Syntien sovitus on kristinuskon perustus

Kristinusko on syntien sovitukseen perustuvaa uskoa. Länsimaiselle filosofille ja psykologille ei sovi uskoa viattoman ihmisen kärsimyksen tuoneen sovitus koko maailmalle sen synneistä. Sellainen sanoma menee yli ihmisen ymmärryksen ja tiedon, koska se on Jumalan rakkautta. (Efe 3:14-21.)

Kirje Danielille

Sovituksesta vielä vähän.

Jeesus mainitsi verensä vuotavan syntien anteeksisaamisen tähden. (Mt 26:26-28; Ilm 1:5; Jes 53) Apostolit tunnustivat Jeesuksen sovittaneen synnit. (2Kor 5:18-20; Ef 2:16; Kol 1:19-23; Hb 2:17; 1Pt 1:17-19; 1Jh 2:2.) Sovitus ei ole siten myöhäisempi tulkinta Jeesuksen kuoleman merkityksestä vaan peräisin Herralta ja apostoleilta.

Sovitus on ymmärrettävä Jumalan lakien mukaan tarpeellisena. Jotta syyllisen ei tarvitse kärsiä iankaikkista kuolemaa vailla ylösnousemuksen toivoa, niin syyttömän tulee kärsiä kuolema syyllisten puolesta ja nousta ylös kuolleista. (1Ms 2:15-17; 1Pt 3:18.) Jumala ei voi oman "lakinsa" mukaan antaa syntejä anteeksi "tuosta vaan", niin että kenenkään ei tarvitse maksaa hintaa rikoksesta (synnistä).

Rikosta täytyy seurata aina rangaistus: tämä on oikeudenmukaisuuteen perustuvaa lakia. Jumalan rakkaus on kuitenkin enemmän kuin oikeudenmukaisuus. Jos vaadimme Jumalalta oikeudenmukaista tuomiota, niin tuomitsemme itsemme. Meitä tulisi rangaista. Jeesus rakastaa meitä kuitenkin niin paljon, että kärsi rangaistuksen meidän puolestamme. Tässä on koko kristinuskon ydin ja juju, mitä eivät filosofit tai psykologit voi koskaan ymmärtää ilman pyhän hengen avaamaa sydäntä.

Jumalan suuruus ja ihmisrakkaus tulee ilmi juuri siinä, että hänen Poikansa kärsi rangaistuksen syntien tähden ja syntisten puolesta. (1Joh 4:8-16; Tiit 3:1-7.) Tämä on sitä suurinta rakkautta, jota voi olla: kuolla syntisten edestä. (Joh 15:12,13; Room 5:6-11.) Kun katsot tuonkin viittauksen, niin huomaat, miten Paavali uskoi Jeesuksen kuoleman olleen sovituksena synneistämme. Raamatun ilmoitus kauttaaltaan jo Vanhasta Testamentista lähtien tähtää syntien sovitukseen.

Vaikka asiaa on joidenkin vaikea tunnustaa, niin kristinusko on viattomaan uhriin ja syntien sovitukseen perustuvaa uskoa. Länsimaiselle järki-ihmiselle se ei sovi kovin hyvin. Sana rististä on "kreikkalaisille" hullutus, sillä he etsivät ihmisten viisautta, filosofiaa, eivät Jumalaa ja hänen rakkautensa osoitusta ihmisille. (1Kor 1:18-24.)

Filosofi ja psykologi näkee ristin kärsimyksen hullutuksena, typeryytenä ja raakuutena. Hänelle ei mahdu ymmärrykseen eikä sydämen ajatuksiin se, että Jumala otti pois maailman synnin tällaisen vääryyden kautta. Sillä tavalla Raamatun profeetat ja apostolit sekä Jeesus itse asian kuitenkin ymmärsivät. Syntien sovitus on se tapa, jonka kautta syyllinen julistetaan vapautetuksi rangaistuksestaan ja armahdetaan, kun syntinen uskoo sovituksen sanan ja muuttaa mielensä suhteessa syntiin sekä Jumalan poikaan Jeesukseen. (2Kor 5:18-6:2.)

...

Petteri Haipola 31.5.2007

Sovituksesta muualla

Sivun alkuun