Rukous

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 

Rukouksen arviointia

Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Isä meidän rukousta. On syytä kysyä, eikö Jumalan tahto tapahdu muuten kuin sitä kautta, että joku rukoilee sen tapahtuvan? Eikö Jumala voi toteuttaa tahtoaan muuten kuin sitä kautta, että joku rukoilee häntä? Jos Jumala toteuttaa oman tahtonsa maan päällä riippumatta siitä rukoileeko joku häntä, niin mitä järkeä on rukoilla? Jumala tekee rukouksistamme huolimatta sen mitä tahtoo ja jättää tekemättä sen, mitä ei tahdo!

Universalistit ja kalvinistit ovat sitä mieltä, että Jumalan tahto tapahtuu pelastuksen suhteen sen mukaan, mitä Jumala on päättänyt jo ennen maailman luomista. Muiden mielestä suurin osa ihmisistä joutuu kadotukseen eikä se ole Jumalan tahto: siinä on syy siihen, miksi he yrittävät käännyttää muita ihmisiä omaan uskoonsa. He yrittävät pelastaa muita ihmisiä ikuiselta tuomiolta olipa se sitten mitä tahansa heidän mielestään ja heidän Raamatun tulkintansa mukaan. Jumalan ensisijainen tahto ei siis toteudu niiden kohdalla, jotka joutuvat kadotukseen.

Kun pohditaan ihmisten tekemiä syntejä, niin voidaan sanoa, että Jumalan tahto ei toteudu silloin, kun ihmiset tekevät syntiä. Jumalan tahto on Raamatun mukaan se, että ihmiset eivät tee lainkaan syntiä vaan tekevät pelkästään hyvää ja sitä, mikä on Jumalan tahto. Koska kukaan ihminen ei voi sitä Jumalan tahtoa täydellisesti noudattaa, jää Jumalan tahto toteutumatta jokaisen ihmisen kohdalla ainakin osittain. Toisten kohdalla se Jumalan tahto toteutuu paremmin kuin toisten, riippuen siitä, mikä on heidän suhteensa Jumalaan ja tapansa elää tiedostettuaan sen, mikä heidän mielestään on Jumalan tahto heidän kohdallaan.

Jaakobin kirjeen mukaan sairaat paranevat, jos seurakunnan vanhimmat voitelevat häntä öljyllä ja seurakunta rukoilee hänen puolestaan energisesti. Valitettavasti kukaan ei ole nykyisenä aikana parantunut sairaudestaan, vaikka monia väitteitä tällä alueella liikkuu uskovien keskuudessa. Yhtään niistä ei ole voitu todistaa todelliseksi Jumalan tekemäksi ihmeeksi, joten jää kuulijan arvion varaan se, pitääkö hän todellisena ihmettä vai ei. Raamatussa tällaista epävarmuutta ei ollut, koska ihmeet olivat ilmeiset ja jopa Jeesuksen vihamiehet tunnustivat ne tapahtuneeksi. Onkin syytä kysyä: tapahtuuko nykyään ihmeitä vai ei? Ovatko ihmeet uskottelua tai petosta, valhetta ja huijausta? Uskolla parantajat ovat kaikki huijareita, joten...

Kristityt rukoilevat Jumalaa saadakseen häneltä henkilökohtaisen johdatuksen ja suojelusta tai sitten he rukoilevat lähimmäistensä puolesta, että nämä pelastuisivat tai varjeltuisivat pahalta. On kyseenalaista vaikuttavatko nämä rukoukset millään tavalla rukousten kohteisiin vai eivät. Me tiedämme esimerkiksi onnettomuuksista ja luonnonkatastrofeista sen, että Jumala ei katso henkilöön: sama kohtalo on uskovaisella kuin uskonnottomalla tai eriuskoisella. Vuoden 2004 tsunami tappoi satoja tuhansia ihmisiä katsomatta sen puoleen oliko uhri kristitty vai ei. Samaa voidaan sanoa kaikista luonnon katastrofeista tai onnettomuuksista tai terrori-iskuista. Uhrit voivat olla tunnustavia kristittyjä tai muita. Jumala ei suojele erityisellä tavalla kristittyjä uskovia.

Jumala ei varjele uskovia kristittyjä lasten perinnöllisiltä sairauksilta tai vammaisuudelta. Jumala ei suojele kristittyjä mitään tautia vastaan muuta väestöä enemmän. Tämä riippumatta siitä, miten paljon kristityt uskovaiset rukoilevat. Tämän perusteella rukoukset vaikuttavat täysin hyödyttömiltä: Jumala ei toimi niiden mukaan. Miksi siis rukoilla?

Mitä ovat omat rukousvastaukseni? Muutama saarnan aihe ja ohje sen suhteen, mikä asunto tulisi ostaa. Nämä eivät riitä mielestäni todisteeksi siitä, että Jumala olisi vaikuttanut näihin rukouksiin ja vastannut niihin. Voi olla, että niin on tapahtunut, mutta ihmettelen sitä, miksi hän ei ole vastannut merkitykseltään suurempiin rukouksiin kuten kuolemansairaan läheisen puolesta rukoilemiseen? Ilmeisesti Jumalan tahto on tappaa osa ihmisistä nuorina ja osa vanhoina, koska hän ei paranna nuoria sairaita, vaikka heidän puolestaan rukoillaan. Tai sitten Jumalaa ei kiinnosta tällaiset asiat. Tai sitten Jumalaa ei ole olemassa. Kaikki on mahdollista, kunhan se on järkevää.

Mitä jos en rukoilisi lainkaan? Mitä silloin tapahtuisi? Mitä jos en uskoisi enää Jumalaan Raamatun opettamalla tavalla? Mitä tapahtuisi? Miten se vaikuttaisi elämääni?

Tulin uskoon noin 30-vuotiaana. Tarvitsin apua alkoholismiini. Sain sitä uskon kautta. Koin todeksi kaiken sen, mitä herätyskristillisissä piireissä on luvattu: syntien anteeksisaaminen, rauha sydämessä, pyhällä hengellä täyttyminen ja armolahjana Raamatun opetus.

Kun mietin uskovaisena elämääni, niin tunnustin jo silloin todeksi sen, että olisin voinut jatkaa elämääni ilman Jeesusta ja ilman uskoa Jumalaan. Usko Jumalaan ei ole elämän edellytys. Se tuo vain jotakin lisää siihen, mikä aiemmin puuttui. Jos ihminen uskoo selviävänsä elämästä ilman Jumalaa, niin hän ei tarvitse häntä mihinkään. Niin on nyt minun laitani.

En rukoile enää Jumalaa. Miksi rukoilisin? Mitä luulen saavuttavani sillä, että rukoilen? Tiedän sen, että ihmiset eivät tule uskoon sen johdosta, että rukoilen heidän puolestaan. Tiedän, että maailma jatkaa kulkuaan riippumatta siitä, rukoilenko vai en. Tiedän sen, että lähimmäisilleni voi tapahtua mitä tahansa riippumatta siitä rukoilenko heidän puolestaan vai en. Jumala ei suojele ketään erityisellä tavalla. Kaikkea voi sattua kaikille riippumatta siitä rukoillaanko heidän puolestaan vai ei. Miksi siis rukoilisin?

Jeesus ja kenties jotkut apostolit esittävät vaihtoehtona kestävää rukousta: Jumala ei vastaa rukoukseen, ellei rukoilla kestävästi ja riittävän kauan. Jos ei rukoilla uskossa, niin sitten ei saada sitä, mitä pyydetään. Eikö tämä ole huijausta ja valhetta? On ihan sama miten lujasti ja kauan rukoilet, mutta on asioita, jotka eivät muutu eikä Jumala tee mitään niiden muuttamiseksi. Eikö ole kusetusta syyllistää rukoilija siitä, että mitään ei tapahdu, jos arvon Jumala ei päätä toimia kestävästä ja uskossa tapahtuvasta rukoilusta huolimatta?

Olen sitä mieltä, että kristinuskon Jumala on kusettava valehtelija ja sika: jopa itse saatana. En voi mitenkään muuten ymmärtää sitä, miten joku voi vaatia viattomilta ihmisiltä mahdottoman rukoilemista eikä sitten toteuta sitä ja syyttää rukoilijaa siitä, että hän itse ei ole tehnyt sitä, mitä häneltä on pyydetty. Näin kristinuskon Jumala kuitenkin toimii monien häneen uskovien menestyvien saarnaajien ja uskovien mielestä. Syynä on aina uskovainen ihminen, ei koskaan Jumala, joka ei yllättäen tee koskaan yhtään mitään. Tässä on syy, miksi en voi enää uskoa kristinuskon Jumalan olevan hyvä Jumala, vaikka joskus häneen uskoinkin ja koin joitakin vastauksia rukouksiini hänen toimestaan. En anna enää kusettaa itseäni: annatko sinä?

Kristityissä on se huono puoli, että he eivät uskalla kohdata todellisuutta sellaisena kuin se on. He kieltävät todellisuuden ja ummistavat silmänsä sen vuoksi, että he uskovat ja heidät on aivopesty uskomaan todellisuuden vastaisia asioita. Kun he näkevät sen, että rukoukset eivät auta yhtään mitään ja uskovaiset eivät ole suojellut erityisellä tavalla, niin he pitävät sitä Jumalan sallimuksena eivätkä lainkaan kiinnitä huomiota siihen, että heidän rukouksensa olivat täysin turhia. Jos Jumala heidän mielestään toteuttaa oman tahtonsa kuitenkin oman mielensä mukaan, niin mitä järkeä on rukoilla Jumalaa: muuttaako Jumala mielensä sen vuoksi, että joku surkea ihminen sitä häneltä pyytää? Kun ei muuta, niin sekään ei estä surkeaa ihmistä uskomasta Jumalaan. Miksi?

Sivun alkuun