vaikuttaa sielun pelastumiseen. Jumala pelastaa ihmisen sakramenttien kautta ja vaikuttamalla uskoa sekä tahtomista ja tekemistä Pyhän Hengen kautta valituissa lapsissaan.

Tämä on puhdasta alkuperäistä luterilaista uskoa.

Tuohon kuuluu vielä mukaan se ajatus, että Jumalan armoa ei voi kukaan vastustaa. Jumala tekee, mitä tahtoo ja niin hänen tahtonsa toteutuu valituissa lapsissaan. Se on niin ja aamen alkuperäisen puhtaan luterilaisen opin mukaan. Siihen kuuluu osana myös se, että Jumalan vaikutus näkyy valitussa ja pyhässä lapsessa hänen tahtonsa mukaan elämisenä. Se on niin ja aamen puhtaan alkuperäisen luterilaisen opin mukaan.

Jumala vaikuttaa oman tahtonsa mukaista pyhää ja puhdasta vaellusta vain sen verran kuin hän tahtoo. Valittu ja pyhä ei voi itse vaikuttaa siihen, miten puhdasta ja pyhää hänen vaelluksensa on. Jumalan lapsi voi ainoastaan panna hanttiin ja vastustaa Jumalaa, mutta ei myötävaikuttaa pyhitykseen ja lopullisen pelastuksen saamiseen.

Jumala sallii valittujen ja pyhien tehdä syntiä "vanhan luontonsa mukaan", niin että ei tee kenestäkään täydellistä ja synnitöntä tämän elämän aikana, vaikka voisi sen tehdä. Näin me olemme jatkuvasti armosta ja syntien anteeksisaamisesta riippuvaisia. Meistä tulee täydellisesti Kristuksen kaltaisia vasta ruumiin ylösnousemuksessa, kun "Jumala on kaikki kaikissa".

Puhtaan luterilaisen opin mukaan kristitty on syntinen ja vanhurskas yhtä aikaa. Me olemme itsessämme perisynnin vuoksi mieleltämme synnin läpikotaisin turmelemia sikiämisestä lähtien ja teemme syntiä siksi, että olemme syntisiä: meistä ei tule syntisiä sitä kautta, että me teemme syntiä, sillä me olemme syntisiä perisynnin vuoksi sikiämisestä lähtien.

Pyhiä me olemme lahjavanhurskauden kautta: Jumala lukee meidän hyväksemme Kristuksen täydellisen vanhurskauden ja pyhyyden. Jumala näkee meidät Kristuksen veren lävitse täysin synnittöminä ja puhtaina, niin että me kelpaamme perisynnistä ja tekemistämme synneistä huolimatta elämämme joka hetki Jumalalle, jos valittuja Jumalan lapsia kerran olemme.

Tämä on puhdas ja alkuperäinen luterilainen oppi.

Jumala on tuntenut edeltä ne, jotka hän on määrännyt Poikansa kuvansa kaltaisuuteen ja kutsunut heidät, eikä vain kutsunut vaan myös valinnut ja vanhurskauttanut sekä kirkastanut, niin että valittu ja pyhä Jumalan lapsi on varmasti pelastuva. Jumala ei ole määrännyt ketään kadotukseen, niin kuin Calvin virheellisesti opetti, mutta Kristuksen kuvan kaltaisuuteen hän on valitut edeltä määrännyt jo ennen maailman luomista. Jumala on tuntenut edeltä kaikki ne, jotka hän on pelastava ja joiden nimet ovat Karitsan elämän kirjassa hamasta maailman perustamisesta asti. Jumalan tahtoa ei kukaan voi vastustaa, sillä Herra tekee sen, mitä hän tahtoo. Jumala on pelastava ne, jotka hän on valinnut, mutta ne, jotka menevät kadotukseen, joutuvat sinne omasta syystään.

Tämä on puhdas ja alkuperäinen luterilainen oppi.

Sanottakoon nyt, että minä en ole luterilainen vaan olen luterilaisten vihaama synkretisti. Tunnen luterilaisen opin silti paremmin kuin monet luterilaiset sen itse tuntevat. Tuossa edellä tuli jo mainittua muutama luterilainen harhaoppi:

- oppi sakramenteista
- oppi vastustamattomasta armosta ja sidotusta ratkaisuvallasta siihen liittyen
- oppi siitä, miten Jumala vaikuttaa pyhitystä vastaansanomattomalla tavalla ja päättää sen, miten pitkälle sen pyhityksen ja puhtaan vaelluksen vie, niin että valittu ja pyhä ei voi vaikuttaa mitenkään pyhään ja puhtaaseen vaellukseen tai synnin pois panemiseen
- yksinkertaisen predestinaation oppi
- kadotustuomion perusteena oleva perisyntioppi

Totuuden sanan mukainen opetus pyhissä kirjoituksissa on:
- ei sakramentteja
- Jumala vapauttaa kutsumansa ihmisen ratkaisuvallan (tahdon), niin että tämä voi joko ottaa vastaan kuulemansa Jumalan sanan tai torjua sen pois luotaan. Sanan vastaan ottaneet syntyvät hengestä Jumalan lapsiksi ja sanan torjuvat joutuvat lopulta kadotukseen, jos eivät saa uutta etsikon aikaa (Jumala voidaan ottaa vastaan vain silloin, kun hän kutsuu ja vetää kutsumiaan sieluja Poikansa tykö "etsikon aikana", joka on "Jumalan vierailu" kutsutun tykönä)
- Jumala vaikuttaa valittuun ja pyhään monella eri tavalla, jotta tämä suostuisi vaeltamaan hänen tahtonsa mukaan pyhityksessä: sanan kautta tapahtuva vetoaminen, rohkaisu, nuhtelu, varoitus, kehotus, opetus, neuvot, ohjeet, kuritus ja kaikenlainen kasvatus sekä Hengen kautta tapahtuva kasvu, armolahjat, johdatus, puhdistus ja voima sekä veren kautta tapahtuva syntien anteeksisaaminen - kaikki on Jumalan armoa, mutta sen kasvattava vaikutus on seurausta valitun ja Jumalan yhteistyöstä. Jumala antaa kyvyn ja voiman vaeltaa puhtaasti ja pyhyydessä, mutta päätös, valinnat ja vastuu ovat valitulla, eivät Jumalalla.
- Jos kutsuttu ei voi vaikuttaa mitenkään valituksi tulemiseensa, niin se on sama kuin kaksinkertainen predestinaatio: Jumala ei tahdo häntä pelastaa, koska ei pelasta, vaikka voisi sen tehdä vastaanhangoittelusta huolimatta, niin kuin valitut heidän vastaanhangoittelustaan huolimatta luterilaisen opin mukaan pelastaa. Luterilaisuus on todellisuudessa kalvinismia valhepuvussa.
- Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan kuolevaisena ja katoavaisena, mikä on seurausta Aatamin tekemästä synnistä, mutta Raamatussa ei ole sanottu selvästi sitä, miten pois nukkuneiden sikiöiden ja vauvojen käy. Joko he eivät nouse lainkaan ylös tuomittavaksi tai sitten Jumalalla on keinot tuomita heidät oikein, vaikka he eivät ole tehneet vielä hyvää tai pahaa. Lapsi syntyy tähän maailmaan mieleltään tyhjänä tauluna ja hänen tekemänsä moraaliset valinnat hyvän ja pahan välillä vaikuttavat siihen, millainen hänestä tulee. Vauva ei ole mieleltään läpikotaisin perisynnin turmelema syntyessään tähän maailmaan eikä hän ole syyllinen mihinkään eikä vastuussa siitä, millaisena hän syntyy. Syyllisyys ja vastuu tulevat vasta sen jälkeen, kun lapsi on oppinut erottamaan hyvän ja pahan sekä valinnut pahan. Kun lapsi ymmärtää, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä ja mitä tulee tehdä, niin hänestä tulee vastuullinen vasta siinä vaiheessa. Aatamin yksi synti aiheutti hengellisen kuoleman ja eron Jumalasta, mutta lapsen monet synnit aiheuttavat hengellisen kuoleman ja eron Jumalasta paatumisen seurauksena. Lapsi ei ole hengellisesti kuollut synteihin ja rikoksiin, ennen kuin hän on tehnyt niin paljon syntiä, että se koituu hänelle kuolemaksi paatumisen seurauksena. Vaikka lapsessa ei ole vielä pyhää henkeä uudestisyntymisen seurauksena ennen sanan vastaanottamista, ei hän silti ole myöskään hengellisesti kuollut ja erossa Jumalasta, sillä Jumalan häneen panema sisäinen oikeudentaju ja kyky tuntea häpeää ja katua pahoja tekoja ohjaavat häntä elämssä eteenpäin siihen asti, kunnes hän joko kuolee ruumiillisesti tai paatuu ja tulee sen jälkeen tuomion alaiseksi teoistaan. Ihmiset tuomitaan tekojen mukaan, ei perisynnin vuoksi tai siksi, että he eivät voi uskoa Jumalaan ja evankeliumiin, koska eivät ole sitä kuulleet tai eivät sitä ymmärrä (sikiöt, vauvat ja pienet lapset). Vastuu on vain sen suuruinen kuin valo ja ymmärrys. Jumala tuomitsee oikein, luterilaiset väärin.

Teidän on sitten turha lainata Concordian tai Luther Säätiön tms. materiaalia, sillä en aioa kuluttaa aikaani siihen vastaamiseen. Tunnen ne sepostukset ja sen eksytyksen entuudestaan ja olen havainnut, että niihin uskovaa ei voi saada muuttamaan mieltään eivätkä he ole kykeneviä vuorovaikutteiseen keskusteluun. End of story. Case closed.

Sidottu ratkaisuvalta on siis harhaoppia (vaikka Luther on siinä paikoin melko lähellä totuutta) ja pyhien kirjoitusten ilmoittama totuus on "vapautettu ratkaisuvalta". (Joh. 1:12 kreikankielinen alkuteksti) Tämä nyt vielä selvennykseksi.

Kaikki ovat syntiä tehneet vai ovatko sittenkään?

Sikiöt ja vauvat eivät ole rikkoneet Jumalaa vastaan eivätkä lähimmäistä vastaan. He eivät ole tehneet syntiä. Jotta syntiä voidaan tehdä, pitää ensin ymmärtää se, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä ja mitä tulee tehdä. Sikiö ja vauva eivät ymmärrä näitä asioita, joten he eivät ole voineet tehdä syntiä. Jos he eivät ole syntiä tehneet, niin miten Paavali saattoi sitten sanoa, että "kaikki ovat syntiä tehneet"?

Paavali puhui "kaikista" rajoitetussa merkityksessä. Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa hän puhui juutalaisista ja pakanoista kahtena eri ihmisryhmänä. Juutalaisilla oli kirjoitettu laki, mutta siitä ei ollut heille mitään etua suhteessa pakanoihin, sillä molemmat ovat tehneet syntiä. Juutalaiset ovat rikkoneet lakia tietoisina siitä, mitä Jumala on sanonut pyhien kirjoitusten kautta. Pakanat ovat rikkoneet heidän sisällään olevaa lakia vastaan, jonka kautta he pystyvät erottamaan oikean ja väärän, hyvän ja pahan.

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali puhuu syntien sovituksesta kristuksen vanhurskauden teon ja uhrin kautta. Jeesuksen vanhurskauden teko on tuonut sovituksen kaikille ihmisille, mutta vain valituille se luetaan hyväksi. Aatamin synnin teko on tuonut kuoleman kaikille ihmisille, mutta vain syntiä tehneille luetaan synti syyksi. Muut ovat joko perilunastettuina osalliset syntien sovituksesta tai sitten he eivät nouse lainkaan tuomittavaksi tekojensa mukaan.

Tai sitten heille tulee mahdollisuus osoittaa se, miten valitsevat synnin ja vanhurskauden välillä, jotta myös heidät voidaan tuomita niiden tekojen mukaan, joihin moraaliset valinnat johtavat. Tämä siis niistä sikiöistä ja vauvoista, jotka ovat kuolleet ennen kuin ovat oppineet erottamaan hyvän ja pahan. Jos he eivät saa mahdollisuutta tehdä moraalisia valintoja ja elää niiden mukaan, niin miten Jumala voisi tuomita heidät oikein?

Ratkaisuksi on tarjottu Jumalan kykyä tietää kaikki ja nähdä tulevaisuuteen. Jumala tietää jo etukäteen, mitä itse kukin ihminen valitsee ja tekee, jos saisi elää niin vanhaksi, että kykenee tekemään moraalisia valintoja ja elämään niiden mukaan. Tällä perusteella on mahdollista tuomita myös pois nukkuneita vauvoja ja sikiöitä oikein, vaikka he eivät ole tehneet vielä hyvää ja pahaa.

Vaikka tätä ja sitä edeltävää teoriaa ei voida todistaa Raamatun avulla, niin niitä ei kannata suoralta kädeltä hylätä. Se ei nimittäin olisi tasapuolista kohtelua, jos sikiöt ja vauvat saisivat periä Jumalan valtakunnan perilunastettuina joutumatta tekemään koskaan moraalisia valintoja ja elämään niiden mukaan. Heillä ei olisi mitään mahdollisuutta joutua kadotukseen, jos kuolevat ennen kuin oppivat erottamaan hyvän ja pahan, mutta muilla olisi todella huonot mahdollisuudet olla pahaa tekemättä, koska tämä maailma on täynnä kiusauksia ja viettelyksiä.

Oman lisänsä näille pohdiskeluille antaa opetus perisynnistä. Sen sisältö vaihtelee eri tunnustusten välillä, mutta voimme ymmärtää pelkällä maalaisjärjellä ja Jumalan meille antaman oikeustajun kautta jotakin hyvin oleellista siihen asiaan liittyen. Jumala ei tuomitse ketään sellaisesta, mihin ei ole voinut itse vaikuttaa ja mihin ei ole siten millään tavalla syyllinen. Sikiö ja vauva ei voi vaikuttaa millään tavalla siihen, millaisena syntyy tähän maailmaan. Niinpä meillä ei ole itsestämme mitään vastuuta Jumalan edessä ennen kuin olemme oppineet erottamaan hyvän ja pahan ja valinneet niiden välillä.

Mielenkiintoista on myös se, miten ihminen kuolee hengellisesti synteihin ja rikoksiin. (Efe 2:1ss.) Itse asiassa jo tuo sanonta kertoo sen: ihminen kuolee synteihin ja rikoksiin eli niitä pitää olla monta, ennen kuin ihminen kuolee niihin - vieraantuu Jumalan hänelle antamasta elämästä. (Efe 4:17-24) Paavali kuoli silloin, kun himo tuli raskaaksi ja synnytti synnin. (Room 7) Paavali ei ollut sikiämisestään ja syntymisestään asti hengellisesti kuollut ja vieraantunut Jumalan hänelle antamasta elämästä. Hänestä tuli kuollut monien syntien kautta niin kuin kaikista Aatamin jälkeen eläneistä ihmisistä. (Room 5:10-21) Vain Aatami kuoli yhteen tehtyyn syntiin, muut paatuvat ja kuolevat monen tehdyn synnin vuoksi, kun ovat valinneet synnin palvelemisen omaan elämäänsä vanhurskauden palvelemisen sijasta. (Room 6:15-23)

Luettavaa

Petteri Haipola, 31. elokuuta 2007, päivitetty 23. syyskuuta 2016.

Sivun alkuun