Miksi kristinusko?

Kirjoittanut Petteri Haipola 19.8.2007  •  muokattu 1.6.2009

Tämä kirjoitus kertoo siitä, miksi kristityt pitävät kristinuskoa ainoana pelastavana tienä Jumalan tykö. Kristittyjen väitteet ja usko eivät ole välttämättä tosia niin kuin ei kaikki se, mitä on kirjoitettu Raamattuun. Allekirjoittanut ei enää usko sitä, mitä on tähän aiemmin kirjoittanut, mutta voit tutkia sitä uskovaisten kristittyjen näkökulmasta käsin tai ulkopuolisena tarkkailijana, jos tahdot ymmärtää sitä, miksi kristityt uskovat niin kuin uskovat. Taustalla voi olla henkilökohtainen kokemus syntien anteeksisaamisesta ja sitä seuranneesta rauhasta ihmisen sydämessä tai sitten usko on muilta opittua ja esi-isiltä perittyä tapakristillisyyttä tai sokeaa totena pitämistä.

Miksi pelastus on vain Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen kauttaan?

Siksi, että kukaan muu ei ole kuollut ristillä ja sovittanut syntejämme.

Mikä tekee Jeesuksesta niin erilaisen verrattuna muihin, esimerkiksi buddhaan ja Mohammediin?

Kukaan muu ei ole kuollut ristillä ja sovittanut syntejämme, ja noussut ylös kuolleista, niin että ei enää koskaan kuole.

Miksi buddhalaisuuden ja islamin kautta ei voi päästä Isän tykö?

Siksi, että niistä uskonnoista puuttuu syntien sovitus ja anteeksisaaminen Kristuksen veren tuoman lunastuksen ja ruumiin uhrin tuoman sovituksen kautta.

Mikä niistä uskonnoista ja niiltä teiltä puuttuu?

Jumalan Pojan uhri syntien sovitukseksi ja kuolleista ylösnouseminen ja ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivo.

Miksi vain Jeesus on tie ja totuus ja elämä?

Siksi, että hän on kuollut ristillä ja sovittanut meidät Isän Jumalan kanssa ja noussut ylös kuolleista ja otettu ylös taivaaseen ja hän on tuleva toistamiseen alas taivaasta ilman syntiä pelastukseksi omalle kansalleen ja tuomioksi tälle maailmalle.

Petteri Haipola, 27. tammikuuta 2010.

Miksi usko?

Jokainen ihminen uskoo johonkin. Jos joku ei usko Jumalaan tai jumaluuksiin, niin hän uskoo, ettei mitään Jumalaa tai jumaluuksia ole olemassa. Uskon asioita ei voida tieteellisesti todistaa. Ihmisillä on silti olemassa luontainen tarve tai kaipuu uskoa johonkin. Maailmassa ei ole yhtään kansaa tai kulttuuria, missä ei olisi uskomuksia johonkin yliluonnolliseen tai tuonpuoleiseen. Se ei vielä sinänsä todista sitä, että olisi olemassa jokin Jumala tai jumaluuksia, mutta on kuitenkin todiste tarpeestamme uskoa johonkin ihmistä korkeampaan ja suurempaan älylliseen voimaan.

Uskon tarkoitus on antaa ihmisille lohtua kuoleman edessä. Jokainen uskonto tai uskomus pyrkii rauhoittamaan ihmisiä ja antamaan heille toivoa, niin ettei kuolemaa nähtäisi ikävänä asiana vaan sen koettaisiin olevan portti tuonpuoleiseen elämään tai tyhjiinraukeamista, jolloin ei tarvitse pelätä tulevaa tuomiota. Vaikka monet uskonnot ja uskomukset pitävät totena kuoleman jälkeisen viimeisen tuomion ja sitä seuraavan rangaistuksen, ei yksikään ihminen usko eläessään joutuvansa tekemään tiliä pahoista teoistaan Jumalalle niin, että on tietoinen joutumisesta ikuiseen kärsimykseen helvetiksi nimetyssä paikassa. Tätä ajatusta lievennetään uskomuksilla siihen, "etten juuri minä joudu helvettiin, vaikka joku muu sinne voisi joutua", tai ettei helvetissä ole kärsimystä tai kärsimys on määräaikaista ja päättyy pian johtaen tyhjiinraukeamiseen (annihilaatio) tai ikuiseen elämään taivaassa.

Kuolema on näin ollen suurin syy siihen, että ihmiset uskovat tuonpuoleiseen tai ovat uskomatta siihen. On toki muitakin syitä, mutta kuolema ja sen voittaminen on tärkein. Ihminen yrittää voittaa kuoleman lääketieteen keinoin ja jotkut jopa uskovat siihen, että kuolema on osittain voitettavissa ihmisten omien ponnistelujen avulla. Raamatun kuvaamaan ikuiseen elämään ilman sairauksia ja kuolemaa ei kuitenkaan kukaan tiedettä jumalanaan palvova ihminen usko. Voimme erottaa täten uskon yliluonnolliseen Jumalaan ja ikuiseen elämään muista uskomuksista, jotka pitäytyvät ihmisten mahdollisuuksiin ratkaista kuoleman aiheuttama ahdistus ja pelko.

Miksi Jumala?

Miksi ihmiset uskovat Jumalaan? Tähän on olemassa yksinkertainen vastaus. Koska jotakin on olemassa, niin sen olemassaololle on oltava jokin järjellinen selitys ja vieläpä tarkoituskin. Koko luomakunta toimii tarkoin suunnitellulla tavalla, niin että kukin eliö täyttää oman lokeronsa ekosysteemissä. Eliöt ovat toisistaan riippuvaisia ja on mahdotonta, että ne olisivat kehittyneet vähän kerrassaan miljoonien vuosien saatossa. Usko Jumalaan Luojana yhdistääkin eri tavalla Jumalaan uskovia ihmisiä. Jos jokin Jumala tai jumaluus on olemassa, niin on ymmärrettävää, että hän on luonut kaiken, mitä on olemassa.

Jumala antaa kaikkein selvimmän ja järkevimmän vastauksen kaiken olemassaololle. Tästä syystä Jumalan kieltäjät sotivat kaikkein eniten sellaista Jumalaa ja uskoa vastaan, missä uskotaan kaiken olevaisen Luojaan. Lisäksi pyritään kumoamaan usko sellaiseen Jumalaan, joka tuomitsee ihmisiä kuoleman jälkeen näiden moraalisten arvojen, valintojen, tekojen, laiminlyöntien ja ns. syntien perusteella kärsimykseen. Yksi keino kieltää oma vastuu teoistaan Jumalan edessä, on uskoa edeltämäärättyyn kohtaloon, mihin ei itse voi millään tavalla vaikuttaa. Yllättäen tällaista uskoa on erityisen paljon itseään kristittyinä pitävien joukossa, mutta sellainen usko ei ole Jumalan vaikuttamaa eikä siten myöskään kristinuskoa. Vain omaa vastuutaan pakoilevat uskovat edeltämäärättyyn kohtaloon ja siihen, ettei ihminen voi siihen millään tavalla vaikuttaa. Tämä onkin hyvä keino paljastaa se, onko joku kristitty vai ei. Eivät kaikki ole sydämeltään kristittyjä, jotka sanovat olevansa. Suurin osa on pelkästään nimeltä kristittyjä, mutta heidän sydämensä on vieras Jumalalle, kaiken olevaisen Luojalle ja meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.

Montako Jumalaa?

Jos on olemassa kaiken olevaisen Luoja, niin onko hänellä kilpailijoita eli onko olemassa enempää kuin yksi tosi Jumala? Järkikin sanoo sen, että jos kaikki muu on luotua paitsi Jumala itse, niin silloin ei voi olla muuta kuin yksi Jumala. Kristinuskossa on vain yksi Jumala, johon me uskomme, ja hän on Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, meidän taivaallinen Isämme. (Joh 17:3; 20:17; Efe 1:3.) Jeesus Nasaretilainen on hänen ainoa Poikansa, joka on ollut aina Isän helmassa ja on siten täysin yhtä Isän kanssa, niin ettemme voi erottaa näitä kahta toisistaan vaan uskomme, että Pyhä Henki yhdistää heidät erottamattomalla tavalla toisiinsa. Jumalan kolminaisuuteen kuuluva Pyhä Henki on niin ikään aluton ja ikuinen Jumalan Pyhä Henki (Efe 4:30.), joten yksi ikuinen Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki, mutta ei katolisen kirkon kolminaisuusopin mukaisella tavalla esitettynä vaan siten kuin asia Raamatussa on ilmoitettu. Tässä yhteydessä ei ole syytä paneutua Jumalan salattuun luonteeseen enempää.

Meille riittää, että uskomme yhteen Jumalaan, joka on luonut kaiken ja jota ilman ei mitään olisi olemassa, sekä yhteen Herraan ja Kristukseen, Jeesukseen, joka on Jumalan Poika ja tullut lihassa lunastamaan synnin ja saatanan valtaan joutuneet ihmiset syntivelastaan ikuiseen elämään ja vapauteen Isän luona taivaissa. Opillisista asioista ei kannata ryhtyä enempää kiistelemään: tässä on pelastava usko opillisesti määritettynä ja taivaaseen pääsyyn riittää Pyhä Henki, joka asuu uskovaisten sydämissä, mutta joka ei asu jumalattomien ja syntisten sydämissä.

1.Johanneksen kirje:
4:13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.

Apostolien teot:
2:22 Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,
2:23 hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.
2:24 Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.
...
2:36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

Tunnen joitakin henkilöitä, jotka uskovat johonkin ihmistä korkeampaan yliluonnolliseen voimaan, mutta eivät usko Jeesukseen. Eräällä heistä on taivaassa "ihan oma ukkonsa", johon hän uskoo. Kaiken järjen mukaan tämän "ukon" täytyy olla kaikille sama, sillä niin kuin aiemmin totesin, ei ole kuin yksi Jumala, joka on luonut kaiken. Jos hän on "ukko", niin hän ei ole kenenkään yksityisomaisuutta tai yhden ainoan ihmisen löytämä tosi Jumala vaan hän on kaikkien ihmisten Luoja ja Vapahtaja, sitten myös Korkein Tuomari ja pahan rankaisija, kostaja sen mukaan, miten olemme elämämme eläneet liharuumiissa ollessamme ja mikä on uskomme sisältö ja alkuperä. Jos jonkun usko ei ole Jumalan synnyttämää ja vaikuttamaa vaan on omaa keksintöä, niin sellainen ihminen ei voi pelastua Raamatun ilmoituksen mukaan.

Pakanoiden kohtalo?

Miten käy niiden ihmisten, jotka eivät ole kuulleet koskaan Raamatusta? Paavalin opetuksen mukaan heidät tuomitaan hänen evankeliuminsa mukaan ns. omantunnon todistuksen perusteella: sen mukaan, miten heidän sydämensä ajatukset puolustavat ja syyttävät heitä viimeisellä tuomiolla. (Room 2:12-16.) Jumala tuomitsee jokaisen ihmisen oikein, joten tietämättömyys Raamatusta ei ole kenellekään peruste olla uskomatta Jumalaan. Jumala voi puhua myös muilla tavoilla kuin Raamatun kautta.

Jumala on puhunut Pyhän Hengen kautta palvelijoilleen profeetoille ja nämä tai näiden palvelijat ovat kirjoittaneet Jumalan puheen ylös tulevia sukupolvia varten. Lukemamme Raamatun sana on Jumalan sanaa, vaikka siinä onkin joitakin inhimillisiä virheitä johtuen kopioinnista, käännöksistä tai ihmisen muusta vajavaisuudesta. Sanoman ydin ja useimmat yksityiskohdat ovat kuitenkin kirjainta myöten Jumalan käsialaa, mistä voidaan löytää Pyhän Hengen avulla totuus ja ohjeet onnellista elämää varten.

On tekopyhää vedota pakanoiden tai eriuskoisten kohtaloon ja torjua sen vuoksi evankeliumi ja Herra Jeesus pois luotaan. Ihmistä ei oikeasti kiinnosta kovin paljon se, miten muiden käy, kun hän ei heitä tunne. Ihminen haluaa vain paeta omaa vastuutaan ja kieltää syntisyytensä ja syyllisyytensä Jumalan edessä. Vetoaminen siihen, että Jumala olisi epäoikeudenmukainen tuomioissaan on yksi yleisimpiä syitä kieltää Jeesus ja hänen jumalallinen voimansa. Jeesus tuomitsee kuitenkin ihmiset oikein, vaikka nämä häntä väärämieliseksi tuomariksi syyttävätkin.

Uskovat tietävät, ettei Jeesus ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen ihmiset, mutta jumalaton ja syntinen näkee Herran pelkkänä tuomarina, koska hänellä ei ole yhteyttä rakastavaan ja armolliseen taivaalliseen Isäämme Herran Jeesuksen kautta. Muuta tietä ja yhteyttä ei Isään ole saatavilla kuin Jeesuksen kautta tuleva yhteys ja tie. Siksi on erityisen tärkeää ottaa selvää siitä, kuka on Jeesus ja mitä hän voi tehdä syntisille.

Johanneksen evankeliumi:
14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Apostolien teot:
4:12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.

Jeesuksella on valta antaa syntejä anteeksi maan päällä ja lahjoittaa Pyhä Henki niille, jotka uskovat häneen. Se riittää pelastukseen tulevasta tuomiosta ja vapautukseen synnin hallintavallasta maanpäällisen elämän aikana. Vaikka uskovaiset lankeilevat synteihin, niin me emme elä jatkuvasti ja tahallaan syntiä harjoittaen niin kuin uskottomat. Vanhurskaan ja jumalattoman välillä on ero ja se ero on uskovien hyväksi, sillä Jumala vaikuttaa meissä kaiken halun hyvään ja vie päätökseen asti uskon teot.

Mihin sitä Jeesusta tarvitaan?

Monet uskovat taivaalliseen Isään tai Luojaan, mutta ihmettelevät sitä, "mihin sitä Jeesusta oikein tarvitaan"? Heille on mysteeri, että synnit täytyy sovittaa, jotta ne voidaan antaa anteeksi. Raamatun ilmoittama Jumala on perustanut syntien anteeksisaamisen kuitenkin alusta asti viattoman kärsimykseen ja syntien sovitukseen. Ellei syyllinen kärsi rangaistusta tekemistään teoista, niin jonkun muun täytyy kärsiä se hänen puolestaan. Vain täysin synnitön ja viaton uhri voi tuoda sovituksen synneistä eli on riittävän arvokas uhri poistamaan synnit maailmasta. Jumalan Poika ei kärsinyt omien syntiensä tähden vaan häntä lyötiin meidän pahojen tekojemme vuoksi, niin että hänen kuolemansa sovitti meidän syntimme Isän Jumalan kanssa.

Mitään muuta sovitusta ja iankaikkista lunastusta ei ole olemassa kuin Jumalan Pojan viattoman ja synnittömän veren sekä ruumiin uhrin kautta saatava sovitus ja lunastus. Jos joku katsoo ylen Jumalan antaman uhrilahjan meidän puolestamme, katsoo Jumala hänen kieltäneen sovituksen ja rauhantarjouksen Jumalan puolelta, mikä on lahja ihmisille. Jeesuksen kieltäminen on sama asia kuin Isän Jumalan hylkääminen ja kunnioittamatta jättäminen: se on pelastuksen ja iankaikkisen elämän torjumista, mikä johtaa varmasti rangaistukseen niiden kohdalla, jotka hänet torjuvat eivätkä usko evankeliumin sanaan.

Maailmassa on uskontoja, joissa uhrataan ruokaa, juomaa, eläimiä ja jopa ihmisiä jumalille, jotta jumalat leppyisivät vihastaan. On kuitenkin vain yksi usko, jossa uskotaan Jumalan Pojan uhranneen itsensä kertakaikkisena ja riittävänä uhrina Isälle Jumalalle. Vain kristinuskossa on syntien sovitus ja sitä kautta myös lunastus synneistä, syntivelan maksaminen. Vain kristinuskossa on Jumalan Poika, Messias (=Kristus) Jeesus, joka on sovittanut maailman synnin. Tämä erottaa kristinuskon kaikista muista maailman uskonnoista ja tekee siitä Jumalan vaikuttaman ainoan oikean uskon. Lue sen tähden Uudesta testamentista ja päätä sydämessäsi, onko Jeesus Jumalan Poika, niin kuin sanoi ja onko hän noussut ylös kuolleista oman ennustuksensa mukaan, ja onko hän nyt Isän luona taivaassa ja tuleeko hän toistamiseen ilman syntiä takaisin maan päälle, tällä kertaa tuomitsemaan jumalattomia ja syntisiä, mutta tuomaan iankaikkisen pelastuksen häneen uskoville.

Oma ratkaisusi

Jumala ei pakota ketään uskomaan eikä saa aikaan uskoa ja Jeesuksen vastaanottamista sydämen Herraksi vasten jumalattoman ja syntisen sekä kutsutun ihmisen tahtoa. Sinun tulee päättää itse sydämessäsi se, tahdotko jatkaa oman elämäsi herruutta vai luopua elämästäsi ja antaa Jeesuksen olla Herra sekä Kuningas sinun elämässäsi. Uskovan tehtävä on olla alamainen henkien Isälle ja meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle, niin että me tottelemme häntä ja luovumme kapinasta sekä vihollisuudesta häntä kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lakkaamme pilkkaamasta ja haukkumasta uskovaisia sekä tulemme itse yhdeksi heitä: yhdeksi Jumalan seurakunnan jäseneksi.

Seurakunta

Seurakunta on Paavalin kuvakielessä sama kuin "Kristuksen ruumis". (Efe 1:22,23.) Kristuksella on vain yksi ruumis (Efe 4:4.), joten jos sinussa on Pyhä Henki eli Kristus asuu uskon kautta sydämessäsi (Efe 4:30; 2Kor 13:5.), niin olet hänen seurakuntansa jäsen, vaikka et kuuluisi mihinkään ihmisten muodostamaan uskonnolliseen yhteisöön. On silti hyvä hakeutua muiden uskovien seuraan ja kasvaa siellä hengellistä kasvua. Toisten kärsiminen rakkaudessa on tärkeä osa hengellistä kasvua. Saat antaa muille anteeksi heidän syntejään vaatimatta kostoa ja saat itse jatkuvasti anteeksi omat syntisi muilta uskovilta. Se on tosi rakkautta, mutta samalla Jumalan armo kasvattaa meitä kutakin pois synneistä, niin että me palvelemme vanhurskautta eli toimimme oikeamielisesti kaikessa elämässämme. Me olemme "kuolleet pois synneistä elääksemme Jumalalle" emmekä ole enää itsemme omat vaan kuulumme hänelle, joka on antanut itsensä alttiiksi edestämme, kuollut puolestamme ja noussut ylös kuolleista. Me olemme Kristuksen Jeesuksen omat ja elämme sekä kuolemme hänelle. Hänelle kunnia ja valta ja voima iankaikkisesti ja hänen kauttaan hänen Isälleen, joka on taivaissa. Aamen.

Petteri Haipola 19.8.2007, muokattu 1.6.2009

Sivun alkuun